Kun kaikki lahoaa….


Ei huolen häivää…

Elämän pienet ilot, niissä on elämän salaisuus.


Minä tässä vaan käännän kylkeä, enkä murehdi turhia…

Juu tällä kertaa postauksen aihe ei koske ruumistani, vartaloani, tuota rapistuvaa temppeliä, vaikka siitä riittäisi jorinoita kerrottavaksi usempaankin postaukseen.

Tällä kertaa aiheena on materia ja sen lahoaminen. Vaikka materian lahoaminen on sinänsä toissijaista verrattuna terveydelliseen seikkoihin, voi tavaroidenkin petturuus aiheuttaa sorakiviä elämän pyörään ja toimia henkisenä jarruna.

Aiemminhan kerroin, että ostimme minulle käytetyn auton, manuaalin ja öööh iso moottorisen eli oikein on täpäkkä kaara. Tuumin silloin, että autoni on todella herkkä otus, kun jokaisesta mielenliikkeestä heilahtaa… Mutta kappas renkaiden vaihdossa Euromasterilla kerrottiin, että ei auton tule vatkata noin paljon. 

Siinä kohden jo vanhojen materian hajoamisten traumatisoima mieleni tuumi sekunnin murto-osassa, että mitähän sieltä nyt tuleekaan… Vauhtipyörä jepulis, mikä se sellainen on? Niin se vaan oli, että vauhtipyörä oli rikki ja usein se tarkoittaa myös kytkimen vaihtoa samalla, eli puhutaan noin 3000 euron remontista kaikkinensa. 

Nasta lautaan ja autokauppaan mistä kaara ostettu. Jonotellessa googlettelin kaikki ennakkotapaukset, myös kuluttajajansuojaviraston lauselmat…. Tapeltu on tässä ennenkin, eikä olla mitään eilisen teeren tyttöjä.
Automyyjä jo lopulta totesi, että apua, en kohta uskalla soittaa sinulle takaisin. Sai tuta hieman tätä keski-ikäisen naisen raivoa….

Kerroin heti autokaupassa, että en ole mikään tyttönen, että turha harjoittaa niin minkäänlaista sukupuoliroolittelua ja on tässä ennenkin tapeltu asioista ja ihan oikeuslaitosta myöten. Kerroin myös, että minulla on blogi, että tänne tuuttaan kaiken, jos tässä tappelemaan joudutaan…. Taisin olla hieman hysteerinen…

No ei siinä mitään, autokauppa sai merkkikorjaamon kanssa sovittua vauhtipyörän korjauksen summaksi 1900 euroa ja autokauppa korvasi tuosta 40% osuuden, koska nyt meillä olisi uusi ja tuliterä vauhtipyörä, eikä pelkoa sen rikkoutumisesta… Niin sitä kytkintä ei pitänyt vaihtaa, se oli ehjä.

Noin 1100e tuli maksettavaa, samaan aikaan kun mieheni autoon tehtiin myös isompi huolto, läppärini hajosi ja nyt näyttää siltä, että astianpesukone on päättelemässä päiviään…

Huono onni tulee yleensä aina ketjussa ja laskut kasautuu. Kyseisillä summilla olisi voinut matkustaa vaikkapa New Yorkiin, mutta autosta, läppäristä ja astianpesukoneesta on kuitenkin iloa kaikkina päivinä. 🙂

”Kun kaikki lahoaa”, niin sekin on koettu ja nämä jutut ovat pieniä jyväsiä siihen verrattuna. 

Kenties kerron joskus hometalokeissistämme täällä, aivan vielä en ole siihen valmis. En jaksa enää purkaa vanhaa möykkyä… Mutta kun vasta ostettu täysin remontoitu talo pettää, se se vasta on jotakin, kun perhe joutuu muuttamaan evakkoon, kun lainanlyhennys juoksee, vuokra-asunnon vuokra, maksat talon uudelleen rakentamisesta samaan aikaan itse, eikä tietoa huomisesta ja oikeuden jarrut matovat 2,5 vuoden verran.

Pikkujuttuja nämä tälläiset jos katsoo mittavammasta perspektiivistä. Juu yksi lomamatka jää nyt tekemättä, mutta onpahan terve talo ympärillä, auto alla ja uusi läppäri jolla nakutan. Jei, elämä on ihan hyvää lahoavista elementeistä huolimatta.

Päivän poltteleva kysymys kuuluukin ja josta voisin saada vertaistukea, onko teillä ilmennyt samanlaisia lahoamisketjureaktiota, jos on niin minkälaisia? Auto pettänyt, kaikki kodin koneet, jopa talo….

Aurinko paistaa ja olen terve, (ainakin kroppa on) hip hurraa tälle päivälle ja teille kaikille. <3




64 thoughts on “Kun kaikki lahoaa….”

  • On se ihanaa, miten tekniikka helpottaa elämää, mutta voi angsti sitä riesaa, kun tekniikka alkaa pettää! Meillä oli mökillä kosteusvaurio, käytiin käräjillä hakemassa kauppahintaan alennus. Remppa paisui aika lailla alkuperäisestä suunnitelmasta ja eka mökkikesä vietettiin tutustumalla seutukunnan rautakauppoihin. Vaan hyvä sinä, kun jaksat taistella ja pistät kauppiaat ojennukseen!

    • Niin voi angsti….. 🙁

      Käräjät tulevat aivan hirmuisen kalliiksi, se on aivan järkyttävää. Jos mitään vinkkiä kenelläkään voin antaa, sopikaa, sopikaa, sopikaa. Oikeustaistelussa menee rahat ja mielenterveys….

      Onneksi teillä kävi hyvin teidän keississä vaikka remppa paisui, ne muuten aina paisuu…..

      Juu meikäläisen sisällä asuu pieni peto. 😉

      Kivaa päivää Marika <3

  • No onpa kerrakseen harmillisia lahoamisia.
    Meillä on kokemuksia sellaisesta, että kun ostimme uuden ns. avaimet-käteen omakotitalon Littoisista, niin kun sitten muutimme pois siitä, niin eipä aikaakaan, kun uusi omistaja soitti meille, että oli käynyt ilmi että talon salaojaputket oli laitettu ihan päin, sanonko mitä ja vettä kerääntyy paikkaan, missä se aihauttaa talon alapohjan homehtumista. Otimme yhteyttä talon urakoitsijaan, joka tietystikään ei soittopyyntöihimme vastannut ja kun vihdoin onnistuimme saamaan häneen yhteyden sanoi hän, että firma on konkurssissa, eikä hän korvaa mitään. Kuluttaja-asiamies ei uskonut että kannattaa ruveta oikeudessa mitään vaatimaan. Onneksi talon uusi omistaja ymmärsi, että olimme syyttömiä juttuun ja saimme sovittua summan jonka maksoimme heille jotta korjaus saatiin tehtyä. Onneksi kyseessä ei ollut kovin suuri summa.

    • Juu nyt on tälläisiä lahoamisia joista selviää lompakkoa raottamalla, ärsyttävää ja perin kallista, mutta ei sellaista, että järki menee.

      Tuo teidän tapaus kuulostaa jo sellaiselta, että siinä on muutamat yöt jäänet nukkumatta, yrityksen konkurssikin aikamoinen käänne ja hyvin tyypillistä epäonnea. Teille lankesi maksut, mutta onneksi oli fiksuja ihmisiä matkassa ja saitte sovittua asiat. Aivan turhaan on lakimiesten lomapoita lihotella. Aina kannattaa sopia, jos siihen vain on mahdollisuus ja ottaa itselleenkin hieman takkia, tärkeintä on ettei mene yöunet ja mielenterveys.

      Onneksi kyseessä ei ollut iso summa. Meillä oli, talo käytännössä rakennettin uudelleen, vain seinät jäi. Mutta lopulta meidän tapauksessa oikeus voitti. <3

  • No noinhan se menee, ensin yks hajoo… sit toinen ja hyvässä tapauksessa kolmas perässä!
    – Mutta niin kuin sanoit, aurinko paistaa ja suht´terveet kropat mukana… elämä hymyilee jälleen 😉

    Ihanaa viikon jatkoa <3

    • Niin se menee, eikä välttämättä edes se kolme riitä. 🙂

      Niin se on, kaikki mistä rahalla selviää, se on lopulta maallista. Aivan tärkeintä on, että perhe voi hyvin ja kaikki terveenä. Toki tuo 2,5vuoden oikeusjupakka vei henkisesti kaikki energiat. Lisäksi se aika kun asuimme homeisessa talossa, oli yhtä sairastelua… Mutta siitä on jo useita vuosia ja kappas, se kipeä muisto on kapseloitu jemmaan.

      Ihanaa viikkoa Marru <3

  • Meillä vaihdettiin muutama viikko sitten kytkin ja autokorjaaja sanoi että kohta pitää rempata vauhtipyörä.. Ei käy, vastustan!! 😉 Ihana Onni/Osku kuvassa. Kunpa ihminenkin pääsisi ikäviä asioita piiloon noin 🙂 – emäntä

    • Apua!!! Vauhtipyörä on niin ikävä juttu… Minäkin vastustan. Enkä moisesta viasta tai sen mahdollisuudesta ollut edes aiemmin kuullut. Usein kuulemma ne molemmat menevät yhdessä….

      Hyvin muistat nimen, Osku palleroinenhan se siinä. Oskulla ei ole muita murheita, kunhan vaan ei ruoka lopu.

      Pojat lähettää terkkuja! Kylpevät pihalla juuri aurinkoläntissä. 🙂

      Iloa päivään <3

  • Jostain syystä tuntuu, että ikävät asiat tulevat läjässä. Tsemppiä, vauhtipyörä on kyllä kallis osa! Nauratti kyllä lahoamisen keskellä tuo blogilla "uhkailu". 😀 No, tiedätkin että tästä asuntoasiasta minulla olisi loputtomiin sanottavaa ja uskon, että avaan asiaa kun prosessimme on ohi.

    • Katja eikö vaan, niin ne tulee. Siinä ihmisen mittaa kyllä punnitaan. Voihan vauhtipyörä sentään, en voi muuta sanoa. Onneksi kaupoista oli niin vähän aikaa, että 40% meni autokaupalle. On kuulemma tyyppivika kyseisessä wolkkarissa…. Aargghhh….

      Tiedän Katja <3 Se voi hyvinkin toimia terapeuttisena, että purat lopulta asiat blogiin. Omasta keissistä on useita vuosia ja jotenkin en jaksa sitä kamalaa sumppua avata, mutta jos olisi ollut blogi silloin… Luulen että olisin perustanut aivan oman blogin kyseisen asian tiimoilta. Aika paljon tuli opittua talon rakentamisesta tuossa keississä…

      Voimia Katja <3

  • Yleensä noi kaikki sattuu vielä siihen saumaan, kun rahaa on muutenkin mahdollisimman vähän ja sitä elää kituuttaa niin, että saa laskut kunnialla maksettua, mutta yhtään mitään ylimääräistä ei kärsis. Meiltä loppuu silloin yleensä öljy, joka tietää pienimmilläänkin reilun tonnin kulua. Ja siihen pötköön perinteisesti kuuluu, että miehen työautoon (kuorma-auto) tulee joku "pikku vika", jonka korjaaminen kuitenkin vaatii summatyöt ja alle 5000 laskulla ei selvitä.
    Ehkä kurjin ketju oli kuitenkin se, kun mieheni oli pitkään sairas ja oli valmistautumassa leikkaukseen (jonka lopputuloksesta ei ollut tietoa), kun päivää ennen sairaalaan menoa miehen työpaikka paloi maan tasalle. (Tai siis käytännössä työpaikka, koska mies on yksityisyrittäjä, jonka pääasiakas tuo palanut yritys oli). Siinä sitä sitten raunioita synkkänä tuijotellessa mietittiin, että miten tästä eteenpäin. Pääasia kuitenkin silloinkin oli, että leikkaus menee hyvin, eikä mitään lopullisen vakavaa löydy. Mutta kyllä se palokin mielen veti aika matalaksi. Samoin kuin kokolailla tasan vuosi sen jälkeen tulipalo meillä kotona. Huh. Mutta siihen en halua enää palata, koska alan päästä siitä yli.

    Lahoamisketjut hankaloittaa elämää ja tuntuu turhilta, mutta isäni sanoin "kaikki mistä rahalla selviää, on kuitenkin toissijaista". ja näinhän se on. Asiaa vaan helpottaisi se, että olisi sitä ylimääräistä rahaa potentiaalisten lahoamisten varalle aina jemmassa 🙂

    • Annukka kaikista teksteistäsikin aina huokuu, että te olette kokeneet kaikenlaista, niin syviä ajatuksesi ovat. <3 Öljy on todella kallista, meillä on nykyään maalämpö joka asennettiin kun tämä talo rakennettiin täysin uusiksi. Mutta on sekin pömpeli ehtinyt tänä vuonna mennä rikki ja siihenkin useita satoja euroja meni….

      Eli se onkin tärkeintä, että on vararahasto potentiaalisten lahoamisten varalle, silloin voi nukkua yönsä. Onneksi on ollut, mutta kyllä ne varannot on tyhjiin menty kuppaamaan kaiken maailman talojen uudelleen rakentamisten ym.myötä…

      Mainitsemasi ketju tuntuu sellaiselta elämä pysäyttävältä, mitä nyt? Se on muuten pelottava tilanne, sellaistakin on täällä ollut. Onneksi leikkaus meni hyvin, koska niinhän se menee, jos terveys menisi, miettisin ääneen, miksi rutisin kaikesta mistä selvisimme rahalla…

      Kyllä jäin tätä sinun kirjoittamaa nyt miettimään, kahta tulipaloa elämässänne….

      Halauksia Annukka <3

  • just nyt tuntuu siltä, että asiat alkavat mennä parempaan suuntaan, mutta minä itse lahoan pala palalta enemmän ja enemmän. ajattele, eilen yritn kantaa kaksi TYHJÄÄ ruokalautasta tiskiin, ja hermot petti! Siis selästä. Jeekara sentään, että tätä emäntää saakin sitten fiksata ihan ajan kanssa. Mutta kop kop kop, ettei nyt mitään muuta hajoaisi. eikä siellä teilläkään!!!

    • Viltsu sinä oletkin special keissi, aina positiivinen, vaikka elo on oikeasti kipujen kanssa yhtä hemputtia. Millään muulla ei ole merkitystä kuin terveydellä loppupeleissä ja on niin väärin, että joudut kivuista alati kärsimään ja vielä niihin sopeutumaan… Voiko kipuun tottua….

      Toivon ennen kaikkea sulle Viltsu parempia päiviä. <3

  • Toi lahoaminen on erittäin ikävää ja joskus tuntuu että ne kaikki menee yhtäaikaa!
    Meillä meni jokunen vuosi sitten mikro ja pesukone ja tais imurikin siinä samalla mennä.
    Sitten ku nää kaikki hankkii yhtä aikaa, nii menevät seuraavallakin kerralla kaikki samalla!
    Hyvä, et autokauppa otti edes hiukan osuutta tuohon korjaukseen. Koska näin ei aina ole… mitä olen kuullut!

    • Eikö vaan juuri noin ne menee, kaikki putkeen ja johan on muuten villi ajatus, nyt kun ne hankittu samaan aikaan, niin taas ne lahoaa samaan aikaan… Näinhän siinä jetsulleen tulee käymään…. Miten en ole tuota älynnytkään, alati hajoava ketju..

      Juu autokauppa otti vastuuta, koska auton ostosta oli 2kk aikaa. Lisäksi saivat korjauksen hintaa alemmas alkuperäisestä 2150 arviosta tuohon 1900, mikä oli myös kotiinpäin..

      Näin varmasti on, että kaikki autokaupat eivät ole noin joustavia, täytyy olla kiitollinen tästä, vaikka hieman kyllä periaatteessa tuumin, että myivät viallisen, kaupan purkuakin villeissä unelmissa tuumin. 😉

  • Hei Tia <3
    Kuulostaa niin kuin meillä, kun yksi lähtee lahoamaan, tietää se parin muunkin muuttujan lahoomista. Onneksi me olle sen verran vahvoja (lue:hysterisiä) että saamme jollakin konstilla asiat suttaantuun.
    Hyvä sinä! Haleja!

    • Hih Marika ihana <3 Ollaan vanhoja ja jos vaikka välillä ollaankin hysteerisiä (mitä ei tunnusteta) niin sitten kerätään itsemme ja ollaan vahvoimpina kuin ikinä.

      Näin se menee lahoamisen ketju. 😉

      Halauksia sinne myös kovasti <3

  • Materia on vain materiaa, mutta kyllähän se ottaa päähän, jos kaikki tuntuu menevän rikki. Mulla meni puoli vuotta sitten tietokone, kamera, radio ja kännykkäkin reistaili. Hometalo on varmasti jokaisen suurin pelko, mutta kaikesta selviää vaikka vain päivä kerrallaan 🙂

    • Mousse sinullakin selvästi tuollainen epäonnen ketju teknisten vempeleiden kanssa. Näin on hometalo on jokaisen painajainen ja onneksi tuosta jutusta on nyt jo kuutisen vuotta aikaa, enää se tuntuu lainanlyhennyksissä ja pahana unena vaan. Kaikesta toipuu vaikka jonkin aikaa olin aika väsynyt ja katkerakin. Nyt on kaikki hyvin ja talo rakennettu uusiksi, tosin en uskalla enää muuttaa minnekään, sillä mitä jos uusi talo pettää myöskin….

    • Hehee joo tuli raivottua, hävettikin jälkikäteen. Se mikä kertomuksesta unohtui, käskin miehen hoitaa loput, tuntuu että miehet autoalalla yrittävät kuitenkin huijata tietämätöntä naista. 🙂

  • Siis näin se todella menee, että kun alkaa joku hajoamaan, niin hupsis kaikki tekee sen yhtäaikaa =D. Ystävälläni on juuri menossa hometalo oikeudenkäynti, joten tiedän tarkalleen, mistä puhut, ihan hirvää. He joutuivat heittämään myös kaikki huonekalut ja tavaratkin pois kun saastuivat homeesta. Ja nyt ovat evakossa. Murheellisin mielin olen sivusta seurannut heidän kärsimystä. Mukavaa on kuulla, että siitäkin voi päästä yli =D. Tsemppiä sinulle, uusiva vuosia ja matkoja tulee lisää. Nautitaan sillävälin siitä, mitä on tässä ja nyt. PS: Sulonen toi teidän kissa =D

    • Selvästi tiedät mistä puhut, kyseessähän suorastaan suuri tragedia. Ihminen joutuu välillä menemään kiven läpi ja se on ainoa keino selvitä asiasta. Meillä on nyt täysin uudelleen rakennettu talo, oikeudenkäynnissä kävi positiviisesti, mutta olisi toki voinut käydä vielä paremmin. Oikeuslaitos helposti laittaa kirkon keskellä toria.

      Kyllä meilläkin lähti roskikseen kaikki mahdollinen kangasmateriaali, evakkoa kesti 13kk ja oikeutta 2,5 ja kyseessä vain ensimmäinen aste. Meillä on toki nyt suhteettoman hintava talo, sillä rahalla olisi voinut tehdä niin paljon muutakin. Mutta talo on terve ja täydellisesti meidän makuun ja lainakin siinä lyhenee. Myyjäkin joutui ison summan korvaamaan.
      Aluksi kun muutimme takaisin tänne, ajattelin että haluan muuttaa pois, olin kodille katkera, se oli pettänyt meidät. Koti kun pettää, se on suuri pettymys. Talossahan ehdimme asua vain 5kk. Mutta pian opin rakastamaan kotia ja nyt ei saisi kirveelläkään muuttamaan.

      Aika parantaa haavat, vaikka lompakossa tuntuikin raskaasti.

      Toivotan todella paljon ystävillesi voimia, tämä on asia jota en kenellekään toivoisi.

  • Meillä hajosi samaan aikaan astianpesukone, mikro ja olohuoneen tv, ja koska tässä ei vielä ollut tarpeeksi, pamahti myös olohuoneen lamppu oikosulussa niin, ettei edes sulakkeen vaihto saanut sitä enää toimimaan. Sähkömies piti kutsua paikalle ja koko katon osa vaihtaa. Astianpesukoneen irroitus paljasti mittavan vesivahingon, joka ei onneksi ollut meistä johtuvaa, vaan alakerran wc:n putkesta joka oli vuotanut vessan ja keittiön välisen seinän välissä hitaasti jo muutaman vuoden ajan. Koko seinä purettiin ja keittiön alakaapit jouduttiin vaihtamaan, sekä laminaattilattia olohuoneeseen asti. Silloin kyllä oli aika toivoton olo, mutta katos, tässä sitä vielä porskutellaan 😀

    Mukavaa viikkoa!

    • No ni Outi, taas sellainen kolmen kopla aivan selvästi, mikä siinä on!!! Aah teillä meni lamppukin, no neljäs varmistaa ketjun. Nyt luin lisää ja kauhistuin, vesivahinko…. Onneksi ei jäänyt teidän maksettavaksi, mutta viheliäistä on remontin keskellä elää…. Ehkä siinä oli onnikin matkassa, kosteushan leviää ja leviää ja pian olisitte voineet sairastua kosteusontelman takia. Ehkä oli hyväkin, että astianpesukone meni rikki, eikä tullut mittavaa ongelmaa.

      Omalla kohdalla sain niin pahan korvatulehduksen asuessa homeen keskellä, että tärykalvo arpeutui ja korva renkkaa ja on kipeä aina välillä. Mutta ei onneksi muuta sen pahempaa, paitsi perheen pienin joka oli juuri ollut avosydänleikkauksessa ja oli kovin kipeänä. Vastuskyky oli huono, jouluaatto meni ankaran kuumeen takia Porvoon sairaalassa.. Kyllä näitä kun ajattelee ja ajattelin, olin katkera pitkään…

      Ihanaa että porskuttelet, koen itse ainakin, että olen hitsin vahva eukko, kun kaikesta näistä olen selvinnyt….

      Oikein ihanaa viikkoa ja pidetäänhän kapineet ehjinä. 😉

    • Huh ja heh, mutta tuosta pahimmasta on jo kuutisen vuotta ja alunperin jo kahdeksan vuotta kaiken alkamisesta. Nyt kaikki alkaa jo olla ikävää pahaa unta.

      Kiitos kaunis, mutta nyt on kaikki korjattu, heh taloa ja autoa myöten, ainoa mikä tuossa piiputtaa on tuo astianpesukone. Kaikki hyvin. 🙂

      Ihanaa viikkoa Päivi <3

  • Ou nou :/ Täytyy kyllä sanoa, että yksi asia mistä olen todella kiitollinen, on oma jokapaikan remppareiska-puuhapete joka korjaa kaiken sähköistä vesiputkiin ja ruohonleikkurista chervoletteihin. Paitsi tietokoneet. Auton korjaustöissä kaikki alle 2000 € rempat tuntuvat olevan "pikkuvikoja", sen verran arvokasta puuhaa tuo on. No, sittenhän sun auto on kuin melkein uusi 😉

    • Hih mahtavaa, sulla PauMau on oma puuhis <3 Se on hieno taito, että osaa korjailla kaikkea. Oma mieskin kyllä korjailee kaiken näköistä, mutta sähköt, vesiputket ja autot hoitavat ammattilaiset. Ne onkin viheliään kalliita korjauksia ja en voi olla miettimättä kuinka paljon niissä on ilmaa……

      Niin nyt on auto miltei kuin uusi, mutta kait sieltä voi joku toinenkin osa räjähtää. Mene ja tiedä, minä en ainakaan ymmärrä autoista mitään. 😉

  • Kaksi vuotta sitten ostin pojalle auton, jonka turbo rupesi temppuilemaan noin kuukauden kuluttua. Vaadin autokauppaa korjaamaan sen heidän laskuun. Auto käytettiin kolme kertaa korjaamolla ennen kuin tuli kuntoon ja euroakaan emme suostuneet maksamaan. Noita kodinkoneita ja elektroniikkaa pyrimme vaihtamaan uusiin jo ennen hajoamisia, joten tulevat silloin suunnitellusti hankittua. Kaikkinainen taistelu kuluttajanoikeuksien kanssa on raivostuttavaa.

    • Hyvä te, onneksi autoliike korjasi kaiken. Hieman olin samoilla fiiliksillä, että autokauppa ei olisi saanut myydä viallista autoa ja entäs kaupan purku. Mutta jo opittu että tappelu loputtomiin vie vain voimat ja se että korvasivat tuon 40% riitti meille, sillä nyt on uutukainen vauhtipyörä..

      Kaikki pieninkin taistelu on uuvuttavaa ja kun ihan riittävästi on tuolla oikeuslaitoksen penkillä tullut kulutetua aikaa, sitä ajattelee nykyisin, että mistä kannattaa taistella. Se että elämän täyttää taistelu, on äärettömän uuvuttavaa….

  • Tiia, sä olet niin ihanan positiivinen <3 Osaat ottaa asiat juuri niinkuin pitääkin! Onneksi luin tämän, tuli vähän parempi olo oman stressipuuskan keskellä 😀 Niin ja kiitos taas juttutuokiosta 😉

    • Mia kyllä mä osaan valittaa, kuulisit vaan, en ole totisesti mikään maailman positiiivisin. Yritän kyllä kääntää vaikeudet voitoksi, eli että niistäkin olisi oppinut jotain. Ainakin sen, että juuri mikään ei enää hätkäytä, tiedän että selviän miltei kaikesta ja yhdessä rinnassa mieheni kanssa. 🙂

      Sun kanssa on aina ihanaa jutella. <3

  • Ei kahta ilman kolmatta…jospa siis jäisi siihen astianpesukoneeseen. Toivotaan! Itselläkin on valitettavasti kokemusta kosteusvauriosta. Uusi asunto (ei nykyinen) ja rakentajan moka. Tässä maassa on valitettavasti tehty rakentajan vilpillisyys helpoksi. Jos saat vastaasi röyhkeän rakentajan, joka ei suostu korjaamaan virhettään, se onnistuu. Aikaa ja rahaa kuluu. Ja oikeuteenhan lähtö on ainoa lopullinen keino saada oikeutta… Huh, ei siitä enempää, alkoi heti vit….käyrä nousta! Ikävä kyllä taidan siis tietää tunteen siitä hometalostanne.

    • SatuTalo apua… Veit sanat suustani ja sait myös sanattomaksi. En tiedä miten teillä, mutta me emme uskaltaneet jättäät taloa mätänemään vaan päätimme korjauttaa sen, kun prosessi alkoi. Emme voineet luottaa siihen, että oikeus antaisi kaupan purun ja korjasimme talon. Muutoin olisi evakkoasuminen kestänyt koko oikeuden ajan 2,5v ja talon korjaaminenhan kuivatuksineen kesti 13kk… Eli siinä olisi tullut mittavia vuokrakustannuksia ja mitä jos ne olisivat tulleet turhaan.

      Teimme tosiaan vaikean päätöksen ja aloitimme talon korjauksen ja haimme pankista lainaa lisää… Aika paljon….Miltei talon ostohinnan verran…. Aika järkyttävää. Osan saimme myyjältä, osan korvasi vakuutusyhtiö, oli terveitä alueita ja osa parannuksista jäi omaan niskaan. Kallis talo kuin mikä ja tällä hinnalla olisi saanut todella vielä hienomman talon… Mutta meille kävi näin ja yritän ajatella, että meillä oli kuitenkin taloudellisesti mahdollista tapella oikeudessa, entä he joilla ei ole….Meillä on nyt ehjä talo ja rahoja ei hautaan mukaan saa…

      Joten tässä törötetään varmaan ikuisesti, sillä millä ikinä uskallan ostaa uutta tai vanhaa, kun kuten kuvailit uuttakin rakennetaan miten rakennetaan….

      Pahoillani teidän puolesta, mitä olette joutuneet käymään läpi. <3

  • No ihme kumma tällä hetkellä ei ole tuota ongelmaa. Mutta kun kodinkoneet talon valmistuessa on hankittu samoihin aikoihin, niin pelko peffassa tässä on, että milloin se rumba oikein alkaa! Toivottavasti vielä kaikki koneet kestää. Tosin pyykinpesukone on jo 13 v eikä mene millään rikki ja mä niiiiin haluaisin uuden!!!:)) Tsemppiä!

    • Hyvä nyt huokaiset vaan ja toivotaan ettei kaikki mene sumassa. Huom, jotkut ovat syntyneet onnellisempien tähtien alla, joten ei tämä "kirous" kaikkien pään ylle lankea. 😉 Hih.

      Heh mitenköhän se onkin, että se kapine jonka toivoo menevän rikki, ei mene millään, vaan kestää ikuisesti. Muistan muuten että mummin ja vaarin televisio eli 23-vuotta. Ennen tehtiin upeaa käsitöitä, nykyään roiskitaan menemään ja käyttöikä kaikelle on takuun sanelema aika. Takuu ei ikinä ehdi korvata niin mitään, vaan heti poksuu, kun takuuaika menee umpeen.

      No hups ei nyt enempää negatiivisia, kivaa iltaa M <3

  • Juu, tutulta kuulostaa! Ensin meni tietokone, sitten kahvinkeitin, sain kunnon palovammat jalkaani, puhelinkin ilmoittelee, että aika alkaa täyttyä, ja muutama päivä sitten tajusin, että muuton yhteydessä olen kadottanut arvokkaimmat koruni. Edellispäivänä heräsin kummallisessa asennossa, ja tajusin, että sänky on hajalla. Kaikki tämä yhteen viikkoon. Hohhoijaa.. 😀

    Ymmärrän, että tavaraahan se vain on, mutta kyllä ihminen tarvitsee niitä tavaroitaan kuitenkin. Varsinkin nuo korut ottavat päähän, siellä oli tunnearvoltaan mittaamattomia juttuja…:(((

    • Fanni apua mikä viikko sulla, aivan Murphyn laki, ei voi olla totta. Mutta eniten nyt surettaa, että missä ne sun korut. Ne voi muuten löytyä mitä ihmeellisemmästä paikasta ja vaikkapa parin vuoden jälkeen. Voi ei, toivottavasti löytyy, kovasti zemppiä. <3 <3

  • Tsemppiä sinne!
    Meillä on aika vähän tullut mitään yllättäviä lahoamisia, melkein jokaiseen olen osannut ainakin henkisesti varautua, että esim. laitteen käyttöikä alkaa lähestyä loppuaan. Meillä varmaan käy sitten niin, että kerralla posahtaa kaikki huushollin vehkeet vaihtoon, kun kaikki on hankittu about samaan aikaan. Vahingoilta emme ole täysin välttyneet. Yksi kosteusvaurioinen kylppäri on pitänyt kuivatella ja 1,5v sitten meillä oli vesivahinko ja aika iso osa yläkerrasta meni purkuun 🙁

    Itsehän olen nykyisin niin vainoharhainen, että tuskin pystyisin ostamaan omakoti-, erillis- tai paritaloa, enkä edes kerrostaloasuntoa, jossa tiedetään että putket pitäisi tehdä pian, mutta ei ole asialle mitään. Osittain siitä syystä olemme jämähtäneet tähän nykyiseen rivariin, vaikka kaipaisimme enemmän tilaa. Vaikka eihän sitä tästäkään täysin varmaksi tiedä, etteikö joku epämiellyttävä yllätys muhisi täälläkin, mutta parempi touch on asiaan kuin vieraista rakennuksista.

    • Eli teilläkin on ollut paljon murheita kosteushommeleiden kanssa. Kyllähän se perhettä rassaa ja talouttakin, kun remonttia pukkaa ja joutuu elämään työmiesten ja sotkun keskellä. Niin se voi hyvin olla, että kaikki lahoaa yhtäaikaa, mutta toivotaan kuitenkin ettei niin käy…

      Eikö vaan parempi touch, en tästä uskalla enää ikinä lähteä, kun olen seurannut tämän talon remonttia vaihe vaiheelta joka ikinen päivä ja myös joitain korjauksia tarvitsi tehdä remontinkin yhteydessä, sillä kaikkihan ei aina mene siinäkään putkeen…

      Muuten jos et itse mitään ymmärrä ajatella, eivät välttämättä kukaan ajattele puolesta. Meillähän oli aiemmin vessoissa ja kylppäreissä sähkötöpselit mutta nytpä niitä ei ole, kun ei ymmärretty remontin yhteydessä erikseen mainita, että halutaan ne sinne jatkossakin…. Eli eipähän ainakaan kuole kosteassa tilassa sähköiskuun, se on nyt varmistettu. 😉

      Autotallissa meillä on pyykinpesukoeet, lattiakaivo ja vesipiste ja näin ne kyllä alun perinkin suunnittelin, jotta välttyisimme niiden suhteen tulevilta kosteusvaurioilta ja eipähän tarvitse kuunnella linkouksen pörinää.

      Tuon putkihomman ymmärrän enemmän kuin hyvin, ah ihanaa kun on tuliterät putket ja nekin suojaputkessa. Tiedänpähän mitä on, kuten sinäkin. <3

  • Tuttua lahoamista! Aina on joku paikka rempallaan ja laskuja kertyy 🙁
    Joskus on sellaisia jaksoja, että kaikki hajoaa….auto, pesukone, wc-istuin (näin meillä helmikuussa) jne. Se on sitä laiffii kai…..

  • Noin suuria hajoamisia putkeen ei ole ollut. Tai no jaa, yksi kertymä oli aikoinaan; irtisanominen, hammas lohkesi ja hevonen puri kämmenen kokoisen palan ihoa käsivarresta. Kaikki kahden viikon sisään. Vaan ihan hyväksi kaikki kääntyi; hammas korjattiin, käsivartta paikattiin kolme kertaa seuraavien vuosien aikana, mutta onneksi ei hermoja vaurioitunut ja lähdin vuodeksi Yhdysvaltoihin, joka oli käännekohta elämässäni.

    Kodin oston myötä ostettiin monta kodinkonetta kymmenen vuotta sitten, toimivat vielä, mutta saattavat tulla elinkaarensa päähän peräkanaa…

    • No onhan sinullakin ollut aikamoinen putki ja jos olet silloin ollut vielä nuori, sillä nuorena sitä enemmän suistuu raiteiltaan kun tulee murheita. Eikö olekin jälkikäteen mukavaa katsella, että hei tuostakin selvittiin. 🙂 Tuo jenkkivuosi on jotain mahtavaa… Olisin ite 19-vuotiaana päässyt ystäväperheelle au pairiksi Washingtoniin, mutta ei riittänyt rohkeus lähteä. Sitä olen katunut…

      Toivotaan, ettei sentään peräkanaa teille käy, yksi vuodessa max. <3

  • Miksi kaiken täytyy hajota aina yhtä aikaa,kummallista. Toivon mukaan asiat selviää parhain päin 🙂

    • Kaikki on korjattu ja nyt taas säästetään pahan päivän varalle. Kaikki on ok ja ei siinä mitään, etenkin tuosta talokeissistä jo niin monta vuotta, että se vaan ei enää tunnu niin paljon ja sitä ei niin kauheasti edes halua ajatella. 🙂

  • Noinhan siinä yleensä käy. Sama tapahtuu laskuilla. Olen huomannut, että tammi- ja toukokuussa kaikki laskut, mitä vain voi tulla, tulevat. Köyhyys täällä…

  • Mikähän siinä on että kun yksi paikka/asia hajoaa niin sitten joku toinenkin ja kolmaskin jne….ja miks aina niin kalliita juttuja:( meillä jännätään autoa kun siinä merkkivalo varoittaa hiukkassuodattimesta ja korjausarviota kun kyseltiin niin useita tonneja…. Toivotaan että lahoamiset takana ja nyt aurinkoa ja iloa edessä päin ❤️

    • Apua mikä se hiukkassuodatin on, ei apua kuulostaa niin kallilta… Kunpa se ei teiltä menisi ja nyt tietty kehitin siitä uuden pelon aiheen tännekin. Olen jo oppinut jakohihnat, mitkä lie hammaspyörät, mutta vauhtipyörä ja hiukkassuodatin, ei apua niistä en ole kuullut ikinä! Toivon todella ettei teille käy noin ja ikävää on elää tuon stressin kanssa… Voi mööh…..

      Sinne aurinkoisia ajatuksia kasakaupalla. <3

  • Kääk, aikamoista 🙁

    Täältä ei tule vertaistukea, mutta sympatiaa ja empatiaa sekä paljon lämpimiä halauksia. Mutta näinhän se taitaa olla, että kaikki "ei niin kiva" kasautuu aina samaan satsiin…

    Puss <3

  • Hienosti tsemppasit siellä autokauppiaalla – voin hyvin kuvitella, ettei uskalla enää soittaakaan ja varmaan pötkii pakoon, jos vain näkee vilauksenkaan sinusta:)
    Ja kyllä tuo lahoamisilmiö on tuttu juttu – sellainen dominoefekti. Aina kuitenkin pääasia on se, ettei mene ihmishenkiä!
    Aurinkoa sinulle keskiviikkopäivään, Tiia ihaNainen <4

    • Joskus vaan mitta täyttyy ja en ollut ilkeä, olin asiallinen, että nyt lopetetaan ne lööperipuheet heti alkuusan…

      Niin olet oikeassa, kun kaikesta selviää rahalla, niin siitä vielä selviää kuitenkin, vaikka se voi mittaamatonta stressiä aiheuttaakin.

      Tänään onkin niin ihanasti aurinko paistanut, että toivotuksesi osui niin nappiin. <3 Aurinkoisia ajatuksia ihanalle Ladylle <3

  • Eikä! Voihan sun… mutta peukkuja, että pistit luun kurkkuun, ne kyllä pyörittää ihan miten tahtoo, jos ei pistä kovaa kovaa vasten. 🙂

    • Ne pyörittää ja lopultahan mieheni vielä soitti, kun aluksi tuo korvaus olisi ollut 30% ja ukkeli rutisti siihen 10% lisää. Mikä on tuntuva lisä näin isoissa summissa. .)

  • Hyvinkin tuttua tuo, etenkin auton kanssa. Viime syksynä tuntui, että toinen auton asui korjaamolla ja ei se edelläänkään 100% luotettava ole, että sitä korjaamo käyntiä odotellessa. Auton lisäksi kuivausrumpu päätti sanoa viime vuoden syksyllä sopimuksensa irti. Eli hyvinkin tuttua on.

    • Kuulostaa niin tutulta ja juu voihan kuivausrumpu se päätti myös päivänsä ja en ole uutta hankkinut, hyvin on pärjätty ilman. Käytin siinä muutenkin vain lakanat ja pyyhkeet, joten ihan hyvä näin. Taitaa olla aikamoinen sähkösyöppökin.

      Ihanaa iltaa Kirsi <3

  • Voi Tiia, on sulla ollut paljon vastustusta nyt. Ja aiemminkin, voi itku!

    Kyllä kuulostaa tutulta, oma elämä on ollut välillä pelkkää suossa tarpomista. Hometalo, kaupanpurku, se on koettu täälläkin. Kerran ajamani auto syttyi tuleen. Viimeksi ulkomaanreissulla auto pasahti aika rajusti kauhean savuamisen kera ja vielä moottoritielle missä todellakaan ei ollut turvallista pysähtyä!
    Rakkaita koiria minulta on kuollut tapaturmaisesti, paljon on elämässä tapahtunut, niin paljon etten mitenkään muista kaikkea, onneksi! Yleensä kun jokin kodinkone on hajonnut sitä onkin sitten seurannut toinen jne.16 vuotta erittäin vaikeassa suhteessa jossa ei ollut varmaan yhtään samantapaista päivää.

    Yleensähän se tuppaa olemaan niin, että kaikki kasaantuu ja tulee ketjussa. Juuri eilen minulta kysyttiin, miten jaksan/ pystyn olemaan aina niin iloinen ja optimistinen vaikka elämä on ollut todellla vaikeaa- niin en osannut vastata siihen. Vaikeudet saavat aikaan sen ,että osaa nähdä mitkä asiat on kuitenkin elämässä ihan hyvin. Ehkä ne myös kasvattavat, jalostavat ainakin sillä tavoin, ettei ne pienemmät asiat enää lannista. Voi myös ajatella, että eihän tästä voi enää olla suunta muualle kuin ylöspäin.

    Mutta tuommoinen auton hajoaminen, se ottaa niin päähän ja raivostuttaa! Kehtaavat veilä laskuttaa tuhansia euroja, vaikka no, työtään kai hekin tekevät. Onneksi sait sovittua, ettei tarvinnut ite kaikkea kustantaa. Olipa hyvä ettette ostanut autoa yksityiseltä, jolloin ois ollu vain perävalotakuu!

Vastaa käyttäjälle Kristallikimara.fi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud