Keski-ikäiselle iski eilen pakottava tarve rynnätä elokuviin. Viikko imurinvarressa heiluen ja pölyrättiä heiluttaen ei tuntunut vapauden julistukselta tilanteessa jossa seinät olivat tuskaisesti viemässä ahtaan paikan kammotilaan.
Leffavalinnaksi osui Outolintu elokuva. Outolintu sopii henkiseen ikääni elokuvavalintana täydellisesti. Käyn katsomassa kaikki mahdolliset ”nuorisolle” suunnatut fantasiaelokuvat ja scifinälässä uppoaa jopa B-luokan scifielokuvat
Keski-ikäisen lempielokuvia;
STAR WARS
ALIEN
TWILIGHT
(kehtaanko edes tunnustaa)
HOBBIT
HARRY POTTER
GRAVITY
jne.scifilistaani voisin jatkaa loputtomiin.
Koen lapsenomaista tarvetta purkautua rakkaudesta fantasiaan ja scifiin, koska kokee olonsa orvoksi. Missä on sielunsiskot? Suurinpiirtein yksikään keski-ikäinen ystäväni ei allekirjoita samaa rakkautta ja paloa seikkailuihin avaruudessa ja fantasiamaailmassa, joissa kaikki on mahdollista.
Jo pienestä pitäen ollut palo uppoutua seikkailuihin kirjojen ja elokuvien kautta joissa ei ole rajoitteita, joissa ei maapallon peruslait ole räätälöimässä ihmismuottia ja rajoittamassa mielikuvituksen voimaa.
Rakastan kaikenlaisia kirjoja ja elokuvia, oli sankarittarena sitten Bridget Jones tai Garpin maailman eriskummallinen perhe. Mutta suurin rakkaus vie avaruusmatkoille vieraille planeetoille tai synkkiin metsiin, joissa ihmiset keskustelevat eläinten kanssa mielensä kautta. Seikkailut nostattavat mieltä ja ovat parhaita arkisuuden karkoittajia.
Tylsä imurini tuo arjen harmaa ilmentymä, nykyajan rajoitteinen luuta joka ei vie lentoon, eikä matkalle minnekään. Imurin ”musta aukko” vain siistii arjen sotkut uskollisesti, vaikka oikeasti haluaisin kirjojen ja elokuvien kautta pikemminkin syöksyä avaruuden aitoon mustaan aukkoon ja saada selvyyden mitä musta aukkokin pitää sisällään.
Värikkäät, kauniit kirjat jotka vievät seikkailuihin.
Lempi fantasiakirjailija Robin Hobb tuo nerokas kynätaituri, kaikkien seikkailuiden äitiemo, joka kirjoittaa sellaisella taidolla ja pieteetillä, vieden lukijan syvälle päähenkilöiden mielen sisälle. Ja sellaisella taituruudella, että muut kirjat joissa käsitellään päähahmoja kuvaillen eikä hahmojen sielunelämään pureutuen, saa tuntemaan kaikki muut kirjallisuuden hahmot ulkokultaisilta ja sieluttomilta.
Ihanat lapsekkaat Harry Potterit, jotka taannuttivat minut pieneksi seikkailunjanoiseksi tytöksi. Lapsuuden ammattihaaveeni astronautti muuttui miltei haaveiksi päästä keski-ikäisenä noitakouluun. 😉
Vielä olisi tilaa muutamalle kirjalle.
Liikuttavin ja ihanin joululahjani isältä saatu Kaarlo Nuorlavan Aktivisti kirja poikien seikkailukirjastosta vuodelta 1935. Omistuskirjoituksena
isovaariltani Walterilta vaarilleni Erikille vuonna 1935, vaariltani Erikiltä isälleni vuonna 1957 ja keski-ikäiselle isältä jouluna 2011 -isä- Silmät kostuu vieläkin tästä nostalgisesta aarteesta joka rakkaudella on siirretty hyppysiini jo neljännessä sukupolvessa.
Tädiltäni jouluna saatu 2013 Jane Austen muistikirja. Ihana upea Jane Austen, tuo uraa-uurtava mieli joka vanhoillisista puitteista huolimatta osoittaa vielä tänä päivänäkin ettei naisen mieli ei ole juurikaan muuttunut sitten 1700-luvun.
Keittokirjat ovat myös mieluisia, niiden kautta voin hypätä makumatkalle ympäri maapalloa. Seikkailua sekin.
Yöpöydällä odottaa Erik Axl Sundin kirjoittaman trilogian ensimmäinen osa Varistyttö. (Ja koska kesi-ikäinen pitää myös kovasti kosmetiikasta, tämän ryppyihoisen taika-aineista, jotka avittavat hieman nuoremman näkökulman taikomisessa. Mainittakoon sivulauseessa, että kuvassa kaksi maailman parasta tuotetta Clarins huulirasva ja L’occitane käsivoide, nämä kaksi tuotetta tulisi kuulua joka ikisen naisen, nuoren tai vanhan meikkipussiin, jos vaikka joutuisikin vahingossa seikkailulle äärettömyyksiin. Voiteet ovat riittoisia pitkällekin matkalle 🙂
Huhuu, löytyykö täältä sielunsiskoja tai veljiä jotka jakavat tunteiteni palon kirjoihin ja elokuviin? Mennään vielä yksityiskohtaisempaan valintaan, huhuu edes yksi ihminen siellä, joka rakastaa scifiä ja fantasiaa, ilmoittaudu, jotta tietäisin etten ole yksin…
Vai olenko vain eilen katsomani elokuvan tavoin ”Outolintu”?
'minä täällä heiluttelen kättäni' kirjojen maailmaan voi uppoutua mutta fantasia ja scifi ei muhun uppoa,Harry Potteri menee jo rajalla. 😀
Elokuvaa en muista edes milloin olisin katsonut mutta säännöllisesti luen jotakin (Aku Ankkaa joka kk) dekkarit on minun lemppereita joita haen aina Suomesta kirppiksiltä.
Mahtavaa, että heiluttelet vaikka ei scifi uppoakaan. 🙂 Luin ennen paljon dekkareita, mutta niistäkin tulee pahoja unia nykyisin. Nykyjännärit ovat usein myös kovin raakoja, ei sellaisia "leppoisia" murhamysteerejä kuten Agatha Christie. 🙂 Kirppiksiltä kannattaa todella hankkia kirjoja, usein saa eurolla miltei uusia kirjoja. 🙂
Asutko muuten ulkomailla, tuli mieleen tuosta kirppiskommentista. 🙂
Lukuiloa ja kirjan kautta myös hyviä unosia.