Miten ihminen voi olla näin pönttö, älä ikinä usko navigaattoria….

Nukuin viime yönä aivan liian vähän
ja aamusella olin aika tööt kieltämättä.

Edes tämä kahvikupillinen Hattivattien hyökkäystä
 ei auttanut täräyttämään aivoja hereille.

Eipä siinä mitään, oli kiva päivä tulossa,
 olin menossa nimittäin ripsipermanenttiin,
 mikä on vallan uutta minulle.
Tästä tulee myöhemmin lisää, mutta kyllä jo nyt voin paljastaa,
että elämäni ensimmäisen kerran minullakin on kutsuvat
”tule luokseni räpsyttimet”.

No ei siinä mitään latasin navigaattoriin koordinaatit
ja lähdin matkaan.
Matkan kohde oli Kauniainen Tunnelitie 4
ja navigaattorihan sinne päin ohjasi kovin pitkään.
Yritti kyllä kehä 1:llä tunkea Helsinkiin päin,
 mutta niinhän navigaattori aina tekee,
aina yrittää tunkea Helsinkiin.

Leppävaaran kohdallakin pyysi kääntymään
 ja tekemään u-käännöstä ja mietin sopukoissani,
että onko se Kauniainen kuitenkin
 lonkeroitunut jotenkin kaistaleikkain Helsinkiinkin,
 kun navigaattori aina vaan Helsinkiin yritti ujuttaa.
Eli tuli tehtyä muutama u-käännöksen u-käännös
ja kuljettua aina uudelleen lähtöruutuun…

Päätin hetkeksi sulkea korvat navigaattorilta
ja jatkoin matkaa kohti Kauniaista omin neuvoin.

Kauniaisissa käski kääntymään vasemmalle
 ja taas olin matkalla kohti Helsinkiä ja Leppävaaran kohdalla.

Olin kiertänyt ympyrää ja ympyrää ja lukemattomia u-käännöksiä
ja tuumin, että miten olen näin latvasta laho.
Hieman jo itkettikin, aloin olla myöhässä ja olin aivan kuutamolla.

Suhasin Mäkkylän koulun parkkipaikalle ja katsoin navigaattoria
ja niinhän minä olin laittanut määränpääksi
Tunnelitie 4 Helsinki, eikä Tunnelitie 4 Kauniainen…

Voi apua…
Omaan pienen eksymisen kammon,
sillä ainahan minä eksyn.
Mitä voi odottaa supussa asustaneelta Helsinkiläislikalta,
 joka on kulkenut
laput silmillä raitiovaunuilla koko elämän.
Käy yhtäkkiä autokoulun Latviassa muuttaa Suomeen,
ensin Keravalle, sitten Porvooseen
 ja ihmettelee mikä on Kehä III ja mikä on Kehä I….
Aluksi ajokortin saatuani ja Suomeen muutettuani
 eksyin joka paikkaan
 ja ajoin aina lentokentän kautta kotiin,
oli ainoa paikka minne osasin…
Oli jo yleinen vitsi, kävitkö taas lentokentällä kääntymässä,
 kun matka kesti niin tuhottoman kauan….

Silloin itketti ja tänään itketti
ja kääk olen ihan loppu….

Aurinkoista keskiviikkoa ja nyt aion palkita kaikista
 ziljoonista u-käännöksien
aiheuttamista mielipahoista ja
elämäntaparempasta huolimatta itseni Kaktus Jättiksellä…
Tänään muuten mahduin farkkuihin,
joihin en ole mahtunut suurin piirtein sataan vuoteen…
Sekään ei lämmittänut ja se on varmaan lyhyt ilo,
 vyötärö varmaan taas kiristää kun nautin pian Jättiksen…

Alla pari kuvaa,
nassukuva juuri ennen ripsien taivutusta,
hei näkyykö epätoivo ja itkettyneisyys. 😉
Joku kiire käsilaukkukuvakin on matkalta tullut otettua….

Itkettää, mä oon ihan henkisesti loppu….
Oon pyörinyt ja pyörinyt….

Monoa alle, nyt on kiirus, ei saa myöhästyä!



67 thoughts on “Miten ihminen voi olla näin pönttö, älä ikinä usko navigaattoria….”

  • Höpö höpö sä mikään pönttö ole, oishan sen navin pitänyt tietää mihin sä olet menossa, pönttö navi kun ei muutaman kirjaimen heittoa tajua 🙂 Olis edes kysynyt neuvoa kun ties kuinka monetta rundia vedit, tekis mieli sanoa että sen on pakko olla mies mutta en mä nyt sit viitsikään 🙂

  • 😀 Eeeeeiii, mä en kestä! Sinä ihana ihana sielunsisko, minä meinaan ajoin ensimmäiset vuodet lentokentän kautta kotiin, ja arvaa oliko miehellä hauskaa!! Ja en ikinä mene sellaiseen tilaan, kuin silloin kun olen eksynyt ja myöhässä; itken ja olen ihan hysteerinen, muuten niin lungi tyyppi, mutta eksyminen…. ei pysy tunteet kurissa 😀

    Olet ihana <3

    • Reetta nyt pakahdun, eikä ja kamalaa ja ihanaa ja kaikkea. En voinut edes kuvitella, että toista tälläistä on. Juuri tuolta se tuntuu, hysteria iskee, itku ja paniikki, mistä lie kumpuaa. Onhan sitä kuitenkin tutuille vesillä, mutta silti, en kestä myöhästyä jostain virallisesta jutusta ja siihen vielä eksyminen… Apuva.

      Ite oot ihana, sinä lenttokenttäsisko. <3 Heh josko se mun mieli kato poltteli aina sinne lentokentälle, kun lentoemo oli se haaveamatti. 😉

    • Navi oli niin ilkeä!

      Räpsyt on tosi hienot, silmät vaan väsyneet, kun ensin itku, sitten räpsyjen laitto, hieman siinä silmät valui, kun ovat valuvaa sorttia. Mutta huomenna taas uuteen nousuun. 😉

      Kovasti haleja sinne Outi ystäväin <3

  • Muutama vuosi sitten kuljettiin ukon kanssa kavereiden luona pitkin e-suomea. Jossain vaiheessa jollain tiellä navigaattorikin putosi kyydistä niin että rääkäisi joka sadan metrin jälkeen, että käänny vasemmalle, käänny vasemmalle, vaikkei ollut tietäkään, pelkkää peltoa vaan.
    Ukko kiroili sille niin rumasti että loppumatkan Kuusamoon asti navi oli täysin hiljaa, ei puhunut mitään enää 🙂
    Minä en omin päin lähde mielelläni minnekään osautumaan kun eksyn aina ja kaikkialla.

    • Heli tuo on myös tuttua, navi yrittää aina jonnekin pellolla, aina! Lopulta siihen menee niin hermo, käänny, käänny ja käännyt. Tänään tee u-käännös nyt, tee u-käännös nyt….

      Juu kyllä aina hieman jännittää jos ajan vieraille teille ja sitten mietin, että hei navi turvaa selustan. Mutta tänään oli toki oma vika koko homma.

      Olen kyllä ajanut yksin Latviastakin Suomeen, se reitti oli jo niin moneen kertaan tahkottu miehen kyydissä, että tuttu reitti oli. Mutta Suomen päässä olikin ongelmia, kun piti löytää perille. Heh. 😉

      Kivaa iltaa. <3

  • Voi apua sun kanssa 🙂 Mä olen mestari ajelemaan harhaan. Jos navi sanoi, että käänny 300 m päästä niin joko käännyn edellisestä tai ajan ohi, kun en hahmota paljonko se 300 m on. Tai sit ajattelen, et kyllähän mä tämän reitin muistan kun pikaisesti kartasta katsoin. No enpä muista ja sit jossain skuugessa laitetaan nöyränä tyttönä navi päälle. Että sattuuhan sitä tekevälle *lohduttaa* 🙂

  • Onneksi kuitenkin ehdit! Tuntuu entistä vahvemmin että mulla on ollut hyvä syy kun ajokortti on ollut pelkästään henkilöllusyystodistuksena eikä se käy enää siihenkään…

  • Oih – voin kuvitella tuskasi , minäkin olen mestari eksymään ! Kerran vuosia sitten yritin päästä pois Vuosaaresta ja harhailin ympäri ämpäri ainakin kaks tuntia ennenkuin löysin Tampereen suuntaan … Silloin ei ollut navigaattoreitakaan vielä . Sittemmin lopetinkin autoilun kokonaan – tyydyn busseihin, juniin ja lentokoneisiin sekä taksiin. Tai yleensä jonkun muun kuljettamaan kulkuvälineeseen 😉

    • Ymmärrän niin hyvin tuon tunteen… Sitä saa oikein jättimigreeninkin kun eksyy ja eksyy ja lopulta on hätääntynyt. Sen verran paljon on tullut eksyttyä, että on jo sellainen eksymistrauma. Taitaa sellainen olla sinullakin, kun autoilu on jäänyt… Ehkä vanhoilla päivillä osaan sitten joka reitin, etten enää eksy…..

    • Niin eniten siinä stressasi ehkä se myöhästyminen.. Mikä sitä on ympyrää ajella, jos ei ole kiirusta minnekään. 🙂 Niin voi olla että tuo permis ei ollut minulta oikea nimi, vaan olisiko ripsien taivutus se oikein. Mutta ripset on kyllä aivan erit. 🙂

  • Onneksi koettelumuksesi päättyi kuitenkin hyvin ❤️Ja sait sulo silmiisi räpsyttimet ❤️

  • Loppu hyvin kaikki hyvin ♡
    Olen muutaman kerran tunaroinut ja nykyään, aina ennen lähtöä, katson vielä kartalta paikan läppärillä , saan jonkinlaisen kuvan ja osaan (tai en) sit hahmottaa, jis navigaattori ei osaa viedä oikeaan paikkaan.
    Olit ansainnut jäätelön☆
    -päivi-

    • Minäkin yritän karttaa katsoa, mutta paremmin muistan maamerkeistä>punainen talo, ostoskeskus jne.. 😉 Kartat eivät oikein aukene, sokea piste… Juu miten niin blondi.

      Nautin jäätelön joka siemauksesta. 🙂

    • Näin on näreet ja olisihan siinä voinut vaikka koko päivän rundailla ympyrää, heh ja hih, jos ei olisi ollut aikataulua… 😉 n

  • <3 Mulla mies aina sanoo, että mun pitäis mennä suuntavaistottomien SM-kisoihin…Mulla menee ihan kartta ihan sekaisin, jos ei oo tutut maisemat…Kaikkea sattuu, elämä on <3 Ihanaa viikkoa sulle!

  • Voi anteeksi nyt vaan, mutta en voi olla nauramatta 😀

    Meilläkin minä olen se joka aina eksyy, lapset letkauttelee mulle jatkuvasti suunnistustaidoistani. Muuten kyllä pärjään ja pysyn kartalla, mutta auton rattiin istuttua menee suuntavaisto ihan sekaisin! Mulla ei ole apua navigaattorista eikä tienviitoistakaan, en usko kumpiakaan 😀

    • Heh saa nauraa, minuakin naurattaa, vaikka eilen ei niin naurattanutkaan. 🙂 <3 Auto on kuules vallan aivan liian nopea paikantamaan ja avaaman mun mielelle kaikki maan merkkejä, ei ole ihme että suuntavaisto menee ja eksyy… 🙂 <3

  • Ihanaa että muutkin eksyy, ite en löydä mihinkään enkä muista reittejä vaikka olisin siellä ajellutkin joskus aiemmin… Surkea suuntavisto mulla tai siis sitä ei ole lainkaan. Onneks sait kivat räpsyt kuitenkin, pientä lohtua kuitenkin. 🙂

    • Hih räpsyt on kyllä kohdillaan ja tänään niitä on aikaa katsella, eilinen meni toipuessa. 😉
      Mulla ei ole niin mitään suuntavaistoa ja metsään ei saa laittaa yksinään…. Sinne unohtuisin ikuisiksi ajoiksi…

  • No joo eihan se Suomessa eksyminen niin kamalaa ole.
    Taalla jos ajaa vahingossa vaaraan paikkaan voi olla oikeesti vaarallista.

  • Voi ei, tsemppiä, kyllä se kohta olo helpottaa =D. Se on oikeasti hämävää kun täällä pääkaupunkiseudulla on monia samoja osotteita eri kaupungeissa. Niin kuin ei jokaiselle riittäisi omaa nimeä??? Ihanaa loppuviikkoa =).

  • Voi, että! Minä olen myös tuon navigaattorin kanssa tapellut ja se on kanssa käskenut kääntyä Hesaan vaikka olin menossa Lohjan taakse kaverini mökille ja siellä jo muutaman kerran olin käynytkin. Ei ne navigaattorit aina osaa. Joten en sitä yleensä suostu edes käyttään, mutta on pari kertaa tullut nappiosumakin ja olen löytänyt paikan, johon muuten en olisi osannut! No loppu hyvin ja kaikki hyvin ja ripset on nyt kiharalla:D

    • Stadi on kaiken keskus ja sen se navikin näyttää ymmärtän, kaikki reitit muka keskustan kautta, no kun minä en halua ajaa keskustassa…. En sitten kuuntele vaan jatkan pidempiä ja laveita reittejä, jossain kohti lakkaa naukumasta, tee u-käännös nyt…

      Kyllähän ne reitit jossain kohti sitten oppia ulkoa ja olenhan minä tutkinut miten nuo kehät menee, mutta jo unohtanut tietty. Räpsyt on kikkuralla. <3

  • Voi sua… mutta onneksi huonojen päivien jälkeen aurinko taas paistaa <3 Olen muuten itse yksi pahimmista eksyjistä! Ei tarvii, ku tulla esim. kauppakeskuksesta eri ovesta ulos… niin ihan "pihalla" oon ja väärä suunta on takuu varmasti. – Autolla olen tosi huono lähtemään yksin… itkuksi se menisi mullakin, ihan varmasti 😀

    • Niin vaikka tänään sataa, niin tänään en ole eksynyt, jee. 🙂 Kuulostaapa tuo kauppakeskus homma niin tutulta ja arvaa vaan kun jätän auton parkkiin jättimäiseen ostoskeskukseen, menen ostoksille, palaan sieltä, enkä enää muista minne auton jätin…. Itkuksi menee ja sitten kun sitä itkua vielä pidättelee, niin sitten tulee päänsärky. 😉

  • Navigaattorit ovat..noh, minullakin olisi muutama painokelvoton sana niistä sanottavana 😀 Joko se ei löydä osoitetta tai neuvoo johonkin keskelle peltoa. Taidan hankkia autoon jonkinmoisen vanhan ajan paperikarttasovelluksen :´D Lohdutuksen sanana, itsehän tänne muutettuani lähdin aina kehää väärään suuntaan! Lentokentälle en sentään koskaan päätynyt, vaikka lähellä se onkin, onneksi niin koska sielläkin on kaistaa ja tietä jos jonkinmoista!

    • Pelto tai Helsingin keskusta ja aina…. Juu lentokenttä on aikamoinen paikka, jonka hmmm.. olen nyt oppinut ulkoa, kun siellä tuli hieman asuttua autoilun alkuvaiheessa täällä Suomessa. 😉

      No en yhtään ihmettele, että lähdit, miten voisi tietää itä vai länsi, no ei mitenkään. 🙂

  • Niin…navit…ja Tiia…REPESIN, kuten arvasit 🙂 Olen asunut lähellä Tunnellitietä Helsingissä, joten ymmärrän navin tädin tai sedän pyrkimyksen saada suuntasi kääntymään kohti Helsinkiä 😀 Kuvia räpsyistä pian, jookos? 😉 p.s. Itselläkin ollut usein ongelmia navin avulla suunnistamiseen kanssa, jos yhtään lohduttaa.

    • Sä nyt niin tiedät tän homman, kuinka monta kertaa on sulle soittanut paniikissa ajoneuvoja.. Ja tiedät sitten Tunnelitienkin, heh ja siellä Lepuskissahan mä eilen koko ajan pyörin ympyrää ja ympyrää…. Niin kyllähän se navi vie aina maaseudulla pellolla ja kehillä Helsingin keskustan kautta….

      Räpsykuvia laitetaan ehdottomasti, ne on kuules aika hienot. 😉

  • Kun itse olin menossa kyseiseen paikkaan, niin meinasi käydä samoin… Onneksi tajuttiin se heti….

  • Kokemusta on :))) eksymisestä. Onnittelut farkkuihin mahtumiselle- mitä ihmettä on ripsipermanetti :DD?? tekoripsetkö vai mitä :)) olen autuaan pihalla näistä vinkeistä 😉

    • Hih taitaa olla naisilla ominaista välillä eksyä. Niin tämän nimi taisi kyllä olla ripsien taivutus eli ne taivutetaan pystyyn, kyllä on kuules räpsyt ja värjätään. 🙂 Kesto 8-viikkoa, todella luonnolliset ja siis omat ripset, ei pidennykset. 🙂

  • Tuo on karsea tilanne ja vielä kun on kiirus…. Nimimerkillä, kokemusta on… Loppu hyvin kuitenkin!

  • Minä eksyn kanssa aina ja jos olen vaikka Hansa-korttelissa Turussa, niin jännää on aina nähdä, mistä ulosmenoaukosta putkahdan ulkoilmaan 🙂 Navigaattoria en ehkä enää osais käyttääkään, kun siitä on aikaa kun viimeksi yritin.
    Ripsipermanentti on minullekin uusi tuttavuus. Miten niin pieniä papiljotteja voi olla olemassakaan? 🙂

    • Kristiina kiitos kiitos, niin sain nyt anteeksi hymyn huulille tuosta "koskaan ei tiedä mistä aukosta putkahtaa", niin tuttua ja niin totta. Aina on siis jännitystä elämässä. 🙂

      Hihii oli menninkäisten papiljotteja. Taitaa olla nimi ripsien kestotaivutus ja oikaisin hieman mutkia ja kutsuin ripsipermanentiksi. 🙂 Omat ripset värjätään ja taivutetaan pystyyn, on todella kivat ja luonnolliset. Kesto n.8-viikkoa. Näistä tykkään, ripsienpidennyksiäkin olen testannut ja ne ei alkuunsa ollut mun juttu. Meikittömänä oli keinotekoinen olo. Meikattuna tosi yes, mutta meikittömänä outo näky.

    • Hih Noora, tää on niin tyypillistä sekoilua mulle. Mutta eniten siinä stressia auttoi, että aloin olla myöhässä tuosta räpsyjutusta. Loppu hyvin kaikki hyvin <3

  • Voi sua, mulle vois just käydä noin. Eksyin melkein yks päivä, kun ajoin Porvoosta Helsinkiin, kun oli näitä tietöitä. Vauva kyydissä vielä lisää sitä tuskaa 🙂 Jälkeenpäin aina naurattaa. No mutta, ripsikuvia odotellessa!

    • Siellä on todella paljon tietöitä ja jos vauvalla vielä epämukavaa, niin se on autoillessa aivan kamalaa, kun ei voi lohduttaa… Ripsikuvia tulossa pian. 🙂

  • Voi ei! Mä en navigaattoreista tykkää….aina tuputtavat "make a u-turn":iä ja aiheuttavat ainakin minulle stressiä.
    Ripsikuvia odottelen minäkin 🙂

  • Navigaattorit vaativatkin tarkkoja koordinaatteja, niin kehittymättömiä laitteita vielä ovat. Laitteissakin tietty on eroa. Et taatusti ole ainut, jonka navigaattori on ohjannut ojasta allikkoon, vaikka koordinaatitkin olisivat kohdillaan. Mukava tietää, että kaltaisiani toivottomia suunnistajia on muitakin kuin minä. Toivottavasti kuitenkin ehdit ajoissa perille?

    • En ehtinyt ihan ajoissa, mutta ilmoitin ripsipaikkaan, että olen aivan lähellä ja tulossa. 🙂 Siellä odottikin maailman ihanin ja aurinkoisin ihminen odottamassa ja yhdessä naurettiin asialle. 🙂 Tuohon älyluuriin pitäisi päivittyä aina uusimmat kartat eli ajan tasalla pitäisi huom.olla. Mutta minkäs teet jos minä olen niin hömelö, että laitan määränpääksi Helsinki kun hih olen menossa Kauniaisiin. 😉 Kyllä vaan olen toivottomista toivottomin. 🙂

  • Voi e, onneksi pääsit kuitenkin perille kaikesta huolimatta! Mä en tykkää yhtään ajaa Helsingissä, tai muutenkaan vieraisiin paikkoihin, kun pelkään just tuota eksymistä, ja että jää pyörimään loputtomasti. Harjoituksen puutetta varmasti, mutta kun ei ole tarve ajaa, niin eipä tule harjoitustakaan.
    Löysin blogisi 40 + -sivustolta, jonne minutkin liitettiin. Olenko ymmärtänyt oikein, että asut Porvoossa..? Niin minäkin 🙂

    • Katja mahtavaa kun kommentoit, kävin itsekin jo katselemassa blogiasi, tykkäilin heti fb-sivuista ja insta seuraajaksi. Lukijaksikin olisin liittynyt, mutta sinulla ei taidakaan olla lukijapalkkia. 🙂 Kivaa että tulet joukkoon iloiseen, siellä on aivan mahtava naisjengi. Kyllä vaan Porvoossa asun ja sinäkin, voi miten kivaa. <3 Jos tulee joitain tapahtumiakin, niin yhdessä sitten matkaan, eikö vaan. 🙂

      Helsinki on kotikaupunki ja tunnen jokaisen kadun keskustassa, mutta se ei auta niin piiruakaan. Pelkään tuhottomasti ajaa siellä, liikenne on aika hurja. Vaikka ajoin toisaalta Latvian keskustassa mennen tullen, mikä on huomattavasti kamalampaa kuin Helsingissä. Latviassa kukaan ei koskaan antanut tietä, vaan siellä vallitsi viidakon laki. Mutta juuri niin, kun ei ole tullut ajattua miltei ikinä Helsingin keskustassa, niin ei ole tullut harjoitustakaan….

      Kivaa päivää Katja <3

    • Kiva, mukavaa päivää sinullekin :). Pitääpä mennä mukaan seuraavaan tapahtumaan (Se Siljan juttu jäi väliin kun oli muuta ohjelmaa), ja ilman muuta voidaan mennä samaa matkaa. Tiedä vaikka saisimme tänne Porvooseenkin järkättyä jotain…sponsoreita varmasti riittäisi kesäaikaan…mutta nyt on tietty aika lähellä koko kesä, eli vähän järkkäilyaikaa. Olen keskustassa töissä, joten kahvillekin pääsen, jos sopiva hetki tulee 🙂

    • Porvoo on niin ihana kesällä, että mitäs kivaa tänne voisi keksiä, vaikka mitä periaatteessa. 🙂 Minä kyllä ehdin hyvin kahville, koska olen kotiäitinä ja tästä on 4km keskustaan. 🙂

      Toivotaan että viimeistään syksyllä tulee 40+ tiimoilta jotain kivaa tapahtumaa, niin päästään kaikki tutustumaan. 🙂

  • Tuttu reitti on paras reitti 🙂 Kyllä mäkin mieluiten ajan esim. Helsinkiin samaa reittiä pitkin (Kalasatama-Espa…) vaikka kohde olisi toisella puolella kaupunkia. Mitä sitä enää tähän ikään muuttamaan hyväksi koettuja reittejä 😉

    • PauMau aivan sama ja mulla taas, Käpylä Pasila, Töölö, Keskusta, pitkä kuin laihavuosi, mutta kun olen hyväksi todennut ja osaan vaihtaa kaistojakin juuri oikeissa kohdissa, kun olen ulkoa ne opetellut. Mies aina sanoo, että katso niitä liikennemerkkejä…. 😉

  • Kuulostaa omalta elämältä. Liikenteessä säheltäminen on niin mun juttu, valitettavasti. Kerran jouduin vahingossa ruuhkassa kaistalle, joka vei Stockmannin parkkitaloon. Sinne ei siis ollut matka. Jouduin maksaa euron siitä, että kävin kääntämässä auton kyseisessä parkkitalossa.

    • Jani mahtavaa, että jaoit tämän ja arvaa vaan kenelle on käynyt sama. Hirmuisen mielellään en siten keskustassa pyöri, heh siellä parkkihalleissahan myös eksyy, hirmu isoja. 🙂

      Meikäläisen tyylillä ajaisin varmaan ympyrää hallista ulos ja sisään ja siinähän tuhraantuisi monta euroa. 😉

      Aurinkoista torstaita 🙂

  • Hauska ja hyvä kirjoitus. Siis navigaattorista.
    Tutussa paikassa on hauska väitellä herra Navin kanssa joka aina todella päättää viedä Hesan keskustan kautta jonnekin, vaikka haluan ajaa kehää pitkin, ja sitten ne U-käännökset.
    Mutta nyt rakennetaan ja uusitaan tiestöä, niin navi ei aina tiedä, jollei ole uusinta päivitystä.
    Eksyminen on kamalaa silloin kun on joku aikamääritys, milloin ja missä pitää olla, mutta muuten olen sitä mieltä, että aina pääsee perille, vaikka Porvoon kautta oli käytävä kääntymässä… heh. Mulla on navi aina päällä, kun Hesassa ajelen. Osa reiteistä on tuttua, mutta navin kanssa ei tartte joka ikistä risteystä itse miettiä… Mihin tämä maailma meneekään…:) Mutta maalla (ihan kuin nyt siellä ajelisin niin usein.. heh) navi on tuiki tarpeellinen, ja Hesan laita-alueilla ja Espoossa, erityisesti Vantaalla.

    • Orvokki heh niinpä aina sinne Helsinkiin ja sen takia en heti hoksannut mitä navi nyt meinaa oikein. Juu ei se eksyminen kyllä niin laisinkaan rassaa, jos ei ole aikatauluja, silloin voi pyöriä pörrätä vaikka koko päivän. Mutta ootas kun on tapaaminen ja uuden ihmisen kanssa. Tuntuu että menee kasvot kun on myöhässä… Siitä se stressi sitten tulee ja paniikki alkaa.

      Heh no kyllä vaan Espoo ja Vantaa ovat niin vieraita paikkoja, toki sieltä pääsee aina jostain kehälle tai Helsingin tai hihii lopulta lentokentän kautta kotiin. :=) On se hienoa että on navi, vaikka välillät tykkääkin kenkutella. Tällä kertaa kyllä sakotettiin ihan omasta pöntöstä päästä. 😉

  • Voi sua ressua! Minä olen kerran ajanut Helsingistä kotiin Ouluun ja silloinki ex- ukon kanssa peräkanaa, en tasan lähtisi sinne muuten pyörimään ainakaan kovin helpolla:) oli navi tai ei. Navihan se pönttö oli, etkä sinä!

    Ootan innolla kuvia uusista räpsyttimistäsi!

    • Heh olen kyllä ajanut Ouluun navilla ja lapset olivat ihan pieniä ja Latviastakin olen ajanut Suomeen ja silloin ei ollut navia ja ajoin yksin. Mutta olen jo oppinut reitin ulkoa, heh. Mutta ei niin stressaa eksyminen, mutta jos on aikataulutettu tapaaminen, niin sitten rupeaa itkettämään, ahdistamaan ja koko päivä menee piloilla.

      Hih laitan pian kuvia ripsistä. <3

      Iloa päivään <3

Vastaa käyttäjälle KATJA/ NEOVIA HOUSE Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud