Miten minusta tuli inttäjä besserwisser?

Viikon ajan olen taistella pähkäillyt, miten työstää ulos tämä kirjoitus, mitä mieleni suorastaan pakottaa kirjoittamaan. Olen ajatellut tämän postauksen teemaa suihkussa ja auton ratissakin eli tällä kertaa aihe vie naista, eikä toisinpäin.

Inttäminen ym. on vain aiheena niin tulenpalavan arkaa materiaalia, että olen pyöritellä pyöritellyt, miten kirjoittaa astumatta kenenkään varpaille, vaan avoimesti keskustellen, itseänikin syytellen ja miten somessa inttämiskeskustelut ei vaan kannata ja miten aion jatkassa väistää ne. 

Taas pitää oikein itsellekin muistuttaa, ”älä intä”. 


Kaikki lähti kuitenkin siitä, että pariin kertaan olen suivaantunut, ärsyyntynyt ja provosoitunut omaan pirtaan olevista mustavalkoisista mielipiteistä, jotka tupsahtavat oman henkilökohtaisen Facebookin aikajanalle, ystävien aikajanalle tai erinäisien ryhmien kommenttikenttiin. Facebooksivuillani haluan lukea positiivisia juttuja ihmisten elämästä ja saa siellä olla niitä surullisiakin, kunhan muiden jutut eivät koskaan ole muita lannistavia, rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, huumoriin, äitiyteen, ruokavalioon jne. kohdistuvia. Jokainen saa myös nauraa vaikka kuinka paljon omalla kustannuksella, kunhan ei naura muiden.

Itselleen saa nauraa, mutta ei muille, tätien vankkumaton motto.


Porskutan aika tyytyväisenä menemään tässä omassa elämässä, suuria haasteita on ollut, hometaloa, oikeudenkäyntiä, tyttären sydänvikaa jne, mutta olen päättänyt ettei yksikään asia saa katkeroittaa, että yritän vaikka väkisin nähdä elämästä sen valoisamman puolen. Jos kitisyttää tai tunnen negatiivisia tunteita tai ajatuksia, työstän niitä yhdessä mieheni, läheisten sukulaisten tai ystävien kanssa. En huutele niitä somessa.

Pyrin siis ainakin olemaan ruotimatta muiden ihmisten elämää somessa ja pitämään positiivisuuden liekkiä yllä, vaikka ihminen olen minäkin. Välillä riepoo niin armottomasti ja yleensä jos asiaa oikein tutkii, niin yleinen ärsyyntyminen johtuu tyytymättömyydestä itseeni tai vaikkapa vaan jostain naisellisesta hormonituulahduksesta.

Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että olen provosoitunut muiden sanomisista niin paljon, että minustakin on tullut kaikkitietävä inttäjä. Olen aluksi mukamas Robin Hoodin ideologian varjolla osallistunut keskusteluihin, ajatuksena tuoda jotain positiivista lisäarvoa keskusteluun tai kommenttikenttään. Huomaten kuitenkin vähän ajan päästä, että nettien kommenttiketjut ovat nälkäisiä ajatustensyöjä hirviöitä, jotka alkavat elää omaa elämäänsä ja ruokkivat itseään ihmisten negatiivisilla kommenteilla. 

Netissä jopa halutaan tahallaan ymmärtää väärin, koska tahallaan ymmärtämiselle on tilaus ja se on yleensä oma huono olo tai jopa katkeruus. Netti on paikka, jossa luullaan, että voidaan raivota ja solvata ilman, että se satuttaa ketään, koska ollaan vaikka kotona neljän seinän sisällä turvassa ”näkymättöminä”. Monen asian sanomiseen on kasvotusten huomattavasti suurempi kynnys, kuin nettisivuilla. Harvemmin minäkään intän kenenkään kanssa livetilassa, mutta netissäpä olen jopa rohjennut.




Vaikka idealismin nimessä, joskus haluaisin yrittää maailmaa muuttaa tai ravistella mustavalkoisia kommentteja, huomaan vain pettyväni, että ajatukseni menevät kuuroille korville ja mikä pahinta, minustakin tulee samalla mustavalkoinen inttäjä besserwisser, se jos mikä on se suurin pettymys! Eli samanlainen ihminen, jota vastaan alunperin kommentoinkin tai yritin saada hänet ajattelemaan toisin eli minun tavallani


Vaikka ei ole hyvä päivä tänään,
koitan olla purkamatta sitä muihin.



Varmasti jokainen kommentoija ajattelee olevansa omalla ja oikealla asiallaan, se juuri kaikkein vaarallisinta inttämisessä on, koska taustalla piilee ”minä olen oikeassa” teema. Viisastelu ei ole viisautta, eikä muiden käännyttäminen millään asialla ole todellista keskustelua, eikä rakenna mitään, eikä johda mihinkään. On mahdollista olla montaa eri mieltä, kunhan kuuntelee sydämellään toista, eikä intä vain sitä omaansa. Väärinymmärryksen riski on liian iso somessa, eikä somekeskustelu ole koskaan koko totuus, koska ei nähdä toisen keskustelijan eleitä ja ilmeitä.

Olen myös saanut huomata, että oma inttäminen vain ruokkii someketjuhirviötä ja inttäminen jatkuu ja alkaa elää omaa elämäänsä ja saattaa loppupeleissä muuttua kaikille osapuolille hyvinkin negatiiviseksi, vaikka yhdellekään ketjuun osallistuneelle tämä ei alunperin ollut kenties edes tarkoitus? 


Vaikka olo olisi kuinka kumma, niin pyrin katsomaan peiliin.


Siksi tässä nyt vannon ja vakuutan, jatkossa en provosoidu, en etsi rivien väliin piilotettuja ilkeilyjä, en oikolue hymymerkkien uupumista hymyttömyydeksi, en yksinkertaisesti intä somessa, koska mitään rakentavaa en ole koskaan nähnyt vielä jankuttamisesta syntyvän. Jopa Muumi tai kultainennoutaja sivuilla ihmiset saavat kommenttiketjuissa tappeluita aikaiseksi Muumimukin korvasta tai kultaisennoutajan surullisesta hännän asennosta. 

Elävänä esimerkkinä, kun meille vieras naapuri oli vienyt diabetesta sairastavan kissamme Onnin hyvää hyvyyttään eläinsuojeluyhdistykseen ja eläinsuojelyhdistys jakoi ”sairaan ja vanhan Onnin” kuvan netissä, syntyi kommenttiketjuissa vedenjakaja kahdenlaisten erilaisten ihmisten välillä. Toisissa kommenteissa meitä syytettiin pahoiksi ihmisiksi, että olemme hylänneet sairaan kissan, koska emme viitsi maksaa kalliita lääkärikuluja ja toiset ihmiset puolustivat meitä, että kissat karkaavat helposti ja lojuvat toisten pihoilla, että toivottavasti omistaja löytää Onnin pian. 

Minun teki mieli kommentoida ketjuun, puolustella meitä, kuinka huolissamme olimme olleet Onnin katoamisesta ja siitä, ettei Onni ollut saanut insuliinia vuorokauteen. Teki mieli laittaa lääkärikuitit Onnin lääkärilaskuista, joihin ei enää edes kaksi nollaa riitä. Oivalsin kuitenkin tuolloin, että kaikki kommentointi on turhaa, sillä aina tulee olemaan ihmisiä, jotka haluavat valita negatiivisen ajattelutavan, eivätkä halua astua saappaisiini. Oivalsin myös sen, mitä väliä mitä ihmiset ajattelee meistä/minusta, pääasia on, että minä tiedän mitä ajattelen ja olen sinut omantuntoni kanssa. Minun oma elämä.

Ystävyyttä yli rajojen.

En halua olla inttäjä besserwisser, sillä sellainen minustakin tulee, kun osallistun nettikeskusteluihin. Enkä pidä silloin minusta, minusta jonka mielipide on aina vain subjektiivinen eli ajatuksien jakoverkossa pisara meressä.
Niin paljon, kuin somessa on hyvää, tyttäreni on mm. oppinut somen kautta englannin kielen taidon, niin otan sen hyvän ja jätän ruokkimatta netin kuppaavan iilimato suun, joka elää ja kasvaa negatiivisuudesta. Poistan myöskin Facebook kavereista sellaiset ihmiset, jotka tuovat negatiivisuutta Facebookin aikajanalle, vaikkapa rasististen kommenttien muodossa. Minutkin saa toki poistaa, jos ei yksinkertaisesti naamataulu miellytä, sillä mitä sitä katsomaan. Tämä muistuttaakin, että meillä kaikilla on vapaus valita, ajatuksemme ja seuramme. 


Kirkko on mahdollista asettaa keskelle toria, kompromissi on aidosti hyve ja kädenojennus ei vaadi paljoa, vain ymmärrystä, mistä toinen tulee, mikä toista liikuttaa.
Positiivisuus on valinta ja tällä päätöksellä valitsen positiivisuuden ja vannon ja vakuutan, että inttäminen loppuu nyt tähän. 


Rauhaa vain kaikille ja kyllä,
 näytän merkilliseltä puikulanaamalta kuvassa,
 mutta hei minun naama. 😉



Mitä fiiliksiä teksti herätti teissä, sorrutteko välillä inttämiseen, kasvotusten/netissä, onko siitä joskus rakentunutkin jotain hyvää. Sillä kyllähän ajatuksensa rohkeasti ulos tuovat, ovat juuri heitä, jotka myös muuttavat tätä maailmaa.


Oletko joskus sortunut ylilyönteihin tai kohdannut omalta osalta niitä toisten tahoilta. Kaikki fiilikset tervetulleita? Pyrin olemaan kommenteissa inttämättä, jos kommentteja tänne tulee. 😉 Sana on vapaa. 


61 thoughts on “Miten minusta tuli inttäjä besserwisser?”

  • Pyrin välttämään inttämistä. Vaikka välillä tekisi mieli osallistua, vaihdan mielummin sivua kun lähden mukaan väittelyyn. Viisas vaikenee on mun sanonta

    • Nimenomaan, olen itsekin oivaltanut, että vaikeneminen on kultaa. En intä, en provosoidu, aina tulee olemaan maailmassa ihmisiä, jotka ovat eri mieltä. Eriävät mielipiteet ovat niin kauan hyviä, kunhan niihin ei liity minkäänlaista vihaa.

      Muikeaa päivää Maiju <3

    • Täysin samaa mieltä Maijun kanssa ja tätä olen sinullekin sanonut sadasti. Vie aikaa ennen kuin kasvaa näin kokeneeksi, että uskaltaa leikata inttäjät elämästään! Sinä lähestyt sitä hetkeä…:) Kun tein sen, laitoin jutun myös blogiini, mutta en muista heti sen nimeä. Sen sijaan muistan, miten painotin: Elämään enemmän iloa, vähemmän inttämistä. Saattoiko se olla se juttu, että Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olle minä? Täytyy tsekata. Ihan oikeesti, silloin loppui moni suhde ja olo alkoi helpottaa. Facessa karsin inttäjät, rasistit ja turkistädit pois.

      Eikö muille saa nauraa? Minä nauran teille usein!!! Ja sitten olen niin kauhea, että kuulun siihen oikeakielisyysyhdistykseen facessa ja nauran mitä kaikkia yhdyssanavirheitä sitä voidaankin tehdä. Minäkin paras, joka en ehdi edes tekstejäni oikolukea:)

      <3

    • Leena olisiko ne sinun opit inttämisestä ym. siellä takaraivossa. Eli kohti sitä matkaa, jossa olet. Elämä voi olla kuluttavaa tai se voi olla jopa hauskaa, mutta koska elämä itsessään sisältää niin paljon kipupisteitä, niin seuran voi ainakin valita. <3

      Meille todellakin saa nauraa, hyvällä nauraminen versus ivallinen nauraminen, on hih ilman muuta kaksi eri asiaa. <3 Silloin, kun joku naureskelee toiselle kohottaakseen itseään, niin siinä on sitten outo huumorinlaji, sellainen jota minä en siedä.

      Juu naurat salaa itseksesi niitä yhdyssanavirheistä ja saahan niistä naurun aihetta, joskus on meinaan aika hurjia juttuja, jolloin koko asian merkitys suorastaan vesittyy ja koko sanapari tarkoittaakin ihan muuta, kuin jos se olisi kirjoitettu yhdyssanaksi. Mielestäni on tärkeintä, ettei kenellekään naura, vaikka seurassa ivallisesti. <3 Kyllä sä tiedät, sinä ihana, viisas ja fiksu nainen. <3

      Halipusit <3

  • Somessa omien, radikaalimpien mielipiteiden jakaminen on hieman vaarallista ja itse pyrin jakamaan vain asoita, jotka saavat toivottavasti ihmiset hyvälle tuulelle. Intän usein kyllä kasvotusten lähteisten kanssa :). Ymmärrän hyvin, mistä kirjoitat. Voi itku tuota Onni-kissan tapausta. Ihanaa loppuviikkoa <3

    • Kyllä ja olen huomannut, että somessa jopa ei-radikaalien mielipiteiden jakaminen voi joskus alkaa elämään omaa elämäänsä. Aina voi olla joku yksi sana, tulkinta, joka on mahdollista ymmärtää väärin. Siksi nyt vannon, etten intä enää missään ja jätän kommentoinnin someketjuissa minimaaliseksi.

      Hih läheisten kanssa tulee intettyä, kuten oman miehen, se on sellaista turvallista inttämistä, jopa rakkauden suola. <3

      Ihanaa loppuviikkoa Sari <3

    • Voi sun kättä, kovasti paranemisia sille. <3 Juu eiköhän jokainen meistä ole inttänyt aina ajoittain ja mopo saattaa karata käsistä vaikka alunperin tuli oltua hyvällä asiallakin. Tämä kirjoitus oli nyt tälläinen vannomiskirjoitus itselle, eli lopeta Tiia inttäminen. <3

  • Siinä se oli kaikki tiivistettynä. 😊 Aina itsekkin ajattelen miten helppoa on ärsyyntyä, onneksi en some maailmassa, muuten voisin vähemmän ottaa kantaa tässä arkielossa.

    • Juu sama täällä, miehen ja lasten kanssa tulee intettyä ajoittain. Eikä se johda mihinkään, eikä somessakaan Joten aloitettuani päätän nyt samointein myös lopettaa inttämisen.

      Kivaa päivää sinulle <3

  • Kyllä olen inttänyt ja takuulla tulen inttämäänkin, mutta yritän välttää sitä, se ei yleensä johda yhtään mihinkään, korkeintaan lisää inttämistä. Neuvomista yritän välttää, mutta sitäkin olen tehnyt ja varmasti tulen tekemäänkin. Mutta aina voi yrittää 🙂

    • Juu joskus sitä sortuu inttämään, ne eivät yleensä ole niitä elämän kirkkaimpia tähtihetkiä, ihmisiähän me kaikki vain. Mutta tuota somen lohikäärmeinttämishirviötä en halua ruokkia, eli lopetan heti alkuunsa ja yritän samaa oppia hivuttaa kotiinkin. Onhan ne inttämiset mahottoman paljon vähentyneetkin ukkelin kanssa sitten alkuvuosien. 😉 Joten toivoa on.

      <3 Ihanaa lumista päivää Anu <3

  • En jaksa, enkä välitä inttää, en ainakaan somessa. Jätän kaikki inttämiseen vivahtavatkin jutut väliin ja unohdan koko asian. Enkä liioin jaksa enää miettiä mitä muut minusta ajattelevat. Tuskinpa kukaan vaivautuu miettimään mitä minä heistä ajattelen;)

    • Viisasta ja juuri näin aion tehdä jatkossa, piilotan vaikka aikajanalta. Viisas sinä, tämä oli loistava lause: Tuskinpa kukaan vaivautuu miettimään mitä minä heistä ajattelen;) Siitä lähdetään.

      Ihanaa päivää Sari <3

  • Taidettiinkin yksi ilta sivuta tätä aihetta. Itselle tosiaan vähemmän stressiä, kun ei intä antaa vaan olla. Itse olin nuorempana inttäjä, mutta enää en ole vuosiin jaksanut vääntää ihmisten kanssa asioista. Erilaisten mielipiteiden vaihto on kuitenkin eri asia kuin inttäminen, sitä mekin ollaan keskenään tehneet ja se on aina kehittävää ja silloin oppii vastapuolesta paljon uutta. Mutta väkinäinen inttäminen, huh.

    • Kenties on taitolaji puhua suoraan ilman alentamatta toista. Sitten kun pelottaa ilmaista ajatuksensa, ilmaisee ne töks töks. Paljon olen yrittänyt monen sielunelämää pohtia, mutta ei se ole asiaa tai tilannetta parantanut yhtään. Liika ymmärtäminenkin on kuluttavaa. Taistella voi, mutta joskus on vaan aika lopettaa inttäjän kanssa inttäminen ja vapautua.

      Inttäminen ei myöskään saisi olla itseisarvo, mutta ei varmaan sitä kukaan tahalleen harjoita, ehkei ihmiset vaan voi itselleen mitään. Itsekin siihen hieman sorruin, kun aloin puolustamaan näkemyksiäni, mutta sekn on eri asia, kuin muiden virheiden etsiminen.

      Ihanaa iltaa Jonna <3

  • En yleensä lähde somekeskusteluihin mukaan vaikka olisin hyvin eri mieltä, ihmiset kun näkevät vain sen oman mielipiteensä oikeana.

    Emme miehen kansa riitele koskaan, enkä osaa enää oikein riidelläkään. Siksi pääsikin töissä työnantajan kanssa yksi erimielisyys inttämisen kautta oikein ilmiriidaksi ja sävyt olivat aivan kuin puolisoilla pahoissa riidoissa "Sinä et koskaan/Sinä aina". Päästiin kuitenkin sopuun ja todettiin, että välillä tulkitaan liikaa/väärin toisiamme sen sijaan että oikeasti kuunneltaisiin loppuun asti. Vaikka tunnemme kaikkien näiden vuosien jälkeen toisemme hyvin, toisinaan taidamme luulla vähän liiankin hyvin tuntevamme toisen ajatukset. Onneksi voin kuitenkin sanoa mitä ajattelen, eikä töissä tarvitse salata ajatuksiaan jos on eri mieltä.

    • Viisas sinä tuo eka lause, se on juuri sitä älykkäintä viisautta. Olen itse muutaman kerran sortunut, taisi johtua niistä kolmen vuoden tauon jälkeen tulleista PMS oireista.

      Ihanaa, ette riitele ja muuten mekin aniharvoin nykyään ja jos jotain naurettavaa, niin jo nähtyä sanaharkkaa tuleekin, repeämme aika äkkiä nauruun. 🙂

      Oli loistava esimerkki tuo sinun ja työnantajan, noin voi monesti käydä ja monesti naisilla. Pinnan alla on vaikka saattanut kyteä jotain ja sitten, kun asian ilmaisee, on jo niin valmis, että se vaan tulee väärin suusta ulos. Paras suhde on sellainen, että asia saadaan puhutta halki poikki pinoon ja toisen tuntee vielä paremmin tuon episodin jälkeen ja toinen tulee kivalla tavalla läheiseksi.

      Pahinta on ihmiset, joiden kanssa saa pelätä jokaista sanaansa, eikä heidän suuttumisen pelossa koskaan voi ilmentää, mitä aidosti ajattelee.

      Mukavaa iltaa Lumo <3

  • Juu-u kyllä intän jos varmasti tiedän asian oikean laidan ja mieluummin kasvotusten ☺ No en sentään intä inttämisen ilosta ☺
    Tuostapa tuli mieleen, kun mieheni tuli, muutama ilta sitten kotiin ja hän hymyillen kertoi asian (lue juorun), jonka oli kuullut minusta. No ensiksi luulin että joku oli nähnyt unta. Mutta se olikin totta ja joka tämän juorun oli pistänyt matkaan, oli nimenomaan inttänyt asian todeksi.
    Myöhäinen ilta kun oli niin päätin, että aamulla soitan ja kysyn täysin perättömän asian perään. No tämä henkilö oli kuunnellut sivusta kahden henkilön juttua ja saanut korviinsa väärän nimen.
    Että niin minä intin, kun asian laidan tiesin ☺ Ja olipa tuo juttu jo mennyt useammankin korville ☺

    Kivat kuvat ja tuo missä Sinulla on tuo kirsu nenulla, sai suupielet korviin ☺

    Ihanaa tiistaipäivän iltapäivää Sinulle Tiia ♥-__-♥

    • Hei mutta hyvä, että puutuit. Muuten olisi tarina lähtenyt lentämään omaa elämäänsä ja lensihän se vähän jo. Joskus inttäminen on ainoa oikea tapa, saada ajatuksena, toiveensa, oikeuden läpi. Joten hyvä, kun toit inttämisen positiivisenkin puolen tänne mukaan.

      Hyi jotain, joka sinusta ihanuus vääriä supisee, kaikkea sitä.

      Ihanaa iltaa ma-te <3

  • Hyvä kirjoitus. Jokainen inttää joskus ja ärsyyntyy toisten negatiivisteluista. En siis voi sanoa olevani poikkeus. Ajattelen niin, että olen toisille kuin peili, tai ainakin lievennetty sellainen. Näkevät kauttani sen, kuinka itse teoillaan ja sanoillaan saavat minut toimimaan. Hymyile, ja hymyilen sinulle. Vittuile, ja takaan, ettei hymy irtoa minultakaan!
    Voin aikani yrittää heittää hyviä ja kannustavia asioita ilmaan, mutten aio kenenkään vuoksi nääntyä negatiivisuuden suohon. Ihan on omissa taakoissa kantamista ilman muiden alati janoavaa negatiivisuuden saavia.
    Mietin joskus, mikä ihmistyyppi on se pahin sanallisissa tyypeissä. Onko se hän, joka valittaa ja voivottelee jatkuvasti kaikesta? Onko se hän, joka lukee rivien välistä ja suuttuu turhasta? Hän, joka epäilee koko ajan? Hän, joka sanoo ilkeästi suoraan, vaikka anonyymisti vai kenties hän, jolla ei ole pokkaa sanoa muuten, kuin selän takana? Tai valehtelija? Ehkä hän, joka mielistelee edessä, ja toimii vain hyötyäkseen muista? Oih, niin kamalasti on erilaisia kauheuksia, etten tiedä "voittajaa". Hus pois vaan. Voimiani eivät saa viedä mukanaan!
    Toisia en voi kuitenkaan muuttaa eikä ole haluakaan yrittää sellaista. Jokainen on mitä on ja se heille sallittakoon. Jollei pärstä tai ajatusmaailma miellytä, niin onhan noita muitakin ihmisiä olemassa. Verrattavissa siihen, että jollei blogi miellytä, antaa olla. Joku toinen blogi on mua varten ja antoisa.

    • Kyllä jokainen välillä inttää ja ärsyyntyy ja juuri sitä halusinkin tuoda esille, että joskus heikkoina hetkinä sitä provosoituu vaan enemmän.

      Hyvin kuvailet ihmistyyppejä, rumuutta on monenlaista, ei ole vain yhtä inttäjälajia, vaan on paljon muutakin.

      Ihan juuri viisaita sanoja, jolle miellytä menoksi vaan, mutta miksi pitää sitä ennen loukataP Se on turhaa ja uskon, että jättää jälkensä myös loukkaajaan.

      Olet fiksu, kiitos tästä ihana Viltsu <3

    • Hihi tuskin kukaan meistä kokonaan inttämiseltä välttyy. Tänäään päätinkin kuitenkin heti alkuunsa lopettaa inttämisen somess. Luullen, että olen aidosti hyvällä asialla, kun taas se toinen on ihan eri mieltä. Inttämällä omaansa, tulee vain loputon kierre. Kenties voisi kysyä, hei fiksu idea, mitä tarkalleen tarkoitat, voisiko myös näin ajatella? No mene ja tiedä, mutta oman inttämisurani lopetan kuitenkin nyt.

      Kivaa iltaa <3

  • Mikä mua ehkä harmittaa eniten tässä inttämis-ja pöyristymiskulttuurissa on se, että nykyään monesti todella hyvätkin argumentoinnit (oli sitten itse samaa mieltä tai ei) ohitetaan tyystin. Faktat ja hyvät, kestävät perustelut ohitetaan vaan inttämällä että eipä oo noin. Tai sitten takerrutaan johonkin yhteen itseään ärsyttäneeseen sanaan.
    Tuo että facesta tai muusta somesta poistetaan "epämiellyttävät" tyypit voi olla myös osa tämmöistä inttämispeliä. En siis todellakaan tarkoita sun kohdalla ja tietenkään kenenkään ei tarvitse lukea omilta facesivuilta rasistisia kommentteja tms. Mutta tarkoitan tällä sitä, että kun intetään ja loukkaannutaan, niin sitten poistetaan "vääränlaisia" ystävia, jotka ei ole kaikesta samaa mieltä ja käytä vakka ruokavaliosta oikeaa termistöä jne. Tai päivitellään jotain kissatapausta suurella volyymilla, vaikka taustoista lopulta tiedetä mitään ja ai kauhia jos silloin joku kaveri onkin eri mieltä tai tuo esille eri puolen asiasta ja: delete. Silloin maailma vaan kaventuu entisestään, kun ei osata tai haluta kuunnella yhtään muunlaisia ajatuksia. En nyt tiedä osasinko selittää mitä tarkoitin, hoppas att.:)

  • P.S. Siis ymmärrän täysin, jos pahoitit mielesi teidän Onnista kirjoittelusta. Tarkoitin sitä, että esim. just tuollaisessa keskustelussa, missä välttämättä kukaan ei tiedä koko totuutta ja sitten niistä näkemyksistä voidaan riidellä ja inttää ja jos sattumalta siellä olikin joku oma facetuttu, niin klik, pois vaan.
    Mä taidan olla tänään kamalan sekava.;):)

    • Hyvin kirjoitat ja ihan ymmärrän mitä tarkoitat. On kovin korkea kynnys poistaa ketän facesta ja asia voi viedä paljon pohdintaa ja vaatia kipuiluakin. Nyt kuitenkin pari ihmistä lähti ja ihan vain, koska ärsyynnyin niin rasistisista kommenteista. Toisen jatkuvista ja toisen yhdestä, mutta sellaisesta vahvasta. Tuumin ettei minun tarvitse ärsyyntyä moisten vuoksi. He eivät kuitenkaan olleet ystäviä, vaan tuttavia, joten…

      Juu oli jännää tuo meidän kissatapauskin, miten täysin taustoita tietämättömät alkoivat kommentoimaan ja miten juttu paisui ja alkoi elämään omaa elämäänsä. Mukavaa kuitenkin, että puolustajia ja ymmärtäväisiä ihmisiä oli joukossa mukavan paljon. Hyvyyttä on ja hyvyys voittaa. <3

      Ihan totta inttäminen on kurjaa, koska niin herkästi karkaa mopo lapasesta ja koko asian ydin katoaa mehevään kommenttiketjuun ja lopussa jo kommentoidaan ihan muuta, kuin mitä itse aihe oli. Ihan järjetöntä.

      Ei ollut lainkaan sekava, vaan hyvin johdonmukainen. <3 Tuntuu, että ymmärsin jetsulleen mitä tarkoitat.

      Ja juu, en kyllä klikkaa ihmisiä pois facesta noin vaan ja ehkei kovin moni niin tee, en tiedä. Kyllä siihen suuri kynnys on. <3

      Kivaa iltaa Sanna <3

  • Olipa loistava kirjoitus. Itsekin yritän aina löytää asioiden positiivisen puolen, enkä yleensä lähde inttämään asioista. Eilen illalla kuitenkin hätkähdin omaa käytöstäni. Olin sekä perjantaina että maanantaina töissä purkanut omasta kiireestä johtuvaa huonovointisuutta täysin syyttömään henkilöön. Kyseessä oli ikäviä työasioita, enkä olisi jaksanut olla taas kerran se kiltti tyttö, joka hoitaa homman kotiin. Aloin inttää päivänselvistä asioista ja leikin tyhmää. Eilen illalla, kun purin asiaa mielessäni, ajattelin, kuinka naurettava olin ollut. Olisin voinut keskustella rakentavasti, enkä aloittaa vänkäämistä. Nyt yritän taas pitää mielessäni, että ole toisille kohtelias, niin sinulle ollaan kohtelias.
    Ihanaa talviviikon jatkoa<3

    • Hauska tarina ja kertoo juuri paljon siitä, että inttämisen taustalla voi olla vaikkapa väsymys. Mutta se mikä erottaa inttäjästä, on omatunto ja empatia, mikä sinulla heräsi. Todelliset inttäjät ovat taasen aina oikeassa, heidän kanssaan ei ikinä voi voittaa ja jos ajat nurkkaan, homma menee henkilökohtaiseksi. Ei sinä, et ole inttäjä vaan inhimillinen ihminen. <3 Kuten sanottu kuitenkin, inttämisestä, hetkellisestäkin sellaisesta tulee aika huono fiilis itselle, siksi minäkin päätin ryhdistäytyä heti alkuunsa ja käskea itseni lopettaa provosoitumisen asioita.

      Ihanaa talviviikkoa sinulle, olet huippu <3

  • Minä olen todennut somessa jankkaamisen oman aikani täydelliseksi haaskaamiseksi, joten yritän välttää sitä viimeiseen saakka.

    In real life tilanne on varmaan vähän heikompi. Tällä hetkellä saan palkkaa inttämisestä 😀 😀 tai ainakin siltä välillä tuntuu. Vedän muutoshanketta ja on kyllä varsinaista inttämistä, olen kehittynyt siinä valitettavan taitavaksi.

    • Sinulla on kyllä haastetta, jos työsi puolesta joudut inttämään, se on varmaan aika kuluttavaakin. Toisaalta, jos sillä inttämisellää saa asiat tapahtumaan, niin voi se olla jopa nautinnollistakin.

      Tuo some inttäminen on oma lukunsa ja siihen vyyhtiin ei kannata sotkeentua tai on kohta ihan sumpussa, eikä kukaan edes tiedä koko jutussa, mikä oli muna ja mikä kana. Hyvä me, vältetään someinttämistä nyt ainakin.

      Kivaa viikkoa Rva Kepponen <3

  • "Netissä jopa halutaan tahallaan ymmärtää väärin, koska tahallaan ymmärtämiselle on tilaus ja se on yleensä oma huono olo tai jopa katkeruus. Netti on paikka, jossa luullaan, että voidaan raivota ja solvata ilman, että se satuttaa ketään, koska ollaan vaikka kotona neljän seinän sisällä turvassa "näkymättöminä". Monen asian sanomiseen on kasvotusten huomattavasti suurempi kynnys, kuin nettisivuilla."

    Tuo on niin totta ja mulla päässä kuule oikein lamppu syttyi kun luin tuon ekan lauseen. Juuri niin asiat yleensä on näissä omille elinurilleen lähteneissä nettikeskusteluissa! Mä en enää jaksa inttää, joskin yleensä olen inttänyt sitten ihan face-to-face keskusteluissa. Ehkä se on ikä, joka hioo liiat särmät pois 😀 Mutta toisaalta, mulla ei kyllä enää olisi aikaakaan sellaiseen inttämiseen. Tästä syystä jätän todella ison osan nettikeskusteluista lukematta, jotta en menetä toivoani.

  • Niin ja joo, olen myös joskus mietinyt tuota rasististen kavereiden facesta poistamista mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että silloin ainakin tiedän, millaisissa ajatuksissa vastapuoli oikein on. Ja yritän myös ymmärtää heidänkin näkökulmiaan, niiden hyväksyminen onkin sitten toinen juttu. Se, että ymmärtää vastapuolta on eri asia, kuin vastapuolen elämänarvojen hyväksyminen tai se, että olisi ottanut vastapuolen ideologian omaksi ideologiaksi.

    • Olet viisas. <3 Myönnän, en ole poistanut rasistisia poliittisia juttuja jakavaa lapsuudenystävääni, mutta laitoin hänen juttujensa jaot niin, etteivät ne välity minun seinälle. Haluan kuitenkin ajoittain lukea hänen perheensä tapahtumista, joten niitä käyn kurkkimassa ja minulla on häneen vahva tunneside nuoruusvuosilta, vaikka en ymmärräkään, mitä elämässä tapahtui, että hänestä tuli poliittisesti niin vihainen.

      Ne pari jotka poistin, olivat tuttavia ja huomasin provoisoituvani heidän jutuista, niistä rasistisista ja tuumin, ettei se vaan ole sen arvoista, koska en heitä edes mitenkään tunne.

      Tuo rasismi on sellainen hommeli, että taidan olla siinä itse aika inttäjä ja mustavalkoinen, eli en edes halua ymmärtää. Se vaan on minulle liikaa. Voi olla moniakin mielipiteitä ja minulla omani, mutta mielestäni niitä vaan ei ole sopivaa jakaa facebookin seinälle ja sitten ne plumpsahtavat sieltä omalle aikajanalle.

      Hyvin viisaita sanoja nämä Se, että ymmärtää vastapuolta on eri asia, kuin vastapuolen elämänarvojen hyväksyminen tai se, että olisi ottanut vastapuolen ideologian omaksi ideologiaksi". Jos näin kaikki ajattelisi, maailma olisi niin paljon parempi paikka.

      Haluan kuitenkin suojella itseäni negatiivisuudelta ja olla ärsyyntymättä, olen kohta viiskymppinen, en jaksa enää ymmärtää tai oikeastaan käyttää aikaani ärsyyntymiseen. Nuorena saatoin olla filosofisempi. Tämä nykyinen olotila ei tarkoita välttämättä mustavalkoisuutta, vaan uskallan selkeämmin hakea omaa hyvää oloa ja yksinkertaisesti, kun en voi muuttaa, en saada ymmärtämään, niin voin olla lukematta. 🙂

      Mutta niin viisas lause, että kuules Salka, miltei menin sanattomaksi. Mietin olenko itse jäärä, jänkhä, negatiivinen, mikä olen. Lauseesi sai miettimään. Mutta sitten päätin, ettei tuttavat/puolituntemattomat ole sen arvoisia, että monta kertaa viikossa ärsyynnyn.

      Juu ja tuosta nettikeskustelusta, juu kyllä negatiivisella kommentoinnilla ja inttämisellä on tilaus, purkaa omaa pahaa oloa, joka johtuu yleensä kyllä aivan muusta, kuin jutun juonesta, vaan yleensä omista turhaumista tai vaikka hitsi PMS oireista. 😉

      Ihana olet, hyvin viisas ja jään miettimään tuota vastapuolen ymmärtämistä pitkään. Se on olotila jossa tahtoisin olla, mutta tunnen jo omat vajavaisuuteni ja minusta ei ole suureksi ymmärtäjäksi sitten kuitenkaan.

      Ihania unia ja muiskuja. <3

  • Mä olen joutunut tekemään itsetutkiskelua, sillä minulla on lähipiirissä todella tärkeitä ihmisiä, joiden maailmankatsomusta en hyväksy. He ovat kuitenkin minulle niin tärkeitä ihmisiä, että yritän tsempata ja ajatella, että se on heidän oma valintansa ja oikeastaan ainoa mitä voin tehdä, on yrittää ymmärtää. Keskustelu asioista on hankalaa ja ruudilla leikkimistä, ja en mielelläni heidän kanssaan asioista keskustele, koska se menee siihen, että aikuiset ihmiset vaan äyhkäävät. Yritän hyväksyä, etten voi muuttaa heitä ja voin vaan toivoa, että he myös kunnioittavat minun valintoja ( ja niin he tekevätkin ). Se vähän kyllä harmittaa, ettei asioista voi keskustella viisaasti vaan se lipsahtaa jossain vaiheessa siihen öyhkäämis-junnaamis-vaiheeseen. Tiedän olevani todella temperamenttinen, ja niin on myös vastapuolikin, olemme kuitenkin samasta puusta veistetty.

    Mulla on myös fb-kamuissa sellaisia aika avoimesti rasisteja, ei tosiaankaan nyt mitään Suomen Sisun jäseniä tms., mutta kyllä se sydämestä riipaisi, kun lapsuudenkamu heitti sarkastista läppää erään vastaanottokeskuksen tulipalosta. Silloin mietin, että nyt teen jotain, mutta päätin laittaa jäitä omaan hattuun. Julkaisin omalla aikajanalla päivityksen, jossa surin tulipaloa ja toki kommentteihin tuli vastakommentteja. Kävin itseasiassa kaivamassa ko. päivityksen mielenkiinnosta esille ja jälkikäteen luettuna keskustelu oli yllättävän asiallista ja niihin asiattomilta haiskahtaviin en kommentoinut lainkaan.Jotenkin ajattelen myös, että kun itse ottaa sellaisen viilipyttyasenteen eikä lähde kommentoimaan niitä rasistisia öyhötyksiä, vastapuoli saa tutea sen "no hitto, miksi kukaan ei nyt lähtenyt tähän juttuun mukaan!"-tunteen.

    Mutta tämä on minun tapani hahmottaa maailmaa ja se ei välttämättä ole kaikille se oikea tapa. Eli jos tuntee, että voi paremmin kun suodattaa juttuja, se on ihan yhtä oikein, kuin se että jättää ne suodattamatta 🙂 Ja tunnustan, olen rajoittanut vuosia sitten muutamien fb-tuttujen juttuja, lähinnä siksi kun alkoi tulla kutsuja erilaisiin tapahtumiin, jotka koin itselleni epäsopiviksi. Eli, kyllä ne rajat on itsellänikin vastaan tulleet 😀

    Ja Tiia, viisautta on monenlaista. Sinulla on ihanan suuri sydän ja avoin mieli, sellainen sydämen sivistys, olen miettinyt että sinä ja Maiju olette mulle niin hyviä roolimalleja ^_^ Mä painun nyt iltapuulle, muiskuja itsellesi!

    • Kyllä se on suurinta rakkautta, nähdä niissä ystävissä hyvät puolet ja sulkea ne huonot, tässä tapauksessa rasistiset kommentit. Voihan se olla, että tuo rasismi on joku vaihe, reagointi omaan turvallisuuden tunteeseen, muut koetaan uhaksi tai ihan mitä tahansa. Ymmärrän, että niitä jotka sydämessä kuitenkin asuu, niitä loppuun asti haluaa ymmärtää. Siksi minullakin se lapsuudenkamu on toki kamuna ja suljen vaan silmäni ja tykkäilen sitten niistä positiivisista jutuista. Puolitutut sitten ovat herkemmin liipaisimella.

      Totta tuokin, jos itse ottaa viilipyttyasenteen. Hitsi kun sitä on vaan ihminen ja joskus on huonoja päiviä ja silloin näkee punaista, siellä missä ei olekaan. Seuraavana päivänä voi jopa ihmettellä, mikä itselle oikein tuli. Eli jäitä hattuun on todella hyvä neuvo. <3

      On tärkeää määritellä itselle rajat ja kuunnella niitä, mutta on tärkeää myös kunnioittaa muiden rajoja. <3 Siksi mielestäni rasismi ja ei hirveästi välttämättä politikointikaan sovi faceen. Toki jos on joku poliittinen sivusto jne. Kaikenlainen tuputtaminen voi myös ottaa ajoittain pattiin, oli se sitten ihan mitä tahansa. Jokuhan voi kokea vaikka minun blogipostausjaot facessa, tuputtamiseksi, eihän sitä koskaan tiedä, miten maailma näkee minut. No nyt alkaa jo mennä sivuraiteille.

      Kiitos niin paljon, kun jaksoit käyttää aikaa ja kommenttisi on täydellinen esimerkki siitä, miten laaja sydän voi olla ja miten asiat voi ilmaista ystävällisesti ja rakentavasti. Jos maailmassa olisi enemmän sinun kaltaisia ihmisiä, olisi maailma paljon parempi paikka. <3

      Kauniita unia ja halit. <3

  • Moikka Tiia <3 En oikein tiedä, miten tätä asiaa tulisi lähestyä, mutta jotain tekee mieli sanoa:) Jäin miettimään, että mitä oikeastaan on "inttäminen". Jos keskustelu ei johda mihinkään, ei tuo mitään uutta näkökantaa ja itsepintaisesti vaan pidetään kiinni omasta mielipiteestä, jota ei osata edes perustella, niin olisko se sitä "inttämistä", en tiedä.. Toinen ääripää eli oikeastaan inttämisen vastakohta, on oikeanlaiset väittelytaidot, joita meidän jokaisen olisi hyvä osata. Nimittäin tärkeitä kommunikointitaitoja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on nimenomaan väittelytaidot ja neuvottelutaidot. Väittelytaidoissa olennaista on argumentointi eli perustelu, ja neuvottelutaidoissa keskeistä on kompromissiin pyrkiminen, ja niitä molempia me osaamme ihan liian heikosti. Niitä olis hyvä harjoitella jo koulussa. Hedelmälliset, uusia näkökulmia sisältävät keskustelut on oikeasti elämän suola ja ne (ennemmin kuin kirjoista opittu viisaus) tuo sitä oikeaa sivistyneisyyttä ja viisautta. Ja se on varmaa, että (Billy Grahamia lainatakseni) kuumapäisyys ja kylmäsydämisyys ei ole koskaan ratkaisseet yhtikäs mitään. Eli EI inttämiselle ja KYLLÄ väittelylle:)

    • Moi BW <3 Viisaita sanoja, inttäminen jota hain, on oman mielipiteensä läpihakkaamista ja väittely on vain rikastuttavaa. Ihmisten ei edes tarvitse olla samaa mieltä, mutta sivistyneessä hengessä tapahtuva väittely, vaikka ystävien kanssa illallisella, on erittäin virkistävää ja loistavaa aivojumppaa.

      Neuvottelutaidot ovat erittäin tärkeitä, vaikkapa bussineksessä tai, kun haluaa ajaa jotain omaa asiaa läpi, mutta kauniisti neuvottelemalla, niin että kaikki osapuolet hyötyy eli syntyy positiivinen kompromissi. Joskus kompromissi ei edes tunnu kompromissilta, jos on sen verran taitava neuvottelija, vaan kaikille jää voittajafiilis. 🙂

      Väittely taasen ei ole niin elintärkeää, kuin neuvottelu, mutta koska ihminen väkisinkin väittelytilanteisiinkin elämänsä aikana joutuu, on hyvä pitää tunteet coolina ja omata sivistyneet väittelytaidot. Mutta hei hyvässä seurassa voi tunteet vaikka ajoittain kuumentua, jos kaikki kuitenkin lyövät väittelyn jälkeen kättä päälle ystävyyden merkiksi.

      Olet niin oikeassa, hedelmälliset keskustelut ovat kasvattavia, niiden kautta jokainen oppii taas vähän uutta, toisesta ihmisestä ja itsestään, uusista asioista ja vaikka mistä, riippuen mikä milloinkin on väittelyn aihe. Positiivishenkinen väittely elävöittää. 🙂

      Juu ja monotonisesti voi toistaa kirjoista oppimaansa, mutta loppupeleissä elämä itsessään on aikamoinen korkeakoulu, jos siitä vain viitsii jotain oppia, muita kuunnellen ja kunnioittaen.

      Hauska tuo Billy Graham, olen ollut joskus teininä häntä stadikalla kuuntelemassa ja ihan uteliaisuudesta. 🙂

      Olipahan herkullinen kommentti, kiitos BW.

    • BW ehti ensin kirjoittamaan täsmälleen samanlaisen mielipiteen kuin itsellänikin on. Olen joskus miettinyt tuota inttämistä sanana ja huomannut, että sitä on vähän vaikeaa määritellä. Joskus vastapuoli käyttää sitä halventavana ja toisen mielipidettä vähentävänä ilmaisuna eli minä väittelen, mutta toinen inttää. Joskus taas inttäminen on juuri sitä perustelematonta mututuntumaan perustuvaa lapsentasoista argumentoimista.

      Rakastan väittelemistä ja olen omille opiskelijoillenikin opettanut, että neuvottelut ovat hedelmällisiä, mutta kompromissit ovat kompromisseja ja mitään kehitystä ei tiedemaailmassakaan tapahdu ilman jatkuvaa reflektoivaa keskustelua tai suoranaista kiihkeätäkin väittelyä. Näiden molempien on kuitenkin perustuttava perusteltuihin mielipiteisiin (tai meillä tutkimuksiin), eikä tunteisiin tai henkilökohtaisuuksiin perustuviin defensseihin.

      Talvisin terveisin Minna

    • Mahtavaa, kun kommenteissa rikastutetaan tuota omaa tekstiä ja päästään asioissa vielä huomattavasti syvemmälle. Tästä saisi ihan uuden postauksen aiheenkin "Inttämisen ja väittelyn erot". <3

      Postaushan käsitteli somekeskusteluissa inttämistä, joihin olen minäkin osallistunut ja alkanut inttämään, koska olen halunnut saada vastapuolen näkemään myös minun näkemykseni tai mikä pahinta, myöntämään, että olen oikeassa. 😉 Toivottua tulosta ei ole kuitenkaan syntynyt ja likimain aina, viestiketjuista katoaa punainen lanka. Eikä siinä mitään, jos keskusteluketjussa tulee hyvää ja positiivista väittelyä, ahaa-elämyksiä ja toki riitaakin saa tulla. Aika monesti vaan ketjuissa, kun ei keksitä muuta sanottavaa, lähdetään henkilökohtaisuuksiin. Tältä kaikelta haluan jatkossa välttyä ja tämä postaus oli lupaus siitä, että lopetan someinttämisen yhtä nopeasti, kuin aloitinkin. 🙂

      Asiaa vielä oikein pyöriteltyäni, mielestäni someinttäminen on juuri oikea sana, ei someväittelyt, koska se on pehmeämpi ja positiivishenkisempi tai someneuvottelu. Kyllä sitä pahemman luokan inttämiseksi voi kutsua. Jokainen inttää vain sitä omaansa, eikä mikään johda mihinkään.

      Tuonne postauksen loppuun kirjoitinkin, että vain silloin tapahtuu maailmassa asioita, kun ihminen uskaltaa avata suunsa. Eli juurikin mihin BW ja sinä viittaatte eli hyviin väittelyihin. Loistavasti myös kirjoitat, että näiden väittelyiden "tulee perustua tutkimuksiin, ei tunteisiin tai henkilökohtaisuuksiin". Eli juuri tuo henkilökohtaisuuksiin meneminen, siihen en ole sentään sortunut. 😉

      Myönnän, että omalla kohdalla ikä on tehnyt tehtävänsä ja se kiihkein idealisti on kadonnut minusta. Nuorena poliittiset, uskonnolliset jne. keskustelut olivat suurta herkkua. Nyt ajoittain tulee jo fiilis, tämä on niin nähty. Silloin, kun on virkistävää seuraa ja keskustelut vaikka kotioloissakin kääntyvät väittelyihin asti, jopa niin, että täplät kuumottaa poskilla, mutta vieraat poistuvat nauraen, silloin on mahtava fiilis ja jää tunne onnistuneesta illasta. 🙂

      Hyvin kirjoitat tämän "perustelematonta mututuntumaan perustuvaa lapsentasoista argumentoimista". Tätä inttämisen muotoa postauksessa hain ja sitä, että en tykkää itsestäni yhtään, että olen lähtenyt lapsellisesti inttämiseen mukaan. Minun tulisi tietää jo paremmin. Ihminen olen vain minäkin ja ne himskutin PMS oireetkin kolme vuoden tauon jälkeen oli aika rajut. Siitä juuri oivalsinkin, että PMS oireiden riehuessa, omalle inttämiselle oli tilaus. 😉

      Kiitos viisaista sanoista Minna ja olette te kaikki aivan mahtavia, kun niin fiksusti osaatte kommentoida ja viitsitte kirjoitella tänne. Arvostan kovasti.

      Ihania talvipäiviä sinne <3

  • Neuvottelu on minunkin mielestäni suotavaa ja sitä harrastan (hyvinä hetkinä) aika paljon.

    Inttäminen on myös hallussa valitettavan hyvin, mutta kun tarpeeksi on päätä takonut seinään esim (sovinistisen) sukulaisen kanssa….kyllä siinä vuosien saatossa blondikin jotain tajuaa….

    Viisaasti sanoit ja tämän yritän muistaa huonoina ja väsyhetkinä: " kompromissi on aidosti hyve ja kädenojennus ei vaadi paljoa, vain ymmärrystä, mistä toinen tulee, mikä toista liikuttaa."

    Kiitos viisaasta tekstistä!

    • Neuvottelu on suotavaa ja väittelykin voi olla hyvinkin rikastuttavaa ja nämä kaksi voivat johtaa hyviin asioihin. Inttäminen/someinttäminen, jossa jokainen paukuttaa vain omaa näkemystään, oikein syväkuuntelematta muita, se on sitä pahimman luokan inttämistä. Pois se minusta ihan heti ja yhtä nopeaan, kuin aloitinkin koko homman. 🙂

      Juu välillä viisas todellakin vaikenee. <3

      Juu vaikka ehkä tuo lause olikin "viisas", me kaikki olemme ihmisiä ja joskus on vaan huono päivä ja sitä kättä on vaikeampi ojentaa. Onneksi on olemassa sana "anteeksi".

      Kiitos sinulle ihanuus kommentista. <3 Mukavaa talvipäivää Elisa <3

    • Nimenomaan herkemmin ja mikäs sitä on turvallisissa kotioloissa inttäessä. 🙂 Voi olla joskus jopa parisuhteen suola.

      Ihanaa päivää Mira <3

  • Nostit taas Tiia hyvän aiheen esille!
    Myönnän, että olen inttäjä mieheni ja siskoni kanssa 😉 mutta somessa jätän inttämiset inttämättä, ja pyrin olemaan loukkaamatta ketään.

    Yritän löytää asioista niitä valoisempia puolia ja en jaksa tuhlata aikaani negatiivisiin ihmisiin. Elämässä kun on paljon tärkeämpiäkin asioita <3
    Ihanaa keskiviikkoa Tiia <3

    • Juuri tuo ero, someinttäminen/koti-inttäminen. Kotona on turvallista inttää, somessa välillä jopa vaarallista. Jätän sen puolen jatkossa muille ja jos inttämisvimma villitsee, intän sitten rakkaani kanssa kotona. Ukkeli tykkää välillä myös inttää meikäläisen kanssa. <3

      Näin on, oot ihana ja ihan parasta päivää toivotan. <3

  • Herkullinen aihe : ) Olen kyllä mielelläni kiltti nyhverö kuin mustavalkoinen inttäjä. Mulla ei ole tarvetta tuoda jokaikisestä asiasta esille omaa mielipidettäni. No ne nyt pääasiassa ovatkin hyvin positiivisia, suvaitsevaisia ja 'antakoon kaikkien kukkien kukkia' – tyyppisiä mielipiteitä. Tänä syksynä on joutunut lukemaan aika hirvittäviä ja ajattelemattomia lausahduksia blogien ja facebookin kommenttikentistä, huh! Olenkin tehnyt karsintaa ja poistanut järkyttävimmät pois omien silmien näkösältä. AITO empaattisuus ja sydämellisyys, läsnäolo, suvaitsevaisuus, ihmisten huomioiminen ja hyvyys – voi kun nämä hyveet ja arvot saavuttaisivat jälleen ihmiskunnan : ) Kaikesta huolimatta valoa keskiviikkoon ja …kääk…lumitöihin, taas tullut 20 cm yön aikana….

    • Elämä on opettanut, että loppupeleissä ikävät sanat hakkaa erityisesti itselleen kiveen.

      Tämä syksy on ollut inttäjien syksy ja siinä pelissä en halua olla mukana. Pakko on ollut karsia, koska en halua ärsyyntyä.

      Onneksi on hyvyyttä ja paljon
      Maailma ei koskaan muutu, ihminen on hyvä sekä paha.

      Lunta pukkaa, mutta hommelit tekee hyvää aivoille ja kropalle. Yritän, huom.siis yritän ottaa asian niin. 😉

      Mukavaa talvipäivää Heli

  • Nyt olen kanssasi ihan samaa mieltä ja uskon että jos yhdessä pääsemme inttämään niin kaataisimme kaikki ilkiöt, pahanpuhujat ja ….kaikki tylsät! Provosoidun – ehkä joskus valitettavasti – vääryyden, kierouden, epäoikeudenmukaisuuden ym kohdatessa niin paljon, vatsaa alkaa polttamaan, puhelinlangat laulamaan ja tietokoneen näppis itkee… Provosoidun vaikka yleensä olen aika rauhallinen, hormoniton ihminen, luulen!

    • Hih ihana Saila <3 Juu se provosoituminen, se on vahva tunne ja monesti siitä sitten ei synny viisausksia muille, vain huonoa oloa itselle.

      Ihana hormoniton ihminen, mutta ainakin mahtavaa luonnetta riittää. <3

      Upeaa talvipäivää Saila ihanuus <3

  • En somemaailmassa yleensä ala inttämään mistään. Arki elämässä muutoin tulee joskus "paukuteltua henkseleitä"…joskus se johtaa johonkin…toisinaan sitten taas ei. Välillä on kyllä tunne, että olisinpa ollut hiljaa…

  • Minulla on käynyt sikäli päinvastoin, että olin nuorena kova inttämään ja "käännyttämään" ihmisiä omalle kannalleni, mutta keski-iässä sellaista tarvetta ei juuri ole. Toki kirjoittelen välillä lehtien yleisönosastoihin tärkeinä pitämistäni asioista ja kommentoiden virheellisiä väitteitä jostakin asiasta (esim. repäiseviä, mutta harhaanjohtavia otsikoita, kun selostetaan jonkin tutkimuksen tuloksia), jos asia tuntuu vaivan arvoiselta. Se vaatii kuitenkin paljon enemmän vaivaa kuin some-kirjoittelu, joten tulee harkituksi tarkkaan, milloin kannattaa kirjoittaa! Somessa en kyllä olekaan, mutta netissä kirjoittelen kotiäitien Kotona-foorumille ja välillä eräälle toiselle foorumille. (Ylipäänsä minusta on vahinko, että some on syrjäyttänyt foorumit; foorumeilla onnistuu paljon syvällisempi keskustelu…) Kaikessa kirjoittelussa, niin lehdissä kuin verkossa, pyrin asiallisuuteen, ja hion tekstejäni kauan.

    • Juuri tuo asiallisuus, oli se vaikka asiavirheiden korjaaminen tai mikä muukin tahansa palaute. Aina on kaksi tapaa ilmaista asiansa ja miksei vaan juuri, kuten sinä valitse sitä ystävällistä tapaa. Totta tuoki, että hiota pitää, niin helposti tulkitaan väärin.

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Mielenkiintoinen aihe. Someinttämistä en harrasta, enkä myöskään lukemista. Se on ihan minusta aivan turhaa energian haaskausta. Sen voi käyttää positiivisempaankin. Perheen kanssa varmaan joskus tulee intettyä, vaikka aika turhaahan tuo on. Väittely ja oman asiansa argumentointi on jo vähän fiksumpaa, vaikka vain tieteellisistä faktoista voi oikeastaan väitellä. Ei voi väitellä mielipideasioista, joita loppupeleissä on suurin osa keskusteltavista asioista (somessakin) voi vaan sanoa että oma mielipide on sitä tai tätä…
    Kuvittelen kyllä itse että en myöskään provosoidu juuri mistään mielipiteistä, mutta en somessa ole saanut paljon kritiikkiäkään, joka varmaan johtuu siitä että ei mun ajatukset ole mitenkään erityisen kiinnostavia tai tärkeitä. Ja hyvä niin, turha kritiikki ja omaa elämäänsä elämään alkaneet höpöhöpö-jutut (niin kuin Onni-paran tapaus) on ihan turhia ja jokseenkin kuluttavia mielenpahoittajia. Miksi ihmeessä pitää olla aina kärkkäänä kritisoimassa jotain vaikka ei ole tullut edes sisäistäneeksi koko asiaa oikein?? Energiasyöppöjä juttuja.
    Jatka Tiia vaan kirjoittamista samaan positiiviseen tapaan ja mietiskelyjäsi, niitä on kiva lukea. Ja aika kiva oli lukea lukijoiden mielipiteitä tästäkin asiasta. Enemmän rakentavia keskusteluja ja positiivista väittelyä ehkä kaipaamme tähän maahan. Ja vink vink kaikille mediaihmisille ja poliitikoille myös samat sanat. Ja faktoihin perustuvaa julkista sanaa, kiitos. Ja vaikka tässä höpötänkin niin ihan Maijun sanoin joskus "vaikeneminen on kultaa".

    • No mutta viisaita höpöttelet ja hirmuisesti kiitoksia siitä ja kaikille muille myös. 🙂

      Nimenomaan rakentavia keskusteluja ja ei huuhaa otsikointia, joita klikkaillessa tuntee olonsa petetyksi.

      Inttäminen ja negatiivisuus on ajanhukkaa.

      Ihanaa viikonloppua Sari <3

  • Loistavaa pohdintaa :).Mä oon kans yrittänyt joskus "saada ihmisiä ajattelemaan toisin", mutta ihan turhaan. Jotkut eivät vaa pysty avaamaan silmiä ja näkemään muiden kantoja tai just ei halua edes yrittää ymmärtää!

    Hyvä, ettet provosoidu! Mäkin yritän olla 😉

Vastaa käyttäjälle Rva Kepponen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud