Sano kyllä elinluovutukselle, mobiili elinluovutuskortti!

Viime viikolla lukiessani elinluovutuskortin siirtyneen mobiiliaikaan tiesin heti että, tässä on asia jonka tiimoilta haluan kirjoittaa. Kuten videon Maria Veitola, olen raapustanut monen monta elinluovutuskorttia lompakkooni pyörimään. Tuo pahvinen lappunen on lopulta ruttaantunut ajan pyörän kulkiessa ja kynän jälkikin on ehtinyt haalistua. 
Hieno uusi askel on Elinluovutuskortti mobiilina. Ladattuasi ohjelman voit lähettää elinluovutuskortin kaikille läheisillesi tiedoksi, jotta jos se pahin tapahtuisi olisi läheisillä viimeinen tahto selvillä.
Jäin kuitenkin pohtia pyörittelemään mobiilin eliluovutuskortin kompastuskiviä… Lähimmäiset  ovat noin yleensä, puoliso, vanhemmat, lapset… Vaikka heillä olisi tiedossa tahtoni ja olisin sen heille jopa mobiilisti varmentanut lähettämällä asiasta viestiä, niin olisiko heillä voimaa surun hetkellä toimia tahtoni mukaisesti, olisiko minulla? Tätä en pysty ennakolla vannomaan, sillä on varmasti maailman vaikein paikka sanoa ”irrottakaa letkut”. Toki tuo kuulostaa nyt hieman elokuvakliseeltä, mutta perinnäinen ajatukseni on varmasti selvillä. Olisinko itse riittävän vahva surun hetkellä, vaikka tietäisinkin toisen toiveen. Nyt asia jää vieläkin läheisten harteille, taakka josta jopa voi tuntea myöhemmin syyllisyyttä. Ihmismieli on niin kovin kummallinen, suden hetkinä voi tulla mietittyä, mitä jos olisikin ollut jokin mahdollisuus vielä, jotain tehtävissä?
Omassa älypuhelimessani on muuten myös laittamani salakoodi knock code, joten kukaan ei pystyisi luuristani elinluovutuskorttia hädän hetkellä kaivamaan… Itse älypuhelimesta ei ainakaan olisi apua…
Jään pohtimaan onko kovin vaikeaa saada sekä poliisin että sairaaloiden tietokantaan jokaisen sosiaaliturvatunnuksen alle kirjattua että, tämä ihminen on elintenluovuttaja? Yhtenäinen järjestelmä joka kattaisi koko Suomen ja kaikki palvelut puhuisivat keskenään. Olisi ideaali tilanne, jotta voisin uskoa viimeisen tahtoni aidosti toteutuvan…Oikein kun ajattelee ei se vanha pahvinenkaan elinluovutuskortti ole mitenkään huono. Onnettomuuden sattuessa olisi huomattavasti helpompaa kaivella lompakkoani, kuin murtaa älypuhelimeni salauskoodi ja pahimmassa tapauksessa onnettomuuden sattuessa myös älyluuri saattaisi mennä rikki tuhansiksi palaseksi…
Lataan nyt kuitenkin tuon mobiilin elinteluovutuskortin, sillä se on tällä hetkellä kaiketi paras valinta mikä on olemassa, lataatko sinä? Onko teillä tähän hyviä ajatuksia ja ehdotuksia, lähestynkö asiaa jotenkin tyhmästi. Askarruttaa vaan niin kovasti, miksi ei sairaaloiden tietokantaan voi vaikka netin kautta tuota päivittää. Vaikkapa kanta.fi voisi ottaa kyseisen palvelun omakseen. En tiedä… Lisäys tähän postaukseen, luin juuri Pepsin ja Maxin kommentista, että omakannassa voi tehdä tahdonilmaisun elinluovutuksesta, no niin olihan se siellä. Hyvä että tänne huutelin, nyt tiedän tämän tärkeän asia. Kiitos <3
Joskus muuten mietin, kun teimme mieheni kanssa testamentin, että ”kutsummeko kuolemaa”. Kyse ei ole kuitenkaan  siitä,  vaan asioiden varmistamisesta, jotta voi elää huolettomammin tätä päivää ja että asiat järjestyisivät silloinkin jos jotain pahaa tapahtuisi, eikä minulla olisi enää päätäntävaltaa vaikuttaa. Ei siten synkeissä vaan tärkeissä tunnelmissa maanantaiaamun aloitus!
Oikein aurinkoista maanantaita kaikille <3

Sano KYLLÄ mobiilissa

Elinluovutuskortin allekirjoittamalla antaa luvan elimiensä ja kudostensa käyttämiseen toisen ihmisen hyväksi. Mahdollisen elinluovuttajan mielipidettä kysytään myös hänen läheisiltään. On tärkeää muistaa kertoa oma tahtonsa myös perheelleen.

Elinluovutuskortin voi täyttää ja tallentaa älypuhelimeen lataamalla Elinluovutus-mobiilisovelluksen. Sen avulla voi tiedon omasta tahdostaan lähettää helposti läheisilleen. Sovelluksella voi myös kehottaa kavereita sanomaan KYLLÄ elinluovutukselle.
Sovellus on saatavilla Android-, Windows Phone – ja iPhone-puhelimiin sekä iPad- ja Android-tabletteihin.


32 thoughts on “Sano kyllä elinluovutukselle, mobiili elinluovutuskortti!”

  • Kyllä taidan tehdä tuon mobiiliversio-kortinkin. Kiitos kun kerroit. Hoitotahto-juttuja pyörittelin jossain vaiheessa kovastikin mielessä – hoitoalalla kun työskentelen. Tulostinkin itselleni sellaisen ja jotain siihen olen jo täyttänytkin. Silloin pohdin tuota samaa – kutsunko kuolemaa. Mutta päädyin siihen, että kyse ei ole siitä 🙂 Blogissakin sitä jonkin verran pohdiin — > https://aarrekarttani.blogspot.fi/2015/03/ihan-vain-varalta.html

    • Oli hieno postaus ja kävin lukemassa. <3 Asioiden varmistaminen kaikilla tasoilla antaa huolettomamman mielen niin omasta tahdosta, kuin siitä että jälkipolvillakin on mahdollisimman hyvä ja selkeää kaikki. <3

      Aurinkoisia ajatuksia täältä Katja <3

  • Kortti ladattu mobiiliin – siitä myös muistutettu läheisiä ja myös heitä kehotettu tekemään sama! Kiitos että toit taas tärkeän asian esille, oma pahvinen kortti hukkunut jonnekin jo vuosia sitten. Mainiota maanantaita : )

    • Pahvit ovat kuluneet monen monta kertaa. Onneksi tuli sinun jälkeen kommentti, jonka pääsin lisäämään postaukseen jo heti alkuvaiheessa kun tämä on tullut tuutista ulos, että omakannassa voi ilmaista tahtonsa elinluovutuksesta. Sinne siten mobiin kortin lisäksi.

      Aurinkoa päivään ja kiitos Heli <3

  • Omakannassa VOI TEHDÄ tahdonilmaisun elinluovutustahdosta!!! Kuulin tästä jonkin aikaa sitten ja piti mennä katsomaan että pitääkö paikkaansa ja nyt se on tehty! – emäntä

    • Yes kiitos tästä, no niin tulihan se sieltä. Mietinkin miksi ei sitä ole ja olipahan se. Mutta tietoisuutta tästä tulee lisätä, joten kiitos suuresti. <3

      Kisuille rutkasti terkkuja, täällä Osku viekussa köllöttää. <3

  • Minun ymmärtääkseni elinluovutusta ei voida enää estää ellei omaisilla ole tiedossa, että luovuttaja olisi ehdottomasti vastustanut elinluovutusta eläessään. Eli periaatteessa tuolla tahdonilmaisulla voi vain ehkä nopeuttaa elinluovutusprosessia hieman, mutta se varmaan tehtäisiin joka tapauksessa ellei tosiaan olisi tiedossa luovuttajan negatiivista kantaa asiaan. Mutta tärkeä asia tietysti, että saa mahdollisuuden ilmaista oman tahtonsa asian suhteen. Itse en osaa oikein sanoa, miten suhtaudun asiaan. Eli siis jos niin ikävästi kävisi, että joutuisin elinluovuttajaksi, niin sitten vain joutuisin..

    • Niin mutta tässä herää kysymys, mitä jos puoliso on niin shokissa että kieltää ehdottomasti… se tässä on se ajatus mitä tuumin… Koska shokkitilanteessa sitä ei toimi rationaalisesti. Mutta nämä ovat toki näitä ääripäiden esimerkkejä. Juu näin muuten olen itsekin ymmärtänyt että siitä lähdetään, että ihminen on elintenluovuttaja.

      Tämä on hyvin vaikea asia, omalla kohdalla tämä on itsestäänselvyys, siitä vaan elimet jos olisin aivokuollut. Mutta mitä jos olisi joku läheinen, sitten se päätös ei olisikaan helppoa, joten kyllä tässä on ne molemmat puolet, läheiset ja myös oma itse.

      Ihanaa päivää Nella <3

    • Kannattaa varmasti kaikki konstit ottaa käyttöön ja hyvä kommenttihan tuli täällä että omakantaan voi kirjata tahtonsa. 🙂

      Mukavaa päivää <3

  • Olen ymmärtänyt, että laki on muuttunut niin, ettei omaisilla periaatteessa ole mahdollisuutta kieltää elinluovutusta jos eivät varmasti tiedä vainajan sitä eläessään vastustaneen. Tosin, tuskin keneltäkään mitään "viedään" vaikka omaiset vastoin parempaa tietoa asiaa ovasti vastustaisivat.

    Mulla on ollut vuosikaudet pahvinen versio lompakossa, laminoituna jotta kestää. Siinä se on heti näkyvillä ajakortin päällä. Jotenkin ajattelen, että lompakosta kai sitä onnettomuuden sattuessa ensimmäisenä henkilöllisyyttä lähdettäisiin selvittämään. Kyllä mä kaikille läheisilleni olen tahdon ilmaissut, että pitäisi periaatteessa tiedossa olla. Samoin olen puhunut tästä lastenkin kohdalla, koskaanhan ei tiedä mitä elämässä eteen tulee. Että jos sitten aikanaan joku osa vielä kelpaisi "käyttöön" kenestä tahansa meistä, on siihen suostumus tiedossa. Koska eihän sekään ole sanottu että näin olisi.

    Ei näiden asioiden ajatteleminen minusta ole kuoleman kutsumista. Itse olen tyytyväinen että äitini on tehnyt hoitotahdon. Ei itse sitten jos/kun tilanne tulee eteen, tarvitse asioita miettiä ja arvailla. Oma hoitotahto on vielä vaiheessa, mutta tekeillä kyllä.

    • Juuri näin, ei ole kuoleman kutsumista vaan asioiden varmistamista, myös sillä tavalla juuri, että omaiset joudu vaikeiden päätösten eteen. Oma tahto säästää heidät siltä. Juu samaa olen ymmärtänyt, mutta jos puoliso jyrkästi kieltää, niin vaikeaa kuvitella että elimet sitten otettaisiin. Koskaan kun ei tiedä miten surun hetkellä ihmiset toimii.

      Hyvä tuo laminoitu kortti ja samaan kallistun, lompakosta varmasti ensimmäisenä tutkittaisiin ja jostain kumman syystä koko ajan tämän asian tiimoilta ajattelen auto-onnettomuuksia, mikä on aivan järjetöntä, sillä tokkopa silloin elimet säätyisivät.

      Niin missähän kohti sitä on niin vanha ettei elimet kelpaisi, tämä asia tuleekin muuten googlettaa ja heti.

      Mukavaa päivää Kikka <3

  • Minulla on lompakossa tuo korttiversio, pitää varmasti vielä ladata tuo mobiilikin puhelimeen.
    Meillä on nämä asiat myös puhuttu suvun ja perheen kesken. Kaikki tietävät mitä toinen haluaa kun se aika tulee.
    Aurinkoista viikkoa, vaikka vähän synkissä tunnelmissa 🙂

    • Korttiversio on mielestäni varsin kelvollinen, sillä lompakkoa ihminen yleensä aina kantaa mukanaan ja sieltä varmasti yhteystietoja kaivellaan jos pahin tapahtuisi.

      Aurinkoa viikkoon ja nämä synkemmätkin asiat ovat tärkeitä, jotta ihmisen tahto toteutuisi, mutta eritoten jotta surevaan jäävillä olisi mahdollisimman vähän päätettävää ja pohdittavaa.

  • Lompakkoversiona on vastaava, mutta mobiilissakin se voisi olla. Tosin mobiilissa se ongelma monilla, että puhelin on salasanan tai salatun kuvion takana, johon taas kukaan muu ei pääse, kuin henkilö itse.

    • Näin juuri on, ei aivan täysin aukene tuo mobiiliversio muuna kuin että sillä voi lähettää kaikille infon että olen elintenluovuttaja…Mutta kaikki varmistukset ovat varmasti hyviä.

      Mukavaa päivää <3

  • Mulla on myös tehtynä, koska mitäpä minä sisäelimillä teen kun sielu on jo paremmassa paikassa.

  • Moni ajattelee testamentista juuri noin, että sillä "kutsutan kuolemaa", mutta itse asiassa sillä helpotetaan jäljelle jäävien taakkaa.

    En tosin itse ole tehnyt testamenttia, mutta järjestäessäni isäni hautajaisia alkuvuodesta, ihastelin hänen järjestelmällisyyttään. Paitsi testamentin, hän oli myös tehnyt numeroidut mapit kaikista asiapapereista, asiakasnumeroineen ohjeet kaikista asiakassuhteista vakuutusyhtiöihin, pankkeihin, operaattoreihin, sähköyhtiöihin jne. ja mitä niille tehdään; lopetetaanko vai siirretäänkö lesken nimiin. Ohjeet olivat myös hautajaisten kutsulistasta (osoitteineen totta kai!) arkun verhoilusta, hautausurakoijasta, surumusiikista, hautapaikasta, hautajaisjärjestelyistä (meni todella yksityiskohtaiseksi, jopa papille aiheet muistopuheeseen ja muistotilaisuuden ruokalista oli laadittu, söimme siis lohikeittoa, salaattia, tummaa leipää ja kinuskitäytekakkua papin puhuttua partiovuosista ja arkkitehdin urasta)… Aika monesta toiveesta ei olisi ollut hajuakaan, jollei niitä olisi ollut kirjattuna ylös. Aika pyörällä päästään oli muutenkin, nelisivuiset ohjeet auttoivat todella paljon.

    Jotkut muut sukulaiset taas pähkäilevät että haluaisivat antaa ystäville ja kaukaisemmille sukulaisille pienen rahasumman perinnöksi tai jotain muistoksi, mutta eivät kuitenkaan suostu kirjoittamaan niitä ylös tai yksilöimään kenelle haluavat antaa saati tekemään testamenttia. Aika vaikea on arvailla.

    • Lumo nimenomaan. Siksi meilläkin on testamentti ja sitä muutetaan matkan varrella. Meillä uusperhe ja mieheni edellisen liiton lapset ovat tavallaan huonommassa asemassa, tämä on tärkeää ottaa huomioon.

      Isäsi on ollut uskomaton, arvostan todella, sillä hän on pyrkinyt huolehtimaan kaikesta, joten teidän ei suruaikana ole tarvinut pohtia miten isäsi olisi toivonut ja tahtonut mitäkin. Kaunista tuo että hän on ajatellut mitä syöttekin, olette todella päässet kunnioittamaan hänen muistoaan ja tahtoaan.

      Vaarini hautajaisissa soi Myrskyluodon Maija ja myös nyt en muista mikä marssi, mutta kunnianosoitus vaarin sotaveteraaniudelle. Vaari halusi yksinkertaisen puuarkun, ei krumeluuria, söimme Töölönrannassa vaarin syntymäkaupunginosassa, Mutta olen ollut mieheni sukulaisen mahtipontisissa hautajaisissa Temppelinaukion kirkossa ja olivat hienot hautajaiset myös. Tärkeää on että ovat edesmenneen näköiset ja myös toiveiden mukaiset.

      Testamentti on todella todella tärkeä, ei lämmitä sanat että haluaisi antaa jollekin vaikka jonkun arvotaulun, jos sitä ei ole testamenttiin kirjattu.

      Kiitos hienosta kommentista Lumo ja sinun isäsi <3

    • Arvokas asia hienosti sanottu, näin on. 🙂 Mukavaa jos tästä oli hyötyä, uutta minullekin. 🙂 Mukavaa keskiviikkoa Jani <3

  • Olen ollut siinä luulossa, että nykyään jokainen on automaattisesti elintenluovuttaja jos sellainen tilanne eteentulisi että olisi aivokuollut mutta muu elimistö toimii.
    Tästä puhuimme vasta töissä ja joku kollegoistani sanoi ettei sitä pahvista läpyskää enää tarvita tämän vuoksi. No pitääköhän tämä sittenkään totta. Täytyypä tehdä itsekin tuolla oma kannassa tuo ilmoitus sillä se pahvinen tosiaankin kulahtaa liiankin äkkiä.

    • Näin olen ymmärtänyt, mutta mitäs jos omaiset kriisinhetkellä vastustavat… miten sitten… Silloin kenties kirjallinen varmistus, mobiili kortti jne. olisi paikallaan. Näin siis itse uumoilen, vailla parempaa tietoa.

      Tuumin myös miksi koko hässäkkä mobiilisesta elinluovutuskortista jos näin olisi, en tiedä… Lisää pitää saada tietoa, mutta sitä ennen mennään tällä.

      Aurinkoia viikkoon Nanni <3

  • Hieno postaus tärkeästä aiheesta! Itsellänikin on elinluovutuskortti kulkenut lompakossa reilut 5 vuotta. Aika ajoin aina läheisilleni muistuttelen sen olemassaolosta, jotta he varmasti tietävät/muistavat tahtoni 🙂 Mielestäni jokainen oli automaattisesti elinluovuttaja, mutta omaisilta kysytään mielipidettä.. en muista tarkkaan miten se käytännössä meni, mutta itse ainakin haluan kantaa myös korttia mukanani kaiken varalta, eipähän ainakaan jää epäselväksi!

  • Susanna, sitä minäkin, että varmistuksen varmistus, vaikka lähtokohta olisi tuo, niin mitä jos perhe kieltää ja on shokissa. Siksi hyvä suojella perhettäkin, ettei heillä ole mitään valinnanvaraa, päätös ei ole heidän käsissään. 🙂 Niin samaa mieltä sinun kanssa.

    Oikein mukavaa viikonloppua <3

Vastaa käyttäjälle Marina / Dioriina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud