Minussa ärsyttää ja muissa ärsyttää!

Viime aikoina on parikin postausaihetta piinannut, niin öisin, autolla ajaessa, kuin suihkussakin. Tekstit ikään kuin pyrkivät ulos, eivätkä anna aivoissa muille aiheille tilaa. Pientä ärsytyslistaa olen pohtinut mielessä, eikö hullua ja yrittänyt muistuttaa, että ärsytykset lähtevät aina siitä, että minua ärsyttää jokin omassa itsessäni eniten. 
Kuulostaa nyt suoraan terapeutin pallilta tuo klisee, mutta jos olen todella onnellinen eli hyvin nukkunut ja syönyt, niin en myöskään ärsyynny niin helposti. On toki ihmisiä, jotka saavat hyvänkin päivän piloille ikuisilla tosikkomaisilla vähättelevillä kommenteillaan, mutta luja mieli ei faktasti, niin helpolla taivu.


Pakkomielle sävyttää asiat sävy sävyyn, ohessa näistä absurdein muoto, kynsilakat ja kahvimukit.
Ajattelin sitten listata mitkä asiat ärsyttävät aivan megalomaanisen paljon minua ja reiluuden nimissä, mitkä asiat ovat minussa aivan älyttömän ärsyttäviä. Kaiken valossa voisikin todeta, ärsytyksen asteet ja niiden kokeminen johtuvat vain ihmisten erilaisista kemioista ja kohtaamisista. Joidenkin ihmisten kemiat vaan sopivat paremmin yhteen, kuin toisten.
No muissa ärsyttää tekemisen tasolla, maiskuttelu, paheksuvat piiloilmeet, myös suun naksauttelu sellaisella ylimielisellä tavalla, että olen tehnyt jotain väärää. Muiden tekemisten kyttäämiset ja niiden arviointi, näihin pätee ihmisten verotietojen stalkkerointi, en vaan ymmärrä, ketä kiinnostaa toisten raha-asiat. 


Pussilakanat eri paria, aivan hirvitystä. Vaikkakin kyseessä on vain väliaikainen ilmiö, tyttären siirtyessä makuuhuoneeseemme nukkumaan, isän ollessa viikonlopun ajan poissa.
Siltikin hieman hermostuttaa ja vilisee silmissä!


Uteliaisuus, jos ei itse anna toiselle mitään, tulee vainoharhainen olo, että toinen käyttää tietojani jotenkin väärin, vaikka toiset ovat vain empaattisia kuuntelijoita ja omien asioiden suhteen simpukoita. Ystävyyden tulee olla vastavuoroista, tulee jotenkin nihkeä olo, sekä ihmisten kanssa, jotka puhuvat vain omista asioistaan tai niiden, jotka haluavat vain tietää minusta kaiken, sellainen on hämärää toimintaa!
Ihan himputisti hikeennyn, jos minulle neuvotaan miten minun tulee asioita tehdä, koska minähän tiedän itse paremmin. Voi olla, että neuvot alkavat myöhemmin itämään mieleni sopukoissa, mutta silti neuvominen on miltei aina hieman ärsyttävää. Siinähän tulee heti sellainen olo, että toinen pitää itseään parempana tai fiksumpana, kuin minä ja jos vielä sillä lailla nauraen neuvotaan, niin sitten menee jo ihan vati! 

Purkit suoraan ja niin, että tekstit on oikein päin, auta armias, jos joku on laittanut purkin kääntöpuolen näkyville. Aivoissani tapahtuu heti ärsykehälytys.


Ehkä kuitenkin kaikkein eniten ärsyttää ilkeily ja nimenomaan huumorin varjolla ilkeily ja vastavuorottomuus. Vieläkin työstän mielessäni ex-ystäväni huumoriin kätkettyjä ivallisia pilkkauksia ja etenkin isossa seurassa lauottuna ja kuinka minä olen huumorintajuton, jos en naura joukossa mukana, vaikka sielu itkee toisen röyhkeyttä. Toiselle ei saanut koskaan sanoa edes ”piip”, koska hän oli täydellinen ihminen. 
Toisen ex-kaverin kanssa en ole vieläkään toipunut hänen ajattelumallistaan, että minun pitäisi aina vain vierailla hänen luonaan ja jos en enää mennyt, jo ihan periaatteestakaan, vaan jatkan kutsumista meillekin vaihteeksi, olen vaikea ihminen. En vaan pääse yli siitä miten toisen mielestä kyläilyn tulee olla yksisuuntaista. Kävipä sitten niin, ettei nyt kyläile enää kukaan missään.  


Kun minun tekee mieli sushia, toisen voi olla vaikea puoltaa hampurilaista tai pizzaa. Olen sushinhimoissani erittäin itsekäs.
Näistä päästäänkin sitten niihin omiin huonoihin puoliin. Vaikka periaatteessa annan anteeksi heti, jos toisen anteeksipyyntö on vilpitön, noin muuten olen pitkävihainen ja minulla on äärettömän pitkä muisti. En loukkaannu heti, saa antaa tulla aika paljonkin, mutta kun kuminauha paukkuu, se paukkuu lopullisesti. Olisi kenties reilua varoittaa toista ihmistä etukäteen, että kuules jos jatkat noin toimimista, se on kohta bänät. Olen siten epäreilu, nielen ja nielen, toisen ymmärtämättä mitä nielen, antamatta toiselle mahdollisuutta tiedostaa, että loukkasi minua ja lopulta se on vaan bänks. Eli olen omalla tavalla pelkuri, koska en uskalla ystävyyttä korjata matkan varrella jo ja minulla on vielä paljon kasvamista. 


Noita magneettejakin saa olla joka päivä suoristamassa, sillä muut ihmiset rohkenevat koskea jääkaappiin!
Yksi todella ärsyttävä piirre minussa on, että tulkitsen helposti ihmisten kommentit piiloveetuiluksi, eli olen hieman vainoharhainen. Jos joku toteaa seurassani vaikkapa nyt ihan esimerkkinä, ettei jaksa lukea blogeja, joissa on paljon tekstejä, saatan ottaa asian itseeni, ahaa oliko tuo kohdistettu minun blogilleni eli kyseinen henkilö ei jaksa lukea juuri minun tekstejäni. Tälläisiä esimerkkejä voisin esittää, vaikka kuinka. Yritän aina muistuttaa, että kaikissa asioissa ei kuitenkaan ole kysymys minusta, ihmiset sanovat asioita ihan viattomuuttaan ja niin teen minä itsekin.


Mieheni korkkasi, ennen kuin kuvasin, riidan paikka!
Muita ärsyttäviä piirteitä minussa on, siivoan, jotta voisin sen jälkeen laiskotella, eli laiskuus edellä. Mieheni ei tykkää, kun raavin aina itseäni, tämän otin kyllä vuosien jälkeen itseeni ja olen alkanut käyttämään vartalovoiteita. Miestäni saattaa myös harmittaa yliolkainen suhtautuminen hänen neuvoihinsa, vaikka auton suhteen tai minkä tahansa teknisen laitteen. En yksinkertaisesti vaan jaksa kuunnella, enkä keskittyä. Auto on minulle vain väline, jolla matkaan paikkoihin ja jossa on hyvä säilyttää tavaraa. 
Esimerkkinä kännykän latausjohto on autossani aina pitkin poikin levällään ja joka kerta mieheni käydessä autossani sisällä, hän käärii piuhan rullalle ja laittaa piiloon auton lokeroon. Piuhan etsiminen matkaan lähtiessä ärsyttää joka kerta ihan mahottomasti. Miksi miehen pitää niitä johtoja rullailla, miehen joka laittaa aina sampoopurkitkin väärin päin ja jotka minä joudun aina kääntämään suoraan, jotta se teksti varmasti näkyy ihan oikein päin! Hermostuttaa, jos purkit on vinossa!


Lenkkipolulla minulle tulee aina näkemys ja olen ikään, kuin taiteilija, jonka jatke on kamera. Tuossa tilanteessa muu maailma pysähtyy ja aika katoaa. Mieheni mielestä erittäin ärsyttävää pysäyttää tehokas lenkki otannoilla samoista ja jo niin nähdyistä kohteista.
En ole koiraihminen, vaikka Samppa onkin ihan yes, ärsyttää koirien ilmeinen palvonta. Monimutkainen kissa sopii paremmin luonteelleni, jota minä joudun liehittelemään. Eli pidän siis haasteista, niin eläin kuin ihmissuhdetasolla. Jos joku haluaa heti uida liiveihini, se alkaa ahdistamaan. En tarkoita tällä sitä, ettei ystävyys voisi heti roihahtaa, rakkaus mieheeni roihahti yhdellä katseella ja kaikki parhaat ystävyydetkin ovat olleet naps vaan kertalaakista. 
Minua ei vaan saa kukaan yrittää omistaa, vapaudenkaipuu on aivan mahdottoman suuri. Jos minusta joskus tuntuu, etten jaksa lähteä tai tavata ja siitä loukkaannutaan, koen asian omistavaksi ja ahdistavaksi, sellainen ei toimi lainkaan. Olen varsin ärsyttävä erakko ja sen voi joku kokea välinpitämättömyydeksi, vaikka vain tarvitsen paljon tilaa ympärilleni. 


Samu vaan on aina siellä missä minäkin, iholla.
Näitä kun oikein miettii, miten hirveän ärsyttävä olen minä itse ja miten muu maailmakin on ihan mahdottoman kamalan ärsyttävä, niin miten me ihmiset oikeasti tulemme edes toimeen, emmekä ole tukkanuottasilla koko ajan. 
Miten jaettu kokemus on kuitenkin aina elävöittävämpi, miten yhdessä nauru kultaa hetken, miten toiselle huolen kertominen, heti puolittaa huolen aiheen, miten ihminen ei vaan ole mitään ilman toista ihmistä. Miten erakkosieluisenakin pahin painajaiseni olisi olla maapallolla yksin kaikkine ärsyttävine piirteineni, silloin minä en olisi enää yhtään mitään. Kyllä ihminen on ihminen, silloin kun saa peilata toiseen ihmiseen koko tunteiden kirjon ja ne rakkaimmat pysyvät siitäkin huolimatta matkassa ja näkevät suoraan sydämeeni, ärsyttävien piirteitteni ohi.  


Vilinää ja vilskettä on, kuin viidakossa, mutta en hetkeäkään vaihtaisi pois!

Nyt saa kommenttikenttään kertoa ihan mitä vaan, oma ärsyttävin piirteesi tai missä olisi varaa kehittyä, voi pojat täällä niitä piirteitä meinaan on kasakaupalla. Tai mikä ärsyttää muissa ihmisissä kaikkein eniten? Mitkä asiat ovat aiheuttaneet välirikon tai oletko puhumalla ja kertomalla omista ärsytyksistä pystynyt pelastamaan ystävyyden. Paljon tuli tekstiä asian vierestä ja itse asiasta, mutta myönnetään, olen ihan mahdottoman ärsyttävä ihminen, enkä vaan osaa pitää juttua kasassa.


Leppoisaa lauantaita kaikille!



















73 thoughts on “Minussa ärsyttää ja muissa ärsyttää!”

  • Minä rakastan näitä postauksiasi, kun sanot asioista suoraan ja niin kuin ne on. Itsekään en pidä siitä, kun toinen ihminen imee sinusta kaiken eikä vastineeksi anna mitään. Itseäni ärsyttää myös suunnattomasti neuvomiset, varsinkin sellaiset mikä tehdään selkeesti sellaisella asenteella, että kyllä minä osaan ja tiedän paremmin! Olen toki valmis ottamaan neuvoja vastaan, mutta se kuinka asia esitetään on eri asia.

    Iän karttuessa pinnani on venynyt paljon, mutta kun se katkeaa, niin se on sit siinä 🙂 Ja itsellänikin on mm lapsuuden ystävän kanssa mennyt välit poikki täysin, hänen loukatessaan.
    Piilo vittuilu on ärsyttävää, ja aina löytyy ihmisiä jotka harrastaa tätä.

    Mutta minusta löytyy taatusti iso liuta ärsyttäviä piirteitä, ei tartte kysyä kuin perheeltäni ;D

    Kivaa viikonloppua Tiia <3

    • Ooh voi sun kanssa. Juu kaiken sanomisellahan on tietty tyyli ja jos nätisti sanoo, niin eihä siinä ole loukkaantumisen häivääkään. Jotkut osaavat kivasti neuvoa ja sitä on kiitollinen avusta, mutta joillekin neuvominen on itsetunto asia, jolla he korottavat omaa itsetuntoaan.

      Lapsuudenystävän menetys on kova paikka ja se kirvelee vuosia. Sitä kuitenkin tulee muisteltua hyviä hetkiäkin usein, eli paljon on hyvääkin mahtunut vuosiin ja niitä tulee kaiholla muisteltua. Eli sitä ihmistä on myös ikävä.. Helppoa siis ei ole.

      Piiloveetuilu on sellaista, että se saa karvat pystyyn, kieroilu ei ole kivaa.

      Juu siis tästähän olisi tullut kilometrin mittainen, jos olisin listannut kaikki ärsyttävät piirteet.

      Ihanaa sunnuntaita Souliina <3

  • Tiia, meille ei ikinä olisi otettu yhtäkään koiraa, ellemme suorastaan palvoisi niitä! Koirat ovat älykkäitä ja herkkiä vaistoamaan pidetäänkö niistä, joten ilmoitin myös R:lle heti lähdössä, että 'mun kanssa samaan pakettiin kuuluvat koirat ja kirjat', johon hän pääsi kuittamaan, että hänellä on aina ollut koira. Kaksi koirahullua löysi toisensa.Toki se oli myös rakkautta ensikatseesta, joten ei tässä ihan nyt koirien takia olla:)

    Odotamme jo ensi viikonloppua, kun Meri&co saapuvat koirineen. Ja onneksi he ovat täällä myös joulun<3

    Minä olen poistanut elämästäni huumorin varjolla veetuilevat, rasistit ja energiasyöpöt. Mutta ystävissäni onkin nyt vain erityisherkkiä, luovia ihmisiä, joilla kaikilla on koiria ja osa myös harrastaa ratsastusta. Inttäjät olen myös siivonnut pois, sillä pidän ilosta, en inttämisestä. Paljon, paljon helpompaa näin: Kadun vuosia, jolloin yritin miellyttää kaikkia. En vain huomannut sitä…

    Mukavaa viikonloppua sinulle Tiia<3

    • En kyllä palvo koiria, mutta rakastan ja niitäkin, kuten ihmisiä eli riippuu persoonasta. En ole kaikkiin koiriin kallellaan. Mutta aivan ehdottomasti olen eläinihminen, mutta taidan vaan enemmän palvoa kissoja. <3 Ihanaa, että teillä kaksi koirahullua löysi toisensa. Ihmiset jotka eivät tykkää eläimistä, vaikka siihen voi olla vaikka kuinka monta hyvääkin syytä, joku lapsuuden trauma eläinten kanssa jne. Mutta jos lapsuudenkodissa ei ole eläimiä, niin ehkä, en tiedä, sitä kautta tulee suurempi prosentti ei eläinten ystäviä. Minulla oli kolme kissaa ja miehellä kaksi lasta, kun tapasimme. Kaikki muutimme sulassa sovussa yhdessä Latviaan. <3

      Juuri nuo huumorin varjolla veetuilevat, rasistit ja myös energiasyöpöt, minulla kyllä energiasyöppö oli myös huumorin varjolla veetuileva, eikä tainnut itse edes ikinä oivaltaa toimintamalliaan.

      Ilon kautta, mitä enemmän ikää, sen vähemmän draamaa ja inttämistä kiitos. Ihan sama juttu, muiden miellyttämisessä meni koko aiempi elämä. Tunnen silti jatkuvaa syyllisyyttä ns. itsekkyydestä, joka on ihan tervettä, mutta minä kipuilen vielä, kuten sinä viisas Leena oletkin aiemmin jo huomannut.

      Ihanaa viikonloppua ja kivaa kun Meri ja koirulit ja kaikki ovat pian tulossa.

      Halit <3

  • Ihanan suoraa tekstiä!! Tällainen on niin paljon mukavampaa luettavaa kuin kiillotettu pinta. Rosoisuus koskettaa. Antoi itsellekin ajateltavaa ja syytä sukeltaa itseensä ja itsekseen näitä miettimään.

    Ihanaa viikonloppua sinulle! ❤

    • Sanna voi, että kiitos ihan mielettömän paljon. Juu ja kun muut ärsyttää, niin huom. yritän miettiä mikä itselläni nyt oikein on. Tällä hetkellä pimeysväsymystä, niin johan sitä ärsytyspostauskin tuli tehtyä. 🙂 Kiitos ja oikein ihanaa sunnuntaita sinne <3

  • Paljon yhteisiä ketutuksen aiheita löytyi postauksestasi. MAISKUTTELUA en kestä ollenkaan ja saan todellakin pinnistellä kärsivällisyyteni äärimmilleen etten huomauttaisi asiasta. Onneksi mieheni ei myöskään siedä maiskuttelua, joten hänen kanssaan tätä ongelmaa ei ole.
    PURKIT ehdottomasti niin että etiketti näkyy, eikä ole seinään päin. VAINOHARHAISUUS – juu sitä löytyy liiankin kanssa.
    Minulla on aina JOKIN HUOLENAIHE. Tänään kun aurinko tuli esiin, niin totesimme että "ihan kuin kevät" ja siitä paikasta rupesin pähkäilemään sitä, että keväällä olen varmaan taas allapäin, kun pitää vähentää vaatetusta ja takapuoli on tietysti levinnyt entisestäänkin! On meillä näitä huolia ja murheita!

    Siitä huolimatta – kivaa lauantain jatkoa!

    • Maiskuttelu käy hermoon, ei pärjättäisi Kiinassa ikinä, eikös siellä oikein vapautuneeti maiskutella menemään?

      Ne purkit, ne purkit, suorassa pitää olla ja koska ainakin täällä niitä on tuhottomasti, niin koko ajan saa olla suoristelemassa.

      Kristiina kuulostat ihan minulta, samanlainen murehtija ja aina joku murhe mielessä ja stressinkin aihe. <3 Ihana olet. <3

      Sydämellistä sunnuntaita sinne <3

  • Ihihii mä tuun niin joku päivä siirtää sun Victoria & Daniel – magneetin ja pistän tilalle jonkun oman sarvikuonorumiluksen! 😀
    Ei vaineskaa… oma tila on supertärkeä, jos mä en sais yhtä iltaa viikosta kun saa vaan jumittaa orangin näköisenä sohvalla ja kirjoittaa runoja, olisin ihan hajalla. Tunnistan siis itestäni samankaltaisen erakon.
    Itseäni ärsyttää kaikista eniten teennäisyys, puoliksi avoimet kaapinovet, ammattiloukkaantujat somessa, roskaajat, mustavalkoisuus ja ihmiset, jotka kävelee päin punaisia sillon kun valojen vaihtumista odottaa lapsi. Ei voi Tyllervö-tädillä olla niin kiire etteikö vois olla hyvä esimerkki pikkuselle!

    IHANAA viikonloppua koko lössille sinne.

    • Oi! Ihanaa, että on joku muukin, joka huolehtii siitä ettei kävele punaisia päin, jos lapsi on näkyvissä. Just tuosta äidilleni puhuin taannoin kun olin menossa tien yli (punaiset valot, ei ketään missään) ja siinä oli lapsi. Skriiks ja peruutus ja kiltisti odottaen.

    • Hihi voi sun kanssa rakas Emma, ne magneetit siellä sivussa muuten on aina vinossa, ne on mun kitsimagneetit. Sitten on ne etupuolen vintagemagneetit, jotka on suuressa arvossa ja niiden pitää olla millilleen. Heh oon joskus tehnyt isällesi testejä, sampoopullojen ym.muiden kanssa, mutta ei mikään auta, ei se ole edes huomannut, että käyn ne aina suoristamassa. Pöh luulee, että on itse muka ne suoraan jättänyt. 😉

      Oma tila on niin tärkeä, siitä ammentaa voimaan kaikkiin kohtaamisiin, joista toki myöskin saa voimaa, mutta sitten on kohtaamisia, jotka kuluttaa.

      Ammattiloukkaantuminen ylipäänsä on himputin ärsyttävää ihan kaikkialla, tahallaan loukkaantuvat marttyyrit, huh kun se on raskasta. Teennäisyys on asia mistä en pidä lainkaan oli syy mikä tahansa, aito se olla pitää, jos mielii meikäläisen seuraan, kaikki feikit ja itsensä korostajat, vaikka syy olisi huonossa itsetunnossa, niin en vaan jaksa heidän valintaa olla epäaito. Eli oisko terminä henkisesti luomu, hihi.

      Irina ja Emma, juu lapsille pitää näyttää hyvää esimerkkiä. Pahinta on, kun on kaksi kaistaa ja toinen antaa tietä ja toinen tulee kaahata…

      Ihanaa viikonlopun jatkoa teille molemmille <3

  • Minä tein saman päätöksen muutama vuosi sitten eli lopetin soittelemasta niille rakkaimmille ystävilleni jotka eivät koskaan soitelleet takaisin. Nyt ei sit enää pidetä mitään yhteyttä, ei väkisin.
    Voih minussahan on vikoja kuin hölmölässä hölmöjä mutta parasta minussa varmaan on se, että myönnän virheeni enkä edes koita esittää täydellistä.
    Iän myötä minusta on tullut kiukkuisempi ja sanavalmiimpi, en enää purematta niele kaikkea sontaa ja sekös vit..aaa kanssa päänaukojaa kun luulee että voi vaan mua talloa.
    Kotona en siedä sekamelskaa. Auta armias ku tulen töistä kotia jos verhot on vielä kiinni ja paikat hujan hajan, siinä tulee sanottua muutama ystävällinen sana.
    IHanaa viikonloppua ihanuus ja miljoona muiskua sinulle <3

    • Oon huono soittelija eli nyt tunnen pistoksen. Tykkään sitten nähdä ja sitten jutellaan kaikki. Joidenkin kamujen kanssa laitetaaan aina huumoriviestejä tai draamaviestejä. Ei tarvitse kysyä mitä kuuluu, vaan puolin ja toisin raportoidaan aina, kun tapahtuu jotain kummaa, oli se sitten positiivista tai negatiivista. <3

      Oot niin ihana, vikoja, kuin hölmölässä, Nanni rakas epäilen. Olet vain ihminen ja en usko, että sinussa on vikoja sen enempää, kuin muissakaan,senkin ihuna <3

      Ihan sama juttu ja joskus mietin, onko minulla äksyn naisen syndrooma, mutta ehkä se aina miellyttämisen haluinen ei vaan jaksa.

      Juu siinä menee kyllä hermot, kun on kaikki tavarat väärillä paikoilla, täällä tuntuu ihan samalta. 🙂 Mutta sitten mietin, hei ne on minun asettamat paikat, ne ei vaan voi avautua muulle perheelle, että se minun valitseman tyynyn pitää olla juuri minun valitsemalla paikalla. On tämä välillä haasteellista tämä perhe-elämä ja itsekin pitäisi hieman hellittää ja olenkin oppinut, koska en enää vaan jaksa samalla tavalla, kuin nuorempana.

      Ihanaa viikonloppua ihanuuspakkaus ja muiskuja myös <3

  • Siis meissä on paljon samaa….Minun ärsyttävin piirteeni on pikkumaisuus joissain asioissa ja se, että kun tiety asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Olen myös jotenkin vainoharhainen, ihan yliherkkäkin välillä. Omaan myös jotain yliluonnollisia kykyjä. Vasta ajattelin monta vuotta vanhaa potilsta ja näin hänet heti minuutin päästä urheilukaupassa, taas oli jännä hetki, what 😊 Inhoan myös maiskuttelua ja sitä, jos mieheni maiskuttaa purkkaa…Aina en edes tiedä, että mikä ärsyttää 😂 Ihanaa viikonloppua Tiia ❤

    • Juu täälläkin menee hermot ihan liian helposti. Wau mikä etiäinen ja täällä tuollaista myöskin. Olihan mielenkiintoinen. Ei purkkaa ei saa syödä, se voi käydä vähän aikaa suussa hampaitten takia, mutta muuten apua.

      Ihanaa sunnuntaita <3

  • Maiskutus on semmonen ärsytys, että siitä kyllä huomautellaan heti kans täällä pirtissä, jos mikäli joku kehtaa semmosta tehä, hehheh. Mä just tässä aloin miettiä tätä aihetta, niin taas alkoi jahkailu että koenko niin vai näin…mä en ymmärrä mistä tämä mun ärsyttävän pitkä sietokyky johtuu yleensäkin, minkä kaiketi syntymässä jo sain… Hyvä vai huono asia-sekä että, mutta osaan toki toimia, muuttua mutta joihinkin asioihin vois antaa itelle potkua peffaan ja edetä nopsasti:D Ainoa asia mikä nyt ärsyttää eniten -on tämän ajan hengen mukaan olevat henkisiin asioihin olevat vedätykset, rahastukset ja uskottelut. Miten minäkin satoja euroja laitoin niihin kursseihin, kirjoihin joita kertyi satoja,ja sain- en mitään loppujen lopuksi. Miten sitä onkin uskossaan luja, mutta nyt se on hyvä, levollinen 🙂 <3 Oikein lämpöistä ja ihanaa lauantaita Tiia <3 t. Maria-Amanda

    • Maiskutus on paha ja tiedänhän minä, että vika on minussa, kun ärsyynnyn. Mutta kun saan aivan kylmiä väreitä maiskutuksesta.

      On mielestäni yksiä rumimpia muotoja, että uskolla huijataan tai rahastetaan. Siinä omasta mielestä mennään sellaiselle puolelle, ettei ihmisellä ole enää omaatuntoa. Myös se, että käytetään hyväksi toiselle tärkeällä asialla ja uskon asiat ovat niistä pyhimpiä. Ei ihme, että ärsyttää.

      Mutta onneksi se lujuus pitää mielen siellä missä pitää. Ihanaa, kun olet täällä, paljon kauniita ajatuksia sinne <3 Mukavaa sunnuntaita Maria-Amanda <3

  • Viime aikojen päivittäistä kestoärsytystä työpaikalla aiheuttanut asia on toisen päälle puhuminen. Ikään kuin tuon toisen asia olisi niin paljon tärkeämpi asia kuin toisen.
    Ylipäänsä kuuntelemisen (aidon) taito tunnustaa olevan ihan olemattomissa nykyihmisten keskuudessa.
    Tunnistin tekstissäsi monesta kohdasta itseni, esim. erakkomaisuus on niin minua.
    Kammoan ihmisiä jotka tarttuu kuin liimapaperi kiinni, ja vaativat jatkuvaa yhteydenpitoa.
    Minä en ihan oikeasti jaksa jaaritella tuntikausia puhelimessa päivästä toiseen kun muutenkin sitä elintärkeää omaa aikaa jää vähän.
    Olen huomattavasti miellyttävämpi ihminen kun saan mörköillä yksin ja suht runsain määrin. Muuten ei pian hyvä heilu, se on fakta.
    Onneksi nykyinen miesystävä on samantyyppinen ihminen ja näinollen ymmärretään toisiamme hyvin.
    Minua on mainittu hallitsevan luonteen (mitä, minäkö??) omaavaksi, viimeisen sanan sanovaksi besserwisseriksi ja eipä se taida olla kovin kaukana totuudesta 🙂
    Ihana kirjoitus sinulta 🙂 Mukavaa viikonlopun jatkoa <3

    • Joillakin on tapana mitätöidä toisen sanominen puhumalla päälle ja tavallaan kävellä, vaikka hieman hiljaisemman henkilön yli. Jotkut toki vaan ovat niin innoissaan ja tuohon samaan sorrun joskus itsekin, mutta vain innoissani ja yritän kyllä huomattuani erheen, toki kuunnella sen alkuperäisenkin jutun, enkä vaan houria omiani.

      Juu liimapaperihomma ei toimi lainkaan mulla, ihan on pakko irrottautua, vaikka olisi ihan jätti ihanakin ihminen, mutta jos on liian innokas, niin se ei vaan toimi. Hillitty meininki on mua varten, mutta toisaalta jos joku kovin kolahtaa, niin voin vallan mutkattomasti viihtyä vaikka kuinka paljon toisen seurassa, kunhan toinen on samalla aaltopituudella juurikin tuossa hajuraossa, ettei joka pv tarvitse olla. Onneksi mitä vanhemmaksi olen tullut, niin liimapapereita ei ole enää oikeastaan näkynyt.

      Hih ei täälläkään sitten hyvä heilu, jos aivot liikaa ihmisseurasta rasittuu. Seurallisten ihmisten on vaikeaa ymmärtää tätä ja sitä, että me kuitenkin tykätään heistä ja muista ihan mahdottomasti, tykätään vaan olla enemmän yksin, kuin jotkut muut.

      Sama täällä oman miehen kanssa, emme koskaan puutu toisen omiin menoihin, vaan ne on enemmän, kuin suotavia.

      Juu kyllä myönnän, pakkomielle sanoa viimeinen sana, mutta vain silloin, jos olen ihan varmasti oikeassa.

      Ihanaa, että tykkäsit, oikein mukavaa viikonlopun jatkoa Heli <3

  • Maiskuttelu on kamalaa!! 🙂 Itsessäni ärsyttävää on juurikin se, että ärsyynnyn muiden suurpiirteisyydestä mm. kodinhoitomme suhteen, toisaalta itsessäni ärsyttää laiskuus ja itsekkyys 🙂

    • Maiskuttelu on ehdottomasti se pahin! Juu selvästi sitä kokee huonoa omaatuntoa laiskuudesta ja sitten jos muutkin laiskottelee, niin sekin ärsyttää, kun ei itsekään saisi laiskotella tai ei laiskottelua itselleen soisi. Aika monimutkainen vyyhti, mutta siihen ajoittain herää kuitenkin. <3

      Ihanaa iltaa Katja <3

  • Itsessäni mua nykyisin ärsyttää eniten se, että olen muka jämäkkä ja päättäväinen, mutta sitten kuitenkin jotenkin lammas ja alamainen, kun se vanha aatami eli miellyttämisen tarve pukkaa pintaan. Kyllä se ketuttaa jälkikäteen, että hitto, kun tuli taas valahdettua nössykäksi.

    Miehen miellyttämisestä olen onneksi päässyt irti. Nykyisen ukkelin kanssa olen just se mikä olen, enkä ole koskaan hänelle esittänyt olevani jotain parempaa. Sai ressukka heti alkumetreillä huomata, että onpa tuuliviirinainen, mielialat heittelevät lattiasta kattoon nanosekunnissa. Hyvin on ukkeli sietänyt. Mulla kävi oikeen hillomunkki<3

    • Tuo on niin tuttua, päätän, että nyt kyllä aina sanon ei ja sitten kuitenkaan en pysty tai ainakin kipuilen.

      Ihanaa kuulla, meillä molemmilla on käynyt aikamoiset hillomunkit, saadaan olla vapaasti ihan sitä mitä ollaan ärsyttävine ja hyvine puolineni.

      Ihanaa illan jatkoa Sari <3

  • Ihanaa, rehellistä tekstiä jälleen kerran. Luettelit paljon samoja muissa esiintyviä ärsytyksen aiheita, jotka potuttaa minuakin. Maiskutus, liiallinen neuvominen, eripari lakanat ja uteliaisuus mm. ärsyttävät suunnattomasti. Lisäksi selän takana puhuminen, epäreiluus ja mielistely ovat myös kamalia piirteitä. Itsessäni on niin paljon ärsyttäviä piirteitä, että niistä voisin kirjoittaa romaanin tai ainakin novellin. Tässä muutama esimerkki: Olen mm. monessa asiassa hyvin mustavalkoinen tyyppi; jotkut asiat haluan tehdä tai hoitaa pilkkua viilaten, monessa taas olen liiankin leväperäinen. On varmasti vaikeaa läheisille, kun eivät aina tiedä, kumpi moodi on sillä kertaa päällä. Moniin ystäviin pidän aivan liian vähän yhteyttä, vaikka niin sitä haluaisin. Soitto tai tekstari jää vain tekemättä. Välillä teen päätöksiä liiankin nopeasti, pieni miettimisaika voisi olla monesti paikallaan.
    Kivaa lauantai-iltaa!

    • Totta epäiluus ja myös mielistely on todella ärsyttävää. Siitä tulee ensinnäkin feikki olo ja toisekseen tunne, ettei tuo toinen arvosta älyäni lainkaan, vaan luulee kuplassaan etten hoksaa hänen manipulointiaan. Onneksi kyseisiä ihmisiä on aniharvassa ja kartan heitä.

      No mutta varmasti joskus ne nopeat päätökset ovat johtaneet hyviinkin asioihin, jotka olisivat muutoin voineet mennä ohikin. Eli kaikenlaisia luonteita tarvitaan ja ei oikein tuossakaan asiassa voi olla jompaa kumpaa eli kaikella on hyvät puolensa.

      Nykyaika on sellaista ja jotenkin muutenkin uskon, mitä enemmän ikää, koti ja perhe on se juttu ja ystävistä jää käteen vain kultajyvät. <3

      Ihanaa iltaa Belladonna <3

  • Ihanaa, että suakin ärsyttää moni asia 🙂 Mua ärsyttää, kun perheen kaksilahkeiset jättää wc-pytyn kannen sulkematta, kun mies ja tytär jättävät kengät eteiseen sikin sokin eikä kauniisti seinää vasten niin kuin minä ja poju tehdään, kun muka siivotaan keittiö, mutta jätetään tasojen pyyhkiminen rätillä (inhoan muruja), kun muka pedataan peti, mutta päiväpeite vaan heitetään sängylle (peite pitää olla aina kauniisti ja sileästi laitettu)…
    Voisin jatkaa tätä listaa romaanin verran, olenko pedantti ja rasittava ihminen? 🙂
    Hauskoja nämä sun postaukset, on hyvä välillä katsoa peliin ja tarkkailla omaa käytöstä. Saattaapi olla, että jos ukkokullalta kysyisi mitä piirteitä hän pitää minussa ärsyttävinä, niin listasta saattaisi tulla hurjan piiiiitkä 🙂

    • Tuo kansihomma ei ärsytä lainkaan, koska no yhtä lailla sen kannen voi nostaa ylöskin, siis me naiset miehiämme varten, hehe. 😉

      Juu tuossa muu perhe on hyvä, paitsi mieheni kyllä huitoo rätin kanssa, eli muruja ei lainkaan siivota, en vaan ymmärrä miksi niitä ei kiinnosta siivota eikä niitä edes huomata.

      Niin se menee, jos toista syyttää, on hyvä katsoa peiliin. Miehiä ei pukkaa niin paljon edes asiat ärsyttämään, heillä on kenties mieli metsällä ja me naiset halutaan pitää luolamme kunnossa, jotain sellaista. 😉

      Ihanaa iltaa Teija <3

  • Kyllä oli monta samaa asiaa, sekä siinä mikä toisissa ärsyttää, että miten tarkka itse oon joiden asioiden suhteen. Sitten mieheksi on valikoitunut hidas hämäläinen, jonka mielestä tavarat voivat olla hyvinkin koko ajan esillä, lehdet pöydällä ja matot vinossa. Ole siinä sitten suuttumatta.
    Mukavaa lauantai-iltaa!

    • Hih on teillä varmasti ajoittain tullut tuon suhteen kulmia hiottua, mutta välillä tuostakin asiasta kinailu, voi olla sitä rakkautta.

      Ihanaa iltaa <3

  • Ihanan aito teksti!!

    Mua ärsyttää monet asiat, mutta esim parisuhteiden hehkutus fb ssa. Nyt kun on ollut sinkkuna 2 v, ärsyttää että jotkut vaimot PELKÄSTÄÄN hehkuttavat parisuhdettaan tyyliin "tuossa se hieroo mun jalkoja ja paista pihvejä meille ja sitten harrastamme villiä seksiä (ja tämä vain siksi että tiedän pitkiiin parisuhteisiin kuuluuvan hyvät ja huonot jutut).

    kiitos ja anteeksi. ;D

    • Juu en minäkään oikein ymmärrä miksi sitä pitää hehkuttaa tuohon tyyliin juuri. Silloin päällimmäiseksi jää tunne, ettei kaikki ole hyvin ja asiaa tarvitsee vakuutella.

      Vastanaineet ja juuri rakastuneet ovat sitten oma lukunsa, suotakoon se heille. <3 Itse en hirveästi ärsyynny hehkutuksista, mutta dissaamisesta tai itsensä hehkuttamisesta facessa tyyliin, en itse tekisi noin, se ärsyttää!

      Ihana oot ja ei mitään antees, mutta kiitos sinulle ja kivaa iltaa <3

  • Tunnistan tekstistä tuttuja juttuja xD Itsekin olen selkeästi ärtyneempi jos olen väsynyt ja stressi painaa päälle.. Yhtä mitä sinä et listauksessa tainnut mainita mistä itse ärsyynnyn on myöhästely, varsinkin töissä jos asiakkaat tulevat myöhässä eivätkä edes viitsi nähdä vaivaa, että asiaa pahoittelisivat – voihan ärrinmurrin siellä päänsisällä 😀

    • Se on kyllä totta, se ettei myöhästele on toisen ajan arvostamista. <3 Myönnän, että välillä olen myöhästynytkin, en tiedä kuinka paljon aikaa pitäisi metroasemalta varatakin parkkipaikan etsimiseen, jos menen Helsinkiin päivällä, enkä anivarhain aamulla. Joskus löydän paikan heti ja joskus metsästän puoli tuntia ja myöhästyn. Varminta olisi mennä bussilla, harmittaa itseänikin tuo.

      Ihanaa iltaa Mira <3

  • Minähän olen oikeasti myös tosi ärsyttävä. Hinkkaan noita lattioita harva se päivä ja paasaan, jos joku roskaa (elää siis) ja olen juuri siivonnut. Minulla on myös äärettömän kova ääni, ja se jos mikä ärsyttää monia. Olen myös sellainen ihminen, josta joko tykätään tai inhotaan suoraan. Teen myös päätöksiä hetken mielijohteesta ja joskus kadun niitä niin paljon. En siltikään voi perua tehtyä, koska olen niin kovapäisen ylpeä.
    Minusta ystävyyden syntyminen on ihanaa, kun tuntee olonsa toisen seurassa vaan niin kotoisaksi, ihan parhautta.
    Ihanan rentoa lauantai-iltaa Tiia <3

    • Höh miten susta ei voi olla tykkäämättä, olet niin sydämellinen ja vielä superhauska! Hih sama täällä noiden päätösten suhteen, mutta mitään ei myönnetä, vaan otetaan kaikki irti huonostakin päätöksestä. 🙂

      Ystävyys on elämän kauneimpia asioita, sillä se on täysin vapaaehtoista ja kun on ystävä, on onnekas. <3

      Ihanaa iltaa Outi <3

  • Jäinpä taas moneksi hetkeksi miettimään suoraa tekstiäsi ja tilitystä,ihan loistava postaus – jotakin samoja piirteitä itsestänikin tunnistan : ) Tällä hetkellä ei ärsytä älytön lelujen sekamelska olohuoneessa, sillä rakkaimpani ne siellä lattialla leikkivät. Aiemmin olisi koetellut hermoja, ellen olisi saanut laittaa lauantai-iltana kymmeniä tuikkuja pöytä- ja hyllytasoille sekä kattaa ihanat tapassetit viineineen olohuoneen pöydälle! Nyt ei haittaa…Epäkohteliaisuus ärsyttää suunnattomasti. Ja se, että aina vauva- tai invawc:t on varattuja ja kun ovi aukeaa, niin sieltä tulee ulos keski-ikäinen tai vanhempi mieshenkilö…siis WHAAAT…Mä vauvan kanssa venailen, kun nämä itsekkäät molkerot pitävät varattuina usein koko kauppakeskuksen ainoata toilettia jonne kärryjen kanssa mahdun! Ja se myös ärsyttää kun ihmiset ovat niin epäkohteliaita ja tylyjä, aina oma lehmä ojassa… Kaikesta huolimatta ihanan tunnelmaista iltaa teidän pesueelle <3

    • Juu kyllä sitä sopeutuu, kun oman rakkaan sotkuja on, niin sitä elämä muuttuu ja aika aikansa kutakin. 🙂

      Juu ihmiset osaavat olla äärettömän epäkohteliata, mutta myönnän, että olen joutunut joskus sortumaan invavessaan, koska no se virtsis, ei vaan voi pidättää. Mutta päävalintani on normivessa.

      Juu nykyään vaan mennään huidellaan ja tönitään. Briteissä, jos minä vahingossa tönäisen, niin tönitty sanoo anteeksi. Arvostan! Suomi on kyllä oikea luolakansalaisten maa.

      Ihanaa iltaa Heli <3

  • Ihana teksti 🙂 Oli kyllä niin paljon samaa ja voisin allekirjoittaa melkeinpä jokaisen kohdan, joten aika samiksia ollaan!

    Mua on tänään ärsyttänyt yksinolon puute ja lasten nahina – kestoärsytys perhe-elämässä 😀

    Voisin olla ärsyttävä ja napata tämän joskus omaan blogiini 🙂

    • Lasten nahina kyllä käy usein pattiin, kun se on niin kurjaa korville, mutta toki tarpeellista sisaruksellista valmistautumista elämän haasteisiin. Mutta sen kun muistaisi 😉

      Ihanaa, jos nappaat, olisi mahtavaa tulla lukemaan.

      <3

  • Minua ei monikaan asia ärsytä, mutta yhdestä en pääse yli. Kun joku yrittää tulla kylään kaljalta haisevana ja pahimmassa tapauksessa oma pullo taskussa, niin se voi ärsyttää tosi valtavasti. Osaan kyllä olla niin yrmeä emäntä, että ei kauaa viivy meillä =) Kun on työ-ikänsä kännisiä katsellut, ei niitä kotiinsa enää halua. Itse olen semmoinen hölösuu, joka hölöttää hassuja ihan vieraillekin ihmisille ja se on ainakin tyttären mielestä ärsyttävää, varmaan monen muunkin mielestä =D Sinun juttusi ovat mukavan poikkeavia muitten kirjoituksista. Niitä on kiva lueskella.

    • Juu kaljanhaju on paha ja kännituppautujat, toivottavasti sellaisia ei ole ovella käynyt kolkuttelemassa? Muista olla kovana vaan.

      Minun mielestä avoimet ja muille hassuja puhuvat ihmiset ovat ihania ja persoonallisia. Täällä Suomessa on ihan riittämiin tuppisuisia tuijottelijoita, joiden suusta vaan tulee pulipuli. 😉

      Voi kiitos niin paljon Sude ihanuus <3 Kivaa iltaa sinulle ja sanasi lämmitti kovasti. Hauskat on kuule sinunkin jutut usein. <3

  • Hahahha! Haluutko oikeasti, et alan kertomaan mitkä asiat muissa ärsyttää saatika sitten itsessäni??? Rakas Tiia, säästän sut siltä ja toivotan vain sulle ihanaa iltaa <3 <3 Halit.

  • Mua ärsyttää, kun ihmiset eivät tajua, miten yksinäinen olen ja se, että ne eivät pyydä mua minnekään tai ehdota mulle, että ollaan ystäviä. Ja sitten mua ärsyttää, että mua ärsyttää, koska eihän kukaan tiedä, jos ajattelen asiaa. Sitten alkaa ärsyttää, kun tiedän, että pitäisi pyytää itse tai itse ehdottaa ystävyyttä, mutta kun mä en ole sellainen ehdottelija ja menijä. Ärsyttää. 😀

    • En minäkään tiennyt ja mietin nyt, enkö ole riittävästi kuunnellut ja pysähtynyt. Tuo saakin ärsyttää ja kuuluu ärsyttää, ihmiset niin helposti pörräävät siinä omassa oravanpyörässään.

      Sydämeni aivan notkahti ja suli ja tulin surulliseksi. <3 Olet ihana ihminen Irina ja tiedän, ettei toisille ole niin helppoa näitä asioita ehdotella. Voi murunen, täältä sinulle voimahali. Missä ikinä ollaankin, niin muista, että Maijun ja minun seuraan olet tervetullut aina <3 Halit, isot sellaiset <3

    • Kiitos ihana <3 Mä muistan vieläkin lämmöllä, kun silloin siellä I love me -suunnittelutilaisuudessa pyysit seuraan. Itse en olisi kehdannut ehdottaa. Hali <3

    • No mutta tietenkin ja ensi kerralla tule meidän seuraan, kun nähdään. <3 Seurasi on ilo <3 Ihania talvipäiviä Irina ja oikein iso lämpöinen halaus <3

  • Mä oon enemmän koiraihminen. Tykkään niiden selkeydestä. Kissoja elämässä on ollut nyt 2,5 vuotta, mutten erityisesti ymmärrä niitä, vaikka ihania ovatkin.
    Ärsyttävä ja inhoaminen kuuluvat varmaan aktiiviseen sanavarastooni, mutten jaksa tieten tahtoen keskittyä ärsyyntymään ja inhoomaan ☺ Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan kyllä piintyneeni tapoihin ja pitäväni kiinni hyväksi havaituista jutuista ja jättäväni muut mielestäni huonommat vaihtoehdot huomiotta. Oman tilan tarve on myös suuri. Sosiaalinen erakko. Puhuminen on helppoa, vaikkei aina jaksaisikaan olla sosiaalinen. Ja jotenkin sitä ajautuu aina uusiin harrastuksiin, joissa tapaa uutta väkeä. Sosiaalinen elämä pyörii ja oman tilan puolta pitää pitää.
    Joku oleellinen pointti piti tuoda vielä esiin, mutta tää Wallanderin seuraaminen jätti sen unholaan. Hyvin tyypillistä sekin nykyisin ☺

    T. Ikätoverisi Katri

    • Kissat on kyllä monimutkaisia ja ei koulutettavissa, toisin kuin koirat. Wallanderit on niin hyviä, että väkisinkin unhoittuu ajatukset. Mutta kuules sain niistä erinoamaisesti kiinni. Sosiaalinen elo pyörii, vaikka sitä on erakkomaisiakin piirteitä. Kyllä sellainenkin kuvio löytää oman balanssinsa toimia.

      Tahallaan loukkaantuminen on oikea taitolaji, jotkut vaan etsivät kaikista ihmisistä niitä huonoja puolia tai sanoja ja haluavat tahalleen loukkaantua. Näissä kuviossa menee hienoinen raja tuon piiloveetuilun kanssa, eli kaikki ei kuitenkaan ole veetuilua ja jotkut ihmiset yksinkertaisesti vain loukkaantuvat kaikesta. Monesti he kokevatkin olevansa omasta mielestään keskiössä ja kokevat, että asiat kohdistuvat aina heihin. No sellaista, taitaa oma punainen lanka olla kateissa hieman.

      Ihanaa iltaa Katri <3

  • Hei! Minua ei juuri nyt ärsytä mikään. Mutta oih, olisi niin ihanaa tietää, mistä saisi tuon ekan kuvan mukin / mukeja. (Ja jos ei enää mistään, niin en ehkä jaksa ärtyä siitäkään.)Tuolla edellä ainakin Leena Lumi kertoi siivonneensa tietynlaiset ärsyttävät ihmist elämästään. Sitä olen itsekin harrastanut viime vuosina. Nuorempana en kyennyt. Kiitos blogistasi ja mukavaa sunnuntaita!

    • Ihanaa kuulla <3 Ostin tuon ekan kuvin mukin Espresso Housesta tällä viikolla ja hinta oli 2,50e, sanoivat sen kestävän 30 kahvikertaa. Katsotaan, oli niin soma, että oli pakko ostaa. Kampin Espresso House Helsinki oli paikka, vaikka muuallakin on kyseisiä kahviloita.

      Nuorempana ei kyennyt, mutta onneksi vahvuus kasvaa ja oman itsensä kunniottaminen. <3

      Ihanaa iltaa Airi <3

  • Voi voi.. Tuolla oli niin paljon samoja ajatuksia kuin itselläni, mutta kuitenkin paljon semmoista johon en voi yhtyä! Kyllä ihmisten välinen kommunikointi ja suhteet ovatkin sitten mielenkiintoisia kun kaikki me näemme asiat toisin!

    Mutta tuohon asiaan, että herkästi ymmärrät asiat piilovittuiluna. Voisin sanoa, että itsekin olen aiemmin ollut samanlainen että töissä kun miehet jotain laukoivat niin otin aina kaikki itseeni ja iltaisin itkin itseni uneen heidän kommenteistaan. Mutta nykyään olen jotenkin turtunut siihen ja ymmärtänyt että miehet vaan ovat erilaisia eikä ne mieti niin tarkkaan kuin me, että entäpä jos asian voisi ottaa loukkauksena. Mutta tämä tosiaan vaatii, että olen hyvin levännyt ja ravittu niin silloin pystyn ottamaan paljon lungimmin asiat! 😀

    • Hienosti todettu, nimittäin erilaisuus on rikkaus myöskin. Eli tosiaan kaikki erilainen ei ole suinkaan negatiivista ja voi miten rikastuttavia keskusteluja voi erilaisen mielipiteiden omaavan kanssa keskustella. Voi jopa oppia ymmärtämään toisen vaikuttimet ja mistä ne tulee ja ymmärtää, vaikka ei samaa mieltä olisikaan.

      Kyllä hyvin levännyt ja ravittu, niin en näe piiloveetuilua missään eli viime kädessähän kaikki lähtee helposti omista fiiliksistä. Joskus loukkaantuu jostain, mihin ei toisena päivänä kiinnittäisi mitään huomiota.

      Ihanaa iltaa Väylän tytär. <3

  • Itse en henkilökohtaisesti haluaisi nähdä terapeutin palleja. Jos kuitenkin koet tarpeelliseksi nähdä ne niin go for it!
    Äidinkielen oppikirjan kuitenkin suosittelisin hankkimaan ja kertaamaan oikeinkirjoitussäännöt.
    Luen blogiasi, koska on sinulla joskus niitä kirkkaitakin hetkiä ja saatat puhua asiaa.

    • No huh en minäkään haluaisi nähdä terapeutin palleja, heh no voi maar sentään!

      Yleisestihän käytetään kyllä sanontoja, "istuutua terapeutin pallille", "johtajan pallille siirtyi sen ja sen niminen henkilö" tai "pääministerin pallia ei niin vaan huojuteta" jne. eli ei siinä mitään kummallista. Huomiotavaahan näissä on yksikkömuoto.

      Kirjoitat palleista monikossa, joka arkikielessä viittaa tavallisesti kiveksiin. Omassa tekstissä palli sana on yksikössä, joka tarkoittaa kirjakielessä sanoja tuoli, rahi tai jakkara.

      Tekstissäni meni taasen aivan metsään tuon palli sanan taivutusmuoto kyseisessä asiayhteydessä. "Terapeutin pallilla kuultua" tai "kuulin terapeutin pallilla seuraavan kliseen" olisi ollut järkevämpi vaihtoehto. Eli yksi t-kirjain olisi pitänyt vaihtaa l-kirjaimeen. Koska eihän ne tuolit/pallit puhu, sen enempää, kuin kivekset/pallitkaan. Eli aivan absurdi oli kyllä tuo käyttämäni taivutusmuoto, ei tosiaan kirkkaimpia hetkiäni taaskaan. Niin naurattaa itseänikin oma hölmöys.

      Uskon myös ettei nämä lapsukset jää tähän, sen verran pahvia on tuo pääkoppa.

      Iloista iltaa sinne, taidanpa istahtaa nyt hetkeksi pallille ja lukea hieman kirjaa. 😉

  • Ihan, kuin itse olisin tuon kirjoittanut, ihan postauksen alkufiiliksistä lähtien (suihkussa pohdiskelen ihan älyttömiä juttuja..)! Koko teksti osui ja upposi, jopa puhelimen laturi tarina!
    Juurikin tätä asiaa olen paljon viime aikoina pohtinut! Saisin kirjoitettua aiheesta vaikka romaanin.
    Itselleni ärsyyntymistä aiheuttaa paljon se, että olen niin hemmetin kiltti, helposti lähestyttävissä ja minulla on ärsyttävä tarve yrittää aidosti miellyttää kaikkia olematta kuitenkaan huomion keskipisteenä! Olen ekstrovertti sekä introvertti: kaipaan ärsykkeitä ja sosiaallisia kanssakäymisiä, mutta myös valtavasti omaa aikaa! Kaiken lisäksi muut tuntuvat kuitenkin tietävän paremmin kuinka minun pitäisi elää! En muka saisi mm. nauttia siitä, kun viihdyn omissa oloissani paljon kotosalla jne.. Ja minähän en tietenkään saa sanoa ihan oikeaa omaa eriävää mielipidettäni mistään, kun siitä vedetään sitten hyvin pahasti herneet nenään; vaikka sen kuinka nätisti yritäisin sanoa tarkoittamatta sillä pahaa…
    Haaveilemme lottovoitosta ja muuttavamme Norjan vuonon rantaan, jonne ehkä kerta viikossa pääsisi lautan kyydissä. Saisi olla ihan omassa rauhassa! Sit voisi tyyliin isompina juhlapyhinä kutsua tuttavia kylään juhlimaan ja saisin toimia heille kunnon emäntänä. Mä niin nauttisin. <3 Ainiin, muthan olisi varmaan kyllä valkotakkiset hakeneet sieltä jo heti pois, kun enhän mä nyt sellaisesta erakoitumisesta voi nauttia olemalla järjellisesti terve! ;D Mies on onneksi hyvin paljon samanlainen, joten hänen seura ei tee tiukkaa! Osaamme olla hiljaa mököttämättä ja tarkoittamatta sillä pahaa. <3
    Mukavaa sunnuntaita! 😀

    • Hih juu miten se suihkussa se ajatus niin liiteleekin. 🙂

      Tämä kaikki on kyllä niin romaanimatskua, että hyvä kun ymmärsin lopettaa koko postausta ja ajoittain meni teksti ihan raiteiltaan eli juttua sieltä ja täältä, kun olin niin ärsytyskuplassa sisällä. Syykin selvisi, pms. 😉

      Ihan sama juttu tuo ekstrovertti ja introvertti, en oikein tiedä mikä olen. Tukehdun jos ei ole menoa ja meininkiä ja uupuu sosiaalisia kontakteja, mutta jos niitä on oman mittapuun mukana liikaa, niin ahdistun ja väsyn. Sama tuo kiltteys, haluaisin niin, että kaikki pitäisivät minusta, ainakin ne joista itse niin kovin pidän ja eihän ne aina yksiin mene nuo asiat.

      Hih kyllä tuo lopputarinasi nauratti, eli ei se naisen mieli oikein aina itsekään pysy perässä mitä haluaa tai haluaako kaiken ja sekään ei ole hyvä. Norjan vuonot kuulostaa haaveen arvoisilta, mutta sitähän ei juuri koskaan tiedä, miten se mökkihöperöys siellä iskisi. Ihana olet, kiitos sait hymyn huulille <3

      Kivaa iltaa sinne <3

  • Voi mahoon kun oli kuin olisin itse ollut näppäimillä. Kovin oli tuttua. Varsinkin tuo purkkien kääntely, teen samaa kotona ja töissä, aina joku purkki vinossa. Ja entäs sitten se rivien välistä lukeminen, minä luen ja analysoin aina niitä välejä…
    Olen kuitenkin yrittänyt opetella olemaan lukematta, helppoa se ei ole. Sanon myös asioita kovin suoraan, en kaunistele, miksi tekisin niin? jos on asiaa sanon miten se on, sekään ei aina ole kuitenkaan hyvä asia…Tiedän sen.
    Kaikesta huolimatta vietän myös onnellista ja mukavaa elämää iloineen ja suruineen. Mukavaa ensimmäistä adventtia ja rentoa alkavaa viikkoa. Otetaanko kimpassa viikko ettei lueta rivien väleistä?

    • Aina on joku purkki vinossa, miten rasittavaa! Pahinta on kyllä, että niistä pitäisi olla koko ajan pölyjä pyyhkimässä, juuri niinä hetkinä tekisi mieli räjäyttää purkit taivaan tuuliin.

      Ihan sama tuo rivien väli ja ihan sama yritän olla näkemättä mörköjä, mutta näen silti.

      Mielestäni on hienoa, että sanot suoraan, eihän sitä kaikki toki kestä. Mutta ne jotka sinut tuntee ja sinun sydämen, niin eiväthän he vaan voi ainakaan joka kerta loukkaantua. Toki on aina hyvä miettiä, miten haluaisin asiat itselleni sanottavan ja aina ei auta sekään. 😉 Kun me ihmiset olemme niin erilaisia.

      Hih otetaan kimpassa sellainen viikko, alkaa huomenna. <3 Onnellinen elämä koostuu iloista ja suruista. <3 Ihanaa uutta viikkoa sinne ja kiitos Katja rehdistä kommentista, olet ihana <3

  • Joinain päivinä ärsyttää kaikki tuo kuvailemasi (paitsi se johdon rullalle kääriminen, inhoan haahuilevia johtoja, ne ärsyttää…:))ja joinain päivinä menee kaikki kuin hanhen selästä… Tri Jekyll&Hyde ehkä kyseessä. Syytän vaihdevuosia…:)) Mulla on niin paljon ärsyttäviä piirteitä ettei riitä kommenttikenttä niihin kuule. Kasvamisen varaa on monessa asiassa. Mies sanoisi että mun ärsyttävimmät piirteet ovat itsepäisyys ja kiukustuminen nollasta sataan sekunnissa kun on padonnut tarpeeksi… Mä sanon että ärsyttävin piirre on se kun en osaa pyytää apua kuin sivulauseessa ja se jää aina kaikilta kuulematta. Sitten möksötän. Näillä mennään! Ihanaa sunnuntai-iltaa<3

    • Juu täällä purkit suorassa, miehellä johdot ojossa. Kullakin on omat juttunsa ja jos toista sormella osoittelee, niin sitten löytyy heti niitä puutteita, kuten omalla kohdalla vaikkapa se levällään oleva johto. 😉

      Vaihtareiden ja Pms-oireiden sekamelskaa täälläkin.

      Juu yritän ja yritän muistuttaa, mieheni ei ymmärrä naisellisias korkkiruuvilauseita, vaan miehelle pitää sanoa suoraan, "auta". Itse kun hakee kaikista rivien väleistä niitä salattuja nyansseja, niin on vaikeaa ymmärtää, ettei toiselle aukene edes aika suoraan sivulauseessa annettu vihje. Eikä miehet edes kuule mitään, kun niille puhuu. Yritän oppia puhumaan miehen kieltä eli suoraan, vielä siinä aivan onnistumatta eli näillä mennään täälläkin. 🙂

      Ihanaa uutta viikkoa Sari <3

  • Varmasti muita ärsyttävin piirteeni on perfektionistisuuteni tietyissä asiossa, olen ajoittain myös joustamaton. Maiskuttelu on oikeasti hirveää, myös se, että toisilla on tapana syödä suu puoliksi auki, siinä vaiheessa kun näkee, kun ruoka toisen suussa liikkuu, niin itseltä lähtee ruokahalut. 😀

    • Joo suu kiinni on mun motto, kun syödään. Se vaan on niin vaikeaa joillekin, sama kuten löysä kädenpuristus. Kyllähän näistä toitotetaan, mutta ei vaan mene jakeluun. Mutta itselläni on niin monta ärsyttävää piirrettä, ettei kyllä ole varaa sanoa mitään.

      Aina ei voi joustaa, muuten loppupeleissä kärsii itse. <3 Mitä sua tunne, niin joustamattomuutesi on vain itselle hyväksi. <3 Ihana oot, mukavaa uutta viikkoa <3

  • Ihana postaus taas. Mulla noita virheitä riittää ja niistä muustakin syyllisyyttä. Romaanin niistä voisin kirjoittaa. Säästän nyt sinut vuodatukselta.
    Täällä on lunta ja joulumaisemaa kaiken elämän potkimisen keskellä.
    Mukavaa alkavaa viikkoa Sinulle mahtava nainen!

    • Ihan sama juttu ja tuo syyllisyys Marketta. Se on raskas tunne kantaa ja se on ajoittain mukana, vaikka ei olisi mitään syytäkään. Miten sitä oppisi olemaan itselleen armollinen. <3

      Juu ei tällekään postaukselle meinannut loppua näkyä, mutta johonkin piti lopettaa.

      Onneksi lumi tuo valoa, mutta toivon, että siellä asiat olisivat paremmin. Hurjasti haleja sinulle sydämellinen ihanuuspakkaus. <3

  • Juu, en viitsi ollenkaan ottaa osaa tähän keskusteluun, koska olen se tyyppi jota kaikki vähänkin vieraammat inhoaa tai vähintäänkin oudoksuu ja omat ärsytykset ympäristöstä taas ovat niin omituiset, etten viitsi edes aloittaa, mutta maiskuttelu on yksi aivan ehdoton ärsytys 😉

    Sitä piti kysymän liittyen tähän kissa-koira-ihminen-osioon, että meille on nyt kahden kissan kaveriksi tulossa koiranpentu ja ihmettelen miten pidät Samun poissa kisujen ruokakupeilta ja laatikolta (siis ettei syö niistä)?

    Kyseleepi Minna

    • Minna, rakastan sun kommentteja. Olen joskus miettinyt, jos laittaisin blogiin anonyymieston, koska monelta anonyymiltä, jotka ei siis edes nimimerkkiä laita, olen saanut kommentteja, jotka menevät jo henkilökohtaisuuksiin eli ylittävät soveliaan palautteen rajan. Mutta sinä, Leena ja Maria Amanda mm. olette ne syyt, etten vaan voi, koska teidän kommentit on vaan niin huippuja ja fiksuja. <3 Joten ilolla aina odotan kommenttejasi. <3

      No yläilmoissa eli keittiön punaisen senkin päällä, jonne Samu ei pääse, koska Samu söisi kaiken. Nyt joudutaan Onnia nostelemaan, sillon kun sokeritauti raihnatuttaa. Onni tosin voi nyt huomattavasti paremmin. Osku taas on kuin ketterä varsa pellolla ja pomppii minkä ehtii. Eli pääsee hyvin yläilmoille. Mutta juu tuo on erittäin haasteellinen asia. Jotenkin on fiilis, että kissoille on sellaisia ruokakuppihommia, jotka kissat vaan saa auki, jokin luukkuhommeli? Kannattaa googlailla.

      Kivaa viikkoa Minna ja älä suodata niin mitään. <3

  • Tiia, ollaankohan me kaksoset, ihan kuin minusta olisit kirjoittanut. Jos tapaisimme, meillä menisi varmaan kuukausi yhteen menoon näitä asioita jutellessa 😀

    Ihanaa joulunodotusta!

    • Me ollaan niin kaksoset ihan ehdottomasti <3 Olisikin joskus kiva jutella, ainoa mistä en osaisi jutella, on ne kukat. 😉

      Ihania talvipäiviä Saila <3

  • Maiskuttelu my friend, se on se ärsytys, joka saa minutkin melkein räjähtämään. Tästä on puhuttu 🙂 Pahinta on banaanin syöjät, jaiks, mutta itsekin banaania syöneenä olen havainnut, että kysymys on osittain myös ruoasta ei pelkästään syömistyylistä, onnistuu siis mässytys itseltänikin hahh 😀 Silti – että se voikin ärsyttää ihan hulluna.

    Besserwisseröinti (mikä sana :)) on myös melkoisen ärsyttävää, mutta siihen syyllistyn itsekin aika ajoin… Mielestäni on ihana jakaa jotain itse havaittuja loistavia juttuja muillekin käyttöön ja koitan kyllä sanoa aina, että sorry kun sekaannun tms. Se ehkä siinä onkin se juttu, että jos tulee neuvomaan tai jakeleen ns. "parempia tietoja", niin ei pitäisi jyrätä toista, vaan antaa kaikille kuitenkin oma tila tehdä jutut kuten itse haluaa pakottamatta omaan tyyliin. Näin ehkä itsellä tulee helpommin otettua vastaan muiden vinkkejä, tai niin kuin sanoit siitä ajatuksen jäämisestä itämään, niin silloin on oman mielen sopukoista löytyvä kasvualusta otollisimmillaan 🙂

    Kyllä tässä tuli monta muutakin tuttua ärsytyksen aihetta; muiden tekemisten kyttääminen, itsekeskeisyys – tiettyyn rajaan asti itsekeskeisyys on kyllä hyvästä, koska kuka niitä omia asioita muuten ajaisi, mutta kun aletaan olla kyvyttömiä empatiaan ja sokeita oman edun tavoittelussaan, niin että ärsyttää! Samallain itselläni on melkoisen pitkä pinna, mutta kyllä siinäkin tulee loppuviimein raja vastaan, jos oikein on ollut tavoitteellista meininkiä sen suhteen 😉 Meinaan riittävästi oman edun tavoittelua ja empatiakyvyttömyyttä näin jotain mainitakseni, niin kyllä saattaa välimatka kasvaa tällaisiin henkilöihin, u know…

    Taitaa olla niin, että itsessäkin tosiaan löytyy monen mielestä lukuisia ärsytyksen aiheita, joista muutama nostettu esiinkin tossa yllä. Siitä kuitenkin voi olla kovasti kiitollinen, että ympärillä on tosiaan niitä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla ja jotka hyväksyvät ne ärsyttävyydet myös. Niin kuin esim. sä 🙂 <3

    Lopuksi vielä tuohon koira vs. kissa -asiaan; en oikein osaa sanoa kumpaa sitten olisin, koska sydämeni valloitti koiramaailman kissa, afgaaninvinttikoira <3 Niillä on kyllä kissamainen luonne, jonka itsekin valitsisin anyday. Viihtyvät omissa oloissaan ja muutenkin, oih. Jos joku ulkoiluttaisi ja hoitaisi turkin, niin kyllä meidänkin sohvaa koristaisi edelleen afgaani <3 Ihanaa alkanutta viikkoa Tiiuska <3 🙂

    • Maiskuttelu ja voihan banaani sentään. Jos vahingossa tulee iteltä maiskutus, niin pakko äkkiä katsoa ympärille, huomasiko kukaan, heh. 🙂

      Juu mehän ollaan sun kanssa hyviä besserwissereitä toisillemme, Saara vai Diandra jne, mutta sulassa sovussa ja kunnioittaen toisen mielipidettä.

      Juu ja tuosta itsekeskeisyydestä ollaankin niin paljon puhuttu. Miten joku esim. puhuu tuntitolkulla omia asioitaan ja joka ikinen kerta, eikä koskaan kuuntele mit mulle kuuluu, ei vaan tajua. Miten jollain voi olla niin sokea piste vai onko ihminen jotenkin sosiaalisilta taidoilta simppeli. Ei tajua. Sitten ihmettelee, kun kaikki karttaa.. Huoahh.. ei kukaan jaksa kuunnella sataa tuntia toisten juttuja, etenkin jos ne eivät ole edes viihdyttäviä. Että ymmärrän sua niin hyvin ja säkin mua. <3

      Toisten tekemisten kyttääminen, mitä se muille kuuluu, miten eletään ja ollaan ja kuka tienaa ja mitä jne. Kyllä ihmiset on hassuja ja aina ajattelen näistä, heillä pakko olla jokin tyhjä ontto kolo omassa elämässä, kun on niin paljon aikaa pohtia muiden elämistä ja olemista.

      Juu mä oon niin paljon ärsyttävämpi, kuin sinä ja sähän et ole edes ärsyttävä, joten kiitos kun siedät mua. <3

      Oi olisiko kissamainen koira olemassa, aika mieletön juttu, en ole ikinä tajunnutkaan. <3 Omaa tilaa tarvitsen ja Samu on vaan aina iholla, se on joskus raskasta ja vielä kun tikuttaa parkettiin koko ajan.

      Ihanaa viikkoa ja hei onnistuttiin juomaan kahvit tällä viikolla, toivottavasti ensi viikolla enemmän.

      Muiskuja <3

  • Tämä oli mielenkiintoinen bloggaus. Kirjoitit asioista, jotka sinua ärsyttävät muissa, ja sen jälkeen kirjoitit omista huonoista puolista. Mutta kirjoititko kuitenkaan omista ärsyttävistä puolista vai kirjoititko niistä puolista, joita luulet muiden pitävän itsessäsi ärsyttävinä?

    • Johannes, luultavasti sekä, että. Kaikki kuitenkin monesti peilautuu siinä, että miten muut ihmiset tässä tapauksessa minut näkee. Ärsyttävät puolet ns. paljastuu, myös sellaiset joita ei ole itse tullut edes ajateltua. Kun paljastuu, alkaa kiinnittämään huomiota omiin ärsyttäviin puoliin ja täten ne omat ärsyttävät piirteet alkaa ärsyttämään itseään.

      Tätä toki voisi pohtia vaikka kuinka, miten muissa ihmisissä ärsyttää ne piirteet, joiden kanssa ei itse ole sinut jne. Mikä on muna ja mikä on kana ja mistä kaikki omakohtaiset ärsytykset lähtee niin, itseään kuin muita kohtaan. Luultavasti tähän tarvitaan muutama terapiasessio tai kenties vuosien, mutta jatketaan pohdintaa.

      Ihminen on siitä mielenkiintoinen olio, että pohdintaa tapahtuu alitajuisesti ja monesti öiseenkin aikaan.

      Mutta vastaus on sekä että. 🙂

Vastaa käyttäjälle Irina - White & Fresh Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud