Aivan tavallisena päivänä, kun limonaadit kaatuivat jatkojohtoon ja mitä siitä seurasi.

Maanantaina tyynenä sängyllä nakuttelin blogipostausta menemään. Siinä vieressä yöpöydällä pyöri älyluurin johdot, lampun johdot ja kännykän johto. Jostain syystä nykäisin yhtä piuhatriosta ja ketjureaktio lähti syntymään. Jokin johdoista kaatoi lampun, lamppu kaatoi limulasin ja limut kaatuivat lattialle. Tai näin luulin.. Kuivasin lattiat huolellisesti ja jatkoin postauksen nakuttamista. (Tähän sopii sananparsi ”luulo ei ole tiedon väärti”.) 


Yhtäkkiä käry kävi nokkaan ja tuumin, mitä täällä nyt taas oikein tapahtuu. Näin jatkojohdon reikien uumenista tulevan savua ja toimin heti aivan päättömästi. Paniikki kun iskee, sitä ei toimi järkevimmillä mahdollisella tavalla. Ehdin muutaman sekunnin ajan miettiä, että kun vedän nuo kaikki kolme johtoa jatkojohdosta (ettei läppäriin tai älyluuriin tulisi virtapiikkiä), että saanko sähköiskun, löytyykö kotoa hiiltynyt Tiia… Ja sitten vetäisin… Järkevintä olisi ollut vetää vaikka vain se jatkojohto tai kaikkein järkevintä olisi ollut syöksyä sähkökaapille ja katkaista pääkatkaisimesta sähköt. Voin kertoa ettei tuo jälkimmäinen tai viisain ratkaisu käynyt mielessäkään…. Pieni on mieli…


Tässä perin kiperässä ja valoakin nopeammassa tilanteessa, ehdin miettiä materialisia arvoja, ettei läppäriin ja älyluuriin tule virtapiikkiä ja ne simahda. Noin siinä oli se ajatuksenjuoksu. Aika karmeaa, olisin odottanut itseltäni hieman enemmän….


Facebookiin eilen sadattelin tapahtunutta ja toivoakseni omaa tyhmyyttä ja ystävällinen ystäväni heti viestitti, että heillä on ylimääräisiä johtoja ja niillä tässä nyt hengitellään tätä konetta. Hassua jutussa on, että kärähänyt johtokin oli jo lainajohto, kun olin tuhonnut jo aikaisemman, tosin en käräyttämällä..


Tästä jutusta oli kuitenkin pidemmällä mittakaavalla hyötyä ja tarinaan liittyy totisesti opetus.


Yöpöydälläni on aina vesilasi ja siitä yöllä otan huikkaa muutamankin kerran. Joskus on vesilasi kaatunut uniläimäisyllä lattialle ja olen suht laiskasti pyyhkinyt vedet lattialta, mutta en ole koskaan ymmärtänyt ajatella tuota jatkojohtoa! Mitä jos tämä onnettomuus olisi tapahtunut yöllä?! Olisi voinut käydä palo-ja häkähälyttimistä huolimatta paljon huonommin. 


Tämä postaus sopii lopettaa sananparteen ”oli onni onnettomuudessa”. <3 Tälläkin kertaa, sillä tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun on posahtaa poksautellut sähkölaitteet.. 


Nyt viettämään Helsinkipäivää, siellä olen paremmin turvassa, tilastollisestihan kotona on kaikkein vaarallisinta. Olkaahan kaikki varovaisia, erityisesti siellä kotona, kyllä opin taas kerran, että elämässä asiat ovat todella pienestä kiinni.






Tiistain aamusumppikuva tulee tässä. Disney klassikkomuki 101-Dalmatialaista. Aina ei katsos näitäkään muista, kun on oman pään johdot pielessä ja muutenkin piuhat mielessä.
Tälläinen rääppä nökötti eilen aamusumpin vieressä. Ja ajattelin ikuistaa toisen, jotta voimme seurata tuota silmäkaihin tilaa ja karvanlähdön pahentumista. Toinen on ollut erään kainalossa jo kahdeksan vuotta ja hyvin näkyy kaljuista mistä kohdn on toista puristettu. Saanko esitellä Panduliinin. Päiväkodissa oli pienenä ongelmia, kun Sofia soperteli Panduliinin perään ja päiväkodin tädit tarjosivat toiselle mandariinia…
Oheisella mukilla lähtee keskiviikko rullaamaan. Iloa kaikkien päivään.


24 thoughts on “Aivan tavallisena päivänä, kun limonaadit kaatuivat jatkojohtoon ja mitä siitä seurasi.”

  • Apua mikä tapahtuma ketju. Toi muuten osoittaa hyvin sen, miten paniikissa ihmisellä on täysin erilainen tapa reagoide tilanteeseen kuin silloin, kun sitä hätää ei ole. Huomaa kuinka helppo on puhua, että jos meillä syttyisi tulipalo tekisin niin ja niin, oikeassa tilanteessa toiminta olisi varmaan toista… Onneksi selvisit säikähdyksellä. <3

    • Hih niinpä, ehkä ensi kerralla ymmärrän mennä katkaisemaan sähköt pääkatkaisijasta. Hyvä opetus oli,mutta kurjaa hankkia uudet laturit ja lempparilamppukin siinä meni tai oikeastaan se töpseli…. Mutta pääasia on, ettei mitään ikävää tapahtunut. 🙂

      Kivaa keskiviikkoa toivottelee Tiia

  • Huuh, onneksi ei tosiaan tapahtunut yöllä!!
    Kiitoksia muuten myöskin lapsestasi kertovasti <3-postauksesta <3 ja Tolu-vinkeistä. Sun innoittamana todellakin ostan Tolu-purtelon seuraavalla kauppakäynnillä!

    • Heissan Nunju,

      Niinpä, yhtä hyvin olisi voinut tapahtua yöllä. Tulisiko laittaa yöpöydälle sellainen vesipullo. Kiitos kovasti kiitoksista, kyllä vaan kovasti ilahduttaa. <3

      Tolu on kyllä supertuote, ylitti kaikki odotukset. Ja se tuoksu, ihana!

      Kivaa keskiviikkoa sinulle Nunju.

      Tiia

  • Huh, onneksi ei käynyt pahemmin!
    Kivaa Helsingin matkaa toivottelee yksi höppänä lady, jolla myös on se vesilasi yöpöydällä, sohvapöydällä – vähän siellä sun täällä – ja joka paikassa on niitä johtoja!

    • Voi hitsinpimpula, totisesti laseja joka puolella… Olisinhan voinut vaikka poistua muualle taloa ja käry olisi käynyt… Savua kuitenkin tuli, hurjasti oli onnea matkassa..

      Helsingissä oli kivaa, mutta aina unohdan kuinka hyytävän kylmä tuuli siellä käy. Ja unohdin ne villasukatkin elokuviin mukaan…

      Kivaa keskiviikkoa ja nyt varovaisena sielläkin vesilasien kanssa. <3

      Tiia

    • Katja ihana. Arvaa fanitanko sua täällä, kun kehut mukeja. Niin ajattelin että pidetään ihan hulluna, kun niitä aloin kuvaamaan. Aivan loistavaa että osaat arvostaa ja muitakin Disneyhöperöitä on täällä mukana. 🙂

      No ehkä ensi kerralla muistan sen pääkatkaisijan ja moni muukin täällä, jos käy jotain vastaavaa. Toivotaan kuitenkaan ettei käy. <3

      Kivaa keskiviikkoa toivotteleepi Tiia

    • Niinpä katson tätä nyt positiivisessa vinkkelissä, olisi voinut käydä niin paljon huonommin. Eli hyvin kävi. 🙂

      Kivaa iltaa terkuin Tiia

    • Ketjureaktiot ovat kyllä pahoja ja onneksi säästyttiin lampun ja latureiden tuholla. Mutta opetti kyllä paljon.

      Kivaa iltaa toivottelee Tiia

  • Onneksi ei käynyt pahemmin! Joskus prismassa oli aiheena onnettomuudet ja siinä eräs tutkija sanoi, että esim. aina laivalla katsoo poistumisreitin sekä kävelee sen läpi. Sen jälkeen olen itse esim. lentokoneessa tsekannut, että missä kohdin se pelastusliivi on ja painanut mieleeni, että turvavyö aukeaa erilailla kuin autossa ( ja avannut sen muutaman kerran saadakseni muistijäljen ). Ei varmaan olisi huonompi idea myös kotona tehdä vastaavanlainen "turvallisuustsekkaus", silloin paniikissa niistä muistijäljistä voisi olla apua!

    • Olet kyllä niin oikeassa. Muistijälki on erinomaisen hyvä keino. Voisi kotonakin muutaman kerran ravata mm.tuonne sähkökaapille, varmasti ensi kerralla osaisi suunnata moisessa kärytilanteessa sinne. Koska kyllä sen verran ehdin miettiä, että kun revin nuo johdot käryävästä jatkojohdosta irti, voiko käydä jotain.

      Olen pienenä leikannut leipää ja silloin leivat pakattiin paperiin. Leikkailin sitten paperin peittäessä leivänpaahtimen sähköjohdon poikki ja paahtimessa oli paahtumassa leipä. Säkäri oli iso, pöytään paloi jälki, leipä hiiltyi sisältä, maistui meinaan järkyttävältä ja pahinta leipäveitsestä suli aivan pala pois ja iso sellainen. Meillä oli kaksi leipäveistä kotona, toisessa puupää ja toisessa muovipää.

      Onneksi tuona päivänä valitsin sen muovipäisen tai olisi käynyt aivan toisin.

      Välillä mietin jopa, että pakataan perheelle kelluntapuvut risteilylle mukaan. Estonia onnettomuus oli niin järkyttävä ja ei laivamatkustaminen sen jälkeen enää ole ollut samanlaista.

      Pidetään meidät turvassa, sulla oli loistavia vinkkejä siihen ja nämä aion nyt itsekin toteuttaa. <3

      Hyvää yötä Salka <3

  • Kaikkea aina sattuu ja tapahtuu, mutta onneksi ei käynyt pahemmin!:) Kaikki juomamukit täytyisi aina pitää kaukana kaikista laitteista, mutta minkäs teet, kun vaikkapa koneen ääressä on kiva samalla juoda jotain. Meilläkin on mennyt mm. näppäimistö. Sen kummempaa kärvähtämistä ei kuitenkaan ole vielä onneksi tapahtunut. Paniikkia siinä varmasti iskisi, eikä silloin aina tule toimittua parhaalla mahdollisella tavalla.

    • No arvaa nakuttelenko tätäkin kahvi miltei kainalossa. Kyllä näppiksenkin tuhoatumisesta saa päivän menemään piloille. Kerran kävin niin työpaikalla jo kauan sitten, se oli kovin noloa.

      Jee kun löysit tänne, tuolla instan puolella kuviisi sydämiä tykittelen. <3 Täällä aamulla odotti mieluisa ylläri, että olet löytänyt tiesi tänne. 🙂

      Kivaa torstaita sinulle Katja. 🙂

      Tiia

    • Ketjureaktioita on monia, tämä oli tälläinen pieni, mutta olisi voinut olla suuren suuri, jos olisi huone ollut valvontaa vailla.

      Ihanaa päivää Riitta Sinikka. <3

    • Hei,

      Tosi kiva kun mukikuvista tykkäät. Niitä olen aika pontevasti kuvaillut jo kesän lopulta. No jonain päivänä ne loppuu ja siirrytään seuraaviin mukein, jouluteemat ja Muumit. 🙂

      Juu ei mukia jatkojohdon lähelle, kunpa tuo pysyisi mielessä. Taas siellä yöpöydällä vesilasi oli viimekin yönä…

      Kivaa torstaita sinulle.

      Toivottelee Tiia

  • Onneksi ei käyt mitään onnettomuutta. Kiva tuo kahvikuppi 🙂

    Tunnelmallista torstai iltaa sinulle <3

  • Hei – löysin sattumalta (Annukan blogin kautta :)) sinun blogisi ja täällä sitä sitten ollaan.

    • Hei Anne, no mutta ihanaa että olet täällä. <3 Päivä sen kun paranee, kiitos sinulle siitä. Jokainen lukija on täällä oikea kultahippunen eli kullanarvoinen. 🙂 <3

      Käynpä kurkkimassa minne sinun nimesi vie, löytyykö sieltä blogia.

      Lämpimästi tervetuloa tänne. Täällä on välillä kevyttä hattaraa ja välillä uidaan syvissä vesissä. 😉

      Iloisin terkuin Tiia

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud