Aarrearkkuni kasariajoilta

Aarrearkkuni kasariajoilta
Kotiäidin olo on varsin kotikeskeistä ja aika-ajoin on päästävä tuulettuman ex-tempore. Aivojen tuulettimena toimii vallan loistavasti autoon istuminen, radion päälle kääntäminen ja nokka kohti niinkin eksoottista runsaudensarvea kuin ruokakauppaa nimeltään ”Liiteri”.

Eilisen tuuletuksen perimmäisenä tarkoituksena oli kuinka ollakaan taasen lapset, eihän keski-ikäinen uusia rytkyjä tarvitse, vartalo kun muuttaa koko ajan muotoaan ja eilisen päivän asu ei enää laskeudukaan tämän päivän vartalon ylle.

 ”Liiterin” mainoslehtisessä oli tarjouksessa neonvärisiä vaatteita lapsille, ei voi muuta kuin siunata ”KASARI IS BACK”.  

Leporeissulla kuuntelin samalla Radio Energyä, koska tämän keski-ikäisen musiikkimaku on jäänyt nuorekkaalle tasolle. Keski-ikäinen diggaa>onko tuo kasarisana, jorausmusaa, YSÄRI HOUSEA ym.lennokasta. Radiojuontaja kertoi mixanneensa pitkin viikkoa” Levikset repee” biisiä Lontoosta juuri rantautuneella DEEP HORSE INVASION mixauksella, joka on näemmä uusi hifistelijöiden avaruuseliömäinen alakulttuurilajike tehdä biisistä, jota en muutenkaan ymmärrä vieläkin vähemmän ymmärrettävä.


Kuuntelin aikani DEEP HORSE INVASION mixiä ”Levikset repee” biisistä ja minulle iski perin turvaton olo. Minne maailma on menossa, en ymmärrä mistään mitään, olen jäänyt jälkeen. Naureskelin  itse taivastelun maku suussa nuorena mummilleni, joka aina huusi ja käski laittaa musiikin pienemmälle silloinkin kun fiilistelin Vivaldin neljän vuodenajan parissa.

En halua näyttää älykkäille lapsilleni tietämättömyyttäni, nyökkään tietävästi, kun he puhuvat ”asioista”, vaihdan sukkelasti puheenaihetta, yleensä  heihin liittyvään aihealueeseen, tämä hämäys toimii aina ja keski-ikäisyyteni ei ole tälläkään kertaa paljastunut vai paljastuinko kuitenkin.  Nauravatko nuoret salaa partaansa, kun minä tietämätön esitän tietäväni jotain tämän päivän uusista tuulista.

Koin pakottavaa turvallisuudenhakuista tarvetta kaivaa esille aarrearkkuni nuoruusvuosilta. Onko säälittävää etten ole raaskinut heittää aarteitani pois… 
C-kasetteja ja pari Nick Kershawin levyä
Oi rakas Heavylista vuodelta 1983
Elokuva musiikkia The Deep, Depeche Mode, Technoa ja kelmuissa oleva Sonyn C-kasetti, jonka Cd-levyt syrjäyttivät, sitten, I-pod, Spotify ja seuraavaksi tekninen siru aivoihin ja omista aivoista voi ladata muistojen biisit, jos enää harmaata aluetta riittää.

Mitä olette mieltä, tulisiko heittää aarrearkun sisältö pois, löytyykö teiltä mitään vastaavaa?


2 thoughts on “Aarrearkkuni kasariajoilta”

  • No meiltä todellakin löytyy noita itse äänitettyjä c-kasetteja pilvin pimein! Kukaan ei ole niihin palannut vuosikymmeniin, mutta mies ei anna hävittää noita muinaismuistoja. Itse säästäisin pari kpl tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi, mutta loput heivaisin roskiin.

    • Moro Etanaelli, nyt on kuvakin edustettuna. 🙂 Ihanaa, että löytyy sielunveli sentään.VHS-videot lentäneet roskikseen. LP-levyjä pullollaan olevat pahvilaatikot saatoin matkaan kaatopaikalle, katsomatta pahvilaatikoiden sisälle. Näistä C-kaseteista en ole raaskinut luopua,siellä monet äänityksen hetket muistoissa, kun kävi "radiotuuri"ja lempibiisi tuli radiosta ja painoin REC näppäintä. Oi niitä muistoja.<3

Vastaa käyttäjälle Etanaelli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud