Vastine ”Rantakunnossa” kampanjaan!

Vastine ”Rantakunnossa” kampanjaan!
Bongaillut tänään upeiden ja ihanien naisten bikinikuvia ”Rantakunnossa” kampanjan tiimoilta. Miten nostankaan kyseisille naisille hattua, miten haluaisin itsekin olla täydellisen sinut jokaisen ”ruumiinulokkeeni” kanssa, miten olen aina toivonut, että olisi täydellinen itseluottamus.. Mutta kun ei ole, vaikka kuinka olen nuollut ja paikannut epäitsetunnon kipukohtia vuosikausia. Minä joka käytän sumuefektiä vaikkapa varvassandaalikuvissa, sillä en vaan kestäisi että joku katsoisi omia varpaitani läheltä, näkisi ne aivan likeltä ja kenties kummastelisi varpaitteni muodostamaa kuviota, miten harottavat, miten pätkät tai pitkät ovat. 
Mutta eivät varpaat ole kipupisteeni, ovat vain hieman nolot, koomisen naurettavat. Varpaat ovat mielestäni ylipäänsä hassut, enkä lakkaa hämmästelemästä miesten varpaita, miten ”epänaisellisia” ne ovat. 
Kipupisteeni on vatsani, joka ei taatusti ole koskaan nähnyt päivänvaloa ja on kalmankalpeakin röllötin. 
Tämä on puolustuspuhe vatsalleni, jota en halua muulle maailmalle esittää, joka on oma nolo salainen pömpöttimeni.
Nuorena hormonitoimintojen alkaessa ja minun ollessa langanlaiha minulle pullahti pömppömaha. Voipi olla että johtui osittain turvotuksesta ja itseaiheutetusta venytyksestä, söinhän ranskanleivän tai polakan päivässä. Tuosta hetkestä joka tapauksessa alkoi häpeä, häpeily, häpeileminen ja moninaiset vatsan piilotteluoperaatiot. Lukiossakin painoin vielä 47kg, mutta vatsaa jouduin urakalla peittelemään erilaisten vyö/paitapussittamisten kautta, meno jatkui aina vaan, kunnes keksittiin meille vatsakkaille tunikamaiset paidat, ompelukset suoraan Jane Austenin maailmasta, eli sauma rintojen alla.
Muistan hyvin traumaattisen kokemuksen, kun lukioaikoina seisoin bussipysäkillä ja eräs poika totesi ”oletko raskaana vai muuten vaan läski”. Olin paljastunut, vatsani oli paljastunut. Raskausajat ovat olleet armollisia, sillä silloin olen voinut hetkeksi piilotteluiltani levähtää. 
Nykyään kun ikääkin on, itseluottamus on sen verran kasvanut, etten jaksa pohtia urakalla miten vatsan piilottaisin, mutta pukeutuisinko bikineihin, en ikinä! 
Tämä on puolustuspuhe meille, joilla on Akilleen kantapää, sielua ja hämmennystä ja häpeääkin aiheuttava uloke vartalossa, jonka haluaa pitää aivan itsellään. Ei näytellä kaikelle kansalle, ei halua joutua tuijoteltavaksi, naurun alaiseksi, ei voimaa eikä pokkaa kulkea vatsa  yhdessä pään kanssa pystyssä.
Meitäkin on, enkä näe, että ihan heti pystyisin muuttumaan, enkä näe, että kampanjat auttaisivat minua muuttumaan rohkeammaksi. Kyllä tämä on elämän kestävä projekti, jonka luultavasti haudan partaalla oivallan, että miksi käytin niin paljon energiaa vatsan peittelyyn, enkä nauttinut elämästä senkin ajan. Mutta kun en pysty, olen siis tälläinen, epävarma vatsanpeittelijä. Mutta saanhan olla juuri tälläinen, sillä tämähän olen  minä. 
Ehdottomasti kannatan ”Rantakunnossa” kampanjaa, antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta saanhan minäkin antaa vatsani kukkia piilossa katseilta. 

 Voin esiintyä surutta meikittömällä naamalla, yllä sellainen hiukset kammattu ei unihiekka versio.

Voin esiintyä karmaisevalla meikittömällä naamalla, joka aamulla katsoo peilistä. Ehkä siksi voidaan luulla, että olen rohkea tai reipas, mutta minullakin on oma salainen salaisuus eli möhömahani.

Olen kiitollinen helttamaisista tunikapaidoista, sillä niillä vatsan peittely sujuu suht mallikkaasti, tai niin ainakin kuvittelen. Kenties ei kannata katsoa sivuprofiilia kuitenkaan.


Voin jopa paljastaa että koska kyseinen häämekko oli vatsan kohdalta sopiva, oli se rinnoista liian iso ja tuikimme sinne morsiusneitojen kanssa sukkahousut täytteeksi. Sukkahousut vedin kesken hääjuhlien pois ja pari ällistynyttä katsetta samalla bongasin… No ne sukkikset vaan kutitti…

Ei ole mitään häpeiltävää näissä, mutta vatsaani en halua enkä tohdi paljastaa, kuin omille rakkaille, joiden tiedän rakastavan minua juuri sellaisena kuin olen. Siihen en usko muun maailman pystyvän, koska maailma ei vaan ole sellainen, eikä ihmiset muutu.

Vatsani ja minä kiitämme, jos jaksoit lukea pitkän tekstin. En tällä kertaa kysy, onko sinulla joku kohta vartalossa jota häpeilet, sillä en halua kenenkään kiusaantuvan, mutta kommentit ovat vapaita ja enemmän kuin tervetulleita. 🙂

Iloa päivään rohkealle biksukansalle ja meille vähemmän rohkeille piilottelijoille. <3 <3

Loppuun vielä pieni lisäys, tämä vastine kimposi siitä, että minut haastettiin tähän kampanjaan ja halusin vastata rehellisesti, miksi en tohdi lähteä mukaan. Haluan myös tarkentaa, että kotona ja lasteni edessä en koskaan mollaa itseäni tai kehoani lasten kuullen, lapsethan ottavat mallia äidistään, enkä näitä häpeäajatuksia heihin halua tartuttaa/siirtää. <3



90 thoughts on “Vastine ”Rantakunnossa” kampanjaan!”

  • Jokainen taaplaa tavallaan. Ketään ei voi eikä saa pakottaa mihinkään. Olen nähnyt rohkeuita biksukuvia, mutta rohkea sinäkin olet omalla tavalla. Onneksi meitä on joka junaan. (Kyl kyl, asemallekin jää osa)

    • Viltsu ihanuus, et arvaakaan kuinka sanasi lämmittävät, sillä tämä kamppis aiheutti minussa kauhistusta. En tiedä kumpi on pahempi laskuvarjohyppy tai vatsan paljastelu. Oman Akilleen kantapään näyttämisessä on jotain niin intiimiä, en voi en millään.

      Niin meissä kaikissa on omat rohkeat puolemma ja varmasti monissa ne puolet joita arkailee. Minulla se on erityisesti vatsa, jota olen häpeillyt niin pitkään, että siitä on tullut elämäntapa. 🙂

      Hih tuolle lopulle. <3 Ihana sinä, kiitos <3

  • Olet kyllä ihana. <3 <3 <3

    Nyt on ehkäpä sellainen harvinainen tilanne, että en halua/koe tarpeelliseksi piilotella mitään osaa vartalostani. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin jotenkin erityisen hyvässä hapessa tai ns. bikinikunnossa. Jossain vaiheessa vain kaikki dieetti ym. höpötykset meni yli ja päätin niiden sijaan opetella suvaitsevaisuutta itseäni kohtaan. Yritän myös toimia esimerkkinä tyttärelleni, ja varmistaa sen, että hän on täydellinen tuollaisenaan.

    Mukavaa, vaikkakin sateista, viikon jatkoa! <3

    • <3 Sinä olet päässyt siihen hienoon olotilaan, johon olen pyrkimässä ja pyrkinyt vuosia, onnistumatta. 🙂 Lapsilleni en koskaan puhu itseäni alentavasti tai kauneusihanteista. Tiedostan tämän "trauman" enkä halua missään nimessä siirtää sitä eteenpäin. Koen olevani siinä onnistunut, tämä on aivan oma salainen juttuni, jonka nyt paljastin.

      Pakko todeta, mutta kun en ole täydellinen tälläisenä, heh en vaan ole. 😉 Haluaisin lättämahan. Hih.

      Aivan ihanaa viikkoa Niina ja kiitos hienosta kommentista, tälläistä asennetta juuri tarvitaan, eikä tälläistä jota minä omaan. 😉

  • Hih… kyl sun "möhömahasi" on tosi pieni, mutta tottakai sinä saat sitä peitellä 😀 Niin ja tiedoksi, että sä kyllä onnistut siinä peittelyssä tosi hyvin… eihän noista kuvista löydä sitä ees suurennuslasilla <3
    – Itsekin yritän ihan samaa… tosin mä yritän peitellä ihan koko kroppaa 😉

    • Hih ja heh se ei ole pieni vaan olen todella taitava peitetehtävissä ja tämä on totinen totuus. Hieman ajattelin että tälläinen kommentti voisi tulla ja mietin aiheuttaisiko se minussa pienen pilkahduksen todistella valtaisan vatsani olemassaolosta ja laittaa ne biksut, mutta ei nyt sitten kuitenkaan. On jopa hankalaa kun monet housut ovat reisistä väljät ja vatsasta kireät, voisi puhua ongelmavartalosta tai omenasta.

      Kun nähdään näytän massun sulle, mutta sulle vaan. 😉

      Tälläisiä me naiset olemme, toivottavasti ja luulen että juuri nyt kasvaa uusi uljaampi ja itsevarmempi sukupolvi, olemme onnistuneet kasvatustyössä, mikä on mahtava juttu!

      Aurinkoa päivään Marru <3

    • Mahtavaa kun ihmiset on lähteneet niin rohkeasti tähän kampaajaan mukaan!
      Minusta ihana ja erinlainen tämä sinun postaus haasteeseen! Annetaan kaikkien olla sellaisia kun ovat. 🙂

  • Kiva kuulla tästä toinenkin puoli. <3

    Jos mä häpeäisin kehossani jotain osaa, olis se mullakin vatsa. Siis mullehan kertyy kaikki ylimääräinen siihen. Hyvä esimerkki oli, että kun laihdutin sen 17 kiloa, niin senttejä ei poistunut oikeastaan muualta yhtään, paitsi siitä vatsasta 1cm/kg. 😀 Rinnatkin pysyivät. Joten olen taipuvainen olla pyöreä omena. Kerran kuussa naistenvaivojen takia olo on kuin olisin raskaana, turvotuksen vuoksi, silloin ei meinaa mennä mitkään farkut kiinni. Musta muuten tuntuu, että näytän itse lihavammalta noiden tunikoiden kanssa (joten en käytä) kuin sellaisen sopivasti löysän, mutta myötäilevän yläosan kanssa. 😀 Kuoseilla voi hämätä myös hyvin. 😀

    • Niin nostan hattua naisille, jotka raivaavat hyvän itsetunnon tietä. Minusta vaan ei ole siihen, en pysty, en kehtaa, en voi… Mutta sen verran ymmärrän, että lapsille en koskaan näistä jorise ja tätä puolta itsestäni näytä.

      Monilla meillä on omat heikot kohtamme ja vatsa on tullut ensimmäisenä ja lähtee, jos lähtee viimeisenä. Eli tosiaan täällä reisistä ja pepusta, tuntuu ettei vatsasta piiruakaan, mutta kait sekin on hieman pienentynyt. ;=) Sulla se sitten lähtee vatsasta eli näin me omenatkin olemme erilaisia. 😉

      Sama juttu, kerran kuukaudessa oli 5cm turvotusta vatsan osalta, nyt ei niinkään koska syön minipilsuja.

      Kuoseilla voi hämätä todella paljon ja voi olla, että näytänkin hih pullerommalta noissa tunikoissa, enkä vaan itse sitä ymmärrä. Hyvin hyvin mahdollista. 🙂

      Voi meitä, kiitos että jaoit massukokemuksen, se jos mikä vatsakasta auttaa henkisesti. <3

      Kivaa iltaa Jonna <3

  • Tiia mä komppaan sua. mullakin on ollut aina toi pömppis riesana. Sain kanssa nuorempana pottuiluja siitä, että olenko raskaana, vaikka olin muuten hoikka. Turvotus tai joku ruokavalio sen varmasti aikaansai. Nyt se on hieman raivoisan zumbaamisen ansiosta hieman pienentynyt, mutta kyllä se siellä on ja aina sukkikset painaa juuri vatasn kohdalta. Mutta yritän olla sinut sen kanssa ja esiinnyn bikineissä. jos uimaan menen. En edes omista uimapukua, vaikka varmaankin pitäs. Mutta olkoot, en jaksa välittää moisesta. En muuten ole perhtynyt tähän rantakuntoon juttuun ollenkaan, taaskaan, mutta vastailen nyt näin:)

    • No ei sitä oikeasti tarttisi välittää ja ei se oma kehoa muualtakaan niin hyvässä kunnossa ole, että ihan varmaan linjassa massun kanssa. Mutta se on tosiaan niin pitkäkestoinen juttu tuo peittely, että siihen olen kasvanut kiinni. Tuntuisi että jos laittaisin massun tiskiin, olisin nakuna. 🙂 Heh.

      Ymmärrän kuitenkin tuon jutun, että hoikallakin voi olla pömppis, kokemusta on. 🙂

      Ihanaa iltaa <3

  • Tiia, olemme niin sataa tässäkin samassa junassa että…;) Vain teininä vatsani oli meilettön litteä ja painoin 45 kiloa pituudella 1,66 , joka vuonna koivu ja tähti riitti jopa missikisoihin ja sinnehän mua sitten pyydetiinkin, mutta kun halusin vain malliksi Lontoosen, en missiksi. Isä sanoi makaavansa ruumina sen edessä, että Lontoon huumemaailman en mene, joten..sitten tuli muuta.

    Minulta leikattiin jo 22 vuotiaana vaikea endrometrioosi ja sian esikoiseni 25 vuotiaana. Sen jälkeen tuli masu. Se oli ja pysyi, vaikka painoin vielä 30 -vuotiaana 45 kiloa, jolloin perhelääkäri jo laittoi mut vaikka mihin testeihin. Mutta se laihuus oli vain stressiä, sillä kun tapasin R:n, minusta tuli kissa, joka saa koko ajan hyvää kermaa;) Painoa tuli lisää 10 kiloa, mutta sehän oli vain 55 kg. Silti eräs R:n sukulainen kysyi vuosi kuopuksen syntymän jälkeen minulta että 'odotatkoa M:lle sisarusta'. Järkytyin syvästi. Sitten aloin katselle äitiä sillä silmällä ja huomasin, että hän on sutjakka, mutta hänellä on pieni pömppömasu. Muistelin mammaani ja hänellä aivan sama juttu. Pakko viellä kertoa, että kaksi äidin siskoista olleet aikanaan malleina, joten kai tämä korus on vain sittä mammalla, äidllä, minulla ja onneksi siskollani;) Hyvästi bikinit, tervetuloa kauniit uikkarit. Leninkejä pidän mielelläni, etenkin kotelomekkoja, mutta hyvä leikkaus ratkaisee kaiken. Ja se, miten kuvataan. Se Aamulehden juttu ilmestyi sitten 21.6. ja siinä on just se kuva, jota kielsin käyttämästä. Aamulla äiti soitti, että se sama juttu ja kuva on tänään Satakunnan Kansassa. No ei mitään huolta, sillä Jale sanoi, että kukaan ei tunnista minua siitä kvuasta. Miksi siinä on viiruja kasvoissa? Ei minulle ole mitään viiruja! No, pitää muistaa Todella upeeta sarjan Patsyn opetus: Älä edes käskystä hymyile kuvissa!!!!

    Tiia, ne lapset, suloiset ja jos on tehty gynekologia leikkauksia, minulla niitä KOLME, ja sitten geenit. Olisiko aika armahtaa itseään edes jossain. Hirveetä ellei elämästä voi nauttia…siihen kuolee. Ellei siis saa nauttia. Mutta: Oli Loppiaisesta alkaen KOLME kuukautta ilman sokeria, mikä ainan ennen on toiminut. Nyt ei lähtenyt grammaakaan. En taida enää jaksaa. Hoidan vain kasvojani niillä luottovoitelillani, kävelen 16 000 askelta päivässä ja syön jäätelön hyvällä omalla tunnolla kun mieli tekee.

    Minäkin olin vielä toiselle kierrokselle lähteissä tikun laiha myös rinnoista. No enpä ole enää. Kun kuppikoko vaihtui liivineuvojan toimesta, purskahdin itkuun. Tuttu myyjä ihmettelei ja sanoi, että 'muut tuosta riemuitsevat'. Minä siihen, että 'mutta minä en!'

    Ihalin Jaelille hänen tällä olleessan miten olet heittäytyjä, rohkea uskaltaja ja tavallaan aika samanlainen kuin minäkin, mutta paljon, paljon rohkeampi. Ja mun masu, se on mun, eikä muille kuulu! Jokainen saa näyttää itsestään sen minkä haluaa: Rajoja on oikeus vetää oman pirvaatielämän ja blogielämän välille.

    Nyt on niin ihania tunikapaitoja, hippikuosisia. Tänään laitoin elämän risaiseksi ja tilasin kylmänä vesisadepäivänä Hahnilta hellemekon, jolle toivottavasti on käyttöä vuosia. Tytärkin kehui kuosia ihanan hipahtavaksi!

    Vahvaa Elämää Aikuinen Kaunis Nainen!<3

    • Leena 45kg on todella hoikka, 55kg on vielä ihanan hoikka, mutta silti voi massu olla, kuten minulla. Raskaus muuttaa vielä vartaloa, ennen raskauksia sain massua jotenkin kokoon, mutta ei puhettakaan enää. On sellainen löysä roikkuva limppu. 😉 Se ettet lähtenyt malliksi, sillä oli varmaan jokin tarkoitus, olisit kenties jäänyt sille tielle ja elämäsi olisi eri.

      Hahaa että mua naurattaa tuo Patsyn lausahdus, siinä kyllä oli niin mahdottoman hauska sarja. Totta että hyvä leikkaus ratkaisee, joissain kotelomekoissa näyttää ehdottomasti paljon paremmalta kuin toisissa.

      Kyllä vaan minäkin armahdan enkä oikein niin kovin välitä, mutta massuani en vaan voisi biksuissa paljastaa, sehän on sama kuin olisin alasti, henkisesti riisuttu, sitä on tullut röllöä piilotettua niin kauan.

      Me suomalaiset kuulemma pidämme muuten aivan liian pieniä tissiliivejä, hyvinkin totta, itsellänikin juuri nyt kireähköt ja selkään sattuu, ei kiva.

      Juu osaan minä joissain asioissa heittäytyä, mutta se ei tarkoita että kaikessa, enkä minä hirveästi hullutuksia tee, jalat maassa. Mutta itselleni voin nauraa ja tässä näin vatsallenikin, mutta en silti sitä halua paljastaa, se on minun oma piiloni. 🙂

      Ihanat hipahtavat tunikapaidat kuuluvat kesään, kesällä sitä hieman niin kuin muuttuu pukeutumiseltaan eri ihmiseksi, mikä on sinänsä harmi, että enemmän me ihmisetkin kesällä kukimme. <3

      Kiitos samoin ihana, suora, hauska ja upea Leena, ihana kommentti, kiitos <3

    • Tiia, sille ei voi mitään. Se vain on nut osa elettyä elämää ja on asioita, joita voi oppia hyväksymään. Oli sillä tarkoitus: En olisi tavannut R:a.

      Patsy on mun idoli;) On kotelomekkoja, jotka suorastaan hoikentavat! Ja kun niitä vain rakastaa, niin yritää pitää edes vähän rotia, että se massu pysyy sen kokoisena kuin se nyt on.

      Eihän meidän tarvitse käyttää biksuja. Eikä tätiuikkareita. On toinen toistaan upeampia uikkareita, jotka suorastaan hoikentavat. Tosin itse olen kova uimaan luonnonvesissä, joten on kohtalaisen vähäsomisteinen iumapuku, mutta siinäkin leikitään turkoosilla ja ruskealla ja on viistoleikkaus, joka hoikentaa, ei mitään poikkiraitaa mulle. Ei meidän tarvitse antaa sentään ihan kaikkea itsestämme…<3

      No, arvaappa vaan: Minulla se sitten kerrasta vaihtui kahdella koolla, joten en suotta itkenyt. Olin tiukasti pitänyt kiinni 'omasta koostani'.

      Arvaan, että oikeasti olet myös cool, mutta olet niin hyvä kirjoittamaaan just tällaista aikuisen naisen elämää, joka antaa kaikille vahvuutta olla oma itsensä. Kyllä minä sinussa ladyn näen<3

      Näinhän se menee. Tuo sun tunika näytää tosi kaunillta, vaikka melkein vain helman siitä näen.

      Ole hyvä ja kiitos sinulle Ihana, Kaunis, Tiia <3

    • Leena nyt juuri jos olisit tässä halata rutistaisin, mikä teksti taas. <3 Niin minäkin monesta ajattelen, eli jos minut olisi laitettu lapsena suomenruotsalaiseen päiväkotiin, ei minulla olisi näitä lapsia tätä miestä, olisi toinen elämä ja tätä elämää juuri en mihinkään vaihtaisi, joten näin on tarkoitettu vaikka olisihan sitä ruotsia suvereenisti kiva pratata. 😉

      Patsy on totisesti minunkin idoli, voi jee mahtavaa, siis upeeta. 😉

      Aivan totta on todella kauniita uikkareita ja minä jostain syystä tykkään sellaisista 50-luvun tyylisistä, joissa saa olla vaikka pilkkuja ja sellainen minulla onkin, mutta pahus, sekin on tisseistä vähän iso, no koska on massusta sopiva.

      Heh en taida olla cool, ehkä hieman ujohko ajoittain kenties, mutta en mikään räväkkä rääväsuu juu en. 🙂

      Ja nyt se mistä sydämeni oikein tutajasi, sinä Leena kirjabloggari kirjoitat minulle, että olen hyvä kirjoittamaan tälläisiä juttuja, aah olen pilvissä, kiitos, tässähän melkein ollaan niin liekeissä nyt että hörhötyksissä saattaisin no en nyt biksu mutta uikkarikuvan julkaista. No ei vaiskaan.

      Lady on paras kehu, sillä olen aina ihaillut Grace Kellyä ja Audrey Hepburnin tyylisiä klassisia lady like naisia ja olisi ihanaa olla ladymäinen. 😉 Siis olisi.

      On aika lyhyt tunika, mutta se leikkaus Jane Austen 😉

      Kiitos kaunis ihana Leena, sinä elämää isompi ihanuus <3

    • Sekin päivä vielä koittaa: Suuri Halipäivä <3

      Hän ON Super!

      Mulla on aina 'muutamat' uikkarit…;)

      Sinä olet ujohko! Katsoin sen aamiaisvideon ja äänesi sekä se miten puhuit, yllätti minut: Olet kaiken takana kuitenkin ujompi ja haavoittuvampi kuin aluksi uskoinkaan. Ja vain toisen näistä tiesin ennen videota. Minulla on armoton tutka ihmisten suhteen: Näen heti monta asiaa. Tuo oli oikeastaan aika viehättävää…<3

      Minusta tuntuu, että sulta soljuu teksti yhtä lujaa kuin minulla eli sitä tulee niin, että näppäimet soi. Minulla ei aina meinaa ajatus ehtiä mukaan, mutta se on vain intohimoa ja elämänjanoa…Virtaavat vedet, sinä ja minä.

      No kuule, päätin jo nuorena, että mun tyyli on lady ja Grace Kelly. Kirjahyllystäni ei lähde Kellyn elämnkerta pois. Elämä on välillä villinninyt niin, että joskus olen eräs nainen Cherbourgin sateenvarjoista, mutta en niin nuorena. Hitsi: Ihailen miten Catherine D. pitää tyllinsä ja on upea ja vaikka mitä. En siis onnistunut olemaan aina Lady, mutta toisinaan. Sinä myös, useammin kuin minä, silllä rakastan nykyään myös vähän sellaista tiettyä rouheutta, mutta sinä ehdit vielä;)

      Ihan tosi! Et sitten edes privaattiin voi laittaa sen kuvaa ja mistä. Jos laitat, minä laitan kuvan mun tulevasta Hahn mekosta.

      Kiitos kaikki samoin <3

  • PS. Sorry paljon nuo kirjoitusvirheet, en ehdi oikolukea kommennttejani, hyvä kun muut tekstit, mutta Jael on siis tietty Jael.

  • Nykyisin yli viiskymppisenä pukeudun ihan vapautuneesti niin peittäviin vaatteisiin kuin haluan. En käytä koskaan hihattomia tai lyhythihaisia yläosia (enkä hameita), koska en halua esitellä allejani, enkä kroppaani muutenkaan. Myös minä suosin tunikoita. Varsinkin auringossa pukeudun päästä jalkoihin mahdollisimman peittävästi, koska en halua yhtään saada väriä iholleni, enkä varsinkaan vaarallista uva/uvb -säteilyä. Olen oikein mielelläni kalkkilaivan kapteeni. Viihdyn varjossa, ja käytän varmuuden vuoksi vähintään 50-suojakerrointa. Enkä välitä yhtään mitä muut ajattelevat. Tästä teemasta kirjoitit aikaisemmin, ja piti silloin kommentoida, mutta unohtui.

    Minusta jokainen voi toimia kuten haluaa. Symppaan sinua täysin. Ja olen iloinen avoimuudestasi. Kiitos!
    Ihanaa päivää 🙂

    • Sari,viisaat istuvat varjossa. Täällä koettu melanooma, joten minuakaan ei auringossa nähdä ja puutarhaa hodian iltaisin silloin kun hoidan tai viileellä ja pilvisellä. Ihon pahimmat viholliset ovat kuten yksi sairaanhoitaja sanoi: "Thaimaa ja tupakka." Tarkoittaa siis aurinkoa ja tupakkaa. Halusin kertoa tuon melanooman, sillä sehän muutti elämääni todella paljojn. Ihanaa suven jatkoa sinulle <3

    • Sari kiitos ihana, nautin tuosta lauseesta juuri että vapautuneesti nautit ja verhoudut. Eli juuri se, että jokainen saa olla tavallaan verhoutua tai olla bikineissä ja aivan minkälaisissa kehoissa tahansa ja kukaan ei painosta toista mihinkään, se on sitä todellista vapautta.

      Sitä paitsi on järkevää suojautua, suorastaan viisasta ja pakollistakin. Olen itsekin huomannut että tietoisuus ja valistus on melanooman suhteen niin paljon lisääntynyt, ettei huvita edes niin paljon olla auringossa tätä nykyä.

      Oma kehokin jo kertoo omaa tarinaansa, ryppyinen dekoltee, migreeni tunnissa eli ei ole enää oikein minun juttu tuo auringon palvominen.

      Leenalla on vielä asiasta kokemusta ja painavaa sanottavaa, tämä asia on oikeasti tärkeä ja se, että kaikki saavat juuri olla sellaisia kuin ovat, biksuissa tai verhoutuneena kukin omalla tyylillään. Sitä kampanjan sanoma kauniisti hakeekin, mutta koska minut haastettiin mukaan biksuissa esiintymään, halusin tuoda vastineen ja selvennyksen miksi minusta ei ole siihen. Teksti toki on oma henkilökohtainen kokemukseni. 🙂

      Kiitos viisaista sanoista ihanaiset naiset. <3

  • Jaan niin nuo tuntosi pömppäsi kanssa Tiia <3 <3!

    Olen parhaimmassa kunnossa kuin koskaan koko aikuisiällä, mutta omasta pömpästäni en vain pääse eroon. Perheen perustamisen ja muun tärkeämmän ajattelemisen jälkeen kumpuileva vatsani on vain vähän vaivannut minua itseäni, mutta ymmärrän hyvin sinua ja jaan tuon tunteesi, että ei sitä tee juuri mieli esitellä.

    Mutta annetaan palaa vain. Muut heittäytyvät rantakuntoon ja me heittäydymme kaftaaniin (vai mikä liehuhelma se nyt onkaan), mutta kesä on meillä kaikilla :)!

    Aurinkoa, valoa ja iloa ihana Tiia!

    • Niin Tiia,ihanainen,kun tuota suht tuoretta kuvaa Sinusta katsoo,niin voi vaan todeta että mikä vatsa? Mutta ymmärrän Sinua kyllä,minullakin taitaa tuo vatsa/vyötärö olla se heikoin kohta! En ole koskaan ollut mikään neiti kesäheinä koivunvitsa,mutta kuten Sinäkin,niin kovasti haluaisin olla hoikka,tiedän jopa miten hoikaksi tulisikin,mutta kun en vaan jaksa!koska se tietäisi kaikesta herkuttelusta luopumisen loppuelämäksi! Pienikin sortuminen aiheuttaisi lopullisen sortumisen ja peli olisi taas menetetty! Mutta toisaalta tässä viime aikoina kun olen seurannut lähinaapurini sairastelua,olen myös ajatellut että hei,pienet on minun murheet hänen murheisiin verrattuna! Olkaamme siis onnellisia terveydestä ja kantakaamme muutama liikakilo ylpeydellä ja pää pystyssä! ❤

    • Rouva Sana juu tämä oma tekstini voi antaa ymmärtää kenties, että koko ajan vatsaani mietin, tarkennan tässä vielä erikseen, että en niin toimi kuten et sinäkään. Enkä täällä kotona häpeile massuani, enkä siitä koskaan enkä muistakaan ulkonäköasioista valita lasten kuullen, en luonnollisestikaan halua siirtää ainakaan tiedostettuja pelkoja ja traumoja heihin. Varmaan väkisin joitain negatiivisia puolia tulee kuitenkin siirrettyä, se on elämän laki. Mutta tästä olen tietoinen, enkä kasvata lapsiani tähän, eikä minuakaan kyllä kasvatettu miettimään moisia.

      Just jetsulleen näin, ollaan me kaftaanit päällä varjojen alla ja antaa rohkeiden ja upeilla itsetunnoilla varustettujen naisten kulkea biksuja, jokaiselle vapaus olla mitä on, juuri se mitä kampanja hakeekin takaa hienosti. 🙂

      Kiitos kaunis ihanasta kommentista ihanainen Rouva Sana <3

    • Happy Hippo ihanuus <3 vaikeaa on naisen elo ja kyllä se olisi ihanaa olla sellainen jäntevä ja hoikka, mutta en oikeastaan sitä ole lähtenut edes elämätaparempassa tavoittelemaan vaan sellaista oloa ja olotilaa missä minulla on hyvä. Maailma on herkkuja pullollaan, enkä halua kokonaan niistä kieltäytyä vaikka suklaata en olekaan imuttanut aikoihin.

      Nämä ei kyllä ole mitään sairauteen verrattuna, pieniä purosia vain, siinä olet niin niin oikeassa. Sitä itsekin mietin, että sitten kun sitä on tiensä päässä jo kupsahtamassa, sitä miettii "miksi kaikki häsä". Voi meitä naisia ja etenkin meidän sukupolven naisia. <3 Oot ihana tiedä se ja sydän sulla on niin kultaa, ettei monella ole. <3

    • <3 Uskon että moni muukin, mutta toivotaan että maailma muuttuu ja toivotaan että juuri tälläiset upeat Rantakunto kampanjat vievät asiaa eteenpäin. Minusta henkilökohtaisesti omien pelkojeni takia ei vaan ole kampanjan keulakuvaksi. Siksi tämä postaus, sain siis haasteen esiintyä bikineissä. 😉

      Ihanaa iltaa <3

  • Outin blogiin jo kirjoitinkin, että en ole koskaan viihtynyt bikineissä, enkä rannallakaan, joten edes kampanjan puitteissa en ajatellut sinne lähteä :). Vaikka ymmärränkin, että se ei ollut se pointti, vaan ihan muu.

    Musta tuntuu, että tän kampanjan tärkein anti (tai siis miten sen itse koen) olisi se, että me aikuiset ei tartutettaisi lapsillemme edes huomaamattamme mitään turhia ulkonäköön liittyviä "traumoja" (en nyt keksi parempaa sanaa).Koska pakostihan se menee niin, että jos äiti jatkuvasti peilin edessä ääneen tuskailee ja tutkailee kaikkia epäkohtiaan, niin varmasti tarttuu jälkikasvuunkin. (Itselläni ei tyttäriä ole, mutta jos olisi, niin varmasti joutuisin skarppaamaan tässä. Joskaan en kyllä vartaloani arvostele, mutta kaikenlaista muuta kyllä löytyy. Muka isot korvat, ohut tukka, luomilla varustettu "ällö iho….

    Enkä kyllä haluaisi itsestäni mitään vähäpukeisia kuvia netissä julkaista muutenkaan. Ei houkuta ajatus siitä, että päätyvät esim. työnantajan tai perheen tai oikeastaan ihan kenen vaan silmiin.. Että mieluummin olen tässä(kin) suhteessa enempi piilossa kuin julkisesti esillä. En jotenkaan luota siihen, etteikö näitä hyvässä tarkoituksessa julkaistuja kuvia päätyisi myös vääränlaiseen levitykseen, jossa alunperin rohkeasti itsensä paljastanut ihminen voikin päätyä kuvallaan arvostelun tai peräti pilkan kohteeksi ja sitä en kyllä toivo sen paremmin itselleni kuin yhtään kenellekään muulle.

    Olet kyllä niin kaunis kun hymyilet <3. Ja hääkuvassa ihan kuin joku malli tai filmitähti <3

    • Outi ja moni muu Rantakunto kampanjaan lähtenyt on niin rohkea, arvostan todella ja pidän suorastaan esikuvina naisia, joilla on hyvä ja terve itsetunto. Luulen että minulla muutoin on, mutta ei vatsani suhteen. Se on heikko kohtani ja kenties nuorena siitä on kasvanut isompi ongelma kuin onkaan.

      Minut kuitenkin haastettiin instan puolella tähän kamppikseen ja halusin omalta osaltani eli vain puhua omalla suullani, miksi en kampanjaan vaan pysty lähtemään. Siitä tässä tänään kyse.

      Olen sen verran tietoinen ihminen, että lapsilleni en asiaa tartuta, enkä koskaan heidän kuullen puhu mikä omasta mielestäni ulkonäössäni mättää. Mielestäni suhtautuminen ulkonäkööni on aika mutkaton, tosiaan meikittömällä naamalla kehtaan kulkea ja näyttää sen täälläkin.

      Tässä vaan puhutaan sellaisesta lapsuuden kipupisteestä, jolle olen kehittänyt häpeän, eikä se häpeä ota ns.otteestaan. Minulle alastomuus on sitä, että näyttäisin vatsani, siinä missä muut piilotettavat paikat.

      Hääkuvassa olin tästä 12kg hoikempi ja 12 vuotta nuorempi ;;) Sitä se aika ja kilot teettää. 🙂

      Ihanaa iltaa upea Annukka <3

  • Minullakin on aina ollut pömppis. (ja nuorena huono iho…) Vaikka näytän ihan ok:lta edestä (ei ole jenkkakahvoja) ja melkein takaakin, sivukuva on kaamea. Mahani takia näytän kuin olisin 5-6 kk raskaana -ainakin nyt kun kiloja tuli lisääkin. Eli ymmärrän hyvin sinun juttusi. Leveähelmaiset pitkät paitulit on täälläkin käytössä.
    Mutta silti minä olen aina pitänyt bikineistä, uimapuku tuntuu niin kauhealta iholla, en pidä yhtään. 😀

    • Hyvä sinä, kyllä mukavuuden pitäisi mennä tälläisen asian edelle. En silti mielestäni omalta osalta puhu turhamaisuudesta, vaan häpeästä jonka olen kehittänyt vatsan suhteen nuorena ja se häpeä ei päästä otteestaan ei vieläkään. .)

      Olen niin samaa mieltä, uimapuku onmärkänä oikea kaameuden kaameus, kun se tarttuu liiskana iholle ja tuntuu aivan yäk asialta. Onneksi mökillä voi uida nakuna, se se vasta mukavaa onkin. 🙂 Siinä saa vatsatkin heilua ihan vapaana.

      Mutta niin se on, että myös hoikille voi tulla vatsa…

      Kiitos Matkatar vertaistuesta ja ihanaa iltaa <3

  • Voi Tiia, sä kirjoitat aina niin hauskasti!
    Voi miten ihana kesäisiä kuvia, kumpa aurinko palaisi pian meitä ilahduttamaan!
    Kaikesta huolimatta aurinkoista viikkoa sulle <3

    • Mielestäni on kyllä aivan mahtavaa jos voi tuoda iloa ihmisten elämään ja että voi nauraa itselleen ja kertoa kipupisteistä vaikkapa huumorin keinoin. Siitähän tässä on tänään kysymys, kipupisteestä, ihan omasta ja henkilökohtaisesta, joka ei liity muihin ihmisiin mitenkään. 🙂

      Toivotaan että aurinko pian näyttäytyy, jännä miten paljon enemmän sai aikaiseksi, kun aurinko paistoi, se tuo voimaa ja energiaa. 🙂

      Ihanaa viikkoa Micu <3

  • Sä oot kyllä yks <3 Ihanan rohkea.

    Mä häpeen mun mahamakkaroita ja en enää sitä kehtaa näytellä. Tiedän, että mun pitäis tehdä jotain mutta en vaan kertakaikkisesti saa aikaiseksi. Olen tälläinen laiskamato.

    • Tein nuorena aamuin ja illoin 200 vatsalihasliikettä, ne oli terästä, mutta röllö heilui päällä! Ei auttanut, en tiedä millä vesikuurilla pitäisi olla että se lähtisi, tuli samaan aikaan kuin tissit ja voipi olla että osa tisseistä on valunut alas. Heh.

      Rohkea en niinkään, koska en biksuissa esiinnyt, mutta ehkä avoin ennemmin. 🙂

      Ihanaa iltaa Marina <3

    • Ei ne biksut ihmisestä rohkeaa tee , sinä senkin 🙂 Mä olin ennen sellanen laihamato nyt laiskamato 😀 Tupakan tuppaus sai mun painon nousemaan

  • Voih, tunnistan kyllä ongelmasi, minullakin on aina ollut sama ongelma, pömppömaha ja on edelleen. Se on minun kipupisteeni/ peittokohtani. Olen myös oppinut sitä verhoamaan monin eri tavoin. Toinen on aikuisiällä tulleet verenpurkaumat jalkoihin, kamalan näköisiä ja estävät lyhyiden shortsien käyttämisen…

    Minulla on myös psoriasis, joka puhkesi lukioaikana ja on ikävän näköinen hilseilevine läikkineen, mutta sen kanssa olen oppinut elämään enkä jaksa sitä hävetä ja verhota, sinänsä muuten kummallinen juttu…

    Mutta Tiia, me ollaan hyviä juuri tällaisena, jätetään biksujen käyttäminen muille 😀

    • -anu- niin meitä muitakin on, jotka emme sitten ole niin sinut niiden röllöjemme kanssa. Halusin itse selvittää miksi, koska minut haastettiin bikinikampanjaan. Oikeasti näistä kertominen herätti jopa paljon tunteita ja kipupisteitäkin, mutta nyt aikuisena ne kestää jo, eikä hävetä niistä kertoa. Mutta silti en halua massuani paljastella, niin, niin pitkään olen sitä peitellyt.

      Ymmärrän tuon psoriasiksen, minulla oli lukioikäisenä atooppinen iho, eli vastaavia laikkuja ja niihin käytettiin kortisonivoidetta ja sitten aurinko ei niihin napannut ja olin laikukas.

      Täytyy oikein syvemmin miettiä, miksi en vaikka häpeä selluliittipeppuani, mutta massuani häpeän. Ehkä se johtuu siitä, että nuorena minulla ei ollut selluliittipeppua, mutta oli massu. Eli kyllä tässä nyt sorkitaan nuoruuden traumoja, jotka eivät irtoa minusta ei millään.

      Mutta sinulla alkoi tuo psoriasis lukioaikoina, joten tuo kaava ei taas sovi tähän. Nyt täytyy miettiä lisää, mutta sitä ennen hyväksytään meidät tälläisinä verhoilijana ja annetaan biksujen käyttäjien taasen kukkia
      kauniina myöskin. Jokainen tavallaan. 🙂

      Ihanaa iltaa <3

    • Kiitos kaunis Jael, mutta haluaisin kyllä olla upeampi, eli kuten Rantakunto kamppiksen naiset, sinut oman vartalonsa kanssa. 😉 Se on upeaa se. 🙂

      Ihanaa iltaa Jael <3

  • Annetaan vaan kaikkien kukkien kukkia! Enkä minä ainakaan näe mitään syytä miksi jonkun pitäisi näyttää itsestään julkisesti jotain sellaista mitä EI halua. Sinun mahasi on sinun mahasi ja sinä näytät sitä juuri niille kenelle haluat. "Lättämahoillakin" on omat varjonsa mutta silti aurinko paistaa kaikille 🙂 Iloa viikkoosi bikineillä tai ilman <3

    • Voi mahoton miten hienot sananvalinnat, "lättämahoillakin on omat varojansa mutta silti aurinko paistaa kaikille! mahtavasti sanottu! Niin totta, en tiedä onko sellaista ihmistä jolla on täydellinen olo, voi olla että on ja ihan vielä terveellä hyvällä tavalla. On myös ihmisiä jotka juuri tiedostavat kaikki jutskat mutta ovat sinut itsensä kanssa.

      Niin jokaisella on oikeus näyttää itsestään juuri sen verran kuin haluaa ja hyvällä mielellä. Kampanja on hieno, koska vaikka on tämä massuhäpeä, en missään nimessä aio sitä lapsiini siirtää ja jos jompikumpi lapsistani vaikkapa perii massuni, niin en missään nimessä aio opettaa heille piilotusniksejä tai vihjailla laihdutuskuurille. Valitettavasti vaan muu maailma on julma, kuten nyt vaikka tuo kommentti minulle "olenko raskaan vai muuten vaan läski". Vaikka vanhemmat eivät siirtäisi traumojaan, kiusaajia on, mikä on viheliäistä.

      Kivaa iltaa ihanuus <3

  • Voi Tiia kun mä tykkään susta joka postauksen jälkeen vaan enemmän ja enemmän. Arvaa kuule 100 kertaa mietinkö kauan, että uskallanko laittaa omaa bikinikuvaani nettiin, kaiken kansan katseltavaksi. Uskalsin…huh. En kuitenkaan minäkään ole sinut itseni kanssa. Olenhan kuvassanikin peittänyt oman röllykkäni huivilla, reidet hankaa yhteen ja käsien hauikset on tippuneen alaspäin (allit pentele). Jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on, luulen, että se oli kampanjan pointti.
    Ollaanko röllykkälyylit yhessä?
    LOVE U <3

    • On niin mahtavaa että laitoit ja olen niin ylpeä susta Outi, <3 Esikuva ja arvostan niin tuollaista rohkeutta. Mutta koska minut instan puolella haastettiin tähän mukaan ja en vaan pysty, niin koin että olen selityksen velkaa. 😉

      En koe tätä omaa juttuani edes turhamaisuus asiana, sillä en ole turhamaisimmasta päästä, kysessä on nuorena herätetty häpeäntunne, joka ei vaan irtoa, varmaan mummona sitten.

      Mielestäni olet upea, ihana, hauska ja rohkea ja juuri sinun kaltaisia tarvitaan kampanjan keulakuviksi. <3 Se on juuri kampanjan pointti, ettemme siirtäisi omia häpeäajatuksia lapsiimme ja että kaikki kukat saisivat kukkia.

      Halusin kertoa siis miksi en lähde kamppikseen ja myös toisen puolen, että on oikeus myös verhoutua. 🙂

      Ollaan Outi röllykkälyylit ilo rinnassa ja massuissa ja niissä hankaavissa reisissä, joille talkki, compeed puikko auttaa kuules.

      Love you too <3

  • Oot just hyvä tuollaisena kun oot! Onneks me kaikki ollaan vähän erilaisia, olis vähän tylsää muuten.

    • Niin olisi tosi tylsää, erilaisuus on rikkaus ja mielestäni kaikki vartalot saavat pukeutua bikineihin. Olen itse hieman rajoittunut juuri tässä ja koska haasteen sain halusin siihen vastata, että miksi en vaan pysty laittamaan bikinejä ja kuvat itseäni blogiin. 😉

      Ihanaa iltaa <3

  • Mä ihailen itsetuntoa ja vahvuuttasi ❤️ Minäkin usein katselen oikeasti rantakunnossa olevia ja poden omantunnon tuskia että miksi en itse ole no en ole kun tykkään herkutella ja irtokarkit….voi juma miten vaikeaa on niistä olla erossa joka kerta kun päätän et nyt loppuu niiden syönti ja hups mä olen karkkihyllyllä valitsemassa pussiin täytettä…..Mut jokainen on omanlaisensa ja kaikilla on ne omat kohdat varmaan kehossaan mistä ei ehkä niin tykkää, minulla myös maha mikä hävettää minua kun minulta on erehdytty kysymään oletko raskaana….noloa sanoa ei en todellakaan ole tää on vaan mun elintasokumpu 🙂

    • Uskon kyllä että varmasti suurimmalla osasta naisia on jokin ongelma-alue jota häpeilee, siten ollapa mies. 😉 En minäkään voi ilman karkkia elää, eli kyllä aina täällä nykyään irtareita aina vähän väliä rouskutan. Yleensä salmiakkia, koska niitä ei pysty montaa syömään, kun taas suklaata voisin syödä kasoittain ja vaikka keskellä yötä.

      En kyllä ole välttämättä vahva tai itsetuntoakaan, mutta osaan nauraa itselleni, sen olen huh onneksi iän myötä oppinut eli iästä on hyötyäkin. 🙂 Enää ei jaksa joka asiaa murehtia

      Eikös se ole jo ihanaa, että meillä on ihanat rakastavat perheet <3 Saa siinä mahakin vähän röllöttää, kunhan ei tarvitse biksuissa esiintyä. 😉

      Ihanaa iltaa <3

  • Minäkään en halua näytellä kaikelle kansalle pömppömahaani. Kaikki mikä kertyy, kertyy vatsanseutuville, ärsyttävää!
    Muuten olen hoikka ja ei haittaisi että läskit kertyisi välillä jonnekin muualle 😉

    • Ihan sama täällä, toki on sitä muuallekin minulla jo kertynyt, mutta maha on se suurin kertymäpaikka silloinkin kun muut alueet ovat olleet hoikkia.

      Ymmärrän, näin olen välillä itsekin miettinyt, että joskus olisi kiva kokeilla jotain muuta eli ettei olisi mahaa. 😉

      Ihanaa iltaa Ellen .<3

  • Kiitos tästä <3
    Minulla on aivan kauhea vatsa, inhoan sitä ja häpeilen sitä. Se meni niin rumaksi raskauksieni yhteydessä, eikä lohduta yhtään ajatella, että kannoinhan minä maailmaan kaksi 4,5 kg lasta – kroppa kertoo elämästä. Ei lohduta.
    Kun laihdutin, näytti vatsani vielä rumemmalta, koska arvet roikkuivat. Olen koettanut kulkea bikineissä, mutta tunnen silloin oloni hyvin vaivautuneeksi ja peittelen vatsaani käsillä tai pyyhkeellä.
    On ihanaa tietää, että en kärsi yksin <3

    • Ihana Marianna, kiitos kun kerroit, koska näin juuri itsekin koen. Ja uskon että jos laihtuisin kovasti niin olisi kaamea roikkuva nahka. Pömppö se oli aiemminkin, mutta meni aina välillä kilojen jojotellessa kasaan. Mutta nyt on sellainen taikinainen möykky.

      Juu minä en voi selittää että vatsa johtuu lapsista, kun ollut pömpöttävä jo 13-vuotiaasta. Mutta ei lapset ole koskaan kyselleet mahastani tai sitä tuumineet, ovat tottuneet siihen, mutta hoikan ystäväperheen lapsi on kysellyt kyllä. 😉

      Niin se on biksuissa sitä olisi omalla epämukavuusalueella, kamppis on hieno ja siinä olen henkisesti mukana, vaikka fyysisesti en haluakaan biksuissa täällä kamppikseen osallistua. 🙂

      Et todellakaan kärsi yksin <3

      Oikein mukavaa iltaa Marianna <3

  • Minulla on kanssa röllykkämahaongelma ja ylipäänsä ongelmaa painon kanssa. Yritän valita sellaista vaatetta, mikä ei mahaa korostaisi ja minullahan on aina paita housujen päällä.

    Itse yritän asennoitua mahaani neutraalisti. Siinä se mukana kulkee ja tähän saakka on vaatteisiin mahtunut.

    Minusta tuo rantakuntokamppis on siinä mielessä hyvä, että jokaisen pitäisi saada elää ja olla kuten haluaa kiloista riippumatta. Tiedän useita naisia, jotka eivät mene uimahalliin tai -rannalle, vaikka haluaisivat, koska ovat tyytymättömiä vartaloonsa. Minusta on surullista, että osa ihmisistä kokee ulkonäköpaineet niin kovina, että jotain jää tekemättä. Jätetään elämättä, kun mietitään, että mitä joku muu ajattelee ulkonäöstäni.

    Vaikka kampanja on minusta hieno, niin pysyn silti itse poissa epämukavuusalueelta. Kuljen tänäkin kesänä koko uimapuvussa ja hihallisissa yläosissa.

    • Jetsulleen totta joka sana! Minäkin suhtaudun jokapäiväisessä arjessa vatsaani juurikaan oikeastaan sitä ajattelematta. Toki sovituskopissa valikoin vaatteita, joiden ainakin oletan istuvan ja jotka sopivat leikkaukseltaan vartalolleni.

      Käyn uimaa pulikoissa, rannalla, kylpylöissä, mutta en mieluusti tai lainkaan pukeudu bikineihin sillä vatsani on vaan niin taikinamainen. Ennen lapsia oli pömppö, mutta kiinteä pömppö, hieman sellainen kuin näkee miehillä, kovakin. Mutta nyt on yhtä vellovaa taikinaa ja jos laihtuisin luultavasti heiluisi nahka.

      Kamppis on erittäin hieno ja hienoa että sille löytyy rohkeita keulakuvia. Koin olevani selityksen velkaa, koska minut haastettiin mukaan. Halusin tarkentaa miksi en voi enkä pysty ja myös halusin tuoda esille tämänkin puolen, miltä se tuntuu kun häpeää niitä röllöjään.

      En kuitenkaan lapsille ole halunnut omia tuntojani tartuttaa, enkä koskaan heidän kuullen puhu tai mollaa itseäni. Heitä kehun kun siltä tuntuu ja aina tarvittaessa, mutta en nosta jalustallekaan, että olisivat yli-ihmisiä koska ovat lapsiani. Normi meininki siis, mutta silti toivon etteivät peri tätä vartalomallia, jossa on tuo kumpu. 😉 Toivon että säästyvät näiltä kuviolta mitä olen päässäni eritoten nuorena pyöritellyt. 🙂

      Sama juttu, koko uimapuku ja hihallinen yläosa. 😉

      Ja silloin kyllä olisi hyvä tehdä jotain, jos elämä jää elämättä. Joko laihduttaa tai yrittää saavuttaa mielenrauha, että tälläinen olen. Helpommin sanottu kuin tehty..

      Kauniita unia <3

  • Tiia, olet i-h-a-n-a! <3 Täällä toinen röllykkävatsa ilmoittautuu! Vielä pari vuotta sitten vedin kuntosalilla veren maku suussa vatsalihasliikkeitä koska kuvittelin että röllykkä olisi mahdollista saada pois, mutta ei se enää lähde ilman kirurgin veistä, ja sellaiseen en suostu. Oma röllykkäni sai alkunsa jo ylli 20 vuotta sitten, vaihtarina lukiossa ja se vain jatkoi kasvuaan raskauksien myötä. 4,3-kiloinen poikavauva perätilassa, pää toisessa kyljessäni ja jalat toisessa eli koko ukko napani kohdalla, viimeisteli röllykän. Silti vielä viime kesänä kuljin sellaisissa bikineissä, joissa housuosan voi vetää mahan yli. Tälle kesälle ostinkin jo kokouimapuvun…
    Ihanaa viikon jatkoa! <3

    • Voi ei, ei kun sinä olet I H A N A <3 Kiitos kaunis Uraäiti <3 Juu ei se röllykkä lähde vaikka kuinka vetäisi vatsalihasliikkeitä tuhat, yritin nuorempana 200 aamuisin ja 200 iltaisin. Tuhottoman hyvät vatsalihakset, josta seurasi alaselkäsärky, koska en ymmärtänyt treenata selkälihaksia ja siis se tärkein eli röllykkä oli ja pysyi. 😉

      Juu vatsan saa kyllä venytettyä, minä leivällä ja ehkä sinä siellä jenkeissä. Kuvissa näytät laihalta kuin mikä, myös vatsanseudulta, mutta en suinkaan vähättele laisinkaan, sillä joku saattaa näistä kuvista epäillä sitä minunkin röllykkää. Eli ilman paituliahan se näkyy ja mikä itseä häiritsee se yleensä siellä myös on. 🙂

      Isohko on ollut poikavauvasi ja niin se on kun vatsanahka venyy kunnolla, ei se kaikilla enää samalla tavoin palaudu. Kenties todella nuorilla synnyttäjillä, mitä minä ainakaan en todellakaan ole, palautuu hepommin.

      Peukut meidän kokouikkareille, niissä on aivan hyvä ja hyvä mieli. 😉

      Ihanaa viikon jatkoa Uraäiti <3

  • Mulla on ollut pömppö niin kauan kuin muistan. Jo lapsena. Jossain vaiheessa nuorena tein vatsalihasliikkeitä hulluna, muttei mitään vaikutusta. Kaksoset viimeistelivät pömppöni. ;0)

    • Kuulostaa suoraan kuin meikäläisen suusta, joillakin on näin, mutta ei se elämää pilaa, vaikka eritoten nuorena se harmitti ja häpeilytti. 🙂

      Kivaa viikkoa Satu <3

  • Sinä ihana ♡
    Kun tässä on vuosien varrella 5 lasta tehnyt ja samassa saanut samantha rinnat. Oli huumori aika loppu meikäläisellä.
    Allit on ne mitä häpeen eniten, mulla on aina toppi päällä ja sen päällä jotain, vaikka olis 30 astetta lämmintä.
    Bikineihin voi saada, mut ei kuviin. Varjossa istuu tämä rouva! Ihan vaatteet päällä, vaikka rannalla olis.
    Hattua nostan rohkeille naisille!
    Mut onneksi saamme jokainen tehdä omat valintamme ja on joku joka rakastaa jokaista makkaraamme.

    • Juu ehkä biksutkin, ehkä, tosin sellaisia ei ole, mutta ei kuviin myöskään. Kuules kun on kerran viisi lasta synnyttänyt voisi massuaan kutsua kunniamahaksi, hyvin on toteuttanut tehtävänsä. <3

      Onneksi ne allit voi piilottaa, vaikka ikäväähän se helteellä on sekin, minäkin täällä ainakin puolihihoissa, kun allitkin yhtäkkiä vaan tulla tupsahti, ennen oli sellaiset spagettikädet.

      Varjo se nykyään minuakin miellyttää, vaikka meren rannalla jos uimaan pääsee koko ajan tykkään rantaillakin. 🙂

      Marika niinpä, ihanaa että on joku joka rakastaa meitä juuri kuten olemme. <3

      upeaa viikkoa ihanuus <3

  • Tiia olet niin kaunis ja herttainen se pikkuinen omena massu ei haittaa mitään 🙂

    • Irma ihanuus, voi että sinua ja sinun sydämellistä kommenttia. Kiitos sinulle niin paljon, niin onhan minussa muutakin kuin se omena, mutta se pitäisi juuri itse oivaltaa. 🙂

      Upeaa viikkoa Irma <3

  • Taitaa ihan kaikilla naisilla olla jokin juttu joka itsessään tympii – milloin maha, milloin allit, milloin mikäkin.. ja on tainnut olla näin koko ihmisen historian – ei ehkä ihan alussa, mutta aika pian kuitenkin. Se,että minkä verran sillä on loppujen lopuksi merkitystä, onkin eri juttu. Minua hirvittää tänä päivänä nuoret, jotka laittavat silikoonit alle 30 vuotiaana – valkaisevat hampaansa 20 vuotiaana, eivät lähde kauppaan ilman irtoripsiä ja tekokynsiä – – tekevät kaikkensa,että näyttävät tietyn tyyppiseltä – huh vaan, sanon minä … entä kun ovat 40 -50 vuotiaita – jos tätä kilpajuoksua ulkonäön kanssa on kestänyt jo näin pitkään.. pelottavaa…! Onneksi suurin osa ei sitä tee – sillä ajalle me ei voida mitään.

    • Samaa mieltä, ihmettelen noita klooneja, anteeksi että sanon näin.. Mutta että tietynlainen muotti on vain kaunista. Toki taidettiin itsekin olla nuorena oman aikamme klooneja, puhun nyt itsestäni. Mutta silloin ei ollut noita keinotekoisia apukeinoja.

      Ainakaan sinun kaunis ja upea tytär, jonka olen saanut ilokseni tavata, ei ole mistään muotista vaan oma kaunis ja sydämellinen itsensä. <3

      Juu ei jaksa kilpajuoksennella ja olen siihen jopa liian laiska, en vaan jaksaisi koko ajan juosta jossain itseäni laittamassa. Ei ole minun juttu, mutta sekin tokin suotakoon ihmisille jotka siitä nauttii. <3 Kukin tavallaan.

      Ihanaa iltaa Anne ihana <3

  • ♥Heippa Tiia! Minä oon taas ollut ihan ummikossa, kun en tiedä ko. haasteesta mitään. mutta "uimarantakuvia" musta otettiin just yhtenä päivänä ja laitan ne jossain vaiheessa blogiini.Olen sen verran iäkäs (lähentelen jo kuuttakymppiä) että alan olla sinut itseni ja kehoni kanssa, vaikka lapsiakin mulla on kuusi 🙂 Ihanaa päivää Tiia-ystäväin♥

    • Ihana Riitta Sinikka, no kuules en malta odottaa kun laitat ja tiedän että niistä tulee niin viehättäviä ja sinun tyylisiä ai että.

      Tuohon asenteeseen minäkin pyrin, mutta siihen on vielä pitkä matka, täytyy ensin kulkea oman itsensä sisällä hieman tiedostavaa polkua ja opetella olemaan itselleen armollinen. <3

      Aivan ihanaa iltaa Riitta Sinikka ihanuus <3

  • Mullakin on vatsa se "kompastuskivi". Siinä se kaikki löysä on jos jossain. Eilen uimahallissa bikinit päällä mietin, että olen mäkin vähän hölmö. Vatsa selvisi arvitta ja kohtuu samanmoisena lapsesta (no toki se on vähän löysempi), miksi sitä häpeilee niin paljon. Ja itse katselee rannalla yleensä "tavallisia" vartaloita ihan neutraalisti, mutta silti ajattelee että nuo varmaan tuijottavat mahaani. Huoh. Nämä ovat näitä traumoja. Ollaan ylpeitä itsestämme, säkin olet tehnyt huiman työn ja näytät todella hyvältä!

    • Eikö vaan Katja, eihän sitä rannalla muita tuijottele ja siellähän näkee kaikenlaisia vartaloita, mutta itselleen on liian ankara. Luulenpa että jos minulla olisi täydellinen vartalo, en silti sitä uskoisi. 😉

      Nämä on juuri niitä traumoja, joista on vaikeaa päästä eroon. Sinäkin olet sellainen upeus ja minun silmissä omaat niin kauniin ja täydellisen vartalon, yritetään oppia nauttimaan näistä hyvistä puolista. <3 Pieni massu tai kenties ihopoimu/nahka kuuluukin synnyttäneen vartaloon helposti. 🙂

      Upeaa viikkoa Katja <3

  • Hyvä postaus! Minulla on ongelmia mahan seudulla myös… Olen sopivasti lihaisa, se ei ole ongelma mutta se on että diabeetikkona olen about 20v. pistänyt navan seutuville 5-8 pistosta insuliiniä per päivä, joten voitte kuvitella mitä pistosjäljet ovat saaneet aikaan.. Mahani on ruma. Sempä vuoksi en bikineissä rannalla loikoile, vaan niin sanotussa sukelluspuvussa 😀

    • Kahvitahra ihana sinä, miten tuossa viimeisessä lauseessa osaat itsellesi nauraa. Huumorilla pärjää pitkälle näissä asioissa. Synnytys diabetes, kaikki kelpo syitä siihen ettei vatsa ole kuin naistenlehdistä, mutta miksi sille pitää olla niin ankara. Sen kun oppisi.

      Sukelluspuku on kuules erinomainen vaihtoehto, eipähän uv säteily polttele 😉

      Kivaa iltaa Kahvitahra <3

  • Ihana sinä. Röllykästä minäkin olen kärsinyt siitä asti, kun esikoisen sain ja tyttöjen tuplaraskaus vaan kasvatti lisää. Se tuskin siitä ikinä tulee pois häipymään. Uimapuku on hyvä puku, tosin syöpävaaran takia en viitsi enää auringossa hirveästi ollakaan.

    • Kirsi samaa mieltä, että aurinkoon tulee suhtautua vakavasti, muistaa ettei liikaa auringossa makaile ja käyttää aurinkovoiteita ja joita tulee myös lisäillä pitkin päivää. Onneksi omalla kohdalla keho on valinnut päänsäryn kautta, ettei auringossa enää kauaa makailla. Mutta pieni määrä aurinkoa tekee hyvää.

      Pitäisi vaan olla ylpeä vatsasta jossa on saanut kantaa niitä ihania ihmeitä. <3

      Ihanaa viikkoa Kirsi <3

  • Minäkään en kyllä enää hevillä tässä iässä mun ylimääräisiä ihonosiani esittelisi julkisesti… Hyvä kun kehtaan kylpylän käytävillä kulkea uimapuvussani …. aina vaan toivon, että kukaan tuttu ei näe 😉

    • Niin aika kiireellä sitä tuli kylpylässä pulahdettua altaaseen, hieman oli jopa vauhdissa liukastumisvaaraa mukana. 😉 Ymmärrän paremmin kuin hyvin ihana Maiju <3

  • Tiia, tiedän kyllä, mistä puhut.

    Minulla oli nuorena ongelma isoista jaloista. Olin 170 cm (nyt pari senttiä mataloitunut), ja kengänkokoni oli 39-40 (nyt 41). Jo alakoulukuvassa olen nostanut kantapäätäni oudosti ylös balleriinasta, niin että jalka näyttäisi pieneltä korkokenkäjalalta. Kenkäkaupoissa pyysin aina ensin kokoa 38 ja totesin sitten ikään kuin hämmästyneenä, sisimmässäni tosi häpeissäni, että kenkä on liian pieni. Siihen aikaan ei voinut itse sovitella ja isompien kokojen valikoima oli tosi pieni. Nykyään teinitytöillä on paljon isompia jalkoja, ja he mennä porskuttavat niillä reippaasti converseissa. Nyt tuokin ongelma tuntuu pieneltä, mutta se oli monta vuotta kalvava huolenaihe.
    Olin alkuvuodesta syntynyt ja koulussa isoimpien joukossa, mikä jätti minulle väärän ruumiinkuvan ja johti osaltaan syömähäiriöön jo 11-vuotiaana. Nyt kun katson kuvia, olen aina ollut hoikka. Aivan turhaa murehtimista sekin. Muistan, miten vielä opiskelijanakin katsoin pulskia tyttöjä ja mietin, että heidän täytyy olla hirveän onnettomia. Minähän se onneton olin, monella tapaa.

    Uskon ja toivon Tiia, että ikä tuo vapautuksen sinulle ja koet olevasi rantakunnossa juuri sellaisena kuin olet. Minäkään en enää häpeä mitään. Olethan huomannut uimahalleissa, miten monelaisia kroppia siellä naisilla on!

    Minä, joka olen auringonpalvoja, olen aina makoillut yläosattomana sellaisilla rannoilla, joissa se on tapana, koska on niin vapauttavaa heittää kahlitsevat liivit pois. Viimeksi keväällä Espanjassa ajattelin jättää bikinien yläosan pois vanhan tavan mukaan, mutta sitten mietin, että yksirintaisuus voisi herättää pahennusta. Kyllä minä sen vielä teen – arpi kuin arpi – ennen kuin saan jonkinlaisen uuden rinnan, ja sitten varsinkin.

    Sinä et tykkää maata rannoilla. Ei ole pakko, josse ei tunnu hyvältä. Toiset nauttivat kesästä varjossa, esim. aurinkorantojen paikalliset. Se on ihan yhtä hyvä, vaikka naistenlehdet toitottavat nyt sitä rantaelämää. Se ei sovi kaikille!

    Tsemppiä Tiia! Olen samaa mieltä kuin Leena tuolla edellä, että sinulla on hyvä tyyli kirjoittaa, sujuva, hauska ja uskottava. Siksi käynkin täällä lukemassa jokaisen postauksesi, vaikka blogisi ei olekaan kirjablogi.

    • Ihana ja upea Marjatta <3 ymmärrän niin hyvin tuon jalkaongelman sillä on suoraan verrannollinen tähän massujuttuun, samat häpeäntunteet ja piilottelut. Sama täällä tuossakin, että vaikka olen kuinka ollut hoikka, niin aina olen luullut etten ole. Nyt toki on ymmärtänyt jo vuosia miltä se kroppa oikeasti näyttää.

      Rohkea sinä, minä en ole ikinä kehdannut olla yläosattomissa, olen tälläinen ujohko näissä asioissa. Ymmärrän tuon että nyt mietitytti tuo yläosattomuus ehkä siksi, että sitä haluaa suojata itsensä katseilta, helpointa niin. Minä olen aina ajatellut, että nännipiha on arka auringolla, mutta niinhän ne miehetkin nännit törössä paistattelee auringossa.

      Kyllä minä tykkään maata jos on meri tai vettä vieressä ja koko ajan pääsen pulahtamaan ja kirjan kanssa se on parasta mielen nollausta. Tuppaa vaan se migeeni pukkaamaan hyvin nopeasti, ehkä en sitten muista nesteyttää tarpeeksi.. Ennen rakastin auringonpalvomista, että kyllähän se on rajusti muuttunut.

      Nyt sitten tuohon viimeiseen lauseeseen, voi elämän kevät miten otettu olen sinun ja Leenan kommenteista ja eritoten juuri siksi, että olette kirjabloggareita ja luette niin paljon. Se tekee teidän antamat kauniit sanat vieläkin erityisemmiksi. Kiitos ihana sielukas ja syvällinen Marjatta. Olen koko sydämestäni otettu. <3

      Upeaa viikkoa sinulle upea ja rohkea nainen <3

    • Pitää vielä tulla tänne kommentoimaan sekä Sinulle Tiia että Sinulle Leena!

      Tiia, minullakin oli migreeniä noin kymmenen vuoden ajan, se tuli hiipien uupumuksena ja pahoinvointina, usein viikonlopun alla, ja lähti hiipuen, niin että selvisin töihin jotenkuten. Se hävisi, kun jouduin aloittamaan verenpainelääkityksen. Nuo lääkkeet ilmeisesti estävät verisuonia supistelemasta ja siten estävät myös migreeniä. Ruuhkavuosista selviäminen ja elämän rauhoittuminen oli toinen auttava tekijä. Aurinkoon ei silloin pystynyt menemään ollenkaan.

      Välimerellä on rantoja, joissa on enemmän sääntö kuin poikkeus olla yläosattomissa. Minusta on ihanaa olla siellä ihmispaljoudessa yksinäni (mies ei viihdy rannoilla kuin hetken, nykyään tuskin ollenkaan, sama koskee ystäviäni) ja välillä pulahtaa turkoosiin, lämpimään veteen kuin äidinkohtuun kellumaan. Tilanteen mukaan siis. En olisi koska yläosattomissa Suomessa tai tutussa seurassa.

      Leena, kiitos! Vartalo on pysynyt minulla suhtkoht samana koko elämän. Lapsetkin syntyivät pieninä keskosina eikä painoni noussut raskauksissa kuin alle kymmenen kiloa, joka tippui heti. Mutta on sitä muutakin kauneuteen liittyvää kuin paino. Minulla on yhä pahemmin nivelrikkoiset kädet. Olen ihaillut mieheni siroja pitkiä sormia, ja eikös tuo pilaa niitä nyt rakentamisella. 🙂 Joistakin kuvista olen huomannut, että painun ylävartalosta kyyryyn, mikä on tuttua myös isäni vanhenemisessa.
      Pieni painonlisä viidenkympin jälkeen on kai vain hyvästä, suojana, jos saa sairauksia.
      Minulla ei voida tehdä rintaa vatsasta, kun ei ole vatsamakkaraa. Siitä saataisin paras! Selkälihaksesta tehdään pieni rinta ja toista muokataan siihen sopivaksi. Jotain pientä rasvaimua voidaan yrittää täytteeksi, kun rinnoista aletaan muokata symmetrisiä. Epäröin vieläkin välillä, ryhdynkö koko prosessiin. Parempi siis olisi tässkin asiassa, jos olisin vähän mehukkaampi!
      Leena, sinä olet hyvä tuollaisena kuin nyt olet, usko pois!
      Samoin Tiia, believe me!

  • Leena ja Marjatta olette kyllä niin ihania, rohkeita ja suoria naisia, että täällä arvostan niin että luette minun blogia ja kommentoitte. Tuo migreeni tulee hieman kaikesta, nukkuu liian vähän, tai liikaa, syö jotain väärää, alkoholia ei voi ollenkaan ja tosiaan aurinko, hormoniheilahtelut, nestehukka jne… Ehkäpä helpottaa kun vaihdevuodet tulee.

    Ihanaa loppuviikkoa teille ihanille naisille ja mikä nautinto, että täällä syntyi kunnolla keskutelua. 🙂

    <3 <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud