Olen elinluovuttaja, oletko sinä? Ivana Helsinki arvonta viidelle!

Minä olen elinluovuttaja, oletko sinä ja siis aivan varmastiko? Lain mukaan jokainen meistä on elinluovuttaja, mutta entä kiperän paikan tullen, jos surusta suunniltaan olevat sukulaiset kieltävät elinluovutuksen, siitäkin huolimatta, että tahtosi olisikin heidän tiedossaan? Surun hetkellä ihminen on irrationaalinen olento ja toimii helposti tunteittensa vallassa. 

 
 
Sukulaisten surua ja tunteita säästääksesi ja jotta oma viimeinen tahto toteutuisi, kannattaa täyttää elinluovutuskortti tai ladata elinluovutuskortti mobiilisovelluksena netistä. Olen itse vanhakantainen ihminen, joten kannatan pahvisen elinluovutuskortin allekirjoittamista. Sillä jos joudun vaikka erilaisiin onnettomuustilanteisiin, luultavasti puhelimenikin ruhjoutuu siinä samassa ja samalla katoaa elinluovutussovelluskin puhelimen myötä. Lisäksi oma puhelimeni on lukittu suojakoodilla, joten ei sitä kuitenkaan kukaan saisi auki. Lompakko kuitenkin kulkee miltei aina matkassa, joten vanhanaikainen pahvinen versio on erinomainen. 

 
 
Mobiililla elinluovutussovelluksella voin lähettää ystäville ja sukulaisille informaation, että olen elinluovuttaja, silti kannatan pahvista, koska kauheassa tilanteessa pahvinen lappu on niin konkreettisesti muistuttamassa tahdostani, ns. mustaa valkoisella. Uskon kuitenkin, että nuoremmilla, kuin minä, taasen tuo mobiilisovellus on loistava vaihtoehto. Mobiilisovelluksella voi myös kutsua kavereita sanoman ”kyllä” elinluovutukselle.
 
Miksi asia on erityisen henkilökohtainen ja tärkeä. Olen vanhempi ja jos minulle tapahtuisi jotain, haluaisin antaa elimeni jollekin toiselle, joka voi olla vaikka perheen isä tai äiti eli antaisin elämän jonkun lapsen vanhemmille. Tai elimeni voisi mennä jollekin nuorelle, jolla on elämä vielä edessään ja hänestäkin voisi tulla joskus jonkun isä tai äiti. Ideaalissa tapauksessa elimeni voisivat auttaa montaa elinsiirtoa odottavaa ihmistä.
Elinluovutuskortti ja kuoleman ajatteleminen ei ole kuoleman kutsumista, vaan oman viimeisen tahdon turvaamista. 

Sairaus, jonka ainoa hoitomuoto on elinsiirto, voi koskettaa yhtä hyvin sinua kuin lähimmäistäsikin.
Suomessa yli 450 ihmistä odottaa elinsiirtoa. Siirrettävistä elimistä on jatkuva pula. Joka vuosi elinsiirtoa odottavia menehtyy, koska sopivaa siirrännäistä ei saatu ajoissa.
Elinluovutuskortti kertoo tahtosi selkeästi. Muista kertoa tahtosi myös läheisillesi.
*Valtakunnallinen Elinluovutuskortti-kiertue huipentuu Helsinkiin
Euroopan elinsiirtopäivä on 8. lokakuuta. Sen kunniaksi neljälle paikkakunnalla nousee ensi viikolla päivän ajaksi Luovuttaja-installaatio muistuttamaan elinluovutuskortista. Lauantaina Helsingin Kolmen Sepän aukiolta voi lunastaa itselleen yhden installaation 450:stä paidasta allekirjoittamalla elinluovutuskortin.
Helsingin Kolmen Sepän patsaalle nousee lauantaina 8.10 klo 11 Aalto-yliopiston muutaman kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden suunnittelema Luovuttaja-installaatio. Tapahtumassa on jaossa 450 Special Edition Luovuttaja -paitaa. Määrä kuvastaa elinsiirtojonossa olevien määrää. Luovuttaja-paidan logon on suunnitellut suomalaisen muodin ykköstähti Ivana Helsinki.
Kun ohikulkija allekirjoittaa elinluovutuskortin, hän saa yhden paidan itselleen.  
Luovuttaja-kampanjan lähettiläinä on viisi rohkeaa julkkisuuden henkilöä: fitnessbloggaaja Janni Hussi, vapaaottelija Teemu Packalén, laulaja Kim Herold, radio- ja televisiojuontaja Tuija Pehkonen ja jääkiekkoilija Pekka Jormakka.
Luovuttaja-kiertue
Luovuttaja-kiertue toimii Luovuttaja-paitojen jakelukanavana. Tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä elinluovutuskortin allekirjoittamisesta. Special Edition -paidan voi saada omakseen vain kampanjan aikana. Installaatiot purkautuvat, kun ohikulkija allekirjoittaa elinluovutuskortin tai lataa elinluovutus-sovelluksen ja saa itselleen Luovuttaja-paidan.
Helsinki 8.10. Kolmen sepän aukio klo 11 alkaen
Sain kunnian arpoa viidelle teistä Ivana Helsingin hienon Ole luovuttaja paidan. Kommenttikenttään vapaata sanaa elinluovutuksesta, oletko elinluovuttaja tai oletko kohdannut asian jossain kohdin elämää tai onko näitä asioita tullut ylipäänsä ajateltua. 


Kaikille tasapuolisesti yksi arpa ja arvonta päättyy 11.10. Sydämellisesti onnea kaikille arvontaan!

 
 
 
 


56 thoughts on “Olen elinluovuttaja, oletko sinä? Ivana Helsinki arvonta viidelle!”

  • Kyllä olen täyttänyt tuollaisen kortin jo vuosikymmeniä sitten, mutta nyt minulla ei ole tietoa minne se on joutunut. Puhelimeen laitoin vastaavanlaisen kortin muutama viikko sitten, eikä minun puhelimeni ole lukittu, joten siitä voi kuka hyvänsä sen nähdä. Se on kyllä vaan suomeksi, joten jos olen ulkomailla, niin mitä tapahtuu sitten? Minulla on myös kolmen läheisimmän ihmiseni puh.numerot ICE-kirjainten perässä, jotta läheisille saadaan tieto mahdollisimman nopeasti, jos minulle jotain sattuu.

  • Kyllä, olen luovuttajana. Jo vuosia on kortti kulkenut mukana kukkaron ikkunataskussa, taitaa olla jo pariin kertaan nuhjaantuneena uusittukin. Mobiilisovellus on hyödyntämättä, täytyypä ottaa sekin käyttöön. Olen myös tehnyt ICE-henkilöilleni selväksi, että jos tilanne tulee, niin sitä sitten todellakin myös käytetään. Tärkeä asia, hyvä kun toit esille. Upea paita, huh.

  • Olen luovuttaja. Oma kortti tuli täytettyä parikymmentä vuotta sitten. Mobiilisovelluksesta en ole aiemmin kuullutkaan. suvi.vikholm(a)luukku.com

  • Kyllä olen, vuodesta 1996. Pahviläpyskän olen minäkin täyttänyt ja se alkaa olla aika kulahtanut ja kärsinyt, kun on mukana kulkenut niin kauan. Pitäisi varmaan päivittää se 😀

  • Kortti ollut lompakossa 90-luvulta asti. Tein myös Omakantaan merkinnän elinluovutustahdostani eli tieto tahdostani on rekisteröity virallisesti.

    Jo elinaikana tehty päätös säästää omaisia ylimääräiseltä pohdinnalta surunkeskellä.

  • Sattuneesta syystä iken ollut elinluicutuksen kannalla jo yli 25-vuotta. Siskon tarina on tullut monille jo tutuksi. Ilman kolmea luovuttajaa olisi siskon elämä päättynyt jo 90-luvun alussa.

  • Minä en ole vielä luovuttaja, mutta aion tulla luovuttajaksi, ja juuri tämän sinun tekstisi luettuani. Monta kertaa on ollut tämä asia vaan mietinnän alla ja jäänyt vaan roikkumaan.

    Olen pohtinut paljon järkeä, järjen tarpeellisuutta, eri tunteita ja niidenkin tarpeellisuuksia, samoin niiden eroja, eroavaisuuksia, yhtäläisyyksiä, liitoksia, liittoutumiakin sekä kohtaamisiakin. Ja itseasiassa järki usein sisältää hyvin paljon rakkautta ja aitoa välittämistä. – Ihana kun kuuntelit järjen ääntä tässä asiassa, minäkin teen niin. 🙂

    Kivaa viikkonloppua Tiialle <3

  • Juu olen Omakannassa ruksannut suostumuksen eli terveyspuoli näkee heti koneeltaan, jos on tarvis (ei tarvitse etsiä lompakkoa ym)! 🙂

  • Enpä vielä ole, mutta taisit saada houkuteltua ❤️
    Tärkeä asia, ei onneksi ole tullut minun kohdalla eteen ja toivon ettei tulekaan,
    Päivi

  • Olen kanssa tuon pahvikortin kanssa kulkenut jo useamman vuoden ajan ja koittanut sitä myös tutuilleni mainostaa. Tämä ajatus tuntuu vaan jakavan ihmisten mielipiteitä, ja suurin osa keskustelukumppaneista ei ole oikein lämmennyt ajatukselle. Olemme käyneet syvällisiä keskusteluja asiasta, ja olen koittanut sanoa, että siinä vaiheessa, jos sinun elimiäsi oltaisiin toiselle antamassa olet jo sellaisessa tilanteessa, ettet niitä todellakaan enää tarvitse itse, eli mistään se ei ole pois! Mutta silti siinä on jotain niin lopullista heidän mielestään, vai onko vaan se ajatus oman elämän loppumisesta niin pelottava, ettei sitä edes uskalla ajatella? En tiedä.
    Mutta hieno ja tärkeä muistutus asiasta, ja ylpeänä kantaisin tuota paitaa, jossa muistutetaan meille jokaiselle tärkeästä asiasta.
    Pia

    • Eiks se elämä ennemminkin jatku kuin lopu, kun antaa elimensä muille kuolleessaan? Näin mie ajattelisin, jos ajattelisin… 😀

  • Kyllä olen ja ollut varmaan siitä asti kun täytin 18. Kyseinen pahviläpyskä (taitaa tosin olla ruotsinkielinen;)) on aina mukana ja kaikki läheiset sen tietää. Lisäksi meidän koko perhe on luovuttajia, myös lapset. Täytyykin katsoa tuo mobiiliversio ja muistuttaa taas nuorisoa pienesta vaivasta josta seuraa vain hyvää elämää.
    Työkaverini on saanut uuden elämän nuoren juuri luovutuksen kautta, joten häntäkään ei olisi, jos joku ei olisi ajatellut nenäänsä pidemmälle.
    Suoraan sanottuna en ymmärrä omaisia, jotka kieltävät luovutuksen. Rakasta kuollutta omaistaan he eivät enään saa takaisin, mutta pitääkö suru laittaa kiertämään?
    Tuolainen paita olisi todella POP! <3 <3
    Hienosta ja hyvin tärkeästä asiasta kirjoitit! <3 xxx

  • Muitsan kun mieheni täytti aikanaan kyseisen kortin, olimme silloin olleet yhdessä vasta vähän aikaan. Hän samalla teki hoitotestamentin jossa kielsi hoidot jos tilanne näyttäisi oikeasti toivottamaslta, minä olin kauhuissani ja kieltäydyin ottamasta kopiota itselleni,mielestäni hänet täytyisi elvyttää oli mikä oli. No hän antoi paperit toiselle läheiselle, ymmärsi kyllä minun kantani, en halunnut luopua.

    Nyt kun olen jo parikymmentä vuotta työskennellyt sairaala-alalla ja nähnyt yhtä sun toista, ymmärrän hänen valintansa. Olen myös itse päätynyt samaan ratkaisuun <3 En missään tapauksessa haluaisi jäädä vihannekseksi ja omaisten taakaksi. Ja jos viimeinen keino auttaa jotain toista olisi jonkin elimeni luovutus, niin ilmanmuuta <3

  • Minulla on elinluovutus"käsky", hautaustestamentti (ei hautaa), hoitotestamentti ja luovutan ruumiini tieteelle eli opetuskäyttöön. Nämä ovat läheisteni tiedossa.
    t:Sanna

  • Minä olen ollut elintenluovuttaja jo yhdeksänkymmentä luvulta lähtien. Tieto on kirjattu myös minun toiveisiini, myös läheiset tietävät toiveeni.
    Tärkeästä asiasta kirjoitat!

  • Kiitos tästä postauksesta, olen täyttänyt kortin mutta en ole varma onko se tallessa. Nyt kun kerroit niin latasin sovelluksen ja laitoin vielä viestiä läheisille 🙂 Hyvä että tätä asiaa pidetään esillä!

  • Olen paperisen kortin täyttänyt, mutta jossain vaiheessa infottiin, että se on turha, kun kaikki on luovuttajia, joten taisin heittää pois. :/ Täytyy penkoa olisko se sittenkin vielä tallessa… Jos oma henki lähtee, mutta osillani voisi vielä jonkun pelastaa niin ehdottomasti osani saisi hyödyntää! Puistattava ajatus kyllä, jos kasvon osia napattaisiin talteen, mutta eipä kukkaan enää hautamontussa minua tuijottelisi.. Se, että joku kasvonsa menettänyt saisikin kasvot, on lohduttava ajatus. 🙂

  • Eipä taida minusta enää olla luovuttajaksi, kaikki elimet ovat jo niin huonokunoisia ja pikkuvikaisia. Muutenhan ne kyllä joutais pois jos kelpaisivat. Uuniin vaan koko roska ja tuhkat metsää lannoittamaan =)

    • Asiantubtijalääkärit tekevät loppupeleissä päätöksen siirrettävistä elimistä. Itse ei tarvi siitä huolta kantaa. Kortti kertoo kuitenkin oman tahtosi ja vain aivokuolleen ihmisen elimet kelpaavat.

  • Mulla oli kortti varmaan sen 15 vuotta mukana, mutta sitten luulin niin kuin Jenspa ylläällä, että sitä ei tarvitse. Että kaikki on luovuttajia automaattisesti. Miten se nyt sitten oikeasti on?

  • Hoitajana: kaikkien kannattaisi kirjautua kanta.fi palveluun ja täyttää elinluovutustodistus/halu siellä, koska se on se paikka, mistä lääkäri sen katsoo. Ei pahvista tai mobiilisovellusta. Myöskään tatuoinnit tyyliin "ei saa elvyttää" tekstit rintakehällä ei valitettavasti toimintaa estä, jos siitä ei kannasta kirjallista pyyntöä löydy. Asia, joka ei ole kaikille aina selvä.
    Kannassa voi muutenkin kirjata omia hoitotahtojaan ja niitä pääsee muuttamaan mielensä mukaan jos/kun kunto vaihtelee.
    Suosittelen ihan jokaiselle!! Tärkeä asia.

    • Ohessa Maksa-ja munuaisliiton vastaus asiaan. Omaiset eivät voi kieltää koskaan elinluovutusta oman tahtonsa tai mielipiteensä perusteella. Heidän kanssaan keskustellaan mahdollisen luovuttajan mielipiteestä.

      Omakanta-palveluun voi kirjata elinluovutustahdon, mutta se ei vielä välity sieltä terveydenhoidon yksiköihin. Palvelu kehottaa printtaamaan tahdon ja pitämään sen mukanaa.

  • Olen. Ja sen lisäksi pitäisi jokaisen aikuisen myös tehdä hoitotestamentti omalta kohdaltaan, ettei jätä niitäkin päätöksiä toisten tehtäväksi. Tärkeitä asioita.

  • Minä olen ollut elintenluovuttaja tosi kauan. olen myös saanut uuden elämän2007, josta olen todella onnellinen. Tärkeä asia!

  • Kyllä, olen elinluovuttaja, ollut jo 90-luvulta lähtien 😊

  • Kävin täyttämämässä sähköisen kortin.
    Kiitos Tiia <3 että sait näin tärkeässä asiassa minut sen vihdoinkin tekemään!

  • Minulla on ollut elinluovutuskortti, mutta nyt aloin jostian syystä miettiä, onko kortti hävinnyt jossain vaiheessa lompakosta. Täytyy tutkia tilanne ja tehdä uusi, jos vanha on hävinnyt. Tämä on sellainen juttu, jota olen pitänyt itselläni selvyytenä, koska haluan, että joku hyötyy elimistäni, jos minulle jotain sattuu.

  • Olen luovuttaja. Löytyy sekä mobiiliversio että applikaatio. Kumpaakaan en kuitenkaan tarvitsisi, sillä jokainen minut tunteva tietää, että olen luovuttaja. Oma isäni sai uuden mahdollisuuden elämään viisi vuotta sitten, on siis sydänsiirrokas.

  • Olen luovuttaja! Täytin pahvisen kortin kaksikymmentä vuotta sitten kun siskoni kuoli leukemiaan. Isäni on saanut uuden munuaisen toimimattoman tilalle. Kiitos ikuisesti siitä. riittakaipiovihmalo @ gmail.com

  • Olen elinluovuttaja. Mielestäni eduskunta voisi keskustella mahdollisuudesta, että ihmiset olisivat automaattisesti elinluovuttajia ja kieltäytyminen on se, mikä täytyy erikseen tehdä. Muistaakseni Itävallassa on jo näin ja Alankomaissa tällainen on tekeillä.

  • Olen luovuttaja. 🙂 Pahvinen kortti on ollut lompakossa siitä asti kun täytin 18 eli yli 20 vuotta. Taisin joskus uusia kortin, kun vanha oli rispaantunut melkein lukukelvottomaksi, mutta muuten se ei ole lompakosta lähtenyt.

  • Olen luovuttaja. Pahvinen kortti lompakossa jo reilun 20 vuotta. Myös lähiomaisille olen ilmoittanut, että eivät saa luovutusta kieltää.

  • Olen itse saanut sydämen tuntemattomalta luovuttajalta viisi vuotta sitten. Tyttäreni sairastavat samaa sairautta, joten ehkä heilläkin siirto edessä tulevaisuudessa. Elinluovuttaja antaa parhaimman lahjan mitä saada voi, elämään jatkoajan. Yritän kuljettaa tätä lahjaa rinnassani nöyränä mutta kuitenkin ylpeänä siitä että jonkun ihmisen sydän saa jatkaa eloansa minun kauttani.

  • Olen ollut potentiaalinen luovuttaja jo vuodesta 1982, silloin kirjoitettiin yhdessä vanhimman veljeni kanssa elnluovutuskortti. Hän on jo luovuttanut menehtyessään yllättäen ja äkillisesti kolmetoista vuotta sitten. Minä vielä odotan vuoroani 🙂

  • Olen ollut luovuttaja 90-luvulta asti. On etuoikeus, jos voin siten auttaa muita ja jatkaa heidän elämäänsä. Olen itse myös saanut munuaisen kolme viikkoa sitten ja tämä on todella muuttanut elämäni. En voisi olla kiitollisempi tuntemattomalle luovuttajalle. [email protected]

  • Minä olen kirjaimellisesti luovuttaja, luovutin toisen munuaiseni 1-vuotiaalle tyttärelleni reilu 4 vuotta sitten. Lapsi voi tänä päivänä todella hyvin, rankasta elämän alusta huolimatta. Elinluovuttaja-kortti kulkee myös mukana. Kantaisin suurella ylpeydellä tuota paitaa <3 [email protected]

  • Minulla on ollut elinluovutuskortti jo monta vuotta lompakossni. Läheiseni tietävät asiasta myöskin
    Päivi Seuru……

Vastaa käyttäjälle Nanni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud