Haikeutta sydämessä

Kyllä loma on ihana, mutta arjen rutiinit laittavat haahuilevan ihmisen ruotuun. Loma meni illat kukkuen yömyöhään, pitkissä laiskoissa aamuissa, söin mitä söin ja milloin söin ja sehän näkyy vyötäröllä ja kaikkialla. 

Padapimpadapum ja sitten koittaa kouluaamu, herätyskello soi, aamulla on jo metsälenkki tehty koiran kanssa, pyykit viikattu, pahvit viety keräykseen ja kaupassa käyty ja kello on vasta 9:00.

Arki oli taasen toivottava ja tervetullut, vaikka myönnän, että joka ikinen vuosi myös haikeuden pistos kylpee sydämessä. Lapset ovat taas vuoden vanhempia, itsenäisempiä, tarvitsevat äitiä vähän vähemmän. Koulupäivät pitenee ja kiinniotto tulevaan, oman elämän nurkasti kiinni tarttumiseen, on taas hitusen lähempänä. 

Tästä kuvastakin on jo kaksi vuotta. 


Pitäisihän tähän jo tottua, kaksi on lentänyt jo pesästä, mutta ei tähän totu ei millään, jokainen lapsi on päästettävä lentoon yhtä haikeana ja yksitellen.

Onneksi tulee murrosikä ja lapset irrottautuvat jo kotona ollessaan ja onneksi on vuosia aikaa jokaisen itsenäistymiseen sopeutua. Ei murrosikä olekaan vain lapsia varten, kyllä murkkuiän radikaalikin tempo, auttaa myös aikuista päästämään irti. Loputtomiin ei voi miettiä lasta suloisena vauvapallerona, suloinen pallero ajatus joka siintää vain mielessä, ennemmin kuin vaikkapa murkkuikä, kun lapsista aletaan haaveilemaan. 🙂 Jos lapsi kasvaa ja kehittyy, niin kyllä lapset vasta kasvattavat ja kehittävätkin aikuista. 

Välillä olemme olleet lasten juttujen vuoksi ”sydärin” partaalla, mutta kaikesta on toistaiseksi selvitty ja saatettu matkaan kaksi aikuista lasta, joiden fiksuudesta voi olla ylpeä. Joten kait kaikki hyvin menee näiden pienempienkin kanssa. 

Kyllä lapsen elämä aikuisuuteen on hieno matka, jonka mukana aikuinen saa kulkea, en vaihtaisi pois mihinkään vaan otan vastaan kaikki vaiheet, ”sydäreineen” kaikkineen.  

Tälläisissä ajatuksissa täällä astutaan syksyiseen arkeen, miten teillä siellä, samoja tuntemuksia, helpotusta, kaipuuta kesään vai jo syksyn kirpeyden odotusta. 

Lempeää tiistaita kaikille <3


62 thoughts on “Haikeutta sydämessä”

  • On se haikeaa… Meillä tosin pojat ovat "vasta" 6 ja 8, mutta kyllä kummankin kohdalla tunnen haikeutta. Poissa ovat taaperomainen pyöreys ja pikkulasten jutut. Nyt ollaan jo niin isoja poikia, että… Esikoinen on venynyt kovasti pituutta ja parin vuoden sisällä menee varmaan minusta jo ohi. Mutta rakastan niin sitä, että vielä nuo tulevat ja hakeutuvat syliin ja kainaloon ♥ Se on ihan parasta!

    • Voi ei miten ne kasvaa ja se on paha taitekohta, kun eivät tulee enää syliin, ei saa halata. <3 Meillä vielä pienintä saa halata ja isommat halaa kyllä nykyisin myös. 🙂

      Kivaa päivää Tuula <3

  • Ihana tuo kuva lapsista <3. Tänään juuri katsoin meidän vanhempaa ja mietin miten kaunis neiti hänestä on kasvanut. Ja aina kun katson, niin sieltä tulee kommentti "mitä tuijotat?" :). Minulla on jostain syystä asiat nyt niin, että ihan sama onko kesä, syksy tai mikä vaan, kaikki on hyviä. Ihanaa arkista loppuviikkoa <3

    • Hih just tuo "mitä tuijotat". <3 Niin on kivaa seurata kaikkia kasvuvaiheita ja huomata olevansa onnekas, että näin on. 🙂 Kaikki vuodenajat ihan yes, mutta helmikuussa väsähdän, pitkäaikainen pimeys on vaan liikaa.

      Ihanaa loppuviikkoa ja toivottavasti pian nähtäisiin jossain <3

  • Aina näin syksyn lähestyessä ja koulujen alkaessa muistaa sen ajan kun omat lapset olivat vielä koululaisia. Miten jännittävää ja kivaa oli aina koulun alku. Ne vuodet menivät vauhdilla ja haikeana niitä nyt muistelen. Nyt on se aika elämästä kun kaksi vanhinta lapsenlasta on jo yläasteella, yksi ala-asteella, yksi aloittamassa eskarin ja pienin aloittaa päiväkodissa.

    Minusta tuntuu ihan hyvältä että ilma on jo hiukan syksyinen ja illat pimenevät. Näin eläkeläisenä ehtii nauttia kaikista vuodenajoista, vaikka kyllä tuntuu että kesä meni taas ihan vauhdilla.

    Tunnelmallisia syyskesän päiviä sinulle!

    • Niin eikö ihmeellistä ja lasten kanssa se on niin täyttä elämää, että aika viuhuu vaan. Mutta hieno on elämänkulku, että elämä ja suku jatkuu ja sitä saa seurata.

      Syksy on kiva, mutta talven liika pimeys käy jossain kohden raskaaksi.

      Oikein ihania syyspäiviä Kristiina <3

  • Haikeutta ja samalla iloa on ilmassa, kun pienet ei ole enää pieniä vaan osaavia ja aktiivisia koululaisia, isompi jo yläkoululainen ja vauhdilla teiniytymässä. Mukavaa syksyn alkua, Tiia <3

  • Täällä on tällä hetkellä meneillään ihan hirmuinen kriisi ja luopumisen tuska, kun käytiin puolessavälissä lomaa heittämässä vanhemman pojan muuttokuorma 500 kilometrin päähän ja nuorempikin taas eilen veti puolustusvoimien mustat saappaat jalkansa, laittoi baretin päähänsä, halasi ja lähti. Sinne me jäätiin miehen kanssa eteiseen istumaan ihan totaaliseen tyhjiöön.

    Samalla tottakai ollaan onnellisia siitä, että pojilla on "siivet" ja oma elämä, jossa ollaan taustatukena sen minkä voidaan, muttei enää saada elää siinä niin tiiviisti mukana kuin silloin, kun kaikki oltiin saman katon alla.
    Itkettää vaan, mutta pakkohan tähän on tottua. Täytyy vaan keksiä itselleen jotain uutta tekemistä, joka vie ajatukset pois haikeudesta.

    Voi meitä äitejä <3

    • Voi Annukka, halirutistus <3 Pahat on vanhemmilla siellä paikat. On ollut vuosia, vilskettä ja elämää ja yhtäkkiä tapahtuu STOP. Jännitän tuota tyhjää taloa itsekin tai olenkohan sitten niin ikäloppu, että jopa vähän huokaisen ilosta. 😉

      Äidin sydän on aina lapsissa, sitä vaan on opittava jotenkin kestämään se, ettei välillä puhelua tule viikkoihin. Ai kauheeta.

      Zemppiä murunen <3

  • Samanlaisia ajatuksia pyörii täälläkin mielen päällä. Mutta onko se äitiyttä, naiseutta vai ihan ihmisyyttä, että sitä on samalla selä haikea että iloinen lasten kehityksestä ja kasvamisesta?

    Muksaa päivän jatkoa 💕

  • Ihana tuo kuva! <3 Kyllä sitä itsekin tulee aina miettineeksi syksyllä, että taas mennään vuoden loppua kohti ja kohta onkin joulu ja vuosi vaihtuu jälleen. Jotenkin sitä havahtuu siihen, miten nopeasti aika kuluu. Välillä se vähän kauhistuttaa, vaikka syksystä pidänkin. En tykkää jatkuvasta vesisateesta ja pimeästä, mutta tunnelmallisista illoista kotona omassa rauhassa ja kaikesta uudesta, mitä työrintama aina tuo tullessaan <3

    • Sano muuta, miten vasta olin nuori ja nyt jo näin vanha. Voi mahoton. Syksy on aika kiva, mutta loputon pimeys, se on inhaa.

      Ihanaa viikkoa Mia <3

  • Ihan samoja ajatuksia täällä on mietitty, vanhin on nyt 20, kovaa kyytiä irtautumassa kotoa ja seuraava 18, samoissa tunnelmissa, onneksi nämä kaksi pienempää vielä hetken pysyvät kotona, mutta pikkuhiljaa murkkuikä lähestyy ja sitä myöden irtautumista tehdään. On hienoa katsoa, miten fiksuja ja pärjääviä näistä lapsista kasvaa, olen kyllä kanssasi niin samaa mieltä siitä, että matka aikuisuuteen on huikea seikkailu tässä lapsen vierellä!

  • Samanlaisia ajatuksia lomailusta sekä arkeen paluusta täälläkin. Vaikka lomailu on kuinka ihanaa ja erityisesti omanlainen vapaus tehdä ja olla miten lystää niin kyllä se vain niin on, että arjen tuomat rutiinit sitten taas tuovat tähän ihmiseloon sitä toivottua järjestystäkin. 🙂

    Kun on kaikkea sopivassa suhteessa niin eiköhän silloin tule se paras kattaus – tässäkin asiassa. 🙂

    • Ihan juuri niin, ihan täydellinen kattaus. Pitkän arjen jälkeen sitä odottaa lomaa ja loman jälkeen osaa arvostaa arkisia rutiineja <3

  • Mulla oli kans sellainen haikea olo, jotenkin tuntui arkiselta kesän jälkeen kävellä tapaamiseen, jossa selviäisi tämän syksyn suunnitelmat. Tänään sitten sateen vuoksi aivan syysmoodissa. Ehkä sitä pitää alkaa odottamaan joulua. 😉

    • Niin joulu on aika kiva. On syksyssäkin, jos on kaunis kuulas syksypäivä, illalla kynttilän valossa hyvä kirja. Mutta jotain haikeaa siinä on joka kerta, kun luonto menee talviunille. <3

  • Kun ei oikein voinut tänäkään kesänä kunnolla irrottautua yrittäjän arjesta, on hieman levoton olo arkeen paluun vuoksi. Toisaalta kaipaa säännöllistä rytmiä ja aktiivista syksyä tapahtumineen, mutta mieli halajaa vielä muutaman päivän irtiotolle, jotta saa nollata mieltänsä ja olla hetki sivussa blogista ja somestakin! Lempeitä elokuun päiviä sinne : )

    • Niin jos ei saa ihan kunnolla levätä, niin silloin kaipaa vielä jonkun kolon, jossa levähtää. On sinullakin ollut paljon kaikkea, pieni vauvelikin, niin siinä jo riittää. <3

      Ihania päiviä Heli <3

  • Lapset kasvavat ja itse vanhenee.. Se on kylmä totuus 🙂 Mutta toisaalta ihanaa kun lapset ovat aikuisia ja yrittävät seisoa omilla jaloillaan, mutta tosiasiassa tarvitsevat vielä meitä, vaikka aikuisten kirjoissa ovatkin. Se vaihe kestää varmaan siihen saakka kunnes itse on niin vanha että tarvitsee lapsia.. 😀
    Jotenkin syksy on ihana, vaikka kaihoisa se onkin.. olen syksyn lapsi.
    Mukavaa viikkoa!

    • Ihan totta ja on kivaa, jos lapset haluavat vanhemmiltaa neuvoja ja tukea. <3 Että saa olla vanhempi. Olisi niin toivottavaa, ettei vanhuus menisi niin, että lapset joutuvat hoitamaan. Mutta niin monella se menee niin.

      Syksy on kaihoisa, mutta siinä on jotain turvallistakin ja on enemmän vaikka "lupa" möllötellä kotona. <3

      Kivaa viikkoa <3

  • Minusta oli ihanaa, kun arki alkoi ja ikiliikkuja-tarmonpesät saavat kehittävää tekemistä. Viikon verran teimme miehen kanssa puoliksi etätöitä, jotta poikien ei tarvinnut olla yksin kotona. Muutamasta sähköpostista tuli siltä viikolta kyselyitä, että mitä oikein tarkoitat, kun puuttuu sanoja 🙂

    Haikeutta tunsin minäkin syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Esikoista ei todellakaan saanut mennä saattamaan, eikä edes keskimmäistä. Kuopus lupasi, että voin saattaa hänet sillä ehdolla, että heti kun hän näkee kaverin, hän menee kavereidensa luokse.

    Sydäntä repivän haikealtahan se tuntuu, että se usein kaivattu päivä, jolloin ketään ei kiinnosta minun seurani on vuosi vuodelta lähempänä. Niisk.

    • Ihan totta, silloin kun omat villit tytöt olivat pienempiä ja pomppivat pitkin seiniä, niin silloin varsinkin koulun alku oli toivottu ja odotettu. <3

      Ihan niin samat tunteet, kun enää kuopus halaa, kohta ei hänkään. Ihan ovella on äidistä irrottautuminen ja se on kyllä kova paikka, kun ei kainaloisiaan saa enää halata.

      Zemppiä meille <3

  • Koko perheen murrosikä se on. Ihan totta. Ehkä koulu on jo sitä sopeuttamista osaltaan. Oman ajan saamista muutamaksi tunniksi, vähän niinkuin lapsilla vaikkapa kerho tms. Katsotaan, kuinka sopeudutaan. Sitten kun ollaan tarpeeksi vahvoja antamaan lasten mennä kotoa, se tapahtuu. Ja loppupelissä lapset eivät ole kuitenkaan poissa.

    • Totta koulu on ensimmäinen irtiotto ja kasvun paikka lapsella tai eskari/pvkoti. Niin ja ihan totta, ei kannata murehtia tulevaa, koska kotoa muuttaa aikuiset lapset, eivät lapsilapset, joita he vielä ovat. <3

      Loppupeleissä eivät ole poissa, se onkin se lohduttavin ajatus <3

  • Meillä kotona nyt muutosten syksy ja en oikein tiedä olisinko onnellinen vai surullinen. Ehkä vähän molempia 🙂 Onneksi en kuitenkaan vielä jää kokonaan yksin, vaikka senkin aika tulee pian. Se on sitä elämää 🙂

    Ihanaa loppu viikkoa !

  • Haikeaa on kun kesä loppuu ja arki alkaa. Mutta toisaalta en jaksaisi ainaista kesää ja aikatauluttomuutta. Kyllä syksyä tulee odotettua ja ihanaa aikaa on sekin. Tosin marraskuussa alkaa tuntua, että voisi jo valostua, sillä se pimeys alkaa ahdistamaan.
    Kivaa tiistaita sinulle <3

    • Ihan totta, sitä kaipaa rutiineja ja arkea. Kivaa on aikansa heilua, mutta myös jotenkin päämäärätöntä. 🙂 Se pimeys, sitä on vaikea kestää, mitä enemmän ikää tulee.

      Kivaa keskiviikkoa <3

  • Voi kyllä! Aina haikea olo kun kesä loppuu ja syksy siintää edessä. Puhumattakaan nuorten kasvamisesta ja irtautumisesta. Kohta minua ei äitinä enää samalla tavalla tarvita. Toisaalta haikeeta, mutta hei nyt pitää myös ottaa siitä ilo irti:) Mutta kyllä täs silti on kuulolla, että:" missäs oot ja kenen kanssa!? Ja nyt kotiin sieltä!!!:D

    • Kuulostaa kovin tutulta, voi ne monet yöttömät yöt, kun on tullut odotettua, että "kengät" saapuvat eteiseen. Mutta sitten kun muuttavat omilleen, niin silloin ei enää voi ja on päästettävä irti ja otettava vaikka se ilokin irti. <3

  • Huiii! Täällä kanssa ollaan sydän syrjällään, kun pieni meni jo kolmannelle! En kestä mihin tämä aika menee!!Olen myös saanut kuulla ystäväni tyttären teini-angsti-juttuja…mä en voi edes miettiä mitä on vielä edessä!

  • Onneksi kesäsäät ovat ilmeisesti palaamassa ja rakastava koti on lapselle tärkeä juttu. Se kantaa pitkälle aikuisuuteen saakka 🙂

  • Suloinen kuva ♥ Mä en ihme kyllä tunne kesästä haikeutta, syksy on jotenkin niin ihanaa aikaa mutta on se aina iso muutos kun koulut ja arki alkaa. Lapset venähtäneet puolipäätä kesän aikana ja ihan jo varhaisteinejä vaikka vielä ala-asteen vikat luokat menossa. Mullakin vanhemmat lapset jo lentäneet pesästä, nautin siitä kun nämä juniorit vielä viihdyttävät ja työllistävät meitä pitkään 😀 Miten sitä osaakaan sitten joskus olla kun ketään ei tarvii passata!? Kivaa viikon jatkoa ♥

    • No sepä siinä on, mutta ehkä ikä tekee tehtävänsä ja sitten on aika meidänkin huokaista ja ottaa vähän rennommin. <3 Kivaa viikkoa <3

  • ♥ haikeuteen. Ymmärrän tuon niin hyvin, vaikka omani ovat vielä muutaman vuoden alakoululaisia. Silti se itsenäistyminen… Miten sitä joka vuosi tuleekin enemmän ja enemmän. Hyvähän se on, mutta silti haikeaa.

    Kuitenkin: ihanaa alkavaa syksyä! Tämä on aika mukava vuodenaika.

    • Niin kunpa saisin hetkeksi tai edes päiväksi palata vauva-aikaan. <3 Ihanaa alkanutta syksyä, tämä on juurikin parasta kirjojen lukuaikaa. <3

  • Ihana kuva. Täälläkin on kaipuuta kesään, hyviin yöuniin ja lepoon. Samalla kuitenkin toiveikkuutta syksyn suhteen. Työssä kiva projekti ja kaikenlaisia suunnitelmia muutenkin elämän suhteen. Ihan kivasti menee 🙂

  • Kaunis kuva! Niin se vaan menee että lapset on vain annettu meille lainaan. Tulee aika jolloin on annettava heidän kokeilla omia siipiään. Myös minun on kasvettava tähän hetkeen. Toivottavasti siihen menee vielä monta, monta vuotta.
    Ei ole helppoa olla äiti, aika raskasta välillä ja välillä niin palkitsevaa. Tsemppiä meille jokaiselle!

    • Lainaa vain, muistan kun olivat vauvoja, miten juuri tuo ajatus silloin tuntui niin pahalta. <3 Mutta nyt sitä jo hiljakseen työstää.

      Äitiys on maailman palkitsevin ja raskain homma, näin se kyllä on <3

  • Kesälomani oli tänä vuonna niin lyhyt että kaipaan sitä pitkää kesälomaa todellakin ❤️ Äitinä olo on maailman tärkein työ ❤️Ja parasta ❤️ Vaikka välillä sydän syrjällään täälläkin saa olla 😃Kivaa syksyn aloitusta ❤️

  • Haikeaa on, mutta samalla tulee ylpeyden tunteita siitä, että avuttomista lapsista kasvaa hyvää vauhtia itsenäisempiä nuoria ja taakka helpottaa joiltakin osin.
    Meillä täyttää vanhin kohta 17 vuotta, ihan hirvittää, kun aika on mennyt niin nopeasti. Muutaman vuoden päästä kotoa pois lähteminen tulee ajankohtaiseksi, hui pelkkä ajatuskin kauhistuttaa. 🙂

    • Niin ihan juuri niin, haikeaa, mutta ihanaa, mielenkiintoinen matka, ihan se paras kaikista.

      Ihmiselämä on kyllä yksi hujaus.

      <3

  • Mun poikani on nyt 31 ja olen suunnattoman onnellinen että hän on itsenäinen aikuinen. Huomaan että näin jälkikäteen kun ajattelee niin olen ollut aina siinä hetkessä mitä elän (ja mitä vaihetta lapsi elää) kaikkein onnellisin. Muutokset ja kasvu uuteen vaiheeseen kulkee niin luonnollisesti ettei sitä oikeastaan edes huomaa. Niinkuin vuodenkierto, vuodenajatkaan eivät vaihdu yhtäkkiä vaan juuri niin luonnollisessa syklissä ettei sitä välttämättä edes huomaa. Ehkä eniten tunsin haikeutta kun saatoin poikani armeijan bussiin. Ja sitten taas kuinka iloisena menin ensi kertaa hänen omaan kotiinsa kahville 🙂
    Mun loppukesä meni äksidentin vuoksi vähän "pipariksi", siltä osin mitä olin suunnitellut mutta en ota sitä niin että olisin menettänyt jotain, syksy tulee niin kuin jokaikinen vuosi se on tullut ja mitä vanhemmaksi tulen niin olen oppinut elämään tässä päivässä. Nautitaan tästä päivästä, näistä hetkistä ja juuri sen ikäisistä lapsistamme kuin he kulloinkin ovat. Siinä on sisäisen rauhan salaisuus 😉
    Iloa ja rakkautta viikkoosi <3

    • Ihan totta ja jos osaa elää hetkessä, niin silloin osaa nauttia kaikista vaiheista ja kaikki vaiheet ovat yhtä hyviä.

      Olet niin ihana ja viisas ja kommenttisit tuovat aina sielunrauhaa, olon, että näinhän se juuri on.

      Ihanaa viikkoa muiskujen kera <3

  • Mun nuorimmainen meni JO ysille. Heräsin tajuamaan sen viikonloppuna, että jestas, tämän vuoden jälkeen on edessä lukio. Missä ihmeen välissä aika on tänne saakka hupsahtanut??

    Aikoinaan viikon itkin, kun tytär muutti pois kotoa. Ei muuttanut kuin 800 m päähän, mutta olihan se iso tapahtuma sekä minulle jäädä yksin että tyttärelle nousta niinkin omille jaloilleen. Viikon itkujen jälkeen pyyhin kyyneleet ja nauroin itselleni. Ylpeähän minä tyttärestäni olin eivätkä lapsemme ole meillä kuin lainassa. Kauheeta, kyynelhän tässä taas silmänurkkaan nousee :)…

    Tsemppia sulle, ihanuus <3!

    • Ooh on jo niin iso <3 Aika vaan valuu sormien läpi, kuin tiimalasissa.

      Voi sinua, ymmärrän niin yskän ja niin ymmärtää ne meidän lapsetkin, kun saavat omia lapsia. Sitten koittaakin taas uusi erilainen aika ja monesti myös lapset ja vanhemmat taas lähentyvät ihan eri tavalla. Kamalaahan se olisi, jos jäisivät "peräkammarin pojiksikin", vaikka luopuminen onkin haikeaa.

      Kiitos sinulle ihanainen ja aurinkoa viikkoosi <3

  • Haikeutta oon tuntenut tyttärien muutettua pois kotoa ☺
    Haikeutta on ilmassa myös nyt kun kesä tekee loppuaan ja tuo syksy väistämättä on ihan nurkan takana ☺ Minä kun en oo mikää syysihminen ja voisin nukkua kuin karhu hyvät talviunet ☺

    Ihanaa keskiviikkoa Sinulle Tiia ~♥~♥~

    • Niin talviunet voisi olla mukavat. Pimeys on niin kauheaa aikaa, ihan sama täällä. Koitetaan nauttia kaikista lämmön hiukkasista mitä vielä saadaan. 🙂 Ihanaa viikonloppua ma-te <3

Vastaa käyttäjälle Anu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud