Etiäisiä onko niitä, nyt menee scifiksi, sillä olen kokenut niitä, ehkä…

Etiäiset, kutkuttava aihealue johon järki ei usko, mutta toivo elämän ihmeellisyyksistä haluaa uskoa. Jos etiäiset ovat totta, kaikki on totta, myös avaruusoliot, joihin tämä scifihöperö luonnollisesti haluaa uskoa. Tai no mehän olemme avaruusolioita mekin, eikös maapallo asu avaruudessa. No ei mutta siihen oikeaan aiheeseen eli etiäisiin. 


Kahdesti elämäni aikana olen saanut etiäisen ja koska olen 47-vuotias on suorastaan pakko suhteuttaa matemaattisesti vuodet, kuukaudet ja päivät numeroon kaksi ja todeta, silkkaa sattumaa kaikki… Mutta mitä jos ei olekaan?

Oikeastaan kolme kertaakin olen kohdannut etiäisen ja tiedä vaikka tuhat kertaa, mutta en vain ole osannut kuunnella? Ensimmäinen ei tavallaan ollut etiäinen lainkaan, mutta koska kokemus oli niin omalaatuinen täräytänpä sen ensialkuun tässä.


Olin 17-vuotiaana kiertämässä Eurooppaa silloisen poikaystäväni autolla kolmen viikon ajan. Eräänä yönä matkattiin yötä myöten ja minä nukuin, kunnes heräsin kauhun tunteeseen jossain ranskalaisessa pikkukylässä klo 4:n tienoilla, niin, niin se suden hetkikin. Herättyäni kylässä alkoi  kirkon kellot soimaan ja se tuntui hiuksia nostattavan pelottavalta. Mielikuvissani näin mielessäni, että kyseessä oli jonkinlainen rituaalimenoin varustettu epäkirkko ja me kirkon seuraavat uhraukset epäjumalalle.. Sanoin, että ”nasta lautaan nyt, tänne kylään emme jää” ja enpä ole päätöstä katunut. Jos joku tietää miksi kirkon kelloja soitetaan myös yöllä, kyseessä kesäaika, mikä juhla voisi olla sellainen, että yöllisiä kirkonmenoja järjestetään  moiseen aikaan, niin voisin saada tuohon ihon kananlihalle vieläkin kipeyttävään muistoon taltutuksen.

No sitten oikeaan etiäiseen, joka tuli unessa. Asuimme Latviassa ja mieheni oli purjehdusmatkalla Kroatiassa. Heräsin 3:lta yöllä hiestä märkänä, olin nähnyt unen hukkuvasta miehestäni. Yritin yöllä soittaa miehelle (paniikki iski) enkä saanut kiinni. Aamulla uskalsin häiritä soittaa miehen työkaverin puhelimeen ja sain mieheni kiinni. Mieheni oli palannut syömingeiltään purjeveneeseen nukkumaan ja laiturin narut olivat kietoutuneet mieheni jalkaan kiinni (nyt on vakavaa juttua, kun puhutaan miehestä eikä ukkelista;) ja oli plompsahtanut mereen. Vaatteet painoivat niin paljon ettei omin avuin päässyt ylös, vaan naapurilaiturin porukka auttoi kuivalle maalle. Kyseinen tapahtuma tapahtui samaan kellonaikaan, kuin painajaiseni. 


Niin onko miehelläni ja minulla jokin avaruudellisen vahva yhteys, että toinen pystyy lähettämään mieleeni hätäsignaaleja vai oliko kyseessä etiäinen tai silkkaa sattumaa? Vahvaan yhteyteen olisi mukavaa uskoa, sydän sydän sydän. 

Kolmas tapaus tapahtui pari vuotta sitten ajaessamme mieheni kanssa peräkanaa ostoskeskus Jumbosta kotiin. Mieheni sanoi käyvänsä vielä tankkaamassa auton. Kääntyessäni Porvoon moottoritielle silmieni eteen näyttäytyi vahva kuva omasta autostani lytyssä hirvikolarionnettomuuden aiheuttamana ja noh kamalaa kuvailla verinen minä siellä sisällä. Lisäksi näkyyn (aivojen häiriötilan aiheuttaman kuvan pelkotilan jälkireaktio järkeistettynä) näin kuvassa mieheni saapuvan onnettomuuspaikalle.

Säikähdin näkyä erittäin paljon, oikeastaan heräsin ja pysyin valppaana koko kotimatkan ajan. Siihen loppui radiokanavilla surffailu ja pieni ylinopeus. Kuinka ollakaan ”etiäinen” ”sattuma” pelasti henkeni, sillä Porvoon motarin ainoassa kohdassa, jossa ei ole hirviaitaa (miksi ei ole, vaan kauheasti puita, joiden takaa ei näy mitään) tiellä seisoi iso uroshirvi isoine sarvineen ja jouduin äkkijarruttamaan autoni. 

Kaikkiin näihin kokemuksiin/etiäisiin on liittynyt vahva tunne, nimittäin pelko. Olen miettinyt kaikilta kanteilta asiaa, lähettääkö suojelusenkeli tai alieni minulle ennenäkyjä, kunhan minä vain ymmärrän niitä kuunnella vai onko kyse silkasta sattumasta, sillä sattumiakin tapahtuu ja mieli on siitä kummallinen, että haluaa lohduttaa itseään jollain suuremmalla voimalla. 



Lopputulemaan en ole päässyt, riippuu päivästä onko tunne vai järkipäivä, tunnepäivänä etiäisiä tietenkin, järkipäivinä tilastollista sattumaa?

Mitä te olette mieltä, onko etiäisiä olemassa vai onko kaikessa kyseessä vain sattuma? Näettekö te etiäisiä, olisin erittäin kiitollinen jos niistä saisin enemmän kuulla. 

Mukavaa keskiviikkoa ja muistakaa kuunnella itseänne, ainakin ituitio on todistetusti vahva voima. 😉


90 thoughts on “Etiäisiä onko niitä, nyt menee scifiksi, sillä olen kokenut niitä, ehkä…”

  • Etiäisiä on olemassa. Itse näen etukäteen sukulaisten kuolemat. En sitä kuka kuolee, mutta tiedän että viikon sisällä joku läheinen kuolee. Itse uni ei aiheuta ahdistusta, koska uni on kaunis, mutta kun tietää mitä se tuo mukanaan…surua!

  • Mielenkiintoinen postaus! Näistä etiäisistä tulee joskus kavereidenkin kanssa puhuttua ja kyllä, uskon niihin. Itse en isommin niitä saa mutta siskoni ja muutama muu on kyllä sellaisia etiäismagneetteja että välillä ihan hirvittää!

    • Niin minäkin uskon ja sitten taas en usko, järki yrittää selittää jotain, mitä järki ei osaa selittää. Eikö olekin hurjaa nuo siskosikin etiäiset. <3

  • Mä kans uskon noihin etiäisiin, koska itsellenikin on sellaista sattunut ja kuullut niin paljon niistä. Että pakkohan se on niihin uskoa!

  • Itse en ole nähnyt etiäiäisiä, mutta uskon, että jotkut niitä voivat saada. Ehkä ne, joilla on herkemmät tuntosarvet ja jokin mystinen "kanava" auki "jonnekin" 🙂
    Tuo hirvietiäinen sai mulla ihokarvat pystyyn, siinä oli jotain niin maagista. Sulla on takuulla hyvä suojelusenkeli! ♥

    • Tuo mystinen kanava kuulostaa jännältä, ehkä on juuri niin ja ehkä kanava on välillä vaikka stressin ym.takia tukkeessa. Niin hirvijuttu oli kuin suora telsulähetys enkeliltä. Kuulostan nyt ehkä vitsikkäältä, mutta en tiedä parempaakaan tapaa kuvailla sitä. <3

  • hui, taas jotain yhteistä….:/ näen etiäisiä unissa, tai siis unia, joitka viittaavat johonkin tulevaan tapahtumaan. Esim. näin unta että ystäväni odotti vauvaa. Soitin heti aamulla ja onnittelin…oli hetken hiljaisuus langan päässä ja hän kysyi, mistä tiesin, kun vain hän ja miehensä tietää! Viimeksi nyt syksyllä näin unta, että siskollani oli vauva sylissä ja ihmettelin miksi, koska hän on kohta 60v. No seuraavan päivänä selvisi, että hänestä oli tulossa mummi! Myös omien lasteni sukupuolen olen 'tiennyt' etukäteen.
    Enempi vaistoan/arvaan, mitä on tulossa, paitsi niitä lottonumeroita! Töissä eräs kollega kerran sanoi, että minut olisi poltettu roviolla keskiajalla 🙂

    • Satu olet kuule niin mielenkiintoinen tyyppi <3 Aivan hurja tuo vauvajuttu, sinulle tuli vahva tunne! Niin ehkei tälläinen vaistojen maailma " alennu" lottonumeroilla vaan ylemmille asioille. Mielenkiintoista nuo tiedot etukäteen vauvojen sukupuolista.

      Meidät olisi kyllä niin poltettu…. <3

  • Hrrrr.. Ihan meni kylmät väreet molemmista kertomuksista. Ja kyllä, mulle(kin) etiäiset on täyttä totta. Välillä ei huvittais olla selvännäkijä, eikä meedio, mutta minkäs teet. Ei siitä ominaisuudesta näköjään eroonkaan pääse. Ennustajaksi en silti haluais. Kamalaa, jos näkis kristallipallosta vaikka, että vastapäätä istuvalle tulee tapahtumaan jotain pahaa. Hui.

    Sadun etiäiset tuossa yläpuolella oli kivan onnellisia 🙂

    • Ajattele miltei kaikki jotka tänne kirjoittaneet, näkevät etiäisiä. Maailma todellakin on ihmeellisempi, kuin mitä päälle näkyy. Ehkä tämä on luonnollinenkin asia, mutta mitä ei ymmärrä, se hieman pelottaa.

      Ihanaa viikonloppua Annukka <3

  • Etiäisiä olen minäkin joskus tuntenut…varmimmin muista sen, kun pappani kuoli. Unessa näin kaksipäivää ennen, että pappa kaatui ulkona keittiön ikkun edessä ja nauroi kovin ja sanoi, ei huolta miulla on kaikki hyvin…pappa oli terve mies eikä mitään sairautta ollut todettu…kuolema oli äkkikuolema.

    • Hurja juttu tuo pappa, nämä kaikkien etiäiset muuten kuulostaa saman kaltaisilta eli pakkohän näitä on yrittää olla järjellä selittämättä ja vaan uskoa. <3

  • Olipa aika seisauttavat kokemuksella sinulla, huh! Itse näin lapsena paljon enemmän, pystyin mm. kertomaan yllätysvieraista tai pienemmistä sattumuksista etukäteen. Joku ennustaja sanoikin että olen sittemmmin itse tukahduttanut tuon taidon, mutta silti tulee vielä aina sellaisia aavistuksia, onneksi lähinnä positiivisista asioista. Ja suojelusenkeli, sellainen on varmasti kyllä matkassa, olen joutunut itse mm. pahaan auto-onnettomuuteen, josta ihmeselviytyminen. Ateenassa sähköraitiovaunun yläkisko tempautui irti ja lensi mua kohti jalkakäytävällä, Antti just ehti saamaan meidän sivuun! Ja Thaimaassa meinattiin jäädä korkeisiin aaltoihin kauhuvenematkalla…joten kiitos sinne jonnekin! Samoin mummo käy aina moikkaamassa unissa. Viime visiitistä oli pari vuotta, nyt kävi kun vauva syntyi!

    • Heli hui miten isoja täpärältä pelastumisia, todella isoja ja miten selvisit auto-onnettomuudesta, pelottaako ajaa vai onko pelko jo mennyt ohi?

      Voi ei mummo tuli katsomaan vauvaa <3

  • Edesmenneet sukulaiset on käyneet tervehtimässä. Onneksi yleensä ystävällisesti, muita en haua muistella. Ja etiäisiäkin on joskus ollut, nekään ei aina positiivisia. Enempää en halua avautua, kun jotkut asiat on vaan hyvä unohtaa.
    Lämpöä iltaasi, meillä vaan paukkuu meinaan pakkanen!

    • Voi ei Marketta, hieman pelottavaa, toivottavasti nuo negatiiviset etiäiset jättävät jatkossa tulematta!

      Sinne lämpöisiä ajatuksia kovasti <3

  • Kyllä sulla jokin syvä yhteys jonnekin on. Olkoon suojelusenkeli tai mikä, mutta jos noin vahvoja asioita näet, niin kumarran syvään. Mulla on vain välillä sellainen tunne, että joku edesmennyt on lähelläni ja ne ovat aina olleet lohdullisia tai muuten pysäyttäviä hetkiä.

    Hyvää viikonjatkoa sinulle kaunokainen =)

    • Jännä tuo tunne, että joku on lähellä, tännekin tulee sellaisia, se on merkillistä!

      Ihanaa viikonloppua ihanainen Birgitta <3

  • Elämässä ei ole sattumaa vaan toisilla on vahvemmat vaistot kuin toisilla. Koen itse etiäisiä ja aavistan asioita usein, se helpottaa elämää. Jostakin se voi olla pelottavaa, mutta minusta se o lahja, josta osaan olla kiitollinen.

    • Hyvin samalta kuulostaa, ehkä se on tuntosarvia, tunneälyä, kokemusten kautta vaistoaa jo monista merkeistä tai ehkä se on jotain elämää ihmeellisempää. <3

  • Tiia, minullahan etiäiset alkoivat kun olin 11-vuotias. Siri Hustvedtilla muuten samanikäisenä…No, olin juuri saanut koiranpennun, asuimme pienessä meranrantakylässä ja yhtäkkiä koira oli kadonnut. Lähdimme isän kanssa kävellen kiertämään kaikki lähitienoon polkuja ja teitä. Olimme juuri tulleet ahutausmaan takaiselta tietä päätielle, kun sanoin: "Isä, Honey istuu nyt hautausmaan takaisen tien mäen alla ja odottaa meitä." Isä intti vähän aikaan vastaan, sillä olimmehan juuri sieltä tulleet, mutta sitten hän uskoi ja kun palasimme takisin, pieni karvaturri istui todellakin kuin mietä siellä mäen alla odottamassa.

    Teininä näin enneunia, jotka toteutuivat.

    Kerran olin erään sattuamn kautta mukana mieheni liikeneuvottelussa. Yhtäkkiä minulle tuli aivan hirveän tukala olo, joka oli sekaisin pahoinvointia, kuumuutta, kihelmöintiä ja vaikka mitä. Sanoin, että 'heti päästävä kadulle hapelle'. Kun pääsimme ulos, sanoin eli suustani tuli: "Älä tee noita kauppoja, tuo mies kavaltaa." Olimme vasta aika tuore pari ja R. ei uskonut, vaan sanoi, että 'eihän se voi noin mennä, hän on tuttu pitkältä ajalta etc." No, muutama kuukausi ja kavallus tuli ilmi.

    Sitten oli se tapaus, kun heräsin suden hetkellä ja herätin mieheni. Kerroin tuoreeltaan uneni, että 'tyttäremme parhaan ystävän perheessä käy kuolema." Kysyin unessa: "Kuka kuolee?" Minulle ei vastattu. Meni pari kuukautta ja ala-asteikäisen tytön terve, nuori isä oli kuollut hyvin harvinaiseen sairauteen, jota oikeastaan ei pitänyt maassamme edes olla liikkeellä. Kaikki meidät sitten testattiin ja vain miehen tyttärellä oli se. Siihen puree ajoissa annettuna tiettäsäti vain yksi antibiootti ja L. selvisi sillä.

    Tiedän myös heti tavattua, millainen toinen on, Joskus se tuntuu vähä rasittavaltakin, mutta siihen tottuu;)

    Onhan näitä juttuja sattunut, mutta nyt on menossa sellainen, että lapsuudenystäväni, parhaan ystäväni aviomies ja lapseni kummisetä, joka kuoli kohta täytettyään 50 vuotta, tulee uniini ja hän aloittaa aina kertomaan jotain ja sanoo aluksi, että 'tämä on Leena tärkeää…' Kertaakaan ei H. ole vielä sannonut mikä asia on eli ei olla niin pitkällä tai sitten en saa sitä koskaan kuulla.

    Tämä on ns. erityisherkkyyttä, jota toisilla on. Sitä voi pitää lahjana tai kirouksena, mutta kunhan siihen tottuu, siitä ei ole mitään harmia eikä joka unesta kiipeä enää pitkin seiniä.

    Koen myös valveunia, joissa näen mitä tulee tapahtumaan, tai mitä joku aikoo tehdä tms.

    Tämä on kiinnostava aihe, josta voisi keskustella vaikka kuinka.

    Tuosta veneen köysien tarttumsiesta mieheesi tulee mileeni ei mikään etiäinen vaan vähän tragikoominenkin juttu. Olimme veneilemässä ja rantauduimme palatessa oman kotisaaremme eteläkärkeen yöksi. Heräsin yöllä outoon tunteeseen, että olemme irti, ankkuri on irronnut. Herätin R:n ja hän sanoi, että 'ei voi olla totta, ei tässä rannassa', mutta lähti kahtsomaan ja niin siinä kävi, että myrsky oli irrottanut 13 metrisen paattimme ja kun R. heitti sitten pelastusvenettä Päijänteeseen (asuimme silloin jo täällä), hän astui sivuun ja putosi järveen. Minä ilkiö otin kuvan vedestä nousevasta kipparista, sillä tajusin, että ei tässä enää mitään isoa hätää ollut;)

    Mieheni muuten alkoi uskoa enneuniini sen jälkeen, kun hänen ensimmäineen eismiehensä kävi meillä ennen kuolemaansa. Hän tuli kuin vailla mitään syytä, mutta kun istuimme kahvipöydässä, tunsin miten kaikki hänestä siirtyi minuun ja silloin hän sanoi silmiini katsoen: "Jos näet unen ja heräät siihen suden hetkellä, se toteutuu." Hän oli hyvin arvostettu herra, mutta myös erityisherkkä ja intuitiivinen.

    Kiitos<3

    • Leena olet ihmeellinen, nämä jutut eivät yllätä, herkkä ja tuntosarvet ojossa ja sama täällä tuo, ihmisestä heti tietää kun näkee. Niin odotan sun näkemistä ja myös pelkään, mitä jos olenkin sulle pettymys. <3

      Kiitos kun jaoit nämä, aina vaan vahvistuu mielessä etiäisten voima. <3

  • Meni ihan kylmät väreet monta kertaa tätä lukiessa. En ole ikinä kokenut etiäistä mutta uskon niihin jos nyt niin voi sanoa. Näin viimeyönä sellaisen unen mitä en varmaan ikinä unohda ja vaikkei se etiäisiin liitykkään niin tuli se vaan nyt mieleen. Kiva kun kerroit näistä sun kokemuksista♥ Intuitio on kyllä mystinen juttu, mitä mielestäni kannattaa kuunnella.

    • Apua anteeksi vastaan vasta nyt! Miten onkin jäänyt väliin, osan vastaan mobiililla ja on ehkä huono vaihtoehto sillä tihrustaa. <3

      Intuitio on mystinen juttu, joka toisaalta perustuu mielestäni kaikkeen elämämme aikana oppimaan ja näitä oppeja sitten aivan luonnostaan ajattelematta käyttää eri tilanteissa.

      Hui minkähänlainen se sinun uni oli.

      Kivaa sunnuntaita <3

    • Ei hätiä mitiä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan 🙂 Hyvin sanottu tosta intuitiosta. Kirjoittelin sen unen itseasiassa blogiin jos haluat käydä lukaisemassa 🙂

      Samoin Tiia♥

  • Meillä keskimmäinen totesi kaksivuotiaana ihmisten olevan erivärisiä ja kuvaili tarkasti setien ja tätien väritykset. Tätä jatkui kouluun menoon saakka. Sitten taito oli piilossa vuosia, kunnes murkkuna tyttö alkoi uudestaan puhua ihmisten värikentistä. Tyttö tietää, milloin ihminen on uhkaava, juonitteleva, luotettava jne. jotenkin noiden värien kautta. Me emme ole asiaa hänelle suitsuttaneet tai tehneet siitä numeroa, mutta toki minä olen lukenut auroista kaiken mahdollisen:) Tyttö saa itse kehittää ominaisuuttaan sitten kun sen ymmärtää ja jos haluaa.
    Tyttö on luova ja maalaa upeita töitä. Niissä näkyy toisinaan se, että reaalimaailman voi nähdä värillisten silmälasienkin läpi. Kai tätä voi pitää lahjana?

    • Näin minulle kerrottiin:) Oli mielenkiintoista sitten lukea mitä tytön kertomien violettien tai vihreiden ihmisten väristä kerrottiin.

    • Tänään olen näitä googlaillut ja nyt olen päätynyt tosiaan, että Taru näkee auroja. Tämä asia vaan muuttuu mielenkiintoisammaksi ja ehkä tytär osittain luo taiteellisena niitä auroja tai viestejä tai tunteita maalauksiinkin?

      Isot kiitokset tästä <3

  • Piti lukea postauksesi pariin kertaan ❤️ En ole koskaan kokenut etiäistä ainakaan vielä 🙂 Mukavaa keskiviikko iltaa ❤️

  • Kananlihalla olin pariin kertaan. Tuntui juuri siltä, että oikeasti on tapahtunut se mitä olet kokenut.

  • Huh mikä helpotus, en siis ole ainut, jes! Tiedän niin mistä puhut. Minä olen monesti ajatellut etukäteen asioita jotka sitten on tapahnut. Ja siis hauskinta on, että joskus tulee joku ystävä mieleen, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan ja sitten hän kävelee kadulla vastaan tai soittaa. Tästä syystä en uskalla ajatella mitään kauheita asioita koska pelkään että ne sitten tapahtuu.

    • Eikö olekin jännää kun yhtäkkiä joku ystävä tulee mieleen ja kohta törmääkin vaikka monen vuoden jälkeen. Näitä juttuja tunnen vahvana luissa oikein. Niin minäkin ajattelen aina, ettei kannata toivoa asioita, etteivät vaan toteudu, sillä ne aina toteudukaan niin kuin on itse osannut ajatella. Tämä postaus oli tosi hyvä itsellekin, meitä on paljon. <3

  • Hui mitä juttuja! Onneksi kaikki on päättynyt onnellisesti. Mä en tiedä edes haluaisinko nähdä niitä etiäisiä?! Mä olen vähän turhan herkkä, joten parempi niin:)

  • No, kyllä sä tiiät. Tottahan nuo kaikki on. Itse näen ihmisten värit, enkä tajua niitä. Musta ja harmaa tuovat tietty pahan olon kuten sellainen sahalaitainen lasikin ihmisen ympärillä.
    Etiäisiä näen myös ja valveunia, ikäänkuin videonauhaa ihmisten tulevaisuuksista. En kaikkien, vaan joidenkin vaan onneks. Enempi näistä naamatusten beibi!

    • Nyt on kuule tämä pv googlattu noita värejä! Haluan ymmärtää enemmän ja et ole yksin asian kanssa. Apua oletko nähnyt musta videonauhaa… Kasvotusten ja tämän kanssa menee aikaa! <3

  • Uskon vahvasti etiäisiin, toiset meistä kokee ne herkemmin, toiset eivät. Enkeli tai joku on pelastanut minut useammankin kerran, ja olen selvinnyt mm. kolarista säikähdyksellä. Äitini on muuten joka kerta vaistonnut tapahtumahetkellä, että minulle tapahtuu jotain. Mulla on muutaman tuttavani kanssa herkkä vaisto, milloin toinen soittaa. Varsinkin isäni ja parhaan ystäväni kanssa tuo toimii lähes aina.

    • Tämä on niin mielenkiintoista, ehkä kaikilla on taito, mutta kaikki eivät osaa niitä aistimuksia lukea tai eivät kuuntele. Hirmu mielenkiintoista. Kiitos näistä, koko ajan tunne vaan vahvistuu, että etiäiset ovat totta, eivät järjellä selitettävä asia. 🙂

  • Etiäiset on kyllä tuttuja jossakin määrin. Minä jotenkin vain "tiedän" välillä asioita. Se vain tulee yhtäkkiä mieleen tai "näen" siitä kuvan ja näin tapahtuu tai ainakin jotain samantapaista jotta voin tulkita että "tiesin" sen. Usein en löydä heti "näylle/tiedolle" selkeää merkitystä mutta sitten kun jokin tapahtuu niin tiedän että sitähän se tarkoitti. Kutsunkin itseäni usein noita-akaksi 😉

  • Huiii, mitä etiäisiä, mutta tuossa hirvi-tapauksessa tietty hyvä, että älysit ajella rauhassa.

    Itsellä ei oo hyviä eikä huonoja etiäisiä. Tosin tuollaiset kivat kuten Sadulla olis kivoja 🙂

    Ihanaa keskiviikko illan jatkoa Tiia <3

    • Niin olihan se hyvä, että etiäinen oli sattumaa tai ei tai mitä tahansa, keskitti katseen tiehen. <3

      Oikein ihanaa viikonloppua Tuija <3

  • En ole koskaan kokenut etiäisiä, mutta uskon, että tällainen taito/kyky on herkillä ihmisillä… uskon myös siihen, että meidän joukossamme on myös enkeleitä ja jo keskuudestamme poistuneita henkilöitä jollain tasolla johdattamassa meitä…
    Olipa mielenkiintoista lukea näistä sinun kokemuksistasi…
    Oikein mukavaa loppu viikkoa sinulle!

    • Minäkin uskon kaikkeen näihin ja sitten välillä järki epäilee. Mutta eihän näin moni ihminen voi olla väärässä. <3

      Ihanaaa viikonloppua <3

  • Kyllä niitä on olemassa. Mulla on kans pari kokemusta. Toinen oli vähän ennen mummoni kuolemaa. Minulle tuli pakottava tarve soittaa mummolle, vaikka yleensä menin kylään enkä soittanut. Seuraavana päivänä mummo löydettiin kotoaan sairauskohtauksen saaneena. Minä olin viimeinen joka mummon kanssa puhui. Mummo kuoli pian tämän jälkeen. Luulen että etiäiset tulee herkille ihmisille joilla on voimakas intuitio. Ihanaa iltaa Tiia ♡

    • Olipahan hurja juttu, mummisi halusi ehdottomasti hyvästellä sinut, jotenkin näin. <3 Samaa mietin, herkkien erityistaipumus. <3

      Mukavaa viikonloppua <3

  • Hui, itselläni ei ole tollaisia tapahtunut, mutta tätini on sellainen joka näkee juttuja etukäteen ja se on oikeasti välillä pelottavaa. Saattaa herätä niihin vaikka keskellä yötä.

  • Hienoja kokemuksia, vaikkakin vavisuttavia. Miten mahtavaa, että ihmisenä voi kokea näitä. Kiitos että kirjoitit!

    Minä luulen että jonkinlaisia etiäisiä näkevät kaikki. Mieli voi kuitenkin blokata tulokkaat, jos ihminen niin haluaa. Ehkä arki ja tietynlainen mystiikka kulkevat käsikkäin, on kyse vaan siitä onko auki. Tai ehkä mitään mystiikkaa ei ole, on vaan asioiden yhteensulautumia. Ehkä mystiikka ei olekaan mystiikkaa vaan arkea jossa on monta tulokulmaa ja katsontakantaa.

    Mä olen nähnyt lapsesta asti valoilmiöitä ja jo edeltä menneitä. Käytettiin silmälääkärillä ja psykologilla, mutta mitään kummallista ei löytynyt. "Tytöllä on vilkas mielikuvitus", silmälääkäri sanoi. Lakkasin puhumasta, kun aikuiset eivät tuntuneet ymmärtävän.

    Näin lapsuuskotona vuosia saappaita naristelevan miehen. Se kulki käytävää pitkin, availi kaapin ovia ja heläytti lankapuhelinta. Kun vanha ukko pelotteli kylässä olleita lapsia ajattelin että nyt riittää. Toissakesänä pyysin sitä lähtemään, ja viimeisen kerran näin miehen istumassa saappaat jalassa porstuassa. Siitä näki läpi. Partakin oli ajamatta. Selvittelin asiaa jälkeenpäin ja selvisi, että lapsuuskodin paikalla on 1800- luvun loppupuolella ollut kievari, ja kievarissa viinaan menevä isäntä.

    Etiäisistä tulee mieleen, että ne ei usein tullessaan tunnu miltään, vasta jälkikäteen tulee reaktio. Ehkä ne toimii jokaisella vähän eri metodilla!

    • Että kirjoitat hienosti, wau! Olen aivan silmät selälläni kun luen tekstiäsi, niin mielenkiintoista, valot ja tuo vanha mies, ajattele, henki oli jäänyt välitilaan ja sinä varmaan herätit hänet menemään lepoon.

      Totta muuten tuokin monesti jälkikäteen ymmärtää, paitsi tuo hirvi ja hukkuminen. Mutta kaikenlaisia muita etiäisiä kyllä on, asioita joita tuntee tapahtuvaksi jne.

      <3

  • Huh, sinullakin on ollut todella vahvoja kokemuksia, ihan kuten minullakin. Unissa olen nähnyt monia asioita. Monesti on myös käynyt niin, että kun olen ajatellut jotain ihmistä, hän on soittanut minulle samana päivänä tai näemme yllättäen toisemme jossain. Jostain syystä olen myös "tiennyt" että saan kolme tytärtä ja keskimmäisen kuolemasta näin kaksi kertaa enneunen raskauden aikana. Neuvolassa pitivät minua hulluna kun kerroin peloistani ja aavistuksistani. On monta muutakin juttua, mutta ei niistä nyt tässä sen enempää.
    Mielenkiintoista oli lukea noista sinun etiäisistä. Ihanaa viikon jatkoa sinulle Tiia ♥

    • Tuo on jännä, kutsun sitä ihmisen kutsumiseksi, kun jotain ajattelee, niin kait sitä lähettää energiaa ja se tapahtuu.

      Tuo sinun raskausasia, siihen en sano muuta kuin <3 äiti tietää ja elämän polut ovat kyllä selittämättömiä, niin hyvässä kuin pahassa. <3

      Aivan ihanaa viikonloppua Ansku <3

  • Muutamia samantapasia juttuja on tapahtunut mullekkii. Esim, tiesin aikoinani että masussa luuraakin kaksi vauvaa yhden sijaan. Sanoin neuvolassa että, kuunnelkaa vaan tarkkaan niin löytyy toisetkin sydänäänet sieltä.Ja niin löytyi mutta silloin luulivat niitä kaijuksi :D. Mistä lie keksin sen kun en koskaan ollut edes ajatellut kaksosia, eikä suvussa eikä muuallakaan lähipiirissä sellaisia ollut. No kun ultrassa todettiin kaksoisraskaus niin mulle se ei ollut enää edes uutinen, hih.
    Mielenkiintosia jutskuja nämä. Kasvoin tämmösten asioiden keskellä. Isoäitini kirjoitti muutaman kirjankin ihmisen energiakentistä. Siellä minä kasvoin enneagrammipyramiidi päässä piirrellen. Krishnamurtia kuunnellen…:)

    • Ai että sinä tiesit, että kaksi, äidin syvä yhteys lapsiin. <3 Sinulla on isoäitisi vahva vaisto <3 Nämä ovat kyllä niin mielenkiintoisia juttuja ja mielenkiintoista oli kuulla mummistakin. <3

  • Kyllä ennalta voi aavistaa asioita ja nähdä enneunia. Kun isäni menehtyi yllättäen, näin edellisenä yönä unen, jossa lapsuuskodissani oli lippu puolitangossa ja äitini sen juurella.

    • Mummu tuo on surullinen etiäinen <3 Näitä monilla olen ymmärtänyt olevan, on siunaus etten näe näitä, kuolemasta en kenenkään halua tietoa etukäteen. <3

  • Onneksi en näe tuollaisia juttuja, olen kauhee pelkuri ja huolestuja ihan ilman niitäkin. Toki jos pystyy välttämään hirvikolarin etiäisellä, niin se on hyvä asia se! Ei nuo mitään huu haa juttuja ole, kaikkea ei tarvitse aina järjellä ymmärtää! Nyt menen nukkumaan, toivottavasti on vain kauniita unia :))

    • Niin olihan tuo hirvikolari etiäinen hyvä asia ja hyvä, että tuli siinä tilanteessa, eikä juuri pelkoa antamaan jo paljon etukäteen. Kaikki ei ole järjellä selitettävissä. 🙂

      Kiitos Saija ja ihanaa viikonloppua <3

  • Hui, mita juttuja. En osaa muihin kommentoida mutta Ranskassa asuvana voin kertoa, etta pikku-kylien kirkon kellot soivat saannollisesti lapi vuorokauden aina tasa- ja jossain puolten tuntienkin kohdalla. Joku vanha traditio, sama juttu Sveitsissakin.

  • Kyllä minä uskon johonkin tuommoiseen , en vaan tiedä millä nimellä sitä kutsuisi. Lapsena näin useinkin vieläkin mielessä olevia unia, jotka sitten tapahtuivat muutaman vuoden sisällä, aina ikäviä asioita.
    19 vuotiaana olin yhtäkkiä eräänä päivänä aivan paniikissa ja itkeskelin koko päivän aivan ilman mitään syytä. Parin päivän päästä saimme tietää että isäni oli kuollut kesämökillään yksin ollessaan n. 600 km päässä tapaturmaisesti.
    Muutama vuosi myöhemmin näin unta, että harmaatukkaisella ja tummatukkaisella miehillä on jotain asiaa äidistäni minulle. Tasan kaksi viikkoa myöhemmin äitini kuoli tapaturmaisesti. Asiaa hoitanut poliisi oli harmaatukkainen ja sattumalta siunaava pappi tummatukkainen.
    Eihän nämä voineet olla ihan sattumaa molemmat. Nykyään vanhemmiten en ole enää kokenut tämmöisiä, mutta aina jos tulee selittämätön paha olo, pelkään että muualla asuville lapsilleni on sattunut jotain. Ja ihan hulluahan se olisi luulla, että maailmankaikkeudessa ei muuta elämää olisi kuin me, ihan varmasti on.

    • Tuo yhteys isääsi, se on hieman kuin tuo minun hukkumisjuttu. Hurjaa, pelottavaa, selittämätöntä ja ei järjellä selitettävissä, mutta niin totta.

      Pahin pelko on lapsista. <3

      Juu äärettömässä avaruudessa jos olisi vain me, se olisi aika kapea-alaista ajattelua. <3

  • moi, kyllä todellakin ihminen voi nähdä ennalta, aavistaa tai muuten tuntea.
    tulis niin pitkää omakohtaista tarinaa etten tässä nyt ala kertoa.

    jopa kerran käydessäni astrologin luona, hän totesi että taidat nähdä asioita ennalta…
    todellakin, taitaa nämäkin asiat olla tähtiin kirjoitetut.

    mutta summasummarum, näitä asioita ymmärtää vain sellainen ihminen joka itsekin näkee. muut ihmiset nähdäkseni pitävät näitä juttuja sattumana tai pelkkänä hölynpölynä, sen verran olen ihmisten kanssa näistä asioista jutellut.

    kiitos kivasta blogista, olet luonnonlapsi 🙂

    terveisin T

    • Niinpä ja jotkut pitävät ihan hulluna ja ei näistä kaikessa seurassa voi puhua, katsellaan oudosti.

      Voi että mielenkiintoista olisi kuullut, mutta ymmärrän hyvin ettei aina jaksa kirjoittaa tai edes halua kertoa. <3

      Kiitos niin paljon kivasta kommentista, juu taidan vain olla mitä olen, se on helpointa niin. <3

      Mukavaa viikonloppua <3

  • Ihana tuo alin kuva! Ja kyllä, uskon etiäisiin ja yliluonnolliseksi luokiteltavaan. Kokemuksia on, joista en tässä ala ruotimaan. Olenkohan joskus jotain kertonutkin sinulle meilillä? En ole varma. Blogissa ainakin. No mutta, kaikelle on tarkoitus ja erityisesti me erityisherkät koemme näitä voimakkaammin. Se taito on olemassa jo "luonnostaan".

    • Niin totta erityisherkillä on tuntosarvet koholla. Apua nyt en itsekään muista, anteeksi, olemme kirjoittaneet niin monesta asiasta.

      Hyvää viikonloppua Viltsu <3

  • Kyllä vaan, uskon että etiäisiä ja muita näkemisiä on. Minäkin näen ja aavistan tulevaa, unissa, tunteena, kuvina. En oikein tiedä millä nimellä niitä kutsuisi. Enneunia näen, joskus selvinä kuvina joskus tulkittavina vihjeinä. Aavistuksia tulevasta tulee, joskus se on fiilis ja tunne, joskus ihan selvä ajatus tulevasta. Välähdyksenomaisia kuvia näen toisinaan.

    Mummoni katsoi aikoinaan korteista tulevaan. Aina ei nähnyt, sanoi vaan ettei tänään kortti nouse. Itse olen käynyt ennustajalla, tämä sanoi minulle melkein heti, että "…sinulla on itselläsi näkijän lahja…".

    Minusta tuntuu, että jonkinlainen (erityis)herkkyys ja näkeminen kulkevat käsikkäin.

    Nämä on mielenkiintoisia asioita. Kuten myös henget ja enkelit, onko heitä…

    • Hirmuisen mielenkiintoisia ja jos nämä liittyykin enkeleiden tai henkien ohjaukseen tai mitä tahansa. Mielenkiintoista tuo, että ennustaja näki heti sinulla saman taidon. <3 Jännä myös tuo, tämä kortti ei nouse.

      Kyllä teidän kommentit ovat auttaneet vahvistusta uskoa, että näitä vaan on, eikä niitä kannata järjellä selittää. <3

  • Kyllä jollain on "taitoa" nähdä tulevaa, itsellä sitä ei ole… ja sen vuoksi se kuulostaakin aika pelottavalta. Ja hyvä niin, tällaiselle murehtijalle 🙂
    – Mukavaa loppuviikkoa <3

    • Niin en edes tiedä kumpi on pelottavampaa, aistia tai juuri pelätä että aistisi. Nooh nyt meni jo monimutkaiseksi.

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Uskon etiäisiin minäkin. Minulla tapahtumat tulevat uniin, tulkittavina vihjeinä. En tiedä välttämättä aina kenelle tapahtuu, mutta sen tiedän mitä tapahtuu: kuolemia, sairastumisia, sen ettei uusi työpaikka tärppää tai että tärppää jne. Välillä tuo on pelottavaa ja asioilta haluaisi ummistaa silmänsä, etenkin noilta ikävimmiltä enneunilta. Sitäkään on vaikea selittää järjellä, että jos unet ovat levottomia, tulee seuraavasta päivästä levoton, jos olen nukkunut rauhallisesti, tulee myös päivä olemaan suhtkoht normaali. Jos unet tulisivat vasta päivän jälkeen, olisi yhteys helpommin selitettävissä. Mielenkiintoista olisi tietää saavatko kaikki meistä vihjeitä tulevasta ja jotkut meistä ovat vain herkempiä huomaamaan ja tulkitsemaan vai onko niin, ettei kaikille yritetä edes tarjota näitä enteitä. Mielenkiintoinen on maailma.

  • Unessa varmaan mieli on rentoutunut muusta hälinästä ja siksi etiäisiä tulee hetkeen jolloin on levossa.

    Tuo muuten on minullakin saanko työpaikan vai en, sen tietää heti. Olen miettinyt onko se vain hyvää ihmistuntemusta, mutta ehkä se on tätä.

    Ehkä kaikki saa, mutta kaikki eivät vaan kiireeltään ehdi kuuntelemaan tai ovat niin vahvasti järki-ihmisiä, että torppaavat "lähetykset".

    Kiitos tästä, kyllä vaan tämä asia menee koko ajan mielenkiintoisemmaksi. <3

  • Itselläni ei ole niinkään näistä kokemuksia, jonka olen selittänyt sillä että mulla on niin arkipäiväisen realistinen suhtautumistapa asioihin että puuttuu tarvittava henkinen herkkyys näihin asioihin. Tätini näki ja siskoni näkee edelleen enneunia läheisten kuolemantapausten edellä. Täti oli nähnyt unen ennen omaakin kuolemaansa. Mene tiedä mitä kaikkea täällä maailmassa on, varmasti paljonkin jota ihmiset ei havaitse.

    • Mielenkiintoinen pointti Heli, hyvin realistinen. Outoa on juuri, että täälläkin on jalat tunkkina maassa, mutta toisaalta olen todella herkkä, mikä on välillä raskasta.

      Eihän sitä Heli tiedä, vaikka jokin vaihe laukaisee, että herkemmin kuulee.

      Maailmassa voi olla vaikka mitä kerroksia tai sitten ei ole mitään.

      Mukavaa lauantaita <3

  • Uskon, että maailmassa on hyvää tarkoittava tietoisuus, mikä ei aina täysin yllä ihmisen tajuntaan. Kuten eläimilläkin on oma tietoisuutensa ja ne ovat fiksumpia ja tuntevampia kuin uskommekaan.

    • Hyvinkin juuri näin, erilaisia kerrostumia tai jotain sen suuntaista.

      Jos joku harmittaa niin se, ettei ihmiset ymmärrä, että eläimet tuntevat myöskin kaikkia tunteita, jopa huonoa omaatuntoa, ainakin koirat. 😉

      Mukavaa viikonloppua <3

  • Hui Sinun etiäiset ja niitä seuranneet tapahtumat saavat ihokarvat nousemaan.
    Etiäisistä sekä suojelusenkeleistä on myös omakohtaisia kokemuksia useampiakin ☺
    Yksi hirvijuttu on jäänyt niin silmien verkkokalvoille ikiajoiksi, enkä voi tulla muuhun tulokseen kuin, että suojelusenkeli oli hirven ja tuulilasin välissä.
    Enpä tiä onko se hyvä vai huono asia, etiäiset.
    Kuunnellaan ja kattellaan mieli avoinna ~♥~

    • Mielenkiintoista että meillä molemmilla hirvietiäinen. <3 Sama juttu hyvä vai huono, riippuu aivan varmasti tilanteesta, omalla kohdalla tuo hirvijuttu oli hyvä asia.

      Kuunnellaan antennit ojossa. <3

      Ihanaa sunnuntaita ma-te <3

Vastaa käyttäjälle Heli-Hannele - Beach House Kitchen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud