Kissapostaus, latvialaisesta kollista Onnista ja suomipojasta Oskusta.

 Kommenttilaatikkoon tuli viesti, että olisi kivaa lukea postaus kisuista. Harmillista, kun kisut
hankittiin, silloin napsittiin  ja kehitettiin vielä ”fyysisiä” kuvia, joten aivan pentuajasta ei ole kuvia. Latvian talostakin on paljon kuvia, mutta ei koneella vaan paperisina ja kovin monessa on ihmisiä, joten nappasin tähän kaikki koneelta löytämäni tuolta ajalta.

Asuimme Latviassa 4-vuotta ensin vanhan kaupungin sydämessä vanhassa talossa, mutta koska lasten koulut olivat Jurmalassa etsimme talon sieltä. Olimme jo unelmiemme taloa katsastaneet pidemmän aikaa eli kyseistä taloa yllä. Ystäväpariskunta asui aivan naapurissa. Voisi sanoa, että kyseinen koti oli varmastikin elämämme ihanin paikka asua ja muistimme siellä asuessa arvostaa asiaa kovastikin. Kun ylitti kadun n.200 metrin päästä alkoi Jurmalan upeat hiekkarannat.

Vaikka perheessä oli vilskettä kahden lapsen muodossa, kaipasimme karvatteja taloon. Mopo karkaa kissojen kanssa helposti käsistä ja karvapalleroisia tulikin kotiimme kolmin kappalein.

 Musta ja oman arvon tunteva kolli Onni ilmestyi meille latvialaisesta kissatalosta. Onni on erittäin cool, maukuu yöllä ulos ja myös yöllä sisälle. Pompottaa meitä  mielensä mukaan. Ulkona ei ole meitä tunnistavinaan vaan on vapaa ja villi. Kotona pehmoinen ja kiltti, kehrää niin että nenästä tippuu aina vettä.  Onni nukkuu aina tyttäremme kainalossa, minun kainalo ei ole koskaan Onnille kelvannut… Onnia kiinnostaa ruokakin vain nälän takia, eikä ole lainkaan ahmatti. Onni inhoaa pakkasia ja silloin alkaa stressaantunut nuolenta ja Onni onkin muutamat viime talvet ollut puoliksi kalju.. Sadesää ei Onnia haittaa vaan verkkaisilla pantterinaskelilla jolkottaa menemään säällä kuin säällä.

 Osku on meidän ensimmäinen kisu ja Osku tuli meille Kirkkonummelaisesta löytöeläintalosta. Osku oli löydetty metsästä yksin aivan pikkaraisena ja nälkäkuoleman partaalla. Osku on syöppöjen syöppö ja Osku käy varmistamassa koko ajan onko ruokaa kupissa, jos ruokaa ei ole kupissa Osku on hyvin stressaantunut.. Osku on perheen pehmein ja kiltein kissa, jolla on loppumaton hellyydentarve, joka pesee aina Onnin, siivoaa toisten jätökset hiekkalaatikolta. Osku rakastaa hiuslenkkejä ja noutaa ja tuo niitä kuin koira palloa. Osku on sydän täynnä rakkautta.

Osku rakastaa villaisia peittoja.

Hoh löytyipä yksi kuva kodistakin, silloin 2002 keltainen oli in. 🙂

Meillä oli myös Oonakisu, latvialainen tyttökisu samaisesta paikasta kuin Onnikin. Oonalle kaikki oli aivan ok, vaikka muutettiin Ruotsiin ja sitten Suomeen, Oona oli tyytyväinen kissa. Mutta sitten syntyi lisää lapsia, syntyi yksi ja syntyi kaksi. Oona vihasi arvaamattomia taaperoita ja nukkui äreänä ja ylimielisenä katonrajassa kaapin päällä. Oona alkoi tehdä pitkiä retkiä, Oona lihoi ja tuoksui kalalle.. Oona taisi kyläillä jossain missä asiat olivat paremmin. Kun kuopus syntyi kesti viikon ja Oona lähti, lopullisesti. Oona oli sirutettu, mutta ei löytynyt ikinä mistään. Haluaisimme ajatella, että Oona muutti kotiin, jossa Oonaa lihotettiin ja josta Oona tuli kalantuoksuisena. On erittäin surullista, kun ei koskaan saa tietää miten toiselle kävi. 

Osku latviassa

Kyllä välillä voin hieman kotonakin levätä, vaikka muuten tykkään asua ulkona,

Osku pieni pehmoinen kerä.

Siinä kaikki rakkaat, vielä ihan pentuina. Ystäväni teki meille häälahjaksi kyseisen tilkkutäkin, nyt se somistaa kuopuksemme sänkyä. 

Kaverukset, nyt jo 18-vuotias poikamme ja Onni <3

Kisut täyttävät ensi kesänä 12-vuotta ja toivomme, että saamme pitää ihania karvattejamme vielä pitkään. Ja toivottavasti Oonallakin on hyvä siellä missä on.. <3




57 thoughts on “Kissapostaus, latvialaisesta kollista Onnista ja suomipojasta Oskusta.”

  • Hih, koska Osku ei ymmärrä että on kissa, Osku on koira. <3 <3 Nukkuukin meidän koirulin kanssa aina samalla matolla. Hoitaa kaikki, pesee likaisen kaduilla viihtyvän Onnin. <3 Oskun sydän on kultaa. Onniakin saa vääntää miten päin vaan, on maailman kiltein, esittää vaan coolia, se on peiterooli ulkoilmaelämään. 🙂

    Ihanaa viikonloppua Reetta. <3

  • Jurmala <3 Teidän talo on kyllä niin uskomattoman kaunis! Ja siellä nurkilla riittää silmänruokaa, katsoo mihin päin vain. Ja se ranta <3

    • Jurmala, en ole vieläkään voinut mennä sinne. Riiassa kyllä käynyt monen monet kerrat muuton jälkeen. Mutta tuo talo, unelmien talo, ei sellaista tapahdu eikä tule enää koskaan. Niin ikävä sitä ja kaikkia niitä taloja vieressä ja sitä rantaa. <3 Ja muistoja.

      Hieman olen kyllä kade niille jotka asuvat siellä, ottivat ullakonkin käyttöön. Meillä oli 300 neliötä, niillä on 450! Aargghhhh…. kateus iskee….

      Iloista viikonloppua <3

  • Oii, onpa teillä ihanat kissat! ♥ Ne voivat olla kyllä melkoisia persoonia ja omapäisiä, kuten Oonakin käytöksellään osoitti.
    Voihan pyhä jysäys miten upea talo!! Tuohan on kuin joku linna, tornikin siinä on. Mahdoit tuntea olevasi vähintäänkin prinsessa =D

    • Kaikki kisut ovat täysin erilaisia ja Oona osoitti ettei meillä viihdy, näin kaikessa outoudessa haluan uskoa. Kun ei mistään löytynyt ja joka puolelle soiteltiin. 🙂

      Oli kyllä sellainen koti, ettei sellaista koskaan enää tule ja se hiekkaranta jonne pystyi pyyhkäisemään kadun yli. Hienoja muistoja, mutta vielä en vaan voi mennä katsomaan taloa, haluan pitää hyvät muistot. Se on kuulemma maalattu beigeksi ja tummanruskeat pitsit, en ymmärrä värimaailmaa. Voisi tulla suru, jos menisin katsomaan.

      Hih kyllä turistit kuvasivat taloa usein, mutta en kyllä varmasti näyttänyt prinsessalta, olin aikamoinen valas, kun odotin lasta. Big Mamaksi kutsuivat lääkärissä, hih. 🙂

    • Kiitos Pirkko. <3 Niin voi ajatella niin, että onneksi saimme asua siellä ja kokea sen, vaikka jäädä emme voineet, kun ukon työkomennus loppui. 🙂

      Ihanaa viikonloppua. <3

  • Aivan mahtava postaus! Teilläkin asuu upeat O-pojat – Osku ja Onni. Meillä taas Otto ja Onni. Oli hauska kuulla myös Oonasta, joka valitsi oman tapansa elää jossain muualla – niin kissamaista.

    Ja aivan mahtava tuo teidän latvian koti.

    Ihanaa iltaa <3

    • Ninni hihii, niinpä. Meillä oli Otto ennen Onnia, eli otimme Oskun, Oonan ja Oton ja Otto sairastui kissaflunssaan tai sairasti sitä jo kun otimme eläintalosta. Oona ja Oskukin sairastui, mutta koska olivat saaneet jo yhden rokotuksen, selvisivät. Olivat 4-viikkoa kipeinä. Otto menehtyi ja oli samanlainen musta kuin Onni, se oli niin surullinen juttu.. Mutta ei meillä muuten olisi Onnia eli hyvääkin siitä koitui. 🙂

      Koti oli ihana ja kerran elämässä kokemus, mutta onneksi saimme kokea sen. 🙂

      Ihanaa viikonloppua. <3

  • Kissat ovat kyllä melkoisia persoonia. <3

    Tosi harmittavasti on jäänyt Oonan kohtaloa auki. Tuollaiset on noita rankimpia, kun ei tiedä miten kävi. Meillä katosi kissa samalla tavalla lapsuudessani, hyppäsi ikkunasta ja sen jälkeen sitä ei enää näkynyt. Asuttiin niin maalla, että epäilen olisko kettu sitten yöllä vienyt. 🙁

  • Kaikki meidän kissat kovin erilaisia. <3

    Kyllä vaivaa aina kun ajattelen, pyrin sitten ajattelemaan itseni takia, että asuu jossain naapurissa jossa saa kasoittain kalaa eikä ole häiriköiviä lapsia. 🙂

    Sinullekin selvänä jäänyt tuo muisto eli se on ollut todella rankka juttu. Toivottavasti ei kettu, mutta maaseudulla voi tapahtua mitä vain. Meidän molempia kisuja on purrut supikoira peppuun, oli pitkään kipeänä ja isot onkalot pepuissa. Uh, onneksi selvisivät hengissä, toisen kissan eli Oskun hätääntynyt "huuto" kuului pihalta ja ehdin avata oven.

    Ihanaa viikonloppua Jonna. <3

    • Mustakissa komppaan sua, kissat ovat jotain niin mystistä ja ihanaa, tosin meidän Osku ei ole kovinkaan mystinen. 😉 Iloista joulua sinulle ja kisuille. <3

  • Ihana talo. <3 <3
    Tuollaiseen ihastuu pelkkien kuvienkin näkemisellä. 🙂
    Oli hyvä postaus kissoista ja Oonan kohtalo kyllä jäi mietityttämään.
    Itsellä oli Onnin tyylinen kissa joka sitten hävisi reissullaan,suru oli suuri kun ei tiennyt
    mihin tämä 'kova kolli' oli joutunut. 🙁
    Toinen kissani taas eleli 14-vuotiaaksi,viimeiset niistä maalla,hävisi sitten hänkin metsään.
    Taisi tulla ikä vastasn ja meni itse kuolemaan tai susi söi,niitäkin kun meidän maaseudulla liikkuu. 🙁
    Eläkeläisenä taidan ottaa seuraavan kissan ja keinutuolissa hänen kanssa keinua. 🙂 Tästäpä tuli oikea romaani
    joten ihanaa kehräyksen täyteistä perjantaita. 🙂

    • Tanja ihana ja surullinenkin viesti, mielenkiintoista kuulla sinunkin kissatarinoita. Jää aina kalvamaan katoaminen ja pistoksena välillä iskee sydämeen, että mitä tapahtunut.

      Varmastikin sinun vanhempi kissa meni yksin kuolemaan. Sitä aina mietin, että niinkö lopulta käy, että katoavat kuitenkin… Se olisi kyllä surullista.

      Sama juttu, kissa mutta vain yksi vanhuuden päiville<3 Kissoista saa paljon lohtua ja iloa ja kun on kissa kyljessä kehräämässä tulee unikikin paremmin.

      Ihanaa joulunaikaa Tanja <3

  • Kiitos ihanasta postauksesta, tunteikas! Aivan mielettömiä elämäkertoja ja toivon todellakin, että saatte nauttia karvakamuista vielä ainakin seuraavat 10 vuotta 🙂 Kissat ovat mullekin todella rakkaita, tiedän, että joskus koittaa iso itku, jollen itse lähde aiemmin taivaalliseen kaartiin.

    • Satukoo kiitos sinun kommentin ajattelin jakaa kisukokemuksia, kyllä niistä riittääkin tarinoita kerrottavaksi, joten ilomielin teen toistekin ja kerron hieman mitä kaikkea hassua myös sattunut niille.. <3

      Niin toivotaan että saamme nauttia kisuistamme pitkään, että ovat pitkäikäisiä ja me myös. <3

      Ihanaa viikonloppua ja hurjasti terveisiä kissaihanuuksille. <3

  • On muuten pakkoa sanoa, vanhemmillani on lisää teidän kissojen kaksoisolentoja ;D Oskussa on paljon samaa turkin puolesta kuin nyt jo edesmenneessä Missessä. Oona taas muistuttaa väritykseltään Rolloa. Saatanpa joulunjälkeen vilauttaa näiden kissojen kuvia blogissani! Naamoiltaan ovat sitten erinäköisiä..mutta hämmentävää, kuinka samanlainen kissaperhe teillä on! Tosin luonteissa on eroavaisuuksia, se meidän musta Marlo on sylivauva, utelias, syöppö ( eräänä talvena hän oli kävelevä tynnyri..:'D Silleen koominen näky, kun muuten pieni ja siro, ainoastaan mahan ympärys kuin tynnyri..), joka paikan vipeltäjä..ja on hyväksynyt, ettei pääse kahden muun kissan rakkauden väliin vaan on ns. kolmas pyörä.

    Ja oijoi, onpa teillä ollut upea koti Latviassa! Wow! Kerran on tullut Riiassa käytyä, muistaakseni 2008 vuoden pääsiäisenä ja silloin mietittiin, että täytyy kyllä Jurmalaan vielä joskus päästä!

    • Ei voi olla totta, aivan pakko nähdä kuvia eli laita ihmeessä blogiin, tulen ilomielin lukemaan juttua. Hih meilläkin välillä ollut tynnyrimahat ja tuo musta ollut aina laiha luikku ja nyt yhtäkkiä ikää kun tullut niin maha jo roikkuu ja on painava. 🙂 Meilläkin oli tuo musta kolmas pyörä, Oona ja Osku olivat erottomattomat, mutta Osku hyväksyi heti Onninkin ja Onni kun ei oikein osaa edes itseään pestä niin Osku peseen. 🙂 Ilmeisesti kissoilla tulee olla kaksi, ei kolmea. 🙂

      Jurmala on paratiisi ja sitä ei silloin itsekään ymmärtänyt, että mikä rantakohde meillä on aivan naapurissa. Käsittämätön paikka. Ylipäänsä koko Latvia jäi niin sydämeen, että aina kun sinne menee, se on koti.. <3

      Jään Salka odottelemaan kisukuvia!

      Iloista viikonloppua <3

  • Hei on teillä ollut mahtava koti janytmukavat muistot. Kivat kissat, Osku jotenkin vielä minun mieleeni. Varmaan kymmenisen vuotta sitten meilläkin vedettiin keltaista tapettia seinään, nyt se huone on valkoinen.
    Oikein mukavaa viikonloppua!
    (Huomasin pari kommenttiasi omassa blogissani turhan myöhään, sorry, vastasin vasta tänään.)

    • KässäRitu, ei paineita vastaamiseen ym.blogeja niin paljon ja hommaa, ettei mitenkään aina kukaan ehdi vastailemaan tai lukemaan kaikkea. Näin se vaan menee ja ei kannata siitä ottaa niin millään muotoa paineita. .9

      Hih kyllä vaan oli keltaista, ja kaiketi siksi se on nykyään inhokkiväri. 🙂 Osku on kuin koira ja sopii siten kissa tai koiraihmiselle <3

      Iloista viikonloppua. 🙂

    • Jurmala on niin ihana paikka, toinen toistaan hienompia taloja ja se ranta ja hiekka. Meillä on pullossa Jurmalan hiekkaa, muistona siellä asumisesta. <3

      Iloista viikonloppua. <3

  • OI mikä talo, kuin satukirjasta. Minulta on varmaan lukematta sinun stooriasi kun olen "uudehko" seuraaja. Tuohon mahtaa liittyä jotain todella mielenkiintoista tarinaa…Jurmalaan. Olen muuten kerran käynytkin siellä!

    • Ansku luulen etten ole oikeastaan selittänytkään näitä ulkomaanvuosia kuin sivulauseissa. Niistä kuitenkin jo aikaa miltei 10-vuotta. 🙂
      Mutta miehen työn puolesta Latviassa asuimme, ensin vanhassa kaupungissa ja koti sielläkin oli kyllä aivan ihana, mutta kaipasimme omakotitaloelämää ja Jurmalaa ihampaa paikkaa saa hakea.. Oli onnenpotku saada asua siellä, mennä naimisiin siellä ja saimme ensimmäisen yhteisen lapsenkin Riiassa. 🙂

      Kivaa että olet käynyt Jurmalassa, tiedät miltä näyttää.

      Iloista viikonloppua Ansku. <3

  • Kirjoitin pitkän sepustuksen kommentiksi mutta mopiili taisi hukata sen ennen kuin sain sen postattua. Mutta lyhyesti: Upean upea talo – en tiedä olisiko tuollaisesta koskaan hennonut muuttaa. Ja vielä uimaranta vieressä.. <3

    • Voi ei, se on niin ärsyttävää kun teksti katoaa, on tapahtunut minullekin usein. Hööh… Sitten ei uudelleen kyllä jaksa kirjoittaa pitkästi ja kun vielä pelko että sekin teksti katoaa taivaan tuuliin.

      Olimme kyllä valmiita muuttamaan silloin, Latvia oli 4:ssä vuodessa nähty ja Ruotsiin muutimme sieltä. 🙂 Mutta taloa on ikävä eritoten.

      Ihanaa viikonloppua. <3

  • Söpö kisu trio ❤️ Jurmalassa kävimme perheen kanssa pari vuotta sitten ja kyllä ne hiekkarannat oli tosiaan upeita 🙂 varmasti ihana paikka asua 🙂

    • Kivaa hirmu moni on Jurmalassa käynyt, on upea paikka. Siellä oli kyllä hirmu ihanaa asua, mutta emme olisi halunneet lopullisesti jäädä, Suomi on kuitenkin Suomi vaikka näinä pimeinä aikoina aina ihmettelenkin, että miten täällä oikein vapaaehtoisesti asummekin.

      Iloista viikonloppua. <3

  • Oi syöksyin heti kurkkaamaan Olgaa ja Olgahan voisi olla Onnin sisko, niin upea se on. Harmittaa hieman ettei Onnilla ole latvialaista nimeä vaikka Aigars tai Margers, Onni on vain OnnI, mutta sitäkin upeampi.. Onnilla ja Olgalla on hyvin paljon samanlaiset luonteetkin, mutta kyllä mustien kissojen on hyväkin olla hieman varautuneempia. 😉

    Iloista viikonloppua ja terkkuja Olganeidille. <3

    • Oi Pirjo kiitos kovasti kauniista sanoista. Olen ehdottomasti kissaihminen, en voisi ajatella elämää ilman kyljessä kehräävää kisua. Kissat ovat kivoja kun eivät ole niin tyrkkyjä kuin koiramme Samu joka yölläkin innostuu ja alkaa pomppimaan jos käyn vessareissulla. Kisut vain raukeasti kääntävät kylkeä eivätkö ole moksiskaan. Kissan kehräys on paras ääni johon nukahtaa. <3

      Ihanaa että löysit tänne, koska olen usein lukenut Kassulan kissojen tarinoita. <3 Kissat kun vaan on niin ihania. Täytyypä uudelleenkin meidän karvapalleroista kirjoitella, kun heille on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. 🙂

      Tunnelmallista joulunaikaa ja kisuille terkkuja. <3

  • Teidän kisut on aivan ihania! Meillä vaan Sissy-neiti 😉 Edellinen kissamme eli kuusitoista vuotiaaksi, sairastui sitten ja oli parempi nukuttaa viimeiseen uneen <3 Minä pidän kissoista ja sen kyllä meillä huomaa, Sissy on kaikkialla siellä missä minäkin, nukutaankin vierekkäin 🙂

    On aika hulppea ja ihana ollut teidän koti Latviassa! Kun sais mukanaan tuoda…tai siis jos olis mahdollista 😉
    Tosi kiva postaus <3 Se olis viimenen viikonloppu menossa ennen joulun juhlintaa!

    • Ihana Tuitiina, Sissy onkin upea nimi kissalle, kissat ovat eläinmaailman kuninkaallisia. <3 Niin se alkaa olla jo iso ikä kissalle tuo 16-vuotta, oikein pelolla ajattelinkin, jos kisut sairastuvat. Luultiin jo Onnilla olevan joku vakavampi sairaus, kun ensimmäisenä talvena oli puoliksi kalju, mutta psykosomaattista, inhoaa talvea… Kaikki veriseula otettiin ja kaikki tutkittiin.

      Mielestäni mihinkään ei ole niin rentouttavaa nukahtaa, kuin kissan kehräykseen. <3 Niin Oskukin nukkuu kainalossa, mutta Onni nukkuu aina Kristan kainalossa, oikein iltaisin kyttää Kristaa milloin mennään nukkumaan. Kutsun Kristaa kissakuiskaajaksi. 🙂

      Koti oli mieletön ja kunpa sen saisi siirrettyä tähän tontin, tämän kodin voisikin sitten hih räjäyttää alta pois. 🙂

      Niin pian juhlitaan, nyt siivotaan.

      Iloista viikonloppua Tuitiina. <3

  • Kiva tutustua kissoihinkin. Meilläkin asuu hylätty, tai oikeastaan entinen villikissa. Vuosia koko elämän turva oli ruokakupissa, mutta nyt tilanne on vähän rauhoittunut ja tyhjääkin lautasta voidaan katsoa stressaantumatta. Maailman arimmasta pennusta on tullut sylikissa 🙂
    Latvian talonne on kuin satulinna ja vielä merikin vieressä.

    • Cheri ihanaa kun kävit jakamassa teidä kissatarinan tänne <3 Niin osuvasti kirjoitat että koko elämän turva oli ruokakupissa. Niin on meidän Oskullakin, eikä ole edes pullea. Mutta saattaa ähkyillessään oksentaa jopa ruokakuppiin! Välillä siirsimme naksut katonrajaan astiahyllylle, mutta Oskupa hyppäsi astiahyllylle ja tipautti samalla Muumipeikkofiguurin alas, joka ei mennyt rikki!

      Te olette sydämellisyydellä ja täysinäisellä ruokakupilla kesyttäneet teidän villikissan. <3 Ihana tarina. <3

      Latvian kodista on jo kymmenisen vuotta aikaa, mutta oli se sellainen kokemus ettei toiste tule vastaavaa ja osasimme kyllä sitä silloin arvostaa ja siitä nauttia. 🙂

      Ihanaa joulunaikaa Cheri. <3

  • Ihania karvakeriä<3 Koti ilman kissaa tuntuisi orvolta. Uskon että Oona on löytänyt varmaan uuden kodin, joskus kissat vaan valitsee itse… Meillä on kaksi omaa ja sitten kuistilla pyörii usein naapurin pitkäkarva joka väen vängällä tahtoisi muuttaa meille, ei ole moksiskaan koiristakaan… :)) Ihanaa joulunodotusta ja kissanpäiviä!

    • Samaa mieltä, koti tuntuisi orvolta ilman eläimiä, ilman kissoja. Niinpä ne valitsevat itse ja kun Oona tuli lihavampana reissuilta, turkki kiiltäen ja tuoksui kalalta tuumittiin, että Oonalla on hyväntekijä. Oonalle vain oli liikaa neljä muksua ja toiset kisut. Katsoi aina suorastaan ylenkatsoen pikkulapsia, vaikka oli todella kiltti eikä koskaan raapaissut.

      Ja Sari eihän sitä tiedä vaikka teille muuttaisi kolmas kissa. 😉

      Ihanaa joulunaikaa ja terkkuja karvateille. <3

    • Taitaa ollakin Tarmo josta olen nähnyt ihania kuviakin.. <3 Saat jouluna oikein eläin/hellyyspuuskat hoidatettua joulunvieton lomassa. <3

      Lämpimiä terkkuja Tarmolla ja ihanaa joulua Lumo. <3

  • Sanotaan, että on kissa tai koiraihmisiä. Meillä on koira, mutta tykkään myös kissoista.
    Aivan mielettömän kaunis talo teillä ollut, varsinainen satulinna.

    • Hih niin sanotaan ja silti meilläkin on molempia. Kenties olen hieman enemmän kissaihminen, mutta nooh heti kun niin totean, miten niin. 🙂 Eläimet kaikkinensa ovat ihania. 🙂 Ainakin karvaiset sellaiset.

      Oli ihana satulinna ja osattiin imeä tunnelmaa ja nauttia, kun tiesimme asumisen olevan vain väliaikaista. 🙂

      Ihanaa että löysit tiesi tänne ja tulit ja jäit. Niin on tämäkin päivä hyvällä mielellä täytetty. <3

      Ihanaa joulua ja niin kiva nimi sinulla, sinulle myös Have a nice day. <3

  • Rakastan kissoja ja minulla oli lapsena Elli-kissa. Raitainen kaunotar oli eräänä päivänä saanut uuden kodin, koska olin niin allerginen. Se oli aikamoinen järkytys. Nyt meillä on chihuahua Marilyn, mutta en voi silittää sitä, sillä sekin allergisoi. Onneksi silittäjiä riittää! Ihana tuo talo!

    • Voi ei, voi ei… Omassa lapsuudessa jäänyt traumat hamsterien kuolemat ja koiran lopettaminen. Voi suru, koska kisut kaikki kaikessa, on kurjuuden kurjuus ettet saa niistä nauttia. Kissat ovat niniin ihania ja mystisiä, kissa valitsee meidät, eikä toisin päin.<3

      Taas löytyi yhteinen asia. <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud