San Franciscon reissuun enää pari viikkoa ja riudun jo ikävästä typyjen takia….

Reissulle lähtö oman ukon kanssa on aivan mahtava juttu ja oikeastaan kunnon matkasta ukon kanssa on tullut haaveiltua vuosia. Olemme kyllä aina välillä  minilomille päässeet ja parille oikein muutaman päivän reissullekin, kiitos isäni ja isäni vaimon, jotka aina auliisti tulevat lapsia hoitamaan ja tiedän, että lapsilla on heidän kanssaan tosi hyvä.

No nyt on matka ovella, miltei 2-viikon päästä jo. Se että odottaisin matkaa silkalla riemulla ja innolla ei oikein istu pirtaan. Hengästyttää, kauhistuttaa ja öisin pulpahtelee mieleen kamalia ajatuksia lentokoneen tippumisesta ja lasten jäämisestä orvoiksi. Jos yksi toive tulisi ilmoille ilmaista, se on saanhan kasvattaa lapset aikuisiksi, jotta omat siivet kantaa. Jo kaksi on aikuista ja sitten on vielä nämä pienet piiperot. Pienet ja pienet. 😉

No nyt moni saattaa miettiä, että miksi moiselle matkalle lähden, kun on kerran moista kidutusta. Mitä täällä vapisen ja tärisen. Aiemmin jo kirjoitinkin täällä, oikeastaan blogin alkumetreillä, joten sitä ei kovin moni olekaan lukaissut, että voitin kirjoituksellani reissun Las Vegasiin ja painottomalle lennolle.  Zero Gravity firma joka hurjan painottomassa tilassa leijumisen olisi järjestänyt, on peruuttanut kaikki lennot tältä vuodelta ja painottomia lentojakaan ei ollut varmuudella luvassa ensi vuonnakaan. 
Tämä tyyppihän on jo 10-vuotias ja näen tälläisenä pallerona.
Joten 3-yötä Vegasissa on muuttunut voittomatkaksi 7-yötä San Franciscossa. Ja matkaan jotain kivaa aktiviteettia päälle, painottoman lennon sijaan. Kaupungin saimme valita itse, painottoman lennon peruunnuttua, joten aika mieletön juttu. Noooo vatsaa nipistelee, mutta hoivavietti siellä kuristaa ja moittii miten typyt pärjää ilman äitiä ja isiä… Ja myös miten äiti pärjää ilman typyjä… Aikaerokin on 10-tuntia, mitäs jos tytöille tulee asiaa kesken päivän eli Friscon yön, vaikka onko juustoa leivän päälle tai saako jemmasta löydetyn suklaalevyn syödä. Pienikin asia, mutta tärkeä, koska tämä äiti on ollut aina tavoitettavissa ja nyt siellä hurjan kaukana nukkua möllötän, kun täällä tytöt elelee täyttä häkää…. 
Ja tämä toinen tyyppi on jo 8-vuotias ja näen tälläisenä pikkaraisena. 


Nyt olen saanut kehitettyä lentopelon, laajan etäisyyspelon, hieman kuin torikammon. Pelottaa olla niin kaukana lapsista. Sellaisiakin olen pohtinut, että jos Putin juuri tällä välin hyökkää Suomeen ja me olemmekin siellä.  Nämä on näitä yön pikkutunneilla tapahtuneita viirauksia, kun suden hetkenä kaikki pelot moninkertaistuu.
Nämä tyypit ovat juuri pesseet kissan ja itsensä lavuaarissa, loma voisi siis tulla tarpeeseen näiden vuosien jälkeen… Mutta….
Ja tiedostan, että ”kissat” pomppivat pöydillä vanhempien ollessa poissa ja suussa kaikki talon herkkujemmat.
Ei auta lomafiilikseen sekään seikka, että ovat kovia sotkemaan nyt vielä isonakin ja saan siivousvapaan viikon.


Tuumailin sieltä Friscosta, sitten lyhyesti iltaisin laittaa pari matkakuvaa päivittäin tänne blogiin. Ei mitään matkaspämmäystä, tuhat kuvaa yhdestä patsaasta touhua, vaan tietenkin aamusumppikuva ja ja jotain muuta riemastuttavaa. Mutta voi olla, että sieltä tuleekin punasilmäinen itkuttava keski-ikäisen kuva, joka lähettää terveisiä tytöille ”äiti rakastaa teitä”.


Koska on ne niin suloisia….


Huh, huh, nyt kun tämä on purettu voin jotenkin tilavammin hengittää, kuin joku sumppu sisuksissa alkaisi keriytyä auki. Näin se on, kyllä blogissa avautumisella on terapeuttinen vaikutus. Koska jos en tänne tätä kirjoittaisi, joutuisi ukko tätä samaa tarinaa jo tuhannetta kertaa kuunnella ja kohta ei ukko jaksa lähteä ikävöivän itkuiitan kanssa reissuun lainkaan. 
Ja äidin sydämeen taottu. <3
Kyllä näitä kahvikuvia sieltä kaukaakin sitten otan….Snif, vaikka ei ole varmaan samanmoista kahvikaan siellä kaukana ulkomailla… Snif… 😉

Aamusumppikuva Disney klassikko Viidakkokirja.



25 thoughts on “San Franciscon reissuun enää pari viikkoa ja riudun jo ikävästä typyjen takia….”

  • Tiia, minä olen muutamat reissut ilman lapsia myös itkenyt ja ihan suotta;) San Francisco onkin kiehtova kaupunki, jonka muistan aina elokuvasta Vertigo – Punainen kyynel. Minullakin on lievä lentopelko, mutta apu siihen on jo löydetty omin neuvoin.

    Odota nyt vain innolla matkaa ja saa itsesi kuntoon! Minä sitten täällä odottelen juuri muita kuin patsaiden kuvia tuosta kuuluisasta kaupungista.

    <3

    • Leena, niin me naiset, se on se napanuora joka venyy ja paukkuu,mutta ei katkea ennen, kuin lapsi sen poikki napsaisee.. Voihhh, kaamea ajatus sekin..

      San Francisco kovasti kiehtoo ja siksi valitsimme matkakaupungiksi Jenkeistä sen. Lisäksi sieltä voi tehdä kivoja autoretkiä vaikkapa Sausalitoon ja Carmeliin ja vaikka mitä. Vertigo-Punainen kyynel on piirtynyt ikuisesti mieleen, huikea elokuva ja myös hyytävä eriskummallinen tunnelma. Kyllä Hitchcock oli jotain aivan poikkeuksellista.

      Välillä kyllä masussa innostakin nipistelee, mutta yöt ovat kauhua…. Toivottavasti ei sitten Friscon yöt….
      Kuvia laitan ehdottomasti, ne sujuu helposti älyluurilla hotellista iltapuhteiksi. 🙂 Koitan silti olla tursottamatta blogia täyteen matkakuvia viikon ajalta, tuhat kuvaa per postaus, ettei kaikkoa lukijat. 🙂

      <3 Sinne myös <3

  • Voi, miten kuulostaakin tutulta!!! Innolla aina suunnittelen kaikkee… ja sitten kun tulee se h-hetki… niin tulee ihan hirvee ikävä, huono omatunto (eihän äidin kuulu mihinkään lähteä) :/
    Ja tuo lentopelko, se on tällä "mammalla" IHAN hirvee… Enhän mä ennen oo pelännyt, koska en ole ajatellutkaan koneeseen nousua! Mutta kuus vuotta sitten, kun selvisin Tyksissä niska leikkauksesta, niin päätin, että kyllä mun pitää lentokoneeseen(kin) mennä… eihän tuo perhe muuten pääse ikinä Ruottia pidemmälle lomalle 🙂
    Mutta yhdestäkään lennosta en nauti, aina pelkään sen putoavan ja ne tähän astiset lennot ovat olleet noihin lähi maihin… monen tunnin istuminen tuol taivaalla ON vaan edelleen hirvee ajatus…

    Koitahan nyt sinä nauttia tulevasta matkasta :))

    • Oi Marru, mikä ihana viesti. <3 Paniikki iskee, kun matka lähestyy. Kerran oltu minilomalla Nykissä ilman lapsia ja ei siitä mitään tullut Nykin aikaan neljältä yöllä viestittelin vaan Suomeen, kun ikävä oli niin raju. Mietin oikein, miten olen voinut lähteä näin kauas pois lapsistani. Hip hurraa kun pääsin kotiin.

      Todella toivon, että osaisin tällä kertaa olla hieman rauhallisempi noissa tunteiden käsittelyissä. Ja tuo ikuinen huono omatunto, just niin jetsulleen…. Se oikein massussa kourii ja möyrii…

      Ai kaamea, jos on noin kova lentopelko, niin se tekee kaikesta vielä vaikeamman. Lentopelkoni on jotenkin käsiteltävissä. Ensimmäistä lasta odottaessa laskeuduimme todella pahassa myrskyssä sivutuuleen, koska Viron kenttä oli niin pieni. Näin pelon kaikkien silmissä ja silloin naps se iski, lentopelko. Sitä ennen ei mitään. Nyt se istuu kuin hansikas mussa ja pieni kolina aina pelottaa. Pakko joku yksi tai kaksi drinksua ottaa, että hieman rauhoittuu, ai jai…

      Mieti lentäisikö kukaan, jos lentokoneen lattia olisi läpinäkyvä. Se että lentokoneessa on lattia, jota jalat koskettaa, tekee lentämisestä jotenkin siedettävän, muka kuin olisi jalat maassa vaikka ei olekaan. Ei ihmistä ole tarkoitettu lentämään ja pelko on aivan luontaista ja luonnollinen juttu. Itseään vastaan sitä siellä koneessa istuu töröttää. Mutta reissaaminen kun on niin kivaa, niin minkäs teet.

      Koitan nauttia ja koita sinäkin taas kestää kun lentoon lähdet. <3

  • Eikun vaan innolla matkaan ja lapsosilla on varmasti hyvöt oltavat hyvän hoitajan kanssa. Se on sinun unelmasi ja voit sitten kertoa lapsille, kuinka äiti on toteuttaa unelmiaan, se on vanhavna naisen esimerkkiä lapsosillesi 🙂 Kaikki menee varmasti hyvin ja olisihan se kamalaa jos ei tuntisi ikävää ollenkaan, silloin ei myöskään olisi rakkaita ihmisiä ympärillä.
    Nauti lomasta ja tuon ison rapakon takana lomailemisesta 🙂

  • Lapsilla on hyvät oltavat vaarin ja mummin kanssa, ei huolenhäivää, taitaa se tämä äiti riutua ikävästä. On niin tiiviisti tullut oltua lasten kanssa, että on kumma olo, jos ne ei ole siinä. Vaikka aina lomista ja etenkin yhteisestä kunnon lomasta mieheni kanssa aina haaveilen. Nyt se toteutuu ja täytyy sitten itseään nipistellä, jos rupeaa liika ikävä riuduttamaan. Face time puheluita padeilla sitten. Mutta sekin mietityttää, että jos näkee ruudulla nassut, onko se ikävää voimaannuttava asia. 😉

    Kyllä olet niin oikeassa ja viisas, lapsille täytyy näyttää esimerkkiä siitä, että äiti on muutakin kuin äiti, äidilläkin on edes joltiselti omakin elämä. <3

    Kauniisti ajateltu, miten surullista olisi jos ei olisi ketään, ketä ikävöidä.

    Kyllä täytyy nyt nokka suunnata kohti mukavia matkasuunnitelmia ja lopettaa henkinen kuirailu. 🙂

    Ihania reissuja sinulle tulossa, aijai. Kyllä se kummasti mieltä piristää, jos on matka varattuna ja jotain mitä odottaa.. 🙂

    Ihanaa päivää toivottelee Tiia

  • Onnea hienosta palkinnosta! San Francisco odottaa! Kun katselen noita kuviasi, niin ymmärrän, että ikävä tulee. Nyt on kuitenkin syytä lopettaa "henkinen kurailu", kun edessä on noin suurenmoinen seikkailu. Kyllä ne pikkuiset hyvässä hoidossa pärjäävät. Ja sinä ja "ukkokultasi" pääsette sille kahdenkeskiselle lomalle!
    Iloisin ajatuksin eteenpäin sinä suloinen Tiia! Ja mietihän, miten upeat yhteydet nykyään on. Ei kestä kortin tulo enää viikkoja!

    • Palkinto on kyllä aivan mahtava, oikea kerran elämässä juttu ja kokemus! Siitä pitää riemuita ja palkinnon voitettuani meni kyllä yöunet. 🙂

      Henkinen kurailu on niin loistavasti sanottu, että tuota lausetta haluan lainata joskus.. Olen tälläinen velloja….. Mikä on huono piirre, tunteet vie. <3

      Kyllä varmasti matkapäivänä vatsanpohjassa nipistelee ilo. Sinä se olet niin sydämellinen ja ihana, tästäkin sain taas ryhtiä miettiä oikein kunnolla itseäni ja ukkoanikin. Meille koittaa mahtava seikkailu joka meille lahjana annettiin, siitä tulee 100% nauttia. Sitten on riemu ylimmillään kun lapset näkee.. <3

      Kiitos Tuulia, ihana ystäväiseni. <3

  • Hymy nousi huulille kuvia katsellessa.. =) Mutta yritä saada viimestään lentokoneessa loma vaihe päälle, jotta ei mene loma mietiskellessä, että miten ne siellä kotona pärjää. Koska kyllähän ne pärjää, muista itse vaan nauttia meidänkin puolesta!!

    • Niin nuo kyllä minuakin hymyilyttää ja vastaavia sotkukuvia on paljon. <3 Kaikkea mahdollista shampoiden truuttaamisista, kylpyyn menosta vaatteet päälle. Vilkkaat lapset eli olemme lomamme kyllä ansainneet. No jos vaikka aina välillä äitimoodi pois päältä reissussa ja 100% nauttiminen matkasta ja miehestä. <3 Kyllä ne kotona pärjää, mutta illalla kun menevät nukkumaan voi tulla kova ikävä… Snif…

      Kiitos Maikki ihanista sanoista, olet niin kultainen. <3

      Ihanaa loppuviikkoa.

      Tiia

  • Ihana symppis postaus ja niin suloisia kuvia lapsistasi! Tosi magee voitto, hienoa! Minäkin olen muuten aika samoissa fiiliksissä täällä kun omat jo aikuiset lapset on Suomessa ja minä Espanjassa. Öisin näen unta usein kun he ovat pieniä. Niisk! Voiskin tehdä tän samantyylisen postauksen.

    • Voitto on kyllä kerran elämässä juttu, oikeastaan sellainen, että eihän tälläistä aikuisten oikeasti tapahdu. No nyt on hieman niin kuin pakko reissata ja ihanaahan siitä tulee.

      Mutta kirjoitit niin osuvasti tuossa, miten näkee unta ja niissä ovat pieniä. Välillä on niin hirmuinen ikävä, niitä pieniä tyyppejä, joita joskus olivat.

      Kiva että tykkäsit postauksesta, tämä oli tälläinen äidillinen riuduttava itkuilupostaus. Kumma voima asioiden kirjoittamisella on, se heti jotenkin saa asiat ojoon, tunteet sivuun ja järjen käteen. Kun kaikki on mustaa valkoisella.

      Nooo katsotaan sitten reissussa miten hyvin tämä kirjoitusterapionti sinne asti kantaa. 🙂

      Nauttikaa te siellä ihanissa Barcelonan maisemissa, täällä on jo hyytävää ja pimeää. <3

  • Ainahan sitä miettii miten siellä pärjätään ja osataan toimia ilman äitiä,kyllä ne pärjää usko pois.Tytötkin voi ottaa loman kannalta ja viettää erilaista arkea isäsi&hänen vaimon kanssa.Ikävä saattaa tietysti iskeä ja saakin tulla mutta napanuora venyy samalla.
    🙂
    Nautiskelet laatuajasta ukkokullan kanssa ja palkinnostasi. 🙂

    • Olet joka sanallasi niin oikeassa Tanja ja tiedätkö hirmuisesti sinun sanat ja muiden sanat täällä auttaa. Tuo järkeä näihin tunteisiin. Olen osannut hio jo tuon ikävhommelin oikein äärimmäisyyteen ja sellaiselle tasolle, että täällähän tulisi mukavasti nipistellä jo matkakuume, niin nipistelee etukäteisikävä. Ihan hullua, suorastaan pimeetä.

      Yritän ryhdistäytyä… 🙂

      Ihanaa viikonloppua sinulle ihaNainen. <3

      Tiia

  • Mahtavan palkinnon olet voittanut, vau!! Onnea voitosta näin jälkikäteen!! Piti oikein käydä googlettamassa, mitä tuo painoton lento tarkoittaa käytännössä, ja huh, kun olikin jännä juttu ja vähän pelottavakin. Sinänsä siis Frisco lisäpäivineen kuulostaa minusta mukavammalta kuin tuo painoton lento, vaikka olisihan se ollut todellakin once in a lifetime -juttu, johon vain harva pääsee elämänsä aikana. Mutta jo laatuloma miehen kanssa kahdestaan Friscossa kuulostaa jo sellaiselta luksukselta, että oksat pois.

    Nauti siis tästä ihanasta kokemuksesta ja ota kaikki ilo irti. Lapset pärjäävät rakkaiden hoitajien kanssa loistavasti. Ihanaa matkaa teille, kohtahan se jo onkin.

    Tiina1412

    • On kyllä megavoitto ja kirjoituksellani voitin. Meinasin ihan seota kun kuulin. Halusin kovasti painottomalle lennolle ja se olisi ollut nyt 29pv. Mutta lennot peruttin ja ensi vuodenkin lennot epävarmoja. Lisäöitä tarjottiin ja siihen tulee bonuksena aktiviteettia päälle eli oikein mahtava reissu on luvassa. <3

      Huimia voittoja nyt sadellut, kai niin paljon lennellyt kiviä päähän, että välillä onnetar antaakin. 😉 Hih.

      Kyllä painoton lento olisi pelottanutkin, mutta olin kyllä todella pettynyt että lento peruuntui. Olisin halunnut teräsmummona lapsenlapsille kertoa tätä tarinaa. Siinä olisi riittänyt kerrottavaa ja videomateriaalin ja lentohaalarit jenkkilipulla ja omalla nimellä olisi kuulunut settiin.

      Mutta asia meni nyt näin ja upea juttu kertakaikkiaan kaikin puolin.

      Kiitos Tiina niin paljon, olet kyllä aivan super ihana, sydämellinen ja lämmin ihminen. <3 <3 < 3

      Sydämiä satelee täältä.

      Tiia

  • Olisihan tuo painoton lento ollut jotain todella todella ainutkertaista ja ymmärrän hyvin pettymyksesi, kun sitä ei olekaan. Itse olen sellainen jänishousu, etten varmasti olisi uskaltanut kyytiin, mutta magee juttu tuo olisi ollut kyllä, jossa olisi ollut muisteltavaa loppuelämäksi.

    Kiitos muuten siitä, että vastaat aina niin lämpimästi ja ajatuksella kaikkiin kommentteihin <3 Mutta nyt hyvää yötä ihana Tiia!

    Tiina1412

    • Ilolla vastailen, täällähän on maailman ihanimmat lukijat, kuten sinä Tiina. <3 Olisi tämä aika yksinäinen blogi, jos en teille vastaisi ja olen huomannut oman innostuksen joihinkin blogeihin laskeneen, jos eivät ikinä vastaile. Vuorovaikutus on blogin sielu. <3

      Ymmärrän kyllä jos on tuhansia lukijoita, on mahdotonta vastailla kaikkien kommentteihin. Mutta täällä yhteisöllisyys on omaa sielua lämmittävä juttu, josta saan todella paljon. Olen saanut ihania virtuaalisia ystäviä, sellaisesta en edes osannut unelmoida aloittaessani blogin. 🙂

      Ihanaa sunnuntai-iltaa Tiina. <3

  • Onpa ihana voitto!

    San Francisco on aika tuttu, vietin tunnin ajomatkan päässä Sacramentossa yhden kesän opiskeluaikana työvaihdossa, matkan aluksi olin neljä päivää San Franciscossa ja kesän aikana kävin siellä useamman kerran, sen jälkeen olen käynyt kahdesti; "tavallisella" lomalla ja häämatkalla, joka olikin aivan huippu.

    Olethan harjoitellut mäkisessä maastossa patikointia, mäkiä totisesti riittää San Franciscossa! Ensimmäisenä päivänä häämatkalla käveltiin heti kuusi tuntia yhteen menoon ylös alas mäkiä (yksi pikainen lounas välissä), takana olivat kahden vuorokauden sisään häät, häätavaroiden keräily ja loppuruokien jakelu yms. sekä 15 h lento. Uni oli aika sikeä ja aikaerosta päästiin kertaheitolla.

    Olen vähän kateellinen, sillä en ole ollut Amerikassa muutamaan vuoteen ja kaipuu on kova! No, tosin minulla on tulossa Köpiksen ravintolamatka parin viikon päästä ja joulukuun lopulla Japanin matka…

  • Hih "Go climb a street" San Francisco isä toi joskus sellaisen collagen reissulta kun olin lapsi. 🙂 Siitä asti ollut tiedossa ne hurrjat mäet ja ei niihin kiipeilykuntoa ole. Olisi normaalisti, kun tuon haukun kanssa ravataan pitkillä lenkellä, mutta viiden viikon flunssa vei veronsa.

    Wau mikä häämatka, täydellinen ja hei mahtava vinkki väsyttää itsensä totaalisesti. Eli tuon megalennon jälkeen kävelemään vähän mäkiä, katselemaan maisemia ja syömään, niin johan San Franciscon illalla uni maistuu. 🙂 Niin tehdään ehdottomasti Kuulostatte samanmoisilta matkailijoilta kuin me, Nykissä Manhattan käveltiin ensimäisenä päivänä päästä päähän, uh Mutta sillä lailla näkee parhaiten. 🙂

    Me olimme Roomassa häämatkalla, suuri virhe! Heinäkuu kamala kuumuuskuukausi, ei enää etelään kuumimpina kuukausina. Nyt pitäisi Friscossa olla +20-25 eli täydelliistä suomalaiselle. <3

    Oooh sinulla on niin mahtavat matkat ovella, että älä ole suotta kateellinen. 🙂 Köpiksessä on aina ihanaa ja Japaniin on pakko jonain päivänä vielä päästä. Eli minä täällä olen kateelline ja sanon, että wau Japanille. Aivan mahtavaa. <3

    Aina pitää olla joku reissu mietittynä, haaveilu matkasta vastaa vapauden kaipuuseen.

    Ihanaa iltaa Lumo ja olen iloinen ja otettu, että löysit tänne, minähän olen sinun fani ollut jo pitkään. <3

    Sydämiä satelee täältä. <3 < 3 < 3

Vastaa käyttäjälle Marru Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud