Hesarin juttu, ”Oikeasti olen huono” ja paljastumisen pelko.

Aikomuksena oli nakutella tänne, kuinka kiva päivä oli eilen, koska eilen oli mahdottoman kiva päivä. Voinen tänne loppuun lyhyesti siitä sähäköidä. 


Kivan päivän fiilistelyn pysäytti Helsingin Sanomien juttu ”Oikeasti olen huono”. Jatkan nyt tätä omaa linjaa eli olen mitä olen, välillä täällä blogissa ollaan korkeuksissa ja välillä syvissä vesissä. Välillä  mietin teitä lukijoita, että onko teille raskasta, kun mielialat täällä blogissakin menevät kuin villimmän vuoristoradan kyydissä, mutta yritän noudattaa ajatustani ajoilta, kun blogini perustin. (5,5kk sitten:) Oman linjan vetäminen ja rehellisyys on se juttu. Ja ensisijaisesti tulee kirjoittaa ”itselle” eikä muita miellyttäen, falskiuden huomaa lukijat heti, teitä ei saa koskaan aliarvioida. 🙂



Luin Hesarin jutun ja vatsan pohjalla hieman ikävällä tavalla muljahti. Tunnistin itseni, vaikka itse huijarisyndrooma kuulostaa joltisenkin väärältä ja rumaltakin. Ikään kuin olisi huijari. Mutta myönnän, että todella monesti sisuksissa on kutkuttanut paljastumisen pelko. Aiemmin sijoitushommissa usein pelkäsin, että paljastun, en ole niin hyvä vaan todella huono ja ei en minä tiedä yhtään mistään mitään. Samaten tämä blogi on aiheuttanut moisia tunteita, jälleen kerran sivuan anonyymejä, kohta joku anonyymi naukaisee minulle jotain rumaa, riisuu kuin sipulin ja huomaan paljastuvani.

Kovasti pähkäilen miksi pelkään paljastuvani, missä minä sitten ns. ”huijaan”. Kaikilla meillä on välillä raadollisia, ilkeitä ja kateellisiakin ajatuksia ja sellaiset ajatukset saavat minut tuntemaan itseni todella huonoksi. Mutta olen iän myötä onnistunut psyykkaamaan itseni, että tuntemukset ovat vain inhimillisiä ja miltei aina johtuvat omasta pahasta olosta, jokin mättää. Olen onnistunut herättämään itseni sen suhteen, että on hienoa, että nämä negatiiviset tunteet tunnistaa itsessään ja niille voi itse tehdä jotain. 

Joka tapauksessa tunnistin itseni jutusta, tunnistin tuon inhan niljakkaan pelon, etten ole riittävän hyvä ja kohta kaikki huomaavat sen.  Omaksi voimakeinoksi olen löytänyt itselleni nauramisen ja laitetaan huonot asiat tiskiin suoraan, silloinhan en voi paljastua, kun paljastan itse itseni. Tästä huumoripsyykkauksesta olen saanut valtavasti voimaa ja itsetuntoa. Sananparren tulisikin kuulua, se parhaiten nauraa joka itselleen osaa nauraa, miten vapauttava voimakeino se on. Näin on kuulkaas näreet.

En ole ollut todellakaan maailman paras sijoitusneuvoja, en blogin kirjoittaja, en valokuvaaja, on pyylevyyttä, ryppyä ja näppylää, on kitkeryyttä ja katkeruuttakin mahtunut elämään.

Mutta yes kiitos keski-ikäisyyden ymmärrän nämä seikat ja hyväksyn ne. Hyväksyn itseni, enkä enää pelkää kuten nuorena, että paljastun surkimukseksi. Olen paljastunut jo, minä olen minä tälläisenä ja näillä eväillä mennään, jos ei muut tykkää, niin Luojan kiitos on ihmisiä, jotka tykkäävät minusta juuri tälläisenä kuin olen, välillä väsyneenä, murisevana, mökkihöperönä, mutta välillä virtaa täynnä olevana iloisena pakettina. 

Lopetan jo useampaan kertaan suoltamaani lauseeseen, annetaan kaikkien kukkien kukkia ja tähän lisään, annetaan kaikkien sielujen ja sydämien olla auki, jotta ei tarvitse pelätä joka päivä paljastuvansa, sellainen taakka on painava kivireki. 
Joskus olisi kivaa olla koira, osaisi ottaa ilon pienistä asioista. Samu sai tänään tyttöseuraa Labradoodle Lunasta.
Tänään oli jo talven tuntua ja siksi koppaisin kouraani tämän ihanaisen Disney klassikkomukin. <3
Herkullinen elämä.

Kävin eilen katsomassa ”Herkullinen elämä”, jonka kriitikot ovat lytänneet maan rakoon. Ja päätin juuri tässä ja nyt, että kriitikoiden täytyy olla niin mahdottoman ”tekotaiteellisia”, etteivät he voi luonnollisestikaan pitää elokuvasta, joka on varustettu suurella sydämellä, on ihania henkilöhahmoja pullollaan, tarina on kaunis. Muutenhan kriitikot paljastuisivat ”ei älyköiksi”. On noloa tykätä, jostain joka on pullollaan ihania kliseitä, jotka kyllä kaikki osuivat ja upposivat meikäläiseen. Älkää uskoko sitruunaisia kriitikoita jotka jauhavat älykkö liipalaapaa, tämä leffa on ihana! Vuoden ihastuttavin, sanoo tämä maallikko pönttökriitikko, mitään tietämätön houkka täällä. Menkää ja nauttikaa, do enjoy!

Ja nyt tuli hieman huono omatunto, kun moitin kriitikoita. Lohduttaudun ajatuksella, kriitikot kestänee kritiikin.

Aurinkoista päivää kaikille!

 



16 thoughts on “Hesarin juttu, ”Oikeasti olen huono” ja paljastumisen pelko.”

  • Joo, tunnistin itseni myös, mutta huijarisyndrooma tosiaankin on vähän kurjalta kalskahtava termi tälle. Mielenkiintoinen artikkeli ja vähän vaihtelevaa luettavaa perinteisiin artikkeleihin verrattuna.

    Mukavaa päivää sinne Keski-ikäinen <3

    (Piti poistaa eka kommentti, kun viljelin sinne typoja! :D)

    • Miten aina kun kommentoin sinulle Ninski, niin kommentti katoaa. Niin kävi taas. Nyt kopsaan tekstin ennen kui julkaisen. Tunnistin itseni kyllä ja myös ilahduin, että jotenkin olen onnistunut taiteilemaan syndrooman kanssa. 😉 Nauramalla itselle ja rohkeasti tunnustamaan puutteet. Aina siinä ei kuitenkaan onnistu, joskus on himskatin vaikeaa olla väärässä.

      Kaunista päivää sinne Ninskiliini. <3

      Tiia

  • En ole vielä tuota artikkelia lukenut, mutta sinun sanasi ovat kuin suoraan minun suustani – paremmin vain osaat ne muotoilla. Yep – me ollaan se kilttien tyttöjen sukupolvi – ja se näkyy niskakyhmyissä. Tsemppiä meille – perhana, me ollaan upeita – varsinkin filtterin läpi katsottuina.
    Aurinkoa ja iloa sinulle, olet ihqu <3

  • Niskakyhmyt, hammaskiskot, ärtynyt massu ja elohiiri kaikki puhuvat omaa kieltään.

    Sinun tekstit ovat niin oivallisen syvällisiä etten voi uskoa, että paremmin muotoilisin ylipäänsä mitään. Hih taas tätä. 😉 Kiltin tytön syndrooma on valitettava vitsaus, mutta kalskahtaa kivemmalta korviin kuin huijarisyndrooma. Tunnistan molemmat vaikka ovat kyllä yhtä ja samaa. 💙 😉😉

    Yhdyn sparraukseen, me ollaan supereita ja on upeaa olla keski-ikäinen nainen. Meitähän ei tytötellä.

    Ite olet ihqu potenssiin tuhat.

    Sun fani Tiia

  • Höh. En ole lukenut artikkelia, enkä ehkä luekaan, mutta sen vaan sanon, että mun silmissä paljastuit heti, kuin ekan kerran tän sun blogin avasin. (Kiitos siitä muuten Pink Pubblelle, jonka blogissa sun kommenttiin törmäsin ja sitä kautta tänne..).
    Tiesin siis heti, että olet aito ja ihana ihminen, joka on just semmoinen kuin on ja just sen takia niin kiva <3.

    Olishan toi elämä aika raskasta, jos pitäis esittää jotain muuta tai varsinkin parempaa kuin on.
    (Mutta siitä huolimatta mulla on tällä hetkellä meneillään sellainen vaihe, jossa vähättelen omia taitojani ja ajattelen, että mitäs mää mittään yritän, kun en mitään osaakaan. Ja vaikka ihan hyvin tiedän, että osaan, en vaan meinaa saada itseäni uskomaan sitä).

    Ja tähän loppuun sopii taas yks mun lemppareista: "Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat" <3

  • Hei Annukka olipa kiva kuulla mitä kautta olet tänne eksynyt. Ja erityisesti ilahduin kehuista. Tuntuu siltä ettei kauniimpaa kehua ole, kuin kehua aidoksi. Kiitos ja veit sanat suustani, nimittäin itse olet. 💙

    Minuakin vaivaa tuo itseni mollaaminen, Lady of the Mess hyvin kirjoitti ja taitaa meitä kaikkia rouvia vaivata kiltin tytön syndrooma ja ikuinen riittämättömyyden tunne. Mutta sananparttasi lainatakseni osittain Eikö se että asialliset hommat hoidetaan ja muuten osataan olla kuin Ellun kanat olekin juuri riittävää. Minun mielestäni on. We rock!

    Sydämiä lentelee täältä.

    Tiia

  • Huhheijaa kun tunnistin itseni Hesarin jutusta ja voi elämä, miten vaikea siitä ajatusmallista on päästä irti! Kovasti olen sitä vastaan pyristellyt ja välillä sitten flow vie mennessään eikä muista miettiä turhia. Mikä ihana olotila, kun se kovalle osuu!

    Sun blogi on Tiia ihanaa luettavaa, välillä ihan hattaraa ja välillä syviä vesiä ja pohdiskelua <3

  • Huhheijaa jetsulleen ja voi elämä kun se paljastumisen pelko välillä kytee ja syö elävältä. Välillä kaiketi tähtien ollessa oikeassa asennossa ja hormonikiertokin kohdillaan mikään ei voi satuttaa koska on onnistujafiilis. Ja sua Marika lainatakseni mikä nirvana kun se kovalle osuu. Sinä kyllä muutamalla lauseellasi onnistuit sanomaan kaiken sen mihin meikäläiseltä tulvi tämä valtava rönsy.

    Että ilahduin sun loppukommentista vielä, sitä elämä on, hattaraa ja suolaa haavoissa.

    Ihanaa iltapäivää Marika, sun kommentti sykähdytti kovasti ja sydämiä satelee täältä.

  • Tiia, minusta ei voi olla milliäkään huijari, oi, mikä ruma sana!, jos on aina oma itsesnä. En yhtään tunnistanut jutusta itseäni ja hyvin tiedostan piiiitkällä kokemuksella heikkouteni. Eilen mm. kaatui päätös olla vuoteen ostamatta yhtään vaatetta, vain yhden Peter Hahnissa olleen kuvan takia. Omatunto kolkuttaa, mutta jatkan silti päätöstäni olla ostamatta enempää vaatteita. Sama kuin jos olisi dieetillä ja sortuisi litraan jäätelöä ja ajattelisi, että 'antaa mennä kun on alamäki'. Pitää vain nopeasti nousta takaisin satulaan, muuten sitä ei enää uskalla ikinä – ratsastaa. Elää paremmin.

    Olen aivan Helen Mirren -fani!

    • Leena olet niin oikeassa ja on hienoa ettet tunnistanut jutusta itseäsi. Leenamaiseen olotilaan itsekin pyrin. Se on päämäärä, täytyy lopettaa tämä turha hössötys itsensä aliarvioimisen suhteen. Heikkouksien tunnistaminen on vahvuutta ja ei se haittaa vaikka välillä repsahtaa, sieltä noustaan uljaasti satulaan kuten sinäkin kirjoitit. 💙 Pelot tulee kohdata ja mennä kiven läpi eikä oikoa mutkia, sieltä pinnistää aina vaan vahvempi nainen joka kuuntelee kehittyneellä vaistollaan sisintään. Sinä olet upea nainen ja olet rikastuttanut virtuaalisesti eloani kovasti.

      Sydämiä satelee sinullekin täältä. 🙂

      Tiia

      P.s. Helen on myös sellainen, upea ja uljas.

    • Tiia, ne messuliput viipyvät vain siksi, että haluan liittää niihin mukaan Runotalon Sarilta tilaamani kortin, saapuvat minulle vasta huomenna, joten…Ja sitten sinä laitat sen kortin jonnekin niin, että näet sen monta, monta kertaa päivässä. Minulla on tässä toimisto/kirjastossani sellainen yhden kortin teline ja katselen sitä sitten niin kauan, että uskon varmasti olevani elämäni tähti ja hyvä just tällaisena. Tämän asian halua myös sinulle siirtää.

    • Messuihin on vielä pitkä aika, joten posti ehtii kulkea vielä monta kertaa. 🙂 Ei lainkaan huolta. <3 Ja kerran on tulossa vielä kortti jossa sanoma, sanoma jolla merkitystä. Jaksan odotella vaikka iäisyyden. <3

      Yritän tulla messuille perjantaina iltapäivällä. Josko sittenkin pääsen nykäisemään hihasta. <3

      Kiitos Leena, laitat paljon tähän ajatusta ja on jotain mitä todella odottaa.

      Lämpimiä ajatuksia täältä Tiia

  • Riitta Sinikka en ole varma kannattaako. Ei jutusta kovin hyvä mieli tullut. Etenkään jos jutusta yhtään löytää itseään. Pikemminkin lippu salkoon ja siellä heikkoon mentaliteetilla jatketaan eloa. Onhan päivä vielä huomennakin.

    Ihanaa iltaa sinulle. 🙂

    • Jonna näin on kuule jetsulleen! Napakasti todettu ja minä sen allekirjoitan. Ohjaajana vielä Lasse Hallström, ei voi olla huono ei. <3 Ties vaikka olisi kriitikoilla suomalaisten perisynti svedukateus kyseessä, tuota Lassea kohtaan. 😉

      Ihanaa iltaa ihanalle Jonnalle. <3

      Tiia

Vastaa käyttäjälle JonnaH. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud