Selfiet, narsismin muoto vai opetusväline itsensä rakastamiseen?

Istuin maanantaina kampaajalla odottamassa, kun tyttären hiuksia leikattiin ja pläräsin luuria. Näin kesällä ei vaan tapahdu riittävän kiihkeätempoisesti mitään ja tuotapikaa oli jo kaikki päivän uutiset surffattu, joten mitä tein sitten seuraavaksi?

Aloin ottamaan itsestäni selfieitä ja aika monta otinkin, joista sitten yhden kelpuutin Instaan lähetettäväksi. Näytinkö siinä parhaimmalta, en välttämättä, mutta omaan makuun hymy ja silmien katse oli luonnollisin vaikka leukani oli liian leukaisa. 


Tämä selfie päätyi Instaan, koska siinä on luonnollinen hymy,
eli silmätkin nauraa.
Katsokaa joskus hymyileviä kuvia niin,

 että peitätte henkilön suun kädellä tai sormilla, jos silmät eivät hymyile,
 hymy ei tule sydämestä asti.
 Hymy johtuu siitä, 

että kampaajan tuolissa istuva tyttäreni nauroi ääneen kampaajalle,
”äiti tuolla ottaa selfieitä”, 

olin tyttären mielestä hieman pökiö eli naurettava. 😉



Samalla kun latasin kuvani Instaan hieman häveten, en oikein tykännyt itsestäni. En ole koskaan viihtynyt kuvissa ja parhaat kuvat minusta ovat aina olleet niitä, joissa en ole tiedostanut, että päädyn johonkin valokuvaan. 

Selfiet ovat siitä vapauttavia, että kameran kanssa voi leikitellä aivan salaa ja ottaa itsestään tuhat kuvaa, mutta mikä tämän kaiken tarkoitus on, miksi ottaa selfieitä, kuvia itsestään?


Tässä selfiessä en ole niin leukaisa,
mutta ilme on teennäisen epäaito, hylky tuli!
Testatkaa muuten peittämällä tässä kuvassä kädellä suuni, näettekö,
silmät eivät hymyile. 

Olen lukenut tutkimuksen, jossa todettiin, että oliko se vaikkapa viisi selfieitä päivässä ottavalla ja julkisuuteen ne lataavalla, on taipumusta narsismiin? Mikä on vuorokauden aikana määrällisesti korrekti määrä selfieitä julkisiin somekanaviin vai päteekö selfieissä vanha sananlasku ”kohtuus kaikessa”? 

Tutkimuksia nyt on aina suuntaan ja toiseen, mutta toisaalta minua hieman ärsyttää, että juuri sitä elämänsä yhtä tärkeintä ihmistä eli itseään ei saisi sitten liikoja kuvata, koska asialla on itsekeskeinen kaiku. Miksi ei saisi, kuka niin sanoo, enkö minä aikuinen nainen saa tehdä ihan mitä minua itseäni huvittaa?

Kaiku ei ole yleisö joka korvaani kuiskuttelee vaan oma sisäinen ääneni, joka on kasvatettu siihen, ettei itsestään mölyä pidetä. Vaikkapa tyyliin, enhän minä ole kaunis vaan ruma!!! Jos joku sanoo kauniiksi, juu ei ruma olen ja alan väittämään sanojalle vastaan, enkä todellakaan ymmärrä sanoa vain lyhyesti kiitos, en edes omalle miehelleni.

Juuri tämän kuiskuttelevan järjen äänen vuoksi, olen halunnut osittain kääntää selfien ottamisen myös postiiviseksi asiaksi eli itsensä rakastamisen muodoksi.


Tämä olisi hammasneurootikon mieluisin selfie,
jos vain olisin osannut katsoa siihen kameran aukkoon,
kuten näette selfieiden ottaminen ei ole mitään simppeliä hommaa.
Kivaa kuvassa on,
miten hampaat hohkaa pimessä valkoisempana kuin ovatkaan,
 hammaskuvana tämä on paras!



Jos juuri tänään on hyvä hiuspäivä ja meikit kuontalossa vielä suht ok, niin pitäähän se jestas sentään ikuistaa, sillä voi niitä kuukauden kaikkia muita päiviä, kun asianlaita ei näin ole. Sitä paitsi en tästä kuitenkaan enää nuorene. 😉

Ihmisillähän on tapana kehua kuvia näytti niissä miltä tahansa, koska se on kohteliasta. Kehuminen kuitenkin on samalla  hieman kiusallista, koska olen niin ankara itselleni, että katson itseäni aina sen kauheimman kuvan kautta.

Vaikka joskus olisi meikit ja hiukset kuinka ojossa, silti sisäinen ääneni sanoo, muista minkälainen ihan aidosti olet, kaikkea muuta kuin tämä laitettu persoona, olet juuri se kaikkein hirvittävin aamuminäsi, jolla hiukset on pystyssä ja pussit silmien alla ja ihokin punakka, näppyläinen ja laikukas, siis aivan kamala naamahirviö! 

Haluaisin oppia hieman tästä rumuusajattelusta pois eli oppia nauttimaan niistä harvoista hyvistä naama-ja hiuspäivistä, kun meikkaustähdet ovat olleet juuri siinä oikeassa asennossa, että kaikki on paremmin kuin normaalisti. Siksi kait joskus otan selfieitä, muistuksena siitä, etten aina näytä kuitenkaan tältä>


Kun joka aamu peilistä katsoo tälläinen kauhugalleriasta kadonnut yksilö,
niin kai on oikeus joskus selfie instaan laittaa ja senkin uhalla, että aina kun laitan selfien instaan,
heti katoaa ”tuhat” seuraajaa ja ihmiset eivät vaan tykkää katsella meikäläisen lärviä instassa,
oli meikit tai ei.



Otatko sinä selfieitä, oletko miettinyt miksi, mitä selfiet nykykulttuurista opettaa, narsismia vai tervettä itserakkautta vai jotain siltä väliltä tai onko kyseessä vain selittämätön merkillinen muoti-ilmiö, sillä nuoremmalle sukupolvelle selfiet ovat jo aivan arkipäivää ja tälläinen pölyttynyt dinosaurus näitä täällä pähkii ja pyörittelee. 😉

Mielestäni selfiet ovat yksiä nykykulttuurin mielenkiintoisimpia ja oudoimpia muotoja ja vieläkään en ole aivan varma, mitä selfien ottamisista ajattelen ja luulenpa, että se mitä ajattelen riippuu ihan siitä, onko hyvä hiuspäivä vai ei ja onko itsetunto kohdillaan juuri sinä päivänä vai ei. 


Välillä ajattelen, että olen ihan yes pian 48-vuotta täyttäväksi ja taas useimmiten ajattelen, ei järkytys tätä naamataulua! Selfieitä tai ei, välillä on vaikeaa olla nainen. 😉
Selfie on oma ottama kuva henkilöstä itsestään eli ei toisen ottama. Käytännöllisesti katsottuna Jörn Donnerinkin hilpeä naku Belfie kuva, jonka Facebook poisti ”säädyttömyyden” vuoksi, ei ollut ”Belfie” vaan ihan tavallinen peppukuva. 😉


Mutta tiesittekö sitä, että jopa belfietikkujakin on olemassa/suunnitteilla ja joita mainostetaan ja johan helpottuu peräpään kuvan ottaminen vessassa, ei enää uivia luureja pöntössä, haha, näin ainakin luen tuon jutun hieman kärjistettynä. 😉


Miksi selfieitä muuten otetaan niin paljon vessassa, onko se kuitenkin sellainen salainen mystinen privaattitapahtuma ja kuka nyt oikeasti vessanpöntöllä selfieitä ottaa?! No jos otatte niitä kuvia vessassa, muistakaa laittaa pöntön kansi kiinni. 😉 Kaikkea sitä, onko tämä maailma vähän ”hullu”, no on se, mutta nautitaan siitä kuitenkin ihan koko sydämellä. 


Iloa päivään!



105 thoughts on “Selfiet, narsismin muoto vai opetusväline itsensä rakastamiseen?”

  • Ei kait se itsensä kuvaaminen niin uusi juttu ole, keinot siihen vaan on helpottuneet. Taiteilijat on kautta aikojen kuvanneet itseään. Rembrant dokumentoi itseään lähes koko ikänsä. 🙂 Hän piirsi ja maalasi itseään nuoruudesta vanhuuteen. Itellä myös aika monta omakuvaa piirrettynä vintin kätköissä. nykyisin ei siihen hommaan kynää tarvita..;)puhelin ja kamera riittää. Ei se minusta ole narsismia tai itserakkautta vaan enemmänkin spontaani itseilmaisun väline.. selfie ! . Mikä on kivampi tervehdys aamulla Watsappiin perheelle, kuin omakuva ja vielä suukkokuva. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ei muuta kun jatketaan vaan samoilla linjoilla välittämättä muista. Ai niin ihanat selfiet sulla <3.

    • Maarit mahtavaa, että toit syvyyttä tähän historian kautta. Asiaa kirjoitat, aina on ihmisellä ollut tarve itseilmaisuun.

      Totta myös tuo, että toisten nassuja on mukavaa katsella, mutta omaani hieman tukalaa. Sitä tässä pyörittelenkin, miksi?

      Ehkä sellainen 10 kuvaa itsestä on omaan pirtaan ei niin ok, mutta joillekin sekin ihan normaalia ja mikä on ylipäänsä normaalia?

      On sitä nyt paljon hullumpiakin asioita, mutta silti mielestäni selfien ottaminen on mielenkiintoinen ilmiö. Siksi onkin todella mielenkiintoista lukea teidän mielipiteitä ja ehkä se jopa auttaa pääsemään tästä kipuilusta. Kommenttisi ainakin auttoi. <3

      Kiitos Maarit, näin tehdään ja muiskuja päivään. <3

  • Minulla on aina ollut kamerakammo, eli yleensä olen se, joka kuvaa. Rehellisesti voin myös kertoa, etten ole koskaan ottanut selfietä itsestäni. Nyt itse asiassa taidan aloittaa:) sehän on loppumetreillä aika hyvä juttu se, että voi tarkistaa, mitä kehoni tänään viestii.
    Ehdottomasti haluan ottaa ensin tuollaisen meikittömän ja kampaamattoman kuvan, mikä sinullakin oli. Sitä on huonoina hetkinä hyvä verrata laitettuun ja todeta olevansa ihan ok., jos vaan on aikaa restaurointiin- hih!

    • Hyvä aloita vaan, sillä kuviahan voi itsestään napsia ihan omassa rauhassa eli ei tarvitse häpeillä. 🙂

      Hih juu on hyvä vertailla ja mitä enemmän ikää, vissiin sen enemmän noita kauneusvälineitä tarvitaan ja niillä saa myös nassua muuttumaan. Aina sanonkin sitä, että tämä kosmehöperyys on kohdallani ikäkriisiä. 😉

      Ihanaa päivää <3

  • Kyllä vain olet hyvännäköinen nainen. Ymmärrän täysin että silloin niitä selfieitä haluaa ottaa kun on laitettu. Minua on aina harmittanut kun olen tälläytynyt eikä kukaan ole ottanut minusta kuvaa juuri silloin (pakko pyytää välillä hih) Onneksi nykyään on helpompaa kun voi ottaa itse. Tosin kännylinssi vääristää niin paljon kun se on laajakulma, minä muutun ihan oudon näköiseksi siinä. Peilistä katsoo eri näköinen tyyppi. Naamakaan ei tietty ole symmetrinen joten on tottunueempi katsomaan itsestään sitä peilikuvaa niin se näyttää mukavammalta kuin todellisuus. Oletko itse havainnut?

    • En nyt tapani mukaan intä vastaan, vaan sanon kiitos kovasti ja kuin myös. <3

      Kännylinssi vääristää, nenä esim. näyttää aina huikean isolta. Kyllä peilinaama on eri, olen huomannut saman ja myös muiden ihmisten peilinaamoissa.

      Ihanaa päivää Matkatar <3

  • Kun kävin Tove Janssonin 100-vuotinäyttelyssä tajusin, että hänkin teki itsestään tosi paljon omakuvia. Mietin filloin, että ne olivatkaan sen ajan selfieitä. Otan selfieitä, mutta kohtuudella yritän niitä laittaa instaan. Ajattelen, että kukaan ei jaksaisi joko ajan katsoa mun naamaani. Kuitenkin minusta selfien ottaminen on hyvä tapa, siinä voi oppia huomaamaan itsensä hyvät piirteet.

    • Niin totta ja hyvä, että tuodaan tätä syvyyttä ajallisesti tähän, ettei tämä olekaan aivan tämän ajan ilmiö, kuten postauksessa esitin, selfiet ovat vain muuttaneet muotoa ja niiden ottaminen on tullut megahelpoksi. 🙂

      Ihan totta tuokin, mielestäni sitä oppii jotain kasvoistaan, vaikkapa sellaista, olen kohta viiskymppinen ja olen ihan ok. 🙂

      Ihanaa päivää Maiju <3

  • Kiitos Tiia ❤ Näiden ajatustesi jälkeen lupaan ottaa selfieitä itsestäni paljon entistä enemmän. Mä olen se, joka saa pilattua ryhmäkuvat ja todella jäykistyn kameran edessä. Parhaat kuvat on otettu mun huomaamatta. Paitsi joo, poikkeus on voimauttavan valokuvauksen projekti, jossa rentouduin kuvattavaksi.

    • Kivaa ja hei ok, en ala inttämään vastaan, jos sanot niin, ehkä se on niin tai ehkä se vain tuntuu siltä. En tiedä kun en ole nyt nähnyt niitä ryhmäkuvia. <3 Se on muuten juuri näin, ne parhaat ja luonnollisemmat kuvat tulevat monesti aidoissa tilanteissa, kun ei poseeraa, ei mieti kameraa. Jotkut ihmiset osaavat olla kameran edessä aina, kuin sitä ei olisi ja se on iso taito se. Aloin kyllä kiinnostumaan tuosta voimauttavan valokuvan projektista, koska en vieläkään ole tottunut omakuviin. Kiitos vinkistä Pirkko ja nyt selfieitä peliin, muistakin kuin kisuista. <3

      Ihanaa päivää <3

  • Mä inhoan kameran edessä olemista, sen vuoksi yksikään kuva ei varmaan koskaan onnistu tai sitten sitä katsoo itseään paljon tiukemmalla kriteerillä kuin muita, joiden kuvat tuntuu onnistuvan aina. Selfieitä en juurikaan ota, muutaman olen napannut ja todennut, että ne on ihan kamalia! Ehkäpä tämän tekstisi kannustamana koitan kuitenkin opetella, ihan tuosta itsensä rakastamisen näkökulmasta…

    • Niin jännä asia, miksi niin moni meistä ei tykkää olla kameran edessä, liittyykö se juuri siihen meidän sukupolveen joka on opetettu olla nostattamatta itseään mitenkään? Tätä täytyy kyllä taas oikein syväluodata.

      En vaan usko, että kuvasi ovat kamalia, mutta en voi kiistäkään, sillä minusta tuntuu pääsääntöisesti aina ihan samalta. Niin vaikeaa olla nainen, keski-ikäinen nainen.;)

      Ihanaa päivää ja nyt vaan räps ja räps <3

  • Minä otan kuvia itsestäni, juuri silloin kun meikit ovat kohdillaan, tai silmiin osuu jostain kaunis valo. Syynä vessaselfieihin on muuten juuri se valo. Vessassa on usein kodin kirkkaimmat vakit,
    Narsismiin tämä tapa ehkä menisi, jos napsisin toista sataa omakuvaa päivässä, mutta muutama kuva viikossa tuskin on vielä sitä.
    Ihanaa keskiviikkoa Tiia!

    • Sulla on niin ihania selfieitä, niistä huokuu terveellä itsetunnolla varustettu kaunis nainen, mä tykkään. <3

      Juu ehkä kohtuus kaikessa, niissä selfieissäkin tosiaan.

      ihanaa keskiviikkoa Outi <3

  • Hyvä postaus!

    Yleisestihän ihmiset eivät tykkää, kun heistä otetaan valokuvia. Kun ne eivät kuitenkaan onnistu. Silti olemme 99.9% elämästämme sen epäonnistuneen kuvan näköisenä tuolla "liikenteessä"! Harva ihminen viettää päivänsä jatkuvasti poseeraten.

    Minusta selfieiden otto on tiettyyn pisteeseen saakka ihan hyvä juttu! Se kuuluu tähän nykyelämän menoon ja luo mielestäni itsensä hyväksymisen kulttuuria. Ja se, että me vanhemmatkin ihmiset uskallamme jakaa kuvia itsestämme, hyvä hyvä! Ei selfiet ole nuorten, hyväkroppaisten ja kauniiden etuoikeus! Somemaailmassahan on oikeus valita, ketä ja kenen kuvia haluaa seurata. Jokainen siitä sitten valkkaamaan, valinnanvaraa kyllä löytyy!

    Aurinkoista päivää sinulle, Tia!

    • Ai, että miten mahtava näkökulma, niinpä näillä nassuilla painetaan menemään joka puolella, mutta kun kuvassa nähdään, niin hui kauhistus, vallan höhlää!

      Samaa hain, itsensä hyväksymisen kultturia, näin minäkin sen näen, jossei nyt ole Dorian Gray ja rakasta ainoastaan omaa peilikuvaansa eli ottaa sata selfieitä päivässä.

      Niinpä ei ole vain nuorten, kauniiden ja laihojen oikeus ja jos valtaväestöä katsoo, niin heitähän on vielä marginaalimäärä, siis laihoja ja kauniita, joten aika tylsäksi kävisi, jos kaikki olisivat toistensa klooneja ,

      Kiva kommentti, kiitos paljon Marketta ja aurinkoista päivää sinulle. <3

  • Hampaista: Nehän on sulla valkoiset, mutta mietipä jos ne olisi tasaiset! Käytä niihin sitä sun "peittotekniikkaa": peität hampaat sivulta niin että vain etuhampaat näkyvät ja kuvittele loput 🙂

    • Hihi, heti kun tulee hampaiden venytyskone tai jokin aine, jolla saan sivuhampulit suuremmaksi, niin harkitsen asiaa. 😉

      Niin ja en tiedä kirjoitin varmaan kovin epäselvästi asiani, mutta ei minulla siis mitään peittotekniikkaa ole, vaan kuvasin sitä, että miten kaunis ihmisen hymy on silloin, kun se tulee sydämestä ja näkyy silmissä asti eikä vain pelkkä suu ole pakotettu teennäiseen hymyyn, jota muuten peiteltykin hymy voisi olla. Joten taidan jatkossakin hymyillä iloisen leveästi kaikkine legoineni. 😉

      Kiitos päivän nauruista ja ai niin, mikä vika on epätasaisissa hampaissa, olenko missannut jonkun relevantin kauneusihanteen?

      Iloa päivään ja hymyillään kun tavataan!

  • Jännä juttu että jokainen näkee itsensä eri "silmin" kuin muut. Tarkoitan nyt sitä että musta noi sun kuvat on aivan ihania etkä sä näytä tossa toisessa kuvassa lainkaan teennäiseltä vaikka itse niin sanotkin. Ilme vain on eri kuin yläkuvassa ja näinollen ehkä kuvan "sanoma" myös ihan toinen. Teennäiset hymyt on musta ihan eri juttu ja ne kyllä näkyy. Sinun kuvissa en ole koskaan nähnyt teennäistä hymyä vaan aina yhtä aidon ja suloisen <3
    Omista kuvistakin huomaan että itse pidän "parempana" jotain ihan muuta kuin toinen kuvan katsoja ja joskus se yllättää että miten toi tai toi on muka "parempi" kuin se minkä itse valitsi. Näin me katsotaan itseämme eri silmin 🙂 Ja vielä tuli yks juttu mieleen. Joskus kun lähtee kaupungille ja on mukamas laittanut ittensä katu-uskottavaan kuntoon ja sitten kun näkee itsensä heijastavan esim. näyteikkunasta tms. niin voi apua, minkä näköinen!!!

    • Niin sitäkin olen miettinyt, että onko minulla tai monilla vääristynyt mielikuva itsestään?

      Jännä juttu, no kyllä kakkoskuvassa nauroin sisäisesti koomiselle tilanteelle, kun tytär katseli mitä touhuan eli ehkä silmistä paistaa ilkikurinen huumori omalla itselleen, jos nyt oikein alan tuota kakkoskuvaa analysoimaan. Niin on siinäkin ilme, ehkä olen vain aina niin lumoutunut ihmisistä ja kuvista, joissa ihmisten hymy paistaa koko kasvoille, silmien kautta syvälle sieluun ja silloin on tosiaan ihan sama minkälainen nassu on tai heh onko legot epätasaiset, koska silloin kaikki ihmiset ovat kauniita.

      Juu muuten tuo on jännä, että omat kuvat voivat olla toisen mielestä jotain ihan muuta, kuin miten ne itselle näyttäytyy.

      Hui tuo on tapahtunut tuo ikkunahomma ja eritoten nuorena kun biletti ja otti hieman viunaksia, niin ai kauhistus, päivän meikit olivat vähän niin ja näin. 😉

      Ihanaa päivää <3

    • Meinaatko, vai onko se niin, että me naiset vaan olla liian ankaria itsellemme, mutta kyllä täälläkin tosiaan usein tärähtäneitä kuvia napsitaan. 😉 Kivaa päivää <3

  • Nyt kun luin sun kirjoituksen niin totesin samalla, että itse otan silloin itsestäni kuvan, kun olen onnellinen/iloinen… mun on hyvä olla – ja sehän on loppujen lopuksi hyvä asia 😀 Uusi kuva tulee otettua myös silloin, kun hiukset ovat "uudistuneet".
    En todellakaan pidä itseäni kauniina… huhhhuh, mutta joskus sitä pitää jostain otoksesta ja se sitten tulee julkaistua – kameran toisella puolen viihdyn paljon paremmin.
    Upeeta päivää ihanainen Tiia <3

    • Ihan sama juttu ja ehkä taustalla onkin se, että haluaa onnellisen hetken ikuistaa? Vitsi tämä oli tosi hyvä näkökulma tähän. 🙂

      Niin se menee, niin harva pitää itseään kauniina ja nekin jotka pitää, niin ei saisi pitää. Ihan hullu maailma.

      Ihanaa päivää Marru ihanuus <3

  • Voi kuinka kaunis sä Tiia olet!
    Mä en ota selfietä. Ai miksikö? Kamerat ja kännyt on vaan niin pirun kalliita ja aina ne hajoaa, kun yritän kuvata itseäni. Joskus on sattunut, kun joku muukin kuvaa ja satun kuvaan, kamera hajoaa 😉 Rahapussi siis rajoittaa selfien ottoja.
    Mukavaa keskiviikkoa!

    • Marketta katsoitko tuota kuvaa, jossa olen luonnollisessa olotilassa, heh. 🙂

      Miten ne kamerat sillai hajoaa, kyllä on tylsä juttu ja kalliita vempaimia ovat.

      Ihanaa keskiviikkoa ihanuus <3

  • Musta selfien-ottaminen voi olla myös positiivinen asia. Mähän en kanssa ole koskaan tykännyt olla kuvattavana, en koskaan. Mustahan on tosi vähän olemassa kuvia, koska lapsena juoksin toiseen huoneeseen tai sohvan taaksen, kun joku kaivoi kameran esiin. Se, että oma lärvi vilahtaa silloin tällöin blogissa on itselle saavutus. Tuo sama nolouden tunne iskee täälläkin, joka kerta kun lataan Instagramiin oman naamani. 😀 Eli jatketaan vaan niitä naamojemme laittoja silloin tällöin.

    Aurinkoista päivää Tiia. <3

    • Niin ja tässä voi sen sanoa, vaikka olet niin kaunis, niin et viihdy kuvissa. Eli se viihtyminen ei mene yksiin kauneuden kanssa.

      Juu uskon sen, että jos vaan kylmästi niitä naamoja instaan ajoittain julkaistaan, niin siihenkin tottuu eli jatketaan samaan malliin ihana Jonna. <3 Kivaa päivää <3

  • Loistava aihe ja hauskaa lukea saamiasi kommentteja! Todellakin taideselfieitä harrasti mm. Picasso, jonka museo Barcelonassa on täynnä taitelijan omia kuvia…; ) Mikä sitten kohtuullista, se varmaan on jokaisen omassa harkinnassa. Itse postasin ennen vain ruokakuvia, mutta nykyään myös muuta ja joskus omia kuvia, sillä itsekin tykkään katsella esim. instatileiltä kuka siellä luurin takana touhuaa! Eivätkö nuoret enää ota selfieitä, vai miksi se on naurun paikka jos me vanhemmat otetaan niitä? Hih!

    • Totta Picasso harrasti myöskin, eli selfie on vain muuttanut muotoa ja ihmisellä on ollut varmaankin jos ei nyt ihan aina, mutta siitä lähtien kun on osattu maalata ja nähdä vaikka peilikuvakin, niin tarvetta itseilmaisuun. 🙂

      Niin kivaa on, että välillä tulee ihmisen kasvot, tuo syvyyttä ja persoonallisuutta tiliin, mutta jos on pelkkää kasvoa, niin käyhän se tylsäksi, hah yhtä tylsäksi kuin meikälisen iänikuiset kahvikuppikuvat. 😉

      Niin mikä siinä on, kun nuoret nauraa, no toki tytär häpeää aina äitiään, ollessaan teini eli ihan sama mitä teen, mutta noin muuten. 😉

      Ihanaa päivää Heli <3

  • Ihana Tiia. <3 Itse en viihdy kameran edessä, mutta toisten kuvia on kiva katsella. Tätä päivää selfietkin on, mutta pakko sanoa, että jos seuraamani instatili alkaa täyttymään kohtalokkaista mutruhuuliselfiestä, niin en pysty sitä seurata. 😀 Sun kuvat on aina niin iloisia, että tulee hyvälle päälle. Samu vasta osaakin poseerata. 😀 Ihanaa elokuuta! <3

    • Totta samalla aaltopituudella, teennäiset poseeraamiset eivät ole makuun, mutta taas vaikka tyylikkäät asupostaukset on. Eli silläkin on merkitystä minkälainen kuva kyseess.

      Niin aivan totta, Samu on kuvien kuningas. <3

      Ihanaa päivää ja kiitos niin paljon kauniista sanoista Outi <3

  • Tiedän harvoja ihmisiä, jotka viihtyvät kameran edessä tai ovat ns. kuvauksellisia…(ne on ne valokuvamallit!) Olen sitä mieltä, että me suomalaiset olemme liian kriittisiä itseämme kohtaan. On päiviä jolloin näyttää omastakin mielestä ihan kauniilta ja on päiviä, jolloin tuntee (ja on) tosi ruma. Olen ottanut näissä selfiessä sellaisen linjan, että kuvaan itseäni vähän missä muodossa vaan. Joku voi ihmetellä, miten voin julkaista FB:ssä tai Instassa jotain vähemmän mairittelevia kuvia, mutta meikäläisellä ei tee tiukkaakaan. Ehkä minulla on sen verran hyvä itsetunto (ja ikää riittävästi), että en kauheasti ajattele muiden kommentteja. Voin todella nauraa itselleni ja kestän vielä muidenkin kommentteja omasta mielestäni suhteellisen hyvin. Ehkä minun on jopa vaikeampi ottaa vastaan kehuja tai kohteliaisuuksia…
    En pidä selfien ottamista itserakkautena vaan itsensä hyväksymisenä. On jokaisen oma henkilökohtainen asia kuinka paljon niitä kuvia ottaa, minkälaisia omakuvia jakelee Somessa…kommentointi onkin siytten jo ihan eri asia. Tarvitseeko kaikkia edes kommentoida…?
    Olipa hyvä kirjoitus sinulta jälleen kerran ja laittoi kyllä itsekin miettimään asiaa. Omaa selfien ottamis-ja julkaisemis-linjaa en aio muuttaa. Olen sellainen kuin olen välillä tosi ruma ja välillä kaunis, ihan omastakin mielestä. Ja kauneushan on AINA katsojan silmissä!
    Oikein ihanaa viikkoa sinulle!<3

    • Tuo on todella terve asenne sekä itseen, että valokuvaamiseen. Muuten sama juttu täällä, tiedän puutteeni ja hyvät puolet niin hyvin, ettei haittaa muiden kommentit ja naurut. Tosin ilkeyttä en siedä ihan periaatteesta. Tännekin tuli mielenkiintoinen kommentti omista hampaista ja sain eilen siitä päivän naurut, ystävä ja mieskin sai. On kivaa nauraa itselleen ja myös muiden hassutuksille.

      Niin hyvin kirjoitettu, välillä sitä on ruma, välillä nätti ja välillä tavis, mutta hei se on inhimillistä. Juu ja nimenomaan jokainen tekee omaa juttua, ne seuraa ketkä haluaa ja tykkää ketkä haluaa.

      Kiitos fiksusta ja kivasta kommentista. <3 Ihanaa viikkoa sinulle <3

  • Tänä aamuna heräsin alakerrasta kantautuviin keittiönovien paiskomisääniin.. katoin kännykän kelloa ja se oli tasan 10.00. No, onneksi olen lomalla, mutta olisin vielä jatkanut uniani. Hieman pää sekaisin ja kiukkuisena puuronkeittoon. Aattelin, että luenpa blogit koska Tiia siellä on taas kirjoittanut kivan postauksen (näin linkin facesta jo sängyssä :D) ja tulen hyvälle tuulelle 🙂
    Asiaan…. minä juuri ihailen noita sinun hampaitasi, itsellä kun on vinot etuhampaat ja vielä kaiken lisäksi nysät. Onneksi on kuitenkin hampaat ja omat ja terveet sellaiset! Itse otan selfien silloin tällöin, tietty kun hiukset on hyvin ja meikattuna :DD jos joku päivittäinkin postaa instaan tai faceen selfietä, menee mulla maku, mutta silloin tällöin ok. Eri asia, jos vaikka kuva on jostain paikasta, missä paikka on pääasia ja itse siinä vain mukana, mut oma naamaselfie ja joka kerta sama ilme, niin ei huva. Mutta jokainen tyylillään, ei oo pakko kattoo jos itkee verta.
    Ihanaa päivää sinulle Tiia ja kaikille muillekin! Nautitaan naiseudesta ja meikkauksen, pukeutumisen ja hiustenlaiton ilosta!
    t:Sanna

    • Voi että miten ihanasti kerrot aamusta, minä tulin hyvälle tuulelle. <3 Kiitos <3

      Kiitos hammaskehuista, ne jos mitkä ilahduttaa. Siis tunnen virheeni, pömppömahan, roikkuvan leuan, sen alkavan parran, mutta hymy ja hampaat ovat parhaimpia puolia, joten tuo anon kommentti tuolla ylhäällä nauratti. En tiedä oliko tarkoitus olla ilkeä vai oliko vitsi vai mikä se oli. Mutta suorat, valkoiset hampaat, ei oiottu, paikkoja yksi eli aika hyvin kohta 50veelle. 😉

      No mutta asiaan. Nimenomaan hampaista saa olla kiitollinen ja etenkin terveistä! Juu nassua saa laittaa, mutta kohtuus kaikessa. Luulen että omat selfiet ovat aina tuollaisia samanlaisia, koska kerron salaisuuden, kuvaan ylhäältä ja yritän näyttä hoikemmalta, sillä voi sen sentään mitä kaksoileukakuvia minusta saakaan ja enhän minä nyt sellaisia halua ottaa, hihi. 😉

      Nimeomaan ja jos ei huvita katsella ei tarvi seurata, mutta pitääkö vaikka tahallaan sitten mennä loukkamaan tai jollekin kommentoimaan, ei pidä, fiksut ihmiset eivät tee niin vaan näkevät asiat positiivisen kautta.

      Olipa oikea hyväntuuleen kommentti Sanna ja nautitaan kovasti, naisena olo on välillä haastavaa, mutta on se niin ihanaa myöskin. <3

  • Minäkin olen miettinyt selfieitä ja sitä, että onko niiden ottamisessa järkeä vai ei. Itse otan silloin tällöin niitä, ja jostain kumman syystä nolostelen itsekseni postaamisen jälkeen. Ehkä se on juuri tuo ajatus, ettei itsestään saisi pitää meteliä tai varsinkaan (herranjestas sentään) koreilla tai keikaroida 😀

    Minä muuten ihailen sinua, että uskallat pistää itsesi peliin ja ottaa kuvia ilman meikkiäkin. Se on musta jotenkin niin ihanaa, hauskaa ja rehellistä. Minä uskallan ottaa selfieitä vain silloin, kun näytän omissa silmissäni hyvältä. Ehkä pitäisi rohkaistua ja tehdä samoin kuin sinä. Voisikohan sellainen lisätä omaa rohkeutta ja itsensä hyväksymistä..? 🙂

    Suukko ja ihanaa viikkoa! <3

    • Niin miksi se on keikarointia laittaa omakuva, kun sillä omalla nassulla kuitenkin edustetaan ja liikutaan kaikkialle. Tämä on niin hullu maailma. Tuolla alhaalla annieveliinan kommentti on niin hyvä, totta kai kaikki haluaa näyttää hyvälle, no niinhän se juuri onkin ja sitä sitten hieman salaillaan tai ainakin minä.

      Voi eih, ei kannata ihailla, on vaan hauskaa nauraa itselleen ja olen niin sinut huonojen ja hyvien puolieni kanssa, siis ulkoisten. Jos jotain kipuilen, niin ne on sitten luonteeseen liittyviä asioita.

      Uskon muuten, että noiden kamalien kuvien julkaiseminen, hah tosin instaseinää en halua pilata, vaikka on sielläkin pari kammokuvaa tosin, niin uskon, että se auttaa. Jos julkisesti kehtaa olla kamalin oma itsensä, niin kyllä sillä vaan on vapauttava vaikutus.

      Katselin tänään kuvaasi blogissasi ja olet hyvin kaunis, joten en usko, että noin kauheita kuvia sinusta voisi edes ikinä saada! Tuon alimman räpsäisin, koska oikeasti sinä aamuna taas nauratti, että kyllä ihminen voi vaan näyttää kamalalta. 😉

      Muiskuja Tuula ja aurinkoisia ajatuksia <3

  • En jaksa seurata Insta-tilejä, joilla on vain selfieitä, vaikka olisi kuinka kuvauksellinen. Seksikkyyttä tavoittelevia duckface-kuvia en jaksa katsoa lainkaan. Sen sijaan välillä on kiva nähdä bloggaajan /instaajan kuva, jotta vähän tietää kuka tilin takana on.

    Omiin kuviin sen sijaan harvoin olen tyytyväinen, mutta hämmästyttävästi usein ne parhaat kuvat ovat aika vähällä meikillä tai jopa meikittä. Johtuu varmaan vapaapäivästä ja rennosta olosta kuvanottohetkellä.

    • Ihan samaa mietin, jos ei koskaan näy henkilön kuvaa, niin persoona kaiken takana jää mysteeriksi, eikä instatili ole aivan niin henkilökohtainen. Eli ihan samoin ajatuksin. 🙂

      Totta onnellisina hetkinä sitä näyttää parhaimmalta, joten siellä se sydän ja ilo paistaa koko kasvoista ja silmistä erityisesti. <3

      Ihanaa päivää <3

  • Hei!
    Ajauduin sattumalta blogiisi ja luinkin samalla postauksia pitkältä ajalta. Aivan ihana blogi :)Tykkään tosi paljon, kun mukana on "tavallisuutta", hömppää ja arempiakin aiheita. Me likes! Terkuin Jenni

    • Jenni kiitos niin paljon, sait eilen hymyn huulille ja korviin asti, kun luin tätä tuolla Helsingin liikenteessä, metrossa taisin olla. 🙂 Kiitos päivän piristyksestä ja toivottavasti pysyt matkassa jatkossakin.

      Aurinkoista päivää Jenni <3

  • Ihana postaus taas, Tiia! Itse en ota kännyselfieitä, mutta joskus olen mun pikkupokkarin itselaukaisijalla ottanut joitakin omakuvia. En tykkää siitä, että kännyselfiet on niin lähikuvia, vaikka onhan se tikku vai mikä selfiekeppi keksitty. :'D Haluaisin kyllä, että joku kuvaisi joskus mua "maailman ihanin tyttö" -tyyliin. Tiedätkö sen kirjan voimauttavasta valokuvauksesta? En tiedä onko se narsistinen toive, en usko… Kävin just kampaajalla, nyt saisi suht siistejä selfieitä, pitäiskö ottaa…? 😀

    • Nuo kännyn lähikuvat ovat aina hieman outoja ja naama vääristynyt, nenä esim. suurenee valtavaksi ja on koko kuvan keskipiste. 😉 Maailman ihanin tyttö kirja on huikean upea, harmi etten omista sitä.

      Ei se ole lainkaan narsisitinen toive ja joku toinenkin täällä mainitsi samasta voimauttavasta valokuvauksesta, se on itsensä etsimistä ja löytämistä, joten ehdottomasti menet!

      Hih nyt otat ilman muuta, ainakin itseäsi varten. <3

      Muiskuja päivään ihanuus <3

  • Sä olet Tiia niin ihanan luonteva noissa kuvissa ja sinulla on kaunis hymy! Itse en pidä lainkaan selfien ottamisesta ja en osaa olla kuvissa ja onnistuminen niissä on superharvinaista. En tykkää siitä, jos instass on samanlaisia naamakuvia mukistelevine ilmeineen joka päivä. Jokus se on ok, mutta tulee hieman hassu olo, jos siinä ei ole muuta sisältöä tai idistä. Ehkä mä vain en ymmärrä instan syvyyttä tässä asiassa:) Mutta ei mua ainakan haittaa, jos ihmiset ottaa selfiekuvia, vaikken itse ota. Nuoret ei taida välillä muuta tehdäkään, ainakin meillä kuvia laitetaan usein snapchattiin mikälie onkaan:D

    • Kiitos ihana M ja omasta mielestäni hymyni on niitä hyviä puolia hampaineen kaikkineen ja sitten on kaksarit, parras ja pömppömaha, ehkä oudot varpaat ja monta muutakin probleemia, mutta hymyni kanssa olen sinut. 🙂 Eli kiitos. Mutta M myös pöh, poseeraat aina upeasti, olet upea, mitkä hiukset ja mikä nuoren vartalo, olet niin upea mimmi, kuten aina sanon tätä samaa. 🙂

      Niin ei mua haittaa myöskään, ei sitten pätkääkään, mutta omat selfiet haittaa, haha. 🙂

      Ihanaa päivää <3

  • Kiva postaus. Olen ylikeski-ikäinen ja en oikein tunnista itseäni kuvista. Kasvot ovat muuttuneet paljon vuosien varrella. Laitan kuviani surutta omaan blogiini ja tutkiskelen siinä samalla muuttunutta itseäni luonnollisissa tilanteissa. Sitä näyttää niin erilaiselta kuin poseeratessaan peilin edessä.Paljon rumemmalta mutta sellaisena muut minut näkevät. Kiitos kirjoituksestasi.

    • Riitta tiedätkö kommenttisi oikein sydämestä napsaisi, sillä et ole ruma lainkaan, ihminen on paljon muutakin ensinnäkin kuin peilikuva. On ilmeet, on se tärkeä hymy on ne tuikkivat silmät, syvät ja viisaat. Kauneus lähtee niistä, ei täydellisestä pysäytystä naamakuvasta. Katsopa seuraavalla kerralla jotain hymykuvaa todellisesta tilanteesta ja uskon, että näyttäydyt itsellesi kauniina.

      Kiitos kovasti avoimesta ja rehdistä kommentista, se sulatti oman sydämen. <3

  • Kiitos, Tiia, taas kerran ajan hermolle osuvalla postauksella! Itse juuri mietin, kun viime postaukseeni tuli koostekuva, jossa on normaalia enemmän mun naama esillä;) Ja minäkin olen yrittänyt opetella tuota selfien ottamista – olipa se minulle tässä pakollistakin, kun piti seurata kasvohalvauksen jälkeen paranemista.
    Liiolii mainitsi tuossa edellä tuon Voimauttavan valokuvauksen ja meillä oli työpaikan naisten kanssa viime syksynä pari päivää, jolloin kuvattiin pareittain toisiamme tuo metodin keinoin. Oli kyllä vapauttavaa!
    Mutta totta on, että ainakin meillä aikuisilla on selfien ottoon jokin lukko. Se vaan pitää uskaltaa avata!
    Nuo sinun kuvasi ovat ihania – myös tuo viimeinen <3

    • No ei sinun naama liikaa ollut laisinkaan ja kasvojasi jaksaa aina katsella, joten älä vaan mieti liikoja. Tärkeääkin on kuvata, jotta näet miten tilanne kehittyy. <3

      Wau tuo Voimauttava valokuvaus, sellainen voisi tulla itsellekin tarpeen, ihan en edes osaa kuvitella mistä on kyse.

      Niin niitä lukkoja on aivan liikaa ja se on aivan turhaa!. Hih vai alinkin, kiitos ihanuus <3

  • Minähän sain toiveen Feissarista puhua videolle siitä, onko vloggaus narsismia. Tyyppi ei asiaa tarkoittanut pahalla, koska kaikki narsismi ei ole sairautta tai pahaa. Suora lainaus wikip:sta: "Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena. Terveen narsistisella henkilöllä on hyvä itsetunto, ja hän voi hyvin. Narsistinen henkilö kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää tuottavia asioita. Narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia. Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä." Tuolla narsisti-sanalla on vaan niin ikävä kaiku.

    No joo, mä tykkään ottaa selfien, kun näytän nätiltä. Mun nimitys niille kuville on "lohtukuva". En koe, että olisin mitenkään erityisen kaunis, olen ihan tavallinen ja tavallisen näköinen, joskus onnistun näyttämään nätiltä. Ja on suorastaan ihana katsoa itsestään kuvaa, jossa ehkä jopa onnistuu näyttämään KAUNIILTA. Jotkut ovat toki mua kauniiksikin sanoneet, en siitä pahastu :). Mutta oon sanaviilaaja ja sanoilla kaunis, nätti, sievä, jne. on ihan eri merkitykset 😉

    Sulla Tia on ihana hymy ja sä oot ihana muutenkin. Lisäksi, on hienoa että me aikuiset naiset uskalletaan näyttää naamamme myös vähemmällä meikillä plus meikittä.

    • Narsismiin olen erittäin paljon perehtynyt ja lukenut asiasta paljon, enää asian tiimoilta ei oikein ole mitään uutta. Tämä kaikki johtuu erään noh suht läheisen ihmisen narsismista ja hänen kohdalla jopa epäilen, että on psykopaatti. Joten olen ahminut tietoa ja myös sitä kautta aina syväluotaan myös itseäni ja itseni kautta asioita.

      Eli ei vloggaus tai selfie ole narsismia ei todellakaan, vaan narsismia on empatian puute, itsekkyys, vain omista asioista puhuminen, toisten asiat ei aidosti kiinnosta, eikä tunteet ja kun narsistia loukataan, narsistin kosto ja viha on kamala. Narsisti on kuin pieni kehittymätön lapsi, tosin lapsillakin on enemmän empatian tajua. Narsisit on myös kateellinen muiden onnistumista ja ehkä alussa kehuu kun viettelee, mutta myöhemmin alkaa vähättely. Valitettavasti olen elämäni aikana joutunut kohtaamaan muutaman narsistin.

      Terve itsetunto on taas ihan eri asia, tavoite. Narsismia voi olla myös monenlaista, eli jatkuva kaikki oman itsensä kautta ajattelu ja että kaikki juontaa ja johtuu minusta on myös omanlaista narsismia, mutta silti pahimman laatuinen on sellainen, joka ei piittaa muiden tunteista ja vain näyttelee empatiaa ja välittävänsä. Pahimmillaan narsisti on kylmä peto.

      Tiedätkö olet hyvin hyvin kaunis, sensuelli ja naisellinen, aina yritän määritellä, oletko ranskatar vai mikä, koska olet niin chic. Olet harvinaisen kaunis ja jos et pidä itseäsi kauniina, se johtuu siitä, että katsot piirteitäsi suurennuslasilla.

      Täydellisyys ei välttämättää esim. ole kauneutta vaan voi olla jopa tylsää. Persoonallisen kauniit kasvot ovat ne, jotka nousevat maailmallakin pinnalle filmimaailmassa ja mallimaailmassa. Kasvosi voisivat olla filmitähden.

      Pieni viittaus myös anonyymin hammaskommenttiin, eli ilmeisesti vain saman pituiset hampaat eli hammasrivistö on kaunista, voi kattia kanssa ja jenkkien tasapäisiä kloonihymyjä.

      Niin sananviilaajalle sanon, että et ole sievä, nätti vaan olet hyvin kaunis nainen eli mielestäni se kaikkein kaunein ilmentymä noista sanoista. 🙂 Nätti ja sievä on vaan sellaista pientä.

      No sinä kun olet niin ihana, niin se on osa sitä kauneuttasi myöskin. Älä sitten häkelly näistä kommenteista, vaan otathan vastaan, sillä näin sinut näen.

      Kiitos kun kehut hymyäni, sillä omasta mielestäni se on minussa juuri parasta ja valaisee kasvot.

      Ihanaa viikkoa <3

    • Voi apua, Tiia. Nyt olen häkeltynyt. Ei ikinä KUKAAN ole noin kauniisti sanonut. Otan vastaan kiitos ja jos ihan rehellisesti sanon, niin jotain suolaista on silmäkulmassa <3.

      Pitääpä muuten todeta vielä tämä. Minä aina sanon, että mua lämmittää toiselta naiselta kommentti, että kylläpä näytät hyvältä tms. Ja minusta on hienoa, kun kaikki me näinkin aikuiset naiset kannustetaan toisiamme eikä kilpailla keskenämme turhaan.
      Paitsi joo, aina on muutama poikkeus, mutta…

      Mä oon kyllä ihan sanaton sun sanojen jälkeen ja ihan nolottaa, etten osaa sanoa mitään fiksua ja filmaattista. Putsasit niin täydellisesti pöydän, että jos yrittäisin jotain sanoa, se vain kuulostaisi lattealta.

      <3 <3 <3

    • Tiia osuu nappiin kuvauksessaan. Tulin uteliaaksi ja kävin katsomassa Helin kuvia. Kauniit ja jotenkin todella kiinnostavat kasvot, joita tekee mieli katsoa kauan. Juuri sellaiset joita esiintyy ranskalaisissa elokuvissa!

  • Tää oli taas niin hyvä aihe 🙂 Minä olen myös mielummin kuvaajana kuin kuvattavana. Minusta tuntuu, että aina ne kuvat epäonnistuu, missä joutuu poseeraamaan ja en kehtaa niitä mihinkään laittaa. Olen toki opetellut, ottamaan hieman selfieitä ja voi tosiaan olla, että joutuu napsimaan sen 10 vähintään, että löytyy yksi kelvollinen minkä kehtaa julkaista. Eikä se minun mielestäni ole narsismia, toki jos otat itsestäsi sata kuvaa päivässä ja tykität joka luukusta ulos, se voi olla 😀

    Sinä olet niin kaunis ja tykkään sun kuvistasi paljon, olen tainnnutkin sanoa sen aiemmin 😀

    • Juu kymmenen vähintään siis täällä. Olen myös huomannut, että olet niin ankara itsellesi, kun niitä kuvia meistäkin, mielestäni näytit oikein ihanalta, mutta omasta mielestäsi et. Niin me ihmiset näytetään muille eriltä, kuin itsellemme, koska itse katsomme omaa nassua valitettavasti suurennuslasilla.

      Höpö mutta kiitos ja sinä olet ja kuvasi ovat aivan mahtavia kuules. <3

      Kivaa iltaa ihanuus <3

  • Tätä asiaa on tullut kyllä mietittyä monesti! Näissä kommenteissakin oli paljon loistavia pointteja, mitkä selkiytti omaa mutkaista ajatuksenjuoksua tän asian tiimoilta.. En nyt tähän asiaan tartu, sillä en ihan osaa ees hahmottaa omia ajatuksia (:D), mutta mua kans hämmentää se kun jotkut pitää sitäkin narsistisena, että kirjoittaa blogia ja laittaa kuvia itsestään yms. Että miksi pitää olla kuva, jossa näyttää hyvältä. Kaikista ei ole kuvia, mutta yhtälailla kaikki haluavat näyttää hyvältä. Kuvitellaan vaikka naapurin Jarno, joka paheksuu kaikkea tuollaista, mutta käy silti tiheästi parturissa, jotta hiukset pysyvät tietyssä kuosissa, osti kesäksi uuden kauluspaidan ja kulkee se päällä kaupungilla. Miksi? No tottakai siksi, että näyttäisi hyvältä ja siksi näyttäytyy niin julkisesti, koska haluaa myös muiden näkevän sen, että hän näyttää hyvältä.

    Mun mielestä se on täysin luonnollista, että ihmiset haluavat näyttää hyvältä ja tottakai myös kuvissa halutaan näyttää hyvältä ihan yhtälailla. Se on ihan yhtä luonnollista kuin ihmisten uteliaisuus, se vaan kuuluu ihmisluontoon mun mielestä. Kaikki ymmärtävät sen, että jokainen haluaa näyttää hyvältä ja esim meikata ja valita vaatteet sen mukaan, että näyttäisi ulos lähtiessä hyvältä muiden silmiin, MUTTA miksi tätä samaa ei ole enää ok tallentaa kuviin? Mikä merkitsevä ero tulee sitten siinä, että se tallennetaan kuvaksi? Että ihminen voi itse nähdä kuinka hyvältä hän muiden paikallaolijoiden silmiin näytti? Tuskin ketään on koskaan haitannut se, että hänestä on otettu todella hyvännäköinen kuva. Yleensä näistä asiasta valittavilla ei ole juurikaan hyviä kuvia itsestään, saati edes sitä yhtä, joten eivätkö he vain pysty samaistumaan asiaan vai ovatko he jollain tapaa katkeria..? Ja miksi tämä asia jollain tapaa edes harmittaa ja ärsyttää jotakuta, johon asia ei edes liity millään muotoa..?

    • Luin kommenttisi jo eilen ja ajattelin voi vitsi miten loistava näkökulma ja niin ilmeinen ja itsestäänselväkin, mutta silti niin sokeana tätä omaa postausta kirjoitin. Koska tietenkin kaikki haluvat näyttää hyvältä, tottakai haluavat,mutta miksi asiaan liittyy joku pieni verho, ettei sitä ääneen sovi sanoa, pöh sentään, kun niinhän se asia juuri on, ihan kuten kirjoitit.

      Kaiken lisäksi se on vielä luonnollista, kuten kirjoitit ja on aina ollut. Se on kaikissa meissä ja kuuluu ihmisen luontoon. Niin mikä hiukshieno ero siinä on, että valokuvia, blogia, vlogia jne, voidaan pitää narsismina. Mutta kai aina kaikkea ns. uutta, sillä monillehan nämä asiat ovat uusia ja vieraitakin, niin tulee vastustusta, ehkä jopa moinen itsevarmuus on pelottavaa ja uhka joillekin, että joku pitää blogia tai ottaa kuvia itsestään. Luoko sellainen joillekin vaikka dissaajille viestiä, että sellainen ihminen on jotenkin itsevarma. Vaikka oikeasti bloggaaja, vloggaaja selfieden laittaja on ihminen siinä missä kaikki muutkin.

      Niin mitä se muille kuuluu ja jos eivät tykkää, niin välttäköön. Mutta aina on ihmisiä joilla on epäluuloja, odotuksia, ongelmia oman itsensä kanssa ja sieltä ne vastustukset yleensä tulee. Ihminen jolla on tasapainoinen täysi elämä ei edes ajattele negatiivisesti muiden elämää, koska elää niin täyttä elämää itsekin.

      Täytyy sanoa, että seurasin ahnaasti aussireissuasi ja ne kuvat olivat niin upeita ja olit niissä niin kaunis. Sinussa on sellaista intensiteettiä ja syvyyttä, joka tekee kauneudestasi jotain vielä kauniimpaa.

      Kiitos ihana ja olipa kivaa kuulla sinusta. <3 Muiskuja päivään ja toivon, että joskus nähdään livenä jossain.

    • Niin mielenkiintoinen aihe, ettei tästä oikein pääse yli eikä ympäri, sillä oikeaa täsmällistä vastausta, joka sopisi kaikkiin tapauksiin tuskin on olemassakaan 😀 Huomaan omaa oloani ja koko olemistani helpottavan ja rentouttavan kun vietän aikani sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tuomitse bloggaamista/kuvaamista yms tai edes äänettömästi tuomitse sitä kulmien alta kurtistellen tai lausuen muka hyväksyviä ja muka ymmärtäviä sanoja, joiden takana on kuitenkin jokin ikävä kaiku..

      JA voi sinua, kiitos hurjasti<3 Toivottavasti todella tavataan jossain joskus, eiköhän se päivä tule vielä!

    • Tästä aiheesta voisi tehdä vaikkapa väitöskirjan ja ehkä joku tekeekin tai on jo tehnyt? 🙂 " edes äänettömästi tuomitse sitä kulmien alta kurtistellen tai lausuen muka hyväksyviä ja muka ymmärtäviä sanoja, joiden takana on kuitenkin jokin ikävä kaiku", tuo lause, tunnen samoin. Oikeastaan omat kamut ovat olleet tosi hyväksyviä ja vain yhden kamun kanssa tästä tuli jonkunlainen ongelma ja siihen meni 30v ystävyys, tai oli yksi rikka isossa rokassa, mutta oli viimeinen pisara, koska mielestäni ystäviä kannustetaan ja iloitaan heidän puolesta, ei dissata millään lailla tai naureta vitsaillen ja vitsi vitsi hei. Joten ihan samaa mieltä.

      Kyllä me tavataan, tiedän sen. <3

  • En laita selfieitä,koska inhoan kaikkia kuviani sen jälkeen kun lihosin reilusti.Sitä ennen kyllä olisin kelpuuttanut,mutta se oli ennen selfie-aikaa;D On mulla kyllä joku 2 selfietä Instassa sen historian aikana otettu.Mulla on joskus ostettu selfietikkukin,mutten tiedä minne olen sen laittanut….
    Sinä olet aina niin luonnollisen nätti kuvissasi,ja ihana hymysi Tiia:)

    • Jael voi, että ei muut ajattele niin ankarasti kuin sinä tai vaikka minä itse. Aina mietin niitä liikakiloja minäkin, mutta koko ajan vähemmän, ikä on siinä mielessä armollinen, että kulkee käsikädessä rappioiutumisen kanssa.

      Mielestäni olet kaunis ja viehättävä ja kauneudessasi on jotain kovin herkkää.

      Kiitos kovasti ihanuus ja kiitos hymykehuista, koska hymy kyllä kaunistaa ihmisen kuin ihmisen.

      Haleja Jael <3

  • Ihania selfie-kuvia, myös tuo viimeinen. Mukava kirjoitus hyvästä aiheesta. En ole julkaissut varmaan yhtään selfietä, muutaman kerran olen yrittänyt kuvata itseäni, mutta lopputulos on ollut enemmän kuin karmaisevaa :). Täytyisi varmaan jatkaa opettelua ja oman "paremman puolen" esiintuomista. Ja vaikka asukuvia on napsittu satoja, en edelleenkään tunne oloani kotoisaksi kameran edessä. Tykkään katsella toisten selfie-kuvia, joista ilmenee luonnollisuus ja aitous.

    • Niin tavallaan selfie on helppo, koska tilanne on niin privaatti, mutta se voi myös olla yhtälailla vaikea, koska miten päin tässä nyt olisi. Itse en osaa poseerata no en selfieissä enkä myöskään toisten kuvaamina. Parhaat kuvat meillä tulee, jos omat lapset kuvaa, sillä silloin se on hauskaa.

      Ihanaa iltaa <3

  • Joskus jos on tukka ja naama oikein hyvin, niin silloin saatan erehtyä ottamaan todistusaineistoa siitä, mutta muuten en ota selfieitä. 😛

  • Ihania kuvia ja mahtikuva tuo viimoinen! Me ollaan jokainen kauniita, omalla tavallamme ja kauneus on aina katsojan silmissä. Itse sitä on hirmu kriittinen omista kuvista. Mulla onnistuu ehkä 1 kuva 10 koska oon liian ilmeikäs ja onnistun vääntämään naamaa kokoajan 😀 Musta selfiet on kummiskin kivoja, niin muiden kuin omatkin! Kyllä me on tyttökavereiden kanssa otettu kuvia toisistamme jo 20v sitten vähän samalla ajatuksella kuin nykyselfieitä otetaan!Ettei minustakaan ihan uusi ilmiö, toki todella paljon helpompaa kuin ennen 😉

    • Niin itseään katsoo suurennuslasilla!

      Muuten ilmeikkyys voi toki pilata kuvan, mutta taatusti eloisat kasvot ja silmät joissa pilkettä ovat mielenkiintoiset. Omasta mielestäni muutenkin mielenkiintoinen ja hieman jopa epätäydellinen kauneus on kauniimpaa, kuin jenkkikloonit.

      Hih niinpä, onneksi nykyään helppoa ja heti näkee tuloksen!

      Kivaa iltaa Maiccu <3

  • Mä otin aina reissuissa selfieitä 15v sitten pokkarilla ja että mulle naurettiin. Puolikas Kattja ja Eiffel-torni jne. Eipä naureta enää kun kaikki tekee sitä. 😀 Selfiet on jees hymyn kanssa, mä en innostu niistä duckface-versioista.

    • Oot niin ollut aikaas edellä ja haha kuka nauraa nyt. 🙂 <3

      Duckface on outo ilmiö,mutta hei monilla voi olla oma peili-ilme ja myös poseerausilme, johtuiskohan siitä, ei vaiskaan, en ymmärrä sitä ilmiötä, kait se on muotia siinä missä muutkin asiat.

      Kivaa iltaa <3

  • Hei ♥ Sinun silmäsihän hymyilee aina ♫ ja nämä selfiesikin sen todistaa ☺
    Itte en ota sefieitä, kun en tykkää muutenkaa olla kuvattavana. Selitykseen: minusta ei onnistu kuvat ja tulee huonoja kuvia, niin sanon aina, että kuvat tulee just sellaasia kun malli ☺
    Kivaa loppuviikkoa Sinulle Tiia ♫~♥~♫

    • Voi sinua ihanaa, aina osaat valita ne kauneimmat sanat, kiitos <3

      Anteeksi nyt nauroin ja en vaan usko, että on totta. Olet niin kaunis sisältä, joten olet taatusi mitä kaunein malli <3

      Ihanaa iltaa ma-te <3

  • Selfiet koen itseni kohdalla jotenkin hankaliksi – en osaa olla niissä oikein, näytän ihan epämuodostuneelta tms 😀 Mutta viime aikoina olen halunnut otattaa hyvän fiiliksen kuvia itsestäni – joissa on jokin voimauttava näkökulma itselleni.

    • Kävin taas katsomassa kuviasi ja luin tekstiäsi, sinulla on kirjoittamisen lahja ja kuvatkin olivat pysäyttäviä. <3 Jotenkin niissä onkin niin paljon enemmän järkeä, siis kuvissasi, kuin selfieissä tai varsinkaan töröhuuliselfieissä.

      Tuohon pitäisi syventyä, en osaa lainkaan ajatella voimauttavia näkökulmia itsestäni, olisi varmasti oppimisen paikka.

      Ihanaa iltaa Katja <3

  • Yksi asia mitä en ole koskaan ymmärtänyt on se, kun jengi ottaa itsestään (tai toisistaan) kuvia jonkun nähtävyyden edessä. Seisotaan vähän liian kaukana kuvauskohteesta ja kohde pistetään seisomaan patsaan eteen ja sitten ei todellakaan hymyillä kuvassa! …. En ole koskaan ymmärtänyt tätä :'D Jos kuvaisin patsasta/linnaa/kukkia/mitävaan niin en minä haluaisi itseäni tai ketään muuta siihen eteen pönöttämään ^___^'

    • Joo muuten tämä oli hauska näkökulma. Huomaan muuten, ettei esim. viime reissultakaan meikäläisestä tullut sitten otettua yhtäkään kuvaa. Lapsia voin jopa kuvata kohteissa tai niiden edessä. 🙂

      Mutta noh kukin tavallaan, on kiva jos kohteesta on kuvia ilman ihmisiä ja ihmisillä. 🙂

      Kivaa iltaa <3

  • Hahah !MÄ en kestä tota vikaa kuvaa :)) Siis meikkis joka aamu!

    Mä oon maailman huonoin ottamaan selfietä, kun taas sisko hanskaa sen homman niin hyvin!

    • Toi vika kuva on kyllä NIIN, mut et kai sä nyt noin kuitenkaan. 😉 Toiset hanskaa, esim Maiju, mulla on aina urpo ilme. 😉

      <3

  • Kyllähän sitä tulee selfie-kuva otettu ja laitettua sosiaaliseen mediaan joskus! Itseään saa kuvata ja myös pitää/rakastaa itsestään mutta komppaan Lumoa siinä, että jos jonkun FB seinä, blogi, Insta jne. on pelkästään täynnä selfietä niin en vaan jaksa. Ehkä hieman jopa narsistista…eikä saa ymmärtää väärin ettei itseään saisi kuvata. Mietin vaan, että kohtuus kaikesta 🙂 Onneksi niin duckface selfie-kuvia ei enää juurikaan näy kuin pilailumielessä… 😀
    Aurinkoa päivääsi Tiia!

    • Ihan samoilla mietteillä, kohtuus kaikessa. Kivaa on kuitenkin, kuten mainitsitkin ajoittain niitä henkilön kasvojakkn katsoa, asioista tulee paljon henkilökohtaisempia niin. 🙂

      Ihanaa perjantaita Marjo <3

  • Hei ihanaa, vaikka samalla surullista, että moni muukin tuskailee näiden selfieiden kanssa. Mä en olekaan ainut 😉 Missä vaiheessa siitä oman kuvan ottamisesta ja julkaisemisesta tulee sellainen kynnyskysymys, että siitä ei vaan meinaa muka päästä yli… Teinit räpsii kuvia huoletta jatkuvasti, ainakin mitä omaa teinityttöäni oon seurannut. Itsekin nuorena tuli kuvia otettua pilvin pimein, vaikkei ollut edes vielä digitaalikameroita. Ja ihan kelvollisia niistä kuvista tuli (tosin aikuisena niitäkin on alkanut katsoa sillä silmällä, että "voi kauhee kun mä oon ruma tuossakin). Mulle selfien ottaminen on tosi vaikeaa; miljoona kuvaa pitää ottaa että pystyy Facebookin profiilikuvan vaihtamaan, ja siltikin se on mukamas ihan kamala. Blogiin en ole rohjennut vielä omia kuviani edes laittaa.
    Jo se kuvaustilanne on haasteellinen. Siinä kun muikistelet ja siristelet, ja annat kameran paukkua, ja sitten laukkaa teini paikalle kysymään "mitä sä äiti teet"… Öööh, en mitään, tässä noita työjuttuja kuvailen… Ja kun teini muitta mutkitta pyytää että "otetaan yhdessä selfie (sillä yhteiskuvallakin varmaan oli joku oma nimi), niin yleensä tulee vastattua, että no emmää, ei musta saa hyvää kuvaa… Pitäisi siis vain rohjeta enemmän itse sinne kameran eteen. Valokuvausta kun harrastaa, on vaan niin helppo jäädä itse kameran taakse.

    • Niin totta kirjoitat ja jotenkin sinun ja monen muunkin kommenteista tulee tunne, että valokuvauksen kohteenakin olemista voi treenata.

      Niin näillä nassuilla kuljetaan maailmalla, mutta naaman ikuistaminen on jotenkin noloa..

      Olemme niin eri sukupolvea ja nuorilla selfien ottamiset on jokapäiväistä leipää.

      Yritetään siis yhdessä, harjoitellaan. <3

      Aurinkoista viikonloppua Meemu <3

  • Kyllähän me eletään ulkonäkökeskeistä aikaa, ja siinä on hyvät kuin huonotkin puolensa. Paineita tulee niin nuorille kuin vanhemmillekin olla tietyn näköinen. Nykyään joutuu pohtimaan aiempaa enemmän omaa identiteettiään, sitä millainen on ja haluaisi olla. Mutta toisaalta ihmiset on kautta aikain arvioineet itseään ja toisiaan jollain kriteereillä. En mä nyt tiedä onko tämä sen pahempi kuin joku muukaan. Itsekin olen alkanut bloggaamisen myötä ottaa selfieitä. Se on itsestäni kivaa, ja ajattelen että blogin lukijoillekin on kivaa kun joskus näkee, kuka tekstiä suoltaa. Olen myös ajatellut, että oma ulkonäkö on yksi ominaisuuteni muiden joukossa enkä ymmärrä, miksi sitä pitäisi hävetä. Meillä muuten esiteini kannustaa äitiä selfieiden ottoon. 😀

    • Ihana esiteini <3

      On ehdottoman hyvä, että blogin pitäjällä on kasvot ja kasvokuvia tulee. Toki ymmärrän niitäkin, jotka haluavat kirjoittaa privana, jokaisella on syynsä.

      Mutta lukijan kannalta blogista tulee henkilökohtaisempi, kun saa kirjoittajalle kasvot. Kiintyykin enemmän. <3

      En tiedä mistä häpeä kumpuaa, ehkä pitäisi käydä terapeutin tuolissa. Toisaalta on terapeuttista ladata niitä selfieitä ja päästä peloista.

      Ihanaa viikonloppua. <3

  • Aito ja kaunis olet!! Oli se kuva sitten millainen tahansa, niin sydän siellä hymyilee! Itse olen vähentänyt omien kuvien laittoa blogiin, en vaan pysty niitä siellä katselemaan… jotain voi toki laittaa, mutta kun ei omaa kuvaa rakasta niin ei voi mitään… Ehkä vielä joskus…

  • Mielestäni pelkkä selfien ottaminen ja julkaisu ei tee narsismia. Narsismi on paljon muuta. Tiedän narsistin, joka kuvaa lähes päivittäin itseään nettiin, mutta tiedän sata muuta selfiepostaajaa siihen vastapainoksi heistä, jotka eivät ole narsisteja. Itsekin otan kuvia itsestäni, mutta lähinnä omaan kuvakansiooni, josta saan vertailla esim. hiustyyliä tai kuinka vuodet muuttavat. Joskus kiva ottaa juhlameikkikuvia, joskus arkisempaa. Valitettavasti narsismiin törmänneenä siis tuumaan, ettei sulla ole hätää mitään. <3

    • Asiaa kirjoitat ja tosiaan aihe oli sellaista pohdintaa ja tänne on tullut niin loistavia kommentteja, kuten tämä sinun.

      <3 Kiitos myös jos ei ole hätää, sillä aina kun julkaisen tuumin, mitä muut ajattelee ja hah silti julkaisen ja yritän voittaa itseni.

      Ihanaa viikonloppua Viltsu <3

  • Kauniita kuvia kauniista ja iloisesta naisesta! Tottahan niitä saa ottaa ja julkaista. Meidän täällä Suomessa voisi hieman ottaa oppia Amerikasta, jossa kehuminen kuuluu asiaan, vaikkei aina olisikaan totta niin itsetuntoa se nostaa ja tekee hyvää!

  • Kauniita selfieitä kauniista Tiiasta!
    Brittitutkimuksessa ollaan sitä mieltä, että 47 ikävuoden jälkeen ei ole soveliasta ottaa selfieitä tai ainakaan jakaa niitä julkisesti. Tutkimuksessa ei kerrottu vastaajien ikää 🙂
    Ikinuorelta Aira Samulinilta (89 vuotta) kysyttiin, mitä mieltä hän on moisesta tutkimuksesta ja ikärajasta? Aira vastasi, että voi, hän ei ole vielä ehtinyt ottaa yhtään selfietä. Mutta jatkoi, että hänestä otetaan niin paljon valokuvia, että ne taitavat riittää. Sanoi, että melkein joka päivä hän törmää kuvaansa jossakin lehdessä. Ei ole tarvetta selfieille 🙂 Ottaisi varmaan muuten.
    Otetaan me muut siis selfieitä; meitä kun ei jatkuvasti kuvata 😀

    • No johan on, eli nyt on viimeiset hetket minulla, sillä joulukussa tärähtää 48-vuotta, voi hih.

      No niinpä, upeus ja kauneus tulee sielusta ja valaisee tavallisimmatkin kasvot ja kaunistaa ne. Vaikka kuinka upea nukke, jos sisältö on nolla, niin ei ole vertailukykyinen samana päivänäkään karismaattisen kauneuden kanssa.

      Otetaan vaan ja jatketaan rinta rottingilla. <3

      Ihanaa viikonloppua Tuula <3

  • Olen aina viihtynyt kameran molemmin puolin, mutta selfieissäni on mukana ystävä(t) tai puoliso. Omien kuvien kautta muistaa parhaiten tunnelman eli suosittelen kaikkia pitämään huolta, että itsestäänkin tulee kuva matkoilla, juhlissa ym. Koen, että olen silloin onnistunut kuvaamisessa, kun saan kuvattavan ottamaan rennosti kuvaustilanteen :). No nyt poikkesin aiheesta…eli selfieistä :). Jos matkustaisin yksin maailmalla, niin uskoisin, että jokunen selfiekin tulisi räpsäistyä :).

    • Niin hyvä pointti, sillä arvaa onko minusta yhtään kuvaa Latvian matkalta eli myöhemmin saa harmitella.

      Rennot ja onnelliset tilanteet, niissä on itse ja kuvattavat parhaimmillaan. Totta tuo jos matkustaisi yksin, niin taatusti tulisi enemmän kuvia itsestään tai niitä selfieitä.

      Ihanaa viikonloppua Ninnu <3

  • Mielenkiintoinen aihe. Pystyn samaistumaan monen kommentoijan kanssa. Itsekin viihdyn enemmän kameran takana ja selfieitä tulee otettua todella harvoin. Tämä pistikin miettimään, että minusta on todella vähän kuvia vuosien varrelta. Varsinkin ennen, kuin tuli digikamerat kauppoihin. En muista ollenkaan, minkä näköinen olin n. 10 vuotta sitten. Millaiset hiukset mulla oli. Piti mennä facebookiin tarkistamaan ja löysin yhden ainoa kuvan vuodelta 2007. Olisiko ollut peräti ensimmäinen selfie ikinä facebookin profiilia varten 😀
    Sinänsä harmi, koska olisi mielenkiintoista nähdä itsensä vuosien varrelta ja muistella sen aikaisia tapahtumia. Muiden albumeissa saattaa olla enemmänkin kuvia, joissa satun olemaan mukana, ellen ole karannut paikalta, kun olen huomannut, että joku kaivaa kameran esille 🙂
    Sinulla on kaunis, valkoinen hymy <3 Itse vältän näyttämästä hampaitani kuvissa. Haluaisin ensiksi johonkin hampaidenvalkaisuoperaatioon 🙂

    • Niin eikö jännä, että muita tulee kuvattua paljon ja sitten itsestä ei ole juurikaan kuvia. Tavallaan se näin jälkikäteen harmittaa vaikka joitain tyylejä ei kestäkään katsoa, mutta voihan niillekin nauraa jälkikäteen. Itsellen nauraminen on hih hauskaa.

      Kiitos kovasti hammaskehuista, omani on siis valkaistu vuonna 2009 tai 2008. Mutta valkaisuhan ei noin kauan pysy eli olen sen jälkeen vaan pitänyt huolta enemmän. Tosin nyt olen huomannut kellastumista, heh eivät hohkaa, juu minkäs hammasneurootikko itselleen voi, niin valkaisu olisi ajankohtaista.

      Ja juu en katsele muiden hampaita suurennuslasilla, omiani vain. Johtunee hammaslääkäri tädistä, hammashoitajatädistä ja hammasproffa vaarin veljestä, jotka kaikki tuijottelivat pienenä suuhuni usein ja mitä lie fluorikuureja ym. tekivät. Jäi kai itselle päälle.

      Kivaa viikonloppua ja viikko enää ja me nähdään. <3

  • Meinasipa jäädä tämä juttu lukematta kokonaan – onneksi ei! Minä tykkään sinun selfieistäsi kun ne eivät aina ole pelkää siloiteltua kuvavirtaa.

    Minä en jaksa seurata jatkuvaa selfie-virtaa, se on vaan minusta niin tylsää. Mieleeni tulee ajatus, että eikö tuolla ihmisellä ole mitään muuta ikuistettavaa kuin itsensä, että omaan ulkonäköönkö se mielenkiinto pääosin kohdistuu. Satunnaiset selfiet ovat kivoja ja sellaiset, joissa on joku tilanne päällä tai ollaan porukassa.

    Minä en yhtään tykkään olla kuvattavana. Olen yrittänyt opetella siitä useamman vuoden irti, jotta joskus olisin jossain valokuvassa mukana 🙂 Lomakuvat on meilläkin tyypillisesti minun ottamiani, joten en näy niissä itse lainkaan. Selfie-kuvaajana olen ihan surkeimmasta päästä, nykyisin olen onnistunut saamaan jopa kaksi henkilöä samaan kuvaan. Muutenkin selfie-kuvauksessa tunnustan kuuluvani siihen somessa haukuttuun ihmisryhmään, jotka ikuistavat itsensä kavereiden kanssa lasi kädessä. Lähes kaikki FBn selfieni ovat sellaisia 😀 😀 Lähipiiri tosin tietää, että vatsani kestää kituisesti sen yhden lasillisen, mutta epäilen että lapsuuden kotipaikassani monikin ajattelee minun kärsivän jonkinlaisesta alkoholiongelmasta. Ystäväni muistaa peukuttaa kaikki selfieni ja kehua drinkkini ja hänen tykkäyksensä näkyvät varmasti puolelle pitäjälle. Odottelen sitä päivää, kun isältäni tiedustellaan asiasta 😀 😀 Mutta silti aion pysyä juntti-lasi-selfieissäni.

    • Tilannekuvat ovat ihan parhaita, sellaiset joissa on oikea elämänmakuinen meno, etenkin nuoret osaavat heittäytyä.

      Sama täällä, satunnaiset selfiet ovat kivoja, koska tuovat Instatilin pitäjän persoonan lähemmäksi. Jos koskaan ei olisi omaa kuvaa, niin jättää hieman etäiseksi.

      Miten kuulostaa tutulta ja miten meidän Latvian reissultakaan ei meikäläisestä ole yhden yhtäkään kuvaa…

      No usein silloin kun kamua tapaa, niin tulee otettua lasillinen tai kahvimukillinen, eikö vaan. Joten on ihan luonnollista, että lasi on kädessä. Eli nehän on sitten juuri niitä kivoja ja onnellisia hetkiä, jotka on mukavaa ikuistaa. Kaikkea ihmiset keksiikin arvostella ja ruotia.

      Tosin olen itsekin miettinyt samaa, jos joskus otan noita kilauttelukuvia ja vaikka saman illan aikana toisen ja kolmannenkin, niin tuumiiko ihmiset, että olen humalassa.

      Nuorena olin humalassa useinkin, mutta nykyään en vaan enää siihen pysty ja joskus pari lasia kuohuvaa on suurinpiirtein max määrä.

      Luulenpa niin, että ne jotka ovat meitä moittiakseen, viitaten tässä siihen puoleen pitäjään ;)he moittisivat joka tapauksessa, teet mitä tahansa. Ne ihmiset jotka haluavat nähdä meistä parhaimman, eivät moisia edes ajattele. Joten ei mietitä moisia, vaan kilistellään selfiehommissa ihan vapautuneesti.

      Mahtavaa sunnuntaita Rva Kepponen ja kippis <3

  • Jännää, että bloggaaja julkaisee itsestään meikittömän kuvan ja sitten parannellun version. Olisiko meneillään joku ikäkriisi vai mikä? Tavallisen näköisestä naisesta ei synny kaunotarta, vaikka kuinka paklaisi naamansa. Armi Kuusela, Ester Toivonen, Armi Aavikko, Kiira Korpi, Helena Lindgren muutamia suomalaisia todella kasvonpiirteiltään kauniita naisia myös ilman meikkiä.

    • Haha kiitos illan nauruista, luin koko perheelle tämän. Mutta siis mähän olen ihan himputin hyvännäköinen, erityisesti tuo meikitönhän kuva kertoo sen. 😉 Kiitos myös, että vertasit misseihin, erittäin imartelevaa. Ikäkriisiäkö, no mutta hei kriisit kuuluu elämään, ei siinä ole mitään hävettävää.

      Kivaa iltaa sinulle.

  • Mä olen miettinyt noita selfieitä omalla kohdallani just siltä kantilta, että ne vois olla joku apu siihen itsensä hyväksymiseen. Mielestäni olen kamalan näköinen ja kuvat minusta aina kamalia, niinpä olen sitten välillä huvikseni koittanut ottaa itsestäni kuvia ja totutella siihen miltä näytän. Ja koittaa nähdä itseni ihan tavallisena tai ehkä jopa ok:na. Ja koitan opetella hyväksymään itseni. Itse asiassa just eilen illalla meikkien pesun jälkeen otin räpsyjä…

    En tiedä miksi on todella vaikea pitää itseään minkään näköisenä, ajattelen aina että olen kauhean näköinen ja jos joku muuta sanoo, pidän sitä kyllä ihan kettuiluna tai sellasena "kunhan höpiset"-juttuina. Missään tapauksessa en usko kuitenkaan puhujaa.

    Mulle on hyvin vaikea laittaa itsestäni kuvia blogiin… just tein äskettäin yhden postauksen, missä oli oma kuvakin – ja sitten kävinkin lopulta ottamassa sen kuvan sieltä pois, kun se vaan oli niin kauhee enkä kestä sitä katella, ja ajattelen mitä muut ajattelee jne… Ja hei, olen 44v että pitäis kai jo tässä vaiheessa elämää olla sinut itsensä kanssa… mutta en vaan ole.

    Nuorison selfiehomma mua vähän kummastuttaa, sellanen kokoaikainen "kattokaa mua"-tyyli. Toisaalta nuoriso on kyllä jotenkin tosi rohkeaa olemaan oma ittensä. Esimerkiksi pyöreämmätkin tytöt surutta pukeutuu piukkoihin vaatteisiin ja kantaa itsensä oikein hienosti ja ylpeästi. Ite koitan näitä muutamia ylikilojani peitellä epätoivoisesti… aina on sellanen olo, että kamalaa, makkarat näkyy. Esimerkiksi juhliin menen tosi vastentahtoisesti, en koskaan ole oikein tyytyväinen asuuni ja aina tuntuu että makkarat pursuaa ja pitää pidättää hengitystä suunnilleen ja piukentaa mahaa sisään… (ja otappa sitten pari lasillista jotain plus syö, niin johan on peli menetetty…)

    Niin, kyllä on tällä tätillä ainakin pitkästi matkaa itsensä hyväksymiseen sellaisena kuin on. =( Aina jotenkin haikailen, että olisinpa timmimpi, laihempi, kauniimpi… välillä ajattelen, että paskat, tää on ihan jees, mutta useammin kuitenkin haikailen jotain sellasta 20cm pidempää ja 10kg laihempaa versiota itsestäni. Mielellään myös kaunista ja tyylikästä. Ihan hullua, tiedän…….. koska kuitenkin mieluiten olen "luonnonlapsi", ilman meikkiä ja värjäämättömällä tukalla ja trikoot jalassa vaan…

    Sinä olet kyllä mielestäni tosi kaunis nainen. ♥

    • Voi ei anteeksi, että nyt vasta vastaan. <3 <3

      Kunpa pääsisi siihen tilaan, ettei muiden mielipiteillä olisi mitään väliä. En tarkoita tuon tilan tarkoittavan sitä, että laittaisi ihan ranttaliksi vaan sitä, että voisi olla välittämättä aidosti mitä muut ajattelee. Olisi niin paljon helpompaa niin.

      Huomaan iän kyllä tuovan koko ajan enemmän sellaista hällä väliä asennetta eli kyllä se ikääntyminen auttaa. Ehkä ikä jopa korreloi suhteessa, rapistuminen ja vähät välittäminen. 😉

      Sama täällä, oudoksuttaa hieman jos joka pv oma kuva jossain, mutta nuorilla se on ihan normaalia, joten ei kai siinä ole mitään. Ehkä se omakuva sitten siinä selfieitä ottaessa kasvaa, mene ja tiedä, kun ei näin vanha vaan ymmärrä.

      Juu olisi ihanaa, että aina olisi hyvä tukkapäivä, piirteet eivät roikkuisi, mahasta puhumattakaan. Mutta sitten pitää ajatella, ollaanhan me ihan yes tämän ikäiseksi. 🙂

      Ihanaa päivää ja kiitos niin paljon kauniista sanoista ja hei nyt selfieitä napsimaan. <3

Vastaa käyttäjälle enkulin käsityöt Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud