Veetuilun jalot taidot, kun ihmissuhteissa kolisee!

Veetuilun jalot taidot, kun ihmissuhteissa kolisee!
Tämä postaus alkoi aamusella elämään mielen sopukoissa omaa elämäänsä. Liekö olen aiheelle sopiva astinlauta, sillä väsymys on tällä viikolla nostanut päätään ja perheen pienimmällä on rytmit sekaisin. Mikä on siten omaa kuvitelmaa ja fiktiota, mikä päässä olevien antennien aiheuttamaa aitoa tulkintaa, siitä voi jokainen tehdä omat päätelmänsä. Aihe kuitenkin lähti kehittymään mielessä useista omakohtaisista kokemuksista ja läheisten ihmisten saamasta kohtelusta ja jäin työstämään mieleni sopukoissa, mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?

Olen viime aikoina, oikeastaan viimeisen vuoden sisällä huomannut muuttuneeni (anteeksi kaikki mummovaivoista kärsivät) kärttyiseksi mummoksi, liekö mummovuodet päällä, ikäkriisiä vai aidosti sitä, että vihdoin alan kasvamaan aikuiseksi, enkä siedä enää veetuilua ja epäoikeudenmukaisuutta! Välillä pelkään, että tämä väkevä vihaisuus, joka ottaa minusta välillä yliotteen, onkin luulosairautta ja mustavalkoisesti ajattelevan ihmisen yksinkertaistettua ajatuksen juoksua. 
Huomaan tosin läheisissä minun ikäisissä ihmisissä samaa vikaa, enää ei niellä mitä vaan brutaalia ja karkeaa shittiä, vaan se oma pää nousee sieltä. Miellyttämisen halun ääni vaikenee enemmän ja enemmän…

Paljon kahvia ja Osku ystävän lämpö, eiköhän aloiteta.




Veetuilun jalot taidot


Ihmistyyppi 1

Mölisevä törkyturpa

Suoraan veetuileva tyyppi, joka sanoo mielipiteensä parempia miettimättä on sarjan helpoin tapaus, koska kuka voisi olla pitkään vihainen henkilölle, joka on niin aidon rehellisen suora. Tämä ihmistyyppi yleensä myös katuu nopeasti sanomisiaan ja rauhan avain onkin katumus ja empatian taju. Silti osittain kahehdin suoraan töräytteleviä ihmisiä, ei jää mölyt klimpiksi mahaan ryvettymään ja koen  heidät myös rohkeiksi. Toisaalta myös paheksun heitä ajoittain, kuinka he kehtaavat, miten jollain toisella ihmisellä on oikeus sanoa niin suoraan, kun en itse ikinä rohkenisi. Eli tähän paheksuntaan selvästi sisältyy omakohtainen kateuden jyvänen, haluaisin osittain olla tuollainen rohkea mölytoosa. 

Ihmistyyppi 2 

Selän takana puhujat

Hmmpphhh.. valitettavasti joudun sisällyttämään itseni tähän ihmistyyppiin, sillä kun ei ole suoraan pokkaa sanoa, niin asioita tulee ratkottua ystävien kanssa. Siltikin erottaisin tämän alle kaksi ryhmää, tahallinen selän takana pahan puhuminen eli toisen ihmisen ryvettäminen. Henkilö joka toista mollaamalla yrittää tavoitella omaa etua ja näin lujittaa ”ystävyyttään” henkilölle jolle mollausta suorittaa. Mikä yhdistäisi myöskään enemmän, kuin yhteinen ”vihan” kohde?

Juoruamisen  muoto, missä ollaan kaikesta samaa mieltä, jotta päästäisiin vain mollimaan jotain ihmistä, se on rumaa..

Sitten on aivan tervehenkistä keskustelua, jossa kaksi henkilöä tai useampikin, yrittää terapeuttisesti ymmärtää ja etsiä syitä sellaisesta henkilöstä joka kohtelee toisia kaltoin. Tälläinen takana päin ”juoruaminen” on mielestäni välttämätöntä ja siksi me naiset pukkaamme elämään pidemmän elämänkin, kuin mieslajin edustajat, koska jaamme kivuliaita asioita keskenämme, myös sellaisia jolloin joku on kohdellut meitä kaltoin. Tätä en kutsuisi edes selän takana puhumiseksi vaan välttämättömäksi ja tervehdyttäväksi tavaksi purkaa omaa sydäntään, saada vertaistukea ja mielellään myös vastakaikua ystäviltä ja keskustelua, joka voi laajentaa omaakin näkemystä. Paras on sellainen ystävä, joka sanoo suoraan, silloin kun  minä olen väärässä. Tälläiset keskustelut voivat parhaimmillaan avata silmät suuttumukselta ja auttaa ymmärtää toisia ihmisiä paremmin. Kukaan ei ole aina oikeassa, jos mikä on varmaa, niin se!

Nyt pureudutaan syvemmälle ja tarvitaan lisää polttoainetta!


Ihmistyyppi 3

Tästä saattaa nyt tulla pisin sepustus, sillä tämä ihmistyyppi on se, mikä laukaisi tämän postausaiheen mielessäni.

Korkkiruuvin kierot veetuilijat ja huumoriin kätketty vinoilu

Huumoriin kätketty vinoilu on yksiä alhaisempia mollauslajeja, joissa toinen ihminen pilkkaa toista vähättelevän huumorin keinoin. Kun kohde ei naura, hän on huumorintajuton… Kohteella ei ole siis keinoja paeta vaan hänet syöstään huumorin pilkalla seinää vasten. Tätä muotoa harjoitetaan yleensä joukossa, sillä paras nauruhan se on, että saa koko joukon nauramaan kohteelle, mutta yksi ei joukossa naura ja se on naurun kohde. 

Pilkka voi olla hyvin pientäkin, mutta silloin kun se on jatkuvaa, alkaa se käydä taakaksi. Oivallisia esimerkkejä voi olla toisen vaatteille tai taidoille nauraminen. Kun toinen loukkaantuu, nauretaan vielä päälle, ”kyllä tuo meidän Tiia on niin huumorintajuton”. Vaikkapa näin, miten tuo Tiia aina sotkee vaatteensa, tai miten ostaa uuden valkoisen paidan, pianhan se on sotkussa tai miten voit olla äiti, olethan sellainen boheemi ja epäjärjestyksellinen, on se suorastaan ihme ja tätä rataa. Muutaman kerran moisia nieleekin, mielii satunnaisiksi sammakoiksi, mutta kun piikittely on jatkuvaa, vuodesta toiseen toisen kustannuksella nauravaa, tulee STOP.

Sitten on vielä hämmentävin lajike kaikista, joita juuri ystävienkin kanssa psykoanalysoidaan eli korkkiruuvin kierot veetuilijat, nuo veetuilujen kuninkaat ja kuningattaret, jotka ovat tehneet pilkasta taitolajin, pilkan jonka rivien välistä voi lukea, mutta josta ei saa napattua koppia. Laji josta miehet ovat yleensä aivan ulalla. 😉

Korkkiruuvin kieron veetuilun kohteeksi ovat joutuneet varmasti meistä kaikki. Se voi olla vaikka pieni ja tahaton juttu, henkilö julkaisee jonkun todella epäedullisen kuvan meikäläisestä, jotta näkyisin epäedullisessa valossa, olisin suoraan kaamean ruma. Sellaisia kuvia ei saa muut julkaista, kuin minä, sen totean tässä nytten, joku raja sentään. 

Aikuisten naisten kesken vallitsee kirjoittamaton sääntö,
rumppikuvia saa julkaista vain ja ainoastaan kuvan henkilö itse!


Se voi olla itsensä ja oman häntänsä nostattelua lauseissa, joissa samalla mitätöidään toista, vaikkapa olen tekemässä jotain kivaa ja kerron asiasta onnellisena ja toinen vastaa naurahtaen, ”se juttuhan on niin nähty, niin tyhmää, minua ei ainakaan kiinnostaisi pätkääkään”.. Tai se voi olla sellaista omaa kehua, jossa kehutaan taitavin sanankääntein muka vaatimattomasti, että minähän teen tätä omaa juttuani ja kenties olen siksi tässä niin hyvä, kun en tee niin tai noin eli juuri itse asiassa, niin kuin minä teen eli salakielellä yritetään viestittää, että toimintamallini on tyhmä. 

Se voi olla jopa kysymys erittäin laihalta ihmiseltä, paljon sinä painoit, kun synnytit lapsesi (juu minä Big Mama eli Tiia tunnustettakoon tässä painoin 87kg ) ja tämä korkkiruuvi kertoi painaneensa 47kg… 
Big Mama silloin ja Big Mama nyt, niin mitä sitten? 


Aah tuota paremmuuden näykkimisen taitoa ja kun suutut lopulta, itse näykkijä ei ymmärrä miksi suutuin, koska kyseiseltä henkilöltä varsin pääsääntöisesti pukkaa uupumaan empatian taju. Tämä ihmislajin tyyppi, ei koskaan sano hyvää sanaa, ei kannusta, ei kehu, hänellä on kiire kehua omaa itseään ja monesti samassa hengenvedossa mollia kanssakeskustelijaa, se vaan on niin kaksinverroin maittavampaa saada tuntea oma itsensä paremmaksi, kuin toinen, uudelleen ja uudelleen. 

Se mistä nämä sumppuakin ikävemmät tapaukset jäävät paitsi, on se seikka, miten hyvä olo itselle tulee, kun antaa toisille positiivista palautetta tai on ystävällinen. Se tunne on vertaansa vailla ja siitä ikävät ihmiset jäävät paitsioon. Jos hyvät teot ja sanat jotain ruokkivat, niin omaa hyvä oloa. 🙂

Yhteenvetona, on kivaa kannustaa, kehua toisen vaatetta (huom.ei tyyliin, en itse ostaisi, mutta sopii just sinun tyyliin, en halua loukata, mutta loukkaanpa kuitenkin. 😉 Tykkäillä toisten kuvista, seurata toisten ihmisten mielenkiinnon kohteita Facessa ja Instassa, blogeissa ja elävässä elämässä.  On hyvää, että on ystäviä, joiden kanssa jutella, silloin jos joutuu pilkan kohteeksi, vaikka se olisi sitten selän takana puhumista. On mahtavaa, että elämässä on enemmän niitä ihmisiä, jotka eivät veetuile, eivät suoraan eivätkä korkkiruuvitulituksella, sillä eihän meidän tarvitse, eihän, olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä?

Hyvät teot ja sydämellisyys saavat ihmisen kuin ihmisen hehkumaan.


Nyt kaivattaisiin omakohtaisia kokemuksia, oletko joutunut kohteeksi, mitä on tapahtunut, miten ihmissuhteen on käynyt? Olenko jotenkin väärässä, olisiko lisätä vielä joku muukin ihmistyyppilajike tähän samaan ketjuun? Miten olet toipunut, joutuessasi kohteeksi? Ihan mitä vaan ja hei oikein hyvää viikonloppua postauksen sävystä ja laadusta huolimatta. 

Ja kyllä tämä postaus perustuu omakohtaisiin traumoihin, se taitaakin olla aika päivänselvää. 😉 Mitä täällä muuten tapahtui kun kirjoitin tämän ulos, iski migreeni, oli tämä sen verran rankka setti. 



95 thoughts on “Veetuilun jalot taidot, kun ihmissuhteissa kolisee!”

  • Ollaankin taidettu välistä aiheesta puhua ihan face to facekin. Näinhän se menee, että sinulla ja minulla on oikeus nauraa itsellemme ja harrastaa, vaikka itsestämme sitä itseironiaa, mutta jos sen tekee joku toinen osapuoli, niin se ei vaan ole sopivaa. Me sinun kanssasi aina toitotetaan sitä, että itsestään saa laskea leikkiä, mutta ei toisista eikä varsinkaan toisten ominaisuuksista. Siinähän menee tämä raja. Viisas ihminen sen tietää, että mikä on sopivaa. Joskus sitten tulee ihminen vastaan, joka vaan haluaa sulle osoittaa sen sun paikkasi ja ikään kuin "huumorin" varjolla näpäyttää sulle, että toi mitä sä teet on tosi "naurettavaa". Tosi asiassahan se menee niin, että toinen ei välttämättä sitä itse kehtaisi tehdä ja sitä ottaa päähän, kun joku kehtaa, kun siitä tykätään. Mä suljen hyvin äkkiä sellaiset ihmiset pois mun elämästäni. Minä kannustan ja tuen ihmisiä, jotka ovat mulle mukavia, mutta ei mukavat ihmiset eivät saa multakaan enää tukea. Elämä on ihanaa, kun sen oivaltaa, me ollaan se sun kanssa oivallettu.

    • Niin se on itselleen saa nauraa, mutta ei muille <3 Varmaan monet huumorin keinoin nauravat eivät itse edes huomaa toimintamalliaa, jonka ovat voineet oppia jo lapsena ja kukaan ei sano asiasta. Häkeltyvät sitten jos joku suuttuu, eivätkä oikein ymmärrä, jos joku loukkaantuu, sillä huumorin kukkasia vain.

      Niin monesti sitä juuri toisessa ihmisen vaikka ärsyttää sellainen piirre, minkälainen itse haluaisi olla. Koska itse kyllä ihailen rohkeita suorasuita, useammat osaavat tehdä sen tavalla, ettei kukaan edes loukkaannu, koska ovat niin aitoja ja rehellisiä, sellainen haluaisin olla. 🙂

      Aivan totta, kyllä sitä on niin kauan mukava kun hyvin kohdellaan ja pitkään katsoo, mutta jossain kohden ei enää jaksa.

      Niin on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, jetsulleen <3

  • Voi Sinä ihana puit sanoiksi omatkin ajatukseni ♥
    Kun koen tulleeni loukatuksi, enpä saa sanottua yhtikäs mitää, vaikka ajatuksia pyörii pääs jos jonkinlaisia.
    Yöllä valvon, kun muutenkin nukun vähän, ja näen painajaisia ☻☻
    Komppaan Maijua, itseironiaa, mutta jos samasta aiheesta toinen haastaa, niin karvat nousee pystyyn☻☻

    Aamulla tullessani kauppareisulta, vastaan tuli kävellen äiti kahden pienen lapsen kans ja mitä ihmettä äiti hymyili minulle ihan vieraalle, voi että se tuntui hyvälle☺

    Kiitos Sinulle Tiia Ihanuus ajatuksia herättävästä postauksesta ♫♥
    ♥Oikeen hyvää Pyhäinpäivän aattoa Sinulle ♫~♥~

    • Niin monesti ne vastaukset kiusallisiin kohtaamisiin tulevat viiveellä ja jälkikäteen harmittaa, ettei osannut sanoa takaisin miten

      Niin se on ehkä ihan hyväkin. Kenties viisain se joka vaikenee. <3

      Hymy pelastaa päivän kuin päivän ja eihän sitä itsekään jaksa aina hymyillä.

      Ihanaa pyhäinpäivää ma-te ihanuus <3

  • Noi tyypit, ne tiedetään ja tunnistan montakin 😀 Kaunis sana ja hymy, ne ovat ilmaisia ja niillä voi jakaa hyvää ympärilleen 🙂

  • Tiia, voisin kirjoittaa toisen mokoman tästä tärkeästä aiheesta. Puutun nyt vain niihin asioihin, jotka just nyt itse koen ja ihan ensiksi tuo selän takana tällaisen taakan ystävän kanssa jakaminen ei ole selän takana paha puhumista, vaan toisen auttamista, pahan jakamista, terapiaa, eli kiitos viimeisestä <3 Ja täällä mää olen ihan sua varten <3

    Kenelläkään ei ole oikeutta julkaista toisesta yhtään mitään kuvia ilman lupaa!!!

    Ja sitten tuo nykypäivän kirous eli huumorin varjolla toisen loukkaaminen. Siihen törmää joka päivä ja kaikkialla. Se on niin rumaa ja alentavaa, että ihmettelen, miten kukaan kehtaa. Eilen viimeksi luin ystäväni blogia, jossa hän kertoi, miten häntä huumorin varjolla loukataan toistuvasti siitä, että hän on feministi. Sitten kun rumasti sanotaan, ihmetellään toisen loukkaantumista huuli pyöreenä, että 'noinko olet tosikko?'

    Minua nyt sitten melkein eniten jurppivat tällä hetkellä ne, jotka itsensä ylentävät ja muita alentavat. Omahyväiset, ylemmyydentuntoiset oraakkelit, jotka opettavaisesti mainostavat, miten mahtavia, upeita, menestyneitä ja kaikessa oikeassa olevia he ovatkaan. Muut ovat vain maanmatosia, joiden on aika tajuta oma tilansa, vaikka olisivat kuinka pärjääviä ja suosittuja ja ymmärtää, että he eivät voi sitä olla, sillä oraakkelinainen on aina oikeassa. Hän oikein hehkuttaa omaa paremmuuttaan ja etenkin hetkellä, joka olisi, ei hänen, vaan aivan toisen henkilön tähtihetki. Hän tunkee ensin esiin mukakohteliaana ja sitten kun on päässyt 'ovesta' sisään, lohkaisee taas suuren totuutensa omasta itsestään ja pitää tarkan vaarin, että siinä ei jää huomiotta hänen kaikkitietävyytensä ja paremmuutensa.

    Joka itsensä ylentää, se alennettakoon, sopii minusta hyvin edellä mainitsemaani ihmistyyppiin.

    No, aina voi alkaa kiertää näitä ikäviä tapauksia, vaikka se ei ihan aina ole mahdollista. Kannattaa kuitenkin yrittää, sillä he ovat kuin myrkkykaasu ja pilaavat päivän hyvät hetket, tunnelmat, himmentävät kynttilöiden valon, varastavat kukkien tuoksun, tappavat hymyt, murhaavat ilon.

    Mikä ihme siinä on vaikeaa, että nainen ei voi olla naiselle ystävä. Kehu nainen päivässä, on ihan hyvä juttu. Saa ystäväsi nauramaan ja hymyilemään, ole aito, äläkä pelaa pelejä. Kaikki katkera, kitkerä piikittely pois ja mars kohti aitoa, lämmintä vuorovaikutusta!

    Hyvä aihe Tiia <3 ja kiitos aamuisesta eli olen hengissä <3

    • Oot super ja olet monet kerrat auttanut, vertaistuki on niin ihmeellistä, jos yksin pyörittelee, on aivan hukassa. <3

      Kyllä se Leena niin on, että tuo toisen alentaminen ja itsensä ylentäminen lähtee huonosta itsetunnosta, vaikka se ei tee asiasta yhtään sen parempaa tai kauniimpaa. Kirjoitin juuri muutama postaus sitten asiasta ja lainasin Ilona Rauhalan paria lausetta, miten huono itsetunto on lähellä ylemmyyden tunnetta ja tuhovoimainen voima väärinkäytettynä.

      Kurjinta on sumentaa toisen tähtihetki, jotkut eivät vaan kestä sitä, että toiset menestyy, vaikka omallekin kohdalle sattuisi niitä tähtihetkiä. Saattavat jopa järjestää jonkun draaman toisen tähtihetkenä, tälläistäkin on koettu.

      Kaikkitietävä ei ole kukaan ja se kuka niin olettaa itsestään, on tietämättömin. Tässäpä näitä klassisia viisauksia, mutta niin totta. Kaikki olemme rämpineet suossa, joten hyvä on aina muistaa nöyryys, sillä suo voi olla aivan oven takana.

      Yleensä elämä opettaa näitä itsensä ylentäjiä ja kun ovat alennustilassa, silloin voi paistaa monella nöyryys, toki voi olla katkeruuskin. Mutta kunhan taas pääsevät tähtiin, monella sama meno jatkuu…

      Hapen syöjä tai kuten Harry Potterissa Kuolonsyöjiä eikö vaan.

      Niin kyllä siitä lähdetään, että sydämellinen ja ystävällinen kannattaa olla, joskus hämmentää, kun joku ei osaa ottaa vastaan, epäilee siltikin, sitten menee hieman itsekin suppuun.

      Mutta näillä eväillä eteenpäin. <3

      <3 Leena aina tukena ja tiedän, että sinä myös minun <3

      Toivon todella, ettei kukaan lue tätä postausta "jeesusteluna" koska virheellinen minäkin. <3

      Upeaa päivää Leena, supermimmi <3

  • Toivottovasti migreenisi laukeaa pian. Aina on hyvä tuulettaa ja tämä oli aitoa Tiiamaista asiaa! Tunnustan olevani sammakoita suusta päästelevä mölisijä, ellen sitten mökötä, mitä sitäkään ei malta kovin pitkään. En ymmärrä miten osaan aina ilmaista itseni niin hullusti vaikka hyvää tarkoitan. Rupikonna vain loikkaa tyyliin olet vähän Vilberin tai näkönen, mutta et yhtä ruma:) Ja kaikista kauheinta on se, että tuota kamalaa ja salakavalaa korkkiruuviakin voi ihan pikkuriikkisen löytyä, vaikka en millään kehtaisi myöntää. Ei kuitenkaan missää kuvien julkaisumuodossa, kysyn aina luvan. Tuo on jännä juttu, miten itse näkee itsensä ns. rumana (Sinusta nyt ei saa rumaa tekemälläkään) mutta toisen mielestä kuva voi aidosti olla ihan hyvä. Mut laitetaan hyvä kiertoon, se kantaa aina, ei kuitenkaan kuvia:)

    • Ihana Mustis <3

      No mutta kuules, jokainen päästää niitä sammakoita, joka ikinen ja jokainen mököttää. <3

      Me naiset olemme niin monisyisiä, että taatusti kaikista jotain korkkiruuvin ziekuraa löytyy, ole huoleti. Mutta kun nämä asiat itsessään tiedostaa, niin eikö ollakin valon tiellä. Uskon, että olet liian ankara itsellesi, koska ne ihmiset joihin viittaan, eivät myöntäisi mitään. <3 Paitsi ne mölytoosat, jonkalainen haluaisin oikeastaan itsekin olla. Tosin ei ole ihmisen tarkoitettu sanomaan ulos sentään aivan kaikkea, sotatila olisi aina päällä.

      Juu ei saa kuvia julkaista ilman toisen ihmisen lupaa, näin on.

      Ihana sinä, suuri halaus, voi mölisijä. <3 <3

  • Mina taidan aina kommentoida naihin "hermo menee"-postauksiin, mutta ne kun saavat sydamen sykkimaan vahan vauhdikkaammin (ikavalla tavalla tosin), niin ei voi mitaan… Sanoisin, etta ehka olen itse tuo ykkonen, mutta on myos tilanteita, jolloin asiat jaavat kalvamaan ja en saa niita molyttya asianomaiselle.
    Esimerkkina vaikkapa rakas anoppini, joka onkin tyypiltaan tuo kolmonen… Hankalaksi asian tekee sen, etta tallainen molyaja ei aina edes tajua, etta joku hymyillen tarjoiltu v****lu oli kyseessa, eika mikaan kohteliaisuus. Olen mm. kuullut manikyyristani (tai useimmiten sen puutteesta), tavasta jolla puhun jne. Mieheni taas kuulee painostaan, parrankasvatusoperaatioistaan ja muusta sellaisesta. Se on tosi ikavaa ja nykyisin valttelenkin kohtaamisiamme henkeen ja vereen, jaa vaan niin paha olo itselle noista kanssakaymisista. 🙁 Ja valitan sitten miehelleni… Huoh.
    t. Tasaisin valiajoin hermonsa menettava molytoosa!

    • Mahtavaa, että kommentoit ja ihana tuo sinun nimi lopussa <3 Mölytoosa <3

      Minulla on maailman rakkaimpia ihmisiä mölytoosina ja kyllä sitä välillä kolisee, koska itse en rohkene mölistä, mutta anteeksi annetaan ja nopeasti, sillä mölytoosa ei pahalla, mölytoosa purkaa rehellisesti omaa hätäänsä. Toki mölytoosien kirjoja on vaikka minkälaisia, mutta siis sellainen joka puolustaa itseään ja sano suoraan asiat, mielestäni se on luonne, johon haluaisin itsekin pyrkiä.

      En vieläkään vaikka kuinka olen pähkäillyt, miksi jollain on tarve harjoittaa tuota piilopiikittelyä, se on niin inhaa, koska kohtaamisissa se joka suuttuu onkin sitten se syyllinen, eikä piikittelijä. Sitten nämä ihmiset eivät ymmärrä edes miksi heitä vältellään? Juu nuo ovat hyvin tyypillisiä naljailuja kynnet ym,ulkonäkö, joku vaate hassusti, hiukset oudosti. Se on muuten jännä, että nämä henkilöt eivät kaikille uskalla piikitellä, vain niille kilteille. Se onkin aika ikävää, sillä jollain tasolla kuitenkin tekevät tiedostaen tuota hommaa, kun valikoivat kohteensa.

      Niin kuulostaa tutulta, mutta hyvä on, että miehellesi voit purkaa, sama täällä, täällä puretaan puolin ja toisin näitä tälläisiä ihmiskohtaamisia. <3

      Ihanaa viikonloppua sinä ihana "mölytoosa" <3

  • Ajatuksia nostava kirjoitus ja muistoja, ei niin hyviäkään. Minäkin maanmatonen ole kaikkea saanut kuulla. Nyt olen sulkeutunut melkein kokonaan kotiin, kun en vaan jaksa. Mua ei lohduta että arvostelijoiden elämä on nyt solmussa ja omani soljuu ihan mukavasti. En jaksa edes vahngoniloa tuntea heitä kohtaan. Ihmettelen ihmisten pahansuopaisuutta livessä ja usein netissäkin. Pahastun jo muiden arvostelusta, vaikka tunnen vaan heidät netin kautta.
    Kaikkea hyvää sulle ja mukavaa viikonloppua!

    • Ei se lohduta, sillä hyvä ihminen ei halua toisille aidosti pahaa. <3 Hyvä ihminen tuntee silloinkin huolta ja tuntee sääliä, kun piikittelijä kärsii. Mutta tuntevatko he, en tiedä… Se ei ainakaan näy..

      Marketta, se että on kiltti ja hyvä, ei tarkoita, että on maanmatonen, vaikka juuri tuollaiset ihmiset saavat tuntemaan sellaiseksi, he siinä maanmatosia ovat, muista se. <3

      Samaa ihmettelen, että miksi, miksi joku haluaa vaikka ampua toisen iloissaan alas, miksi sättiä ja puuttua, nämä ovat niin merkillisiä asioista. Olisiko moni netissä ilkeilijä livenä yhtä ilkeilijä, en tiedä.. Surkeaa kuitenkin, että ihminen on oikeasti hyvä ja paha. .

      Ihanaa viikonloppua sinulle Marketta ja kiitos, että löysit tänne <3

  • Tiia, juttusi on nyt niin likeltä raapaiseva, että vein sen oikeaan palkkiini kuvalla, joka sopii kuin nakutettu!!!

    Kiitos <3

  • Tärkeä postaus ja hyvin kirjoitettu! Pieni hymy, tykkäys tai kehu… ne ei paljon vaadi, mutta niillä saat toiselle hyvän mielen <3
    – Itse olen kriittinen omista kuvista ja sen vuoksi katson tarkkaan, että millaisen kuvan toisesta julkaisen (jos julkaisuun on lupa). Ja "huumorin" varjolla pilkkaaminen… se on hirveää 🙁
    Monenlaista sitä on elämässä vastaan tullut…

    Oikein ihanaa viikonloppua Tiia <3

    • Eikö vaan, hymy antaa niin paljon. Vaikkapa messuilla hämmensi, kun joillain, tosin tosi harvoilla pisteillä oli hýmytöntä sakkia. Niin eihän sitä oikein halunnut tehdä tykö.

      Niin kyllä se on niin, että kyllä täytyy kysyä lupa kuvien julkaisemiseen ja ilman muuta tätytyy katsella minkälaisia kuvia toisista julkaisee. En ole kyllä kenenkään kuvaan koskaan ole julkaissut ilman henkilön lupaa ja niin, että kuva on toiselle henkilölle näytetty. Mutta oppia ikä kaikki, näistä hyvä toitottaakin, koska ei kaikki todellakaan pahalla vaan ihan vahingossa. 🙂

      Ihanaa sunnuntaita Marru <3

  • Mulle käy joskus niin, että tajuan vasta jälkijunassa joutuneeni piilovittuilun uhriksi. Mua harmitttaa se ihan simona (hih), koska en osaa välttämättä lukea rivin väleistä. Aiemmin kerroin, kuinka uskon ihmisten hyvyyteen ja sanan suoruuteen ja yllätyn tajutessani myöhemmin, että joo, vinoiluahan se oli.
    Mä olen itse vähän nynny sanomaan suoraan vierammille takaisin, mutta toisaalta eihän merkityksettömien ihmisten aukomisells ole väliäkään.
    Itse vouhotan sisäpiirissäni selvennöstä ja näkökulmaa saadakseni. Haukun selän takana vaan, jos joku on tosissaan loukannut eikä olla välilöissä enää.
    Toisaalta, oma vinoiluntaitoni on jalostunut hyväksi. Harvoin sitä käytän, ku oon kiltti.

    • Tiedätkö, ne jotka heti ymmärtää joutuneensa piiloveetuilun kohteeksi saattavat ajatella hieman kierosti sitten itsekin. Ehkä olen itse sellainen, mene ja tiedä. Mutta se on varma, että viaton mieli ei huomaa veetuilua, koska mieli on vain niin vilpitön, kuten sinulla.

      Sama täällä, siitä aina lähdetään, että ihminen on hyvä ja olen itse sellainen takki auki tyyppi, että heti otan vastaan. Jos tulee kummia jekkuja, menen nopeasti varuilleen ja tarkkailen tilannetta, menen hämilleni ja lukkoon. Tulee olo, onko toinen lintu vai kala, vaikka toisella oikeasti voi olla vaikka mikä elämän hätä. Sitä haluaa suojella itseään, koska takkiin on tullut ja lujaa.

      Sama juttu se selän takana homma on sellaista puimista, että näinkö tämän ymmärsin, voiko ollakaan, miksi toinen on niin ajattelematon. Koskaan ei tulisi mieleen selän takana arvostella jonkun ulkoisia ominaisuuksia tai muuta vastaavaa. Kyllä se on ystävä terapiaa silloin kun on tapahtunut jotain ikävää ja negatiivista.

      Totta kyllä minäkin kun suutun mielessäni vinoilen vaikka mitä, mutta en tee äkkinäisiä ratkaisuja. En vaikka lakkaa seuraamasta toisia facebookissa, instassa, seuraan uskollisesti ja tykkäilen, koska se on posiitiivista. Mutta jos joku lopettaa, saatan itsekin lopettaa no heh koska hieman pahoitan kuitenkin mieleni. 🙂 Voihan some etiketti ja some kulttuuri.

      Olet niin kiltti ja ihana <3 Nautin sun seurasta <3

  • Voi sinua ihanaista, toivottavasti migreenisi meni ohi nopeasti ♥
    Rankka aihe ja itsellänikin on lukuisia ikäviä muistoja mainitsemiisi ihmistyyppeihin liittyen. Onneksi ne ovat enää pelkkiä muistoja.
    Toki tiedän että selkään puukotusta tapahtuu jatkuvasti ja kaikkialla ja että minustakin puhutaan mm. työyhteisöissä ties mitä. Ero entiseen verrattuna on siinä, että minäpä en enää välitä niistä tuon taivaallista. Keskityn tekemään työni, niin hyvin kuin sen osaan ja vapaa-aikani vietän vain ns. hyvien tyyppien kanssa. Heitä on vain muutama, mutta olen kiitollinen ja onnellinen heistä, enkä haikaile enempää, koska näin on hyvä.
    Hymyilen itse paljon, monesti ventovieraille vastaantulijoillekin. Saan monesti kummeksuvia katseita, mutta myös hymyjä osakseni. Olen myös mieluummin hiljaa, ellei minulla ole mitään positiivista sanottavaa toiselle. Eikä kaikkea mitä ajattelee, tarvitse aina sanoa, vaikka valitettavan usein ajatukseni näkyvät kasvoiltani =D Hehee, tästä aiheesta voisinkin kertoa monta noloakin tarinaa 😉
    Pahansuovat tyypit toivotelkoot toisilleen ihan mitä haluavat, mutta minä haluan toivottaa sinulle, aidolle ja ihanalle tyypille siellä kaikin puolin mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua ♥

    • Hyvä Ansku ja voi että niitä työpaikkoja, voivat olla aika kuhisevia paikkoja. Edellinen työni oli tosin sellainen, että siellä ei toisista pahaa puhuttu. Upeita ihmisiä kaikki.

      Jotkut eivät osaa peitellä tunteitaan, mutta eikö se juuri kerro aitoudesta, ettei esitä mitään, on aito oma itsensä. <3

      Hih ihana tuo loppu, juuri näin, hitsinpimpula veetuilkoin toisilleen ja antakoon muiden hymyillä.

      Ihanaa viikonloppua Ansku ihana, sinä aito ja sydämellinen tyyppi. <3

  • Mun täytyy sanoa, että vihaan eniten noita suoraan päin naamaa vettuilijoita. Ennemmin kuulen asiasta jotain kiertotietä, silloin tiedän, että sanoja on ehkä ollut vähän edes nolona puheistaa ja siksi puhunut ne selän takana. Mulle ollaan kettuiltu muutamia kertoja niin päin naamaa, että on itku meinannut päästä, kettuilijoita en tässä nyt voi sanoa, mutta henkilökohtaisuuksiin on kummassakin tapauksessa menty.
    Itse kauhukseni huomaan olevani piilovettuilija ja vielä aika "hyvä" sellainen. Kamalaa!

    • Näin me ihmiset olemme erilaisia, minua harmittaa taas kierous. Mutta toki suoraan päin veetuiloijoitakin on moneen lähtöön, on tulipäitä jotka katuvat heti sanomaansa tai sitten on vaan sellaisia, jotka sanovat suoraan, eivätkä kadu. Sellaiset hämmentää.

      Totta on toki tuokin, että jos kiertotietä kuulee, niin silloin ihminen ei sitä edes välttämättä niin pahalla tarkoita. Voi Outi kuka on sinulle iloiselle ja sydämelliselle ihmiselle mennyt suoraan haavoittamaan. Niinhän se on, että kilteille on ilmeisesti helppoa vinoilla, eivät sano vastaan. Eli inhaa valtapeliä, diktaattorin valtaa.

      Jos olet piiloveetuilija, niin enpä ole moista huomannut, en hippustakaan. Ehkä se piirre astuu esille vasta silloin, kun joku ilkeilee. <3 <3

      Kyllä jokainen tarvitsee puolustautumiskeinot ja jokainen puolustautuu tavallaan 🙂 On riidan kylväjiä, aloittajia ja puolustautujia, kumpi on mielestäsi se ikävempi.. <3

      Ihanaa iltaa <3

  • Aikas osuvasti kirjoitettu taas. En oikein osaa sanoa kumpi pahempaa, suoraan haukkuminen vai selän takana…toivottavasti minulla ei ole ystäviä joiden pitää sitä tehdä selän takana…tuntemattomat juorutkoon tai olkoon mitä tahansa mieltä.

    Kirjoituksestasi tuli mieleen Maria yökylässä -ohjelma viime keskiviikolta ja minkä ihan-suoraan-päin-näköä -kenkkuilun kohteeksi hän joutuikaan Anu Saagimin taholta. Se oli rumaa se. Olisi tällä Tallinnan ruusulla ollut paikka korjata kaikki imagonsa kauneusvirheet, mutta ei…sieltä se todellinen luonto paljastui. Varmaan voi olla tietty rooli päällä, mutta silti…joku raja.

    En minäkään tykkää jos hirveitä kuvia itsestäni julkaistaan, toivottavasti en ole siihen itse syyllistynyt…mutta kuvat olen ottanut pois jos näin on käynyt.

    • Ehkä ei kauheus riipu tyylilajista vaan siitä mitä sanotaan ja miten… Niinpä tuntemattomat juorutkoon, jos se heitä auttaa. 🙂

      Voi Anu Saagim, pitäisiköhän katsoa se ohjelma, mutta luulen, että tulen siitä vain pahalle tuulelle. ;=)

      No aina voi joku vahingossa julkaista vaikka minkä kuvan, ei sen aina tarvitse todellakaan olla ilkeä harkittu teko. Mutta en kyllä itse julkaise kenenkään kuvia, ilman lupaa ja jos jotain sellaista olen tehnyt ja toinen kuvasta älähtää, niin poistan pienimmistäkin vihjeestä tai vaikka kysyn, että haluatko, että poistan. 🙂 Ilman että toisen tarvitsee pyytää ja tuntea oloa olevansa pikkumainen.

      Ihanaa iltaa Heli <3

  • Ai että mutta mun ihan sydäntä vihlaisi toi "huumoriin kätketty vinoilu". Tulee niin elävästi mieleen muuan isä, jolla oli niin ylikorostunut tarve olla "hauska"ja naurattaa kaikkia läsnäolevia aikuisia, että uhrasi oman poikansa pilkan kohteeksi. Ja mua niin suututti ja suretti, kuinka aikuiset myös niin helposti meni siihen helppoon hauskaan, että kun isä alakoulun vanhempainillassa kaivoi poikansa pulpetista esiin ehkä kömpelösti tehdyn, mutta niin suloisen löylykauhan kahvan ja ilmoitti kovaan ääneen, että "Kutsun teidät kaikki meille saunaan heti kun meidän pojan kauha on valmis..", niin kaikki hörähti nauramaan. Tai kun tää samainen isä (joka myös toimi juniorikiekkojoukkueen "valmentajana") ilmoitti koko joukkueen ja kaikkien vanhempien kuullen, että "Meidän poika on yhtä vahva kuin pulkan naru", niin taas aikuisia nauratti, isä oli tyytyväinen ja pojan itsetunto mureni entisestään. Mun niiiiiiiin tuntui pahalta, koska poika oli sellainen ihana luonnonlapsi, joka mm. pohti vilpittömästi, että "Musta tuntuu, että suomalaiset voitti talvisodan, koska niillä oli paremmat fleecet :)". Jos pystyisin, kirjoittaisin tähän, miten tää isän ja pojan tarina päättyi, mutta en pysty 🙁

    Niin ihana kuin mun mies muuten onkin, niin ajattelemattomuuttaan syyllistyy usein tohon samaan. Ei koskaan niin, että pilkka kohdistuisi lapsiin, mutta joka tapauksessa tuntuu, että se muitten naurattamisen tarve ja siinä onnistumisen mukanaan tuoma mielihyvä on niin tärkeää, että sen varjolla tosiaan voidaan "heittää leikkiä" muista ihan tosta vaan. Olen siitä aika usein huomauttanut ja saanut kuulla olevani se "huumorintajuton", joka ei vaan ymmärrä. Mies itse sen sijaan on todella huono kestämään mitään itseensä kohdistuvaa arvostelua ja tulkitsee todella helposti jonkun muun sanomiset piiloveetuiluna. Riippuen henkilöstä. (Sekin on muuten mielenkiintoista, kuinka sitä on valmis toisilta ihmisiltä ottamaan vastaan ihan mitä tahansa ja jonkun muun ei tarvi sanoa kahta sanaa, kun heti on niskakarvat pystyssä ja kilpi tanassa).

    (PS. Ei muuten valmistunu se mun postaus, josta kirjoittelin. Jäin miettimään sitä, oliko siinä lopulta päätä sen paremmin kuin häntääkään. Ainakaan itse en kumpaakaan löytänyt, mutta en sitä vielä poistanutkaan, joten kattoo ny :))

    Ihanaa pyhäinpäivää <3. Halloweenista en piittaa.

    • Annukka sinut sain iloksen eilen nähdä ja sanottua kasvotusten, että sinun erityiset ja painavia sanoja pullollaan olevat kommentit saavat aina sydämen notkahtamaan. <3

      Tuo isä ja pojan tarina, kuulostaa aivan aivan kamalalta. Kuulostaa huonolla itsetunnolla varustetulta ihmiseltä, joka pönkittää itseään heikoimman kautta, pienen lapsen. Niin rumaa ja surullinen tarina. Itsensä nostaminen toisen pilkalla ja alentamisella, se on niin surullista ja jättää lähtemättömät traumat. Epäilen, etteivät he ole enää väleissä tai jopa jotain surullisempaa. <3

      Niin siinä olisi kenties ihanalla miehellesi kasvun paikka, jos ei itse kestä naurua, niin miksi muutkaan kestäisi, niin yksinkertaistahan asia periaatteessa on… Mutta kun toimintamallista tulee tapa, ties vaikka olisi ollut lapsuuden naurattaja porukassa, niin tavathan jää päälle, kun on lapsena huomattu, hei tämähän tomii. Vitsillä ja pilkalla on kuitenkin vissi ero ja miehesi ei sentään pilkkaa, vaan harjoittaa viatonta huumoria, mutta jos sillä loukkaa, niin eihän se silloin enää ole niin viatonta.

      Voi että uskon, että siinä olisi ollut päätä ja häntää vaikka kuinka paljon.

      Ajattele ollaan nyt nähty jo kahdesti ihan lähiaikoina. <3

      Ihanaa iltaa super Annukka <3

  • Olen törmännyt – siis tuohon piilov…n !!! ja siihen nauruun päälle- :(- Tänä päivänä ja tämän ikäisenä saatan jo tokaista jotain takaisinkin. Ajattelen kuitenkin niin, että kyllä sen ilkeyden takana aina on joku oma ongelma sanojalla. Ihmisellä, joka on sinut itsensä kanssa ei tarvi ilkeillä. Mukavaa pyhinpäivää – minäkään en piittaa halloweenista.

    • Näin juuri, viisaita sanoja. <3 Ei ole asiat kohdillaan ihmisellä joka ilkeilee. Mutta ei sellaista tarvitse sietää, tai lannistuu itse.

      Ihanaa iltaa Anne <3

  • Hyvä kirjoitus, jälleen!
    Itse jäin miettimään kirjoitustasi, että itseasiassa meistä kaikista löytyy varmaan tarvittaessa noi kaikki huonot puolet (ainakin minusta) ja toisaalta loukkaannumme, kun meitä loukataan.
    Itse olen huomannut, että myös se kuinka hyvin olen samalla aaltopituudella toisen kanssa vaikuttaa suuresti siihen miten eri asiat/kommentit koetaan. Olen loukkaantunut kommenteista, joita toinen ei aidosti ole ilkeiksi takoittanut ja samoin olen tarkoittamattani loukannut toista.
    Taitolaji, tämä yhdessä eläminen! Sen verran on minussakin jo keski-ikäistä itsevarmuutta, että yhä useammin otan asiat suoraa puheeksi, jotta hampaankolot säilyy tyhjinä. Välillä on vaikeita tilanteita, eikä kaikki jutut selviä, eikä kaikkiin uskalla/osaa edes puuttua, mutta edes joskus!
    Taru tuolla ylempänä kommentoi, ettei aina tajua tulleensa piilovittuilun uhriksi. En minkään! Mutta olen alkanut ajatella niin, että se on sen kommentoijan häviö, jos en edes tajua aukomista! ;D

    Ihanaa viikonloppua ja lämpöisiä ihmissuhteita! <3

    • Vastaan tähän sinun kommenttiin ennen muita (koska migreeni olikin alkava flunssa ja on lämpöä, niin aloitan kohta lepäämisen) Mutta tämä sinun kommentti oli niin virkistävä ja laittoi ajattelemaan.

      Aivan totta, meistä kaikista varmasti löytyy pahimmillaan kaikkia piirteitä ja voi niitä kertoja, kun olen myös tahattomasti loukannut, enkä itse ole ymmärtänyt loukkaavani. Joskus on kyllä sitä ilmiötä, että joku tahtoo tahalleen loukata. Siksi on vapauttavia ihmissuhteet, joissa ihmiset tuntevat minut, eivätkä lähde olettamaan ja vetämään hernettä nenuun. Sillä ainahan nämä ovat subjektiivia kokemuksia. 🙂

      Ja kyllä vaan, tuolla ylhäällä kirjoitinkin, miten minusta on tullut kärttyinen akka eli aika helposti suutahdan nykyään, jollain raukallahan vaan voi olla huono päivä ja minä jo heti happamana. Juuri näin.

      Suora puhe on parasta, mutta on ihmisiä joiden kanssa ei kertakaikkiaan voi ei vaan millään. On myös sellainen ihmislaji, jotka ovat aina oikeassa, eivät mitään myönnä, eivät koskaan pyydä anteeksi, niistä sivusinkin tuossa kolmosasiassa ja näitä sitten terapioidaan ystävien kanssa. Noh voihan sitä suoraankin sanoa, mutta sitten menee välit, mutta mitäpä sitten, jos ihmissuhde kerran on sellainen kuten kuvailin.

      Olen ollut jo lapsena sellainen, että antennit ovat ojossa ja tutkinut muiden tunnetiloja. Minua on myös kiusattu ja tästä syystä juuri tuo huumorin keinoin veetuilu ja myös korkkiruuviveetuilu on tullut kovin tutuksi. Mutta ah sellainen mieli, joka ei ymmärrä piiloveetuilua, sillä mielestäni se on viaton mieli, eikä harjoita itse piiloveetuilua. Ehkä juuri sen, että liikaa sen piiloveetuilun oivaltaa, kertoo enemmän siitä, että ihmisen omakin järjenjuoksu kulkee samoja suuntia, mutta ei uskalla ääneen niitä negatiivisia tunteita ääneern sanoa. Ehkä tai ehkä ei. Herätti kuitenkin ajatuksia, kiitos kovasti tästä. <3

      Oli ihanaa kuulla sinusta Hanna, tulenpa blogiisi kurkkimaan, mitä sinulle kuuluu. <3

    • <3 Tervetuloa!
      Olen kanssasi hyvin samoilla linjoilla näissä asioissa ja "antennit ojossa" aina. Eikä ole aina helppoa ei… Meitä on moneksi ja osalle toisten hyvinvointi ja huomioon ottaminen ei ole mitenkään tärkeää.

      Välillä tämä rouva suorasuu on juossut täysillä päin seinää "selvittäessään" ongelmia päätyen umpisolmuun. Onneksi on ne todelliset ystävät sitten, joiden kanssa saa asiat puitua. <3
      Aina oikeassa olevien kanssa annan useimmiten asioiden mennä toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos. 😉

      Olet kyllä ihana, kun pohdiskelet meidän muidenkin kanssa näitä kaikenlaisia elämän kiemuroita!

    • Juu ainakaan toisten välejä on aika mahdotonta selvittää, joskus kyllä onnistuu toimia sillan rakentajana, kun saa kumpaisenkin riitelevän osapuolen näkemään, että toisella on vaikka huolia ja ei tarkoittanut näin vaan noin. Rauhan rakentajan rooli on tärkeä rooli ystävyydessä.

      Juu sellaista ihmistä ei olekaan joka on aina oikeassa, mutta on monta jotka luulee olevansa, ja heh he ne vasta ovatkin pihalla. 😉

      Ihanaa kun olet täällä ja täytyy tulla blogiasi kurkkimaan myös, joskus kesällä siellä kurkin, eikä kuulunut vähään aikana mitään. 🙂 <3

      Upeaa iltaa Hanna <3

  • Puhut täyttä asiaa. Tällaisia esimerkkejä olen tavannut työelämässä. Itselläni on lukuisia esimerkkejä juuri noiden kaltaisista ihmisistä. Nyt eläkkeellä onneksi ystäväpiiriin kuuluu vain ihania ihmisiä ja satunnaiset ilkeilijät eivät enää jaksa murehduttaa. Oikein mukavaa viikonloppua sinulle !

    • Tarvitsee hieman ikää, että ystäväpiiri valikoituu ja ihmiset joiden kanssa ei sovi yhteen, jäävät pois. Vika ei vältttämättä ole edes kenessäkään vaan kemiat eivät vaan kohtaa ja ihmiset muuttuvat ja tilanteet muuttuu.

      Otan sinusta mallia ja yritän olla murehtimatta. <3

      Ihanaa iltaa <3

  • Olen myös itse joutunut pilkan kohteeksi ja piiloveetuilua on harrastettu ja vasta hetken kuluttua olen sen tajunnut. Nyt saatan olla hieman liiankin kärkkäänä, jos joku, jolta on tottunut saamaan keljuilua yrittää antaa positiivista palautetta, tuntuu, että siinä on jotakin ilkeää takana ja heitän heti takaisin, että veetuiletko vai oliko tämä oikeasti kohteliaisuus. Henkilö on siinä hetken kakoillut, kun olen uskaltanut hyökätä vastaan. Voihan olla ,että olen ollut herkkiksenä, mutta haluan viestittää, että älä mulle ala!
    Sanon itsekin helposti niinkuin koen asiat ja saatan siten loukata, mutta pyydän kyllä anteeksi, jos olen ollut väärässä ja loukannut. Kyllä nämä ihmissuhdekoukerot ovat sitten välillä uuvuttavia.
    Toivottavasti paranet huomiseksi!

    • Voi itku, kommentoin pitkästi ja teksti katosi, kääk! Mutta M tykkään susta siis aivan mielettömän paljon, olet ystävä. Olet auttavainen, hauska, sydämellinen ja rehti. Juuri ne kaikki kivat ominaisuudet joista ystävissä tykkään.

      Niin totta tuo, että ilkeilijä ei tavallaan joudu kohtaamaan ilkeilyjään, niin kauan kuin toinen henkilö ottaa iskut vastaan. Ilkeilijä menee yleensä aivan lukkoon, jos hänelle yhtäkkiä aina kiltti ihminen sanookin vastaan, jopa suuttuu. Vihdoin ilkeilijä joutuu kohtaamaan omat ikävät sanomisensa, jotkut oppivat ja ovat pahoillaan, eivät ole ymmärtäneet käytösmalliaan, jotkut suuttuvat. Nämä hetket ovat niitä kasvun paikkoja.

      Hyvä kun sanot, parempi mielestäni sanoa, on niin moneen tyyliin sanomisia, sinä et sanoisi ilkeänä eli negatiivisen sanominen suoraan ei ole ilkeyttä! Ilkeily on. 🙂

      Anteeksi tulee pyytää, on ihmisiä, jotka eivät koskaan sano ja omalla kohdalla anteeksi sanomisessa on vain juuri se vaikeus eli pelko,mitä jos ei saakaan anteeksi. Silti anteeksi kannattaa sanoa, olla nöyrä, kun on käyttäynyt möllisti.

      Ihanaa iltaa. <3

  • Mä en ehdi kirjoitella pidempään, mutta hyvä kirjoitus! Toivottavasti nähdään huomenna! P.S. Repesin sanalle rumppikuva, tuli mielleyhtymiä johonkin muualle kuin naamakuvaan.. 😀

    • Hih noh rumppi on stadin slangia, eli kavereiden kesken käytettiin lauseita vaikka näin, "vitsi näytän rumpilta tänään". Eli naama on kuin petolinnun pepatsulla. 😉 Eli juurikin näin. hih.

      Nähtiinhän, mutta kyllä nuo tilaisuudet ovat aina yhtä kiitolaukkaa. <3

      Kivaa iltaa Katja <3

  • Ja mullehan ei veetuilla =D Kukaan ei uskalla, kun tietävät että päräytän paljon pahemmin takaisin. Onneksi olen sen verran sanavalmis =) Piiloveetuilu on se pahin laji, kun ei tiedä pitäisikö loukkaantua vai olla mielissään.
    Joskus se veetuilukin on paikallaan. Esim. meidän kylällä on talo josta seurataan tarkkaan ohikulkijoita ja sitten juoruillaan kuka kenenkin kanssa on kulkenut ja missä kunnossa. Veljeni sanoi kerran suurella äänellä ohi mennessään:" Siinä se on rikas talo kun ikkunatkin on läskistä". Kyllä hävisi naamat ikkunan takaa. Minä tietenkin olen kuin en tietäisikään asiasta ja hyvät välit on säilyneet talonväkeen =)
    Siinä olen samaa mieltä, että ulkonäköäni saa pilkata ja rumia kuvia levitellä vain minä itse. !!!

    • Juu ai että kiteytit hyvin Sude, piiloveetuilusta, niin ajattele, jos kehtaa loukkaantua. Mikäs se semmoinen talo oikein on, miten jotkut ihmiset elävät toisten ihmisten kautta, pakko sanoa, hankkikoon elämän! Hih voi veljeäsi, mutta oli varmasti tarpeen, jos moista paremmuuden politiikkaa kyseisessä talossa harjoitetaan.

      Niin kyllä tietty rumuus ja kauneus on katsojan sillmissä, mutta aina on hyvä kysyä lupa. 🙂

      Ihanaa iltaa <3

  • Monenmoisia ihmispoloja on vastaan tullut. On rivienvälissäolevia, juoruajia, selän takana pahaa puhuvia, paisuttelijoita, katkeria kiukuttelijoita, minäitse-tyyppejä.. voi voi.. vaikka ja mitä! Kyllä selän takana käydään meilittelyä ja vatvotaan millainen jokin on, mutta ei sanota suoraan eikä kysytä! Väärinymmärrysten riski netissä on valtava! Ja ne anonyyminä moittivat, häpeävät omia sanojaan.. Huh.
    Mihinkähän sitä itse kuuluu ja kuinkahan monen eri ihmisen mielestä eri kastiin?

    • Hyvin jo aloitit, ihmispoloja, niin totta. <3 Niin voi olla, että pahimmillaan kuulutaan kaikkiin vaikka, mutta toivottavasti parhaimmillaan ei. Jokaisesta voi löytyä se peto puolustaessa itseään, mutta mikä on hyökkääjän salaisuus? Kai häntäkin on sitten tallottu ja hän mieluiten viljelee, kuin kasvaa ja kehittyy ja nouseen tilanteen yläpuolelle. Kyllä kun minua kohtaan hyökätään, ties vaikka turvautuisin kaikkiin kolmeen.

      Mistähän tuolla meilittelyllä on kyse, kurjaa kuulla.

      Niin totta, hienosti kirjoitettu, anonyymiteetin suojassa ilkeilevät tosiaan häpeävät sanomisiaan…

      Ihanaa iltaa Viltsu <3

  • Etenkin naisten välistä arvostelua, niin selän takana kuin kasvokkain, ilmenee aina. Ja kaikilla on omat mielipiteensä toisten kasvoista, pukeutumisesta, käytöksestä ym, mutta jos itse itsenä kelpuuttaa, niin kannattaako toisten negatiivisista mielipiteistä 'korvaansa lotkauttaa'.

    Toivottavasti saat flunssasi taltutettua pikaisesti ja jaksat jälleen olla oma hyväntuulinen itsesi 🙂

    Leppoisaa Halloween-lauantaita!

    • Mielestäni antakoon kaikkien kukkien kukkia, tuota pukeutumiseen ja meikkaamiseen ym.puuttumista ja takana puhumista en ymmärrä pätkääkään. Kenellä on oikeus, onko hän itse muka tyylikäs tai standardityylikäs, oppikirjan mukainen. Jos on, niin missä on mielikuvitus. En itsekään kauhean mielikuvitusrikkaasti pukeudu, mutta joskus repäisen jollain yksittäisellä ja johan on heti tuijotettu, sormilla osoitettu jopa kauhisteltu, juu niitä punaisia paljetti Uggeja, voi kamala, töppöset ovatkin niin loukkaavat, että minua tarvitsee loukata. Eli aina on rumempi sormella osoittaja kuin yksikään vaatekappale. 🙂

      Flunssa täällä nyt pörrää, mutta ei pahana. 🙂 Kiitos ihanuus ja oikein mukavaa iltaa. <3

  • Upeaa tekstiä Tiian 🙂 Näin se menee, että ihmiset ovat tahallaan toisilleen julmia. Tuntuu kuin itsekkyys ja julmuus olisivat tämän päivän hyveitä. Niinhän leffoissa ja tv-sarjoissakin alati tehdään.

    Hauskasti tyypitit veemäiset. Minulle otateltiin töissä aina aamun puhtaan paidan muututtua likaiseksi. Kerra pomo sanoi, että kun aamulla puhdas, työvuoron aikana likaantuu, niin näkee, että teet töitä ahkerasti 🙂 Voiko kauniimmin enää likaisesta paidasta sanoa 😀
    Leppoisaa Pyhäinpäivä -viikonloppua<3

    • Juu hyvin on saattanut ihmisillä mennä fiktiot sekaisin. Luulo, että ilkeily, sanoilla näppärästi leikittely olisi jokin ylevä ja rohkea saavutus, kertoisi jotain kenties jopa ihmisen älykkyydestä. Tokkopa vaan, väärinkäytetty sanan kukkanen ei voi koskaan olla viisas.

      Ihana pomo <3 <3 Aivan ihana, juuri niin, rapatessa roiskuu, eikö vaan. Juuri samanlaista vinoilua olen saanut osakseni ja en ymmärrä, pitääkö ihminen itseään täydellisenä vai minua jotenkin uhkana, kun pitää lannista. En vaan ymmärrä. Toisen olemukseen ei koskaan saa sanoin kajota.

      Ihanaa sunnuntai iltaa <2

  • Entäs sitten semmoinen "mölisevä törkyturpa" joka sanoo suoraan asioita päin naamaa mutta empatia kyky täysin kateissa ja katumuksestakaan ei näy tietoakaan.. Huomaat hetken päästä että se ei edes tajua loukanneensa vaan se ihan oikeuttaa itsensä puhumaan mitä sattuu ja jakelemaan neuvojansa… Yhden tämmöisen kokenut ja edelleenkin elämässä pyörimässä kun ei oikein irtikään tästä ihmisestä pääse. Onneksi kuitenkin olen ymmärtänyt ettei mun oo mikään pakko tunkea tämmöisen ihmisen kotiin kun välttämättömät kerrat 😉 Kiva kirjoitus, ihanaa päivää sulle ♥ Hymyllä ja positiivisuudella pääsee pitkälle!!!

    • Juu näitäkin on, itse erinomaisuuksia ja muut kai sitten jotain hyönteisiä vain hänelle, mikrobimaailmaa.

      Jotkut ovat täysin sokeita itselleen, haluaisin päästä näiden kaikesta tietävien ja täydellisten ihmisten pääkoppaan, miltähän siellä näyttää. Kenties vihaiselta, katkeralta ja tyhjältä.

      Parempi olla kohde, kuin kohdistaja.

      Niin vältellään mikä voidaan.

      Ihanaa iltaa <3

  • Hyvä täyslaidallinen taas, Tiia. Kiitos! Olen itsekin viime aikoina pohtinut, onko minusta tullut jotenkin kärttyinen kun ajaudun aikaisempaa useammin konflikteihin. Olen tullut samaan johtopäätökseen: tämänikäisenä sitä ei vaan enää niele kaikkea.
    Rentouttavaa viikonloppua sinulle, ihanainen <3

    • Heh aivan samaa olen miettinyt, kyllä se oma ydin vaan nostaa päätään, eikä enää jaksa, ei viitsi, ei ole pakko. Meillä on kiire muutenkin, miksi pitäisi seurustella energiasyöppöjen kanssa, noh ei miksikään.

      Ihanaa sunnuntaita sinulle supermimmi <3

  • Todella tärkeästä asiasta kirjoitat ja täyttä asiaa. Itse olen esimiesasemassa ja seuraan ryhmässäni tarkasti tilannetta, sillä tuollaista leikinvarjolla vähättelyä tapahtuu enkä halua että tilanne räjähtää käsiin. Ihmiset käyttäytyvät tahallaan näin ja osaa tekee sen puoliksi vahingossa. Ihanaa pyhäinpäivää sinulle <3! PS Blogissani on tänään sinulle haaste =).

    • Hyvä että olet skarppina, sillä aivan nopeasti voi työpaikalla tilanne kääntyä todella ikäväksi ja suuri vyyhti on valmiina. Näin on osa tekee vahingossa, ovat ehkä lapsena oppineet jonkin toimintamallin ja eivät osaa muuttua, jotkut onnettomat tekevät tahallaan. On niin paha olla, katkera ja kitkerä, ettei vaan muuhun pysty.

      Tulenpa kurkkimaan haasteen Katinka ja anteeksi nyt vasta. <3

  • Nasevasti kuvailet eri tyyppejä ja taidanpa itse kuulua siihen tyyppiin, jonka on tosi vaikeaa sanoa suoraan jollekin tämän kyseisen henkilön "viasta" tai käyttäytymisen moukkamaisuudesta. Päässäni kiehuu ja ärräpäät meinaavat tulla ulos suusta. No kun en niitä tohdi suoraan sanoa ko. tyypille, niin jonkunhan kanssa omat tykkäämiset tai tykkäämättömyydet on käsiteltävä. Ja silloin kolmas osapuoli saa kuunnella valitukseni.
    Huumorimielessä (sanojan omasta mielestä) heitetyt ivalliset kommentit ovat niitä pahimpia.
    Paljon ajateltavaa annoit kirjoituksellasi. Kiitos siitä!
    Ja vielä: en pane pahakseni, vaikka julkaiset jotain halloween-teemaan liittyvää 🙂

    • Toivottavasti en liian nasevasti. 🙂

      Kuulostat aivan minulta, on aivan jopa välillä käsittämätöntä, että joku toinen voi olla ilkeä meille tavoilla, jolla me emme pystyisi ikinä olemaan ilkeitä hänelle ja asiahan on käsiteltävä kuitenkin.

      Huumorilla veetuilua on kyllä ilkeilyn alhaisimpia lajityyppejä, siitä en tykkää lainkaan ja sitähän on saanut lapsesta asti kuulla, aina on joku tyyppi "vitsailemassa"..

      Ihana sinä ja kiitos ja oikein mukavaa iltaa <3

  • Upea postaus. Minä en voi sietää korkkiruuveja ja selän takana puhuvia ihmisiä. Hauskasti olet tehnyt huomioita ihmisluonteista. Ihan syvällisiä ryhdyin miettimään.
    Hyvää Pyhäinpäivää sinulle.

    • Juu tämä kiteytyi toisen ihmisen kohtaamista jutuista ja suureni sitten omakohtaisiinkin kokemuksiin tai muiden kokemuksiin. Korkkiruuvit ovat pahoja, korkkiruuvien kanssa kaikki on niin solmussa.

      Ihanaa iltaa <3

  • Sulla on todellakin kyky kirjoittaa loistavasti vaikeistakin asioista! Voi Tiia kulta, tää varmaan kuullostaa fraasilta mutta pakko sanoa että yksi syy veetuiluun on kateus ja se tulee monin eri tavoin esille. Joskus kateellinen ihminen ei esim. kehu toista koska ei vaan pysty siihen ja silloin ennemmin hän vaikka veetuilee. Se on kai heille helpompaa. Nyt varsinkin kun olet ollut ns. julkisuudessa ja kun toivottavasti saat sen unelmasi niin näitä kateellisia valitettavasti tiellesi tulee tulevaisuudessakin 🙁 Niin se vain menee. Tällaisissa tilanteissa oikeat ystävät punnitaan. Naiset! Ei tietenkään voi yleistää mutta esim. minulla on paljon hyviä miesystäviä ja kavereita jo miesvaltaisen työn puolesta. He ovat vaan niin "suoria" ja reiluja että en vaihtaisi heitä mihinkään. Pari esimerkkiä eräästä nais"ystävästä" jonka kanssa olimme joskus "bestiksiä" monen vuoden ajan. Hän oli minun kauttani innostunut luonnosta ja siellä liikkumisesta ja hän oli rakentanut silloisen miesystävänsä kanssa kodan keskelle metsää, ei omaan vaan kaupungin. Kysyin häneltä että mistä he ne puut ottivat? En siis syyttänyt mielestäni häntä mistään (metsän tuhoamisesta tms.) vaan esitin minua askarruttavan kysymyksen. Sain tästä haukut että olen aina ajatellut hänestä pahaa ja olen kateellinen hänen poikaystävästään ja ystävistään jne. Sen jälkeen mikään välillämme ei ollut entisellään eikä ole vieläkään. Enkä koskaan saanut kysymykseeni vastausta! Tässä vuosien varrella on sitten tullut uusia piiloveetuiluja yms. ja aina kun nähdään joskus niin hän alkaa suuna päänä puhua itsestään eikä koskaan kysy mitä mulle kuuluu. Kerran mun miespuolinen ystävä/työkaveri oli masentunut ja hän sai siihen lääkitystäkin niin tämä samainen nainen väitti että ystäväni käyttää huumeita! (oli jostain saanut tietää hänen "pillereistään") Olisihan näitä tarinoita ja myös minä kuten tuolla ylempänä moni muukin sanoi että "poistan" elämästäni tällaiset "ystävät". En tarvitse heitä mutta ehkä hekin ovat opettaneet minulle jotain. Ainakin sen että en halua olla heidän kaltaisensa. Ihanaa pyhäinpäivää ja viikonloppua teille <3

    • Noh siitä lähdetään, että ihmiset ovat mukavia ja jos sitten outoilevat, voi heitä sitten välttää. Ei minussa ainakaan ole mitään kahdehtimista, ihan tavallinen Tiia ja tavallista arkea. Blogi on vain yksi osa ja aika pienikin, vaikka paljon kerronkin. Toki teen useita tunteja töitä tämän eteen, mutta kuitenkin todellinen elämä on jotain muuta.

      Ihmiset kahehtivat toisiaan aivan turhaan, ei kukaan tiedä mitä toisen elämään kätkeytyy, pitäisihän se omastakin elämästä jo tietää.

      Totta ystävyyttä ei punnita silloin pelkästään kun on surua, olkapäitä on riittänyt vaan ne juuri punnitaan onnistumisten hetkinä, ketkä osaavat aidosti tuntea iloa toisen puolesta.

      Uhhuh tuota "ystävääsi", hän on selvästi onneton ihminen, tarve kertoa muista pahaa tai suurennella asioita. huumejutut ovat jo kunnianloukkaus. Sieltä tuli sitten kaikki patoumat ulos ystävältäsi kerralla ja taitaapa johtua kateudesta hänelläkin. Olethan sinä megaupea pakkaus ja sitä ei kaikki kestä.

      Viisaasti kirjoitettu, kaikista ihmissuhteista oppii jotain ja kasvaa, oppii arvostamaan toisella tavalla myös itseään ja niitä hyviä ihmissuhteita. <3

      Kiitos hienosta kommentista ja aivan ihanaa iltaa <3

  • Naseva kirjoitus veetuilusta <3 Minä olen monta kertaa miettinyt tässä viime aikoina näitä samoja juttuja ja olen tullut siihen tulokseen että minä olen oman elämäni herra no ehkä rouva <3 Ikimaailmassa en olisi uskonut että minulle läheiset ihmiset kääntyvät niin pahasti minua vastaan että välit meni lopullisesti 🙁 Tänä päivänäkin minusta ja elämästäni nämä ihmiset puhuvat selkäni takana sillä heillä ei ole pokkaa tulla nenäni eteen asiaa selvittämään ja varsinkin kun tietävät että minulta pitäisi pyytää aikuisten oikeasti myös anteeksi …..Mukavaa halloweenia, pyhäinpäivää ja hei lokakuu on ohi ja alkaa marraskuu <3

    • Se mitä olet kokenut on aivan kamalaa ja suurta. Voi sitten kun ikää on tullut, yksinäisyyttä surua, vanhuutta kaduttaa ja voi olla liian myöhäistä. Niin kauan tulisi selvittää ja anteeksi pyytää, jos tilanne on sellainen, että selvitettävissä voisi olla. Vaatii rohkeutta ja hyvää tahtoa, mutta siltikin, pahinta on katua jälkeenpäin. Monet asiat mutkistuu, kun paljon ja kauan vettä virtaa. Näin on käynyt itsellenikin ja jopa hieman vahingossa, loukkaus on vaan omasta mielestä ollut ylitsepääsemätön ja toinen on kokenut omien pelkojensa kautta samoin. Siinä sitten ollaan pattitilanteessa. Ylpeys käy lankeemuksen edelle, on viisas sanonta.

      Toivottavasti saat jonain päivänä anteeksi pyynnön, jotta sinä ja loukkaajat voisitte puhdistautua.

      Oikein ihanaa iltaa <3

  • Vitsi miten oletkaan tarttunut taas hyvään aiheeseen. Tuosta olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta ehkä parhaiten tuli mieleen että "Kaunis sana pelastaa päivän, ilkeä voi pilata kokonaisen ihmiselämän" noin niinkuin tökösti suomeksi käännettynä… Minä taidan olla kyllä noista ihmistyypeistä se mölisevä törkyturpa sitten kun suutun. Katselen aikani ja kuuntelen kaikenlaista, mutta sitten sanon kyllä tosi pahasti. Ja isosti. Taisin sanoa yhdelle koko suvulle todella ilkeilevälle ihmiselle että " osta luuta ja lennä takaisin sinne mistä olet kotoisin…" Eikä edes kaduta kun toinen myrkytti koko sukua minkä kerkisi. Selän takana en tunnusta kieroilevani, tuskiin edes osaisin, traumaattisia asioita toki on purettu ystävien kanssa, mutta ei pahalla vaan hyvällä tarkoituksella.
    Kaunista lauantai-iltaa ihanainen, toivottavasti hyviä ihmisiä tulee elämässä enemmän vastaan kun noita ilkeitä<3<3

    Ei kateus ja ilkeys johda mihinkään, luulen että sen ihmisen omaan tuhoon loppujen lopuksi.

    • Niin totta ja mielestäni kuitenkin sanoja kirjoittaa hiekkaan ja itselleen kiveen. Takaisin ei sanottua saa, mutta sentään loukattu voi unohtaa. Siksi kannattaisi olla varovainen sanomisten takia, ettei vaan itseään juuri loukkaa eniten.

      Noh et ole se, et millään, siis törkyturpa. Olisi paremmin pitänyt hahmottaa, että tarkoitan näitä kohdistajia, en kohteita. Puolustaminen on aivan eri juttu, kuin aina aloittaa riita! Puolustaa saa itseään aina ja kukin tavallaan. 🙂 <3

      Hih ja anteeksi, nyt koko tämän postausten ja kommenttien keskellä naurattaa, eikä ilkeällä tavalla. Mielestäni tuo on mainiosti sanottu, tuo luutahommeli eikä liian rumasti kuitenkaan. Hyvin kuvaa ilkeilijää, taisi naama venähtää.

      Niin se on ero, viljellä selän takana, kuin purkaa sydäntä, kaksi täysin eri asiaa. Kaikki tarvitsevat välillä kuuntelijaa ja se ei ole juoruamista, vaan terapiaa.

      Kyllä mielestäni maailma on pullollaan hyviä ihmisiä, miten mahtavia tekin kaikki olette, sinä Sari. Eli kyllä teitä ihania on vaan niin mittavasti enemmän. <3

      Niin omaan tuhoon, lopulta jää yksin ja ihmettelee mitä tapahtui. Siinä vaiheessakin vielä ehtii, jos ottaa nöyryyden lusikan kauniisen kätöseen.

      Ihanaa iltaa. <3

  • Voi kiitos Tiia ♥ Tutulta kuulostaa ja aikas yhteneväisiä ajatuksia tästäkin aiheesta löytyy kanssasi

    • <3 Kiitos ihana Riitta, jos tästä oli vaikka jotain hyötyä. Upeita naisia, upeita kommentteja täällä. <3 Ihanaa iltaa. <3

  • Hieno aihe ja monelta kantilta käsitelty. Olet saanut todella paljon hyviä vastauksia, ja en oikein löydä enää tuohon lisättävää.
    Voisin vain kiteyttää tuon tarinasi yhteen lauseeseen: Kateudella on monet kasvot! Älä noita kasvoja katsele.
    Toivon tiellesi ihania ja rehellisiä ihmisiä. Olen tuntenut sinut vasta pienen aikaa, mutta olet tehnyt minuun vaikutuksen olemalla sinä! Laulun sanoin: "On sinun vuorosi loistaa".

    • Täällä upeita kommentteja, tämä aihe on noussut jo aiheen yläpuolelle ja elää omaa elämäänsä, mikä on aivan upeaa.

      Hienosti kiteytetty Tuula, kitkeristä katseista vain itsekin katkeroituu. Näin on ehkä käynyt monelle kiusaajalle alunperin..

      Sinä olet tehnyt minuun vaikutuksen jo ensi kommenteista asti, suuri,suuri, sydämellinen sydän sinulla on Tuula. <3 En siitä loisteesta tiedä, nytkin näytän hapankorpulta, mutta toiselle ihmiselle hyvän toivottaminen aidosti, se on niin kaunista. Sinulle samoin ihana Tuula <3

  • Jaa,pistipä miettimään sun postaus.Kaitpa mä itse lukeudun enimmäkseen piilokettuilijoihin.Mutta itse asiaan : Mulla on lähipiirissä korkkiruuvinkiero kettuilija.Tässä esimerkkitapaus : Aiemmassa työpaikassa oli vuorotyö,joka aiheutti minulle jatkuvaa väsymystä ja sitä kautta ärtymystä ja kiukutteluakin ( ei kovin kivaa työpaikalla ) ,pahimmillaan saatoin valvoa yön ja lähteä aamulla töihin.Sain ajan mittaan järjestettyä itselleni pelkästään aamuvuoron. Kerroin tästä järjestelystä kyseiselle korkkiruuvi-kettuilijalle.Hän totesi leuhkana,kolmivuoron tekijänä että kyllähän mä pystyisin tekemään vuorotyötä jos haluaisin.Ensimmäinen ajatuseni tästä lauseesta oli et ahaa,mä oonkin vain laiska kun en viitsi tehdä vuorotyötä.Sillähän ei ollut mitään merkitystä että valvoin yöllä ja menin aamulla koneenhoitajaksi töihin , ottamaan riskin mahdollisesta työtapaturmasta.( Laitteet oli isoja,painavia ja sisälsivät paljon liikkuvia osia).Hänen kommenttinsa yllätti minut täsin enkä edes muista mitä vastasin.
    Vastaavanlaisia juttuja olisi paljonkin.Ja koska kyseessä on lähisukulainen,en pääse hänestä eroonkaan.Liian kilttinä vaan kuuntelen ja nielen kaiken potaskan,yritän mahdollisimman pitkään vältellä tapaamisia ja näin välimme ovat lähinnä "viralliset" . Ajan mittaan olen enemmän oppinut olemaan välittämättä hänen kommenteistaan,mutta ei se helppoa ole ollut.

    • Tuo on kyllä klassinen esimerkki, suoraan sanottu merkillinen vähättely, jota ei siis sanota suoraan, oletpa laiska, vaikka sitä hän on ajanut takaa. No missä on ymmärrys, miksi olisit laiska, mistä hän edes asiasta mitään tavallaan tietää. Sillä se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle, niin yksinkertaista se on.

      Oikeastaan luulen, että hänkin haluaisi tehdä vain aamuvuoroja ja oli kateellinen järjestelyistä ja siksi sitten piti vähätellä, kun sinä hänen mielestä pääset jotenkin helpommalla. Voi pienisieluisuuden pienisieluisuus. Näitä juuri riittää, vastaavia pilvin pimein.

      Kyllä suvussakin voi käydä niin, että lopulta vati menee nurin ja välit menee poikki. Zemppiä kovasri sinulle, koska joudut lähisukulaistasi kuitenkin kohtaamaan ja muista ei se jolle sanotaan, vaan se joka sanoo. <3

      Ihanaa iltaa <3

  • Ihmistyyppi mitä en vois sietää on seläntakana puhumine,se saa samantein mun niskakarvat pystyyn. Jos on jotain hampaankolassa niin sanoo sitten suoraan päin naamaa kun se, että kasvokkain on niin ystävällinen ja hymyilevä ja kun selkäsi käännät niin puukkoa tulee selkään. Olen kokenut tätä ja varmaan sen takia sitä inhoonkin.

    Itse olen sellainen, että jos ei ole mitään sanottaa niin olen hiljaa. Parin kavereiden kanssa "piilov***uillaan"tai oikeastaan naljaillaan toisillemme jostain asioista samoin kuin Antin kanssa naljaillaan mutta ne ovatkin taas ihan omat juttunsa ja kaikki osapuolet tietää sen, ettei toinen tarkoita sitä pahalla.

    Selän takana haukkujat eivät kuulu elämääni ja sellaisten kanssa olenkin lopettanut yhteydet kokonaan.

    <3

  • Selän takana puhumistakin on niin montaa lajityyppiä, se että puhutaan huvikseen pahaa, tai puhutaan jonkun ulkonäöstä, vaatteista jne, on rumaakin rumempaa. Myös tahallinen juoruaminen yhtälailla. Mutta ei sitä voi totuuden torveksikaan alkaa ja kaikille, puolituttavillekin mennä töräyttämään mielipiteitä. Jos kaikki sanoisivat kaiken suoraan, maassa vallitsisi jatkuva sotatila.

    Terapioiminen, jos joku on ollut ilkeä tai joku perin outo tai yrittää hyväksi käyttää tai mitä tahansa, tästä terapioiminen ystävien kanssa on aivan normaalia. Ei kaikille tosiaan voi suoraan sanoa, koska jotkut raivostuvat, jotkut eivät vaan ikinä opi. Lisäksi omaa loukkaantumista ei kenties halua paljastaa.

    Eli on kyllä niin monenlaista "selän takana" puhumista ja asia ei ole mustavalkoista. Oikein erinomaisen ystävyyden mittari on kyllä se, että pystytään suoraan puhumaan ja ei riidatkin halutaan selvittää, siinä olet niin oikeassa.

    Ymmärrän tosi hyvin tuo veetuiluhuumorin, harrastetaan mieheni kanssa sitäkin, sillä lailla hyvässä hengessä. 🙂 Kyllä sen äänensävystä tietää kuka on tosissaan ja kuka ei. Hih. 🙂

    Juu selän takana rumasti haukkujat saavat myös minun elämästä olla pois, mutta ei haittaa, jos olen vaikka möllillä päällä ja kaverit sitä analysoivat minun kuulematta. 🙂

    Ihanaa päivää Marina <3

  • Tarkoitin tuota suoraan sanomista sillä, että pitäisi mölyt sitten omassa mahassa eikä mennä haukkumaan muille juurikin toisen ulkonäköä yms. tai vain hyvikseen haukutaan muita. Kirjoitin sen hieman väärin sanoin. Päätä on särkenyt tässä jo pari päivää niin ihan ei tuo ajatus ole kohdillaan 😀

    Terapioimista itsekkin harrastan 🙂

  • Sinulla on kyky puuttua asiaan ja asiaan, ja myös pohtia ja kirjoittaa siitä niin, että houkuttelet kommentoijatkin pohtimaan ja kertoilemaan. Kiitos siitä sinulle.
    Mielen- ja mielensäpahoittajia on aina ollut ja tulee olemaan. Ei ihminen miksikään muutu vaikka vanhenee (vaikka niin luulin nuorempana). Mutta vanhempana ei enää niin välitä, kaikki on "pyoreämpää ja pehmeämpää", ei jaksa enää välittää- hmm tuossa hieman narrasin. Kyllä välitän ja rajustikin välillä sisareni tahattomia sanoja, joihin sitten takerrun ja lopputulos on että olen aina "syyllinen" ja venkoilija. En tiedä mikä tyyppi liststasi hän on. Muuten on hyvät välit kuitenkin.
    Itse olen sellaista tyyppiä, että möläyttelen "sammakoita" kun tilaisuus tulee, mutta otan niitä myös vastaan urheasti.
    En tiedä, sivusinkos kirjoitustasi asian vierestä, mutta kun en pysähtynyt juurikaan miettimään mitä kirjoitan.
    Ja kyllä eli ei, luvatta ei saa toisesta kuvia laittaa eikä ilkeillä. Mutta minkäs ihmisluonnolle teet.

    • Ymmärrän tuon pyöreämmän ja pehmeämmän, tavallaan sama, mutta toisaalta varmaan joku taitekohta eli mieli on hieman myös kärkkäämpi tai valikoivampi. Niin varmaan näitä tyyppejä on useampia, oli kenties jopa hieman kärjistettyjä nuo esimerkit.

      Sisaruussuhteet ovat varmasti ajoittain hankalia ja niissä siedetään ja venytään ja paukutaan enemmän, kuin ystävyyssuhteissa. Perhettä ei jätetä. <3 Hienoa on, että on muutoin hyvät välit vaikka kuulostaa kenties silti, että jonkin verran joudut siskoltasi nielemään.

      Kyllä kaikilta pääsee sammakoita, ole huoleti, tärkeintä on, jos oikein iso sammakko tulee, että osa pyytää anteeksi. 🙂

      Ei sivunnut niin lainkaan vaan ihan asian ytimessä olet

      Juu ei saa kuvia luvatta laittaa, näin on. 🙂

      Upeaa iltaa ja kiitos tästä Orvokki <3 Oli mielenkiintoisia asioita, mutkikkaita ovat ihmissuhteet ja paljon väärinkäsityksiä, koska olemme niin erilaisia persoonia. <3

  • Jälkijunassa täällä kommentoin (Leena Lumi vinkkasi mut tänne). Tosi hyvä ja tärkeä kirjoitus ja keskustelu (en ihan kaikkia kommentteja kyllä lukenut, niitä oli niiiiiin paljon). Tykkäsin myös, ettei tekstisi vakavasta aiheesta huolimatta ollut tiukkapipoinen tai pyhimysmäinen. Kaikkia meitä varmasti on loukattu ja kaikki me varmasti ollaan loukattu toisia, sekä tietoisemmin että tiedostamatta. Muistan yhdenkin kerran, kun jouduin setvimään melko isosti yhtä tapausta, missä olin yhdellä hyvin pienellä ja mitättömällä lauseella loukannut toista ilmeisen pahasti. Oikeastaan olimme yhdessä monesti, hänen aloitteestaan, nauraneet hyväntahtoisesti pienelle ja kevylle asialle (ketsupin käytölle!), mutta tällä kertaa ei olisi saanut. Silloin tuli kyllä mieleen, että kai ihmisellä on myös jonkinlainen "vastuu" omista loukkaantumisistaankin…
    Mutta joo, kaikki me varmasti ollaan joskus väsyneitä, kärttyisiä, malttamattomia, sammakon suustaan päästäviä, kyllästynietä jne. jne., mutta on se on eri asia kuin ilkeily elämänasenteena.

  • Oi ihana Leena. Kiitos että tulit tänne Sanna kurkkaamaan ja anteeksi, että minä vastaan näin jälkijunassa. <3

    Allekirjoitan tuon asian, ihmisellä on vastuu myös omista loukkaantumisistaan, aina ei todellakaan ole vikaa sanojassa vaan jotkut tahtovat ymmärtää kaiken väärin, etsivät salattuja tarkoituksia tai jotain huonommuuden tunnettakin epäilevät enemmän.. Vastuu on molemmilla, mutta kyllä sellainen tavallinen täysjärkinen ja empaattinen ihminen tietää, milloin on oikeasti loukannut tai loukattu. Mutta ihmisviidakossa kaikki ei ole aivan niin simppeli.

    Kyllä vaan kaikilta tulee sammakoita, kaikilla on huonoja päiviä, mutta silloin kun se on luonteenpiirre, puhutaan eri asiasta. Kyllä tavallinen ihminen osaa myös pyytää anteeksi. <3

    Kiitos mielenkiintoisesta kommentista Sanna ja kauniita unia. <3

  • Onpas hyvä kirjoitus ja kommenttikeskustelu. Hyvä Tiia! <3

    Tulin nyt vasta tänne, kun huomasin Leenan jatkavan tätä kirjoittelua. Huh, tuli ihan mieleen, miten kouluelämässä joutui setvimään jatkuvasti teinien mielipahoja. Oli niitä, jotka omasta mielestään vain "heittivät läppää" ja toisessa päässä niitä, jotka loukkaantuivat jo siitä, jos huomio kiinnittyi muihin eikä heitä jaksettu koko ajan ihailla. Tyttöjen kesken tämä on pahempaa kuin pojilla.

    Ihmistyyppi 3 kuulosta kauhealta. Tähän kuuuluvat varmaan myös aviopuolisoaan julkisesti mollaavat naiset. Olen tuntenut sellaisia, jotka vitsailevat jatkuvasti oman miehensä kustannuksella. Sitä on noloa seurata.

    • Kyllä se on niin, että vastuu on myös loukkaantujalla, eli kyllä nämä ovat viheliään monimutkaisia juttuja. Meinaan tuota sinun teinijuttua, jossa tytöt loukkaantuivat toisille. Mutta läpän heitto pilkkana on todella rumaa.

      Minäkin olen törmännyt sellaiseen miehen kustannuksella veetuiluun, eli vähätellään miestä koko ajan, miten ei osaa, ei osallistu, pukeutuminen, syöminen jne. Ei tulisi mieleenikään itsehän on se oma rakas valittu ja oma mies ei kyllä kuuntelisi moista hetkeäkään.

      Kivaa viikonloppua Marjatta <3

  • No, no Marjatta, ihmistyyppi kolmosessa ovat hyvin edustettuna myös vaimojaan mollaavat miehet! Näihin olen törmännyt paljon useammin kuin miehiään mollaaviin naisiin.

    Mitenkäs se USAn entinen ulkoministeri sanoikaan naisista, jotka eivät ole naisten puolella….

    • Niin näitä on molemmissa sukupuolissa, ehkä sitten puhutaan ihmistyypistä, ei sukupuolesta. Vähättely, dissaaminen, toisen kustannuksella nauraminen, rumaa!!!

    • Varmaan molemmissa löytyy. Minä olen tavannut noita naisia, jotka puhuvat tyyliin "meidän mies se … " ja sitten jotain tämän mokia sekä miehen läsnä ollessa että takanapäin. Eräs tuntemani nainen puhuu miehestään vain "toi" ja eräs toinen sukunimellä. En ole tavannut miestä, joka puhuisi vastaavasti, mutta ilmeisesti tuttavapiirissäni vain on niin vähäpuheisia jörriköitä tai tyytyväsiä. 😉

    • Samaan ilmiöön olen törmännyt, katso miten toinen syö, katso mitä on taas päällä, katso miten sottaa. En kyllä kuuntelisi sekuntiakaan miehenä, enkä naisena moista. Kyseinen henkilö kyllä huumorin keinoin naureskeli isommassa seurassa aina minullekin ja on hänen huumoria vain. Varmasti lähtee huonosta itsetunnosta jne.mutta ei sitä tarvitse sietää. Ehkä jotkut miehet eivät välitä, mutta laittaa se miettimään, voiko puolisoiden välillä olla syvää yhteyttä, toisen vähätellessä jatkuvasti toista.

      Mukavaa viikonloppua Marjatta <3

Vastaa käyttäjälle Anne Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud