”Karhunpoika sairastaa”

Tänään uuteen nousuun!

Asustamme hieman hankalassa paikassa ja muuttaessa tänne perheessä oli kaksi autoa. Tilanteita tulee ja menee ja torstaina saan uutukaisen auton, siis en tehtaalta tullutta uutukaista vaan minulle uutukaisen. 


Haluan mieluusti itse hoitaa aina lasten kuskaukset kerhoon, jumppaan, kaverisynttäreille ja autotta olen joutunut turvautumaan muiden vanhempien apuun. Toki kimppakyydit ok, mutta se että joutuu pyytämään apua tai on riippuvainen muista… Auto on korvaamaton tässä piskuisessa kylässä vaikka bussitkin täällä kulkee ja appivanhemmat ostivat viime keväänä minulle komean pyörän, jotta polkea sotkemallakin pääsee liikkumaan.


Muutaman päivän on 10-vuotias typymme ollut kovassa kuumeessa ja eilen auto olisi ollut korvaamaton. Lääkäriin oli aika ja toinen reppuli oli kovin pipi. Tuumin että nämä on niitä tilanteita, että taxilla mennään. No koska bussi kuitenkin meni sillä lailla sopivasti päätimme mennä bussilla ja takaisin kenties taxilla.

Bussissa olikin taas niin mukavaa, että iski sydämeen pistos tulevasta autosta…


Lääkärissä meni kaikki mallikkaasti ja toiselta otettiin tulehdusarvot sormesta. Kun hoitaja oli tuikkaamassa lapsukaiseni kysyi ”onko tuo se puudutus” ja minulta luikahti valhe kuin automaatista, että ”on se” ja kappas verikoe oli huomaamatta otettu. 


Lupailin verikokeen aiheuttamasta kivusta ja särystä Berliininmunkin poloiselle ja apteekkireissulla munkit pussiin ja ostoksille. Kello 12:00 bussiin alkoi olla jo kiirus, koska taxi olisi pitänytkin tilata etukäteen. Tiesin vielä tokaluokkalaisen rantautuvan samaan aikaan koulusta. No enhän minä ollut ymmärtänyt punnita munkkeja joissa luki kappalehinta ja herkut jäi kassalle ja kipeän lapsukaisen kanssa kiireesti bussipysäkille odottamaan bussia, jota ei ikinä tullut…


Siellä värjöttelimme kipeän lapsen kanssa, bussivuoro jäi välistä. Tokaluokkalainenkin soitteli ja itki samaan syssyyn ettei saa ulko-ovea auki (on turvonnut.) Rauhoittelin että tullaan pian, vaikka pohdin, että milloinkohan bussi suvaitsee tulla…. Tulihan se 35minuutin odottelun jälkeen ja kysäisin sitten kuskilta, että ”mihin edellinen vuoro jäi.” Sieltä tuli kunnon tiuskaisu ”ei minulla ole tietoa mistään edellisistä busseista, minä olen tässä nyt”… Hohoo kaikenlaista. 


Kotiin päästyämme laitettiin jäätynyt kalikka ja kuumeinen lapsi peiton alle ilman sitä Berliininmunkkia ja halattiin itkevää tokaluokkalaista. Menin vessaan ja tuumin, olen niin kiitollinen että torstaina saan auton ja vessassa ovenkahva jäi käteen… 


Se oli sitten sellainen päivä…. 


64 thoughts on “”Karhunpoika sairastaa””

  • Voi harmejen harmi – todella kurjaa! Meillä on nykyään kaksi autoa ja onhan se monet tilanteet pelastanut. Toivottavasti teillä nyt parannutaan pikaisesti ja karhunpoika pääsee taas vauhtiin. Hyvää viikon jatkoa ja tsemppiä!

    • No kaikesta aina selviää ja pientä tuo oli. Oli vain jotenkin jo koomista, että miten bussilta jää vuoro juuri silloin harvoin kun me sillä liikutaan. Ja eihän se muuten olisi haitannutkaan, mutta pakkasessa kylmä tuuli ja toisella kuumetta 39.1. Sillä hetkellä ajattelin, että olen kyllä todella kiitollinen että perheessä on kaksi autoa. <3

      Ihania ja aurinkoisia päiviä. <3

  • Voi elämä sinua Tiia, Haleja niin äidille kuin lapsillekin. <3
    Täälläkään ei pärjätä ilman kahta autoa, onneksi kummatkin taas toimii. 🙂 Niin ja kuumeisia lapsia pyörii jaloissa, isi nyt töissä ja minä lähden iltaan, joten hoito on järjestetty ihan omasta takaa..
    Ehkä mies sit korjaa sen vessan ovenkahvan ;D

    • Nyt on kyllä viheliäät taudit ja pitkät. Ja nyt on tähän tautiin ensimmäinen kaatunut, katsotaan kuka on seuraava. Onneksi teillä ainakin tänään vuorot osuus kohdilleen, että pystytte vaihtamaan lennossa. Meilläkään ei täällä tukiverkkoja ole, yksi suurista syistä miksi olen kotiäitinä tällä hetkellä. Mies korjaa vessankahvan jahka ehtii, hänellä juuri tällä viikolla kolme tosi kiireistä ja pitkää päivää. Mutta hih minä tykkään istua vessassa ovi auki. 😉

      Zemppiä teille ja toivottavasti ette aikuiset sairastu!

  • Voi itku mikä päivä 🙁 Kyllä se kakkosauto vaan niin paljon elämää helpottaa, että siltä osin olen valmis tinkimään ekologisuudesta. Meiltä on vain 2 km keskustaan ja junalle, ja kyllähän sen kävelee, mutta eipä se kivaa ole ryysätä hiki hatussa kiireessä jäisillä jalkakäytävillä ja varata matkaan puoli tuntia, kun autolla siihen menisi 5 minuuttia. Puhumattakaan noista teidän kulmilla pakollisista bussin odotteluista. Eli onnea uudesta autosta ja sen tuomasta vapaudesta! Ja pikaista paranemista pienelle potilaalle <3

    • Kyllä se niin on, eri asia jos asuisi Helsingin keskustassa, kuten omassa lapsuudessa, niin ratikoilla pääsi. Täällä menee kyllä bussit, mutta tosi harvoin ja näköjään vielä hieman kuin villissä lännessä. Ja kyllä se Ikeakassilla kaupassa käyminenkin ilman autoa on yhtä säätöä, populaa kun täällä kuten siellä piisaa. Ja juuri näissä tilanteissa kun toinen on kovassa kuumeessa, sen oikein ymmärtää miten kiitollinen toisesta autosta saa olla. Toki olen tottunut liikkumaan koko elämän ratikoilla ja metroilla, mutta se on eri asia kun oli sinkku, eikä tarvinut raijata vaikkapa 15kg koiranruokasäkkiä noin kärjistetysti. 🙂

      Aurinkoista päivää ja hitsi vieläkin harmittaa ne kauppaan jääneet munkit… 😉

  • Voi ei, kiusat ja ikävät asiat ei koskaan näytä tulevan yksitellen.
    Noita tauteja on taas liikkeellä vaikka kuinka, itselläkin on taas flunssainen olo, vaan ei auta. Velvollisuuksia ja rutiineja on suoritettavana joka päivä niin paljon, että hukkuu niihin. Ei näy enää kuin tuo takaraivon hiuspyörre sieltä velvollisuus röykkiön alta 🙂
    Anteeksi kun sorruin valittamaan, tämä päivä ei vaan todellakaan ole helmi päivien joukossa.
    Paranemista pikkuiselle tytölle.

    • Heli ihanaa että valitat, ettei katsos tarvitse yksinään hehee täällä ruikuttaa. Normielämään kuuluu valitus. Mutta ei ole hyvä juttu jos puolikuntoisena joutuu töissä puhaltamaan, voi tulla jälkiseuraamuksia, sydäntulehduksia jne. Muistathan niine ihanine pääpyörteinesi olla varovainen. <3

      Nappaise iltasella vaikka Berliininmunkki, jalat oikoseksi ja soffalle. <3 Jaksamisia päivää ja sydämiä lähetettelen täältä. <3

    • Naulankantaan, se oli maanantai se ja nyt nukuttu jo yön yli. 🙂 Kissat vaistoaa ja nuohoaa aina kyljessa kun perheenjäen pipinä. Vai hih onko se toiveajattelua, onkohan kuumeinen immeinen ihanainen lämpöpatteri. 😉

  • Hohhoijaa, mitä palvelua bussikuskilta! Eipä hän sitä tosiaan tiedä, ellei itse ole ajanut/olisi pitänyt ajaa sitä vuoroa, mutta hieman asiallisempaa sävyä silti toivoisi.
    Kyllä omasta autosta on kovasti apua. Bussilla minäkin yleensä kuljen, olinpa kipeä tai en, mutta kun autolla joskus pääsen, ah, sitä helpotusta. Kerran kokeilin Palia, mutta se jäi kokeiluksi, sillä 15 minuutin matka kesti 2 tuntia! bussillakin sen kulkee 35 minuutissa, vaikkakin kävellen loppumatka (500 m). Tästä on helpompaa lähteä bussiin, mutta kun lapseni oli pienempi, meillä oli ensin 1km kävellen bussille. Kuumeista lasta kun pakkasessa kävelytät bussiin, niin olipahan urakka. On tuossa teidän neidillä ollut kurja päivä. Eikä edes munkkia. Millos nekin on kilohinnalle muuttuneet?! Kappalehinnoin ne täällä kaikissa kaupoissa myydään! On kyl sattumia yhdelle päivää, mitkä ei vaan mene järkeen

    • Juu aivan älytön bussikuski, mitä lie purki ja minä aikuisten oikeasti nätisti kysyin. Ei ollut jaksuja edes valittaa ja muutenkin ajattelin nimenomaan ettei ole kyseisen kuskin vika. Mutta viisas ihminen pahoittelee toisenkin kuskin puolesta, edustaa kuitenkin sitä himputin bussipuljua. Mutta kaikenlaista hiihtäjää mahtuu jengiin näin on.

      Omat aivan parhaat bussikokemukset ovat Latviasta, tuppotäydet minibussit joissa kuski kessutteli ja kaahasi surutta. Latviassa kuskasin aina yleisellä lapset ja perheessä oli yksi auto. Että yleisiin olen kovin kovin tottunut, mutta juuri noissa tilanteissa kuin sinäkin kilsan joutunut kävelemään ja pakkasella, niin onhan se mahotonta hommaa. Mutta kaikesta selviää ja ennen vanhaan hiihdettiin kouluun tuhat kilometriä ja ilolla! En hih valita, vaan iloitsen, että auto tulee ja voin olla puikoissa 100% minä ihte. 🙂

      Nyt kun oikein vielä mietin, niin miten kummassa se kassa pyysi kappalehintaista munkkia punnitsemaan, en vieläkään ymmärrä. Oli liian kiire älytä saatikka kinata. Kassa vielä vastasi, niin on kappalehinta kyllä vaan, mutta pitää punnita. Ihan järjetön juttu, taisi olla uusi työssään. Kaikki meni hieman meni miten meni, mutta kenties aivan pahinta oli jäädä munkitta. Niin lapsen kuin äitylinkin. 😉

      Aurinkoa päivääsi <3

  • Olipa kommelluksia kerrakseen päivässäsi. Toivottavasti tämä päivä sujuu paremmin. Kyllä kaksi autoa helpottaa huomattavasti lapsiperheen arkea. Me luovuimme vuosi sitten toisesta autosta, kun asumme keskustassa emmekä talvella tarvitse ollenkaan kahta autoa, mutta kesällä asia on toinen kun olemme mökillä koko kesän. Silloin olisi kiva omistaa kaksi autoa, mutta yritämme nyt tulla toimeen yhdellä, kun ei ole lapsia enää kotona ja molemmat olemme jo eläkkeellä. Mutta jos lottovoitto tulisi, niin heti hankkisin itselleni jonkin pienen ketterän menopelin 🙂

    • Aivan totta, sitä on ruuhkavuosissa niin riippuvainen toisesta ja sitten on miehelläkin töissä huono mieli, miten täällä pärjätään, päästään kauppaan, lääkäriin jne. Eli on aiemminkin ollut kaksi autoa ja nyt tulee taasen. Auto tuo uskomatonta vapautta, muutoin talvisin tulee mökkihöperöidyttyä. Jos lottovoitto haluaisin jonkun pienen punaisen minin tai retro Fiatin, ei mitään suureellista vaan kompaktia ja söpöä. 🙂

    • 🙁 jos asuisin kunnon yhteyksien ja kauppojen äärellä, enpä sitten haluaisi autoa, hitsin kallis ylläpitää. Ei vain se osto vaan ne vakuutukset…

  • No voi, olipas sinulla ja lapsilla vastoinkäymisiä yhdelle päivälle! Kyllä ne munkit olisivat lohduttaneet. No eiköhän teiltä jotain muuta herkkua löytynyt…? Lapset unohtavat kylmät ja kivut pian. Aikuisia tilanteet saattavat harmittaa vuosiakin jälkeen. Ainakin minä olen sellainen, heh. Vastaavia kommelluksia löytyy omasta elämästä kun tytöt olivat pieniä ja osa harmittaa vieläkin 🙂 (äidellähän on aina syyllinen olo kaikesta)

    • Aivan sama juttu, kummallisia syyllisyyden tunteita pukkaa milloin mistäkin pikkulapsiajankin tapahtumasta. Mitä sitä menneitä vatvoa, mutta kun me äidit aina olemme hälytysvalmiudessa. 😉

  • Voi pientä potilasta.. toivottavasti paranee pian. Täällä on myös vauva flunssassa ja sääliks käy. Mullakin on huonoja kokemuksia bussikuskeista. Siitä tulee niin paha ja ärsyyntynyt mieli, kun pitää tuolla lailla tiuskia. (toi vessakahvajuttu alkoi kyllä jo vähän naurattaa, se oli vähän niinku little bit too much :D)

    • Heh ja jäin eilen kahdesti jumiin sinne vessaan. Mies ei ehtinyt korjailla, koska ma-ke on pitkät iltatilaisuudet. Huomenna voi jo lukita itsensä vessaan turvallisin mielin. 🙂

      Niin enemmän kiukkuisia bussikuskeja kuin aurinkoisia. Kovasti paranemisia pikkuiselle, vauvan kanssa yöt hankalia kun sairastaa. On täälläkin valvottu, koska toinen yskii niin hirmuisesti öisin. <3

  • Harmin paikka, nyt on kovasti pöpöjä liikkeellä 🙁 Meilläkin ekaluokkalainen oli perjantain isänsä kanssa kotona, meni eilen kouluun mutta yski koko yön niin tiheästi, että jäimme pojan kanssa kotimiehiksi.
    Mekin asumme paikassa, jossa ei käytännössä ole kunnon julkista liikennettä. Kaksi autoa on ihan ehdoton juttu.
    Teillä oli kurja reissu, mutta tuosta on suunta vain ylöspäin! Tsemppiä ja aurinkoia päivääsi <3

    • Hih tiedänkin hyvin kirjeestä päätellen missä asut, niin paljon aika sielläpäin kesämökillä tullut vietettyä. 🙂 Tyttären luokalta 9 oli maanantaina koulussa, tämä tauti kaataa kaikki.

      Paranemisia teille. <3

  • Oivoi, joskus on näitä päiviä, että tekee itsekin mieli ryömiä peiton alle. Onneksi torstai on nyt toivoa täynnä. 🙂

  • Voi ei, melkoisesti on kaikki mennyt ristiin. :/ Niitä päiviä, että illalla miettii olisiko ollut parempi olla koko päivä peiton alla… Toivottelen pikaista paranemista pienemmälle.

    • Heh onneksi päästiin episodin jälkeen peiton alle lämmittelemään. Ja eilen lukitsin itseni kahdesti kahvattomaan vessaan, hehee. Kiitos Jonna. <3

  • Voi ei. Kylläpä oli sattunut aurinkoinen bussikuski teille. Joskus se on niin tätä: kun kaikki menee pieleen, niin sehän menee 😉 Mutta onneksi kaikki selvisitte hengissä ja kohti parempaa <3 Paranemisia pienelle potilaalle <3

    • Kaikesta toivuttu jo ja päivän ilonaihe kuitenkin oli se tulossa oleva auto. Oikein konkretisoitua onni ja ilo siitä. <3 Aurinkoista päivää ja kiitos. <3

  • ..oih – selvästi maanantai-päivä ollut eilen..i hate mondays! – eli mulla sama syndrooma kuin Karvisellakin..
    No, sitten kun saat auton niin voi ostaa uuden pussillisen munkkeja ja herkutella, sitten varmasti pikku-pirpanallekin maistuu paremmin..toivottavasti jo parempi olo, on aina niin ikävää kun lapset sairastaa..

    • Jetsulleen maanantai, sen kerran kun bussilla matkataan niin vuorokin jää pois, no tietty koska on maanantai… 🙂
      Aivan totta hain eilen kaupasta munkin, niin eihän se vielä maistunut. Taisi vaan äiti haluta hyvitellä valheen luikautusta puudutuksen suhteen . 😉

  • Bussikuskilla unohtunut aamulla 'pilleri' ottamatta, siis se mikä tekee hänestä palvelevan ja iloisesti ihmisiä kohtaavan alansa rautaisen ammattilaisen!
    Onneksi pääsitte sitten kotiin ja pikkuiset peiton alle lämmittelemään <3

    Kun saat auton, käytte sitten juhlallisesti ostamassa uudet berliinin munkit, uudella autolla, keitätte kunnon sumpit…tyttösille kaakaot ja herkuttelette!

    • Ihana Tuitiina, tiedätkö kuulostaa juuri sellaiselta, että niin hiihtolomalla taatusti tehdään ja sumpit ja kaakaot juhlallisesti kermavaahdolla. 🙂

      Hihii arvaa nauroinko tuota aamupilleriä, jetsulleen näin. 😉

  • Tsemppiä ja pikaista paranemista potilaalle. Bussin väliin jääminen on sikaärsyttävää, etenkin jos jää vielä ilman Berliinin munkkia 🙁 Se on minusta suurin epäreiluus.

    Meillä mies kulkee sitkeästi julkisilla. Bussi-metro-bussi yhdistelmä kysyy hermoja. Minäkin joutunen osittain siirtymään samaan. Mitenköhän hermot kestää?

    • Heh just niin, vielä munkkiakin jäi ilman ja sormestakin piikitettiin ja kärttyinen bussikuski kehtasi lapsen kuullen huudella ja toinen vielä yli 39 asteen kuumeessa!

      Miehesi on reipas, koska kyllähän siinä aikaa suhahtaa. Aina kun menen stadiin jätän auton metroasemalle ja kuljen metrolla keskustaan. Kätevää ja metrolla tuli aikoinaan todella paljon liikuttua töihin. Olen vain sellainen urpomagneetti että kaikki humalaiset aina metrossa liittyvät seuraan. 😉

    • Hih ja eilen jäin kahdesti jumiin vessaan, lukitsin itseni sisään. 🙂 Eipä naurattaisi jos ketään ei olisi ollut kotona. 🙂

  • Voi maalima mitä sattumuksia. Bussikuskin oisi sietänyt saada korvamakeata! >:( Me asutaan ns. korvessa ja hyvinni on auto tarpeen, kaksikin; molemmille oma. Meleko pitkästi oli tässä taannoin mulla kädet levällään, että mitästä nyt tehdään kun auton akku oli kuollu yön aikana. Miehelle tulikin sitten yhdelle päivää ajoa 168km..

    • Bussikuski oli kyllä oikea kärttyliisa ja mies vielä tuollainen. Voi höh. No te asutte selvästi hieman kauempana kaikesta, täällä vielä jotenkin pärjää julkisilla, mutta toki kun toinen on kovassa kuumeessa ja pakkastkin oli…
      On miehellesi tullut ajokilometrejä autottomuutesi takia, mutta miehet ne kummasti tykkää autoilla ja ei ole kuulemma vaivaa heittää, noutaa jne. Naiset olemme tässä hieman erilaisia.

      Aurinkoisia päiviä. 🙂

  • No voi harmi, Kaikki ikävät jutut juuri, kun lapsi sairaana. Mikä se onkin, kun ne harmit kasaantuvat.
    Pikaista paranemista j a sitten kiireellä ostamaan niitä berliinimunkkia :-))

  • Onpa siellä ollut oikein vastoinkäymisten päivä 🙁
    Eipä kyllä bussikuskillakaan ole tainnut olla sen parempi päivä…
    Kun on asiakaspalvelutyössä, niin vaikka kuinka ketuttaisi, ei sitä saisi purkaa asiakkaisiin. nimim. toinen asiakaspalvelija

    • Hih hyvin Tuitiina lohkasi, että kuskilla oli jäänyt aamupilleri ottamatta. 😉 Samaa mieltä miljuuna vuotta asiakaspalvelutyössä tullut oltua ja asiakkaille aina jaksanut hymyillä, ukko on sitten voinut saada kotona huutia. 😉

  • Voi mikä reissu! Meillä on pitkään arvottu kahta autoa, mutta vielä mennään yhdellä, sillä miehellä on työmatkoja varten työauto. Mutta sillä ei yhtään iltamenoja kuljetella. Täälläkin tarvitsee kahta autoa, julkinen liikenne on lähinnä koululaisten tarpeisiin.

    Parantukaa nyt siellä, me sairastettiin viime viikko 🙂

    • Kuulostaa kovin tutulle tuo autottomuus ja autolla meno. 🙂 Ja kyllä on sitkeää tautia, ja vielä vain nelosluokkalaisella, katsotaan kaatuuko kukaan muu. Toivottavasti ei poika, koska huomenna on penkkarit. 🙂

  • Voi pikkuista karhunpoikaa! Ja hellimisetkin jäivät sinne kassalle! Vaan torstai on toivoa täynnä ja sinulla allasi uusi auto! Onnea! Silloin nautitte hyvällä halulla ja aiheesta herkulliset berliininmunkit. Ja toivottavasti pikkuinen karhunpoikanenkin on silloin jo tervehtynyt.

    • Ihana Tuulia, hiihtolomalla mennään kermavaahtojen kera nauttimaan uudella autolla kaakaot ja munkit. <3 Iloista päivää sinulle. <3

  • Olipas päivä,huoh 🙁 Pikaista paranemista tytöllesi ja iloa keskiviikko päivään 🙂

  • Joku viisas joskus lauloi: "Kannattaako nousta vai jäädä, vetää peitto yli pään…" Sulla tais olla just sellanen päivä. Huh huh.
    Onneksi karhunpennulla näyttää olevan hyvä hoitaja vahtimassa… ja äiti huoltamassa. Kyllä se siitä taas iloksi muuttuu, voimahali!

    • <3 ihana <3 maanantait on välillä tuollaisia ei vaiskaan ihan mihin päivään tahansa voi sattua moisia sattumuksia. Karhunpennulla on aina ihanat karvaiset hoitajat, jotka toimivat hyvinä "kuumakääreinäkin". Haleja täältä myös ja karvaisille kavereille terveisiä. <3

Vastaa käyttäjälle Saron blogi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud