Kun ketuttaa, harmituttaa ja on viheliäisen kateellinenkin olo!

Miten joskus mieleen kulminoituu sellainen oikea piikki, vuoren harjanne, pyramidin huippu, että kaikki ärsyttää ja olo on jopa kateellinen….

Vähän sellaista ilkeyttäkin sisuksista löytyy, että mitä tuokin tuossa oikein hymyilee, seisoo tai ylipäänsä on. En tiedä iskeekö tämä niljakas olotila juuri silloin kun on aikaa ärsyyntyä ja kadehtia?  Onko tälläiset tunteet nykyihmisen ylellisyyttä? Jos tässä yötä myöten peltoja kyntäisin ja hoitaisin helmoissa pyörivää satapäistä lapsiheimoa, kenties ei olisi aikaa pohtia näitä fiinejä ”tunnetiloja”, että mikä tänäänkin oikein on? Nukkuisin vain fyysisen työn väsymyksen yöllä pois, edes näkemättä unia. 

Tällä hetkellä ärsyttää oma pärstä niin mahottomasti, että kaikkien muiden maailmassa olevien nassut näyttää  huomattavasti paremmalta. Olo on nihkeä ja tukala ja haluaisin olla suorastaan alasti, koska ärsyttää vaatteetkin miten ovat asettuneet iholle. Kaikki jotenkin, hiertää, pinnistää, nipistää, tukehduttaa. 

Liika flunssaisena olo ja siihen liittyvä makoilu ei tee ihmiselle hyvää, alkaa kehittelemään ja muhittelemaan kaikkea punkan pohjilta ja pohtimaan, että kyllä naapureilla on kaikki paljon paremmin. Pitkällinen olemattomana olo saa mielen synkistelemään ja profetoimaan, että ei niin mikään voi mennä hyvin. Vähän niin kuin olisi lapsi, kun ei ole jaksanut olla pääpuikoissa kotona vähään aikaan ja ukko on hoitanut kaiken.





Nythän se kirkasvalolamppu pään päällä syttyikin, meikäläisen rooli on pöllitty ja varas oli oma ukkoni. Kun olen koomaillut punkassa räkärätteineni on ukkoarmas hoitanut sapuskat ja muut ja minähän tunnen oloni vallan nollahyödykkeeksi. Hommathan pyörii ilman minua! Myönnän olen ehkä joskus ukolleni päsmäröinyt tavaroiden asennoista, mitä maustetta ripotellaan minnekin, miten päin se wc-paperi tulee olla, laitetaanko näkkileipään voi kummalleko puolelle ja esimerkiksi eihän nyt tyynyjä joissa teksti laiteta ylösalaisin. Tälläisiä pieniä pätemisiä on saattanut täällä joskus ilmoille päästä.

Teksti oikeinpäin, eikä miten vaan sattuu…. Grrr…


Nyt täällä flunssaisena huomasin ukkoni tekevän top-secret tason salaisuutena pitämäni lihapullatkin paremmin, kuin minä! Olen siis kateellinen omalle ukolleni ja myös vihainen itselleni, koska en olekaan niin korvaamaton kuin luulin.

Meni sitten tekemään paremmat lihapullatkin!


Siis eihän tästä tule mitään, on ukon hommat, on minun hommat ja nyt ukko on pöllinyt ne kaikki. Ei ihme, että ketuttaa ja risoo kaikki maailman immeiset, minähän olen aivan turha jämäpala jos annan homman jatkua pitkään näin. Nyt ukolle potku pepatsulle ja tuuppaan vaikka katsomaan iänikuista Golfia mikä lie loputon masters, masterskilpailu siellä aina onkaan meneillään ja tartun pölyhuiskaan kuin sotatantereella peitseen ja otan omani takaisin.


Kyllä minä hommani osaan!!!
Kohta ei ole tilaa synkistellä, inistä uikuttaa, kun on taas rooli tässä taloudessa. Mutta on tässä pari hyvääkin asiaa tapahtunut, ukko ja minä olemme huomanneet, että on se mukavaa kun on arjessa toinen, jonka kanssa hommat jakaa. Ei se olisi aina niin mukavaa taaplata näitä hommia yksin, vaikka silloin asiat menisivätkin juuri sillä toivotulla tavalla eli tyynyjen tekstit ylöspäin.


Joskus kun on oikein HÄJY olo, kannattaa kääntää homma nurinpäin ja tehdä vaikkapa makkarasta Runebergin torttu.
Ukko I Love You. <3 Saat lihapullat tehdä tästä lähtien aina, en olekaan Meatball-Queen. 
Aamusumppikuva tältä aamulta. Hieman näkyy luomisen tuska ja synkkyys näissä maisemissa.

Aamusumppikuva eiliseltä, tässä ollaan jo matkalla henkisesti ”metsään”, mutta vielä on hieman auringon pilkettä nähtävissä.



24 thoughts on “Kun ketuttaa, harmituttaa ja on viheliäisen kateellinenkin olo!”

    • Hihii kivaa, että nauratti, mutta koko juttu on ihan elävästä elämästä. Ja kuules tuo "Runebergin torttu" on kuules hyvää ja Hookoon blöötä tietenkin. 😉 Yllätä ukkos jälkkärillä, sanoo että nyt tulee ihanaa Runebergin torttua armaalle ja lykkää tuo eteen ja voipi maistuakin vielä paremmin, kuin se aito ja oikea Runebergin bakelsi. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Bikke ja kerro sitten mitä ukkos tykkäsi bakelsista. 🙂

      Toivotteleepi Tiia

  • Kyllä sitä saa välillä ketuttaa – se helpottaa kummasti oloa. Ja vielä jos saa huomauttaakin jostain – se on jo luksusta.
    Ja aina voi lohduttautua sillä, että ei se ukkokulta kuitenkaan voi olla äiti eikä rakastajatar;)
    Ne roolit jäävät ihan meidän omiksemme♥
    Ihanaa viikonloppua – ja voi kun joku kävisi meilläkin lihapullat tekemässä;)

    • Hih niin just jetsulleen, luksusta on välillä saada huomauttaakin ja tuntea olonsa erinomaiseksi. <3 Näin se on ukko on ukko ja se on juuri hyvä niin ja me kumpikin olemme omat itsemme. <3
      Mutta kivaa on, että toinen tukea antaa kun sitä tarvitsen, mutta kyllä se sitten rupeaa jossain kohdin mökötyttyämään, kun toinen hoitaa niin suvereenisti hommat, joista aiemmin olen vetänyt pisteet kotiin. Hihii ihminen on välillä kovin pieni. 🙂

      Ihanaa viikonloppua sinulle ja täällä kyllä pullia piisaa, niitä tuli useita kymmeniä. Ei osannut ihan ukko arvioida määrä, mutta kivaa ettei joka pv tarvitse ruokaa laitella. 🙂

      Haleja sinne. <3

      Lämpiä ajatuksia lähettelee Tiia

    • Sama juttu fiilispohjalla valikoituu aamumuki. Muumimukit on hieman pieniä omaan makuun, kun juon aamulla isot kahvit maitovaahdolla. Mutta Niiskuneiti Bikineissä on yksi lempparimukeista aivan ehdottomasti. Siinä on jotain vanhan ajan tunnelmaa. <3

  • Hauska kirjoitus, vaikka et tätä varmaan ihan pelkäksi huumoriksi tarkoittanutkaan 🙂 Sehän jutun tekikin niin kivaksi lukea, kun siinä on totuudensiemen pohjalla, mutta kuitenkin ironisoit niin kivasti itseäsi ja ukkoasi. Kyllä välillä itsesäälin syövereissä sitä kadehtii vaikka naapurin aidanseivästä, mutta sitten sitä taas muistaa, että ihanhan mukavasti tässä asiat ovat ja kyllä sillä naapurinaidanseipäällä mahtaa välillä olla tylsää ja kylmää jököttää siinä samassa paikassa vuodesta toiseen 😀

    Ihana mies sinulla, jos pyörittää lihapullat, siivoaa ja hoitaa huushollin ja antaa sinun levätä flunssan pois. Se jos mikä on Rakkautta! <3

    Totta muuten tuo, että nämä kaikki nykyajat sontafiilikset johtuvat takuulla pitkälti siitä, että meillä on aikaa niihin. Ennen sitä vain tosiaan kaaduttiin pirtinperälle umpiväsyksissä koko päivän raadannan jälkeen. Muutama tunti piti ehtiä levätä ennen kuin navetta kutsui. Nyt kun meillä on kaikki mahdolliset koneet ja ruokaa ei tarvitse kitkeä pelloilta, vaan kaikkea saa yllinkyllin kaupasta ja jos ei jaksa kokata, aina voi mennä ulos syömään tai hakea take awaytä kotiin ja jos oikein tympii kotihommat, niin voi vaikka ostaa siivoojan kotiin, niin aikaahan tässä jää ahdistua ja miettiä elämän syntyjä syviä.

    Mukavaa lauantai-iltaa, toivottavasti ukon kainalossa 🙂

    Tiina1412

    • Ihana Tiina <3

      Huumorilla kirjoitin, mutta elävästä elämästä eli totta joka sana, nooo kenties hieman väritystä noin tunnepohjalta. Naisethan ollaan niin dramaattisia ja ainahan sitä jonkin valituksen keksii, kuten tämän. 🙂

      Ukko on fisussa, joten ihan ite jouduin mikrottamaan lihapullat 😉

      Selvästi alkoi seinät kaatumaan päälle ja olo alkaa olla kaikinpuolin terve. Sitten tuli sellainen itseinhotus, kauheaa kun olen tässä mitättömänä maannut ja ei ihmisellä ole mitään tarkoitusta, jos ei ole hommia. No olin kyllä tosi kipeänä eli annettakoon ukolle anteeksi, että hoiti huushollin. 😉 <3

      Juuri niinhan se on, ei sitä ennen vanhaan ollut aikaa ajatella, saatikka ajtuksistaan valittaa. 🙂 Ja kyllähän se niin on nykyäänkin, jos kovasti kiirusta pukkaa, niin ei siinä ehdi muita miettiä eikä naapuariakaan kadehtia.

      Omasta hyvästä olosta kaikki kumpuaa, jos itsellä mättää, silloin saattaa joskus kateuskin vilahtaa. Ei onnellinen ihminen kadehdi ja kateus on sellainen ominaisuus, joka ei istu meikäläisen pirtaan, paitsi kun meikäläisen työt pöllitään!

      Kun ei sitä kuitenkaan haluaisi olla kukaan muu, kuin juuri minä tässä näillä eväillä mitä käsissä juuri on, niin miksipä sitä kadehtia. Iloa elämään ja nyt otan taas ohjat käsiini, niin saa tuo ukkokin hieman huilia. Tosin on se aina ahkera, ei voi muuta kuin kehua. <3

      Ihanaa lauantai-iltaa sinulle Tiina. <3

      Haliterkuin Tiia

  • No aattele kuinka hienosti oot miehen piilokouluttanut, kun noin hyvin kaikesta suoriutuu 😀

    Ja uskotko, että nauratti toi tyynyjuttu, koska mies tänä aamuna justiin ääneen itse itseään ohjeisti, että "No niin Pekka. Nyt laitat sen Peura-tyynyn niin päin, että peuran sarvet ei osoita alas, vaan ylöspäin" :D. Että kyllä ne oppii… (Paitsi laittamaan lampaantaljat lattialle sängyn viereen niin, että on se entinen pääpuoli sinne missä meidän ihmistenkin päät on, eikä niin, että aina on se leveä pää tyynyjen puolella. Mutta sitä en ole enää vuosiin yrittänyt opettaa, vaan käynyt kaikessa hiljaisuudessa pyöräyttämässä oikeinpäin).

    Ja ajattele kuinka kurjaa olis sairastaa ilman varahenkilöä, joka on valmis astumaan niihin meidän muka niin suuriin saappaisiin ja ottamaan ohjat käsiinsä <3

    • No tuota en älynnytkään, vuosien piilokoulutus aivan selvästi. Kun jankuttaa niin perille menee, hih. Ja olisihan se epämiehekästä joka taljaa suoristaa ja täytyyhän sitä antaa meille ainakin sisäistä pätemisen tarvetta miten päin asiat laitetaan oikein. 😉

      Samoin monia juttuja tulee jo hiljaisuudessa oiottua, ei sitä jaksa enää jankuttaa, epämiellyttävää sellainen. Toinen kukkii sellaisena kuin on ja minä samaten. On minussakin sitten monta mahottoman huonoa puolta ja ukko esim.aina pyyhkii tämän läppärin ja kovasti risoo sormenjäljet laitteissa. 😉

      Meillä on sellaista huumoripohjaista nalkuttelua puolin ja toisin. <3

      Niinpä miehet kenties oikoo mutkia ja me piperretään, jokin kultainen keskitie olisi varmaan se viisain tie. Mutta mahdotontahan se naisen saappaisiin olisi täysillä astua, enkä minäkään haluaisi noita miehen hommia kontolleni. Ei tässä ilman ukkoa omakotitalossa asusteltaisi. 🙂

      Ihanaa sunnuntaita Annukka. <3

  • Nyt vaan nautit niistä ukkos tekemistä lihapullista ja oot onnellinen… Mee vaan sohvalle makaamaan ;))

  • Kyllähän tuo vähän tottumista vaatii kun ukkokullat hommat pöllii eikä olekaan korvaamaton…:)) Täällä sitä on joskus taivasteltu samoja, mutta sitten olenkin osannut heittäytyä passattavaksi enkä yhtään pode huonoa omaatunota. 20 vuotta passaamista ja siivoamista ja nyt on ukko innostunut, mä vaan totean ai kiva olen tänään prinsessa kun toinen tekee ja tulen vaikka blogia kirjoittamaan…:)) Löhöile flunssa kunnolla pois ettei tule mitään pahempia jälkitauteja! Mukavaa alkanutta viikkoa.

    • Hihii mainio tuo lause, nyt on ukko innostunut. Hih miten siinä niin on käynyt, aivan mahtavaa. Nauti prinsessakohtelusta, kyllä jokainen nainen ansaitsee sen. Yleensä ääneti puurretaan paljon ja lapset jotenkin aina meihin äitiin päin kyselyineen ja tarpeineen kallistuu. <3

      Nyt on kuule löhöilty niin maar mahottomasti, että oksat pois. Löhöilyn turhautumista taisi tämäkin kirjoitus puskea ulos, kun oli niin jonninjoutava olo 😉

      Ihanaa alkanuttaa viikkoa ja nauti ukkosi ihanasta kohtelusta. <3

  • Tiia, nyt se salainen Ukon lihapullaresepti tänne! Olen aika hyvä kokkaaja, mutta hitsi, kun mun lihapullat on aina liian kovia, ihan sama miten ne valmistan. Just Lumimies totesi, että 'olisipa kiva vaihteeksi saada lihapullia…' Minä yritin ehdottaa capresea ja patonkia;)

    Eikö teillä saada mitään aikaan siitä, miten tiskikone täytetään. Minä nousen kuolinvuoteeltakin ylös, jos kuulen, että Lumimies täyttää konetta…;)

    Hauska juttu ja osui sekä upposi!

    <3

    • Ukon pullat eivät olleet lainkaan kumipullia, kananmunaa ei saa laittaa mieluiten ei vaikka lainkaan tai korkeintaan yksi. Kananmuna tekee pullista kovaakin kovemmat. Monesti vain itse pyöräytän pannulla ja laitan uuniin esim. cremen, johon laitan mukaan vaikka sinappia, on muuten hirmu hyvää tai mustapekkajuustoa ja lihapullat keittyy kastikkeessa. Näin niistä tulee muhevia ja pehmeitä, ai jai. Mehukkaita. Lapset vaan ei pidä noista kastikelihapullista….

      Hui kauhistus, mies pyörittelisi astianpesukonetta puoli tyhjänä, minä saan aina mahtumaan kaiken mahdollisen. Sanon jos tässä kuules koko ajan puoli tyhjää pyöriteltäisiin, niin vuodessa kuluu vettä, sähköä ja astianpesukoneen tabletteja hurjia määriä. Astianpesukone on mun juttu ja hermo menee, jos vaikka kulhot laitetaan ei paikkoihin tai lautasetkin, kun olen tätä hommaa jo vuosia hionut ja viimeistellyt. 🙂 Ukko juuri nyt muuten kilistelee astianpesukoneen äärellä, en uskalla mennä edes katsomaan…

      Kivaa että osui ja upposi, taitaa miltei kaikilla olla samaa meininkiä. 🙂

      Ihanaa iltaa Leena. <3

  • Voi Tiia, tää oli niin ihanan hauskaa luettavaa! 😃 Juu pärjää ne, ja hyvä niin. Meilläkin pärjäs kun kaiken fiksaava mama yhtäkkiä tipahti kuvioista. Perhe selvis galantisti ja se oli tosi ihanaa. Mun ei tarvinnu kantaa huolta siitä et pärjääkö perhe, vaan sain keskittyä toipumiseen. Toivottavasti sullakin alkaa flunssa helpottaa – äläkä nyt ala liian aikaisin juhlimaan. Kyllä sä vielä kerkeet tehä ja touhuta. Mäkin makaan taas sohvan pohjalla kun tää tauti ei vaan mee ohi. 💝

    • Voi ei, mikä ihmeen flunssa nyt on liikkeellä. Tuntuu että se on kaikilla ja tuntuu, että se kestää viikkoja. Voi kurjuus, nyt nautit palvelusta sinäkin siellä soffan pohjalla ja niin ihanasti todettu tuo "perhe selvisi galantisti".

      On se mahtavaa, että saa touhuta, mutta myös se että silloin kun ei jaksa toisen kädet kantaa. 🙂

      Me täällä jo tehdään huoneen muutoksia… Heti kun alkoi tuntumaan terveeltä. Eniten harmitti etten päässyt kirjamessuille…

      Lämpimiä ajatuksia ja kovasti paranemisia. Olen niin iloinen, että kommentoit täällä. <3

  • Hauska ja niin totuuden mukainen kirjoitus. Kaikkia meitä joskus potuttaa, mutta parasta, että se on kuitenkin vain ohimenevä fiilis. Vietin muutaman vuoden yksinhuoltajaäidin elämää ennen kuin Puuhis muutti luokseni. Silloin viimeistään havahduin, miten ihanaa (ja helppoa, aikaasäästävää ym. ym.) on, kun hommia on tekemässä kaksi aikuista. Vaikka kummankaan lapset eivät enää asu luonamme, kotitöitä riittää silti molempien tehtäväksi. Ja kyllä minullakin on niitä omia päähänpinttymiä ja tapoja, joita syötän myös toiselle. Puuhis mm. yrittää epätoivoisesti viikata lakanat ja pyyheliinat haluamallani tavalla. Välillä se onnistuu, välillä ei ja minä käyn sitten salaa taittelemassa ne oikein : ) Meillä muuten on astianpesukoneen täyttämisessä ihan toisin päin: mies tekee asiasta maailman haastavimman ja astioiden asettelu on lähes rakettitiedettä….

    • Hih vitsi miten hauska tuo sinun kirjoitus. Kaikki me ollaan joissain parempia kuin ukkomme ja päinvastoin. Välillä täällä menee sellaiseksi huumorilla nokitteluksi. Olet niin oikeassa, kyllä huomaan, jos ukko ollut työmatkalla tai kalastusreissulla miten helpottavaa, kun tulee kotiin ja toisen kanssa jakaa kaiken. Ai hitsi tuo on niin elävästä elämästä, jos ei lakanat niin vaikka ne tyynyt. Meillä mies hoitaa lakanat ja siivoa liinavaatekaapin, minulla ne rönsyää. Mutta sitten taas minä täytän paremmin astianpesukoneen tai ainakin täydemmin… Onkohan se hyvä juttu alkuunsakaan. 😉

      Ihanaa kuulla teidän muiden juttuja ja perhe-elämä kuvioita. Kerro Puuhikselle kovasti terkkuja, että hyvä meininki. 😉 <3

      Ihanaa iltaa ihanalle Belladonnalle. <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud