Yhteishyvä lehdessä keski-ikäinen juuri nyt ja miten elämäntaparemontti sujuu,

Tänään olen ollut niin onnellinen, että aloitin elämäntaparemontin 2kk sitten. Alku oli yhtä hurmaa ja painon laskukiitoa ja nyt viimeiset 3-viikkoa jumitusta, hillomunkkihimoa, hermostuneisuutta ja puntarissa alvariinsa ramppaamista.


Painohan tippui 6-viikossa 8,5kg, mikä oli mielestäni aivan käsittämätöntä, sillä olin jo hieman luovuttanut ja luulin että keski-ikäisenä kilot eivät vaan enää sula.


Jätin leivät, pastan, suklaan ja aika pitkälle sokerin. Syön kyllä puuroa, vaikka on kovin hiilaripitoista. Tärkeintä on löytää hyvä olo, eikä aivan hammasta kiristellen olla ikinä nauttimatta maailman runsauden sarvesta.


Vappu oli perin vaikeaa aikaa, kun jokaisessa some kanavassa vilisi hillomunkit ja donitsit niin vinhalla aikavälillä, että näin niistä jo unta.


Luovuttamisen kannalta vaikeinta taistoa käydään silloin kun paino ei putoa, eikä silloin kun puntarin viisari laskee ja laskee. Jumitila on jatkunut kohta kolme viikkoa ja tämä on raskasta, paino kävi tilassa, että olisin laihtunut 9kg, mutta palasi taasen samaan -8,5kg.


Kyllähän se logiikkaankiin soveltuu, että jos koko ajan putoaisi, niin sillä systeemillä ihminen haihtuisi, jossain kohtihan laihtumisenkin on tasoituttava. Mutta huumaavan nosteisen alun jälkeen, on ollut vaikeaa olla puraisematta munkkia, kun vaaka ei puhu eikä pukahda.


No mutta asiasta toisen joskus viime talvena minuun otti yhteyttä toimittaja, joka oli kuulemma löytänyt blogini nimen googlettelemalla. Eli halusivat tehdä jutun keski-ikäisyydestä ja tänään tuo juttu on Yhteishyvän nettisivuilla ja voi olla, että juttu tulee myös lehteen… En ole varma asiasta.


Jutussa ollut kuva aiheutti sekä iloa, että kauhua. Iloa siitä, että olen aloittanut elämäntaparempan jo, sillä muutoin kyllä joutuisin hieman kriisittelemään kuvassa olevia pulloposkiani. Mutta eipä siinä mitään, totuus on mitä on ja totuus ei valehtele. 


Ohessa linkki juttuun, jos jotakuta kiinnostaa vaikkapa lukaista. Teksti on omaani, sitä en kadu, vaikka pärstän voisikin vaihtaa, heh. 😉


Aurinkoista maanantaita kaikille!



KLIK





Tuntuu että näytän joka kuvissa eriltä, välillä leukaisa, välillä en…
Kai se leuka alati siellä on, vitsi on vain siinä että
tämän ikäisestä tulee ottaa kuva korkealta taivaista,
silloin pää näyttää hieman sellaiselta miniatyyrihahmon päältä.

 

Outo selfie, yritin kuvata L’oraelin huulipunaa, josta tuli
yksi lemppareita, niin kiva sävy.
On kait ne posket hieman kaventuneet….
Sävy on jos jotakuta vaikkapa kiinnostaa
136 ja Flamingo Elegance.

Kyllä maar käyn lenkilläkin joka pv, mutta paino on jymähtänyt.
Hieman pelottaa tutisuttaa, että tässäkö se nyt oli,
vakiopaino, että tarttisi mennä rasvaimuun,
jos vielä haluaisi painoa pudottaa,
vai voiko se vielä pudota…

Tästä lisää tulevina viikkoina…




96 thoughts on “Yhteishyvä lehdessä keski-ikäinen juuri nyt ja miten elämäntaparemontti sujuu,”

  • On kyllä hieno tulos lyhyessä ajassa! Pitäisikö sun nostaa tehoja liikunnassa, olisikohan siitä apua uuteen vauhtiin pääsyssä?

    • Hee en mä jaksa nostaa tehoja, sitten tästä tulee jo pakkoa. Olen laiskapulla, katsos laihtua pitäisi suklaalevyjä syöden, kuten nuorena….KIvaa päivää Marika <3

  • Hyvä teksti yhteisthyvässä Tiia
    ! Sä olet superhyvä laihduttaja ja paino ei mene alas kuin kello. Välillä se takkuaa ja taas laskee, välillä pitää syödä, jotta se saa uutta potkua! Öhöm olen katsonut suurinta pudottajaa, joten näin ne sanoi:D Mä peukutan sulle!! <3

    • Kiitos M, tekstiin olen tyytyväinenkin, vaikka sinne on kyllä muokattu virheitäkin. Tyttärellä on sydänvika aina ja ikuisesti ja viallinen läppä, joten en ole voinut kirjoittaa että ne on korjattu täysin…

      Lisäksi terveenä siihen asti kun eläkeikään, sitten voi kun pääsee eläkkeelle sairastua. No nämä pieniä nyansseja ja jokainen ymmärtää miten asia ajateltu loppupeleissä.

      Äitienpäivänä aion syödä kaikkea, jälkkäriäkin. Jos se siitä taas lähtisi liikkeelle, se aineenvaihdunta. 🙂

      Hih uskon sua, sun upea kroppa jo kertoo, että tiedät mistä kirjoitat. <3

  • Onnea lehtijutusta, olit ihanasti sanoittanut. On mahtavaa, että olet kotiäiti. Haaveilen ehkä salaa myös, että voisin jatkaa elämää kotona 🙂

    • Ihana sinä ja se on jännä miten asiasta monikin nainen on tunnustanut haaveilevansa "salaa" ja miten minäkin asiaa aina puolustelen. Eihän se tavallaan tosiaan kuulu kenellekään miten meidän perheessä perhedynamiikka parhaiten toimii. Silti asiasta tulee alemmuuden tunteita, vaikka lasten suhteen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 🙂

      Ihanaa tiistaita Kaisa <3

  • Voit uskoa että vietin vapun samoissa munkinhimoissa. Gluteenittomien munkkien taikominen tyhjästä viime tingassa ei ollutkaan ihan helppo juttu, joten ilman jäin, ehkä ensi vappuna sitten… 🙂
    Sulla on muutes uudet silmälasit, tosi kivat!

    • Tiia voi ei apua, eikö olekin hirveää kun iskee jokin tietty himo ja sitä herkkua ei saakaan. Se jää pitkäksi aikaa muhimaan. Voi että kun olisit saanut gluteenitonta munkkia. <3

      Heh silmälasit olleet pitkään, mutta mieheni kutsuu niitä "vihalaseiksi" ja kyllähän ne aika lailla teroittaa pehmeyttä silmistä pois. 🙂 Oma nimitys on "älä tule luokseni" lasit. 🙂

      Kivaa tiistaita <3

  • Ihan mahtavaa, hurja tulos laihdutuksessa kun vaan päätit aloittaa! Nostan hattua! Mäkin aloitan herkuttoman ihan just, pakko. 😛 Nythän nimestä oli siis hyötyä, kun olet sitä joskus tuskaillut. 🙂 Ihana pieni juttu Yhteishyvässä, mä edelleen sanon, että sä rokkaat nainen!

    • Onhan tuo hieno tulos, mutta nuo lähteneet kilot ovat sellaiset jotka tulivat hetkessä viime talvena, kenties siksi lähtivätkin sitten helpommin. Nyt olen lähtöpisteessä oikeastaan, tilassa josta olen jo pitkään halunnut kaventua…

      Oot ihana, voi vitsi mitä sparrausta, tuli aivan mielettömän hyvä fiilis tuosta viimeisestä lauseesta. Kiitos Katja <3

  • Aivan upea painonpudotus ja sen huomaa kyllä. Jumit pudotuksessa ovat kai hyvin yleisiä, en tiedä miten ne selättäisi. Kiva tuo Yhteishyvän juttu.

    • Kirsi samaa mietin minäkin, millä selättäisi. Varmaan aion kokeilla äitienpäivänä, että syön hyvin ja ihan jälkkäriäkin, josko se puskisi aineenvaihdunnan käyntiin. Toki tässä ollut viikon flunssaa, jolloin lenkit katosivat ja myös tullut vappuna ja indiedays gaalassa otettua kuohua, alkoholi kerää nestettä…

      Kiitos kaunis ja oikein ihanaa tiistaita <3

  • Kuule – elä sinä siellä mitään sure – tässä iässä se on jo ihan toista, mutta hitaasti ja varmasti ja ilman dieettiä – kunhan vain muistaa syödä terveellisesti ja hyvin 🙂 ilman sitä sokeria 🙂 odotan jo sitä juttua sinusta <3

    • Olen kyllä välillä niin tohelo – siellähän se kiva juttu oli ..yhteishyvässä. Silti sinä voisit antaa tehdä uudenkin jutun itsestäsi. Minusta keski-ikä on ihmisen parasta aikaa – ei siitä mitään mystistä tarvitse tehdä, mutta pikkuisen kieli poskella kuitenkin. Iloa viikkoosi. ps. tänään juttelin tyttäreni kanssa ja hän tuumasi, että sinun kohtaamisesi oli sen reissun ihan paras juttu.

    • No mutta et ole yhtään tohelo ja en ainakaan itse sitä lehteä ole edes saaneet, vaikka Yhteishyvällä lupasit lehden lähettää. Yhteishyvän juttu oli aika pieni ja siinä tuli muutamilla lauseilla kuvattua eloa. Hassua kyllä ennen blogia en olisi lähtenyt moiseen, mutta nyt tuumin jos asiasta olisi vaikka blogille hyötyä. Heh ei tainnut olla, yksi lukija täältä ainakin on lähtenyt pois. 🙂 Minkä ymmärrän hyvin, tietynlainen "tyrkkyys" ei ole viehättävää ja sellaisen kuvanhan tässä jo voi saada. ….

      Samaa mieltä todella hyvää aikaa, osaa nauttia ja olla hötkyämättä turhasta. En kaipaa nuoruuden vuoristorataa…. Se oli rankkaa.

      Tyttäresi oli niin suloinen, viehättävä, lämmin ja ihana, olin aivan myyty. Se miten kauniisti puhui äidistään eli sinusta oli myös niin kaunista. Hän oli iloinen ja täysin auki maailmalle, ei mitään nuoren ihmisen kulmien alta katselua. Olin itse kovin otettu, että lähestyi ja tuli juttelemaan, kerroin asiasta miehellenikin. Tuo kohtaaminen oli ehdottomasti päivän kaunein kohokohta,. <3

      Kivaa tiistaita Anne <3

  • Ihana juttu Yhteishyvässä – onneksi olkoon, meidän julkkis! <3 Harrastatko muuta kuin aerobista liikuntaa? Kuntosalitreenillä (erityisesti raskaita painoja nostelemalla) läski voi muuttua lihakseksi… 😉

    • Heh tai sitten kauhia tyrkky 😉 Kiitos teksti oli noin lyhykäisyydessään kyllä ihan minun näköinen, siihen tyytyväinen, pärstäkuva peljästytti pepun pois. No tänään onkin painoa tippunut -9,5kg ja huomenna on kaksi kuukautta aloituksesta, että aika hyvä vauhti kuitenkin loppupeleissä.

      No arvaas vaan nostelenko…. no en… Voin kertoa salielämästä sellaista, että kahdesti olen pakkomieleenomaisesti treenannut itseni todella hoikkaan kuntoon, oho kolmesti itse asiassa ja myös kyykkyjä painolla. Mutta jokin siinä on, että salihommista aina tuli pakkomielle, pakko oli mennä, pakko, pakko, lisää tavoitteita, lopulta siitä katosi aina ilo. Eli mopo karkasi käsistä ns. Tulokset olivat kyllä erinomaisia ja tällä hetkellä olen lölöineni aivan eri paketti, kuin salitreenien jälkeen. Mutta hieman tänä päivänä itseni tuntien ahdistuttaa, että jos taas aiheutan itselleni addiktion, joka ei enää kivaa. Eli tavallaan suklaan tilalla uusi pakkomielle, riippuvaisuus. Onhan tietty tulos positiivista, mutta sillon kun urheillaan hampaat irvessä ilottomasti, niin ehkei sellaista enää. Ehkä röllömahaa ennemmin. Tai ei sitä tiedä, jos vielä laihtuu, että haluat roikot laittaa kuntoon ja kiinteyttää. :=)

      Kivaa tiistaita <3

  • Upeasti oot saanut painoa pois! Nyt varmaan on tiukkaa, mutta kyllä se paino taas tippuu kohta 🙂 TSemppiä vaan! Pitääpä käydä kurkkaan tuo Yhteishyvän juttu 🙂

  • Asiaa puhut tuossa artikkelissa! Ja on posket reilusti kaventuneet, sinulla on kaunis hymy! Yritä nyt vain pysyä tavoitteessasi, kun noin paljon muutostakin olet saanut aikaan:)

  • Kiva juttu Yhteishyvässä! Voi kun mä saisin edes aloitettua elämäntaparemontin 🙁 sä oot hienosti edennyt!

    • No kyllä oli aikamoinen taisto että sain aloitettua ja jos en olisi tänne julkaissut, niin johan olisin sortunut moneen kertaan. 😉 Remppa alka kun itselle tuntuu hyvältä, ei voi hammasta purren aloittaa. Tosin siltähän se sitten tuntuu kun herkkuja halajaa mieli. 😉

  • Luinkin tuon jutun Yhteishyvän sivuilta jo aamupäivällä, kun jotenkin eksyin Yhteishyvän sivuille ja näin "mainoksen" ja muistin, että eikös Tiian pitänyt nyt olla lehdessä! Harmi kun tässä kuussa meille ei taas jaeta paperiversiosta lehdestä? Jaetaankohan muualle? – emäntä

    • Oi että mahtava muisti emännällä. <3

      Ei lehteä täälläkään näkynyt, lupasivat lähettääkin sen, mutta en ole vielä ainakaan saanut. No mutta riittää jo tuo verkkoversio omasta naamasta… 😉

      Kivaa viikkoa! <3

  • Tosi hyvä ja onnistunut juttu Yhteishyvässä! 🙂 Ja nostan kyllä hattua elämäntaparempallesi – jatka samaan malliin! 🙂 Itsekin otin edes hieman terveellisemmät ruoat mukaan arkeeni ja lisäsin liikuntaa, mutta nyt taas varsinkin ruokapuoli on hieman repsahtanut. Pitäisi vain saada taas otettua itseään niskasta kiinni 🙂

    • Se on maailman vaikeinta, vasta kun kuluu rutkasti aikaa helpottuu. Mutta sitten käykin niin ettei puntarin viisari laske ja taas koetellaan hermoja.

      Ihanaa viikkoa Laura <3

    • Juu tuo Yhteishyvän kuva on kyllä järkyttävä ja sellainen käännekohta. Yhtäkkiä huomasin että olin alle vuodessa lihonut 10kg ja silti oli jo ennen sitä pudotettavaa. Nyt olen vasta lähtötilanteessa. 2Kk takana ja 9,5 kg tänään takana. Tulee ajatella jo valmiiksi että vuosi ainakin menee, jotta olen jotenkin toivotussa vartalossa. Kärsivällisyyttä vaaditaan.

      Jaksaa! Halauksia <3

  • Hieno juttu on!
    Ja kuva jutussa näihin kuviin verrattuna, onhan sinulla tapahtunut paljonkin ja edistynyt olet hyvin. Nyt vaan tsemppiä, kyllä se siitä taas lähtee putoamaan, pidä mässy päivä, niin lähtee taas aineenvaihdunta rullaa.
    -päivi-

    • Olet esikuvana ja kuten olet sanonut, välillä täytyy herkutellakin ja sitten taas jatkas. Nyt on käynyt niin että olen tainnut olla aika ehdoton nämä viimeiset viikot ja kas paino ei putoakaan. Äitienpäivänä aion herkutella.

      Ihanaa viikkoa Päivi <3

  • Tiia, onnea, tuo 8,5 kiloa on superjuttu!!!

    Minuun otti yhteyttä Kauneus- ja terveyslehti ja halusivat tehdä juttua keski-ikäisyydestä myös Minä siihen, että 'kiitos kaunis, tällä aiheella en halua julkisuutta';) Po. lehti on kyllä ihan hyvä.

    Leuka on kuvakulmajuttu! Olen varoittanut KAIKKIA ystäviäni, että 'älkää suostuko kuvaa,joka otetaan alaviistosta.

    <3

    • Kiitos Leena ja heh olisin varmaan mennyt sinnekin, jos olisi pyydetty. Blogin takia. 🙂
      Ymmärrän hyvin, toisaalta Kauneus ja terveys on asiallinen ja yksi lempparilehdistä, joten mieluusti olisin lukenut sinusta, nähnyt kauniit kasvosi ja muutama loistava meikkivinkkikin sulta tullut.

      Alaviisto on paha ja kos kuvaaja lyhyempi kuin minä, kuten hovikuvaajani omat tytöt. 😉

      Aurinkoa viikkoon ja ihania puutarhahommia <3

  • Olipa kiva tuo juttu. Onnea onnistuneesta muutoksesta. Olet todella hehkeä! Tsemppiä munkittomuuteen. Äitienpäivänä sitten pala kakkua 🙂

    • Naulankantaan, äitienpäivänä ei kuirailla siihen tarkoitukseen on seuraava maanantai. 😉

      Kiitos kovasti ja kivaa viikkoa! <3

    • Päivä kerrallaan, välillä tulee vaikeita päiviä, välillä ei niin mitään ongelmaa.

      Kiitos kovasti ja oikein mukavaa viikkoa! <3

  • Hieno artikkeli ❤️Kaunis sinä ❤️Tsemppiä elämänmuutos remppaan se ei ole helppoa aina mutta uskon että hiljaa hyvä tulee ja sinä pääset tavoitteeseesi varmasti ❤️

    • Ihanasti kirjoitettu, kiitos zemppiä tarvitaan ja usko vaan teidän sanat auttaa. Julkisesti kun remppaa on isompi kynnys sortua.

      Ihanaa viikkoa! <3

  • Upea saavutus jo tässä vaiheessa! Lehtijuttu oli kiva ja siitä todellakin huomaa elämäntaparempan kyllä vaikuttaneen, posket ovat kyllä huomattavasti kaventuneet!

    • Hedelmiä kyllä menee ja ihanaa kun pian on mansikkakausi ja melonit pian edullisia.

      Ihania aurinkoisia päiviä Susanna <3

  • Olit löytänyt hyvin sanat (myös) tuohon Yhteishyvän juttuun! Tuttuja ajatuksia ja tuntemuksia. Parasta tässä iässä on, ettei tarvitse enää välittää ihan niin paljon siitä mitä muut ajattelevat, vaan uskaltaa luottaa omiin mielipiteisiinsä. Iso peukku pudotetuista kiloista! Ihan mahtava saavutus. Tsemppiä projektin jatkamiseen, vaikka nyt tuntuukin, että on tahmeaa 🙂

    • Kiitos ihanista sanoista. Jetsulleen näin ei hötkyä enää pienistä, elo ei enää tunteiden vuoristorataa ja omiin mielipiteisiin uskaltaa jo luottaa, ne kantaa.

      Tahmeaa on, mutta en luovuta, tässä ei ole turhaa kuirailtu heh 2kk.

      Aurinkoa viikkoosi <3

  • Kyllä kasvoista tosiaan huomaa, itsellä myös tulee poskiin ja mahaan kilot. 😀 Ihan mahtava suoritus Tiia ja makea toi lehtijuttu! <3

  • Upeasti sulla on paino tippunut. Itse olen joskus huomannut kun olen laskenut pisteitä, että jos paino jumittaa, käy vetämässä yhden mäkkärinaterian, niin johan taas tippuu. Kroppa käy tyhjäkäynnillä ja tarvitsee jotain poltettavaa. Hieno lehtijuttu ja on todellakin posket kaventuneet!

    • Saman neuvon olen kuullut muualtakin. Äitienpäivänä aion retkahtaa, josko se sysäisi taas hieman vauhtia tähän jämähtäneeseen tilanteeseen.

      Hih on kyllä posket pulleana Yhteishyvän jutussa, oli hillomunkkikausi päällä.

      Ihanaa viikkoa <3

  • Mahtava suoritus, onneksi olkoon muru! 🙂 <3 Kunpa itsekin saisi itseään niskasta kiinni….mutta ehkä sitten taas "ensi viikolla" 😀

    Sä oot niin upea <3 WAU!

    • Se ei ole helppoa ja veivasin kyllä niin pitkään… Jostain päätös syntyi ja jollen olisi aloituspäätöstä tänne julkaissut, niim hetihän olisin sortunut, kuten aina…

      Jonna olet nähnyt mut livenä tavallinen keski-ikäinen, mutta kiitos ihanista sanoista. Ite olet sellainen ihanuuspakkaus <3
      Aurinkoista viikkoa!

  • Kiva kirjoitus ja totta joka sana! Mielestäni minäkin olen ikääni nuorempi ajatuksiltani, välillä jopa lapsellinen…Kuvasi ovat oikein hyviä, luonnollisuus tekee niistä kiinnostavampia. Aina ei tarvi olla parhaimmillaan…

    • Sama täällä, välillä oikein urakalla lapsettaa. 😉

      Samaa mieltä tykkään hirmuisesti katsella muiden blogeissa elävää elämää. 🙂

      Ihanaa viikkoa Saija <3

  • Kasvoissa näkyy hyvin tuo hoikistumisesi!
    Miten pystyit jättämään suklaan!!!??? Hyvä sinä!
    En usein lue Yhteishyvää, nytpä pitääkin katosa juttusi mielenkiinnolla:)
    Ihanaa tiistaipäivää, kaunis on tuo teijän lenkkipolku. Minulla vielä niin vaikeaa kasoa edes Samua, se niin muistuttaa Bassosta. Niinkuin kaikki vähänkin isommat koirat:(
    Mutta kyllä se tästä, blogisi piristää minua joka päivä!

    • Voi Anne, en ole kokenut kuin lapsuudenkodin koiran menehtymisen, Pontus oli nimeltään ja Samu on Pontuksen kopio. Tosin ei luonteessa. Pontuksella oli härkäpäinen luonne ja Samu armoton.pehmo. Teidän Basson menehtyminen oli niin järkyttävä asia. Minäkin kun ajattelen, että Samu elää ainakin yhtä kauan kuin Pontus. <3
      Voimahalaus! Olet ihana, tiedäthän sen.<3

  • Upea tulos noin lyhyessä ajassa =) Onnittelut siitä ihana Tiia. Kun vertaa lehden kuvaa ja näitä mitä sinusta on viimeaikoina katsonut, niin todellakin kasvot ovat kaventuneet. Olet todellinen kaunotar.

    Oikein ihanaa viikonjatkoa sinulle!

    • Birgitta on kyllä niin pallerot posket tuossa Yhteishyvän kuvassa. Taisin olla erityisen turvonneena, muistaakseni oli hillomunkkikausi päällä. 😉

      Kiitos aivan ihanista sanoista, te kaikki olette niin upeita naisia. <3
      Aurinkoa viikkoosi. <3

  • Olipa kiva juttu Yhteishyvässä 🙂 Ja hienosti on paino pudonnut. Se menee välillä poukkoillen. Ei saa lannistua! <3

    • Annu niin totta. Vaatii hermoja kun muutaman viikon on pysähtyneessä tilassa. Kyllä se taas tästä, mutta äitienpäivänä herkuttelen. 😉

      Ihanaa viikkoa Annu <3

Vastaa käyttäjälle Nainen Talossa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud