Ajan pyörä pyörii ja olenko tehnyt valintoja lapsuuden kautta?

Viime viikonloppuna juhlittiin ylioppilaita ja koulunsa päättäneitä. Piti toteuttaa tämä postaus jo silloin, mutta enpä saanut aikaiseksi. 

Kuva lasten koululta ja eipä tätä kuvaa katsoessa tietäisi mikä aikakausi on kyseessä vai tietäisikö?

Matkalla yo-juhliin ja naamakuva ihan vertailun vuoksi täällä, miten ajan hammas on purrut. 

Lapsuudessa minulla oli useampia hamstereita ja siksiköhän meilläkin on hamstereita, eikä vaikka marsuja?

Samu on kuin ilmetty kopio lapsuudenkodin koirasta Pontuksesta, luonteet tosin ovat hyvin erilaiset. 

Olkatoppaukset olivat kuuminta hottia ja siniset kajalit. Tässä ei vielä permistä, olin hieman jälkijättöinen kyseisen muotioikun suhteen, kunnes antauduin kireälle kiharalle. Kaduin asiaa kyllä heti ja hyvin pian kasvatin permiskiharat pois. Voisikin todeta, että olen paikoilleen jämähtänyt, sillä tyyli on pysynyt hyvin samanlaisena. 

Entäs miesvalinnat sitten, minut kasvattanut vaari oli pätkä ja kaljuuntuvaa sorttia, kun oma mies on pitkä ja hiukset ovat pysyneet visusti päässä. Yksi asia heitä yhdistää, kun suuttuvat siinä on hatussa pitelemistä, etkä totisesti halua olla samassa huoneessa. Sydän sitten taas on molemmilla kultaa, se maailman lempein.

Ukkeli ja vaarini myös ruskettuvat sekunnissa, vai mitäs tykkäätte vaarin rusketuksesta toukokuun lopulla? Vaarin ei tarvinut kuin käydä koiralenkillä, kun porukka kysyi onko vaari käynyt etelässä. Sama pätee ukkeliin.

Eipä aikakaan kun me mieheni kanssa olemme vaarini ikäisiä, vaarini on kuvassa vähän päälle kuuskymppinen, eikä vaaria enää ole. Ajan pyörä kulkee hurjaa vauhtia. 

Kuvasta muistona, menimme vaarini kanssa kahdestaan olusille, kun mummi ja muut menivät valmistelemaan yo-juhlia, lämmin muisto ja vaikka vaaria ei enää ole, muistot elää sydämessä.

Eipä ollut Compeed laastareita silloin, hih huvittaa nuo laastarit, niitä oli joka puolella. Kuvassa myös pömppömaha, jolle naureskeltiin. Aika armottomia olivat nuoruuden kauneusihanteet, olisin todella onnellinen, jos tänä päivänä olisi noin pikkarainen pömppö!. Haha. 🙂

Kuvassa lapsuudenkodin koira Pontus, joka rakasti uida ja veneillä ja ylipäänsä merta. Ulkonäöltään kuin ilmetty Samu. Uskon vahvasti, että Samu on siksi meillä, koska lapsuudenkodissa oli Pontus. 

Pontus rakasti hamstereita yli kaiken ja pystyi istumaan hievahtamatta Muru hamsteri päässä. Pontus pystyi tuijottamaan Murun häkkiä eli Murua suurella kaiholla tuntitolkulla, luultavasti Pontus uskoi, että Muru oli hänen oma lapsonen. 

Eläinrääkkäykseksi kutsuttaisiin varmasti noin pientä häkkiä tänä päivänä.

Pontus ja Andy nautiskelemassa. Kun veneelle tuli lähtö, oli se moottorivene tai soutuvene, niin Pontus hyökkäsi mukaan. Kävin usein Pontuksen kanssa soutelemassa ja Pontus makoili tuossa peräpenkillä ja nuuhkutteli ilmaa. 

Totta maar Pontus harrasti myös surffausta ja tässä kuvassa tätini kanssa. Kyllä harrastin kyseistä lajia ahkerasti itsekin ja olin siinä aika hyvä. Yritin kuitenkin kavuta laudalle noin 10-vuotta sitten ja ei siitä tullut enää yhtikäs mitään, molskahdin heti mereen.

Pontus sai olla vapaana, kunnes päätti karata tyttöjä riiustamaan ja siihen loppui vapaus. 

Minäkin tuossa vasemmalla ja Pontus nuorena poikana ja tätini.

Haha sarkastinen huumori etenkin omalla kustannuksella on aina uponnut. Tässäpä tuollaiset taulut, jotka tehtiin kaikista koulunsa päättäneistä ja laitettiin meidän lukion seinälle. Lukio jota kävin oli Etu-Töölön lukio, jos siellä vaikka joku tuttu lueskelee. 

Lapussa kuitenkin lukee näin: ”Ei suklaa lihota sanoo Tiia, joka syö 14 suklaalevyä viikossa”, tähän en voi muuta todeta kuin oi niitä aikoja ja ah nuoruutta.

”Mickey Rourke elämäni mies”, nooh tuo asia on kyllä aika paljon muuttunut, mutta Mickeyn rooli Noiduttu sydän” elokuvassa kolahti kyllä tuolloin kovaa.

”Fazerin sininen, elämän perusta”, näinhän se juurikin oli, nyt olen vieroituskuurilla ja pakosta. 😉

”EX-Valtsun kassa”, kyllä vaan, siellä tuli hankittua kesätienestejä ym. ehkä pöyristyttävintä tuossa sarkasmin kohdassa on, että siinä oli jotain noloa silloin, olla Valtsun kassana, aikamoista hienostelua sanoisinko?

”Missiainesta, pornomalli”, tähän on kyllä paha sanoa yhtään mitään. 🙂


”Emmä Tiia”, en tainnut sitten lukiossa tietää yhtikäs mistään mitään, juu semmoista oli meno. 🙂

”Suunnittelee uraa matemaatikkona ja lukee kesällä uusintoihin”. Totta olen auttamattoman surkea matematiikassa, mikä on sinänsä hullua, jos ajattelee työvuosia pankkimaailmassa, mutta hei siellä oli laskimet. 😉

”Puuro pitää mielen virkeänä ja nopeuttaa aineenvaihduntaa, kuusi lautasellista päivässä, vatsa”. Tuolla vatsalla viitataan ja vinoillaan pömppövatsaani, joka on ollut minulla aina ja on myös ollut heikko kohtani, jota häpesin vuosia ja kait vähän vieläkin. Puurolle täydet peukut, mummi sitä keitti meille valmiiksi aina aamuisin.   

”Mä oon rekkamies”, hmppphh, en muista mihin tuo viittaa muuhun kuin mainokseen, jota hyräiltiin, ehkä. 😉

Joka tapauksessa postaus sai aikaan tuntemuksia, että aika etenee kovalla tahdilla, tulee seuraava sukupolvi ja sitä seuraava ja kohta olemme maan tomua, sillä vasta oli aika jolloin vaarinikin oli elämää täynnä oleva vahva ja sydämellinen mies. En koe ikääntymisestä kuitenkaan kriisiä, jollain lailla se on vapauttavaa ja lasten kautta tulee tunne, että nyt on heidän vuoro. 

Lisäksi on rauhoittavaa olla tämän ikäinen, en vaihtaisi tätä minääni enää nuoruuden minään, tuohon ujoon ja epävarmaan tyttöön. Kaikki kipu ja tuskakin tuntui, kuin olisi elänyt veitsen terällä. Mutta yksi asia kyllä kismittää, nimittäin se, etten voi enää syödä 14 levyä suklaata viikossa lihomatta elefantiksi, enkä täten voi pitää enää Fazerin sinistä elämäni perustana. 🙂

Minkälaisia tunteita postaus herätti, sana on vapaa, pelkäätkö vanhenemista vai odotatka sitä jopa, eikö kaikki elämänvaiheet olekin mielenkiintoisia vai oletko toista mieltä? 

Leppoisaa perjantaita nostalgiapläjäyksen myötä. 🙂






59 thoughts on “Ajan pyörä pyörii ja olenko tehnyt valintoja lapsuuden kautta?”

  • Ihana nuoruusajan postaus upeineen kuvineen! Ihanassa koulussa lapsesi saavat opiskella, jos tuo kuva todellakin oli lasten koulusta! 😀
    Ihanaa viikonloppua! <3

    • Kiitos Kata Maria ja juu tuo on asuintalo joka on koulun pihalla, koulun pihalla on toinen samanlainen, joka toimi lasten iltapäiväkerhona. Koulu on suht uusi, koska aiempi oli homekoulu ja kiva pieni kyläkoulu sekin. Mutta eivät aivan tuossa puutalsosa kuitenkaan opiskele, paitsi silloin kun olivat iltapäiväkerhossa. 🙂

      Ihanaa viikonloppua <3

  • aivan ihastuttava postaus! Sinä ja sun pömppis. Mulla oli kanssa, aina tuntui että on pulska vaikka painoin 10 kg vähemmän kuin nyt ja olin ihan riittävän hoikka. Ne geenit.

    • No minä painoin tuolla ööh 25kg vähemmän ainakin ja hitsi oli pömppö. Voi meitä kun nainen ei voi olla koskaan itseensä tyytyväinen. Muiskuja <3

  • Voi että :)). Mä poden välillä jonkin sortin ikäkriisiä, en kyllä tiedä oikein miltä kantilta. Toisaalt oon just niin onnellinen tästä hetkestä, et oksat pois! Mutta JOS saisik päättää niin olisin 33 forever 😄

    • Juu kyllä sitä aina ajoittain jotain kriisittelee, mutta yleensä laukaisija on jokin myy syy.

      Juu 33 ois aika hyvä ikä, on jo viisautta matkassa, mutta ei ihan tämänkään ikainen, hui. 🙂

      Kivaa viikkistä. <3

  • Voi noita aikoja! Olemme niin samaa ikäluokkaa, että muistot oikein tulvivat mieleen kuvistasi: lakkiaismekosta, kronikkataulusta… Omassa lakkiaismekossani oli myös valtavat olkatoppaukset, siis oikeasti v a l t a v a t!! Ja ne vieroitusoireet siinä vaiheessa kun toppaukset menivät muodista ja piti pärjätä omilla kapeilla hartioilla 😉 Mutta sun pömppis, sitä en kyllä noista kuvista näe. Nuorten maailma on aika raakaa. Muutenkin ajan hammas on purrut sinuun tosi hentoisesti. Ei uskoisi, että noista lakkiaiskuvista on jo jokunen vuosi aikaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että aina on paras ikä. Vaikka välillä kropassa tuntuu, että parasta ennen päiväys meni jo, en silti haluaisi pakittaa yhtään ikävuotta taaksepäin. Mukavaa viikonloppua!

    • Hih no sano muuta, mihinhän perustui nuo toppaukset, nooh uuma näytti niillä kapeammalta, totta tuo kyllä.

      On se pömppis siellä piilossa ja etenkin istuma-asennossa oli havaittavissa jo silloin, mutta johtui varmaan turvotuksesta, kun söin joka päivä niin paljon sitä puuroa ja suklaata, haha. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Anu <3

  • Ihana postaus. Aika kultaa muistot, mutta niin palasi mieleen omat permiskiharat, sininen ripsari ja kauheat olkatoppaukset. Niin ja ne isokauluksiset jakkupuvut, joissa näytettiin melkeinpä vanhemmilta kuin nyt. Jos ryppyjä ei lasketa.

    • Juu ne jakkupuvut, voi hyvät hyssykät sentään, oli sellainen businessmuoti ja kultaiset napit vaan kimalsi tahdissa mukana. 🙂

      <3

  • Ihana postaus, ja ihanat muistot <3 Nuo kuvat on kyllä ihan mahtavaia, tulvahti monet muistot mieleen tästä jutusta. Meilläkin oli muuten kultainen noutaja,Santtu <3

    Joo laastarit oli hieman näkyvämpää sorttia ja toppauksetkin aika muhkeita 😉 Ihanaa perjantaita <3

    • Oi Santtu, voi niitä aikoja ja niitä muistoja ja hei niitä permiksiä, vaatteita ja sinisiä kajaleita. 🙂 Joo laastarit oli aika rumia kyllä, onneksi on Compeed. z3

      Ihanaa perjantaita sinnekin <3

  • Ihania muistoja. Meidänkin lukiossa tehtiin tuollaiset taulut, ei vaan ole enää aavistustakaan, missä minun tauluni on. Ja voi jessus, minulla oli päälläni ylioppilasjuhlissani persikanvärinen röyhelöinen mekko, jossa oli olkatoppaukset. Yllättävän hyvältä se näyttää kuvissa, mutta en ikimaailmassa pukisi enää sellaista mekkoa päälleni.

    Mukavaa viikonloppua!

    • Ei ole hitsi tuota omaakaan taulua tallella, mutta on tuo valokuva sentään. 🙂 Juu mikähän tapa se oli, aika hauska, suoraa veetuilua tyypeistä itseasiassa, mutta aika kiltissä muodossa kuitenkin, hih. 🙂

      Juu niissä mekoissa oli rönsyä ja kangasta aika tavalla silloin ja tekokuitu rules. 🙂

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Ihana postaus <3 sininen ripsiväri, kiharat ja olkatoppaukset… niin tuttua!
    En tiedä/myönnä pelkääväni vanhenemista (ikuinen 25), mutta lukiessa tunteet tulivat kyyneleiden kera pintaan 🙂
    – Suloista perjantaita Tiia <3

    • Iiks mikä muoti ja juu siksi ei oikein nuo siniset kajalit enää nappaa. ,)

      Voi sinua, täältä iso lämmin pömppömahainen hali. <3

      Ihanaa perjantaita <3

  • Tosi kiva postaus! Ei auta pelätä vanhenemista, kun on jo vanha 🙂 Toki toivoisin, että vuodet menisivät hiukan hitaammin, mutta muuten tämä on ihan hyvä ikä!

    • No niinpä, mutta tuntuu kyllä, että mitä enemmän vuosia, sen kiihtyvämpi tahti. <3 Kivaa viikonloppua ja kiitos Kristiina <3

  • Ihana Pontus!

    Keväällä -86 sininen rajaus ja tottakai myös ripsiväri olivat pop. Niiden vastapainoksi minulla oli myös oranssi paita ja kengät… Päivä oli kuuma, mitään ideaa ei ollut tulevaisuudesta, mutta olo oli helpottunut ja onellinen.

    • Pontus oli huippu ja eli peräti 14-vuotiaaksi. 🙂

      Muistan muuten tuon tunteen, koulu ohi, ei mitään hajua tulevaisuudesta, mutta olo oli levollinen, silloin tuntui, että elämä on ikuisuus ja että elämä kantaa. Ja niinhän se on kantanut vaikka vastoinkäymisiäkin on joutunut tarpomaan, mutta ne kuuluu myös elämään.

      Ihana näen sieluni silmin oranssin paidan ja sinisen rajauksen. <3

  • Heh, muistan, että noi hamsterinhäkit oli kasarilla omassakin lapsuudessa hieman eri kokoisia… Mutta aika menee eteenpäin. Mun vaari oli samanlainen kuin sun vaari, se oli yks päivä puutöitä ulkona ja kuin olisi asunut ulkomailla ainaisessa auringonpaisteessa ihon väristä päätellen. 😀

    • Oli kyllä aika minit häkit, mutta kyllähän tuo Murukin eli aika pitkään. Sai myös juoskennella vapaana huoneessa.

      Voi vitsi mikähän ruskettumisgeeni sen ajan vaareilla oli. <3

  • Aivan ihana nostalgia pläjäys. En minä nyt vanhuutta odota innolla, mutta näin on kyllä myös hyvä. En todellakaan kaipaa nuoruutta. Sun pömppömaha kuvasta herää kysymys, että MIKÄ PÖMPPÖMAHA? 14 levyä suklaata kuulostaa mahtavalta. Mä en ymmärrä miten sitä pystyikin nuorena syömään niin paljon karkkia, nykyään ei masu enää kestä moista 🙂
    Ihanaa perjantaita Tiia!

    • Oli se siellä kato, olin laiha luikku, 47kg ja maha pömpötti, se oli kaikista koomista ja muistan jopa Ruotsin risteilun kun kamut yritti ottaa kuvaa siitä ja naureskeli sille. Pömppömaha laihassa kropassa oli absurdi näky. Nyt kun olen lihonut niin paljon muualtakin, niin se jotenkin on tasoittunut ja ei ole sellainen huutomerkkimäinen uloke. 😉 Niin mieti ja siis aikuisten oikeasti, elin puurolla, suklaalla ja ranskanleivällä, toinen lemppari oli polakka, ei ihme että maha pönötti, haha. 🙂

      Juu ei maha kestä tuollaista enää, mikä on jo surku sinänsä, voi sitä nuoruuden huoletonta syömistä, ne oli ihania aikoja. <3

      Aurinkoista perjantaita Outi <3

  • Olipas ihania kultsin kuvia. Tulee ihan oma veneilyä ja autoilua rakastanut edesmennyt Vili-kultsini mieleen. Nyt on taas hirveä koirakuume 🙂

    • Yleensä taitaa nuo Kultsut olla oikeita vesipetoja ja tavallaan meidän Samppakin on, koska rakastaa seisomista vedessä, niin onhan se vesi elementtinä hih siinä.

      Nyt sitten koirakuumeelle lääkettä hankkimaan. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Mä sit tykkään näistä, sun nostalgia postauksista.
    Oma mieli, huumori, lapsuus…ne kaikki peilautuu..heh en ollut yksin..fiilis tulee mulle..ps: oon insinööri ja pienenä olin huono matikassa…

    • Oi kiitos niin paljon ja et totisesti ollut yksin et. <3 Missähän sinä olit, silloin kun minä olin tuolla. <3

      Juu voihan matikka sentään, mutta sinä taisit sitten petrata matkan varrella, minä en ja nyt pitäisi lapsia auttaa matikan läksyissä, hui kauhistus. Onneksi ukkeli on matikkanero. 🙂

      Kivaa viikonloppua <3

  • Voi, kuinka ihania muistoja ♡
    Ja niin ihanalta näytit olkatoppauksissa ja sinisissä kajaaleissa. Täytyy sanoa, että aika on kohdellut sinua hyvin, olet kaunis yhä edelleenkin.

  • Ihana postaus!
    Minullakin oli permis, sinistä kajalia ja tietysti olkatoppaukset. Jakkupukukin oli ja näytin varmaan enemmän keski-ikäiseltä pankkineidiltä kuin pankkineiti itse;)
    Voi tuota teidän Pontusta♡

  • Kääks mikä postaus! Herätti vanhassakin paljon muistoja 😍 Pontus, vaarisi, tätisi joka oli idolini, puhumattakaan touhuistasi rakkaan sisareni kanssa ( joka oli promoottori, tiedän)… Voivoi mihin tämä aika häviää… ❤️❤️❤️

  • Ajan hammas on kyllä kohdellut sinua Tiia hellästi:)Ihana postaus:) Minullakin oli hamstereita lapsena,kunnes vein kerran yhden kävelylle kun halusin koiran,ja seuraavana päivänä olivat hamsterit poissa kun isäni mielestä olin syyllistynyt eläinrääkkäykseen;D

  • Ihania kuvia ja juttuja…
    Pysähdyin hekeksi miettimään ja totesin, että aika monta asiaa tavallaa toistuu omasta lapsuudesta/nuoruudesta…onko se hyvä vai huono asia..riippuu…. Mutta kamalinta on huomata muistuttavansa äitiään jossain tilanteessa ja kun sen tajuaa, ei ole kuin yksi tie…pois siitä ja nopeasti 😉
    Ihanaa viikonloppua <3

    • Niin tuo äitijuttu on varmaan hyvässä ja pahassa. Mutta onneksi on tietoisuus ja ei "pojasta polvi paranee" mikään turha sananparsi ole.

      Ihanaa viikonloppua. <3

  • Ihania kuvia ja muistoja!
    Jotain tarttuu, jotain taas ei. Minua nauratti tuo sinun permanenttisi. Minulla on kerran ollut kiharat. Se oli joku pehmispermanentti, ja sillä tuli tiukat kiharat. Samantien kun kävelin kampaajalta ulos, niin jo kaduin niitä. Kasvatin pois ja se oli tuskaa. Suoraa tukkaa kasvoi, mutta kiharat säilyivät, kunnes ne oli kokonaan saatu leikattua pois. Ainoa ja viimeinen permanenttiyritys!
    Ihanaa viikonloppua, Tiia!

  • Kiva postaus! Olen samanikäinen kuin sinä Tiia. En missään nimessä haluaisi olla enää se arka parikymppinen, vaan nautin juuri tästä iästä. Muistelen kuitenkin haikeudella sitä yhtäkin kesää parikymppisenä kesätyöntekijänä, kun käytiin samanikäisten työkavereiden kanssa joka lounastunti pizzalla! Siis kolmen kuukauden ajan viitenä päivänä viikossa syötiin pizza! Eikä tuntunut eikä varsinkaan näkynyt missään. Nyt yksikin pizza kerran puolessa vuodessa nostaa painoa heti muutamalla kilolla, puuh…
    Ihana blogi tämä. Kiitos!

    • Mikä mahtava pizzatarina! Oi nuoruutta kun olisi voinut syödä vaikka voissa paistettuja rautanauloja lihomatta ja ilman vatsanpuruja. 😉

      Kiitos kauniista sanoista, kyllä lämmittää ja oikein aurinkoista viikonloppua. <3

  • Onpa ihana postaus, joka sai ajatukset myös omaan nuoruuteen ☺
    Ajan ratas, se kulkee niin hurjaa vauhtia ja vauhti vain tuntuu kiihtyvän, kun ikää tuloo ja tunnustanpa, jotta joskus toivoisin olevani 10 vuotta nuorempi, tosin vain siksi, että osa kaikenlaisista kolotuksista olis vielä hamassa tulevaisuudessa ja olisin täysin tietämätön niistä ☺☺
    Onnesta mykkyrällä toivottelen Tiia Sinulle ihanaa viikonloppua ♫~♥~♥~♫

    • Niin ne kivut ja kolotukset eivät ole yhtään mukava asia ja siihen ajan ratas voisi olla upottamatta hampaita.

      Ihanaa viikonloppua, muiskis. <3

  • Ai miten suloinen postaus. Olkatoppaukset ja Micky Rourke sai minut nauramaan. Sen jälkeen kun puserossa oli olkatoppaukset ja takissakin, niin hartialeveys oli kerrassaan mahtava ;-). Senköhän takia omat hartiat tuntuvat aina liian kaposilta…

    Nykynuoret on niin fiksuilta, että olen miettinyt oliko maailma nuoruudessani niin paljon nössömpi-viattomampi, kun meidän tekemiset ja olemiset tuntuivat niin hassuilta. No, silloin ei kyllä tiennyt maailmasta kuin mitä kolmelta tv-kanavalta näki ja lehdistä luki ja lankapuhelimesta kaverilta kuuli =D

    Sä olet yhtä kaunis ja raikkaan näköinen kuin nuorena1

    • Juu Rourken look ei ole enää oikein mieleen;)

      Nykynuoret ovat niin fiksuja ja myös tietotulvan kohteena. Oma lapsuus tuli elettyä hieman sumpussa.

      Hih no en nyt sentään ja kroppa on kokenut romahduksen, mutta kiitos kauniista sanoista ja ihanaa viikkistä Birgitta. <3

  • Ihana postaus ja kaikki nuo kuvat <3 Voih miten onkaan ihana näitä sitten kiikkustuolissa muistella ja hitsi miten tuo muotikin on muuttunut 😉 Ihanaa viikonloppua <3

  • Miksi hyvää muuttamaankaan? 🙂 olet todellakin hyvällä tavalla samannäköinen kuin nuorena 🙂

  • Voi miten ihana postaus 🙂 Piti kirjoittaa jo silloin perjantaina kun laitoin sun FB seinälle sen koiravideon mutta taisin unohtaa. 🙂

  • Täällähän pääsi ihanaan nostalgiahetkeen!
    Huomaan omassa aikuiselämässänikin yhtäläisyyksiä lapsuuskotiini ja -aikaan, ja osa niistä, yllätyksekseni, ihan tietoisina valintoina.
    Aika kuluu hurjaa vauhtia, soisin sen vähän hidastavan, mutta samalla iloitsen iän tuomasta varmuudesta ja rohkeudesta olla oma itsensä.
    Tuo hamsterinhäkki on symppis:) Vastaavanlainen pikkuyksiö oli omalla hamsterillanikin, väriltään meidän häkki vaan oli oranssi.
    Kiitos nostalgiahetkestä, tulen poikkeamaan toistekin 🙂

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud