Hyvästit

Olin eilen edesmenneen vaarini vaimon perinnönjakotilaisuudessa ja tunne mikä jäi pintaan oli se, ettei mitään täältä mukaan saa. Vaarini vaimo taisi olla aikamoinen keräilijähamsteri, kuten itse asiassa minäkin. Eilen kaikkea tavaroita katsellessa tuli sellainen tunne, että jossain kohti täytyy alkaa vähentämään. 

Vaarini vaimo oli tekstiilitaiteilija Helmi Vuorelmalla ja hänellä oli peräti kaksi huonetta täynnä kankaita. Näitä kankaita on tulossa katsomaan tekstiiliopettaja ja kankaat pääsevät uusiokäyttöön ja saavat uuden elämän. 

Kuulinpa hienon tarinankin, että vaarini vaimo oli suunnitellut Kekkosella villashaalin ja vain vaarini vaimolla ja Kekkoselle oli sitten samanlaiset shaalit. 

Suloisimpana muistoina jäi vaarin ja vaarini vaimon vihkisormukset, jotka ovat erittäin paksut, kuin Kalevalakorut, ne olisi tunteikasta ottaa käyttöön tai säästää lapsille. 

Päivä oli erittäin raskas, mutta meni hienosti. Jos perinnönjakotilaisuuden tulisi olla hyvien henkien siivittämä, eilinen oli sitä. Jätin hyvästit, mutta päivästä jäi kaunis muisto.

Nyt tehopakkaus Maijun kanssa luonnonkosmetiikkamessuille. Olin päättänyt etten mene, koska on ollut aika haipakkaa viime päivinä ja blogikin on kommenttien vastaamisineen retuperällä, mutta mennään nyt sitten, koska onhan päivä vielä huomennakin. 

Miten siellä, luonnonkosmetiikkamessuilla kävijöitä tai mitä touhuatte tänään. Muistoja menneistä rakkaista, isovanhemmista, niistä kuulisin mielelläni. 



71 thoughts on “Hyvästit”

  • Tuosta tavaran paljoudesta ja sen vähentämisestä olen nyt kahden vuoden ajan tehnyt töitä. Siskoni kuoltua tytöt heillä teki töitä ja ihan kauhea määrä meni kierrätykseen , niin vaatteita ym tavaraa ympäri taloa. Otin itse muutamat vaatteet, jotka nyt sopivat, kun olen pienentynyt, mutta kun olen itse yrittänyt ja päässytkin eroon ylimääräisestä, en hirveästi ottanut, vain ja ainoastaan käyttöön tulevat.
    Toivottavasti oli kivaa messuilla. Minä lähden parin viikon päästä Tallinnan käsityömessuille ja vähän lomailee , jotain piristystä kevääseen,
    Mukavaa uutta viikkoa, aurinkoista sellaista!
    -päivi-

    • <3 Tuo sinun siskosi <3 Päivi <3 Hyvä muuten ottaa vain sellaisia tavaroita joita oikeasti tarvitsee ja oikeasti tykkää, tavarakin voi tukehduttaa. Kokemusta on. 😉

      Ihanalta kuulostaa tuo Tallinnan risteily,<3

      Ihanaa päivää sinnekin. <3

  • Nuo kankaat ovat varsinaisia aarteita nykyisin.
    Itsekin olen miettinyt tätä tapavan paljoutta ja
    aionkin nyt vuorotteluvapaan aikana luopua osasta krääsästä.

  • Tuollaista sen pitäisikin olla, jättää hyvästit kyynelten kera, mutta hymyillen hyvillä mielin ja kuollutta hyvällä muistaen <3
    Kivoja messuiluja…kiirettä on pitänyt täälläkin, bloggailu jäänyt väistämättä toiseksi, kiitos kevään ja ziljoonan homman 😉
    Aurinkoa päivääsi!

  • Haikeasta tunnelmasta huolimatta toivottelen sinulle Tiia aurinkoa ja paljon iloa sunnuntaipäivään ♡

    • Samaa mieltä ja siellä oli kyllä aivan käsittämättömän upeita kankaita ja niistähän voi syntyä vaikka mitä uutta hienoa. 🙂 Ihanaa päivä <3

  • Nuissa kankaissa on tunnelma tallella ja ovat hienoja .Minulla sama homma edessä tiistaina,äitini tavaroiden selvittely ja jakaminen käyttöön ,kierrätykseen…sitä elämä on.
    Hyvää sunnuntaita.
    T:Tytti

    • Tytti osanottoni, sinulla on kovin raskas ja iso työ edessä ja kovin haikea ja tunteellinen. Kovasti voimia siihen. <3 Mukavaa sunnuntaita Tytti <3

  • Iäkkäiden ihmisten tarinat on aina tosi mielenkiintoisia, niitä jaksaa kuunnella vaikka kuinka paljon. Töissä saa paljon kuunnella vanhusten tarinoita ja ne on toinen toistaan mielenkiintoisimpia <3

  • Hienoa, että kankaat saivat uuden elämän. Se on aikamoista perintöä se kun voi siirtää isovanhempien tarinat lapsilleen <3

    • Niin totta ja eipä ollut vaarin vaimo koskaan kertonut tuota Kekkos tarinaakaan vaan kummityttö sen jakoi. <3 Vaatimaton oli vaarin vaimo, sydämellinen ja vaatimaton. <3

  • Pysäyttäviä tekstejä. Nämä on aina niitä tekstejä jotka lukee useamman kerran. Kerran lukemalla, toisen kerran lukijen ja miettien. Miettien omia vastaavia tilanteita ja yleisesti.

    Ihanasti kirjoitit, mukavaa sunnuntain iltapäivää♡

  • Olen tehnyt talon tyhjennystä kolmeen kertaan; mummuni,veljeni ja nyt viimeksi vanhempieni talon. Kokemukset eivät tosiaankaan vaikuta vähentävästi omaan säilytysintoon! Järjestelmällistä tavaroiden poistamista siis tapahtuu ja varsinkin oma ostoskäyttäytymiseni on muuttunut. Vähemmällä tavaralla elämä on laadukkaampaa ♡ Mukavaa sunnuntaita.

    • Juu tulee hetkellinen olo, että ai kamala en kestä omia peltipurkkeja enää ym. Mutta äkkiä se unohtuu ja sisäinen hamsteri taas herää eloon. Sinä olet käynyt monta raskasta surua läpi. <3

      Mukavaa sunnuntaita Pirkko <3

  • Jos en ihan väärin muista, niin Helmi Vuorelmalla tehtiin kansallispukukankaita ja muuta arvokasta. (Pikkutyttönä lainasin kirjastosta monta kertaa peräjälkeen sellaisen kirjan, jossa oli kuvat kaikista suomalaisista kansallispuvuista, joiden nimet opettelin ulkoa :). Ne oli mun mielestä jotenkin niin älyttömän hienoja. Ja sittemmin mun unelma omasta kansallispuvusta täyttyi, kun mun kummitätini (joka oli mun varaäitinä mun elämäni kaksi ekaa vuotta, kun omaa äitiä ei ollut) ompeli mulle oman. Se oli niiiin hieno.)

    Ihanaa, että kirjoitat noin kauniisti perinnönjakotilaisuudesta. Yleensä ne kun tuntuu olevan niitä kaikkein hirveimpiä tapahtumia, joissa sisarukset tappelee keskenään ja mitä kaikkea. Hui. Onneksi ei ole kokemusta.

    Kiva ja kaunis kirjoitus. Iloista messupäivää <3

    • Kyllä tehtiin ja arvaa kenellä on laatikollinen kansallispukujen koristenauhoja. Upeita ja kyllähän siellä oli kaapissa kansallispukukin ja toivottavasti se pääsee sitä arvostavalle ja kunniapaikalle. <3

      Oih ja olet saanut omankansallispuvun, miten upeaa. Olen itse enemmän ihastunut norjalaisiin kansallispukuihin, niissä on jotain niin hienoa.

      Oli niin kaunis perinnönjakotilaisuus ja tavaroita jaettiin hyvässä hengessä " ota sinä tuo, ei kun ota sinä". Se lämmitti varmasti kaikkia. <3 Niin olen tiedostanut, että pahimmassa tapauksessa sisarusten välit tyrehtyy perinnönjakotilaisuuteen.

      Ihanasti kirjoitettu ja kiitos Annukka <3

  • Tavaran jemmaaminen on varmasti etenkin vanhempien ikäluokkien juttu, kun on totuttu niukkuuteen. Hyvä, että kankaat pääsevät käyttöön. Olisipa ollut kiva päästä messuille, mutta ehkäpä ensi kerralla 🙂

    • Juu juuri tuo jemmaaminen, ehkä itse keräilee joitain juttuja, mutta että kaikkea jemmailee, niin juu ei kiitos. Ehkä ensi kerralla, kivat oli luonnonkosmetiikkamessut. <3

  • Kuullostaa siltä, että jakotilaisuus on ollut kaunis ja kunniottava, niin sen pitäisi ollakin, harmillisen harvoin vaan taitaa olla. Useammin kuulee, kuinka perinnöstä ja jäljelle jääneistä tavaroista on riidelty ja toisille tuo tilaisuus tuntuu nostavan ehkä muutoin piilevän ahneudenkin esille, hamstrataan tavaraa jota ei oikeasti haluta, jota ei koskaan käytetä, mutta ei voida jättää muille… Surullisia ovat sellaiset tilaisuudet ja usein niistä syntyykin loppuelämän kestäviä riitoja…

    Ihana, kun kankaat saavat vielä uuden elämän! Nuo sormukset ovat varmasti ihanat. Minulla on äidin jäämistöstä äidin vihkisormus, sille olisi mukava keksiä uusiokäyttöä…

    Mukavaa sunnuntaita Tiia!

    • Kunnioittava on oikea sana, sellainen oli jäi kaikesta ja hyvä sydämellinen henki. <3 Oli toinen toistaan upeampia kankaita ja ne saavat varmasti arvoisensa elämän ja tuovat monelle iloa. Sormukset ovat liikuttavat ja hienot. <3 Ehkä säästän ne tyttärille muistoksi. <3

      Mukavaa sunnuntaita Anu <3

  • Menetyksiin ei koskaan totu, mutta lohtuna olen huomannut sen, ettei edesmenneitä unohda <3. He kulkevat mukana. Hienoa, että kankaan pääsevät uusiokäyttöön. Ovat varmasti jollekin ihan aarteita.

    • Kulkevat muistoina matkassa. <3 Olen varma, että kankaat tuovat monelle kovasti iloa. Vaarin vaimon kummitytöltä hieno idea ottaa yhteyttä tekstiiliopettajaan. <3

  • Kauniisti kerroit tilaisuudesta <3

    Itselläni on kokemusta vain kahdesta kuolinpesän jakamisesta, eikä kumpikaan ollut oman sukulaisen. Ensimmäinen meni ongelmitta ja niin luulimme toisenkin menneen, kunnes muutaman vuoden jälkeen alkoi kuulua soraääniä, ettei tavaroita ollutkaan jaettu oikein.

    On sulla ollut aikas haipakkaa viikonloppu, leppoisampaa menoa ainakin maanantaille asti <3

    • No huhhuh vuosien jälkeen naristaan. Kumpa ihmiset muistaisivat keskittyä siihen mitä heillä on, eikä siihen mitä heillä ei ole. Sama koskee perinnönjakotilaisuutta. <3

      On ollut haipakkaa ja meno hieman jatkuu, mutta kyllä se tästä. <3 Kiitos Tuija <3

  • Mummini tarinointia on ikävä. Hän kertoi usein tarinoita toisen maailmansodan ajoilta. Olen ollut paikalla tasan yhdessä perinnönjakotilaisuudessa ja siitä ei jäänyt kyllä hyvää mieltä 🙁
    Kiva oli nähdä sinua messuilla, ensi kerralla sitten ilman sitä kiirettä <3

    • Sotajuttuja olen saanut minäkin paljon kuulla edesmenneen isän puolen vaarini suusta. Hurjia tarinoita. Kiva oli nähdä messuilla vaikka ohimennenkin <3

  • Hienoa että kankaat pääsevät uusiokäyttöön 🙂 Voin uskoa että raskas päivä 🙁 Itse koitan elää niin että aina ostaessani uutta, luovun jostain vanhasta. Eihän se aina toteudu mutta nytkin viikonloppuna shoppailut ja tänään laittanut erinäistä vaatetta ja tavaraa nettikirppiksille jatkamaan elämää…kaikkea kun ei voi säilyttää.

  • Minä ajattelen noita tilanteita usein, kun käyn vanhempieni luona. Äitini on myös keräilijä ja rakastaa erityisesti astioita. Hän on jo 87-vuotias. Oli kiva nähdä messuilla ��

    • Sama täällä, astiat ja peltipurkit, apua! Mutta kun katsoin tavarapaljoutta eilen, niin ajattelin kyllä, etten halua meidän lasten kokevan samaa, joten toivottavasti osaan luopua aiemmin, kuin sen aika tulee. Oli ihanaa nähdä messuilla, olet niin herttainen ja kaunis <3

  • Osanotto! Mun anoppi kuoli 2005 haimasyöpään ja sitä ennen myi omaisuutensa melkein kokonaan, 90 %, kirppiksellä. Olen siitä kiitollinen. Mies on ainoa lapsi ja olisi ollut hurjaa miettiä kaikelle tavaralle paikkaa. Paljon heitettiin poiskin… Pelonsekaisin tuntein odotan omien vanhempien tavaroiden setvimistä. Onneksi mulla on kaksi siskoa, minä kun en halua mitään niin saan sysätä ne systereille… <3

    • Voi anoppia, miten huolella on hoitanut asiansa, toisaalta ihan kauhean surullista, että toinen on valmistellut, mutta toivotaan, että oli hänelle terapeuttistakin tietää, että ei jää lasten harteille. Sinä olet sitten helppo sisko, monet tappelee kaikista kipoista. <3

  • Varmasti oli hakea tilaisuus! Mielenkiintoista, että vaarisi vaimo oli tehnyt Kekkosellekin vaatteen 🙂 Kiva, kun kankaan pääsee uusiokäyttöön 🙂 Ihanaa alkavaa viikkoa Tiia <3

    • Itse asiassa villashaalin eli torkkupeiton ja oli paksu ja keltainen, se vaarini vaimon ihana shaali meni pikkuserkulle, joka pitää keltaisesta väristä. <3 Ihanaa tulevaa viikkoa. <3

  • Viime vuosina olemme muutaman asunnon tyhjentäneet perinnönjaon yhteydessä. Samalla itse olen alkanut katsella omaa tavaramäärä sillä silmällä ja rajua harvennusta on tapahtunut. Miehen tavaroihin en tietenkään koske ja omat harrastusjutut säilytän. Pojan muutossa tuli jotain meillekin, mutta täältähän he ne sitten taas saavat 😉
    <ostan nykyisin vaan tarpeeseen ja joskus omaksi iloksi harrastejuttuja. Silti vaan tavaraa on riittävästi.
    Keväistä alkavaa viikkoa Sinulle!

    • Niin kyllä sen jotenkin huomaa, että nuorempana oli hurja pesänrakennus päällä ja nyt se on harventunut. Mutta vaarin vaimolta sain kotiin aarteita joita säilytä hartaudella ja ne menevät sitten myöhemmin lapsille. <3

      Aurinkoista uutta viikkoa Marketta <3

  • Osanottoni vaarisi poismenosta. Kaunista että tilaisuus oli lämminhenkinen. Näin se on, ei täältä mitään mukaan saa. Tavaran keruu taitaa olla meissä kaikissa. Ihanaa tulevaa viikkoa ♥

    • Vaari kuoli jo 90-luvulla, mutta nyt kuoli vaarini vaimo. <3

      Ei saa mitään mukaan ja se tulisi hitsi muistaa kun minäki hamstraan noita mukeja. 🙂 Ihanaa viikkoa <3

  • Hyvästijätöt ne on aina raskaita ja vielä kun tietää, että ne on viimeiset.
    Mutta muistot joita kantaa mukanaan antaa paljon ilon aiheita.
    Mummaani muistan lämmöllä ja niitä lukuhetkiä kun en vielä oikein osannut itse lukea. Muistan kun menin kirjan kans ja otin tuolin hänen viereensä ja niin hän luki minulle monta kirjaa ☺
    Mummani, siis äidin äiti asui meidän pienessä perheessä loppuun asti.

    ♥Lämmintä alkavaa viikkoa SInulle Tiia ♫~♥~♫

  • Hienoa, että raskaasta aiheesta huolimatta päivästä jäi hyvä ja kaunis muisto. Noinhan sen pitäisi aina ollakin. Ihanaa viikkoa!

  • Kuoleman kohdatessa on usein tunne todellakin, että "täältä ei mitään mukaan saa". Välillä on myös ikävää alkaa hävittämään tavaroita, jotka ovat olleet pois mennelle todella tärkeitä. Kuoleman jälkeen kaikki menettävät merkityksensä. Olipa meillä ihana päivä kaikeasta huolimatta.

    • Näin on, surullista ja haikeaa, toisen elämä ja paljon toki iloakin niistä tavaroista monelle, mutta kaikkea ei vaan voi kukaan säilyttää. Meillä oli ihanaa. <3

  • Tuli niin hyvä mieli, kun kirjoitit noin kauniisti perinnönjakotilaisuudesta. Taitavat yleensä olla aika vaikeita tilaisuuksia. Kiva tuo villashaalitarina!
    Minä olen muuten tänä viikonloppuna ajatellut isovanhempiani. Vihdoinkin päästiin tänne saarimökille, kun jäät ovat lähteneet. Isovanhempani olivat saaristolaisia, tosin muuttivat mantereelle leveämmän leivän perään. Itse olen löytänyt saariston vasta aikuisena, mutta joku saaristogeeni minulla on, viihdyn niin hyvin meren äärellä.
    Ihanaa alkavaa viikkoa, Tiia <3

    • Niin olen kuullut, mutta nyt oli kyllä kaikki ihmiset niin sydän kultaa. Vaarin vaimolla myös niin paljon tavaraa, että tuli tunne, että jokainen sai mieluisia muistoja. Villashaalitarinan kuulin vasta paikan päällä, vaarin vaimo oli kovin vaatimaton ihminen.

      Hei minun mumminikin on alunperin saaristolainen ja hänen isänsä oli merikapteeni, joten kyllä se meri kulkee veressä. <3

      Ihanaa uutta viikkoa <3

  • Ihania muistoja ja tarinoita. Onneks upeat kankaat saavat hyvän paikan, vaikka ehkä sitä ois jonkun itselleenkin halunut!?!
    Hyvää alkanutta viikkoa! <3

    • Olisi saanut ottaakin eli tekstiiliopettaja tulee vasta kaikkien perillisten jälkeen. Itse otin pellavaisia keittiöpyyhkeitä muutamia, joissa on kauniisti kirjailtu nimikirjaimet. 🙂 Kivaa alkanutta viikkoa <3

  • Mahtaa olla upeita kankaita ja onneksi pääsevät käyttöön! Mulla on muutama Helmi Vuorelmaan vaate ja tekstiili, ovat kyllä upeaa ja taidokasta käsityötä. Helmi Vuorelmaalla oli putiikki Järvenpäässä vielä -80 luvulla, vierailimme ammattikoulun vaatetuslinjaa käydessäni siellä ottamassa oppia taidekäsityöläisiltä.

    Mulle tuli ihan hirvittävä rojujen siivousvimma isäni kuolinpesän siivoamisen jälkeen. Homma yhä kesken, mutta aika paljon tavaraa on jo lähtenyt. Ihmettelen vaan, miksi se ei näy missään 😉

    • Todella taidokasta käsityötä ja täälläkin niitä vaarin vaimon antamana löytyy. 🙂 Ihana tuo tarina, kiitollinen, että jaoit, juuri näitä on nyt mielenkiintoista kuulla. Ties vaikka jokin teidän kankaista kotona olisi juuri vaarini vaimon suunnittelema. <3

      Täälläkin on pakko saada ainakin autotalli tyhjäksi roinasta. 😉

  • Kiva että kankaat pääsevät hyvään käyttöön. Mun kaikki isovanhemmat on jo kuopattu, mummo oli vielä elossa kun olin lapsena mutta ei mulla siitä montaa muistoa ole. Undulaatteja sillä oli ja mieleen on jäänyt jotenkin että hän oli vähän kiukkuinen 😀 Mutta vissiin terveysongelmiakin oli niin ehkä sen takia sitten känkkäränkkä.

  • Tavarapaljous on kyllä pelottavaa, onneksi teillä meni perkaaminen hyvin. Itse olen päättänyt edes vähän päästä tavarasta eroon. Sitä sun tätä on lähtenyt nettikirppiksien kautta kiertoon ja osa ihan roskikseenkin, keittokirjoja meni ravintolapäivänä yli 50 uusille omistajille (ja uusia on tullut neljä tähän mennessä) ja lisääkin tavaraa saisi lähteä.

    • On kyllä pelottavaa ja heti tulikin tunne, että omistakin turhakkeista on pakko päästä eroon. Uskon sen olevan myös puhdistavaa, mutta olen kyllä itsekin ihan kauhea keräilijä, tunnustna.

      Hyvä sinä, nyt vaan kaikki turha kiertoon ja upea tuo keittokirjojen kierrättäminen. <3

  • Samaa mietin minäkin kun edesmenneen ukin kotia käytiin läpi, että aikamoinen keräilijä oli. Sieltä löytyi kaikki mahdollinen matkamuistoista markan seteleihin. En edes tiennyt mitä kaikki tavarat ovat, niin olisipa ollut kiva jos hän itse olisi ollut kertomassa myös niistä.

Vastaa käyttäjälle Marja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud