Äiti on roskis, äiti on rakas!

Tässä äitienpäivän korvilla tulee mietittyä paljon äitiyttä, synnytyskokemukset palaa kummittelemaan mieleen ja tulee myös pohdittua paljon äitiyden hyviä ja huonoja puolia,  joita kuvaisin ”saan äitinä suurinta rakkautta ja kakkaisinta kohtelua”. Kyllä tiedetään, että äidille on turvallista vihoitella ja niin sen tuleekin olla. Äiti ymmärtää ja jos joskus kun äitiin sanan säilä sattuu, äiti nuolee haavansa etäällä tai keskustelee viisaasti. Lapsen tasolle ei saa loukkaantumisissa mennä vaikka sattuisi kuinka, tosin riitelyssä olen välillä oikea animal eli en aina niin aikuinen. On myös hyvä muistaa lasten kasvaessa aikuiseksi, että vanhemman ja lapsen tietynlainen asema säilyy edelleen balansissa eli vanhemmat ovat aina niitä ”aikuisia” vaikka lapsikin olisi ikänsä puolesta jo aikuinen. Lapsilla kun on tapana välillä aikuisenakin taantua lapsen tasolle vanhempiensa seurassa ja kaipaavat vanhemman tukea ja olkapäätä myös aikuisena. 


Tämän viikon risuja on ollut äidin orjuuttaminen johon huomaamattani lähden kipittämällä mukaan. Äsken oli tilanne, hain pyykkejä ulkoa sisälle ja vein leffahuoneeseen telineet jossa on toinen jääkaappi pullollaan maitoa. Perheen pienin tulee leffahuoneeseen kesken pyykkien laiton kysymään ja jopa hieman syyllistävästi, että ”aiotko ensin laittaa nuo pyykit vai tulla tekemään sen kaakaon”. Aargghh hermo meni, kyllä kaakaon voi laittaa ihan itse, mutta tulipa oikein äitiä käskyttämään ja vielä syyllistävään äänensävyyn. 

Toinen tilanne oli toissapäivänä, kun perheen esiteini tuli ukkelin ja minun syliin meidän istuessa vierekkäin. Minähän ”ei halauksista tykkäävää” esiteiniä paijasin ottaen tilanteesta kaiken irti, niin toinen tokaisi ” et sinä äiti vaan isä”. Aargghh, sattuu tekee kipeää ja kolikon kääntöpuolena olen kuitenkin ylpeä, etteivät lapset pelkää minua ja ole aina tuntosarvet koholla ja yritä olla mieliksi, tosin jokin kultainen keskitie voisi olla hellempää. 

Äitiys sattuu, on raskasta ja kun lapset ovat pieniä se rakkauden määrä jota olen osakseni saanut on ollut suurinta maailmassa. Taas mieluusti pomppaisin siihen aikakonevehkeeseen. 

Perheen aikuinen tytär kävi keskiviikkona kylässä ja toi äitienpäivälahjan. Sydämessä leimui ilo, sanoin ettei minulle tarvitsisi ja tytär sanoi, tietenkin olethan ”äiti”. Illalla lenkillä ukkelille sanoin, että nuo sanat kantaa pitkään ja leijun. Äitipuolen rooli kun ei ole koskaan yksiselitteinen ja koska tyttärellä on myös oma biologinen äiti. 


Ihanat lahjat vanhimmalta tyttäreltä

Poika on armeijassa ja lähinnä soittaa isälleen, täysin ymmärrettävää, mutta aina kun tuli koulusta olin se joka sai ensimmäisenä kuulla ilot ja murheet. Lisäksi kun poika oli pieni vain 4:n vuoden ikäinen ja tulin tähän perheeseen mukaan, meitä oli kaksi kovin hellyydenkipeää ihmistä ja en koskaan unohda sitä tiivistä yhteyttä mikä silloin oli, se ei katoa mihinkään. 


Sushilla voi myös saada itsetunnon kohotusta
vaikkapa vanhemmuuteen. 🙂

Nämä asiat eivät häviä ja viimeistään kun lapset saavat omia lapsia, en ehkä ole enää roskis yhdenkään lapsen silmissä. Mutta on se silti oikein, että äiti on itsestäänselvyys, minä kun olen mummin kasvattama, eikä näin omalla kohdalla ole ollut. Siksi äitiys on minulle työ numero 1 ja varmastikin siksi olen kotiäiti. 


Olen tällä viikolla saanut molemmilta pieniltä typyiltä kukkasia,
jopa esiteiniltä vai oliko se viime viikolla 😉
Tämä ei ollut äitienpäiväpostaus vaan joku äitienpäiväpostauksen esiäiti, mutta koska kirjoitan joka päivä tunteella, enkä ikinä tiedä mitä tänne tulee, niin ei voi tietää tuleeko äitienpäivänä edes äitienpäiväjuttuja vai muheva arvonta, joka tuolla odottaa jemmassa.

Milloin sinä tunsit olevasi roskis, jos et ole äiti ei se haittaa, roskis voi olla vaikka kenen taholta koettua kanssakäymistä, joten kaikki esimerkit kelpaa, sana on vapaa. Miksi äiti ja isä kirjoitetaan pienellä, ovat mielestäni suuria sanoja. 

Kivaa iltaa kaikille. <3


*Essie lakka Bridal collection pr-näyte,
sävy ”passport to happiness”
siinä on lakan nimi kohdillaan!


46 thoughts on “Äiti on roskis, äiti on rakas!”

  • Pää-asia kuitenkin, että on äiti, jota saa rakastaa ja välillä yrittää pomottaakin =) Minun narsistinen äitini hylkäsi meidät ollessani 7-vuotias ja se painaa mieltä vielä näin kuudenkymmenen vuoden päästäkin, varsinkin äitienpäivinä.

    • Voi Sude, tiedätkö hyvin tutulta kuulostaa, mutta ei siitä täällä sen enempää. <3 Onneksi olet ihana äiti tyttärellesi. <3

  • Tuosta roskisfiiliksestä taisin muutama päivä sitten tilittää jo, joten ei siitä sen enempää nyt, mutta viisaita sanoja sinulla vanhemmuudesta ja äitiydestä. Hyvää äitienpäivän esiäitiä Tiia! <3

    • Täytyypä tulla kurkkimaan sinun blogiin mitä kirjoittelit. Niin tuttua kaikille äideillä tämä roskishomma. Hih ihanaa ja samoin sinne. <3

  • Voi Tiia, sä olet varmasti ollut äitipuolena niin ihana. Uskon, että lahja tuli sinulle sydämestä. Mä niin tiedän, että sä olet aina rakastanut näitä lapsia kuin omiasi. <3

    • Näin se on ja meistä tuli tiivis perhe kun muutimme vuonna 2000 kaikki yhdessä Latviaan. <3 Kiitos Maiju niin kauniista sanoista, hyvä mieli. <3

  • Miekin saan viettää ekaa äitienpäivää vaikka ei tuo poika vielä tuo korttia taikka onnittele ikää kun vasta se 9kk

  • Voi miten ihana postaus… luin tätä tippa silmäkulmassa, mutta samalla hymy huulilla <3
    Tuota äidin "kohtaloa" tulee aina silloin tällöin mietittyä toisten äitien kanssa… hyvä se on mieltänsä osoittaa ja kiukut kohdistaa äitiin, ei kavereihin tai vieraisiin ihmisiin 🙂
    – Suloisen kaunista viikonloppua Tiia <3

    • Tämä vaan illalla syntyi kun olin hirmuisen väsynyt ja oli aikamoinen roskapönttöfiilis. Niin koti ja perhe on turvallinen paikka ilmaista negatiivisia tunteita, niin juuri sen pitää olla. Ihanaa viikonloppua Marru <3

  • Roskiksena olin eilen ja myönnän, alennuin riidellessä n. sekunnikai laosen tasolle. Onneksi tajusin lopettaa, ennen kuin kunnolla aloitinkaan. On tää äitinä ole "kamalan" ihanaa!

    • Sama juttu riitelyissä tulee mentyä lapsen tasolle, mutta tulee kyllä heti pyydettyä anteeksi. Kamalinta olisi, että lapselle tulisi olo, että hänessä on jotain vikaa. Hyvin sanottu, sitä juuri kamalan ihanaa. <3

  • On ihanaa olla äiti ja roskis, samassa se tärkein ihminen. Ja, on ihana omistaa äiti jolla on maailman vahvimmat olkapäät sekä viisaimmat neuvot. Aurinkoista viikonloppua ja äitienpäivää!

    • Se on niin ihanaa ja rikasta ja maailman parasta. Minun mummilla on maailman vahvimmat olkapäät, mutta mummi alkaa olla jo vanha, kohta 95-vuotias. Aurinkoista viikonloppua ja hyvää äitienpäivää <3

    • Heli sanaton, kiitos niin paljon ja arvostan sinua tehopakkausta yli kaiken, jossa vauva-aika ei edes näy vaan tehot ovat täysillä ja ihana äiti olet samalla. <3

  • Minä jos kuka koen arjen helmihetkiä aina toisinaan itseni kanssa. Miten niin osaan käyttäytyä kuin aikuinen riitatilanteessa. NOT
    Olen ihan pimpo ja jälkikäteen voisin vajota maan alle.
    No mitä tulee orjuuttamisesta niin siitä kuule jankutan viikottain että luulettekste että tää kämppä on yhden ihmisen ilmainen kotiorja paikka missä te muut vain asutte kuin hotellissa.
    Ihanaa viikonloppua ihanuus ja ollaanhan me super mahtavia mutseja <3

    • Voi kuule miten ihan kuin omasta suusta, tämä ei ole mikään hotelli, jossa tarjotaan kaikki kuin manun aamiainen, voi maar niin tutta ja juuri tuo, äiti ei ole mikään kotiorja tai kotitonttu. Päät pystyyn ja taas jaksetaan, me ollaan niin supereita. <3 Ihanaa äitienpäivää Nanni <3

    • Ei ole siihen liittyy paljon kipuilua ja huonommuuden tunteita ja myös paikkansa etsimistä, mutta parhaillaan kuten meillä se on suurimpia lahjoja. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Kaunis kirjoitus ja niin ihanan aitoa Tiiaa! Huikeaa, kuinka sinua muistettiin äitipuolenakin. Ei ole tosiaankaan itsestään selvää, että vaikka nuori kokisi siten, niin biologinen äiti kannustaisi asiassa. Aurinkoista viikonloppua!

    • Kiitos niin paljon Tiina. <3 Se varmaan auttoi kuitenkin asiaa, että isommat lapset ovat pienestä pitäen asuneet meillä. Mutta kuitenkin sekä äidin, että äitipuolen rooleihin liittyy paljon kipuilua ja epävarmuuden tunteita, kun asiat eivät ole perinteisesti.

      Aurinkoista viikonloppua Tiina <3

  • Kaunis kirjoitus, ihana Tiia❤️. Äitiys on melkoisen rankka laji, välillä kyllä mennään siellä pohjamudissa, mutta onneksi niitä hyviä hetkiä mahtuu mukaan kuitenkin enemmän ja ne tallentuvat, ne huonot unohtuvat aika nopsasti. Itsessäni huomaan, että mulle äitienpäivä aiheuttaa aina jonkinlaista ahdistusta, haluaisin vaan nukkua koko päivän ohi, vaikka lapsille tuo päivä on kuitenkin tärkeä, kortit on jo askarreltu ja pikkumies on jonkun lahjankin tehnyt (eikä meinaa millään malttaa piilotella sitä 😆). Eli ehkä mäkin taas huomisen kestän hymyillen 😊. Ihanaa äitienpäivää sinulle Tiia💞

    • Kiitos kovasti Anu ja näinhän se on, ihanaa ja rankkaa ja myös ankaruutta itseään kohtaan. Äitiys on monesti jokin tavoite, tavoite olla täydellinen äiti, mutta sellainenhan on mahdotonta, täytyy vaan tehdä parhaansa. Kun mokaa pyytää anteeksi.

      Voi sinua, tuohon liittyy varmasti monenmoisia tunteita jotka tulevat jostain kaukaa. Nauti päivästä kuitenkin, olet sen ansainnut. <3

  • Meillä lasten kiukuttelut kohdistuvat aika tasaisesti molempiin vanhempiin, joten jaamme mieheni kanssa kaatopaikkana olemisen. Usein osaamme ottaa huumorilla ja olemmekin julistaneet elämäntehtäväksemme järjestelmällisen pettymysten tuottamisen turvallisessa ilmapiirissä 😀 😀 Sen verran on kehitystä huomattavissa, että vaikka tilanteessa ei järki juokse niin tunteiden laannuttua, aika usein ainakin vanhin ymmärtää ihan oma-aloitteisesti, että missä kohtaa meni pieleen.

    Minä en aina pysty olemaan niin kovin zen ja välillä sorrun mielipuoliseen karjumiseen. Mies on zeniyden kuningas. Välillä surettaa se, että kuinka kauan vielä saan lapset kainaloon halittavaksi. Varmaan ruikutan halia teiniltä vielä 🙂

    Minusta on todella hienoa, että sinulla on lämpimät välit miehesi lapsiin. Olette selvästi löytäneet tavan olla yhdessä perhe. Arvostan sitä korkealle!

    • Täällä varmaan johtuu tuo kiukun kohdistaminen enemmän minuun ihan vaan siitä, että olen kotiäitinä niin paljon enemmän läsnä. Täälläkin ollaan oikeita animaleja kun riitaa tulee, mutta sen eron tuohon aikuisuuteen teen, että minä kestän, enkä loukkaannu. Eli sillä tavoin en mene lapsen tasolle, vaikka suutunkin. Hyvä vaan, että oppivat myös kestämään huutoakin, eivätkä kasva pumpulissa. Mutta en haluaisi lapsieni koskaan joutuvan tuntosarvilla koko ajan tunnustelemaan millä tuulella olen, kuten itse olen tehnyt pienestä tytöstä lähtien.

      Varmasti lämpimiin väleihin auttoi muutto Latviaan, kun lapset olivat 4-ja 8-vuotiaita, siellä meistä tuli tiivis perhe ja lapset jäivät siitä sitten meille asumaan. Niin pieniä olivat, eli kuin omia. Mutta toki lasten äitikin on täydellisesti kuviossa ja itseoikeutetusti äitienpäivänä se äiti. Äitienpuolen rooli hakee ajoittain paikkaansa, mutta lasten kanssa on aina mennyt asiat luontevasti, eivätkö koskaan ole sanoneet vaikka, et sinä meitä määrää, kun en ole meidän äiti.

      Kiitos kovasti Rva Kepponen ja kuule sellainen "täydellinen" äiti, joka aina vaan hymyilee eikä koskaan huuda, olisi aika pelottava tyyppilaji sekin. 🙂 Etenkin jos pinnan alla kuitenkin kihisisi. 🙂

      Aurinkoista äitienpäivää <3

  • Kyllä täällä saa olla roskiksena harva se viikko ja myös se korvaamaton äiti. Olen enemmän läsnä meidän lapsen arjessa, joten on aika luonnollista, että minä olen myös se kaikkien tunteiden kohde, hyvässä ja pahassa. Oman lapsen myötä on joutunut tekemään melkoista tutkimusmatkaa itseensä ja vaikka on kasvatustieteitä tullut luettua useampi vuosi, tunnen itseni välillä todella avuttomaksi. Maalaisjärjellä ja rakkaudella pärjää jo aika hyvin…Ja roskiksena olon kestää ihan hyvin, kun illalla nukkumaan mennessä saa oikein kunnon halauksen 🙂

    • Näin se juuri menee, se joka on enemmän lasten kanssa saa enemmän kökköäkin osakseen.

      Näin se on, kaikki haihtuu illalla, kun saa ne iltasuukot. Voi meitä äitejä <3

  • Meillä minä saan kaiken kuran niskaan ja otan sen mielelläni, koska silloin tiedän että lapset luottavat ja turvautuvat minuun uskaltaen olla ja näyttää todelisen itsensä ja tunteensa…ja tässä perheessä kyllä tunteet raikaa laidasta laitaan!
    Vastapainoksi saan myös ihania yllätyksiä lapsiltani. Jokainen päivä on seikkailu heidän kanssaan…kuljen väliä roskis ja jalusta 🙂
    Mies on täälläkin paljon pois ja ja välillä jopa 'ahdistuu' meidän muiden temperamenttiin ja tunnemyrskyihin, kun hän on perheestä jossa ei puhuttu eikä pussattu (ei tehdä niin edelleenkään).
    Meillä puhutaan ja huudetaan, riidellessä jopa karjutaan ja sitten halitaan, sylitellään ja pussataan 😉
    Aika rankka homma tämä äitiys, eikä se lopu siihen, kun lapset muuttavat pois kotoa. Huolet vain muuttavat muotoaan….
    Silti en vaihtaisi pois <3
    Hyvää äitienpäivää Tiia <3

    • Samaa mietin juurikin, että kun uskaltavat olla omia itseään, niin se on paras palkinto vaikka äitiin sattuukin välillä.

      Täällä mies ei ahdistu vaan ehkä enemmän minä kaikesta metelistä ja mekkalasta. Mutta totta on, jokainen päivä on seikkailu <3

      Vanhemmuuden huolet eivät koskaan väisty, oma lapsi on aina lapsi. <3

      Kiitos samoin ja toivottavasti oli ihana äitienpäivä <3

  • Ensiksikin, todella kauniit kuvat ja ajatukset niin tosia äitiydestä ♥
    Jos sanoisin etten ole ollut koskaan roskis, niin puhuisin puppua ☺
    Nyt jo aikuiset lapset ovat fiksuja ja lastenlapsilta sitä lokaa ei ole koskaan tullut "niskaan" ♥

    Ihanaa Äitienpäiväviikonloppua Sinulle Tiia ÄITI hanuus ♫~♥~♫

  • Minä olen myös nyt viime aikoina pohtinut äitiyttä enemmän, oikeastaan toisen lapsen syntymisen jälkeen tajusin kuinka rankkaa äitiys todella on.
    Toisinaaan jopa niin raskasta, että tuntuu kuin elämä olisi vetänyt totaalisesti mustaan aukkoon ja happi loppuu. Onneksi kuitenkin tulee valoa mustaan aukkoon, ja toisinaan lisähappea. Ensimmäisen lapsen saatua, minulla oli ehkä liian helppo ja kiltti lapsi enkä osannut ajatellakaaan millaista on kun perhekoko lisääntyy.
    Onneksi kuintenkin äitiys on palkitsevaa, ja jokaisen valvotun yön jälkeeen sängyssä on iloinen ja naurava poika <3

    Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua <3

    Tulipa varmaaan ajtuksien sekainen kommentti, kun toinen hyppii tietokoneen virtajohdossa kiinni ja yksi huutelee jo keittiöstä jotain. No ennenkuin tuo keittiön jalkalamppu kaatuu täytyy kiikuttaa kone kiinni.

    Aurinkoa !

    • Muistan tuon ajan kun lapset olivat pieniä, koska ei ollut sekuntiakaan omaa aikaa ja univajaus karmea, niin oli tunne, että se väsymys jatkuu loputtomiin. Mutta kyllähän se helpottaa, mutta voi miksi suloinen pikkulapsiaika tulee olla väsymyksen kuorruttama.

      Kyllä täällä äiti toista äitiä jo ihan sanattomasti ymmärtää. Aurinkoa sinnekin. <3

  • Sattuipas somasti, mulla on keskeneräisenä postaus samasta aiheesta ja aikas lailla samoista tuntemuksista 😍

  • Minä olen äiti ja roskis, mutta mieluusti molempia. Erityisesti teini-ikäisten äidit ovat niitä roskiksia, mutta viime aikoina olen ilokseni saanut olla myös äiti meidän teinille. Se on niinkatkwransulosta, äitiys nimittäin. <3

  • Mulla meinas tulla roskia silmiin, kun luin… Jotenkin niin ihanasti kirjoitettu, tunteella <3
    Roskiksena sitä taitaa jokainen äiti olla aina välillä. Kaksi teiniä on meillä jo lähtenyt pesästä, tämän viimeisen kanssa tuntuu että kuohahtelee ja räiskähtelee eniten. Vaikka luulin että tämän kanssa mennään jo rutiinilla. Tyttö on nyt 14v, pojat jo 20v ja 23v. Mutta en tätäkään ajanjaksoa antaisi pois mistään hinnasta, vaikka rankkaa välillä onkin 🙂

Vastaa käyttäjälle marja-terttu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud