Keski-ikäinen käy autokaupoilla

Keski-ikäinen käy autokaupoilla

Tänään oli sitten se suuri päivä, kun kävimme aamusella ukkoni kanssa autokaupoilla. Minähän kävin aikoinaan autokoulun Latviassa ja siitähän on jo peräti 13-vuotta. Autokoulun opettajani Aigars antoi minulle jo ensimmäisen ajotunnin perusteella liikanimen ”Schumacher”. Meikäläinen tykkää siis vauhdista eikä jää esimerkiksi valoihin junnaamaan, puntaroimaan sielun sopukoita tai korjailemaan meikkejä. 

En ole myöskään sellainen autoilija jolla herpaantuu autolla ajo häiriöistä ja mielestäni huomioin muut ”kuplani” ulkopuolella. On minulle jopa ukkelit tööttäilleet koska ymmärrän antaa tietä jalankulkijoille ja lisäksi kohdassa, jossa käännytään vasemmalla ja vastaantulijoilla jotka kääntyvät oikealle on etuajooikeus. Kummallisia nuo ukkelit, aina joku testosteronimyrsky päällä mitä autoiluun tulee.



Etten minä siis vallan törppö ole… Vaikka olenkin ajellut betoniporsaaseen, enkä edes tiennyt mikä iski, naarmutellut auton kylkeä parkkihallin tolppaan, omaan aitaan ja myös kaivoon, noh tulikohan syntilista siinä. Tuosta betonipossukeissistä ukkelikin oli hieman tolaltaan, heitti ilmoille lauseen ”että olisinko ajanut kadulla makaavan ihmisen päälle”. Moinen ajatus kyllä niin hurjana järkytti, etten ole sen koommin raapinut autoa mihinkään elottomaan. Kop, kop koputtelee puupää täällä päätään. )

Miehellä ollut miltei pääasiassa aina työsuhdeauto, joka on mukavuussyistä ollut aina automaatti. Joten autokoulun jälkeen en ole koskaan ajanut muilla kuin automaateilla ja kaikki omatkin autoni olleet automaatteja. 


Nyt mieheni oli kuitenkin löytänyt minulle varsinaisen ”helmen” uudeksi autoksi ja vielä lompakollekin sopivan, mutta kyseessä oli manuaali… No ei muuta kuin kaupoille ja eukko rattiin… 

Ja sitten seuraa kertomus miten ”Schumacher” voisi hakea ”Suomen surkein autokuski” sarjaan ja liput liehuen päästä vielä mukaan ja voittaa hitsinpimpula vieköön koko ohjelman.

Ei muuta kuin menoksi, helpommin sanottu kuin tehty. Auton sain liikkeelle mutta nytkähti niin lujaa matkaan, että ukko karjaisi jo heti ensi sekunnilla ”jarruta!” No minähän olin jo jarruttanut ja auto pysähtyi siihen paikkaan, mutta niitä polkimia kun nyt sitten oli peräti kolmin kappalein olisin yhtä hyvin voinut painaa kaasua!


Kyseinen ajatus hirvitti siinä kohden jo niin paljon, että jo puoli metriä ajettuani näin ilmoille syntyneen ukkospilven perheriidan muodossa.


Jatkettiin matkaa ja kappas pääsin tielle, vaihteet oli sikin sokin, piti olla kolmonen ja olikin ykkönen, vaihteen vaihdot aivan liian kovakouraisia ja jyrkkiä ja kytkimen päästökin aivan liian terävä. Peruutustakin oli aikomus opetella kaupan pihalla, mutta käännyttäessä auto simahti siltä istumalta, yhden kerran, toisen kerran ja viidennen kerran ja aina samalla himppasen valuen taaksepäin… Kaupan pihalla ukko vaihtoi rattiin ja koeajo oli siinä, simsalabim.


Ukko näki että Tiia alias ”Schumi” oli käynyt muodonmuutoksen ja muuttunut Suomen surkeimmaksi kuskiksi ja oli tempoilevine liikkeineen, yllättävine pysäytyksineen ja painaako jarrua vai kaasua autoileva kataströöffi ja vaaraksi niin itselle, perheen lapsille ja koko Suomen autoilevalle kansalle.


Loppumatkan ukko oli hyvin ymmärtäväinen ja tuumi, että hänestä ei ole opettajaksi kun tunteet kuumenevat tuhatta ja sataa ja eihän ihminen joka on oppinut ajamaan pelkällä automaatilla ilman ajo-opetusta voi lähteä maailmalle tuosta vaan noin pörräämään. Ukko lähti töihin ja totesin ukolle, että sisuksissa kyllä nyt on sellaista pidätettyä itkua, että taidan tästä mennä kotiin hieman tirauttamaan. Ja kappas kylläpä tirauttelu auttoi kaikkiin tukahdetettuihin tuntemuksiin, niin vapautunut olo on nyt, voi että. 🙂




Täällä ollaan vielä autotta ja etsitään uutta helmeä, ”ei vanha koira opi uusia temppuja” ja sitä on ihmishenkien kustannuksella turhaa edes yrittääkään. 😉




Ei olisi meikkikuvissakaan näin vapautuneita hymyjä nähty, jollen olisi hieman itkeä tirauttanut manuaalisössimiskokeilun jälkeen… Alakuvassa nähtävillä pienehköä kajalin pakoilua ja itkun jälkeistä pussukkaa potenssiin vaikkapa kolme. 











93 thoughts on “Keski-ikäinen käy autokaupoilla”

  • Voi sua… mutta siinä oon samaa mieltä, että pikku itku tirautukset auttavat toooo – si paljon! Ja kyllä se oikea helmi sinullekin vielä löytyy ♡ :))

  • Apua, kun mua naurattaa! Anna anteeksi, tämä on sellaista suloista naurua sinun jutuille ihana <3

    Ps. sain autokoulussa nimen "Michèle Mouton" (joku rallikuski 70-luvulta). Sellaista kyytiä oli se mun ajo…

    • "Michèle Mouton" jee kyllähän tämä vanhus Michèlen muistaa, senkin sielunsisko. <3 Hihii ihanaa että muita vauhtimimmejä löytyy. 🙂 Muut jää, kauas taakse kun meitsi lähtee valoista. 😉

    • Mies sanoo kyllä vieläkin minua Moutoniksi, kun kuuli autokoulun aikaisen nimeni… eikä syyttä.
      Ajoin kerran edessä ajavan auton perään, kun hän meni jarruttamaan valojen vaihtuessa punaiseksi. Tai itse asiassa autoja oli kaksi minun edessä. Sanoin heille, että silloin painetaan kaasua, eikä jarrua, kun valot vaihtuu!!! Hyvänen aika sentään!!! 😉 .

    • Hih voi ihana Reetta <3 Minussa on samaa vikaa ja vaikka en ole kenenkään "peppuun" vielä törmännyt, niin voin kertoa että kauppakassin sisällöt ovat kyllä lentäneet päistikkaa useampaan kertaan jarrutustilanteissa. Hmmmm… turvaväli, turvaväli. 🙂 <3

  • Kaunis olet kuvissa <3 Ja olet sinä rohkeampi kuin minä, sillä minua ei edes päästetty koeajolle manuaalilla… Mies metsästi ja metsästi, kunnes löytyi automaattivaihteisena vähän käytetty Toyota Yaris alias Jartsu 🙂

    • Pahinta olikin mieheni usko rajattomiin kykyihii, joita olikinn zero! Mies metsästi automaattihelmi on löytynyt, tosin tuplahinta eiliseen helmeen… Mutta ihmishenki on korvaamaton, joten turvallisuuteen tässä tapauksessa automaattiin miehen mielestä kannatti nyt hieman panostaakin. 🙂 <3

  • Pitkähkö kaulani on kummasti lyhentynyt vaikka leukan alla vähän roikkuukin:) Kaunis kuva itkettyneestä, meikäläinen kun laittaisi niin kaikki muut itkisivät sen jälkeen. Oletko opetellut automaatilla ajamaan tai ajanut jopa inssin sillä??? Itse ihailen autoilevia naisia, menin vasta vanhana miehen kuoleman jälkeen autokouluun ja inssi jäi ajamatta, kun niin hirvitti jo kaupunkiajokin, harmittaahan se vähän, mutta en usko että oppisin enää sujuvaksi autoilijaksi, joten kuljen bussilla, naapurin kyytillä ja ajan loput taksilla:)

    • Mustis voi että sinua. <3 No tein juuri meikkipostauksen tirauttamisen jälkeen ja oli niin hyvät jane iredale meikit käytössä. 🙂 Ajoin autokoulun 13v sitten manuaalilla ja sen koommin en ole ajanut manuaalilla. Ja kävin autokoulun tosiaan Latviassa ja siellä ajotyyli on aivan eri kuin Suomessa eli villi länsi. 🙂 Enkä minäkään ajele Helsingin keskustassa vaikka olen sieltä kotoisin ja kadut ja kulmat ovat tutut, mutta juu ei kiitos. 🙂

      Ja onhan se sillä lailla harmi, että kävit kuitenkin autokoulun, mutta on mielestäni hyvä todeta jos jokin ei ole oman tuntuinen juttu. 🙂

      Olen pahoillani miehesi kuolemasta. <3 Sinä urhea ja sitkeä nainen olet pärjännyt ja selvinnyt, joten bussilla ajeleminen on sinulle pientä. <3

      Halauksin Tiia

  • Hih! Manuaalivaihteiset autot on ilkeitä, eivät suostu yhteistyöhön tämänkään rouvan kanssa. Siksi olenkin ajellut jo toistakymmentä vuotta automaattivaihteisella enkä muuta enää huolikkaan.
    By the way, sulla on ihanat, paksut hiukset! Olisipa mullakin.

    • Sama meininki, veit Teija sanat suusta. No on ehkä paksut, mutta itse raidoidetut ja ihan tiikerit. Ja sinä olet hoikka kuin pajunvarsi, olisinpa minäkin. 🙂 Mutta kiitos kehuista. <3 Täällä on vaan niin mahtavia naisia. <3

  • Hih hih … kyllä oppii ajamaan kummallakin vaihto-ehdolla … nimim. Tuhat kertaa nenä lasissa hippo! Ajan sujuvasti kummallakin … en paina enää olematonta kytkintä pohjaann ja manuaalissa muistan vaihtaa vaihteita … MUTTA jos itselleni uuden auton saisin valita,ottaisin ehdottomasti automaatin! Tiia on kaunis,aina <3

    • Ihana, ihana Hippo! <3 Jos olisit ollut meikäläisen kyydissä, olisit kuule peljännyt ittes hengiltä 😉 Joten varmasti oppisin jos jossain olisi aikaa harjoitella ja mieluusti auto-open kanssa jolla olisi polkimet jarruina. Mutta automaatti se on ja tänään hopeinen automaattinen helmi rantautuu kotipihalle ja sitten taas tämä Schumi pääsee pörräämään. 🙂

      Sydämellistä ystävänpäivää. <3

  • Kauniit kuvat sinusta 🙂
    Nyt ei Tiia auta muu kuin ihan rauhassa yksin harjoitella hetki niitä manuaalivaihteita. Kyllä se taito sieltä palautuu. Rauhassa, rauhassa ja päivän tai kahden päästä ajelet manuaalilla kuin vanha tekijä.

    Itse ajan tällä hetkellä manuaalilla. Inhoan manuaalia noissa hirveissä Kehän ruuhkissa 🙁 Seuraavaksi automaatti meikäläiselle.

    • Iiks onneksi ei tarvitse harjoitella, ihana ukkoni mun löysi jo automaattihelmen joka kotiutuu tänään. <3 Mutta kiitos luottamuksesta, kuten hih seuraamuksista huomaat oma usko ja ukon ei ollut niin suuren suuri, kuten sinun. <3

  • Ihanat kuvat sinusta!
    Kuule, kyllä se palautuu se manuaalillakin ajotaito kun vähän harjottelee:)
    Itse ajan kummallakin vuoronperään ja kyllä siihenkin tottuu. Tosin automaatti on minustakin miljoona kertaa mukavampi!

    • Sinä olet etevä. Kunpa olisin aina välillä ajellut manuaalilla, mutta kun en koskaan sitten autokoulun. Ja oma rakas mietti jos ottaisi itselleen manuaalin ja minun käyttöön tuo automaatti. Mutta nyt tulee molemmille automaatit. 🙂 Eli en tule oppimaan koskaan, minä kehno. 🙂

  • Voi sua, ymmärrän kyllä, että hirveää tommoinen"uusi" tilanne. Varmaan parempi etsiä se automaattivaihteinen ajoneuvo. 😀

  • Mä en koskaan saanut käytyä autokoulua loppuun, mutta kun kävin siellä ajotunneilla niin opettaja sanoi, että mun ikää ei pidä lisätä siihen ilmoitettuun nopeusrajoitukseen…mä en oikein tiedä mitä se tarkotti 😉
    Sulle löytyy vielä tirautusten arvoinen helmi, siitä voit olla varma!

    • Heeh mitä se ajo-ope oikein meinasi, täytyy oikein pohtia ja ynnäillä täällä, hehee oisko raskas kaasujalka ja pieni Schumi asunut sinunkin sisällä. 😉

      Helmi on löytynyt, oma rakas oli tarmokkaana. <3

  • Onpa kauniita kuvia sinusta!

    Heh, mulla on kortti, mutten osaa ajaa. Muutin pois kotoa kortin saatuani, eikä sitten tullut paljoa ajeltua. Suomen surkein kuski on kyllä tämän hetken lemppariohjelmia, nauran sille hyvällä omallatunnolla, koska olen varmasti kaikkia osallistujia surkeampi. Viime kauden Anna oli ehdoton lempparini :D.

    • Hellin kiitos <3 Itse näen kyllä tripla kaulat potenssiin kaksi, leveät hartiat ja pussukat, mutta mitä sitä nyt voi 46-vuotiaalta naiselta toisaalta odottaakaan. 🙂

      Juu en minäkään käynyt autokoulua kuin vasta aikuisena, ei tarvinut stadissa sellaista, ratikat kulki ja niillä mentiin. Olin kyllä aivan kauhuissani kun ukko antoi Latviassa synttärilahjaksi autokoulun….

  • Kauan sitten minulla oli automaatti ja miehen edellinen oli automaatti, mutta valitsen kyllä mieluiten manuaalisen. Nyt viimeisinä vuosina ajoa on kertynyt noin 30 000km/vuosi. Ehkä sinun koeajosi olisi sujunut paremmin itseksesi ilman arvostelevaa/opettavaa miestä 🙂

    • Hih no jos ei miestä olisi ollut, niin en olisi sieltä pihalta päässyt minnekään. Ei ollut hajuakaan mitä sillä kolmannella polkimella tehdään, vaihteet jotenkin ymmärsin, mutta kokonaisuus oli aivan hukassa. Kyllähän se rakas ukkeli hieman oli hermona, kun näki ettei hommasta tule mitään, mutta ilman toisen tukea en olisi autoon edes astunut. Loppumatkan oli niin ymmärtäväinen ja lämmin ja etsi illalla uutukaisen helmen, automaatilla. <3

      Mutta kyllähän siellä koeajossa hyvin klassinen mies nainen autossa tilanne oli päällä, hihii. Ja itku ei johtunut ukosta vaan siitä omasta pettymyksestä, että olin niin surkea. 🙂

  • Voi sua… Mä oon ihan samanlainen jos yhtään lohduttaa. Olen ajanut automaattivaihteisilla kymmenen viime vuotta enkä ikipäivänä esim. lähtisi motarille manuaalilla… Ei muuta kuin kaunis leuka pystyyn vaan ja uutta "helmeä" etsimään! 🙂

    • Hih ehkä ne vaarallisimmat tilanteet oli ihan siellä parkkipaikalla kun matkaa oli edennyt puoli metriä. Hihii. Juu näin me miehen kanssa ymmärrettiin, että ei ole tämän vaimon juttu ei, se juna on ajanut ohitse. Tänään tulee helmi kotiin automaatilla. <3

  • Hah hah, pakko oli taas nauraa tirskahdella, mutta ihan silleen hyvällä tavalla vaan 🙂
    Mulla ei ajokorttia ole, ja onpa joku joskus sanonutkin että hyvä ettei ole. Surkeasta suuntavaistostani taisi sillä kertaa olla kyse.
    Ihanat kuvat sinusta, kaunis ja hymyileväinen Tiia 🙂

    • Hih ei mulla mitään suuntavaistoa ole. Hehee kun muutimme en tiennyt stadin likkana mikä on kehä kolmonen ja kakkonen ja niin edelleen. Mutta tiesin missä on lentokenttä, aina eksyin ja kurvasin sitten välietapin eli lentokentän kautta, sieltä löysin aina kotiin. Matkohin meni kyllä aikaa ja bensaa moisiin ylimääräisiin kierroksiin. 🙂

      Kuvissa näen tietenkin kaikki epäkohdat, mutta eihän muut suurennuslasilla kurki. 🙂 Kiitos Heli, 10v toipilas otti kuvat, siksi äitikin jaksoi hymyillä vapautuneesti. <3

  • Voi Tiia! Olipa siinä autotarina! Hymyilytti ja kauhistutti. Vaan autoja tulee aina vastaan, se automaattihelmikin. Harmi vaan, että elämä on hankalaa vielä jonkin aikaa.
    Huomasin aika monen kommentista, että automaattivaihteet ovat naisilla suosiossa. Minä ajelen manuaalivaihteilla; katsotaan sitten jatkossa 🙂
    Ja aiheesta toiseen… Niin nätti olet, sädehtivä! 💛

    • Sinä olet etevä. <<3 Helmi löytyi jo vuorokaudessa. 🙂 Huh on se ukko niin sydän kultaa. <3 Kun jotain päätetään sitten laitetaan tuulemaan. <3

  • Eihän manuaalilla ajo varmasti helppoa ole, jos aina olet automaatilla ajanut :). Itse ajoin viime vuonna ensimmäisen kerran automaattisella, kun testasin äitini uutta autoa. Ajo sujui muuten ihan luontevasti, mutta oikeasti mun kytkinjalka olisi pitänyt teipata johonkin kiinni, kun koko ajan "poljin kytkintä" :D.

    • Monet tykkääkin siitä, että on tekemistä, ettei ajo ole vain sellaista lipumista. Ja hih minä taasen jalkoineni olin paniikissa että mitä tässä jalalla uskaltaa painaa. 😉

  • Hih, voi sua! Onhan se vaikeeta, jos on VAIN ajanut manuaalilla montamonta vuotta. Mullakin oli vaikeuksia jo parin vuoden jälkeen tottua takaisin manuaalivaihteisiin!!

  • Täällä ilmoittautuu maailman surkein kuski! Pelkään itseni kyydissä ja inhoan autoilua! Minulla on paljon psykologi/terapeuttiystäviä ja jokainen on lohdutellut minua " autoilusuhteestani". Jokaisella meillä pitää olla jokin asia, mitä tunnistaa kammoavansa/ inhoavansa. Minulla se on tämä, mutta joka päivä, piru vie, annan pelolle köniin ja ajan 🙂
    Sinä olet selkeästi muuta kuin surkea kuski, joten nokka pystyyn ja baanalle! Se olen minä punaisella paholaisellani, joka körryyttelen perässäsi;)

    • Kaikilla meillä on kammomme ja itselläni se on niinkin kummallinen, kuin säännölliset pallot,, niin kuin tauti.. Kun kirjoitankin tekee pahaa… Joten terapeutti/psykologi ystäväsi on niin oikeassa, eikä asiassa ole mitään hävettävää. Ja onhan se toisaalta luonnotonta ihmisen kiitää luonnossa kovempaa kuin omilla koivilla pääsee. 🙂 Joten normaali ikikantainen pelko siellä jyllää.

      Mutta se että tartut joka pv pelosta kiinni, niin wau! Olet rohkea ja aivan super!. Olen kerran ajanut liukkaalla pelllolle ja sen jälkeen autoilu talvisin on aina hieman hirvittänyt.

      Hihii ja vilkuta sitten valojasi sillä punaisella paholaisella niin mennään Nesteelle juomaan sumpit. <3

  • Kuulostaa niin samalta ku mitä meijän äidille kävi.. Iskä oli epähuomiossa varannut joskus äitin auton huollon ajaks sijaisautoks manuaalin ja aika kengurubensalla mentiin. Mun pienin sisko oli sillon vissiin 5v ja istu pitkään takapenkillä tosi hiljaa ja lopulta sit kysy jossain kohtaa, et "viedäänkö tää lelu-auto pois..?" 😀 😀 mä taas en tykkää ajaa automaattia yhtään, manuaali on mulle SE juttu, tai sit se on vaan toi sportka! <3

    kyllä sen täydellisen auton sit tunnistaa, kun se tulee eteen! <3 hyvät kuvat! <3

    • Hihii tämä oli mahtava tarina ja on sun äiti reipas. Minä manuaalilla ilman miehen neuvoja, juu en olisi päässyt pihasta ikinä pidemmälle. Monet tykkää ajaa manuaalilla, koska ajaessa on tekemistä ja ymmärränkin sen hyvin. Mutta minulle etenkin siitä kytkimestä tuli kyllä nyt kammo. 🙂

  • Oi joi joi. Mä taas vihaan automaattivaihteita, Thaimaassa oli pakko ajaa automaattivaihteisella ja oli vielä "väärän puolen" liikenne. Mä tykkään ajaa, eli vääntää vaihteita. 😀 Kyllä se oikea löytyy! Kauniin väriset hiukset sinulla kuvissa. 🙂

    • Uuh väärän puolen liikenne, kertakaikkiaan pelottavin ajatus ikinä tai no se manuaalilla. Niin nämä ovat makuasioita, tosin minulla ei enää siitä kyse, minä pelkään ja oma rakaskin sen huomasi. <3

      Hiukset ovat silmänlumetta, alta aivan Tikru Tiikerit. 😉

  • Voi vitsit Tiia, kun mä nauroin vedet silmissä kun luin tuota sun juttua. I feel for you. Itse tiedän täsmälleen kuinka hankalaa vaihdekeppiä on käyttää automaatin jälkeen. Meillä olo auto syksyllä pari kertaa korjauksessa sen peräänajon takia ja ensimmäinen auto oli joku wolkkari tla-auto Sheredn tai jotain, mutta siinä oli automaatti. Seuraavalla kerralla me saatiin vaihtoauto ja kun hyppäsin rattiin, mies huusi, että se on sitten manuaali. Joo, tuumasin ja selvästi en kuunnellut ja ihmettelin, kun auto ei lähde normisti käyntiin.Mies kertoi uudelleen faktan, kun huutelin ulko-ovelta, että se on käsivaihteinen. Joo, oli siinä taas muistelemista ja opettelua, etten turhaan huudata moottoria. Mutta tässä oli sellainen hienous, että teksti kertoi milloin kannattaa vaihtaa vaihde! Chevy kun oli, niin amerikkalaisille kaikki pitää kertoa, heh!
    Kyllä sä vielä joskus joko opit tai saat kukkarolle sopivan automaatin. Pää pystyyn:)

    • Hihii jenkit ne osaa. Mutta ei kyllä yhtään auttanut kun ukko kertoi mitä pitää tehdä. Tai kenties olisi pitänyt olla persoonattomampi kertomussa eli ajotietokone. 🙂 Mutta voi sua ja olet sinä ässä, kun pystyit siihe. Minusta ei siihen enää ole ja tänään tulee automaatti sitten kotiin. Hieman on paha mieli kun oli kyllä aika nolla eilen ja siksi se itkukin tuli. 🙂

  • Hitsit kun kirjoitin niin nopeaa, että meni monta sanaa väärin ja en jaksanut tarkistaa! Tila-auto Sheredan oli kyseessä:) Taidan olla väsynyt vieläkin tuosta reissusta!

    • hih minä en huomannut mitään. Mutta mitäpä huomaa nainen joka sanoi kaikille vuosia ajavansa Volvo farkulla ja alla olikin Wolkkari. 🙂

  • Hihii – kuulosti samanlaiselta kuin oma kokemukseni ekasta omasta autosta. Ajoin sen itse liikkeestä kotiin ja täytyy sanoa,että oli tuskien taival ja hiukanko hävetti ;D

  • Voi että. 🙂 Onneksi lopussa hymyilytti. Itse en ole koskaan ajanut automaattivaihteilla, ja mun mies on jyrkästi sitä mieltä, että sellaisia ei meille hankitakaan, että tällä tiedolla mennään. 😀 Itse olen nyt siinä akuutissa tilanteessa, että mun pitäisi lisätä autolla ajamista, kun se on jäänyt mulla niin surkean vähälle, mulla on edelleen myös harjoituksen puutetta autokoulun jälkeen, eli tästä vaan eteenpäin olisi mentävä, vaihteiden vaihtaminen ei ole mitään jokapäiväistä puuhaa. Kortin sain 30-vuotiaana. 🙂

    • Hih no kortit ollaan saatu miltei samassa iässä. Ja kai nuorena kaiken oppii nopeammin, tiedä häntä. Miehelläsi on viisas periaate, mutta olisin kyllä pulassa sillä manuaalilla… Ja kaikki riippuu siitä paljon mihin oppii. 🙂 Nyt sinäkin vain autonrattiin ajelemaan, niin olet aivan Räikkönen tuota pikaa. 🙂

  • Ei selvästikään ollut sun auto, se oikea odottaa vielä jossain;). Ihania kuvia sinusta, olet niin symppiksen oloinen <3

  • Kauniita kuvia sinusta!
    Meillä on ollut automaattivaihteinen auto reilut viisi vuotta ja olenkin sanonut miehelle, että en huoli manuaalivaihteista. Juuri noista syistä joista kirjoitit. Voin hyvin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen ja silloin ei paljon naurata eikä muuten naura mieskään 😉

    • Ellen ei naurattanut ei ja itku tulikin siitä epäonnistumisen tunteesta, että yhtäkkiä onkin aivan surkea. Automaatti se on. <3

  • Vähänkö repesin stooristasi, ihanat kuvat ja ajamaan manuaalilla oppisit ihan taatusti! 😃 ❤️

  • Hih, kiitos aamun nauruista!
    Kaunis kuva. Meilläkin automaatti, enkä muuhun vaihtas. Joku vuosi sitten ajoin siskoni perheen auton heiltä meille 400km manuaalilla ja matka ajo sujui, mutta kaupunkien ohittamiset sit ei. Pojallani on myös manuaali ja vein hänet, hänen autollaan vuosia sitten kutsuntoihin (siellä ei ollut paljon parkkipaikkoja, niin tehtiin tämmönen ratkasu). No kun piti lähteä parkista hänet jätettyään, en päässyt liikkeelle. Painoin aina jarrua, kun piti painaa kytkintä ja vaihteet ei mennyt päälle. Onneksi oltiin ajoissa liikenteessä, niin soitin pojalle ja hän tuli opastamaan manuaalin käyttöä. Voi että minua nauratti, poikaa ei. En silti voinut heti lähtee ajamaan kun niin nauratti. Sit yritin vielä nohevana käydä sen tankkaamassa, enkä saanut bensatankkia auki. Siitä vaan vihellellen pois, et ei mulla ollut tarkoituskaan tankata, kunhan vaan ajelin 😊
    Toivotaan et helmi löytyy.
    Mukavaa viikonloppua!
    -päivi-

    • Juuri sama eilen sujui kaikki muu paitsi kaupunkiajo. Mutta olet sinä ihmepakkaus että pojankin olet kyydittänyt ja huh onneksi painoit sitä jarrua etkä kaasua, vaikka onhan se vasemmalla ja siksi loogistakin. Mutta silti tuli pelko, jos painankin jarrun sijaan kaasua, että menee aivoissa kaikki sikin sokin kytkimen takia. Hihii tunnistan itseni tuossa tankkausstoorissakin. Kun aikoinaan sain ajokortin toimin aina niin, että ukko tankkasi. 🙂

      Ihanaa viikonloppua ja ystävänpäivää Päivi <3

  • Nämä on näitä, itselleen nauramisen paikkoja! Sitten kun ne itkut on tirautettu:) Elin mukana ja Sympatiseerasin ♥

  • Ihanasti kirjoitit taas kerran. Ihan kuulosti siltä kuin sinulla olisi ollut minun "hyvähermoinen" mieheni vierelläsi 🙂 Hän on kyllä meidän perheessä se, joka automaattivaihteista autoa haluaa, minulle sillä ei ole mitään merkitystä, kun olen aina ajanut ihan tavallisella käsivaihteisella autolla ja mielestäni se ei ole mitenkään vaivalloista. Minä luovuin omasta autostani noin vuosi sitten, kun tuntui siltä että pärjäämme yhdelläkin, mutta nyt taas kevään tullessa autokuume alkaa vaivata ja olisi kiva jos olisi oma auto.

    • Hih mieheni on kyllä kiihtyvää sorttia, kuten minä myös. .Perheriita oli aistittavissa, mutta sitä ei tullut. Tuli vain itku ja pettymys omaan surkeuteen… Ja ukkokin on jo sen automaatin minulle löytänyt, kun ymmärsi ettei tästä tule mitään. 🙂 Hih ja tämä oli hyvin klassinen tarina nainen ratissa ja mies vierellä. 😉 Sinä olet etevä. .<3

  • Ihana tarina :D. Ja voi että mutta sulla on kaunis tukka! Haluaisin kans tommosen. Ja joka päivä kun harjaan Yotuelilla hampaita, mietin, että enää kolme vuotta, niin mulla on yhtä valkoiset hampaat kuin Tiialla :).

    Mutta mitä tohon autoiluun tulee, niin tulee mieleen eräskin vuokra-auto Espanjassa. Joku Renaultin Kangaroo tai joku muu ihan oikeasti kengurutyyppinen auto, josta en saanut pakkia päälle, en sitten niin millään. Ei siinä muuta hankaluutta ollut kuin että kun lähdettiin poikain kanssa vähän reissun päälle äiti ratissa, piti reiti valita niin, että koko ajan pääsi ajamaan vaan eteenpäin. Ja ostoksille kun mentiin, niin pojat olis halunneet johonkin ihan muualla kuin Lidliin, mutta kun Lidlin parkkipaikka sattumoisin oli ainoa, jossa pääsi ajamaan ympyrää niin, että tarvinnu peruuttaa parkkiruudusta pois.. (Ja samainen äiti myös starttasi manuaalivaihteisen auton muistamatta, että siinä kenties voisi olla vaihde päällä, sillä seurauksella, että autopahanen otti metrisen loikan suoraan lämpötolppaan. Ei pitäis ollenkaan ihmisiä kiusata semmosilla kytkimillä sun muilla..)

    Turvallista perjantaita <3

    • Annukka olet aivan mahdoton ja tukka on kyllä paksu, sillä jos ei olisi moista jouhta sitä ei olisi enää jäljellä hehee kovakouraisten kotiblondausteni jälkeen. Hih ja Annukka olet super, jos ulkomailla olet mennyt autonrattiin, ei saisi minua siihen hommaan kuuna päivänä kukaan edes parhaimmalla automaatilla.

      Ja apua sähkötolpat ja kaikki vahvisti vain kallistumista ainaiseen ja ikuiseen automaattiin. Ja sanoinkin eilen, että kyllähän mä suoraan ajan ja jos kauppaan pitää mennä ja siinä muita autoja kohdilla, kun pitää hidastaa ja kääntyä, niin meikäläinen jatkaa suoraan ajamista ja kaupat jää käymättä. <3

      Ihanaa ystävänpäivää Annukka. <3

  • Sinä olet kyllä niin suloinen tyyppi 🙂 autojen kans on aina vähän välillä semmoista kuin aikanaan Spedellä ja Hannele Laurilla ketseissä – naisen logiikka:)

    • Kiitos Anne ihanista sanoista. Muuten meillä sujuu hyvin autoilu, jos minä puikoissa. Mutta tuo manuaalihommeli, sen olisi suoraan pitänyt päästä Speden sketseihin. <<<<<<<<<<<<<<<<<3

  • Voi Tiia,paljon halauksia tuon autoilukokemuksen vuoksi. <3
    Oma kokemus automaattiin oli vasta nykyisen miehen autolla 9v sitten,jännitti ja hirvitti paljonkin ekat ajamiset.
    Automaattiin kun tottui niin manuaalin,joo oli helppo palata,mutta minä unohdin silloin aina koko kytkimen olemassaolon. 😀
    Itse tykkään automaatista mutta autoilua tulee nykyisin niin vähän että kokemus meinaa unohtua kokonaan. 😛
    Mutta kyllä se oikea auto sieltä vielä löytyy ja on rohkeaa tunnustaa jos autoilu on välillä ollut hieman "haastavaa". 😉

    • Ihana Tanja <3

      Juu mutta kyllä automaatti hieman hemmottelee piloille. Sillä kun vain hurruuttaa, niin unohtuu koko manuaali. Etenkin kun oma kokemus pohjaa autokouluun. 🙂

      Juu kyllä olen miltei jokaista autoa naarmutellut, on pitänyt aina uutukaisesta autosta oppirahat maksaa. 😉 Tosin en enää kahta edellistä. 🙂

      Aurinkoista viikkoa Tanja ja anteeksi myöhäinen vastaus, kuume vei.

  • Voi miten ihanat kuvat! Kyllä nämä autoilujutut on niin tottumiskysymyksiä. Itse en varmaan osaisi automaatilla ajaa, olen manuaalinaisia 🙂 Tai ainakin se vaatisi totuttelua. Manuaalista automaattiin on varmaan miljoona kertaa helpompi siirtyä kuin toisinpäin. Kiva jos sulle löytyi uusi auto, huruttelet sitten tänne joku kerta <3

    • Näin olen kuullut ystäviltä jotka ajaa manuaalilla, että tykkäävät kun ajaessa on puuhaa. Ja kyllä manuaalista automaattiin ei vaadi lainkaan totuttelua tai no minun lyhyellä manuaalikokemuksella eli autokoulu. Jos on suhannut vuosia manuaalilla, kyllä varmaan jalka vipattaa hieman toimettomana. 🙂

      Aurinkoista viikkoa Maarit. <3

  • Aikoinani au pairina automaattiin opetteleminen meni inuutissa. Perheen äiti näytti vieraassa paikassa "tässä on drive, tässä park, tässä reverse, unohda vasen jalka, aja yksin kotiin." Yleensä minulla oli manuaali käytössä ja sain (syyttä suotta) huippukuskin maineen, kun osasin käyttää vaihteita, kytkintä ja vilkkua yhtä aikaa…

    Suomessa minulla oli yhdessä vaiheessa vuosia automaatti, takaisin manuaaliin siirtymine hirvitti, mutta parissa päivässä alkoi ajo sujua.

    • HIh jenkeissä ei manuaaleilla juuri ajeta. 🙂 Siellä laitetaan mukavuusasiat edelle. Se että olet osannut sujuvasti suhata manuaalilla, on taatusti ollut iso hämmästyksen aihe. 🙂

      Mutta tosiaan automaattiin suhahtaa sekunnissa, se on kovin vaivatonta. 🙂 Hih tätä kataströöffiä ei voi päästää liikenteeseen harjoittelemaan manuaalilla ja nyt töröttääkin kaksi automaattia pihassa. 🙂 Se päättyi näin. <3

      Aurinkoista viikkoa LUMO <3

    • Meillä on automaatti ja tavallinen manuaalivaihteinen. Näillä sitten ajellaan ristiin ja rastiin, minkä seurauksena olen alkanut mennä hiukan sekaisin, että millähän sitä milloinkin ajelee. Jos on ajanut pitkään automaatilla, niin pitää pari kertaa miettiä, kun manuaalilla lähtee liikenteeseen. Muuten käy köpelösti. terveisin hiljattain seinään autolla pamauttanut, kun en ollutkaan automaatilla liikenteessä.

Vastaa käyttäjälle JonnaH. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud