Keski-ikäiset uusimmassa Gloria lehdessä! Bloggaamisen hämmentävä keveys ja raskaus!

Tänä syksynä keski-ikäiset bloggajat ovat olleet kivasti tapetilla ja olen saanut tästä huomiosta oman siivuni näkyvyyttä Anna lehdessä, Ylen Uutisissa ja nyt Gloria lehdessä.

Tunnustettakoon, että Anna lehteen sain kyllä suoran haastattelupyynnön, mikä oli hiuksia nostattavan hieno ja jännä juttu, mutta Ylen Uutisiin pyydettiin haastatteluun Pinkit korkokengät Maijua ja minä siinä siivellä päädyin mukaan juttuun. Satuimme olemaan yhdessä I Love me messuilla, joissa haastattelu pidettiin. Gloria lehteenkään minua ei haastateltu, vaikka mainituksi olen päässyt varmasti syistä, että olen toinen Täti vloggaajista ja meitä keski-ikäisiä vloggaajia on vielä niin vähän…

Omiin lukuihini en voi näitä lehtijuttuja täten ottaa. Lähdin kuitenkin tutkailemaan tuntemuksia, miten helppoa olisi huijata itseään ja ajatella, että olen lehdissä, koska olen niin hyvä. Miehelleni olen usein puhunut siitä, miten jotain asiaa muille hokemalla voi jopa kyetä luomaan erinomaisuuden illuusion. Oletetaanpa näen, että hoen kaikille, olen lehdissä, olen lehdissä (niin kuin nyt teenkin, mutta hih selityksen kera;) ja pian ihmiset uskovat, kait tuon on pakko olla hyvä, kun niin vakuuttavasti asian ilmaisee. 

Kaiken takana on viime kädessä oma itseluottamus, mutta missä menee hyvän itsetunnon ja ylimielisyyden raja. Onko se siinä miten itseään kehuu tai muita kehuu, no todellakin on! Jos itseään kehuu, samalla ei koskaan saa vähätellä muita, vaan nostattaa muita. Minua on nostatettu ja siksi osittain olen päässyt lehtiin, sillä satun omaamaan maailman mahtavimmat blogikaverit ja blogin lukijat. 

Bloggaaminen on nimittäin hämmentänyt minua monin eri tavoin. Ihminen joka on kasvatettu olemaan hiljaa itsestään, tunkee yhtäkkiä pärstänsä ja nimensäkin moneen paikkaan. Jossain kohden tulee jopa asiaan turtumus,  on pakko lopettaa pelkääminen. Sillä jos vedän koko ajan käsijarrulla ja peläten, onko nimeni  jossain, mitä muut minusta ajattelee, miellytänkö muita, mitä jos vahingossa loukkaan jotenkin muita, blogi ja omat ja ajatukset voivat muodostua isoksikin vankilaksi. On vain pakko päästää irti ja tehdä omaa juttua, omalla tyylillä ja vertaamatta muihin. Blogeissahan pyörii nyt ns. Hidas Bloggaaja kampanja ja tämän asian otin itseeni niin, että pohdiskelin tulisiko minun sittenkin toimia noin, ärsyttääkö tämä tyyli ihmisiä, lukijoita, olisiko hitaampi tahti parempi. Kun alan liikaa vertaaman muihin, kadotan kuitenkin itseni. Jokaisen tulee tehdä omaa juttua omalla tyylillään, vain silloin se voi olla aitoa ja asiasta voi saada nautintoa. 

Olen jyvätasolla pohtinut ja pohtinut miten olen kasvojeni ulos tuuttamisen suhteen tullut rohkeammaksi ja oivaltanut, että kaikki peilautuu muista ihmisistä. Täällä on maailman mahtavimmat lukijat, olen saanut tutustua hienoihin blogikavereihin, kuulun Nelkytplusyhteisöön, minulla on kannattavia verkkoja, joille voin laskeutua, silloin kun olo tuntuu kovin epävarmalta ja epäonnistuneelta. Kun olen joskus jännittänyt kovasti painaa jonkun henkilökohtaisemman postauksen osalta julkaise nappulaa, mitä onkaan tapahtunut. Te siellä olette jakaneet omia herkkyyksiänne ja kipupisteitänne ja olen saanut huomata, että en todellakaan ole yksin, enkä varsinkaan ongelmieni kanssa.

Ihminen ei ole ihminen ilman toista ihmistä, pätee kaikkeen tähän. Oli blogi Gloriassa tai ei, blogi olisi vain pelkkä struuma elämän kiertokulussa ilman teitä, tyhjiö tai sitten mukava henkilökohtainen päiväkirja, joka ei koskaan saisi tuntemuksilleen vahventavia tekijöitä, koska kaikki tapahtuisi yksinäisen pääni sisällä. 

Blogi voi olla ahdistava ja pelottava, niin kauan kuin yritän liikaa miellyttää, verrata ja toimia käsijarrulla, mutta kun olen oma itseni, se kantaa ja koska te olette siellä <3

Komean Gloria lehden vastapainoksi ja sille faktalle,
että keski-ikäiset ovat vähän niin kuin päässet Jaren kainaloon,
näissä tunnelmissa täällä tänään ja kuka bongaa kahviviikset?

Aaattelin sitten, jos hymykuvasta tulisi vähän parempi, kuin ylemmästä,
mutta ei auttanut ei… 

Näissä tunnelmissa loistokasta viikonloppua. Määä lähden tyttöjen kanssa Blogimatkalle Tukholmaan ja uijui viime yönä tuuli niin kovaa, että hyvät hyssykät sentään, kun harava-antenni lauloi kilpaa ukon kuorsauksen kanssa ja aallot taitavat olla merellä aika isot. Toivottavasti ei ole kuitenkaan ”yyjölautta”, kuten meidän poika tuppasi sanomaan pienenä, kun matkasimme Latviaan ja ensin Viroon pienillä paateilla kilvan yyjöten koko sakki. En kerro tytöille mitään, niin ehkä ne ei huomaa aallokoita.. 

Ajatuksia olisi kivaa kuulla, miten lukijat joilla ei blogia, mieltävät blogin, blogin pitäjän. Miten te muut bloggarit koette näitä tunteita, muihin vertaamista, pelkoja ja onnistumisia. 🙂





69 thoughts on “Keski-ikäiset uusimmassa Gloria lehdessä! Bloggaamisen hämmentävä keveys ja raskaus!”

  • Tiialla on taas hyvää asiaa. Itsekin kun olen ollut tuollainen hiljainen ja sivusta seuraaja, olen jotenkin oppinut menemään aina niin kuin porukka sanoo. Edelleenkin meinaan mennä siihen mukaan. Jos jossain sanotaan, että blogata pitää tiuhaan tahtiin, minun pitää keksiä blogattavaa. Nyt sitten tämä hiljaisemman tahdin puolesta puhuminen saa miettimään, pitäisikö sitten kuitenkin vaan esim. kerran viikossa. Mutta yritän oppia pois sanelupolitiikasta, ja tehdä hommaa mutu-tuntumalla. Aina ei nappaa, mutta minkäs teet. Ollaan kaikki omanlaisiamme, ja tehdään tätä hommaa / harrastusta juuri niinkuin huvittaa. Eikös tämä olekin siitä syystä kiva harrastus, ettei ole sidottu mihinkään aikatauluihin?

    Kivaa risteilyä teille <3

    • Piti vielä tulla lisäämään tänne, että monesti bloggaustahti selittyy elämäntilanteella: perhe, työ, muut harrastukset jne. Ja kaikkia postauksiahan ei tarvitse lukea, jos tuntuu, että niitä tulee liikaa.

    • Nyt on risteilyt risteilty ja ehdin tänne vastailemaan. 🙂

      Ymmärrän niin hyvin, heti herää ajatuksia ja tulee epävarma olo, olisiko toisten tyyli sittenkin parempi ja teenkö ja toiminko väärin. Mutta hyvähän se aina kaikessa tutkaillakin itseään, ei siinä mitään, kunhan muistaa kuunnella omaa sisintä. 🙂

      Olet oikeassa, tämä on siitä kiva harrastus juurikin, että ei aikataulu. Jos ottaa paineita, ovat itse itselle aiheutettuja ja niitä on hyvä tuumia ja työstää. 🙂

      Ja juuri näin kaikkia postauksia ei ennätä edes lukea vaikka haluaisikin olisi. <3

      Ihanaa alkanutta viikkoa Tuija <3

  • Minä olen tässä bloggailussa ihan vellihousu…Pari hyvää ystävää tietää tästä blogistani, mutta edes työkavereille en ole kertonut tästä salaisesta paheesta 😉
    Tosin täällä pienessä kyläpahasessa kaikki tietävät toisten asiat ja olen töissäkin vähän sellaisessa paikassa että varmaan suurin osa paikkakuntalaisista tuntisi minut. Enkä koskaan ole ollut sellainen että haluaisin olla huomionkeskipisteenä, päinvastoin ajatuskin siitä ahdistaa.
    Mutta asiat muuttuvat, joten eihän sitä koskaan tiedä vaikka tulisin "ulos kaapista".
    Itse tykkään bloggailla siihen tahtiin kuin huvittaa enkä tahdo tehdä tästä pakkopullaa. Nostan hattua sinulle, kun jaksat postailla useammin viikossa. Minulla on aina jotenkin niin kiire ja sitten on väsynyt. Mutta silti tämä on harrastus josta en halua luopua.
    Ihanaa reissua teille <3

    • Et ole vellihousu vaan privaatimpi persoona. Sellainen olin itsekin aiemmin ja en lakkaa ihmettelemästä, mitä on tapahtunut ja miten tässä näin kävi. 😉

      Ei sitä koskaan tiedä, vaikka "tulisit ulos kaapista", mutta senkin täytyy olla hetki, jolloin sinusta tuntuu hyvältä tai oikeastaan enemmänkin tuumattu asia. 🙂

      Juuh noh olen kotiäiti eli sillä tämä bloggaustahti selittyy, jos olisi kokopäivätyö, olisiko blogia lainkaan, en tiedä.

      Kiitos Ellen ihanasta ja aidosta kommentista ja oikein mukavaa alkanutta viikkoa <3

  • Tiiätkö kuule Tiia mulle tuli hieman huono omatunto siitä Ladyn blogiin jättämästäni kommentista ja nyt on ihan pakottava tarve sanoa että en millään tavalla viitannut sellaisiin bloggaajiin kuin sinä joilla juttua tuntuu syntyvän kuin itsestään vaan sellaiseen "tekemällä tehtyyn", en osaa sitä paremmin selittää 🙂 Sun tapasi blogata on ihanan elämäniloinen ja se tarttuu myös lukijaan, jotenkin sellainen kiva ihan oma tyyli ja ääni minkä jokaisen bloggaajan ja ihmisen ylipäätään soisi löytävän 🙂 Nonni, nyt on omatuntoa kevenntty ja voi hyvillä mielin toivottaa kivaa reissua 🙂

    • Voi ei Kirsi, apua, tässä ennen suihkuun ja reissuun lähtöä pakko kommentoida sinulle. En ole lukenut niitä kommentteja mitä Ladylle tullut, eli en ole kohdistanut niitä itseeni vaan ihan Ladyn postaus sai kovasti ajattelamaan eri tapoja blogata ja lähdin taas tietenkin itseäni syyllistämään, teenkö väärin näin ja näin ja meneekö ihmisillä hermo alituisiin postauksiin jne. 🙂 Eli ihan minä täällä itseäni läpivalaisin, jos joku. <3

      Voi että ihana sinä, tälläisiä me naiset ollaan, tuntosarvet koholla, mutta turhaan tunnet huonoa omaatuntoa. Vaikka olisin kommenttisi lukenutkin, niin jokainenhaan juuri tekee omalla tavallaan.

      Kaikille muille huippua viikonloppua ja vastailen sunnuntaina kommentteihin. <3

      Kiitos Kirsi ja hyvää mieltä <3 Halit täältä <3

  • Hyvää pohdintaa! Joskus tulee kyllä (tai aika useinkin) verrattua itseään muihin, mutta taas toisaalta koko ajan se oma linja selkiytyy (nyt kun bloggausta 1 1/2 v takana) ja siitä on pidettävä kiinni. Tiedän etten ole yhtä tehokas kuin moni muu ja postauksia tulee vain se 2-3/vko, mutta se on täysin oma linja ja ruokablogina en kyllä pystyisi parempaan tahtiin laadun kärsimättä.

    Mielestäni myös voi pitää ääntään itsestänsä, jos lehteen pääsee. Olemme ehkä vanhan ajan kasvatuksen vankeja, ettei onnistumisista saa liikaa huudella. Tietysti raja on häilyvä ja joillakin se voi nousta hattuun…ja itsensä ylikorostaminen on jo häiritsevää…mutta kultainen keskilinja tässäkin ja varmasti perhe aina palauttaa maanpinnalle.

    Pidä vaan oma linjasi, parasta tässä kaikessa ovat kyllä lukijat ja se että joku oikeasti lukee munkin juttuja! Ihan huippua..ja tietty muut bloggaajakollegat, ei ole 'yksin' vaikka 8h naputtelisi konetta yksin…

    • Niin juuri, on turhaa pohtia liikoja, sillä väkisinkin jokaisen blogi on oman näköisensä ellei nyt väen väkisin sitten yritä olla jotain muuta.

      Niin totta, tuli sellainen olo, että pakko julistaa, ettei nämä omia ansioita, etten ota vaan krediittiä muilta tai liikoja omille harteille, koska ainostaan Annaan on nimenomaan minua pyydetty. Mutta voihan se ajatella toisinkin, ei kai muut sparraisi ja juttuun pääsisi, jos ei jotain tässä olisi. Voi voi, tätä ajoittain tapahtuvaa epävarmuuden tunnetta. 🙂

      Varmaan jos ei ole noussut hattuun ja silti ansioista iloitsee, niin ei ihmiset luule, että on noussut hattuun. Ellei sitten ole niitä, jotka väkisinkin haluavat niin ajatella. Sellaisiakin on toki.

      Perhe nyt palauttaisi aina, mutta hattuun ei ole kyllä noussut mikään, mutta jos jostain tulee oikein iso stara, ymmärrän asian haurauden.

      Niin sitä en lakkaa ihmettelemästä, että tänne tullaan ja täällä käydään ja jätetään mielekkäitä ja upeita kommentteja, olen aina siitä niin otettu, että oksat pois. <3

      Ihanaa päivää Heli <3

  • Bloggaaminen on vähän pelottavaa, esim.se viime viikonloppuna Emmi Nuorgamille tullut vihaposti oli hurjaa… Tällaisten syiden takia painan itse koko ajan jarrua sen suhteen, mitä kirjoitan.

    Kivaa risteilyä, me lähdetään huomenna, ei siis ihan samalla paatilla olla! 🙂

    • Emmi Nuorgamin juttu oli aivan hullu, sairas ja päätön, siis ei se Emmin postaus vaan ihmisten reaktiot. Se pysäytti, että koskaan ei voi tietää, mikä juttu tai lause aiheuttaa vahingossa pyörremyrskyn.

      Sama juttu, halauisin kirjoittaa vielä avoimemmin, syvemmin ja palavammin, mutta en uskalla, ainakaan vielä.

      Kiitos ja toivottavasti teillä ei keinuttanut lainkaan, hyviä ruokia bongailin kuvista kyllä. 🙂

  • Me naiset taidetaan muuten tosiaan olla liian "tuntosarvet koholla" ja herkkiksiä. Tunnistan ainakin itseni. Olisi niin paljon helpompaa vaan tehdä oma juttu, ajattelematta ja vertaamatta muita. Harrastuksenhan pitää olla hauskaa. Nämä siis omia ajatuksia, mitä tullut joskus mieleen. Ja jatka samaan ihanaan tyyliin. Hauskaa risteilyä!

    • Juuri tälläisiä ajatuksia täälläkin pyörittelen. Hieman on aina käsijarru päällä, vaikka olisi kiva antaa palaa niitä omia ajatuksia ilman pelkoja. 🙂

      Kiitos Sari ja oikein ihanaa alkanutta viikkoa <3

  • Hauskaa ja tasaista risteilyä! Nuo omat rajat on usein mielessä, mutta olen päättänyt pääosin blogista itselle eli vain silloin kun siltä tuntuu ja siitä mikä hyvältä itselleni tuntuu. Joskus useammin ja syvemmin, joskus harvoin ja pelkkää puuta heinää. Mutta totuushan on, että ilman lukijoita tuskin tekisi mitään, olis se niin tylsää.

    • Ilman lukijoita olisi tylsää ehdottomasti, te teette tämän jutun hienoksi. <3 Samaa mieltä, juttua tulee sen mukaan miltä tuntuu ja useinhan tuntuu eriltä. 🙂 Me naiset kun olemme monimutkaisia olentoja. 🙂

      Kivaa päivää <3

    • No höpsistä, Maiju toki on, tehnyt pari kirjaakin hienossa seurassa. 🙂

      Mihin tässä muuttuisi vaikka kyllähän blogi ja kaikenlaiset kohtaamiset ovat rikastuttaneet elämää ja myös tuoneet mukavalla tavalla itsevarmuutta. 🙂

      Kiitos kovasti ja kivaa maanantaita <3

  • Väkisin välillä vertaan itseäni muihin. Silloin pitää pysähtyä ja todeta, että minä pidän blogia jollaista ei ole muilla. Minua ei voi verrata muihin. Näillä avuilla on pärjättävä 🙂
    Mukavaa perjantaita.

    • Nimenomaan Outi, sun blogi on ainutlaatuinen, teet aivan upeaa omaa juttua ja saat olla siitä todella ylpeä. <3

      Ihanaa päivää <3

  • Tottakai asioita pitää pohtia, mutta älä ihmeessä sinä yritä muuttua – sinä olet sinä ja just ihana tuollaisena <3 Itse vaan joskus stressasin siitä, kun ei ollut mitään postattavaa… nyt Ladyn postauksen jälkeen voin hymyssä suin olla hidas-bloggaaja 😀
    -Oikein ihanaa viikonloppua ja reissua Tiia <3

    • Juu ja ehkä joskus oma tahtikin muuttuu hitaaksi bloggaajaksi, sillä aivan mahdoton on kuvitella, että tätä tahtia loputtomiin, vaikka juuri nyt se tuntuu jättihyvältä ja aiheet suorastaan tursuaa takataskussa. 🙂 Mutta kivaa olisi, kun alkaa tahti väsyttämään, ettei tekisi mitään äkillistä vaan tosiaan hidastaisi tahtia. .)

      Ihanaa päivää Marru <3

  • Sä oot kyllä niin ihana, ja pakko sitten nähdä ja pian <3 on jo kova ikävä.

    Mun täytyy kyllä sanoa, että en vertaa lainkaan blogiani muihin, enkä vertaile blogeja keskenään ollenkaan. Näen blogit jokaisen omana "sormenjälkenään", ja on hassua ja ihanaa kun välillä jotenkin jo luulee tuntevansa jonkun hänen bloginsa perusteella.

    Mä ajattelen sen niin, että olen Reetta ja mun blogi on tällainen, ota tai jätä, lue tai älä. En yritä mitään, vaan jaan enimmäkseen kuvia ja onnellista mieltä.Pitäisi varmaan sitten ehkä yrittää enemmän, niin saisi jotain yhteistyökumppaneita tai jotain… 😉

    • Voi ei sinä olet, niin kaunis sisältä ja ulkoa! <3

      Blogisikin on aivan ainutlaatuinen ja tuo hirmuisesti iloa ja aurinkoa kaikella kauniilla, jonka keskus on ihana Sinä <3

      Juu tuota asennetta opettelen, ota tai jätä, kaikki eivät voi tykätä. <3

      Ihanaa päivää murunen <3

  • Voi Tiia ihanainen – minun kampanjani tarkoitus ei ollut mitenkään arvostella ketään siitä, että jaksavat bloggailla useammin ja että blogit menestyvät – yritin vain sanoa, että meidän, jotka emme tuohon pysty, ei kannata vertailla itseämme muihin ja että myöskään siitä hitaasta postaustahdista ei tarvitse tuntoa huonoa omaatuntoa. Lähinnä halusin sanoa, että me kaikki mahdumme tänne.
    Kyllä bloggaaja saa postailla vaikka 10 kertaa päivässä – mutta minua surettaa etupäässä ne nuoret bloggaajat, joille se blogi on koko elämä. Me keski-ikäiset osaamme jo pitää huolta itsestämme ja läheisistämme – oli se bloggaustahti mikä tahansa.
    Minä olen kyllä kauhean pahoillani, jos sinä koit postaukseni toisin – sinun blogisi kun kuitenkin on yksi niitä harvoja tiheästi päivittyviä, joiden postaukset edes yritän lukea – en aina just silloin ilmestyessä, mutta onneksi ne säilyvät täällä netin syövereissä kauemminkin.
    Ja Glorian juttu oli upea – hienoa mainosta kaikille keski-ikäisille – ja ehkä vähän meille keski-iän jo melkein ylittäneillekin;)
    Nyt mä menen nurkkaan häpeämään, kun en osaa sanojani sen paremmin asetella…

    • No ei ei ei tietenkään loukkaantunut. Sehän koski sinun blogia. Sai ajattelemaan vaan, että mitäköhän. Eli ihan oman pään sisällä veivasin. Voi harmitus jos minä nyt tällä sain aikaan pahaa mieltä, kun tämä oli näitä omia kelailuja vain. Ihana ihana Lady ja terkkuja laivasatamasta.

    • No ei ei ei tietenkään loukkaantunut. Sehän koski sinun blogia. Sai ajattelemaan vaan, että mitäköhän. Eli ihan oman pään sisällä veivasin. Voi harmitus jos minä nyt tällä sain aikaan pahaa mieltä, kun tämä oli näitä omia kelailuja vain. Ihana ihana Lady ja terkkuja laivasatamasta.

    • No niinpä, minä mietin liikaa, sinä mietit liikaa. Tuli tunne, että apua, teenko asioita oikein ja sitten ymmärsin, teen omaa juttua, ei saa verrata. 🙂 Mielestäni oli hyvä taas pysähtyä ja pohtia, enkä missään nimessä ottanut itseeni, tiedäthän sen. <3 Ihana, ihana Lady <3

  • Sanon aina, että jokaisen pitää tehdä omaa juttuaan. Koskaan ei pidä vertailla itseään muihin. Jos alkaa sitä tekemään ei enää ole aito. Pysytään aina sellaisina kuin ollaan. Muista, että yhdessä olemme aina vahvempia, sillä ei ole merkitystä, että kenelle kutsu haastatteluun tuli. Me olemme tädit ja ne ollaan hyviä – yhdessä. Hyvää risteilyä.

    • Naulankantaan, fiksuja sanoja kaikki! Välillä asiat eivät ole minulle niin selviä, välillä hapuilen. <3 Halusin krediitit antaa sille eli sinulle, jolle ne tässä tapauksessa kuuluu. 🙂

      Ihanaa päivää <3

  • Itse huomaan, että vertailen itseäni monesti muihin tai ajattelen, että jos teen näin tai kirjoitan näin mitähän muut ajattelee ja se postaus onkin sitten jäänyt tekemäti.

    Ihanaa ristelyä ja ollaan välittämäti muista…. tai ainakin yritän 😀 <3

    • Älä vaan mieti niin vaan paina julkaise. Tulisi ulos varmasti sinun näköinen juttu. <3

      Niin yritetään, sitä kohti, ettei välitetä. <3

      Ihanaa päivää <3

  • Omaan tahtiin, omin jutuin.

    Bloggaustahdista ja bloggaajien kilpailustakin olen väsännyt postausta lähipäiviksi. Olen olut muutamassa tilaisuudessa, jossa olen muiden bloggaajien kanssa puhunut, no mistäpä muusta tietysti kuin bloggaamisesta. Joillain tuntuu olevan hirveä paine bloggaamisesta ja joissain blogikeskusteluryhmissä on vielä painostusta postaustahtiin, sisältöön ja kommentointiin toisten blogeihin.

    Haluan kyllä tehdä kivan näköistä ja sisällöltään kiinnostavaa blogia, mutta olen aina ajatellut, että elämä menee edellä ja blogi myötäilee sitä. Sisällöksi tulee sitten milloin mitäkin. Välillä ei hauskoista tapahtumistakaan saa kasattua mitään järkevää, joskus taas tuiki tavallinen arki aukeaa blogissa kivana kuvavirtana.

    Välillä olen postannut jopa kerran päivässä, mutta näin pimeällä ei hyvää kuvaa aina synny ja aikakin on vähän kortilla. Postailen siis sitä tahtia kuin luonnolliselta tuntuu. Postaukset syntyvät ensin ottamalla kaiken laisia kuvia ja niistä syntyy postaus. Keväällä ja kesällä bloggaus on minulle jotenkin paljon helpompaa, vaikka pelkkää luonnon kauneutta haluaa jakaa muiden kanssa.

    Hauskaa matkaa!

    • Paineita ei saisi tuntea tai syntyy pakkopullaa! Joskus on näin käynyt, myönnetään. Jos mahaan tulee solmu, on parempi odottaa ja postailla sitten kun tuntuu. Aiheet ova täällä tuosta syystä vaihtuneet lennossa, on ollut pakko tehdä omaa juttua, koska se vaan tuntuu hyvältä.

      Jetsulleen sama, elämä edellä, siitä sitten kirjoitetaan, ei teatteria, ei lavastuksia. Toki stailattua tulee vaikka ne kuivuvat pyykit kuvista. 🙂

      Nyt on kyllä haastavat ajat valon suhteen ja aivan samaa mieltä, kesällä tulee kuvattua sydämen kyllyydestä, sillä luonto on niin kaunis. <3

      Ihanaa päivää <3

  • Jokainen omalla tavallaan ja omalla tahdillaan <3 Minä olen ollut aina monen asian primus motor, mutta vasta iän myötä olen löytänyt sen luolanainen aikaa kaipaavan minäni. Bloggaustahtini on joistakin hirmuinen, mutta aion otta sen vastapainona kunnon loimia eli tällä mennään nyt.

    Hienoa, että pääsitte Gloriaan! Tuo lehti tuli minulle tosi kauan, mutta sitten minulla ei ollutkaan enää aikaa lukea kuin kirjoja;)

    Mukavaa viikonloppureissua <3

    • Olet superpakkaus, ei ihme se syke, mutta minkäs teet, jos juuri se tuntuu omimmilta. Hieman kuten tiedät, samaa täällä. 🙂

      Bloggaustahti kenties suht normikin, mutta ne kirjat, ne vievät aikaa. Ymmärrän hyvin ettei lehtiä ehdi, ei muuta. Mutta teet taatusti sitä mistä tykkäät ja sitten kun ei tunnus siltä, niin L O M A !!!

      Ihanaa alkanutta viikkoa <3

  • Jokainen elää ja toimii omalla tavallaan – koski se sitten bloggausta tai muuta elämän menoa – eikä ole syytä vertailla omaa toimintaa muiden tekemisiin. Sulla on just sulle sopiva tyyli ja rytmi, pidä siitä kiinni. Hienoa, että olet päässyt lehtien palstoille, sitä kelpaa mainostaakin! Glorian juttukin oli oikein mukava. Ihanaa risteilyä!

    • Kiitos Belladonna järjen äänestä ja otin tästä nyt kopin ja lakkaan taas oman itseni röntgenvalaisun, ainakin vähäksi aikaa.

      Aivan ihanaa alkanutta viikkoa <3

  • Kyllähän bloggaamisessa omat haasteensa on. Tämän tulisi kuitenkin olla kivaa itselle eritoten, eikä stressaavaa. Ehkä minun onneni on asua kehäkolmosen ulottumattomissa, vaikka toisaalta se on pois niin monesta. Tunnen olevani monessa asiassa ulkopuolinen, kuten vaikkapa blogiportaaleissa, tapaamisissa ja messuilla. Meillähän ei ole mitään sellaista mitä siellä etelässä on. On vain minä ja mitä itse yritän. Mutta hauskaa tämä on. en tee ongelmaa. Silloin ongelmatkaan eivät ota minua. 😉
    voimia ja tsemppiä ja kulje omaa tietäsi siten, ettei kaduta ja harmita

    • Viisaita sanoja ja laittaa ajattelemaan. Ymmärrettävää on ettei sieltä matkata kaiken maailman juttuihin, mutta toivottavasti joskus pääset tulemaan ja oikein sellaiseen kivaan juttuun, josta tulee hyvä mieltä pitkäksi aikaa.

      Näin se on, oma linja on se paras linja.

      Ihanaa alkanutta viikkoa <3

  • Tosi hieno postaus ja paljon hienoja ajatuksia! Suurimmasta osasta bloggaajista aattelen et ne on iha vaan ihmisiä, mut toki joitain fanittaa ja ihailee 🙂

    • Niin kyllä ovat vain ihmisiä ja nyt kun päässyt treffaamaan näitä tähtibloggaajiakin, on tämän vielä tarkemmin ymmärtänyt. Jos ei ole blogia, voi ajatella joistain suurista tähdistä juuri, että ovat staroja. 🙂

      Kivaa pävää <3

  • Mahtavat nuo jutut teistä ja hienosti ja syvällisesti pohdit tuota kirjoituksessasi:) Minulle bloggaaminen on tosi mukavaa ,tosin vähän haastavaakin kun kirjoitain väärällä kielellä maassa jossa asun;D Ihanaa blogimatkaa Tiia:;)

    • Niin sinulla jos jollain välimatkaa, mutta oli kyllä mahtavaa, että nähtiin ja tulit pikkujouluihin ja muutamiin happeninkeihin. 🙂

      Ihanaa viikkoa Jael <3

  • Hienoa kun olet /olette päässeet niin kivasti esille vlogin ja blogin ansiosta:) Toiset bloggaa harvemmin ja toiset useimmin, eikä niitä voi verrata. Se on myös oma käsiala eli tyyli, miten jutut syntyy, toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin.
    Pikää hauskaa tuulista huolimatta!

    • Olet aina niin viisas ja saan äidillistä tukea ja potkua. Näin juuri, oma käsiala, se olisi hyvä muistaa, vaikka se on erilainen, se ei todella tarkoita, että se olisi millään lailla negatiivinen.

      Ihanaa alkanutta viikkoa ystävä. <3

  • Mun mielestäni tärkeintä on se, että kirjoitat ja postaat sillä tahdilla, mikä on juuri sulle ominaista, ja mikä tuntuu kivalta. Mulla tää ainakin on aaltoliikettä, välillä (kuten nyt) herään kirjoittelemaan tiiviimpään tahtiin, ja välillä olen ihan kamalan saamaton bloggaaja. Mutta näillä mennään, mää olem mää!
    Mulla on sen verran pieni lukijakunta, että en koe tuollaisia julkisuuteen liittyviä paineita ja pelkoja, mutta kieltämättä oma ammatti asettaa joskus kyselemään, että voinko tälleen julkisuudessa sanoa. Meitä opettajia ollaan TOSI äkkiä äkäisesti arvostelemassa, jos jokin omaan työhön poikkipuolisesti tulkittava lause livahtaa ihmisten ilmoille. Mä kerran jonkun oikein karmean työviikon päälle puuskahdin Facessa, että onpa ollut taas antoisa viikko nollatyön parissa, kun en ole saanut oppilaita oppimaan mitään, ja jo kohta kuule oli Länsi-Suomen tekstaripalstalla kiukkuinen tilitys siitä, että meidän koulun opettajat ovat luovuttaneet koko pelin, annamme oppilaiden tupakoida keskellä pihaa ja opettajat vielä haukkuvat oppilaita oppimiskyvyttömäksi Facebookissa. Kirjoittaja oli tietenkin joku anonyymi tapaus, ja heitinkin sitten pikaisesti jokseenkin tyhjentävän vastineen siihen omalla nimelläni. Siihen loppui rutina.
    Niin että kyllä kävi mielessä toissapäivänäkin, kun postasin menkkojen riesasta, että kukahan tästä taas ottaa neniinsä ja soittaa rehtorille, että lähettäkää ne äkäiset keski-ikäiset eukot hormonihoitoon sieltä 😀 Mutta hei, liikaa ei pidä pohtia. Jos joku mua blogini takia pitää kajahtaneena, niin eipä kauas totuudesta ole eksynyt ;-D

    • Kutri pahoittelen, että vastaan vasta nyt, sillä kyllä tämä kommenttisi oli taas kerran avaava siitä seikasta, miten kärpäsestä voi tulla härkänen. Jotkut ihmiset haluavat aivan tarkoituksella lukea asioita väärin, loukkaantua jne. Miten olisi kerrankin asiallinen kysymys, mitä tarkoitat? Eikä heti suora hyökkäys. Oikein pelottaa viime aikojen valoissa ja tuo Emmi Nuorgamin tapaus, mihin maailma on menossa ja miksi nettiviha ym.on niin voimissaan..

      Pelottavaa, mutta hyvä, että olet vahva ja jätit reippaana tyhjentävän vastauksen. Hyvä, että uskallat puhua vaikeistakin asioista, ajatelkoot muut mitä tykkään!

      Ihanaa päivää Kutri <3

  • Mahtava juttu, että olette päässeet taas lehteen ja tällä kertaa oikein "Jaren kainaloon" 😀 Hienoa!

    Hyviä pohdintoja sinulla! Itselläni on rohkeus kasvanut bloggaamisen myötä huimasti. Olen aina ollut ujo ja hiljainen, mutta nyt olen jo jopa tottunut näkemään itseni videolla ja kuulemaan ääntäni, vaikka se ei vielä täysin luontevaa minulle olekaan. Työn ja parin muun harrastuksen vuoksi en pysty tekemään postauksia kuin pari kertaa viikossa ja se on minulle ihan ok. Jos minulla ei ole mitään kerrottavaa, niin en ala väkisin vääntämään juttua. Perjantaivideo on kuitenkin kiva saada aina tehtyä, koska sitä jo osataan odottaa 😀

    Työpäivän jälkeen valoa ei ole enää riittävästi, joten mulla kuvaaminen on pakko toteuttaa viikonlopun aikana, jos meinaan saada edes vähänkään hyvälaatuista materiaalia 🙂

    Ihanaa reissua teille myrskystä huolimatta ♥︎

    • Hih Jaren kainaloon, jee 🙂

      Sama täällä, aina ollut ujo, mutta bloggaus tuo rohkeutta aivan ehdottomasti ja omaan nassuun ja ääneenkin tottuu, kuten kivasti kuvailit. Sekin on totta, että nyt on niin hurja pimeys, että se tekee bloggaamisen ja vloggaamisen haastavaksi.

      Ihanaa alkanutta viikkoa <3

    • Kyllä vaan keikutti, mutta me selvittiin siitä ja hyvin. Nyt rohkeus kasvoi risteilemään hieman isommillakin aallokoilla. 🙂

      Ihanaa alkanutta viikkoa <3

  • Hyvin kirjoitit asiasta ❤️ Mukavaa blogimatkaa ja risteilyä ❤️Lempeitä aaltoja siis ❤️

    • Kiitos kovasti ja aallot eivät olleet nyt oikein lempeitä, mutta siitäkin selvittiin ja rohkeus taas kasvoi. 🙂

      Kivaa päivää <3

  • Hyvin kirjoitettua pohdintaa Tiia. Me suomalaiset olemme varmaan liiankin vaatimattomia eli kyllä minun mielestäni on ihan paikallaan nostaa asioita vain rohkeasti esille ja kertoa onnistumisistaan. "Kuka kissan hännän nostaa ellei kissa itse" 🙂

    Bloggaustahdista voisi sanoa, että se tahti mikä omiin aikatauluihin sopii on hyvä ja oikea. Blogi tai bloggaus ei saa hallita omaa elämää tai aikatauluja koska on vain osa elämänkirjoa. Itse joudun jättämään monia tilaisuuksia väliin koska eivät sovi työni takia aikatauluuni. Harmittaa mutta toisaalta en voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Jos on asiaa kannattaa mielestäni kirjoittaa ja jakaa ajatuksiaan muiden kanssa. Jos taas aika ei riitä olen huomannut ettei kannata tehdä mitään "puolinaista postausta" vaan odottaa kun inspis iskee ja aikaa on.

    Hyvää risteilyä – nauti!

    • Aivan totta tuokin, kissan häntää voi nostellakin, tärkeää onkin tyyli miten sen tekee. 🙂

      Näin juuri on mukavinta kirjoittaa inspiksen alla ja sen innoittamana. 🙂 Kaikkea ei myöskään voi saada, mutta täytyy nauttia kaikesta mitä blogi tuo ja onhan se tuonut todlela paljon.

      Ihanaa viikkoa Marjo <3

  • Ajattelemisen aihetta olet pohdiskellut ja onhan sitä joskus tullut oman bloginkin järkevyyttä pohdiskeltua, mutta kun on tällainen lörppäsuu luonnossakin niin kirjoitan niin usein kun huvittaa, joskus kerran viikossa ja joskus jopa kahdesti päivässä. Välillä sellaistakin mitä voisi pitää omana tietonaan 🙂 Vanhempi serkkuni jo sanoi puhelimessa, että jollei tietäis et oot ihan järkevä niin luulisi et asut jossain pilvilinnassa. Me suomalaiset ollaan vaan niin huonoja ottamaan kehuja vastaan, nykyään niitä kyllä jaamme muille jo huomattavasti enemmän.

    • No hih en ole kyllä saanut sinusta mitään pilvilinnakuvaa. Ihania mukavia juttuja postailet mukavalla otteella. Kiitos ja ah tuo auttoi, omaan tahtiin ja kun huvittaa, eihän tosiaan kaikkien tarvitse lukea tai tykätä ja joistain postauksista jotkut saavat jotain ja toiset eivät, näinhän se elämä menee. 🙂

      Juu kehuja pitäisi ottaa vastaan, eihän se antajallekaan tunnu kivalta, kun toinen vaivaantuu.

      Kivaa alkanutta viikkoa <3

  • Hidas tai taajaan päivittyvä, ei kai sillä ole väliä.

    Minusta tuntuu, että sitä kirjoittaa blogiaan juuri niin kuin osaa. Jos itse muuttuu tai elämässä tapahtuu jotain erikoista, niin blogin ilme saattaa muuttua tai tulee tarve lopettaa koko juttu. Kyseessä ei ole kuitenkaan niin suuri asia. Bloggaus on hauskaa puuhaa, mutta joskus voi tulla eteen hauskempaakin.
    Pidän periaatteenani sitä, että kirjoitan itseäni kiinnostavista asioista, joita tulee joskus taajemmin, joskus harvemmin.
    Olen helposti syyllistyvä, joten jos joku sanoo, että minun pitäisi kirjoittaa toisin, niin kyllä minä sitä aprikoin pitkään. Olin blogannut ehkä pari kuukautta, kun osallistuin johonkin keskusteluun kirjablogeista verrattuna ammattikriitikoiden kirjoituksiin. Olin sitä mieltä, että bloggaus on kirjojen esittelyä ja keskustelua ja ammatikritiikki on vastuullisempaa ja rajatumpaa ja siinä on tasovaatimuksia. No, siitähän joku pitkään blogannut suutahti minulle ja muotoili jotenkin nin, että mikä minä olen sanomaan, kun oma bloginikin on niin tavanomainen. Vastasin silloin, että en tiedä kyllä vielä itsekään, mitä blogistani tulee. Tästä pääsin yli, koska koin, että ko henkilö ei osannut keskustella yleisellä tasolla, ja minähän olin todellakin vasta aloittamassa. Miksi hän halusi lytätä aloittelijan, sitä en ymmärrä. Tällaista saattaa tulla vastaan, mutta täytyy antaa sen mennä ohi.
    Tämä ei vienyt keskustelunhaluani, Käytän ehkä enemmän aikaa blogikeskusteluihin kuin omien postausten kirjoittamiseen.

    Nostat Tiia esiin hyviä aiheita. Minä en aina ehdi mukaan, mutta se johtuu vain omasta hitaudestani. 🙂

  • Lehtijutuista vielä. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ja pelätä kateellisuutta niiden takia. Itselläni on ollut joitain kirjoituksia naistenlehtien kilpailuissa ja olen jopa pyrkinyt muuttumisleikkeihin, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt.
    Kiva, että keski-ikäiset on nostettu nuorten rinnalle, ja kyllä vanhojakin jo näkyy muotijutuissa yms, onhan suuret ikäluokat huomioitava. Hyvä, että korjataan se ennakkoluulo, että ikääntyminen olisi jotain ihmisen alennustilaa. Pitääkin ostaa tuo lehti.

    Itsestä kertomisessa on itseironia kiva, makua pehmentävä mauste ja sitähän sinulla löytyy! Go Girl!

  • Ihanasti kommentoit Marjatta <3 Tuohon dissaajaan, joka sinua silloin kun aloitit vähätteli. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat vähätellä, loukkaantua ja tarkoituksella lukea asioita väärinkin. Oma tekstihän on omakohtainen kokemus eikä kirjaimellisesti kohdistettu toisille. Toki nyt kirjoittajalla on vastuu eli jos vallan älyttömiä kirjoittelee, saa ihmiset älähtääkin.

    Mielestäni miten totesit, oli oivallinen kommentti, toki tuntuu siltä, että toimittajien ja bloggaajien raja on hämärtymässä. 🙂

    Näin juuri, ikääntyminen ei ole mikään alennustila, jokainenhan sen joutuu kokemaankin, kunnioitetaan kaikkia ikäluokkia. <3 Hih kiitos ihanasti todettu, juu nauran täällä aina välillä itselleni, mutta en koskaan muille. 🙂

    Mukavaa viikkoa Marjatta <3

  • Pitääkin ostaa lehti, että tietää, missä mennään blogimaailman ytimessä. Kukin taaplaa tyylillään! Aitous ja oman itsensä näköinen blogi erottuu massasta. Joulukuu, jippii! Tuija

Vastaa käyttäjälle Marru Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud