Viroristeilylle ja varvasneuroosi.

Tänään suoritetaan ihmisen vaihto. Tämä lyyli menee kahdeksi yöksi Käpylään ystävälle ja kyseisen ystävän lapsi tulee viikonlopuksi meille. Syynä tähän on huominen perinteinen Viron reissu ja jo 11:s risteilyvuosi menossa. 


Tällä kertaa on hieman pienempi porukka lähdössä, mutta mukavaa on ollut aina. Ja tosiaan Tenat pakataan luonnollisesti messiin, koska naurua riittää ja joskus on ollut tilanteita ettei vaan ole malttanut mennä vessaan, kun on niin oivallisessa jutun juuressa ollut kiinni. Tällä kertaa olen varustautunut Thank You Tena Lady. 😉


Tursakekynnet menevät huoltoon ja koivet myös. Ei nyt mitään kinttujen vahausta tai sellaista, pelkään kyseistä toimintoa vallan mahdottomasti. Pedikyyri ja Manikyyri ja hinta kahden tunnin hoidolle Silja Line kantiskortilla peräti 32 euroa! Taas säästetään aivan villinä. 

Kahvi käynnisti miettimään varvasfobioita…

Kenties saatan kynsiraporttia laittaa tänne risteilystä suoriuduttuani, mutta koipiani ette täällä näe. Meikäläisellä nimittäin on varvasneuroosi. Siis omavarvasneuroosi, muiden varpaita en tuijottele, en kauhulla enkä ihailulla. 


Nuorena varasin kesän kyläilyhetkille sukat käsilaukkuun, äsh ei silloin ollut käsilaukkua vaan muovipussilla kuljin. No joka tapauksessa, ahdisti varpaiden näyttäminen, koin olevani alasti ja olin päättänyt että varpaani ovat rumat. 

Huurteinen aamukaste, elämä on täynnä kauniita asioita, tosin omat varpaat eivät kuulu joukkoon.

Häveliäisyys on vuosien varrella karissut ja kuljen jopa varvassandaaleilla, mutta varvaskuvia en tänne laita, sen verran ne omat ulokkeet kuitenkin ällöttää. Ihme neurooseja, mistähän lie tämänkin fobian olen itseeni loihtinut… Ihailen ihmisiä jotka vapautuneesti  talsivat avoimesti varpaat paljaana kaikkialla. Mietin mitä he miettivät>varpaistaan.


(Ystävälläni on muuten korvannipukkaneuroosi ja kainalonallipullistumaneuroosi, joten kyllä nämä neuroosit saattavat olla evoluution peruspilareita.) 

Hieman jopa hävettää antaa varpaat vieraan ihmisen käsittelyyn ja olo tulee taasen olemaan ristiriitaisen iloinen ja tuskainen. En voi olla miettimättä, kun kynsihoitaja räpeltää varpaan kynsieni kimpussa, ällöttääkö häntä ja mitä hän sisimmissään tuumailee. 

Aamulenkillä on kiva käydä ja ihanat naapurit jättävät aina koreihin pihalleen omenoita otettavaksi. Mieltä lämmittää. <3



Ja huom.omistan aivan normaalit jalat ja varpaat, tiedostan sen kun oikein päätän, mutta tälle jutulle olen voimaton. Kun neuroosin kehittää, se aika visusti pysyy mielessä, eritoten jos ei ole kyse ”liikunnallisesta” neuroosista eli kuulakärkikynän nakuttelusta, jalan heiluttamisesta hermostuneena jne. Kun on mielikuvaneuroosista kyse, se on aivoihini hakattu.


Anteeksi vyöryi teksti ja meni vallan varvaspohdinnaksi.

Lilo and Stich classic mug, ”ohana” means family and no one is left behind. Risteilylläkään ei ketään jätetä yksin. <3
Lilo ja Stitch Disney klassikkomuki vuodelta 2008, ”ohana” tarkoittaa perhettä, eikä ketään jätetä yksin. <3


Nyt varpaat kaakkoon ja kohti Tallinaa. Ihanaa viikonloppua kaikille!


8 thoughts on “Viroristeilylle ja varvasneuroosi.”

  • Joo täälläkin yks varvasneurootikko; muistan fiiliksen viime vuoden Tallinnan reissulla, kun varpaitani laitatin kauneushoitolassa, ihanaa mutta kamalaa! 😉 No, lopputulos on kyllä ihana, että kyllä se siitä 🙂

    • Ninski meillä kyllä on niiiiiiiin monessa asiassa samanlaiset aatokset, että se on suorastaan uskomatonta. Kenties neuroosi oli ajoittaisempi tai sävyisämpi, jos koivet olisi aina priimana eli jalkahoitajan hoidon jäljiltä. Tuumin tässä vielä, että noin mieheksi olen valinnut varsin kaunis varpaisen ukon. Olenko miettinyt puolison valintaprosessia varpaita ja jälkikasvun varpaita kenties…. kenties…. 😉

      Huomiseen ja sitten Tenat pöksyihin ja menoks.

      Tiia

  • Ihanaa päästä ystävien kanssa reissuun – onneksi on ne tenat;)
    Nauti täysillä ystävistä – ja niistä hoidoistakin. Sano niille varpaille, että "nyt nautitte"!
    Upeaa viikonloppua sinulle, upea nainen ♥

  • Itsellä ristinä isot äidiltä ja äidinisältä perityt korvat – ensimmäistä kertaa julkisesti tukka ponnarilla 33-vuotiaana kesälomalla ulkomailla. Kotiin palattuani kävelin poninhäntä heiluen kaveria Aleksilla vastaan, ei tuntenut!

    • Voi ei meitä naisia, aina on joku piilotettava seikka ellei useampiakin. Kaverit nauroi pömppömahalleni jo nuoren ja sitä on piiloteltu paitsi raskauksien aikana.

      Kenties kaveri ei tuntenut tosiaan korvien takia vaan uutukaisen kampauksen jollaista ei ollut sinulla koskaan nähnyt. .)

      Mukavaa ja kaunista viikonloppua toivottelee Tiia

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud