Voi elämän kevät noiden eläinten kanssa!

Mökkiviikonloppu eläinten kanssa on aika vaivatonta, jos ei oteta lukuun matkoja. Onni pökälöi kantokoppaan menomatkalla ja pissasi kantokoppaan tulomatkalla. 

Kissat pääsivät myös talon alle karkuun, kun mökiltä lähdön aika tuli ja jouduimme houkuttelemaan kisut kantokoppaan kinkkupalojen avulla. Samulle ei annettu todellakaan suklaakakkua, vaikka kuvassa himoiten omaani katselee.

Ei annettu Samulle myöskään grilliruuan jämiä, mutta jollain ilveellä ja sekunnin murto-osan aikavälillä Samu dyykkasi roskikset ennen lähtöä. Dyykkauksesta ei olisi jäänyt kiinni, ellen olisi astunut Samun maissiyrjöihin mökillä, lits ja läts mikä kokemus.

Maissia onkin yrjöilty koko eilinen päivä ja Samppa joutui välillä ulos jäähylle, koska yritti tähdätä yrjöt aina matolle. Samun oksennustaudin eilen illalla hellittäessä päätti Onni kissa tehdä meille kuitenkin vielä pienet jäynät.


Viime viikon Onnin eläinlääkärin jouduin perumaan, koska Onni oli karkuteillä. Eilen illalla emme päästäneet Onnia ulos, emmekä tänä aamuna kello viideltä, huolimatta siitä, että Onni raapi sitkeästi makuuhuoneemme ovea. Tiedättekö muuten miltä kissan raapimat ovet näyttää?

Onnin sairastuttua diabetekseen Onni on tehnyt kaikki hädät hiekkalaatikkoon, mutta mikäs olisi parempi temppu, kuin kakkijäynä keittiön matolla, kun ei ymmärretä perheen kuningasta päästää ulos aamuviideltä. 

Ukkeli meinaan käveli aamulla suoraan paljain varpain torttusten päälle ja ei ollut iloinen ei. Onni piilotteli sohvan alla tiedostaen kyllä mikä temppunen oli tullut tehtyä.

Siinä kohden kun lähdin tänä aamuna eläinlääkäriin viemään Onnia diabeteskontrolliin, Onni oli jo aika vihainen ja toki pissasi heti lootaan, niin ettei pisunäytettä saatu kuin minipisara ja puristelemalla Onnia massusta.

Onni piti myös rauhoittaa, sillä Onni on jo niin vihastunut kantokoppaansa ja muutenkin insuliini on saanut Onnin kunnon paremmalla tolalle, kuten Onnin arpisesta naamataulusta näkyy. Pojassa on taas ruutia.

Onni on lihonut kilon ja sokeriarvot eivät vieläkään olleet hyvät. Myrkkyjä ei ole virtsassa mikä on loistavaa ja eläinlääkäri sanoi ettei Onni kärsi ja tilanne on todella hyvä alkutilanteeseen nähden. Silti tuli ontto olo, koska sokeriarvot olivat edelleen hurjan korkeat.

Samoin se on ihmislasten ja eläinten kanssa, että niitä hankkiessa ei tule pohdittua mitä tuleman pitää, on vain söpö vauva tai kissan/koiranpentu.  Matkan varrella tulee kohdattua paljon ei niin söpöä, mutta kyllä sitä perheenjäseniltä sietää paljon. Eihän se nyt ole juttu eikä mikään astua yrjöön tai kakkiin viikon sisällä, vaan normimeininki, mikä olisi hyvä ymmärtää, ottaessa vaikka sitä söpöä kissanpentua. Eläimet eivät ole vain ihmistä varten vaan me olemme myös eläimiä varten ja eläimiä täytyy kohdella kunnioittavasti loppuun asti ja huolta pitäen. 

Nyt on viime aikoina tullut paljon eläinasiaa, eläimet ovat sairauksineen ja kommelluksineen olleet aika paljon henkisesti tapetilla, on ollut hieman sellaista ketjureaktiomeininkiä.

Oletko sinä astunut kissan/koiran oksennukseen tai torttuun, jotain muuta vastaavaa mehukasta eläinasiaa kerrottavana? Minä täällä arvon lähdenkö kiikuttamaan kakkimattoa pesulaan vai alanko pesemään itse, kuivuisikohan ulkona? 

Huomenna muuten arvon John Frieda taika-apuvälineen, pysykäähän kuulolla, oikein iloista päivää kaikille sekopäisestä eläintarhasta 🙂


64 thoughts on “Voi elämän kevät noiden eläinten kanssa!”

  • Nuo kakka/oksennusjutut naurattaa kyllä jälkeenpäin, vaikkei just sillä hetkellä. Meillä ehkä paras oli kun lapinkoira Vilma kävi pulauttamassa meidän parisänkyyn tyynyjen kohdalle molemmille puolille pienet oksennukset.

    Mietin että onko tämä jokun vastalause jostain kun ne oli tähdätty niin tarkasti juuri pään kohdille. 😀

    No lasten kanssa ollaan hekoteltu tätä monta kertaa jälkeen päin.

    • Sänkyyn pulauttaminen on iha vihoviimeinen juttu, Osku on myös yrjönnyt yöllä sänkyyn, ei kivaa! Varmaan oli jokin vastalause, mutta mikä, voi hih noita eläimiä kyllä. Varsinaisia oveluksia.

      Jälkikäteen aina nauratta, vaikka sillä hetkellä ei pätkääkään.

      Aurinkoa päivään. <3

  • Anteeksi nyt kauheasti mutta tää taas piristi mun kökköstä työpäivää… Kiitos ja anteeksi <3 Meillä erittäin sairas koira eikä siksi mattoja ja parketit piloille kakittu. Ripuloitu. Oksennettu.

    • Hei ihanaa jos piristi, onpahan pökäleistä jotain hyötyäkin sitten, hihi. 😉

      Ei kuulosta mukavalta tuo teidän tilanne, zemppiä. <3

  • Olen aina tykänny eläimistä, ihan kaikista… lehmiäkin tuli lapsena hoideltua ja niiden läjiin kesäisin paljain jaloin astuttua – sitä itseään tursui jokaisesta varpaan välistä 😀

    Toivottavasti Onnin sokeriarvot alkais laskemaan, mutta hyvä jos se ei itse kärsi <3 mieltään ainakin kaveri osaa näyttää… 😉

    • Ihan sama juttu, no jos ei käärmeitä lasketa. 😉

      Onnia ei ole näkynyt tänään lainkaan, eikä olla saatu annettua insuliinia, on loukkaantunut lääkärikäynnistä, voi höh. Mieltään tosiaan osaa näyttää.

      Ihanaa päivää Marru <3

  • Meillä Nelli-mamma on kaikista koiruuksistamme aiheuttanut eniten koomisia tilanteita. Yksi parhaista on se, kun hän karkasi Seinäjoki cityyn grillille yöllä. Etsimme koiraa joka paikasta, ei löytynyt. Aamuyöllä viiden aikaan koira jolkutteli kotitiellä vastaan sinappiset grilliruokapaperit suusta roikkuen. Mamma oli käynyt vähän humpalla ja sen jälkeenhän tunnetusti aina hiukoo. 😀 Nyt jo niin rakas mamma on nukkunut pois, elettyään yli 15-vuotiaaksi. Voi olisi niin monta tarinaa tästä koirasta, että pitäisi kirjoittaa kirja. 😀 Ihanaa päivää Tiia. <3

    • Jösses! Paras ja hauskin tarina ikinä, tästä sun pitäisi kirjoittaa postaus. Kiitos päivän nauruista. <3 HIh ihana Nelli. <3

      Aurinkoa päivään ja hei aloita se kirjan kirjoittaminen. 🙂

  • En nyt äkkiseltään muista olenko paljainjaloin "torttujen" päälle astunut, mutta muistan elävästi kun aamulla unisena useammankin kerran olen paljain jaloin tai juuri puhtaat sukat jalkaan laittamisen jälkeen astunut pisulammikkoon – siinä kummasti kyllä herää o.O

  • Voi kyllä sairastavat eläimet ovat hyvin tuttuja ja sen takia onkin helppo samaistua kirjoituksiisi. Ihana että kirjoitat! Olen astunut torttuun ja liukumiinaan monestikin – varsinkin löytöeläinten kanssa. Tykkään kaikista eläimistä, käärme vähän mietityttää sen vuoksi koska se tarvitsee rotanpoikia ja hiiriä safkaksi, joista tykkään niistäkin:( Pinkku ei varsinaisesti raavi, mutta viime yönä se veti tassulla ovea hiljaa ja kauan niin että ääni kuului ja uni häiriintyi… ei päässyt enää terassille, niin tuli sitten viereen, on sillä vessakin mutta ei juurikaan käytä. Se ei lähde terassilta mihinkään siitä käy naapurin pihalla kakalla:) ja tulee äkkiä takaisin. Ulkoovea on raapinut ja aitaa, ja joskus ikkunaa tassuttaa että sisälle äkkiä, siilit syö:)

    • Voi Pinkkua! Juu sama niiden käärmeiden kanssa, mutta toisaalta kisutkin syö hiiriä..

      Sairastava eläin on aika rukka ja varmaan yrittävät juuri tähdätä matolle, kuin paperille heidän näkökulmasta. Fiksuja siis ovat vaikka se ei aina meistä siltä tunnu.

      Ihanaa päivää. <3

  • Voi harmi ton Onnin kanssa, onneksi edes sitä painoa on tullut lisää. Se on näkynyt kuvissakin, ettei ole niin ryytynyt. <3 Reviiriään näköjään jaksaa jo puolustaa, aikamoinen peto. 😀

  • Voihan sirkus! Joo, kyllä ne eläimet osaa mieltään osoittaa, jos oikein haluavat. Meilläkin kissa pissi aina yhden rottinkituolin päällysteen aina uudelleen vaikka jo ompelin uuden täytteineen. Ehkä se ei sopinut sen mielestä sisustukseen.
    Voimia sinne zoohun:)

  • En onneksi ole astunut mihinkään pehmeään ruskehtavaan, mutta silloin kun meillä oli kissat ja koira niin melkein yhtä inhottavaan tuli muutamankin kerran astuttua, nimittäin sormenpään kokoiseksi paisuneeseen punkkiin. Punkki oli paisunut eläimen turkissa verta imettyään ja pudonnut sitten lattialle. Kun sen päälle sitten huomaamattaan astui, niin kuului inhottava naps, ja punkki rähähti matolle. Yök!

    • Juu punkit on pahoja ja niitä löytyy meilläkin pulleina syötyinä, mutta astunut päälle en ole, mutta punkki on kyllä roikkunut syömässä kaulassani ja ei ollut kivaa. Sitä myrkkyä kaivettiin terveyskeskuksessa kaulasta syvältä, että saatiin kaikki pois. Ovat inhoja!

      Kivaa iltaa Kristiina <3

    • Todellakin, tänäänkin ollut vaikka kuinka pitkään poissa, kun suuttui eilisestä lääkärireissusta. 😉

      Kivaa iltaa teille <3

  • Hih, kylläpäs siellä on tapahtunut taas! Niiden torttujen poimiminen lattialta tai jopa matolta on paljon vaivattomampaa kuin pissojen poispeseminen…

    Viimeksi juhannuksena joku kissoistamme oli oksentanut vieraan kannettavan päälle. Olisi naurattanut, mutta vierasta ei. Saatiin kuitenkin lap top puhdistettua ja pelastettua..; ) On se jännä miten oksennukset täytyy ruilauttaa aina jonkin päälle, joko matto, liina tai sitten arvokkaampi juttu…

    • Juu paitsi jos torttu värjää koko maton, no kumpikin pitää pestä ja pissaan voi liukastua, no höh toki torttuseenkin kyllä voi.

      Ei ole totta ja vieraan kannettavan päälle, Heli sun pitäisi perustaa myös eläinaiheinen blogi. 😉 Juu kokeekohan eläimet kuitenkin, että on parempi pissata matolle, kuin lattialle. Vähän niin kuin paperin päälle koirat pentuina?

      Ihanaa iltaa <3

  • Noutaja tarvii kunnolla ruokaa, niin ei dyykkaa:) Minulla on asiasta 26 vuoden kokemus kahdella erilaisella noutajalla. Kuivamuonoaa pidettiin kupissa aina, mutta eivät he siihen koskeneet…tietenkään!

    15 vuoden aikana suuriruhtinatar oli niin ylimyksellinen, että vain kerran kun olimme 4 tuntia poissa emmekä teinneet, että hänellä on vatsa sekaisin, teki sisälle. Ei tullut mieleenkään moittia, vaan aloitmme ison parlamentin, että kuka on antanut ja mitä. Maasta Olga ei ottanut mitään eli opetimme sen trvallisuuden takia heti.

    Minä muistan astuneeni Merin vanhemman koiran kakkaan syyspimeällä, kun olin menossa vessaan. Dinakaan ei normisti noin tietenkään tee, mutta joku vatsavaiva. Paljon useammin astun oravien tuotoksiin, kun menen aamulla unissani lataamaan pähkinäpöytää. Ensimmäiset kurret tulevat syömään aamu-usvalla, mutta minä tietenkin sitten vielä nukkumaan. Seitsemän tammea on istutettu terhojen toivossa, onneksi yksi on jo aika iso…

    PS. Lähde4n Bessun kanssa ensi viikolla hyvästelmään Kodin Ykkösen, kun se kuulemma loppuu. Olemme viettäneet siellä niin monta tyttöpäviää, että ei tosikaan. Kerrankin oli tila-autossa niin paljon tavaraa, että kun avasimme luukun meidän portilla, mattoja, kukkia, ja rottinkisia tuoleja alkoi valua kadulle: Oi noita aikoja! Siis: Reima ei vielä tiedä, mutta häntä viihdyttää täällä siloin Bessun uusi novascotiannoutajapentu, joka on vasta 4 kuukautta. Mitäpä ei nainen tekisi saadakseen taas taloon koiran:)

    <3

    • Luulen kyllä, että Samu söisi vaikka hirven, on ahmatti ja sitten tulisi suolitukos ja vatsalaukku räjähtäisi, mutta oikeassa olet. <3

      Voi itku lopetetaanko teiltä Kodin Ykkönen, onko se vaan niin, että Ikea syö kaikki.. Höh ja mitkä muistot. No totta maar välillä on pakko saada karvattien seuraa, eipä ole juuri mikään muu niin terapeuttista.

      Aurinkoista iltaa Leena <3

  • Olen joskus kävellyt kaverin koiran tuoreen tortun päälle, kun en osannut ajatella, että torttuja voi löytyä sisältä 😉 Muistan vieläkin sen kuinka kenkien pohjia pestiin ja yökittiin samalla. Sulla on aika monta eläintä siellä, joten voi sattua ja tapahtua ihan mitä vaan.

    • Niin totta, koskaan ei tiedä mitä jännää tapahtuu. Torttu on tosi ikävä varpaiden välissä ja tuntuu, että torttunen haisee koko päivän nokkaan, hyi.

      Kivaa iltaa Maiju <3

  • Vanhemmilla oli niin viisas koira, että jos oksetti, hän etsi sopivan paikan ja työnsi jalalla kevyemmän maton pois edestä oksentaen sitten paljaalle lattialle. Nykyinen koira yökkii kuuluvasti niin pitkään, että itse kylässä käydessäni ihan heräänkin siihen – puolikuurot vanhemmat valitettavasti sitten eivät… Edellisen koiran muistan myös ripuloineen kerran lenkillä Oulun ytimessä niin pahasti, että koko ahterirustinki oli sellainen ihastuttavan ripulinruskea ja märkä ja haiseva collienkarvaläjä. Oli kiva kävellä kotiin keskustan läpi, sitten pestä sitä koiran takamusta ja pidätellä hajun takia omaa oksennusta. Yök. Ja RIP meidän ihana Coki, jota ei enää ole.

    • Ei ole totta, onpahan erittäin kekseliäs kaveri. Juu Samu ja Oskukin yökkii ja välillä ehdin hätiin ja välillä en. 😉 Juu ai kauheaa ja jos Samukin jotain pesee, niin peppua ei koskaan. Näen elävästi tuon Cokin tilanteen, toisella taisi olla massu aika kipeänä.

      Ihanaa iltaa <3

  • Vaikka noiden elukoiden kanssa sattuu ja tapahtuu niin on ne vaan silti niin rakkaita <3
    Milo jäi dyykkamisesta kiinni mökillä siitä, että koko roskis oli levitetty pitkin lattiaa aamulla 😀

  • Eläimien kanssa reissaaminen on kyllä aina mielenkiintoista.. Itse kävin jossain vaiheessa mökillä usein kissojen kanssa ja aina joku herroista keksi jotain tehdä automatkalla. Vain mainecoon on ainut, joka on asiallisesti autossa. Hän vain makaa eikä huuda ollenkaan.

    • Oi onpa mainecoon kiltti, meidän kisut naukuu ja tortuttaa heti jo kotikadulla tai siis Onni tortuttaa, Osku ei sentään. On ne hassuja.

      Kivaa iltaa Laura <3

  • Kyllä on tullut asteltua jos jonkinmoiseen läjään. 😀 Mikko oli ennen myöskin semmoinen, että automatkalla tuli aina paniikkikakka, mutta kun tajusin ottaa kopan syliin ja aukasta luukkua sen verran, että mirri pääsi kurkkimaan kuljetuskopan ulkopuolellekin, on matkustaminen ollut huomattavasti vähemmän haisevaa. 🙂

    • Hyvä vinkki, pitäisiköhän meidänkin kokeilla ensi kerralla, koska ei se kyllä ole kiva tortun löyhkässä matkustaa. 😉

      Kivaa iltaa Marika <3

  • Mannin jätöksiin ei ole tullut astuttua, mutta ulkona muiden eläinten jätöksiin kylläkin. Manni ei ole vielä onneksi kertaakaan tehnyt tahallaan tarpeita sisätiloissa muualle kuin hiekkalaatikkoon. Sen sijaan kaksi kertaa on tuonut sisälle elävän hiiren, jonka on tiputtanut suustaan lattialle ja hiiri tietysti on rynnännyt jonnekin piiloon. Siinä on sitten palveluskunta on leikkinyt kissa ja hiiri leikkiä.
    Toivottavasti Onnin sokeriarvot asettuvat kohdilleen. Työkaverini kertoi ostaneensa kissan kantokassin. Olisikohan sellaiseen helpompi saada kissat, koska yleensähän ne rakastavat kaikkia kasseja.

    • Oi on tuonut kuitenkin elävän hiiren. Se on muuten jännä, että kisuilla on niin kova tarve tuoda saaliit näytille. Meidän pojat pitävät hirveää mekkalaa, kun tuovat milloin mitäkin. Rotan päälle olenkin astunut, ei ollut kiva, oli kuollut tosin.

      Tänään sain pitkäaikaissokeritulokset ja ne oli hyvin laskeneet, eli tilanne näyttää varsin hyvältä ja toiveikkaalta.

      Kissat muuten rakastavat kasseja, ihan totta, jännä miksi kantokoppa on sitten niin hirveä asia?

      Ihanaa iltaa <3

  • Voi toisia ^_^ Mä en muistaakseni ole astunut torttuihin. Mutta torttuja on kyllä sitten tullut siivottua porukoilla jos mistäkin..eräs kissa teki kukkaruukkuun tarpeensa :O Mutta sitten taas Berliinissä lintu kakkasi päähän. Oli kiva, kun juuri oltiin miehen kanssa istuttu kakkujen ja kahvien kanssa alas ja tunsin sen..lähdettiin siltä istumalta kohti hotellia, mutta matkalla keksimme etsiä avoinna olevan kampaamon. Ja niin vain pesetin hiukset berliiniläisessä kampaamossa ^_^

    • Hihi ei ole todellista, kukkaruukkuun, no mutta hei siellähän on multaa. 😉

      Linnun kakki ei ole kiva, olen kokenut sen muutaman kerran, siinä on aina huonoa tuuria matkassa. Mutta berliiniläinen kampaamo tuli nyt koettua, joten jotain kivaa siinäkin. 😉

      Ihanaa iltaa Salka <3

  • Oi voi! Klassikkohan on se, että havahdut yöllä: kissa oksentaa. Tsekkaat, että menee lattialle, ei matolle, joten ajattelet, ettei tarvitse heti siivota, pyyhit aamulla. Ja sitten aamulla heräät ja kaiken unohtaneena astut siihen yrjöön. Mukavaa päivää kaikesta huolimatta! 😀

    • On niin klassikko ja kerran on Osku yöllä oksentanut sänkyyn, ei kiva ei. Mutta tuokin on tuttua, tuo yöpommi, johon aamusella tulee astuttua. 😉 Hih.
      Ihanaa iltaa <3

  • Jo vain meillä on totuttu noihin yllätyksiin. =) Kissa varsinkin kostaa jos tuntee kokeneensa vääryyttä. Minä jätin kissat ulos juhannuksena yhdeksi yöksi ja Mausu kosti pysymällä ulkona piilossa neljä vuorokautta. Odotti että minulle tule ensin kunnon hätä =) Inhottavinta minusta on nuo punkit, jotka tarttuu myrkytyksestä huolimatta. Syötyään itsensä täyteen ne pudottautuvat lattialle. Sen päälle kun sitten astuu, niin kuuluu vain läts ja veri roiskaa, yäks pöpöjä täynnä oleva veri. Mieluummin astun kakkaan tai oksennukseen =)

    • Voi itku Mausua, mutta fiksu kissa, ei voi muuta sanoa. Punkit on yäk ja niitä on etenkin Samussa vähän väliä ja syöneenä ovat lattialla. Minun kaulassa on myös punkki roikkunut syömässä, joten ehkä pahin kammo hellitti siinä, kun homma on koettu.

      Vaikeita kysymyksiä nämä, kakki, oksennus tai punkki, en osaa sanoa. Punkki olisi toisaalta kiva liiskata. 😉

      Kivaa iltaa Sude <3

    • Jos ei ole valmis, ei kannata hankkia kyllä. Koirassa on kyllä tosi kova homma ja meille ei Samun jälkeen kyllä enää tule koiraa, niin kiva ja ihana kuin Samu onkin.

      Ihanaa iltaa <3

  • Onhan ihan liikuttavaa lukea, että teillä, niin kissoja kuin koiriakin pidetään perheenjäseninä ☺☺
    Mutta tuo "torttuun" paljain jaloin käveleminen ei niin kivaa, varsinkaan heti aamutuimiin ☺~☺
    No minäpä sitte astuun linnun "torttuun" eileen mökin rappusilla, eikä sekään kovin hauskalta tuntunu, vaikka jotakin se nauratti ☺☺
    ♥♥♥~~♥♥♥

    • Hih niin onhan ne, mutta onhan niissä ne harmituksenkin aiheet, kuten meissä ihmisissäkin. Voi itku eli yhtä torttua tämä viikko. 😉

      Kivaa iltaa <3

    • Voi Viliä, koirat elävät kyllä ihan liian lyhyen elämän, kun ovat kuitenkin niin kokonaisvaltaisia perheenjäseniä. <3

      Ihanaa iltaa sinne <3

  • Juu…normi menoa noi oksennuksiin, pissalätäköihin ja pökäleisiin astumiset, varsinkin kun karvalapset oli pieniä…. Nyt harvemmein tapahtuu vahinkoja ja nekin kun itse olen ois ja mies on hoitovastuussa, se niihin astuu, en minä 🙂
    tässä pitäis lähteä mökkiä kohdenja tiedossa oksujen siivousta auton takaluukusta kun perille päästään…..Kumpikin koira päättää aina pari kilsaa ennen määränpäätä oksentaa :/ Ja ei ole merkitystä onko ruokittu vai ei, eikä sillä että pysähdyttäis pissatauolle tai ei. Se on varmaan se niiden " Milloin ollaan perillä? Joko ollaan perillä? Vieläkö on pitkä matka?"
    Aurinkoista viikonloppua!

    • Aaargghhh, mikähän siinä on, että eläimille autoilu on ihan karseeta hommaa. Zemppiä hurjasti automatkaan ja mukavaa mökkeilyä. <3

Vastaa käyttäjälle inilian Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud