Alho, ystävä vai ei?

Sydän pomppasi tuhatta ja sataa, kun ”Ilahduta bloggaajaystävää” paku KLIK Uraäidin ruuhkavuodet bloggarilta tänään tuli. Sydämelliset kiitokset, aito kortti ja Thaimaasta ostettu tuoksusaippua, mikä ylläripylläri! <3 <3<3 Heti tuli mieleen ”miten sää ny mulle” 🙂 <3 <3 <3

Käykää ihmeessä kurkkimassa ylläolevasta linkistä Uraäidin ruuhkavuodet blogia, aito, rehellinen, syvällinen ja myös osaa olla kepeä, aivan mahtava blogi ja ihminen joka häärii blogissa. <3 

Alho

Alho ei ole kiva ystävä vaikka kuuluukin elämään. Kliseet ”et voi tuntea iloa jos et tunne surua” ja sitä rataa..

Tiedän jo etukäteen, että tässä kohdin vuotta iskee kevyt usvainen alho, joka ei vie toimintakykyä, mutta tekee olon surumieliseksi. 

Joka kerta se yllättää vaikka kokemuksesta pitäisi jo osata tietää, ennustaa ja tottua..

Talvi on vain niin kovin pitkä, vaikka kuinka purisin appelsiinia ja napsisin D:tä.

Vanhoja muistojakin lyö pintaan, puskevat esille vaikka kuinka olen muka työstänyt asioita. (Kuopuksen sydänleikkaus 9-vuotta sitten) Lukenut kenties jonkun psykologisen opuksenkin nuorena, jotta tarttumapintaa alholle ei kasvuun asti pyrkisi.

Lainaillut lausetta ”älä itke kaatunutta maitoa”.

Mutta kun itseään ”terapioi” se on aika ”sisäsiittoista” hommaa. Omiin ajatuksiinsa voi milteipä hukkua, joskus sieltä ei edes pääse pois, ajatukset kiertävät samaa kehää.

Ei ihminen ole ihminen, ilman toista ihmistä. Ei ajatuksiaan voi yksinään sooloillen tyhjyyteen heijastaa. Vuorovaikutus, kosketus ja lämpö, oli se karvaturrin, ystävän tai rakkaan. Se tekee ihmisestä kokonaisen ja alhollakin on toivoa väistyä. 

Olen aikamoinen erakko ja viihdyn paljon yksin, mutta jos olisin aidosti yksin en taitaisi pärjätä kovin hyvin…

Siksipä taidan nyt kilauttaa kaverille, rutistaa ukkoa illalla hieman lujemmin, silittää karvatteja ja hemmotella muksuja vaikkapa letuilla. Ja viimeistään maaliskuussa, kun aurinko ja valo sen suo, olen taas oma itseni ja täydessä iskussa, kunnes Alhon kanssa taas totutusti treffataan vuoden päästä.

Sydämiä kaikille teille siellä ja voimia talven pimeyteen ja potkut Alhon pepulle. Toivottavasti en ollut kovin itsesäälikäs, kunhan nyt totean vaan, että tämmöistä tänne.

 🙂




51 thoughts on “Alho, ystävä vai ei?”

    • Tekisi mieli haukkaista <3 Ja miten sydämellinen teko voikin lämmittää.. Vilstu oltaisiin niin tarvittu ne pinkit läppärit, täältä jo irronneet kysymysmerkki, ruotsalainen å, p ja ö näppäimistöstä…. Koiran tassu vei ensimmäisen ja nyt vilistävät muutkin perässä… Kohta näpyttelen pelkkää tyhjää 😉 Pinkki läppärikisa, se oli yksi sun ihanista teoista. <3

  • Voi sua…
    Alho ei ole kiva kaveri, voisi jo häipyä… Mutta maaliskuussa siis viimeistään.
    Lämmin halaus sinulle <3, voimahali.

    • Kääks tälläistä se elo välillä on, nousuja ja laskuja. <3 Maaliskuussa, sitä ennen käsijarrulla. 😉

      Kiitos ihana, tässä sinulle <3 <3 <3

  • Halit täältä sinulle Tiia ihanuus ♡
    Ihanan lahjan sait 😀
    Kyllä asiat pyörii omassa päässä aika samaa rataa, onneksi on mies mikä jaksaa ja jaksaa kuunnella ♡♡ muista rutistaa rakkaita vähän enemmän tänään, vaikka appelsiinin ja c-vitamiinin voimalla 🙂

    • Se on tätä naisen elämää, pohditaan korkkiruuviakin monimutkaisemmin asioita, on hormonit, on huonoa itsetuntoa, ikuinen kamppailu kilojen, hyvän äitiyden jne. kanssa. Pimeä aika, loputon sellainen saa hieman valtohinsa.

      Tänä aamuna oli selvästi valoisampaa ja lintujen sirkutusta olen kuullut nyt kaksi päivää, heti iski toivo ja kevät liekehti rinnassa. Eli kyllä tämä tästä vaikka välillä pohdin, että vallan vapaaehtoisesti asustetaan täällä pimeässä, mutta on niin paljon muuta hyvää, kuten juurikin vaihtuvat vuodenajat. <3

      Kiitos Marika vertaistuesta ja täältä suuri ja lämmin halaus Sinulle. <3 Nyt sitten vain aplaria huuleen. 🙂

  • Voi…jahdataan alho yhdessä pois ♡♡♡ hei, onko teillä enää sitä toista koiraa? Ajattelin kun ei kuvissakaan näy?
    Voima halit sinne,ihanalle Tiialle ♡♡♡♡

    • Näin tehdää jahdataan ja häädetään pois <3 <3<3 Laitoin hauvelista faceviestiä, pitkä tarina. 🙂 Mutta kaikki on mitä parhaiten. 🙂

      Hirmuisesti halauksia sinulle ihanainen. <3 <3 < 3

  • Joo, hormonit ja pimeys ei todellakaan ole mikään hyvä yhdistelmä!
    Onneksi olen huomannut, että ollaan menossa parempaan suuntaan ja suoraansanottuna ketutuskin on vähemään päin sitä mukaan kun valo lisääntyy 😉
    Tsemppiä ja hali <3

    • Juu ja minä hullu menin lopettamaan ne minipilsut testatakseni onko mummovuodet jo alkaneet, juu ei ole, mutta alhohan se heti näissä hormonimyrskyissä ja pimeydessä puskee. Onneksi valo lisääntyy ja linnutkin jo visertää, kyllä tämä tästä taas kuten aina. 🙂

      Halauksia täältä ja kivaa viikkoa Ellen <3

  • Hei pari päivää ja sitten vaihtuu jo helmikuu, joten äkkiäkös se maaliskuu sieltä tupsahtaa:) Välillä on ihan hyvä pohtia syntyjä syviä ja murehtia vaikka niitä menneitä, mutta sinne ei saa jäädä. Elämä vaan on tällaista välillä…ja sitten joskus vielä surkeampaa.. mutta annas kun koittaa ne ilonpäivät, niin silloin myös riemuitaan:) Lykkyä tykö sille huomisen tilaisuudelle, olet vaan niinkuin kaikki olis jo sulle tuttua:)

    • Hih ja onneksi helmikuu on lyhyt. Maaliskuussa aina herää uuteen intoon, kun valoisat ajat koittaa. Mitä enemmän ikää tulee sen pahempi.. Juu ja en tiedostaen pohdi vaan ne ajatukset vanhat jutut jotenkin ottavat kiinni. Eli alitajuntahan se siellä pörrää minkä ehtii. 🙂

      Olet niin oikeassa sitten kun on kivaa, niin totisesti on kivaa. <3

      Hui se huominen, yritän olla ajattelematta ja pörräillä vanavedessä, hih. 🙂

      Kivaa iltaa ja kiitos ihanista sanoista Mysterious M <3

  • hali rutistus sinulle <3 Ihana lahja tosiaan…tuo mangosaippua on varmasti ihanan tuoksuinen ja saa mielenkin aurinkoiseksi <3

  • Hieno postaus. Välillä kait me itse kukin käydään siellä alhossa tai ainakin kolkutellaan porttia. Mielestäni se kuuluu kuitenkin elämään. Eihän ilman alhoa olisi paratiisiakaan.

    • Eri tunteiden äärilaidat kuuluu kyllä elämään. Aika merkillistä elämä olisi ja moni asia jäisi saamatta ja tuntematta, jos ei olisi Alhoa. Eli näin kun tuota Alhoa katselee, niin onhan se myös ystävä. <3

      Kiitos Kruunu Vuokko ihanuus, lämpimästä ja viisaasta kommentista, se lämmitti, sillä näinhän asiat ovat. <3

  • Kevätalho on eräs alhotyyppi. Podin sitä nuorempana, tuntui, että kaikki muu kukoistaa ja minä en. Annapas Alholle kyytiä niillä loistavilla uggeillasi… <3

    • Hih asiaa, Uggit kyllä tuo blingiä elämään. Juu olisikohan tämä sitten kevätalhoa ja voisiko tämä loppua jahka hormonimyrskytkin loppuu…

      Kiitos Marjatta ihanasta ja lämpimästä kommentista, sydäntä lämmittää. <3

  • Vastavierailulla. Totta tuo, talvi on kovin pitkä. Enkä ole muistanut syödä edes appelsiineja. Nyt lisään ne ostoslistalle 😀

  • Kivaa kun tulit. Profiilikuvasi muistuttaa eittämättä Arabian musta/valkoisia astioita joita mummilla mökillä. <3 Ihana <3

    En ole minäkään hoitanut riittävästi hedelmätankkausta. Kyllähän se niin on että aivoja tulisi ravita oikeanlaisella ravinnolla.

    Ihania talvipäiviä Mannaryyni, pirteää mieltä ja appelsiineja. 🙂

  • Kivaa kun tulit. Profiilikuvasi muistuttaa eittämättä Arabian musta/valkoisia astioita joita mummilla mökillä. <3 Ihana <3

    En ole minäkään hoitanut riittävästi hedelmätankkausta. Kyllähän se niin on että aivoja tulisi ravita oikeanlaisella ravinnolla.

    Ihania talvipäiviä Mannaryyni, pirteää mieltä ja appelsiineja. 🙂

  • Nyt on alholle lähtölaskenta aloitettu ja ei aikaakaan, kun se on paha muisto vain <3

    Nyt on hyvää aikaa tyhjentää pakastimesta niitä viime kesän ja syksyn marjoja, sieniä ja mitä kaikkea ihanaa sinne kukin nyt on sattunut säilömään ja ei aikaakaan, kun jo huomaamme nurmen kevyesti vihertävän, auringon vienosti kujeilevan ja muutto lintujen iloisesti laulavan ja kas kevät on täällä <3

    • Tuitiina niin totta, että hyvällä ja vitamiinirikkaalla ravinnolla on merkityksensä. <3 Ei tulisi syödä niin paljon sukulaatia. 🙂 Ja tänään tuntui jo valoisammalta selvästi ja kuulin lintujen viserrystä, kyllä se kevät ja aurinko tulee. 🙂

      Ihana viikkoa Tuitiina <3

    • Satu kiitos <3 Tältä nyt tuntunut jo parisen viikkoa ja nihkeässä on, mutta kummasti aina helpottaa kun koittaa maaliskuu. Suomen pimeys on ihan hullu juttu, on ihme ettei täällä hih asu vielä enemmän hassuja immeisiä, kun pimeydessä vaelletaan. 🙂

      Ihanaa iltaa Satu, olit ehdottomasti viime viikon piristysruiske. <3

  • Alho on aika yleinen kutsumaton vieras tähän aikaan vuodesta. Tulee aina vaan tännekin, vaikka kuinka oon pyytänyt pysymään kaukana :(. Mutta onneks on olemassa ne kivat kamut Valo ja Kevät, jotka voittaa Alhonkin <3

    • Arvaan Annukka että sielläkin vierailee kaikista kirjoituksista jo tunnistan kohtalotoveruutta. Ja ei taida lähteä oikein kulumallakaan, kauhea kyläluuta tuo Alho. 😉

      Valo ja Kevät antaa Alholle kummasti kuonoon ja Alho taas ujuttautuu Suomen pimeydessä kohti meikäläisiä… Valitettavasti, sellainen pimeyden ja valon oravanpyörä.

      Ihanaa iltaa ja hyviä unia. <3

  • Niinkuin Annukka tuossa kivasti sanoo, kamut Valo ja Kevät voittavat Alhon. Elämä vain välillä on!
    Tuokoon huominen Ilon ja Hymyn!

    • Elämä todellakin välillä on. Kyllä on viisaita naisia täällä. Tämä on elämää nimenomaan kaikkine tunteineen. Mutta jos ei tuntisi mitään, se vasta kurjaa olisi.

      Sinulle ihania unia, tähtien tuiketta ja sydämien sadetta. <3 <3

  • Kivan lahjan olet saanut. Alho ei ole kiva vieras kyllä se lähtee lipettiin kunhan pikkasen aurinko kohta puoliin rupeaa enemmän antamaan meille valoa:)

    • O kyllä ihana lahja. <3 Tuli niin hyvä mieli. <3 Ja Alho lähtee pian huitsin Nevadaan kun aurinko sen täältä Suomesta häätää. 🙂

      Kauniita unia. <3

  • Kirjoitit kauniisti Alhosta. Tyyppi on selvästi sukua Syöverille, joka kyläilee minun päässäni marraskuussa, kun pimeys on lohduton ja pahenee vaan. Onneksi kohta, ihan kohta on Kesä <3

    • Voi mahoton, ai teillä käy Syöveri, kuulostaa aika tutulta tyypiltä, hieman Alhon kaksoisolennolta. Oi onneksi jo nyt on hieman valoisampaa ja pian oikeasti kesä. <3

      Ja juu ei Alhosta jotenkin voi rumasti kirjoittaa, sillä Alhossa on hyviäkin puolia, ainakin saa iloitsemaan elämän iloisista hetkistä sitten vallan satasella. 🙂

  • Sait ihanan ylläripaketin 🙂
    Alho on ikävä kaveri… varsinkin kun se ottaa vallan ajatuksissa… sitä on välillä vaikea karkoittaa… lohdullista että se katoaa viimeistään maaliskuussa. Voimia Alhon karkoitukseen <3

    • Oli ihana blogiele. <3 Saippua on syötävän söpö.. <3

      Alho on sitkeätä tyyppiä, onneksi ei kotiudu jo marraskuussa vaan tasaisen varmasti tulee kylään tammikuun lopulla, mutta ymmärtää häipyä jo joulukuussa.

      Halauksia täältä voimantoivotuksesta otin kopin. <3

  • Ihanan yllätyksen sait! Pienistä asioista voi saada ison ilon. Tsemiä tän talven ja pimeyden kanssa. Toivottavasti se aurinko sieltä pian tulee ja meillä kaikilla olisi taas paljon mukavempaa. 🙂

    • Onneksi se aurinko tulee vuorenvarmasti ja se on niin merkillisen ihana se ensimmäinen kevätpäivä, kun aurinko paistaa täydeltä terältä ja lumet solisten sulaa. 🙂

      Kiitos zempeistä ja ihanista ilahduttavista piirustuksista joista saan aina hyvän mielen. <3

      Iloa viikkoon. <3

  • Ihana kirjoitus. Mun päässä alkoi soimaan Päivänsäde ja menninkäinen laulu.
    Taitaa olla tuo Alho täälläkin tuttu vieras. Antaa Alhon tulla ja Alhon mennä!
    Kyllä se siitä lähtee kun kevät alkaa tuoda meille enemmän valoa 🙂

    • Niin Alho kuuluu elämään. Ja ihana tuo Päivänsäde ja Menninkäinen, se sopii juuri tähän. <3

      Auringonpaistetta Anne sinnekin Alhon karkoitukseen. 😉

  • Ihanan yllärilahjan olet saanut 🙂 Älä anna alholle valtaa…..no ainahan se välillä iskee, oli varuillaan tai ei. Päivä on jatkunut jo selvästi ja valoa enemmän. Kyllä se alho pikkuhiljaa luikkii pois. Yritä nauttia pienistä asioista ja läheisistä, niitä se alho ei kestä ja häipyy aikanaan 🙂 Iloista huomista aamua 🙂 Tintit muuten laulavat jo, kuuntelepas koiralenkillä, ihanaa, kertovat talven selän taittuvan 🙂

    • Jaana <3 Tintit ovat jo muutaman päivän ajan tuoneet toivoa ja on totisesti jo hieman valoisampaakin. Pienin askelin kohti kevättä, kyllä se elämä tästä vielä kohenee. Alho ei ole sellainen dramaattinen tapaus vaan tyypillinen surumielinen Alho, vakivieras mutta onneksi harvinainen sellainen. <3

      Pirteää torstaita Jaana <3

  • Minun piti ihan tarkistaa sana alho… en ole koskaan käyttänyt sanaa ja se oli minulle uusi sana.. alho (vanhahtava) syvänne, notko (myös kuvaannollisesti) murheen alho. Totta elämän rikkaus on tuntea kaikki tunteet, toivottavasti nyt valoa ja iloa kohti. Antaa murheen tulla kylään kunhan se ei jää asumaan.
    Ihanan lahjan olet saanut, tuollainen piristää .

    • Voi ei, kirjoittelen täällä outoa suomea. 🙂

      Niin on elämän rikkaus kaikki tunteet, luonnollisesti kohtuutonta sellainen elämä jossa on kovasti surua. Ja välillä mietin, että on länsimaalaita ylellisyyttä tuntea alhoa. 🙂

      Mutta sellainen tunne vahvana hiipii aina kun talvi pitkittyy ja vanhat muistot nousevat kysymättä ja pyytämättä pintaan. Jos ei ihminen murheita käsittele, sieltä ne sopivan paikan tullen nousevat vuorenvarmasti. <3

      Ihanaa loppuviikkoa sinulle Jaana ja kiitos mukavasta kommentista. <3

Vastaa käyttäjälle Anne Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud