Nyt sitten kehutaan itseä ja isolla kouralla. Outi’s life heitti kiperällä haasteella ”positiivisuutta naisena olemiseen”

Nyt sitten kehutaan itseä ja isolla kouralla. Outi’s life heitti kiperällä haasteella ”positiivisuutta naisena olemiseen”

Outi’s life heitti kiperällä haasteella, jota olen muhittanut parin päivän ajan. Pitäisi löytää positiivisia puolia omasta itsestään. Koska muhittaminen ei auttanut piiruakaan, päätin lähteä tajunnan virtana kirjoittaa nakuttamaan tyyliin, katsotaan mitä tuleman pitää. 😉


Haasteen sain siitä syystä, että olen kuulemma kova ruotimaan itseäni, mutta hyvääkin tulisi löytää. Jepulis mikä nakki, ette arvaakaan kuinka pelottaa.


Ja luulen ettei tässä nyt saa tuoda ”olen hyvä äiti” tyylisiä juttuja, vaan jopa vallan omasta kehosta pitäisi löytää kivoja puolia. Ui…


NILKAT


No puolisoni saa sormet vieläkin nilkkani ympärille, tosin ei aivan yhtä kevyesti, kuin vuonna yksi ja kaksi. Miehelläni ei ole pitkät pianonsoittajan sormet, joten tämä kyllä on joltisenkin omakehu. Ranteet ja sormetkin ovat vielä kapeat, joten mukavia jäänteitä on jäänyt hoikasta teiniajasta, ai että kyllä vaan. 




RINNAT




No ne tissit sitten. Rintani eivät oikeastaan roiku, johtuu tosin niiden pienuudesta. Vaarini totesi, kun olin nuori, että ”Tiia on se onni, että sait osaksesi noin pienet rinnat, ne sitten on kätevät, kun eivät vanhemmiten roikahda”. Vaarini oli NIIN oikeassa. Toisaalta saatan olla ehtooni puolivälissä vasta ja ehtii ne vielä sellaisiksi olan yli heitettäviksi muuntautua… En moiti, mietinpä vaan. 😉


Hieman niin kuin bosa-esittely.
Ja kyllä kuvassa on push-upit.
Mekosta on enää turha sanoa juuta tai jaata.
Mekko ei ole enää mekko vaan tunika.
Jostain kumman syystä rullautuu tuolta reisistä
 ja hilautuu koko ajan ylemmäs.
 Merkillinen mekko tuommoinen.

(matot uupuu pissaavan koiranpennun takia;)

HIUKSET


Hiukset ovat paksua jouhta, tosin olen ne itse blondaamalla aika pitkälle pilannut ja leikkelemällä latvoja Fiskarsin saksilla, MUTTA kampaajatar kerran sanoi, että ”Tiia jos sinulla ei olisi pää täynnä tälläistä paksua jouhta, olisit blondauksiesi kanssa jo kalju”. Että toteanpa vaan, että on se kätsyä, että on paksut hiukset.


RASKAUSARVET


Minulla on kyllä röpelöihoa, siis tietenkin on, olen 46-vee enkä ole tietääkseni avaruusolio. Mutta minulla ei ole raskausarpia/venymisarpia oikeastaan missään. Johtunee vartalossani olevista palleroista kai sitten. Tässä en halua itseäni huijata. Vartaloni ei ole oikeastaan palautunut synnytyksestä, joten vartaloni hieman niin kuin on ulkoasultaan jatkuvassa synnytystilassa. 


HAMPAAT


Minulla on hammasneuroosi ja haluaisin jenkkihymyn eli niin valkoisen hymyn, joka saadaan kuorilla aikaiseksi. Eräs tuttavani laittoi kuoret ja hammaslääkäri ehdotti, että ne valitaan luonnollisen sävyisinä eli siis hieman harmahtavina/kellertävinä. Tätä  minä en ymmärtänyt laisinkaan, jos kuoret kerran laitetaan, niin miksi ne ei hohda tähtinä Suomen pimeässä talvessa. No niihin omiin hampaisiin, ne ovat yllättävän valkeat näin vanhaksi eukoksi. Tosin valkaisin hampulit vuonna 2008, mutta vieläkin niitä kelpaa näyttää. Voin sanoa, että ei ne hampaat kovin kellertävät ollut ennen valkaisuakaan. Minä urpo luulin, että valkaisulla tulee se jenkkihymy, ei tullut ei…


KULMAKARVAT


Yksiä helpoimpia puoliani. Tummat ja suht kivan muotoiset ja niistä ei tarvitse kuin hahtuvia nyppiä. Tämä seikka tosin saattaa muuttua pian alkavien mummovuosien vuoksi. Voihan Brezhnevit olen varautunut armottomiin puskiin!


Kaikkinensa olen outo hyypiö. Karheat ja paksut hiukset, sama ilmiö valitettavasti näkyy säärikarvoissakin, mutta kynnet ovat lerpat. Muhkuroita riittää, mutta muhkuroissani ei juurikaan ole muhkuroita. Tosin peppuani en ole tuijotellut edes takapeilistä, mutta annetaan muhkurattomuusilluusion säilyä. Saahan sitä hieman itsepetostakin harjoittaa.


SILMÄT


Ehdottomamasti joskus muinoin parhaimpia puoliani, isot mantelinmuotoiset, mutta valitettavasti mitä isommat silmät, sitä isommat silmäpussit, näin se menee se fysiikan laki. Mutta sain iloita silmistäni noin 40-ikävuoteen asti, joten aika hyvin sekin. 


PITUUS


Olen 163cm, mutta en vaikuta niin lyhyeltä, koska minulla on pitkät jalat. En silti ymmärrä miksi äitini on 174cm ja minä olen 163cm…. Epäreilua….


Tässähän näitä tuli hurja läjä. Tälläinen olen minä rintoja ja karvoja myöten.

Apua saako täällä Bloggerissa muuten enää kirjoittaa sanaa ”rinta”.

Iloista keskiviikkoa. <<<<<<3



Ja yksi kehu vielä, omaan monimuotoiset kasvot.
Yhtenä aamuna näytin tältä ja jonain toisena taas ihan muulta, 
jännää.
Tämä kuva on luonnollisesti
vahinkolaukaisu.
Tuli vahingossa videonakin, 
mutta sitä en tohtinut laittaa…

Purkkaa, purkkaa, näin sitä tukkaa ruhjotaan.

Pinkit Korkokengät Maijulla on
kauniilla tavalla ilmeikkäät kasvot.
Ilmeikkyys on kaunista, eikös vaan.<3

Tein Facebookin puolella testin, joka kertoi näin:



Olet niin outo, että pidät itseäsi normaalina. Mutta todellisuudessa olet kummallisuuden kulminaatio. Kaikki on sinusta normaalia, joskus jopa tylsää….
FI.WHAT-CHARACTER-ARE-YOU.COM





Heh ennemmin hullu, kuin tylsä kaiketi… 






















89 thoughts on “Nyt sitten kehutaan itseä ja isolla kouralla. Outi’s life heitti kiperällä haasteella ”positiivisuutta naisena olemiseen””

  • Hih, me ollaan prikulleen samanpituisia, mutta lyhyehköjen säärien vuoksi joudun käyttämään 10 cm korkoja, että kokonaisuus näyttää tasapainoiselta…; ) Kauniin valkoiset ovat kyllä hampaasi. Minäkin kävin se sellaisessa valkaisussa muutama vuosi sitten, muttei siitä voin pysyvää tulosta tullut. Nyt sitten Yotuel-kuureja aina tarvittaessa. Mukavaa keskiviikkoa!

    • Ei sulla lyhyitä koipia ole, mitä olen kuvia nähnyt olet sulava joutsen. Ja minä olen nykyään oikea tankero. Hitsinpimpula -10kg ainakin pitäisi saada pois, niin johan lähtisi pari vuotta iästäkin pois. En olisi niin tätimäinen pyörylä. 😉

      Juu ei ne valkaisuhommat pysy eli nyt vaan en ole enää juonut cola, en syö lakua, en juo punaviiniä. Kahvin jälkeen pesen hampaat Yotuelilla ja näin olen saanut valkaisun ns.pysymään. 🙂

      Aurinkoista torstaita. <3

  • Ihana Tiia, löysit vaikka mitä positiivisia puolia itsestäsi <3. Sulla on niin ihku tapa kirjottaa asioista.

  • Apua, tein tuon testin ja olen 100% omituinen hyypiö, joka on niin omituinen, että pitää itseään tavallisena, jopa tylsänä. Minä se olen ja tätä pahoin pelkäsinkin;)

  • Ihana postaus <3

    Minäkin olen jäänyt lyhyemmäksi, kuin äitini. Olen vain 167 cm ja äitini 176 cm, tämä on vääryyttä…

  • Jätit kokonaan huumorintajun pois. Ja sitä hauskaa itseironiaa. Sehän ei taatusti edes mihinkään voi rupsahtaa vaikka miten paljon vuosia tulisi 😉 T. Anki

  • Ihania huomioita :). Ja lisää yhtäläisyyksiä löytyy.. (Anopin velimies totesi meidän häissä mun hääpukua katsoessaan, että "jos toi lähtee tippumaan, niin sitä ei kyllä pidättele mikään", jolla siis viittasi siihen, ettei puvun putoaminen ainakaan rintojen kohdalle pysähdy :D).

    Olet mua huimat puoli senttiä pidempi, joten olen siis suhun verrattuna lyhyenläntä, mutta kylläkin pitkillä säärillä varustettu. Ja ohuilla nilkoilla ja ranteilla :). Hampaiden valkaisussa olen vuosikausia jäljessä ja tuskin koskaan toteutuukaan, mutta yritys on kova ja paikallisesta apteekista on nykyään koko ajan Yotuelit loppu, kun meikäläinen hamstraa 🙂

    Kiva postaus oli. Tiiamaisen vaatimaton, mutta ansaittuja kehuja mukavasti siellä seassa ♥

    • Hihii Annukka ihanuuspakkaus. Mä en kestä. No minä laitoin täytettä häämekkoon tissien kohdille, kun lerpatti tyhjää täynnä siitä kohdasta sillä lailla kummasti. Tempaisin ne illan tiimellyksessä pois, ei tuntunut hyvältä ja erään miesvieraan katse, hieman hämillään oli.

      Jestas sama pituus ja varmaan sama ruuminrakenne, tosin sisälläni asuu siis se pieni ihminen, tässä ympärillä on sellaisia kummallisia ulokkeita vaan, joita sinulla ei kyllä maar ole. <3

      Tämä oli vaikea postausaihe, mutta tein sen omaan tyyliin. Että hyviä puolia löytyy,mutta tiedetään niidenkin rajoitteet. 😉

  • Ihana Tiia <3 Hyvin löytyi positiivisia asioita sinusta ja vielä olisi ollut jemmassa lisää, kuten vaikka se, että sinulla on todella kynä hallussa ja rutkasti rakkautta jaettavaksi ihanalle lapsi- ja eläinlaumallesi <3

  • Olet mainio, mutta itsesi kehumisessa on kyllä parantamisen varaa 🙂 Aika vaatimattomasti hehkutit upeaa olemustasi.
    En tehnyt testiä, mutta minulla on vahva epäilys omitusuudestani, sillä pidän itseäni kovin normaalina, mutta muita vähän outoina 🙂

    • Niin tiedän, että taisin jäädä kiinni hieman ja loppupeleissä ei ole varmaa onko kehumista, mollimista mitä on. Mutta yritin parhaani, vaikeaa oli. 😉 Hih ja ihana tunnustus, no eiköhän me kaikki ajatella, että muut outoja ja me itse ihanuuspakkaukset vallan normaaleja. 😉

  • Ai hyvänen aika sentään sua Tiia! Ihana oot <3 Mä oon nauranut sun ihanalle kerronnalle ja sanakäänteille. Ja kuville, noille ilmeille ja sille vikalaukaukselle 😀 Et sä kyllä yhtään itseäsi säästele.
    Olen tikahtua nauruun. Kyyneleet valuavat silmistä tän nauramisen jäljiltä. En näe yhtään mitä kirjoitan… onks tässä kirjoitusvirheitä…?
    Tämä oli ihanan iloinen ja kiva postaus. Paljon hyviä asioita itsestäsi löysit.

    Kyss och kram ja hyvää päivän jatkoa!

    • Arvaa tulenko onnelliseksi jos sain hymyn huulille. Mahtavaa, viis muhkareista ja möhkäreistä jos saa vaikkapa yhden ihmisen ilahtumaan. <3 <3

      Vikalaukauksia pääsääntöisesti kamera täynnä tai päinvastoin. Olisiko sellainen harvinainen sattuma kuin onnistunut kuva pikemminkin vikalakaus, tuumin täällä. 🙂

      Upeaa torstaita Pirjo ihanuus. <3

  • Sinussa on paljon positiivisia asioita!
    Itsestään on kyllä niin kamalan vaikea löytää positiivista, niin ainakin minusta tuntuu. Kysypä negatiivisia, niin minulla on lista heti valmiina 😉
    Mutta ihanan hauska postaus ja sinulla on niiiiin sana hallussa 😀

    • Tämä oli niin vaikea postaus ajatusen tasolla, että päätin vain antaa palaa. Turha syventyä kummemmin. Ja lähinnä kamerasta löytyy vain noita kauheuksia nykyään, kamalaa kyllä, mutta totta.

      Ihanaa jos viihdytti, voisiko parempaa viestiä saadakaan, että saa hymyn huulille. <3

  • Voi sua – kohta joudun lähtemään tästä lounastauolta kalsariostoksille – ei nimittäin ole vieläkään mukana niitä sun Tenojasi;)
    Vaikeaa se on – se itsestään positiivisten puolien löytäminen, mutta hyvin yritit. Ensi kerralla sitten vielä lisää;)
    Ja voin kertoa – kyllä ne pienetkin tissit sitten aikanaan, kun tulet tosiladyjen ikään, roikkumaan alkavat!
    Kiitos tämän päivän piristyksestä – taas kerran!
    Iloa päivääsi, ihaNainen <3

    • Arvaa nauranko täällä ääneen. Juu Tenat sinne roskiskäsilaukkuun ja korostettakoon roskiksella tarkoitan vain omaa roskistani. 😉 Äkkinäisiin tilanteisiin täytyy aina hyvin varustautua. 🙂 Minulla on aina tena laukussa, mutta en tohtinut sitä kuvata, eli tunnustan stailasin tenallisen verran.

      Niin minäkin luulen, kyllä ne vielä roikahtaa, mutta ei se haittaa, hyvin ovat palvelleet.

      Ihanaa päivää ihanainen Lady <3

  • Aivan mahtava päivän piristys!! Nauroin vedet silmissä ja sain lopuksi yskänkohtauksen kun oikein räkätin "kauniilla flunssaisella bassoäänelläni. Onneksi olen yksin kotona =D Olet Tiia kyllä aivan huippuihana ♥ Olet myös todella hauska, huumorintajuinen, rohkea, hyvä kirjoittamaan ja aina AITO IHANA itsesi! Siinä alkajaisiksi muutama positiivinen asia sinusta lisää 😉
    Ihanaa keskiviikkopäivää sinulle!

    • Kaikki sanat käännän sinulle <<<3 Se mitä olet blogissasi kertonut, se vasta vaatiikin rohkeutta. Kiitos kauniista sanoista, kyllä ne lämmittää sydänalaan asti. <3 <3

  • Kaunis Tiia ulkoisesti ja ennenkaikkea sisäisesti ❤️ Olet ihanan sydämellinen ja lämminhenkinen ❤️Mukava postaus ja ihanat kuvat ❤️

  • Yiou made my day 😉 Sää olet kyllä ihan super! Ensinnäkin olet upea, katso vaikka tuota ekaa kuvaa ja toisekseen, kukaan ei jaksa aina olla kuvauskunnossa eli nytkin täällä istun…en sano mitä ylläni;) Ja sitten sun hampaat ovat aivan ihaan valkoiset. Ystävättäreni laitatti kuorikot ja maksoi hommasta sikana, mutta mitä, ne ovat aivan harmaat! Olipa vaikea sitten kehua, kun minäkin olen hulluna valkoisiin hampaisiin, mutta parhaani tein. Minusta hän oli itsekin pettynyt, mutta aihetta en uskaltanut edes alkaa käsitellä.

    Hyvä sun on, kun kulmat ovat tummat. Minä olen luomublondi, joten kulmakarvat pitää kestovärjäyttää, mikä ei kestä kauaakaan tai itse kestovärjätä, mutta enimmäkseen vedän ne puolihuolimattomasti kulmakynällä.

    Minä olen 166 cm pitkä, mikä oli ennen ihan sopiva pituus mm. missikisoissa, mutta ei enää. Pidän tarkan vaarin, ettei pituuteni katoa eli joka päivä sellaista selkävenytystä yms. ja korkkareita on tosi paljon, mutta mukavuudenhalu on tuonut sen, että on tullut ostettua mm. pinkkejä tennareita etc. Ikinä minusta ei enää oteta kirjamessuilla kuvaa tennareissa, vaikka olisi 20 km kävelyä päivässä siellä halliessa: Lumimies on luvannut kantaa kassia, jossa ovat korkkarini;)

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle <3

    • Ensimmäisestä kuvasta sen verran, että paljon on konkurssia pukannut sen jälkeen. 7kg lisää ja muutenkin ryppyä jos jonkinlaista. Tiukassa pysyy makkarat…

      Ja juu ei pääsääntöisesti kamera pullollaan noita vahinkolaukaisuja ja niitä sitten sormet känsillä saa kamerasta poistella. 😉

      Korkkarit ovat minulle nykyään kauhistus, jalat väsyvät aivan hirmuisesti. Mutta on tilanteita joihin ei passaa muut kuin ne ja silloin mennään kärsimyksen kautta niillä. Ihana Lumimies. <3

      Mukavaa viikkoa Leena <3

  • aina yhtä ihana Tiia. <3 Olen ajatellut kuvista sinua pitemmäksi. Ne sääret… 😉
    Ihana oli lukea sinulta tällaista itsekehua välillä. Olet suklaasi ansainnut. 😉

    • Sääret ovat kyllä yläosaa pidemmät eli hyvä niillä hämätä hieman. Mutta on ne nykyään jo varsin tukit ja siinä tukkihommassa on se puoli, että kun laajenee niin jotenkin lyhenee samalla. Merkillistä.

      Suklaata juurikin popsin, mums, mums.

  • Ihana Tiia ♥ kiva haaste , kun kehutaan itseä ! Sitä kun tulee turhan usein haettua vain ne huonot puolet ja unohdettua kaikki ne hyvät !
    Hyvä kun ollaan lähes yhtä omituisia, ilmankos sun jutut uppoo niin hyvin ;D terveisin se 100% omituinen …

  • <3 <3 <3 Aivan järkyn ihana tuo vahinkoselfie , ja ihanahan sä olet kaikin puolin, tiedäkin se!

    • Maarit tuumin, että onko se vahinkoselfie laisinkaan, koska luuri on moisia pullollaan. Jos tulee hyvä kuva, niin olisiko se sitten vahinko? Ja sinä olet ihana ja olen onnekas, että olet tullut mun elämään. <3

  • Karheat, paksut jouhihiukset ja heikot kynnet – sama täällä! Yleensä hiusten ja kynsien pitäisi olla samaa laatua, mutta olen nähnyt myös hyvin ohuthiuksisia naisia, joilla on vahvat kynnet. Olisiko se sitten kuivuus? Minun ei tarvitsisi pestä huksia kuin kerran viikossa. Onko kynnetkin sitten liian kuivat?
    Olet söpö kuin karkki. Tuo yksi aamukuva on ilmeisesti otettu jossain huvipuiston naurutalossa. Miten sinä sinne jo aamulla ehdit vai onko teillä vääristävä peili pristeenä kotona? 😉

    • No samaa ihmettelen, tädilläni ja mummillani on kynnetkin kuin panssaria. Miksi ovat minulla aivan lerpat….Niin ihoni on kyllä rutikuiva, josko vettä enemmän, vitamiinejakin syön ja kynsille ja hiuksillekin vitskuja. Mutta ei. Hiukset ovat hurjana kasvaneet, mutta kynnet katkeavat aina kun saavuttavat tietyn pituuden.

      Hihii kamera on pullollaan noita aamukauhuvia, taitaa nuo onnistuneemmat olla niitä vahinkolaukauksia. 🙂

  • Voi ihanainen miten kiva postatus! Se on hieno asia, kun osaa ja uskaltaa sanoa itsensä hyvät puolet, sillä jokaisesta niitä löytyy se täytyy vain oivaltaa. Se on myös merkki, että itsetunto on kohdallaan. Vahingonlaukauskuva on kyllä rohkea, kun et ole sellainen, minä en olisi kehdannut laittaa. Niitä vahingonlaukauksia tulee joskus minullekin, esim rumista kuivista kantapäistä tms:-! . oikein kivaa iltaa mukava Tiia!

    • Noo päättelin, kun kamera on täynnä noita ns.vahinkolaukaisuja ettei ne vahinkoja olekaan vaan arjen realismia. Jos joskus onnistuu se se sitten on vahinkoselfie. 😉

      Ihanaa torstaita <3

  • Ihana postaus!! Meille suomalaisille (ja naisille?) on niin kamalan iso kynnys nostaa ne omat hyveet ja parhaat puolet tiskiin, aina tulee voivoteltua niitä kriisin tai kritiikin aiheita 😉 Eli kiitos tästä, juuri tällainen ajattelu piristää kovasti! <3 Niin ja ensimmäiselle kuvalle ihan erityismaininta, upea!

    • Niin on olisipa edes murto-osa minusta jenkkiä. 😉 Ensimmäisestä kuvasta olisiko jo kohta 4-vuotta, että kyllä siitäkin on tapahtunut aikamoinen konkurssi, valitettavaa mutta totta. 😉

  • Miten sinä aina osaat panna vähän paremmksi kuin muut! Juuri kun luulen lukeneeni maailman parhaan postauksen, tulen blogiisi ja siellä sitten on vielä monin verroin mahtavampaa tekstiä!!!
    Olet muuten pitkä minun mittakaavassani. Minä olen vain vaivaiset 155cm ja koulussakin kutsuttiin aina Pikku Kristiinaksi, meitä kun oli useampia Kristiina-nimisiä luokallani.
    Ja ne tissit sitten. Minullekin kasvoi sellaiset vaihdevuosissani, joten toivossa on hyvä elää!

    • Kristiina nyt tuli sellainen kehu sinulta, että menin jo lukkoon ilosta. Ei voisi olla mukavampaa, kuin olla hauska, eritoten kun kroppa lahoaa, mutta sielu pysyy. 😉 Niin ihana kehu, että olen aivan otettu, suuret kiitokset Kristiina. Meilläkin oli koulussa iso-sari ja pikku-sari eli ymmärrän tuon nimityksen. 🙂 Aika pätkiä ollaan kaikki, mutta ei hätiä mitiä, se ei elämän laatuun mitenkään vaikuta. Ukkoni muuten on 192cm. Hih.

      No niin nyt sitten vaan niitä tissejä odottelamaan ja uusia tissareita kauppaan valikoimaan, ovella on, ovella on nuo mummovuodet. 😉

  • Paljonhan sitä löytyi hyviä puolia kun pysähtyy miettimään ja rutkastii lisää kun otetaan mukaan muu kuin ulkomuoto:) sulla on paljon ihania luonteenpiirteitä <3

    • Minna, minä aina häkellyn. Itse sitä miettii aina niitä huonoja ja aivan sokea niille hyville. Täällä blogissa on ollut mukavaa ja vapauttavaa olla juuri sitä mitä on. <3 Mennään omalla tyylillä, niin on helppo ja hyvä olla. 🙂

      Iloista viikonloppua ihana Minna

  • Ihana postaus<3 Kyllä nauratti taas. Tämmöisiä me ollaan, ei tää keski-ikä, kilot ja silmäpussit luultavasti niin vakavaa ole…:D Pituutta voin heti lahjoittaa sulle ainakin 5 senttiä, ole hyvä! Korkkareilla (siis hyvillä joissa jälka ei niin väsy) kun tykkään välillä kulkea, tunnen olevani jättiläinen. Äiti on ehkä 162cm ja minä 177, joten… kiitti faija! Noista kapeista sormista olen ehkä vähän kade…:)) Meikäläisen nakit vaan paksunee iän myötä! JOKA PÄIVÄ!

Vastaa käyttäjälle Inspiration, Viltsumari Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud