Yhdessä, mutta erikseen…

Hirmuisen paljon on tullut viime aikoina mietittyä perheemme somekäyttytymistä ja älkäähän luulko väärin, olen juuri niin paha kuin mistä kirjoitankin. 

Muistelin omaa lapsuutta miten vaarini kainalossa katseltiin erilaisia länkkäreitä suomileffoja, jenkkiläisiä klassikoita ja mm. Kupla sarjaa. Silloin koko perhe katseli yhdessä televisiota ja yhdessä naurettiin vitseille ja yhdessä jännitettiin pelottavissa kohdissa.


Somekuva sieltä…



Nyt kaikilla on ainakin omat älyluurit, joissa on Viaplay, Netflix ja kaikki muut ilmaiskanavat. Jokainen katsoo eri ohjelmaa omalta luuriltaan, emme enää naura samoille ohjelmille, emmekä jännitä yhdessä.

Toki tämän voisi rinnastaa kirjojen lukemiseen, eihän kirjaakaan lueta yhdessä vaan yksinään ja kokemus on tällöin henkilökohtainen. Miksi sitten somen seuraaminen on suuri synti?

Kenties siksi, että se riistää aikaa myös niiltä kirjoilta. Luen valitettavan paljon vähemmän kuin ennen ja niin tekee muukin perhe. Ehkä myös siksi, että viikolla varsinkaan emme katso enää lainkaan televisiota yhdessä ja harvemmin viikonloppuisinkaan ellei ole erikseen päätetty leffailtaa, johon yleensä perheen teini sanoo ”mälsää”. 

Ennen televisio oli tuo syntitoosa, nyt älylaitteet. Kehitys menee eteenpäin ja eihän nuorempi sukupolvi tätä kyseenalaista, vaan me vanhemmat fossiilit. 


Somekuva tuolta.



Siltikin pelottaa, luonto, leikit, liikunta, yhteiset sarjan katsomiset ja kohta yhteiset ruokahetket ovatko kaikki kohta historiaa. Nuorempana en tiennyt paheellisempaa, kuin jenkit jotka katsoivat televisiota televisioaterioiden kanssa ja oli oikein suunnitellut tv-ruokailypöydätkin! Nykyään tämä taitaa jo olla ihan normimeininkiä.

Sorrun siis kaikkeen itsekin ja taistelen samalla vastaan. Jos me vanhempina emme näytä esimerkkiä lapsille, ketkä sitten. Pelkäänpä vaan, että esimerkit ovat kohta kalkkeutuneiden pölyyntyneitä tapoja. 


Pidetään huolta näistä hetkistä.

Yhteinen herkuttelu jos mikä yhdistää.


Kohta varmaan vietämme virtuaalisia jouluja, yhä vähemmän tapaamme ihmisiä livenä. Tilaamme kenties pizzaa netistä ja syömme ystävän kanssa ne omissa kodeissamme keskustellen samalla virtuaalisesti pizzan mausta. Kohta varmaan tuumimme, miksi turhaan vaivautua kotoa pois, kun miltei kaiken voi suorittaa netissäkin?

Kertoo sekin jotain, ensi viikon perjantaina lähdemme reissuun ja yhtenä asiana mitä kovasti lomalta odotan, on someloma. Eli sitä, ettei kännykkä ole yhdenkään perheenjäsenemme käden jatke.



Olen kyllä harkinnut, että hankkisimme Soneran liittymät kaikki, jotta voisimme olla aktiivisina somessa myös Latviassa, Tukholmassa ja Virossa, joinne matkaamme. Mutta päätin edelleen kuitenkin ei ja antaa aistien olla avoinna kaikelle muulle, kuin vilkkuvalle valolle ja älytoosien riippuvaisuudelle. Lomaamme voisikin kutsua vieroituslomaksi/vieroituslaitokseksi. 

Kyllähän se on niin, ettei mikään voita aitoa ihmiskosketusta, ystävän heleää naurua kasvotusten ja sitä, että lähtee liikkeelle ja kokee asioita aitona, eikä virtuaalisena, silti huoli näistä asioista ei ole turha. 

Miten siellä taistellaan älylaiteriippuvaisuutta vastaan, katseletteko paljon televisiota vielä, minä tuskin enää avaan koko laitetta, entä kirjat, luetteko?

Mukavaa lauantaita kaikille, nyt lenkille vaikka kait sieltäkin jotkut instamaisemakuvat pitää taltioida. Nettikoukussako, no totta mooses olen…


45 thoughts on “Yhdessä, mutta erikseen…”

  • Olen miettinyt paljon samaa. Perheen yhteinen aika on sirpaleista, juuri sen vuoksi että kaikki puuhaamme somessa omiamme. Yksi katsoo leffoja, toinen juttelee kavereiden kanssa monella eri sovelluksella ja minä luen blogeja, tykkään, kommentoin ja katson toisella silmälläni Netflixiä. Oikeastaan ainoita somettomia hetkiä ovat lomat, kun lähdetään ulkomaille ja ollaan hotellin wifin ulkopuolella. Niistä reissuista on nauttinut äksy teinikin. 😉 Ja ne ovat yhdistäneet meitä, uusperhe kun ollaan. Olen yrittänyt saada teinin kiinnostumaan kirjoista, samanlaista intohimoa hänelle tuskin syntyy lukemiseen kuin kuusi vuotta vanhemmalle siskolleen. Tuossa näkyy juuri teknologian kehitys, isosiskolla ei ollut Snäppiä, Whotzappia, Instaa eikä montaa muuta luurissaan. Hän oppi lukemaan ja arvostamaankin kirjoja, kuten kalkkeutunut äitinsä. (Joka syntyi dinosauruksien aikaan, jos tältä nuoremmalta tyttäreltäni kysytään) Ja kyllä minä olen miettinyt omaa somekäyttäytymistäni. Kun teinillä on vihdoin minulle asiaa, en heti hyppää puhelimeeni kun se pilpahtaa. Otin jopa kaikki muut paitsi soittoäänen pois. Mutta elämä muuttuu ja tekniikka kehittyy, kyllä minäkin Brontosaurus kuljen kehityksen mukana. Välillä niskojani nakellen, mutta perässä tulen kuitenkin.

    • Niin hyvin koettu ja juuri samoin koen, sirpaleista. Vanhemmat lapset ehtivät oppia rakastamaan kirjoja, mutta meidän nuoremmat ei enää samalla tavalla. Kyllä he lukevat, mutta eivät ole nokka kiinni kirjoissa, kuten olin nuorena.

      Niin hyvin kirjoitettu tämä ja allekirjoitan täysin: "Mutta elämä muuttuu ja tekniikka kehittyy, kyllä minäkin Brontosaurus kuljen kehityksen mukana. Välillä niskojani nakellen, mutta perässä tulen kuitenkin." Kivaa sunnuntaita Tiina <<3

  • Itsekin olen välillä tuota pohtinut; tälläkin hetkellä mies on omalla koneellaan toisessa huoneessa ja itse läppärin kanssa olohuoneessa tv-ruudun ääressä.. Ja toisekseen itse sorrun myös yhdessä sohvalla aikaa vietettäessä vilkuilemaan aika ajoin kännykkääni.. Someloma olisi siis ehdottomasti tarpeen – ihan vaikka viikoittainkin..

    • Ehkä sitä ennen eriytyi muihin askareisiin hakiessaan omaa aikaa ja nyt someen, mene ja tiedä. Mutta onhan se koomista, kun kaikki on yhdessä ja luurit nenun edessä. 😉 Someloma on kyllä niin kunnon aivoloma, aah. Kivaa sunnuntaita <3

  • Tämä on tätä nykyaikaa. En kännykkää niin kauheasti räplää, mutta tietokoneella tulee oltua kyllä paljon…ehkä liikaakin.

  • Onneksi meidän lapset ehtivät kasvaa miltei aikuisiksi ennen nykyistä SoMea. Tosin pelien peluuta jouduimme etenkin pojaltamme pienempänä rajoittamaan. Ja ukaasit olivat kovat, ettei nettiin saanut laittaa nimiä eikä mitään henkilötietoja – muuten tulisi täyskielto. Tänä päivänä taidan itse olla se pahin netissä roikkuja – nuoret aikuisemme pelaavat toki, mutta pelaavat myös lautapelejä – ja Facebookiinkin liittyivät kun oli pakko opintojen takia liittyä. Isäntä ei käytä mitään somekanavia – ja hyvä niin;) Älyluureja ei onneksi aikoinaan ollut – ja ne ovatkin minusta se orjuuttavin asia koko somessa. Itsellänikin.
    Itselläni on ollut sometaukoa pakosta ja olen joskus somepaastojakin harrastanut. Nyt silmä vielä rajoittaa täyden härdellin – onneksi telkkaria sentään pystyn katsomaan.
    Vaikka katsomme nuorten kanssa aivan eri ohjelmia, pidämme silloin tällöin etenkin tyttären kanssa tv-maratooneja – Bones, House, Maanalainen armeija iskee jälleen ja Pokka pitää -sarjat kyllä jaksavat heitäkin kiinnostaa. Tosin noista mainituista kaksi ensimmäistä vain tytärtä;)
    Joten älä huoli – tulee vielä aika, jolloin yhdessä istutte ja tuijotatte toosaakin.
    Ja kirjat onneksi pysyvät aina – niiden merkityksen huomaa ainakin silloin, kun ei pysty lukemaan. I know.
    Some ja digitaalisuus ovat tulleet jäädäkseen – ja viedäkseen yhä enemmän aikaa. Meidän vanhempien tehtävä on katsoa, että lapset saavat myös muita kokemuksia ja elämyksiä ja toisen ihmisen läheisyyttä.
    Nyt huutelee isäntä, että nyt lähdetään – pakko lopettaa vaikka sanottavaa olisi lisääkin. Menemme Sauvoon – ja mukaan lähtee Soneralla varustetut älyluuri ja iPad;)

    • Samaa huokaisen etenkin vanhimpien lapsien kohdalla, mutta nämä pienimmät. Kyllähän peliajoista tapeltiin heidänkin kanssa tai pojan oikeastaan. 🙂

      Hih täälläkään ei isäntä käytä somekanavia, mikä on taatusti ihan mahtava asia. 🙂

      Hienoa nuo lautapelit, monet nuoret ovat ne tänä päivänä löytäneet.

      Älypuhelimet ovat kaikista pahinta, ne ovat kuin käden jatke, niitä räplii hermostuneena ja hermostuu lisää. Itselleen tässä pitäisi asettaa someajat ja panna älyluuri lukkojen taakse.

      Aah Maanalainen armeija ja Pokka pitää, tuohon Bones sarjaan en ole päässyt sisälle, mutta hei ties vaikka joku kerta kokeilen ja sitten koukutun, kummasti aloin tuota Castle sarjaa katselemaan ja sekin on ihan kiva. .)

      Niin ymmärrän niin tuon kirjajutun, miten tärkeää olisi sinulle ja kun mummi 95v muutama vuosi sitten kävi kaihileikkauksessa ja nauttii taas kirjoista. Varmaan tulevaisuudessa yhä tarkemmin mietitään mitä kirjoja kustannetaan tai kaikki muuttuvat pokkariksi. Mutta vilkkuvalta näytöltä en halua kirjoja lukea, vaan juuri somerauhoittua.

      Niin totta ja mitä vanhemmat edelle pienet perässä. Niin vaihtaako Soneraan vai ei, no ei ainakaan vielä, ollaan sitten taas mukavasti somelomalla pian.

      Ihanaa reissua ihana Lady <3

  • Tottakai tätä käyttäytymistä miettii ja välillö ahdistaa. Itse olen nyt viime parin kkn aikana tietoisesti vähentänyt kotona laitteiden käyttöä. Silloin kun oon kotona puuhailen minin kaa, pelataan pelejö tai sitten mennään ulos. Ei toi pikkuinen halua enää kauaa mun kaa hengailla niin otan nyt kaiken minkä saan. Meillä neiti ei ole padille juurikaan tai katso telkkaria. Lukeminen ja äänikirjat vie voiton!! Hyvä niin!

    Halit!

    • Hyvä niin ja välillä täytyy oikein päättää jotta irtautuu somesta. Ei ole kirjojen voittanutta ja eilen nautin koko päivän tämän postauksen jälkeen niin hyvästä kirjasta, että nytkin tekee mieli hakeutua sen pariin, mutta tässä olen. 😉

      Kivaa sunnuntaita ja haleja sinne myös <3

  • Kyllä meilläkin ollaan aivan liikaa koneilla. Somelomaa tulee minullakin ensi viikolla, tulee taas tarpeeseen. Meillä on viikonloput varattu perheelle. Katsotaan iltaisin leffoja yhdessä ja silloin puhelimia ei saa katsella 🙂 Yhdessä syöminen on myös tärkeää.
    Ihanaa lauantaita <3

  • Mä en juurikaan räplää kännykkää, mutta läppäri onkin sitten lähes koko ajan auki. Koen olevani ihan "out", koska en käytä mitään snapchattejä, mutta oikeastaan se on tietoinen valinta, ettei koko aika mene vain ruutua tuijottaessa 🙂

    • Täälläkin ahdistaa snapchät, pitäisikö sinnekin itseni lonkeroida ja taas yksi somekanava lisää jota hallita ja joka vie aikaa. Ja joka tuuttaa minua ulos. Hyvinkin sinne kuitenkin menen, olen aina tälläinen jälkijättöinen, älyluurihan minulla on vasta ollut pari vuotta ja se oli tietoinen päätös se.

      Kivaa sunnuntaita <3

  • Ihan samaa mietimme tällä viikolla, kun kävimme kummityttöni luona. Olen siis ystäväni tyttären kummi ja hän on minun tyttäreni kummi. Nämä tulevat 5. ja 6. luokkalaiset istuivat vierekkäin pelaamassa samaa peliä omilla puhelimillaan ja juttelivat samalla. Jotenkin samalla kertaa rinnakkaista ja erillistä. Pizza-mietteistäsi tuli mieleeni, että olen pari kertaa ollut viinillä ystävän kanssa Facebookissa. 😮 😀 Tämä ystäväni asuu kaukana ja näemme vain kerran vuodessa, joskus perjantaisin olemme kumpikin tahoillamme kaataneet lasilliset viiniä ja asettuneet FB:n chattiin. Se on hassua ja epätodellista, mutta toisaalta keino saada keskustella…

    Somepausseja koetan pitää yllä ja meillä kotona ei esim. ruoka-aikoina saa ottaa kännykkää pöytään. Perheen yhteisten leffailtojen aikana on sama juttu.

    Mutta koko ajan nämä tavat ja säännöt muuttuvat. Saa nähdä, mitä on muutaman vuoden kuluttua.

    <3

    T. Lumiomenan Katja toisella Google-tilillään

    • Niin hauska tuo rinnakkain ja erikeen, hih lulen, ettei tämä oikein avaudu enää minun ikäisille, mutta tiedä vaikka menisin kehityksessä perässä. 😉

      Niin ei kaikki ole todellakaan negatiivista, miten voi muualla asuvia ystäviä ja sukulaisia nähdä livelähetyksenä ja pysyä instagramissa vaikka päivittäin heidän menoissa kiinni. Paljon on hyvääkin, niin paljon ettei meistä kukaan varmasti haluaisi somesta enää luopua, oli addiktio tai ei. 🙂

      Sama täällä ei ruokapöytään, mutta joskus leffaa katsellessa valitettavasti on tullut luuria räplättyä. 😉

      Kivaa sunnuntaita Katja <3

  • Me olemme ehkä tiukkoja ja juntteja, mutta meidän perheessä ei ole kenelläkään nettiä kännykässä. Minulla ja miehelläni on älykännykät, mutta emme käytä nettiä niiden kautta. Pojilla 13 ja kohta 11 v ei ole vielä edes älykännyköitä eli meillä ei kukaan ainakaan näpellä kännyköitä huvin vuoksi, kun ei sitä matopeliä viitsi pitkään pelata….

    Minun tulee oltua netissä välillä liikaa (läppärin kautta), mutta nyt lomalla olen palauttanut itseäni enemmän lukemisen, puutarhahommien jne äärelle. Meillä ei koskaan ruokapöydässä tai leffailloissa ole mitään nettijuttuja esillä, eikä telkkariakaan. Ei myöskään kylässä ollessa. Helpoksi tämän tekee tietty se, ettei niitä kännyköitä tosiaan viitsi hirveästi katsella, jos ei niillä oikein voi tehdä muuta kuin lähettää tekstiviestejä ja puhua.

    Ja olen kyllä hirvittävän iloinen siitä, että omat lapseni ovat päässeet näin isoiksi ilman älykännyköitä ja ipadeja. Voi olla, että olemme täysiä juntteja ja vanhanaikaisia, mutta näin meillä toistaiseksi mennään.

    • Hih no ymmärsin kyllä tuon, että ruokailuhetki on pyhitetty. 🙂

      Ette ole mitään juntteja, sanoisinpa, että somesta ym. pidättäytyminen on tänä päivänä erityislaatuista pikemmin, persoonallista ei junttia! Se on hyve, hieno arvo, ei huono.

      On hienoa ettei lapsilla ole älyluureja, hei hankin itsekin vasta kaksi vuotta ja se oli heti menoa se, niin miksi lapsilla pitäisi olla sitten? Se on se kilpavarustelu kavereiden välillä joka välillä aiheuttaa paineita. Pienillä lapsilla i-phonet en vaan käsitä. Ei ole minullakaan ja ei lapsille tule missään nimessä yhtä kalliita laitteita kuin minulla, joku tolkku sentään. Mutta näin siis meillä. Kukin tavallaan ja jos jollain on lepsumpaa tässä, niin toisissa asioissa taas ei, eli muiden elämää ei älyluurien kautta voi määritellä.

      Mutta ette ole juntteja, hyvä te!

      Kivaa sunnuntaita <3

  • Itse pidän välillä sometaukoja,fb lähinnä tuntui haukkaavan liian ison osan aamuista.Nyt riittää että pikaselaus aamulla ja illalla.Tv:tä katson silloin kun jotain mielenkiintoista näkyy,eli kesällä en yhtään.Instaan liityin syksyllä,oman henk.koht tilin avasin vasta juuri.Hirveästi en tosin sitäkään selaa.Blogeja luin jossain vaiheessa paljon,nyt ajanpuutteen vuoksi vain silloin kun on aikaa.Tiia,tiedän ihmetelleen mihin välillä hävisin.😉 Netflixiä katson kun on aikaa eli odotellessa ja pidemmillä reissuilla.Kirjoja en ole hylännyt,luen edelleen omat suosikit ja varaan myöskin kirjastosta.Miehen kanssa kun kaksin ollaan hän tutkii illalla ne itseä kiinnostavat asiat jotka liittyy 90%työhön saattaa olla että kumpikin tuijotetaan omaa kännyä/läppäriä mutta jutellaan samalla.Lapsista nuorimmat on käsi liimattuna someen ja se kieltämättä välillä ärsyttää.Sateeton kesäpäivä on itselle aikaa ulkona puutarhajutuissa yms jossa multakäteen puhelin ei vaan sovi.Whatsapissa taas on helppo pitää perheeseen yhteyttä jakaa pikapäivitykset kuvat ja tilanteet.😊

    • Ihan totta tuo ja täällä pidän facea kiinni ihan, ettei tule kurkittua, pikaselaus todellakin riittää eikä online oleminen. Enemmänkin olen instakoukussa, on niin kivaa katsella kuvia. Aika pitkällen nykyään instassa onn samat kuvat ja se tekee ehkä facen hieman jo mielenkiinnottomaksi.

      Kyllä jäin sinua kaipaamaan, mutta todellinen elämä se vain vei, niin kuin kuuluu pitääkin ja niin on juuri hyvä ja paras. <3

      Mieskin täällä plärää uutiset ja työhön liittyvät, mutta muuten ei ole missään somekanavassa, joten toki se on tervehdyttävää minullekin, tulee vähemmän hänen kotona ollessasan roikuttua netissä.

      Netflix on paha jos sinne iskeytyy kokonainen tuotantokausi hyvää sarjaa, uuh heti olen koukussa. Netflixiä tosin saatan katsella puolisilmällä samalla vaikka kun teen muuta. 🙂

      Netillä on hyvät puolensa ehdottomasti, whats up ryhmä perheelle tai seurata kaukana asuvien elämästä sentään paloja vaikka instan kautta. ELi hyvää ja huonoa niin kauan kuin ei ole riippuvaisuus.

      Kivaa kun olet täällä, ajoittainkin, mutta kivaa kuulla sinusta. <3 Ihanaa päivää <3

  • Meillä mennään jossain välimaastossa. Telkkari on meillä olohuoneessa ja lapsella on oma huoneessaan. Yllättävää kyllä pojan TV on melkeinpä ainoastaan ja vain pojalla pleikkarikäytössä. Joskus joku meistä eksyy katosmaan sinne jotain muuta ohjelmaa, jos toisesta telkkarista tulee jotain muuta "välttämätöntä". Eli meillä katsotaan telkkaria vielä yhdessä…

    Minä istun aika vaihtelevasti täällä työhuoneessani omalla koneellani ja nyt uutena olen liittynyt FB:iin, joka vähän "koukuttaa" (ainakin aluksi)
    Meillä ruokaillaan ja saunotaan vielä yhdessä, joten yhdessä tulee oltua ilman SOMEiluakin. Isäntä istuu illalla meidän kanssa olohuoneessa ja selailee vaihtelevasti IPadiaan. Eli summa summarum, meillä someillaan vielä kohtuudella, jokainen vähän omalla tavallaan ja onneksi tuota yhteistäkin aikaa löytyy vielä…Tarkkana tässä saa kyllä olla, itse kukin…;)

    • Telkkarin katsominen yhdessä on kivaa, ennen se oli muuten pahe, se televisio. Mutta siinä jännitetään, nauretaan ja koetaan tunteita yhdessä, joten sekin on enemmän yhteen liittävä kuin tietokone. Tosin jos vaikka lapsi muuttaisi ulkomaille, niin luojan kiitos netistä. Puolensa ja puolensa. 🙂

      Kohtuus on hyvä, niin kauan kuin some ei ole addiktio, niin kotona on kaikki hyvin. <3

      Ihanaa sunnuntaita <3

  • Koukussa ollaan täälläkin, vaikka ikäni huomioon ottaen ei uskoisi. Telkkariakin kyllä katsotaan joka ilta, mutta harvemmin "livenä", vaan tallennettuna, niin ei tarvitse kaikkia mainoksia katsella.Fb ja Instagram tulee katsottua muutaman kerran päivässä, mutta varsinkin fb on jo vähän menettänyt kiinnostavuuttaan omalla kohdallani.

    Mukavaa lomamatkaa teille. Mekin lähdemme ensi viikolla muutaman päivän pituiselle Lappeenrannan matkalle ystävien kanssa.

    • Ihan minkä ikäisenä vaan voi koukuttua. 😉 Niin livenä ei kyllä tule katsotta televisiota lainkaan. Ihan sama, jonkunmoisessa instakoukussa, faceen olen hieman kyllästynyt, etenkin kun molemmissa usein esiintyy samat kuvat.

      Ihanaa reissua teille, Lappeenranta on kaunis kaupunki. <3

  • Tämä asia mietityttää välillä myös itseäni. Silti puhelin on usein kuin liimattu käteeni kiinni. Todellakin on ollut myös vapauttavaa olla Tukholmassa yms kun ei ole känny ollut koko ajan kädessä. Nyt kun otettiin sonerat, niin siihenkin taisi tulla muutos. Ihanaa viikonloppua.

    • Niin tiedän meidät, some on niin meissä ja kuvat sinkoilee tuosta noin vaan. Toisaalta se sujuu meiltä stressittä, joten pukamia siitä ei niin kannata ottaa, etenkään saman henkisessä seurassa. Ukkeli ei ole somekanavissa, joten silloin pitää hieman hillitä. 😉

      Voihan Sonera, arvaa tekisikö mieli. 😉

      Ihanaa sunnuntaita Maiju <3

  • Telkkaria meillä ei juurikaan kesällä katsota, eikä netissä surffata päivisin, sitä kun on aina (muka) jotakin tekemistä, joskus kurkkaan nettiin puhelimella, mutta sitte illan tuntiina vierähtää vähän liiankin kans aikaa täälä koneella ☺
    Kivaa viikonloppua Sinulle Tiia ♫~♥~♫

    • Hyvä vaan, että someilu on aikataulutettu, niin ei haukkaa koko elämää. Mielestäni kuulostaa hyvältä.

      Ihanaa viikonloppua ma-te <3

  • Meillä ainoa somettaja olen minä. Tosin pojat ovat innokkaita pelaamaan ja katselemaan YouTubea. Minä olen varmaan nettipositiivinen äiti, koska meillä ei ole mitään aikarajoja tai päiviä milloin siellä saa olla. Ainoastaan esikoisen kanssa joudumme ajoittain soveltamaan Nettidiettiä. Niin kauan kuin on kavereita, harrastuksia niin voi nettailla ja pelatakin. Meillä lapsilla on ipadit lomareissullakin. Juuri makaamme dyynipatikoinnista uupuneita kahden pojan kanssa samassa sängyssä ja molemmat pojat selostavat peleistään ja minä naputella tätä viestiä kännykällä 🙂

    • Täälläkin tytöt pörrää tubessa ja katsovat tubestarojen videoita. Meilläkin on vapaata tuo, kyllä sen vanhempana huomaa kun alkaa mennä addiktioksi, mutta joskus silloin on kyllä haastavaa. Mutta aika rajatonta meilläkin, mutta ei ruokapöydässä ja ei kun katsellaan leffoja, tosin silloin itse välillä sorrun luuria räpläämään. 😉

      Juu meilläkin on reissuilla nähtävyys tai rantapäivän jälkeen lepohetki hotellissa ennen ruokailua ja silloin kaikki on somessa, mutta hei se on tätä nykyaikaa. 😉

      Kivaa kun lomareissulta ehdit kommentoida tänne ja teille mahtavaa reissun jatkoa tutuissa maisemissa tällä kertaa. <3

  • Paljon tulee samaa mietittyä. Tapahan se vaan on, josta pääsisi eroon, jos tahtoa riittäisi, mutta kun ei oikein riitä. 😀 Taas ulkomailla ollessa, kun oli kaikkea muuta puuhaa kuin kotona, tajusin kännykän ollessa päivisin tallelokerossa suljettuna, kuinka vähän teen sillä mitään. Ei ollut himotusta pelata, kuvata tai mitään. Ainoastaan illalla tuli katsottua sähköpostit ja julkaistua blogin kommentit, ihan vikana iltana päätin jopa niihin kommentteihin vastailla. Hieman jäin miettimään, että pitäisikö seuraavalla reissulla jättää koko luuri kotiin, se voisi olla todella rentouttavaa. 🙂

    • Ihan mahtava tuo someloma ja ajattele, hyvin olisi pärjännyt viikon ilman. Varmaan ensimmäisinä parina päivinä olisi vieroitusoireita, tai ainakin täällä päässä, mutta sitten varmaan tulisi ihanan kevyt olo.

      Ihanaa päivää Jonna <3

  • Niin asiaa kirjoitit – itselläni vaihtelee – välillä face on pitkiä aikoja kiinni ja välillä käytän päivittäin. En ole vielä halunnut itselleni älypuhelinta ( lue: minulla on se, mutta en käytä sitä – tuolla se lipaston laatikossa odottaa …) minä en tahdo puhelimeeni kaikkea sitä mitä älypuhelin tarjoaa … vanhanaikaista, eikö totta 😉 – ja kun sen sitten käyttöön otan niin ajattelen varmaan ,että miten pärjäsinkin ilman.. huoh. On niin totta tuo kaikki mitä kirjoitit yhdessä leffojen katsomisesta – sitä istuttiin porukalla itkemässä pieni talo preerialla ..nykyisin tykkään itsekin katsoa omissa oloissani ipadilta elokuvaa :).. jotenkin saa kunnolla syventyä katsomiseen … elokuvissa en viihdy yhtään – muistat varmaan ? ne rapinat ja höpinät 😉 voi herranen aika sentään tätä rajoittuneisuuttani 😀

    • Hyvä sinä ja hei täällääkin hankittiin vasta kaksi vuotta sitten. Sitten kävi juuri kuten kuvailit, koukutus ja jatkuvat luurin räpeltäminen, sellaista hermostunutta tohaamista!

      Pieni talo preerialla aina vaarin kainalossa, oi niitä aikoja ja mummi valitteli vieressä, että niin siirappia, niin siirappia. 😉

      Hih niin ne rapinat ja mäiskytykset, kova karkki ja sipsipussi, aargghh, häiritsee minuakin. Muistan tuon kommentin hyvin. Totta tuokin, että mekin nykyään tykkäämme katsoa padeiltä tai luureista sarjoja ja leffoja, koska siinä saa sitä omaa yksityistä aikaa, kuin kirjan lukeminen. Joten ei se some todella ole kaikessa paha, vain silloin kun itse ei enää sitä hallitse.

      Ihanaa päivää Anne, sometonta sellaista. 😉 <3

  • Somelomat! <3 Oltiin talvella NYCissä ja siitä tuli aika hyvä someloma, kun nettiä ei sielä voinut suorilta käyttää ja langaton netti toimi oikeestaan vaan Starbuckseissa ja Macy'sillä. Teki kyllä hyvää. Odotin,että Italian reissu oli ollut kans someloma, mutta langaton verkkomokkula, joka saatiin vuokralle autovuokraamosta pilas sen.. mut välillä tekee hyvää olla tavoittamattomissa edes hetken 🙂 Ihanaa viikkoa! <3

    • Eikö olekin mahtava fiilis ja sitten hih kahvilla tulee sompattua kaikki ja huomaa, ettei siihen niin paljoa tarvi aikaa käyttääkään.

      Omg langaton verkkomokkula, arvaa mitä sellaisesta en ole kuullutkaan, uuh tarvisinko sellaisen, arvaa pyöriikö päässä nyt. 😉

      Kyllä someloma on oikeaa aitoa aivolomaa. Ihanaa viikkoa Terhi <3

  • Mun älyluurissa ei oo ku vatsup ja insta. Kaiken muun somettamisen teen tietokoneella. Mulla on varsinki viime aikoina ollu someähkyä ilmassa. Mieluummin oon lukenu kirjoja (tahtina kirja per päivä) ja kattonu telkkaria tai käyny frisbeegolffaamassa. Ja tää on tehny hyvää! Huvittavinta on se, että ku mulla on someähky, ni alkaa tulla tekstiviestejä, että missä mää luuraan… 😀 Ehkä seki kertoo jotain tästä sometuksen määrästä. 😀

    • Hyvä sinä ja mikä voisi olla parempaa lomaa mielelle, kuin kirjojen lukeminen. Some ei anna aina edes mitään, mutta kirjojen kautta voi seikkailla vaikka minne. Mahtava tahti!

      Hih heti ollaan huolissaan, no mutta se on tämä maailman meno.

      Jatka samaan tapaan ja yritän ottaa mallia sinusta

      Hyviä lukuhetkiä Katarooma <3

  • Telkkaria mulla ei ole ollut ainakaan 15 vuoteen. YLEn Areenasta katson lähinnä Strömsötä. Kännykkää räpellän melko harvoin, mutta kotona ollessa istun koneella ihan liikaa! Tosin nyt kesä ja liikuntainto on vähentänyt koneilua. Äitini 74 v pelaili ainakin muutama vuosi sitten ahkerasti tietokonepelejä, joten kyllä nämä koukuttaa kaiken ikäisiä. 😀 Äiti käyttää muutenkin nettiä ym. ihan suvereenisti. Miten, onko teille iskenyt se Pokémon-kuume?

    • Niin kun ei telkkaria mihinkään vaan enää tarvitse. Hyvä se sinun kuntoilu, niin se oikea elämä ahmaisee, etenkin kesällä. Talvella onkin sitten enemmän aikaa käkkiä taas koneella. Itsekin olen vähentänyt vaikka postauksia pukkaakin. Niin ihan tietoisesti ollut tunteja poissa koneelta. Se tekee hyvää.

      Ei ole iskenyt, en edes tiedä oikein mistä kyse, ymmärrän sen että siinä on liikunnallinenkin muoto? Mutta en lähde mukaan, etten vaan koukutu ja ikinä en pelaa mitään, koneella menee liikaa aikaa. Meidän perheessä ei kukaan muukaan muuten ole Pokemon koukussa, hih oletko sinä?

      Ihania ulkoilu ja liikuntahetkiä Liiolii <3

    • En ole minäkään koukussa Pokemon-peliin. En pelaa mitään känny- tai tietokonepelejä, ei vaan jaksa kiinnostaa. Aina nauratti, kun äiti selitti jotain tietokonepeleistä ja minä olin "ihan pihalla", että eiks nämä roolit nyt mene vähän väärin päin. 😀 Aurinkoa!

  • Kun bloggaus & instaus on pariskunnan yhteinen harrastus, niin eipä kumpaakaan haittaa, jos toinen on somessa. Mutta tietysti välillä pitää ottaa taukoja, katsoa vaikka se leffa BooxTV:ltä tai lukea tai lähteä, yhdessä, ulos! Ei uusia asioita pitä tuomita eikä vanhoja haikailla, mutta tasapaino pitänee saavuttaa uusienkin juttujen kanssa 🙂

    • Hyvin sanottu tuo loppu, ihan juuri näin, pitää löytä tasapaino uusien asioiden kanssa. 🙂 Teillä on kivaa, kun on yhteinen harrastus mikä yhdistää ja auttaa ymmärtämään toisen harrastusta. Täällä kyllä onneksi mies suhtautuu kärsivällisesti lenkkipolulla kuvaamisiini, vaikka itse ei ole somessa lainkaan.

      Kivaa viikkoa Pirkko <3

Vastaa käyttäjälle Heli / Taikasaappaat Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud