Parrankasvu voi katkaista kamelin selän, jos sattuu olemaan nainen…

Parrankasvu voi katkaista kamelin selän, jos sattuu olemaan nainen…

Aamu alkoi mukavasti ja mallikkaasti, kaikki oli nukkuneet lapsosen unta ja suukkojakin vaihdeltiin perheenjäsenten välillä.


Tyttäreni 10-vuotta ei tosin sano ”rakastan sua” lausahdukseen takaisin enää, ei ole sanonut kuukausiin. En sitä kummemmin märehtinyt, mutta peilikuvaa katsoessa ja aloittaessani karvaviljelmän nyppimisen leuastani, huomasin samalla murehtivani, miten se pieni vauveli niin on kasvanut. Kohta on aikuinen, kohta on äiti ja kohta olen itse haudassa.


Siinä sitten tuumailin, kun menin peililtä toiselle partani kanssa, eri peileistä näkee eri karvat, että voi mahoton kohta partakarvat ovat mustia ja kohta olen niin likinäkönen etten näe niitä. En näe säärikarvoja, en mitään, kohta en kuule heinäsirkkojen siritystä.


Siinä sitten tuli puhelu, tuli toinen ja tuli pohdittua syntyjä syviä. Puhelut menivät syvällisille raiteille, elämästä, vanhemmuudesta, epäonnistumisista. 


Ajatukset risteilivät ja poukkoilivat ja nyt surumielisyys läikehtii iholla, niin että tunnen vaatteiden nypytkin karheina ihon pinnassa, hiuksetkin töröttävät nihkeänä ja liimautuneina. Peilistä katsoo väsynyt muori, jolle tänään iski myös partapelko…. Sainko nypittyä jokaikisen, mitä jos en huomannutkaan kaikkia. Parrasta tuli kuin koominen salaatinlehti hampaiden välissä, jota itse ei fiinissä juhlissa tiedosta ja joka on kuin huutomerkkinä kertomassa tarinaa, että minä en tänne juhliin salaatteineni kuulu.


Yksi tekijä koko tässä partakriisissä ja tajunnan virrassa saattaa olla se, että Indiedays gaalassa meitä oli n.10 aikuista 700 lapsen joukossa…. Hööh vastahan olin yksi niistä lapsista. Tuumin jopa gaalassa, että perässä tulevat, ne nuoret… Oliko se hieman kateellista, kyllä se taisi hieman olla…


Että tälläiset fiilarit tänään, joskus vaaditaan vain hennon hento karva katkaisemaan kamelin selän, tosin ehkä siellä pohjalla muhii jotain muuta syvempää. Viidenkympin kriisi kenties, heh etenkin kun instan puolella sain eilen kommentin, ”että oletpa hehkeä kuusikymppinen”.


Kuusikymppinen kuittaa ja toteaa, että ”onhan päivä vielä huomennakin”. 

Olen todella huonosti päässyt blogiin ja muiden blogeihin, jahka ehdimme kauppaan ostamaan uuden läppäriin elo helpottuu huomattavasti. Juuri nyt olen laina-ajalla pojan koneella 😉

Kivaa tiistaita <3


Tarvitsisin kissan rentoa asennetta…

Lisää kahvia koneeseen…

Ihanan Maijun sparrauskoulutusta. 
Maiju käskisi tehdä parrasta jotain rakentavaa…
Näkisi jotain hyvää parrassakin. 😉
<3



71 thoughts on “Parrankasvu voi katkaista kamelin selän, jos sattuu olemaan nainen…”

  • Ihanaa, että teitä aikuisiakin on tässä blogimaailmassa. Eihän me muut "hehkeät kuusikymppiset" pystyisi samaistumaan lasten kirjoituksiin.

    • Ihana Mape ja kiitos <3 Niin kyllä "kuuskymppisille" täytyy omat blogit olla ja olen täällä ihana aikuisten naisten yhteisö. Mutta sanottakoon että täällä käy myös aivan ihania nuoria naisia. <3 Heh taitavat olla esikypsiä, kun "partajutut" kiinnostaa. 😉 Kivaa viikkoa! <3

  • Kiitos tästä postauksesta! "Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain…"
    Terv.Yks partakarvojen ihmettelijä 😀

  • Ha haa… Mä Indiedaysin gaalassa yritin Philipsin karvanpoistolaitteen äärellä kysellä, että auttaiskohan tuo leukakarvoihin kanssa. Sitten siinä mittailtiin, että mun karvoihin ei auttaisiv armaan mikään, koska on vaaleita… Nuo laitteet, kun ei tunnista vaaleita karvoja… No siinä hätäpäissäni yritin, että josko ne vaikka värjäis ekana mustax… mutta sekään ei kuulemma auttaisi mua, kun se karvatuppi olisi edelleen vaalea… No ei sitten mä pidän nää mun karvani leuassa sitten ;))) Joo ei tää tiia niin vakavaa ole… Parempi pari karvaa leuassa kuin keskellä naamaa 😉

    • No nyt ei munkaan kannata miettiä noita laitteita… sen verran vaaleita ja hentoja ovat, mutta niitä on ärsyttävän paljon 😀
      – Kiitos "infosta" Maiju 🙂

    • Maiju tiesin että sulta löytyy tähän parta-asiaan lohdunsanoja, jos parikin. No aparaatti sitten ostoon, kun alkaa tummenemaan parta, jos enää sitten niitä mokomia näen…

      Ois kyllä inhaa jos nenussa kasvaisi pitkiä karvoja, siitä en tykkäis. Antaa niiden lepatella leuan alla, jos itse en huomaa, niin haitanneeko tuo. 😉

  • Voi Tiia! Oot niin huippu! Ja turhaa kateutta tunnet, sää oot niin nuorekas ja kaunis,että jos erotuit blogitapahtumassa,niin vain edukseen! Juurikin eilen puhuttiin susta äidin kanssa,että ethän sää vanha vielä oo ja paljon nuoremman näköinen,ku monet muut ikäisesi. Oli myös ihanaa puhua kanssasi ku edessä oli elämää nähny aikuinen eikä mikään draamailija,niinku mun ikäsissä sitä on aivan liikaa 😀

    • Enni oot niin ihana, että pakahduttaa. On myös aivan mahtavaa, että teitä nuorempiakin kiinnostaa partajorinat. Nuorekas on niin imartelevaa, ai että ihanaa kiitos. Vaikka aamuisin tiedän ettei se valitettavasti enää aivan niin mene.. Hööh, mutta aikansa kutakin, tässä iässä on mahtavaa kun elo ei ole enää tunteiden vuoristorataa. Sinä se vaan olet niin ihastuttava ja sinussa ei asu draaman murustakaan.

      Meidän tapaaminen teki niin iloiseksi. <3 <3 <3

    • Koitan välttää kaikki draamailut 🙂 ja todellakin kiinnostaa partajorinat :'D tää on hyvänmielen blogi <3 nyt jälkeenpäin ajateltuna,reissun paras juttu oli sun tapaaminen. Siellä tapahtu paljo ikäviä asioita, sinun tapaaminen kaiken keskellä lämmitti mieltä <3 toivottavasti näemme uudestaankin!

  • Niin kauan kun partakarvat kasvaa, on elämää 😉 Ja 40plussassa on takuulla enemmän hehkeitä kuuskymppisiä tai melkein sellaisia kuin teinejä. Vaikka kylläpä hekin sinne hyvin mahtuvat, tulevaisuuden parrankasvattajat 🙂

    • Asiaa kirjoitat! <3 Parempi parralla, kuin elottomana ilman partaa. Kaikki on lopulta asenteesta kiinni ja voihan tuon parran lopulta vaikka vahata, ettei koko ajan liehu siinä häiritsemässä.

      Ihanaa viikkoa <3

  • Sinä ja sinun kuuskymppiset.. Taitaa olla moista sanovalla likinäkö tai ikäkriisi. Tai molemmatkin.
    Parta olisi kiva talvella kaulahuivin sijaan, sellainen ihana pörheä jutska, jonka sä voisit sillä babylissillä kihartaakin. Olalaa! Mulla on se perinteisempi rullaatirullakiharrin. Uh, korkkiruuvikauluri.
    Mutta tällai kesän kynnyksellä, voiskohan siitä kasvattaa kokouikkarin?! Mitä ne nyt on, ne kietaisuhärpäkkeet!?
    **Mittailee omia karvojaan ja yrittää peittää niillä rintamustaan**

    • ¨Tämä sanoja on yllättäen sulkenut tilinsä, kenties tuikki huumorilla muitakin "kuusikymppisiä" hehee. 😉 Aattele jos olisi niin parrakas, ettei tarvitsisi vaatteita. 😉

      Ihanaa viikkoa Viltsu <3

  • Mistähän toi fiilis johtuu sillä samaa mietin eilen. Olen myrehtinu että olenko jo pian mummo kun vuodet vaan juoksee ja noi mun lapset ei pian enää ole lapsia. Ihanaa kun meidän 11vee vielä joka päivä huikkaa "oot rakas" mutta joku päivä sekin loppuu. Niiiisk.
    Mulla ei kasva parta (tank kaad) mutta kulmakarvoja metsästän peililtä toiselle ku ei niitä kunnolla nää. Tsempit meille ♡

    • Välillä se iskee ja lujaa. Tänään fiiliksen toi uudelleen pintaan, kun pesin lasten leikkikahvitteluastioita. Mietin kauankohan pienin leikkii niillä enää… Voi meitä, toisaalta kaikki ikävaiheet ovat mielenkiintoisia ja on kivaa seurata niitä. 🙂

      Ihanaa ettei parta kasva, se on kuules riemun asia, koska kyllä se nyt taisi olla että 45-vuotiaana niitä alkoi tulemaan ja tuntuu että nypintä vaan niitä villitsee… Kunpa eivät mustuisi…

  • Nelkytplussalla pitää siis olla oma gaala, jossa on ikäraja, musiikki ei pauhaa kovaa ja valoa on riittävästi vaikka nyppiä partakarvoja 😀 Mulla on yksi musta partakarva leuan alla, jota sitten nypin ja hypistelen ja häiriinnyn. Hyi. Mutta Tiia, ajattele miten paljon ihanampaa on olla keski-ikäinen kun ei tartte enää niitä nuoruuden draamoja käydä läpi!

    • Luit niin mun ajatukset, musiikki ei pauhaa, jotta voi jutella, ei saa olla liian pimeää, jotta näkee parraltaan eteenpäin , istumapaikat pitää olla kaikille. Seisominen korkkareissa on tappoa. Gaalassa eivät heh nuoremmat ymmärtäneet antaa vanhuksille paikkoja, ei edes tälläiselle partaisalle. 😉

      Ehkä se sun yksi on jokin poikkeus tai luomikarva, josko se ei olisi partaa laisinkaan. 😉

  • Tiedätkö, mulle joku mies nauroi ääneen Ruisrockissa kolme vuotta sitten, että "en ole ikinä nähnyt naista jolla kasvaa viikset". Siis mitkä? En unohda tuota kommenttia ikinä ja olen aina tutkinut sen jälkeen naaman karvoja. Vaikka en ollut tuolloin täyttänyt edes 30 vuotta ja se mies oli pienessä nousuhumalassa, niin kyllä kauhistuin. Karvat naamassa eivät ole kivoja. Jaan ahdistuksen. Aurinkoista tiistaipäivän jatkoa kuitenkin! 🙂

    • Apua apua apu, himputin ukko! Tuo kirjoitetaan kiveen. Olen nähnyt sut livenä ja mitään partaa, viikseä ei todellakaan ole, sähän olet siloposkien esiäiti.

      Tuo menee samaan kastiin, kun mulle sanottiin kun painoa oli 47kg, "oletko läski vai muuten vaan raskaana" olin 17vee ja muistin jokaisen sanan tismalleen miten tyyppi sen sanoi. On muuten aika pokkaa sanoa noin rumasti yksinään, ilman kaveriseuraa, ehkä nuo miehet olivat hulluja molemmat, ajatellaanko niin.

      Juu parta on todella epäseksikästä, minä en tykkää. Ei kivaa että sellainenkin on päättänyt kiusaksi alkaa rönsyämään…. Aurinkoa sinne kohtalotoveri ei parralla, mutta ajattelemattoman miehen nälväisemänä. <3

  • Sinä ja partakarvasi 😉 Olet ihana! Yksi ystävä sanoi, että varvaskarvojen ilmestymisestä tietää, että 4-kymppiä on täyttynyt. Oikeassa oli. Olen ehdottomasti mukana tuossa nelkytplusjuhlassa jos sellainen tehdään! Marikan ehdotus kuulosti oikein hyvältä. Saako gaala-asun vain vaihtaa kuminauhavyötäröisiksi stretchhousuiksi, niin on mukavampi olla 😉 😉 😉

    • Ihana Anu ja varvaskarvat, niitä olen muuten nähnyt aivan parikymppisillä, että niitä ei tarvitse ainakaan ikänsä puolesta häpeillä. Mutta olisi se aika hurjaa jos niistäkin alkaisi rönsyämään, kuin Hobbitteilla, ui…

      Saa vaihtaa, trikoota sen olla pitää,. jotta pystyy mukavasti istumaan. Todellakaan en halua seistä koko iltaa ja syödä seisten… Ugh… nuoret eivät ymmärtäneet antaa parrakaalle "kuuskymppiselle" edes istumapaikkaa. 😉

  • Omassa leuassanikin kasvaa silloin tällöin muutama pidempi karva, jotka huomaa tietysti vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat jo pitkiä ja lepattaneet huutomerkkinä leuan alla jo päiväkausia. Kulmakarvojenkin saatan luonnonvalossa huomata olevan Cro Magnon-mallia, vaikka kylppärin peilistä en ole sitä aamulla nähnytkään… Tästä tuleekin mieleeni, täytyy muistaa ostaa pinsetit töihin.

    Olen tämän kevään aikana haudannut isäni ja yhden ystävän, vanhenemista ja kuolemaakin on siis tullut mietittyä viime kuukausina. Silti tunnen, ettei tässä nyt ihan toinen jalka haudassa ja toinen saippuan päällä vielä olla vaan roppakaupalla hyvää on vielä edessä tulevina vuosikymmeninä. En ole enää teini enkä nuori aikuinenkaan, mutta vielä voimissani ja täynnä elämää. Ainakin näin keväällä tuntuu, että paljon ihanaa on edessä.

    Ja niistä anonyymien kommenteista; siinä vaiheessa kun alkaa tulla paljon anonyymien (ilkeitä) kommentteja, voi ajatella saavuttaneensa suosiota, kun ne ilkeilijätkin ovat löytäneet tiensä blogiin/instatilille….

    • Lumo olet aivan oikeassa, alamme olla iässä, jossa valitettavasti läheisiä on sairastunut, menehtynytkin ja pitää muistaa, että elämme todella hyvää aikaa. Jos ei olisi kaiken maailman partoja ja muita kremppoja, niin tämähän olisi aivan luxusaikaa. En todellakaan kaipaa nuoruuden tunteiden vuoristorataa, oli todella raskasta moiset mielialanvaihtelut.

      Voi sinunkin partakarvat, aivan sama täällä, huomasin itsekin, että pitkiä ovat…. Lepattavat varmaan aurinkoisena päivänä kauniina tuulessa… Iihhh……

      Niin en ole varma halusiko hän ilkeillä vai oliko aitoa huumoria, kommentin on poistanut ja instatilinsä lopettanut. Kenties lähetteli muillekin kyyskymppiskommentteja, en tiedä ja josko sittten joku olisi tehnyt ilmoituksen…. Juttu kyllä aivan aidosti nauratti. Kuuskymppiset ovat vielä nuoria ei siinä mitään ja hehkeä on kaunis sana. <3

  • Juu olen hissukseen huomannut että minullakin taitaa olla pikkuisia naamakarvoja…mutten ole vielä tehnyt niille mitään. Mitäs niistä. Ei niitä taida nähdä kuin mieheni, eikä hänkään ilman laseja!
    Mielenkiintoista kun kerroit Indiedaysin ikäjakauman. Ehkei enää teekään niin mieli noihin "bileisiin"…:D

    • Matkatar luulenpa, että ensi vuonna iltagaala jää minultakin väliin.. Päivätapahtuma oli taasen todella kiva ja siellä ei tuo ikähommelikaan pistänyt lainkaan silmään.

      Juu ei kannata parralle tehdä yhtään mitään, ne sikiää….

  • Päivän naurut , sorry ❤
    Entäs minänoikeesto lähempänä 60 kuin 50 ja parta se kasvaa täälläkin ja kahden peilin väliä juoksen minäkin pinsetteineni. Lisä valon tarve kinttukarvojen kanssa on plussaa ja mikä nyt on plussaa, taipuu kuitenkin paremmin niitä karvoja etsimään, hahaa! Odotahan kun tähän ikään, lyhyt hilhaiset t-paidat jää kaappiin roikkuvien allien takia, lyhyet shortsit EI ym ym. Mutta kun nyt nuorena kiinteydyt eihän sinulla näitä ongelmia sit olekaan. Toivoisin jonkun sponsorin et pääsis johonkin kiinteytys hoitoon, nyt ei sitä mihinkään pääse jos ei itse sinne kinua ja sitä en vielä uskalla.
    Mutta tsemppiä, oot hyvän näköinen nuori ja reipas nainen, ei muuta kun menoa ja meininkiä elämään , pus pus!
    -päivi-

  • Päivän naurut , sorry ❤
    Entäs minänoikeesto lähempänä 60 kuin 50 ja parta se kasvaa täälläkin ja kahden peilin väliä juoksen minäkin pinsetteineni. Lisä valon tarve kinttukarvojen kanssa on plussaa ja mikä nyt on plussaa, taipuu kuitenkin paremmin niitä karvoja etsimään, hahaa! Odotahan kun tähän ikään, lyhyt hilhaiset t-paidat jää kaappiin roikkuvien allien takia, lyhyet shortsit EI ym ym. Mutta kun nyt nuorena kiinteydyt eihän sinulla näitä ongelmia sit olekaan. Toivoisin jonkun sponsorin et pääsis johonkin kiinteytys hoitoon, nyt ei sitä mihinkään pääse jos ei itse sinne kinua ja sitä en vielä uskalla.
    Mutta tsemppiä, oot hyvän näköinen nuori ja reipas nainen, ei muuta kun menoa ja meininkiä elämään , pus pus!
    -päivi-

    • Hih kuulostaa jetsulleen elävästä elämästä täälläkin, eri valo eri karva. 😉

      Kyllä se meikäläisellä on allien kanssa siinä ja siinä, vielä kun täytin 40v oli sellaiset pajunoksat käsivarsina ja yhtäkkiä patongeista tuli ranskanleivät…..

      Täältä löytyy muuten aivan hillittömät säärikarvatkin. Kait se on kun on tälläinen jostain syystä epätyypillinen karhea hiuspehko niin kynnysmatot löytyy niin koivista kuin leuastakin….

      hirmuisesti pus pus sinne, tämä on kuitenkin hyvää aikaa ja pitäisi muistaa, että niinhän jokainen vaihe on, näin on elämä tarkoitettu.

      Halit! <3

  • Mistähän kummasta ni partakarvat ilmestyy, mä olen sen niin päättänyt että ne on kuiteskin vaan hiuksia jotka tuppaa tulemaan väärästä kohtaa ulos 🙂 hih hih 🙂 Sä oot kyllä niin eläväinen, iloinen& kaunis <3

    • Marina no nyt oot aivan hassu, sähän oot nähnyt livenä meikäläisen, eihän se nyt niin ole. Mutta kiitos kaunis aivan mielettömän ihanasta kommentista ja ite oot. <3 <3 <3

  • 😀 Minä olen sellaisia haivenia nyppinyt leuastani jo 15 vuotta. Eli kyllä niitä kakskymppisilläkin on :). Leuka pystyyn vaan <3

    • Tuleekohan helpommin kun on niin paksu tukka. Sinullahan on aivan uskomattomat hiukset ja omatkin sellaisia jouhia. Leuka karvoineen pystyyn, ehdottomasti ja tälläisellä karvavertaistuella se sujuukin kevyesti. <3

  • " Ei parta pahoille kasva " sanoo vanha sananlaskukin 🙂
    Partakarvoja nypin pinseteillä harva se päivä, luomiin kasvaa säännöllisesti piiitkiä karvoja ja välillä kulmakarvoihin myös joku sinne kuulumaton hius ?! Mutta ei haittaa tahtia , yksi päivän rutiineista nykyään 😉

    • Heh minä olen sitten synkistä synkin, kun partaa pukkaa vallan yhtenään….juu alkanut kuulumaan täälläkin rutiineihin, kenties vahaan leuan…..Luomethan on kait terveitä kun niissä kasvaa karvoja, joten niistä karvoista riemuitsen. 😉

  • Kuule, vaikka mä en oo vielä kuuskymppinen 😀 niin kuin sinä (heheheheh) niin mulla on jo muutama tumma karva leuassa, joten kuule rakas keski-ikäinen partakarvasisareni…Et ole yksin vaivasi kanssa. Love u parralla ja ilman <3

  • Voi ei…joskus on tuollaiset fiilikset, vaikka kuinka kaikki olisikin hyvin. Kait se vaan kuuluu elämään. Mutta ei oo kivaa!! Jollain toisella on jo näkö huonontunut, kun kuusikymppiseksi väittää?!

    • Joskus voi hento karvakin sysätä ihmisen kummallisille vesille… Tänään on jo hyvä päivä. Blogista on valtavasti apua, ensin tunteiden purkaminen kirjoittamalla ja sitten tämä teidän vertaistuki on jotain uskomatonta. Kiitos SatuTalo <3

  • Jaiks!
    Vielä taitaa mun leuka olla parraton… vai pitääköhän mennä syynäämään kylppäriin..
    Lentokoneen vessan valot ovat myös tehokkaat, nypin siellä kulmakarvat kuntoon 😉

    • Olet taatusti aivan parraton, lupaan sen. <3 Lentokoneen vessat varmaan hyviä, erilaisissa valoissa näkee eri karvatyypit, ne kiusankappaleet….

  • Mulla ei vielä partakarvoja näy, mutta varpaissa kasvaa niin että heilakulta välillä kuittailee, jotta "…älä kompastu varvaskarvoihis…". Rakkaudella ja huolenpidolla tietenkin sanoo 😀

    Elämä on…ihan ihanaa vielä näin keski-ikäisenäkin!!!

    • Kikka voi että olet ihana! Iiks ihana heila, niin rakkautta se on rakastaa kaikkia karvoja ja vielä kun niille pystytään nauramaan, niin se on sitä aitoa <3

      Niin on, en todella haluaisi olla nuori enää, se luku elämässä on nähty. 😉

  • Ha haa! Sainpa ihanat iltanaurut! Kuusikymppinen parrakas nainen! Mikäs sen hemaisevampaa!
    Minua on "siunattu" karvattomalla keholla. Eipä sitten ole kovin paljon hiuksiakaan päässä! Kaverit ovat aina tuskailleet säärikarvojensa kanssa ja toisella kädellä pöyhineet tuuheita hiuksiaan. Minä voisin ottaa vaikka muutaman partakarvan, jos saisin hieman enemmän hiuskarvojakin samalla päähän!
    Mutta näillä mennään, karvoilla tai ilman! 😀

    • ihan parasta, jos naurattaa. 🙂 Iloa on kivaa tuottaa, heh juu kuuskymppinen parrakas ja totta vielä joka sana, riippuen miltä vinkkeliltä katsoo. 🙂

      Niin ei saisi valittaa, on tälläinen jouhitukka, niin kait siksi sitä jouhta on joka puolella kehoa. Välillä veistelen että hirsutismi vaivaa ja taitaa se vähän vaivatakin. 😉

      Mutta hyvä näkökanta tuo sinun, eli parralla vaan ylpeänä eteenpäin tai ilman. <3

  • Kuule – muistan tässä elävästi noin lähes 10v sitten ennen palaveria kun työparini (nainen – minua paljon nuorempi) kanssa oli tapana aina ennen palaveria tarkistuttaa partakarvani – nopeasti hän sitten ne nyppäs pois jos oli aamu-unisena jotain jäänyt 😉 – siitä tuli jo meille naisille hauska tapa – sitten on vuosia ollut työparina mies ja voit arvata, että tämä tapa loppui siihen :DD nyt olen sitten oman onneni seppä :DDD

    • Voi mahoton teilläpä ollut kätevä työkaveruus. Ja hitsi miehen se vasta pitäisikin ymmärtää nämä partahommat, mutta eihän sitä tohdi, ehkä vaan oman ukkelin kanssa. 😉

  • Missäs taas rämmitkään siskokulta! …suossa ja kainaoilta myöden…tamarapressejä siis…naurattaa. Se partatarkastus kerran viikossa tyttäriltä toimii ja toimii myös heille opetuksena iän karttumisesta, meillä sitä harrastetaan. Nokka pystyyn ja lenkille kevään tuoksuja katsomaan ja nauttimaan…eihän se viidenkympinvilli vielä Sinulla ole ja se viisikymppiä on muuten kääntöpaikka takaisin lapsuuteen…miksi muuten vanhukset vaipoilla olisi.

    • Oi Saila, suossapa suossa, kivisessä sellaisessa, mutta onhan päivä tänäänkin ja jo parempi mieli. Tänään en ole vilaissutkaan partaan päin, päättänyt voittaa henkien taiston. 😉

      Jotain viiskymppästä tämä on, moinen kriisihän voi vallan kestää vuosia, esikriisi, itsekriisi ja jälkikriisi. Hee. 🙂

      Vaipat tarttisin välillä itsekin, onneksi on Tenat 😉

  • Nyt Tiia kulta voin vilpittömästi sanoa, etten huomannut mitään partoja sinun leuassasi. Olit ihan hehkeän näköinen tänään, vaikka nyt kun tätä luen huomaan väsyneen vireen kirjoituksessa. Sellaistahan tämä meno välillä on ja eikun jatketaan! Eikö kuitenkin ole ihana huomata, että kun on tullut ikää enemmän, niin ei millään enää haluaisi olla kaksikymppinen! Meitä bloggaajia kuitenkin onneksi nykyään löytyy niin monen ikäisiä ja sehän on rikkaus!

    • No katsos M olin nyppinyt ne juuri ja monen peilin ääressä ja joka kulmasta. 😉

      Elossa on välillä töyssyjä, mutta se kuuluu elämään ja kaikkien tunteiden tunteminen antaa fiiliksen, että sitä on elossa. 🙂

      Samaa mieltä, eilen tuli sellainen kummallinen fiilis, että ööh mitäs taas tuolla teen ihan iän vuoksi, mutta ei kukaan katsonut oudosti. Välillä tulee kipuilua ja sitten taas painetaan satanen linssissä eteenpäin. 🙂

  • Välillä sitten tämmönen päivä. Onneksi ne menee ohi, ja onneksi ne partakarvatkin saa nypittyä! Mukavampaa ja iloisempaa huomista sinulle <3

    • Niin ja olen tuuminut että ne voisi vaikka vahata, tuo nyppiminen alkaa olla niin työlästä. Karvat kun kutsuu lisää kavereita bileisiin. 🙂 Kaikki tunteet kuuluu elämään, tietääpähän että on elossa. <3

  • Löysin eilen valkoisen karvan kaulasta! Se oli ihan huomaamatta kasvanut 4 sentin pituiseksi;D

    • Jael täällä oli kaksi ehkä sellaista 2-3cm ja ties kuinka pitkiksi olisivat rönsynneet nuo leuan rikkaruohot, jos en olisi ymmärtänyt nyppäistä…

  • ♥oihan Tiia-tytteli ihanainen! ♥tällasta, just tällasta tää taitaa olla…jatkuvasti…vaikka on enää ihan pienen himpun päässä..siitä lukemasta 🙂

  • ♥oihan Tiia-tytteli ihanainen! ♥tällasta, just tällasta tää taitaa olla…jatkuvasti…vaikka on enää ihan pienen himpun päässä..siitä lukemasta 🙂

  • Ihana Tiia<3
    Onneksi karvoista pääsee nyppimällä…eihän se parta pahoille kasva vai miten se oli!
    Mikä lie trolli sekin joka siel instassa höpötti-et minusta ainakaan näytä tippaakaan liian vanhalta:)
    Pirteää päivää<3

    • No oon sitten tosi paha, koska koko ajan tulee lisää bileisiin niitä karva kiusaajia. Mutta eiköhän leuka laiteta seuraavaksi vahaukseen, eikös se homma väsytä niitä karvoja ja karvankasvu hidastuu. Ainakin kait pätee sääriin, jota en ikinä kokeilisi, siis vahata sääriä. Siellä
      niin mahdottomat kynnsymatot, että se sattuisi, auuu..

      Kivaa päivää <3

  • Niinkuin sinne Instan puolelle jo kirjoitin, niin tyyppi vaan ennakoi tulevaa ja sitä aikaa, kun oikeasti olet se hehkeä kuusikymppinen :). Mutta siihen on vielä niin piiiiiiitkä aika, että siihen mennessä on ne tän päivän nuoretkin jo piirun verran lähempänä tätä ihmisen parasta aikaa :). Vaikka totta on sekin, että nuorten kauniiden ihmisten seurassa iskee samaan aikaan sekä haikeus että kateus. Enkä tarkoita haikeudella sitä, että kaipaisin takaisin sinne omaan nuoruuteen vaan sellasta jotenkin lämmintä tunnetta siitä, kuinka toisilla on vielä niin paljon kaikkea ihanaa elämässä edessä. (Tosin kyllä sitä vähemmän ihanaakin ja se on ehkä se syy, miksi olen mieluummin tällainen kuuttakymppiä kuin kolmeakymppiä käyvä. Ei vaan jaksais enää koko polkua tallata alusta asti..)

    • Hhe en tiedä ehkä oli vain rempseää huumoria ja vaikka olisi ikäkriisi, ei ole sellainen etten ikääni, Tenoja partaa ala häpeilemään. 🙂

      Eikö iskekin haikeus ja kateus, juuri ne tunteet. Tulee mieleen mahtavia muistoja ja myös sellainen tunne, että kylläpä nuorena oli vapaa. Mutta en todella haluaisi aikakoneella sinne matkustaa, en ikinä. En oikeastaan tykkää nuoruuden minästä, oli aivan hirmuinen rääpäle ja epävarma. Tässä eletään päivässä ja korkeintaan nokka kohti huomisata, menneisyys on ah koettu. <3 Se oli uuvuttavaa aikaa kokea kaikki niin vahvasti ja tunteella.

  • Päivän heleät naurut sain. Anteeksi kovasti, en mie pahalla.
    Itse kriiseilin (onkohan tuo oikea sana) ikääni kovastikin nuorempana. Nykyään se on lähinnä surua rapistuvasta ruumiista eikä niinkään ulkoisesta,
    jos toki peilistä aamuisin takaisin katsova kummitus ei varsinaisesti ole ilo silmälle eikä mielelle.
    Mutta näillä mennään. On tämä toki parempi näin kuin se toinen ilmeinen vaihtoehto.

Vastaa käyttäjälle Riitta Sinikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud