Katala peppuni soittaa vahingossa ”peppupuhelun”.

Katala peppuni soittaa vahingossa ”peppupuhelun”.
Monet ovat soittaneet taskupuhelun, Oprah Winfrey on jopa taskutwiitannut. Mutta meikäläinen soitti juuri peppupuhelun…. Niin istumalla puhelimen päälle, peppuni soitti vieraaseen numeroon. Öhöm, anteeksi väärä numero, anteeksi, että juuri ”peppusoitin” sinulle rouva anonyymi. 
En tähän hätiin löytänyt kavalasta pepustani muita kuvia, kuin tämän missä ”peppu” vaeltelee Tukholman vanhassa kaupungissa. Todella harvoin tulee tosiaan otettua ”peppuselfieitä”. Voisiko siinä olla uusi ilmiö, nenäselfie, peppuselfie, jalkaselfie jne. Muutenkaan en esittele peppuani mitenkään auliisti ja ylläoleva kuva on siivo, koska takki toimii viittana. 
Olen kyllä hauduttanut pääsiäisen aikoihin sukulaatimunaa peppuni alla, ei tullut tipua tuli sohvanpäällisten pesu. Mutta ensimmäistä kertaa haudutin rakasta puhelintani ja puhelinpa päätti tehdä päivän kepposet ja soittaa eräällä ystävälliselle Riitta nimiselle naisihmiselle. Pahoittelin kovasti väärään numeroon soittelua, mutta en tohtinut paljastaa, että minulla ei totisesti ollut mitään tekemistä puhelun kanssa vaan pepullani!
Olen muutenkin todella huono ottamaan kuvia, kymmenestä otoksesta yksi saattaa olla kohtuullinen.  Selfien ottaminen vasta vaikeaa onkin, otin tällä viikolla pari selfietä ja järkytyin, ohessa otannat alla, saa järkyttyä. Noin huonon kuvan ottaminen vaatii jo vastakkaista taitoa, täytyy kyllä oikein päivitellä miten epäonnistuinkaan noin täydellisesti.

Oheisen selfien kohdalla epäonnistuin mitä huikeimmilla tavalla, annan kuitenkin pojot moniulotteisuudesta.

Tätä selfietä voisi kuvailla yhdellä sanalla PELOTTAVA, tämän kuvan voisi liimata hakemukseen, jossa hakisin kauhuelokuvan pääosaan, joko  kummituksen rooliin tai pahattaren. Pahattaretkin vaan ovat nykyleffoissa kauniita Angelina Jolie Maleficentin roolissa tai Lumikki ja Metsästäjä Charlize Theron pahana kunigattarena.

Oheisessa kuvassa kuitenkin loistavasti edustettuna lapseni laskemat kuusi leukaa.

Toivottavasti saatte näistä traagisista epäonnistumisista kuitenkin iloa. Nauru pidentää ikää, oli leukoja tai ei.

Ja loppuun kuva-arvoitus, tiedättekö mitä nämä ovat?

Ovat koiran matolääkkeitä, sain näistä päivän hymyt huulille. Iloa päivään kaikille ja varokaa siellä kaikki, koskaan ei tiedä kuka soittaa. 🙂



7 thoughts on “Katala peppuni soittaa vahingossa ”peppupuhelun”.”

  • Hyvänen aika mikä vahvuus sinulla onkaan;) Olen nähnyt monia, liian monia kuvia itsestäni kuin sinun pelottava selfiesi ja aina ensin olen ottanut verenpainelääkettä ja sitten coolisti poistanut kaikki pelottavat otokset. Kuvien onnistuminen on vuosi vuodelta vaikeampaa eli ylösrakentaminen vie enemmän aikaa ja sitten pitää vielä löytyä oikea fiilis. Olen huomannut, että parhaat kuvat minulla ovat ne, joissa olen koirien kanssa. Ilmiesesti koiruudet renouttavat just sopivasti.

    Olen oudolla tavalla kuvafriikki, vaikka en itse osaa hyviä kuvia ottaakaan. Voin heti sanoa, että jos joku kuvaa sinua eli kyseessä ei ole selfie, kiellä kuvaamasta alaviistosta;) Nykyään mietin usein, että minne laittaisin kaulani…

    Olen varma, että nuo matolääkkeet ovat herkkua! Mekin käytimme suuriruhtinatar Olgalle (eli melkein 15 vee, novascotialainen) herkullisia tabletteja, joiden maku matki kai jotain lihaa. Nyt tyttärellä on kaksi koiraa ja hän jatkaa samoilla.

    • Kiitos Leena aivan mahtavasta viestistä. Olen seurannut blogiasi jo pitkään. 🙂 Samaa olen iän myötä huomannut, ei alaviistokuvia, kuvassa täytyy hymyillä toimii kasvojenkohotuksena ja onnellisissa tilanteissa, jolloin en huomaa minua kuvattavan, kuva onnistuu parhaiten.

      Itseasiassa tuo alaviistokuva, on ihan itse otettu, aika otos. Hurjan pelottava.

      Olen otettu, että kävit kurkkaamassa blogiani, täällä ilmoittautuu toinen kirjahöperö. Toivoakseni löysit kirjaosion blogistani, jos jaksoit kahlata…

      Ohessa linkki siihen https://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/2014/04/rakkaus-kirjoihin-ja-elokuviin-ja-aimo.html

      On mahtavaa kun kirjan ystävät löytävät toisensa. Aurinkoa päivään sateesta huolimatta. Ja kiitos vielä viestistäsi, sydän on sykkyrällä. <<3

  • Pari viikkoa sitten minäkin onnistuin soittamaan peppupuhelun, tosin ei ihan vieralle, muttei ihan jokapäivän tutullekaan. Hieman siinä molemmat hämmästeltiin, että kuka soitti ja kenelle:)

    Valokuvista sen verran, että niitä otan koko ajan ja joka paikassa niin paljon, että se saa perheeni hulluuden partaalle. Mutta itse en koskaan ole niissä kuvissa. Matkakuviani katsellessa jotkut kamut on epäilleet, että olinko ollenkaan mukana reissussa.

    Kun joskus yritän kuvata neulomiani pipoja tai huiveja itseni toimiessa mallina, olen joutunut huomaamaan, että kamera on armoton. Peilistä itseäni katsoessa olen joskus jopa saattanut ajatella olevani ihan mukiinmenevän näköinen, mutta otapa samantien kännykällä selfie, niin muutun noita-akaksi.

    • Että te ihanat immeiset. En ole siis yksin näiden kauhufilmeistä poimittujen kuvien kanssa. Peilistä kun katselee, pään sisäinen kuvankäsittelyohjelma selvästi aivoissa käynnistyy ja näen peilissä miltei sen saman tyttösen kun Etanaelli nuorena tutustuttiin.

      Kuvat kertovat karuja totuuksia ja tuo tänään jakamani selfie on armoton ja tarkoituksena on toimia vertaistukena kaikille selfieissä sisäisen mörön löytäneille. Koska kyllä tuo kuva sopisi kauhukammioon pääkallopaikalle, hui vieläkin vavisuttaa, kun katson.

  • Löysin blogisi juuri ja nopeaa silmäilin tekstejäsi. Kirjoittelet hauskasti! Peppupuhelua minulle ei vielä ole sattunut. Ex-mieheni lemmikkikäärme karkasi kerran yöllä terraariostaan ja soitti puhelun isälleni, ehkä pepullaan, en tiedä. Heräsin joka tapauksessa siihen, kun kaiutin meni puhelimessa päälle ja isäni ääni hoki: Kuka siellä? Kuka siellä? Selitä siinä sitten, että pythonilla oli sulle asiaa.

    • Hei Annelie, Ihan mahtava juttu, mieheni ja minä saimme illan päätteksi niin makoisat naurut. Juttusi on vailla vertaansa ja ehdottomasti Pythonin puhelu on taatusti harvinaisempi, kuin peppupuhelu. Täällähän Etanaellikin tänään vastaili että pepulla on tullut rämpäytettyä. Olen niin kiitollinen kommenteista ja sydän sykkyrällä.Kun blogini perustin tuumin, että yksin hiljaisuuteen nakutan. Kiitos mahtavasta viestistäsi. <3 Kävin jo kurkkimassa sinunkin blogia ja huomenna syvennyn siihen tarkemmin. Mahtavaa löytää mukavia ihmisiä täällä virtuaalisuuden ihmemaassa.

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud