Oodi erilaisuudelle!

Oodi erilaisuudelle!
Eilen kävin 10-vuotiaan tyttäreni kanssa mielenkiintoisen keskustelun, jossa jäin itse sanattomaksi. Tyttäreni haluaa palavasti korvakorut ja asiaa ilmeisesti oman lapsuuteni takia olen halunnut himmailla. Sain itse luvan korvakorujen laittoon vasta 13-vuotiaana, joten olen kaiketi pitänyt sitä jonain henkisenä takarajana. 




Lopulta kun sain luvan korvakoruihin, en enää halunnutkaan korviin reikiä. Reiät laitatin vasta yhdessä, jo aikuisen tyttäremme kanssa ja ikää minulla oli tuolloin noin 32-vuotta. Asia oli jopa omalla kohdalla virhe, koska en ikinä käytä korvakoruja.

Näitä yritin eilen tyttärelleni sitten selittää, että syy miksi en itse lopulta halunnut korvakoruja oli, koska kaikilla muilla oli, niin en halunnutkaan lopulta, halusin olla erilainen. 

Tähän viisas tyttäreni eilen vastasi, ”äiti me kaikki olemme muutenkin erilaisia, oli meillä korvissa reiät tai ei”. Tähän ei ollut mitään sanottavaa, ei mitään lisättävää. Eli ei yhdet korvakorut lastani määritä mihinkään massaan. Se, että tyttäreni haluaa korvakorut, ei tarkoita sitä, että koska muutkin, vaan hän yksinkertaisesti haluaa ne, koska on hyvin tyttömäinen tyttölapsi. 

Paitsi parissa asiassa on kaikkea muuta, kuin tyttömäinen eli siivouksen ja tulipäisyyden suhteen. Tyttäreni voi sanoa kenelle vain vääryydestä päin näköä, mutta ei ilkeyttään, vaan oikeudenmukaisuuttaan. Joskus olen kuullut hänen huutavan ystävilleen, ”menkää sitten vaan, en haluakaan olla teidän kaveri” ja seuraavana päivänä samat ystävät ovat tulleet meille.


Sanaton! Tyttärelle tämä on jokin maailma, minulle kaatopaikka.



Olen oppinut tyttäreltäni jotain suurta, koska olen itse kiltin tytön syndroomasta kärsivä, miellyttämisen haluinen ja helposti syyllistyvä. Negatiivisetkin asiat voi todella sanoa aidon rehellisesti ja suoraan. Silloin kun ihmisessä ei ole ilkeyden jyvääkään ja palaute on oman oikeuden puolustamista,  muutkin sen kyllä huomaa, nimittäin aitouden. 🙂

Tyttärelläni on paljon ystäviä, joten ei lapsia haittaa toisen suoruus ikävissäkin asioissa. Minullakin on ollut paljon ystäviä ja on vieläkin, mutta se mikä erottaa omat lapsuudenystävyydet ja aikuisajankin. Kaikki ihmissuhteet eivät ole olleet niin rehdillä pohjalla, koska ystävyydet eivät ole olleet sillä tasolla, että negatiivisista asioista olisi rohjettu puhua puolin ja toisin. On vain nielty.

Tuolla se tyttäreni usein riitelee kamujensa kanssa ja he suoraan sanovat, mikä toisessa ärsyttää ja humps ilma on taas puhdas kaikesta mielipahasta ja leikit jatkukoon. Kadehdittavaa sanoisinko. 🙂 Öisin tyttäreni nukkuu, kuin tukki, koska on päivän aikana päästänyt kaikki pahat ilmat mieleltään pois. 

Arvostan tytärtäni, hän on parempi versio minusta. Enkä koskaan voisi kuvitella olevani niin rohkea, että sanoisin negatiiviset asiat suoraan mukisematta. 

Kenties tänään mennään sitten Timanttisille laittamaan korviin reiät, tyttäreni on puhunut ja nyt on äidin aika antaa periksi. 


Toisella on niin kiire luoda taukoamatta kaikesta kaikkea, ettei ehdi siivota. Sitä paitsi, eihän huoneessa oleva kaaos ole sotku ensinnäkään, vaan jokin hämärä luovuuden tulos.



Miten siellä, kiltin tytön syndroomaa, miten lasten kanssa, löytyykö rohkeasti suoraan puhujia? Milloin sinulle laitettiin korviin reiät tai löytyykö joku, jolla ei ole. 

Iloista perjantaita ja voimaa ja rohkeutta olla massassa, mutta silti erilainen, olla oma itsensä. <3


75 thoughts on “Oodi erilaisuudelle!”

  • Sinulla on viisas tytär – aivan kuten minullakin: suoraan puhuja edelleen aikuisenakin, ei kestä eikä ymmärrä vääryyttä eikä selkäänpuukotusta – ja itsessäni on vähän samaa vikaa, mutta olen yrittänyt opetella nielemään sanojani. Korvakorut sain 12 vuotiaana tiukan väännön jälkeen siten, että oma isä desinfioidulla neulalla ne pisti – ja kun isä oli isä, ei hän kestänyt katsoa siihen korvaan vaan käänsi päänsä toiseen suuntaan pistäessään, oli seurauksena se, että toisessa korvassa reikä on ihan eri paikassa kuin toisessa. Ei haittaa vaan on muisto isästä <3 Kun tytär oli ekalla luokalla, huomasin, että kaikilla hänen kavereillaan oli reiät korvissa ja kyselin, että haluaako hänkin. Tyttären vastaus oli: Jos Jumala olisi minuun enemmän reikiä halunnut, olisi se ne tehnyt. Eikä ole vieläkään minun 25-vuotiaalla lapsellani reikiä korvissa. Eikä huulipunaa huulissa;) Luonnonlapsi ja kettutyttö on tuo minun suorasuuni <3
    Ihanaa viikonloppua teille, sekä sinulle että viisaalle tyttärellesi <3

    • Ihana tuo tarina, korvissa reiät vinoss, mutta muisto isästä. Varmasti aina, kun laitat korvakorut, isä tulee mieleen. <3

      Voi meidän suorasuita, jokainen on oma persoona, mutta ihan yhtä rakas.

      Oikein mukavaa viikonloppua Lady ihanuus <3

  • Tuo sekainen huone on niin tuttua, kuvasta tuli pieni haikeus <3 Vaikka silloin kun neidin huone oli tommoinen, haikeus oli kaukana 😀

    Ihanaa viikonloppua <3

    • Sekainen lastenhuone taisi muuten merkitä sitä, että lapsi on onnelinen, oli olkaamme tyytyväisiä sekasotkusta. Ehkä senkin takia meilläkin on huusholli välillä sekaisin 😀

    • Hih juu kyllä tuo meidän tytär todella vapautuneen onnelliselta vaikuttaa. 🙂 Hih ite tykkään, että tavarat on ojossa ja värikoodeittain, joten taitaisi olla meikäläisessä parantamisen varaa.

      Ihanaa viikonloppua Marina <3

  • Itse sanon toisinaan suoraan ja toisinaan sanat jäävät sisälle… parempi ois päästää niin pahat, kuin hyvätkin ulos – helpottaa kummasti. Aikuisena sitä tosin tulee mielipiteet nieltyä ja piedettyä sisällä… hyvä vai huono asia? Tiedä sitä 🙂
    – Sulla on kyllä hieno ja fiksu tyttö, joten nyt vaan niitä reikiä laittamaan <3
    Oikein ihanaa viikonloppua <3

    • Viisas vaikenee, mutta jos ne mölyt korventaa massua. On joitain ihmisiä joille ei voi ikinä sanoa mitään ja joillekin voi suoraan ja ei yhtään loukkaa. Haastavaa tämä ihmiselo. <3

      Kivaa viikonloppua ja kiitos Marrusein <3

  • Ihana viisas tytär sinulla ♥ Kyllä lapset on jjoskus rohkeita ja jotenkin miellän että jälkipolvi on tosiaan jollain tapaa viisaampikin ja monesti todennut että juuri lapset kasvattavat meitä, vaikka me siinä sivussa vähän heitäkin 🙂 On ihan hyvä jarrutela jossain asioissa ja ohjailla vienosti, mutta tyttäresi selkeästi tietää mitä tahtoo ja on varmasti valmis korviksiin ♥ Minä taisin olla 8 v kun ne sain ja olin kyllä niistä tosi iloinen, sittemmin hulluina teinivuosina lävistin itse lisää reikiä jääpala korvanlehteä puuduttamassa (voi apua!!) mutta jossain vaiheessa elämää olin jopa vuosia ilman korviksia ja nyt taas alkanut käyttämään. Mulle reiät korvissa on ihan ok kouluikäiselle, muista lävistyksistä taas olen jo ihan eri mieltä kuten napakorut ja naamalävistykset, niissä oon ollut paljon tiukempi.Itselläni ei ole vaikka haaveilin nenäkorusta vuosia, jäi siinä tuumaillessa ottamatta ja nyt olen ihan tyytyväinen ilmankin 🙂

    • Ihania tarinoita. Juu korvikset on eri asia, kuin lävistykset ym. ne saa lapsi itse päättää aikuisena. Jännää on kuitenkin kulttuuri, että miksi ne ovat eri asia. Oma serkku katuu niitä laajennuskorviksia, joista jää ikuisesti iso reikä korviin, et voi oikein käyttääkään enää muita. Eli harkiten, mutta kun aina ei ole järki matkassa ajatellen loppuelämää.

      Ihanaa viikonloppua sinne <3

  • Minä elin kiltin tytön syndroomassa, mutta heitin sen viitan yltäni jo teininä. Tajusin, että 'ellen saa olla minä, mistään ei tule mitään.' Kapinani meni niin pitkälle, että heitin lukionkin hetkeksi ihan lekkariksi, mutta sen suhteen järkinnyin hyvin pian. Muuten jatkoin varsin villinä, mutta huoneeni oli siisit, että kotini oli siisti, sitten myöhemminkin, Kun katson hyvin kapinallista teinikuvaani, joka on otettu minusta niin, että koulupöytäni näkyy, hämmstyn ja järkytynkin eroa, joka siinä on tyttäreni kaaokshuoneeseen. Hän eli aina kaaoksessa, mutta nyt on osin sisustamivietti tuonut jräjeststä ja oma aikuinen huusholli. Mutta: Kun hän palaa kotiin lomilla ja jouluksi etc. hänen entinen huoneensa on taas kohta samassa mallissa kuin teininä. Nyt on vain se ero, että siellä on avomies ja kaksi suloista koiraakin, jotka kyllä nukkuvat mieluummin yläkerrassa meidän kanssamme:)

    Tyttärestä tuli kuitenkin kiitos pitkien aterioidemme, keskustelija. Sen mukaa valikoitui myös ala, josta hän nyt tekee gradua. Ei sitä aihetta, jota hän ei pystyisi käsittelemään, mutta riidassa, vaan analysoiden ja ratkaisuhakuisesti, Vain joskus vitisllä heitämme Merin kanssa hänen teinivaihteen päälle ja näyttelemme epätoivoista äitiä ja tytärtä, joka kulkee omia polkujaan, kuten äitinsä aikanaan:)

    Miten paljon turhasta me äidit huolehdimmekaan, kun voisimme sen sijaan oppia tyttäriltämme!

    <3

    • Teillä on tyttäresi turvallista elää onnellista kaaosta ja se huonekaaoshan ei ole heille kaaos lainkaan. Sitä on vaikea tälläisten purkit suorassa tyyppien ymmärtää.

      Se on muuten välillä hauskaa leikkisästi taantua ja sanailla, sekin tekee hyvää, ettei aina olla niin järkeviä keskustelemassa.

      Hieno tuo loppulause, nimenomaan, he kasvattavat ja opettavat meitä. <3

  • Ihana postaus <3 Oodi erinlaisuudelle totta tosiaan. Voi, tuo suoraan puhumisen taito on hyvä asia. Kertoo myös aidosta ystävyydestä että uskaltaa sanoa ja kertoa tunteistaan, tervettä <3 Samoja aatoksia omasta tytöstä, ja pärjäävät paremmin tässä maailmassa, -kuin mitä itse aikoinaan, kantapään kautta joutunut oppimaan. Mun piti muuten laittaa viime lauantaina toiset reiät korviin, mutta ei onnistunut lennosta, ja sitten tuli muuta…mutta jospa tässä ennen joulua saisin ne hoidettua ja ois mahtavat helmipallerot ja timangit korvissa, hihhei 🙂 Ihanata perjantaita ja viikonloppua sinulle valoisa ilopilleri Tiia <3 Siunausta koko perheelle <3 t. Maria-Amanda

    • Suoraan puhumisen taito on tosi hieno asia, koska ne jotka aina puhuvat suoraan, heidät jo määritellään aidoiksi ja rehellisiksi. Kun suoraan ei tarvitse rumasti ja loukkaavasti puhua, on aina monta tapaa sanoa. Tosin nuo oman tyttären ikkunasta huudot, menkää vaan ja en ole teidän kaveri toki jo lasketaan mölyämiseksi. Mutta osaa hän rakentavasti riitoja setviä ja pyytää anteeksi. Se olisikin kurjaa, jos laukoisi menemään ja ei näkisi itsessään mitään vikaa.

      Ooh ihanaa, kohta blingaa niin kauniisti, toivottavasti saat pian uudet reiät korviin. <3

      Kiitos niin paljon kauniista sanoista j aoikein ihanaa viikonloppua sinulle ihanuus <3

  • Ymmärrän niin hyvin! Mä sain korvikset 10-vuotiaana pitkän mankumisen jälkeen. Mun nuorempi sisko sai kahdeksan vuotiaana ja se oli minusta huutava vääryys! 😀 Mäkin aluksi himmailin korvanreijittämisluvan antamisessa omille tytöille, mutta tajusin viimein, että tämä ei ole se kysymys, mistä kannattaa peistä taittaa lapsen kanssa. Niitä on kyllä riittävästi muitakin.

    Ja tuo lasten huoneen sotkuisuus. Nuoremman neidin huone meillä ajautuu aina kaaokseen. Vaikka kuinka sovitaan, että jäljet siivotaan heti kun siivoustyötä ei olisi vielä niin paljon.

    Iloa ja valoa marraskuuhusi!

    • Juu sitä tulee helposti himmailtua omia "traumojaan" eli missä iässä itse sai. Mitenhän se nuorempi sisko sai niin paljon nuorempana. Jos vaikka on korvat tulehtuneet ja sitten eivät halunneet antaa sinun laittaa reikiä. En tiedä, mutta voin kuvitella miltä on lapsena tuntunut. <3

      Meillä ajautuu aina kahdessa päivässä huone kaaokseen, en vaan ymmärrä, se ei vaan pysy siistinä ja itse lapsellehan asia ei ole mikään ongelma. 🙂

      Samoin sinne, ihania talvipäiviä ja valoa erityisesti <3

  • Viisas äiti, viisas tytär <3
    Ei se kuule se huoneen sotkuisuus, sillä sekamelska voi hyvinkin korreloida sen kanssa, mitä kaikkea päässä liikkuu! Kuten ex-esimieheni tapasi sanoa, että liian siistit työpöydät (tai kodit) ovat yhtä sen kanssa, mitä suurta tai monta asiaa henkilön päässä liikkuu….: ) eli mitä sotkuisempi, sitä suurempia ajatuksia, hih! Silti tänään on pakko siivota sellainen perusimurointí+ luuttuaminen, sillä taaperon jäljiltä ainakin keittiön lattioilta saa nähdä jo koko viikon ruokakattauksen…Upeata viikonloppua!

    • Hihi taaperoiden kanssa on kyllä aikamoista, koko ajan liikekannalla moppi kädessä. Juu niin se varmaan on, päässä kun liikkuu niin paljon.

      Ihanaa viikonloppua Heli <3

  • Itse sain vasta 15v korvikset ja kun meidän tytöt tässä joku vuosi sitten halusivat reikiä niin sanoin että sitten kun osaatte hoitaa ne ….eivätkä ole vielä asiaan palanneet. Meillä on pienemmän tytön huone sellainen että siellä ei oikein pääse kävelemäänkään ja sitten kun hän siivoaa niin se muuttuu entistä pahemmaksi 😉 ei haittaa minua mutta miestä ärsyttää. Tuosta suoraanpuhumisesta tulee mielee se että saa sanoa suoraan mutta pitää myös miettiä ettei loukkaa toista, siitä voi tulla peruuttamattomia haavoja toisen mieleen, tosin ei meidän tytöt kyllä keskenään ole kovin kivoja toisilleen vaan aina välillä pitää mennä vähän väliin

    • Juu loukata ei saa, joskus kun on loukattu, olen sanonut, sano takaisin, niin ei tahalleen halua loukata, ainakin toivon näin olevan. Siskojen kanssa on turvallista tapella, sisko on rinnalla aina. <3

      Ihanaa viikonloppua Tanja <3

  • Taisin saada reiät korviin joskus 13-vuotiaana. Omat tyttäreni saivat korvikset jo paljon nuorempina, mutta jos minulla nyt olisi sen ikäisiä, niin en antaisi vielä niin nuorena laittaa reikiä.

    • Juu joku 10-13v on juuri oikea ikä, osaavat jo itse huolehtia. Riippuu paljon lapsesta. Sofia on niin tarkka, mutta huone kaatopaikka, jännä yhdistelmä pedanttia ja boheemia.

      Kivaa viikonloppua Kristiina <3

  • Itse laitatin korviin reiät. En kysyny lupaa. Olin varmaan 16v.
    Muutenki omista asioista olen päättänyt jo aika nuorena. Sen kummemmin vanhemmilta kysymättä. Omilla tytöillä korvissa on reiät, mutta harvemmin olen heillä korviksia nähnyt.
    Ihana sekamelska tyttäresi huoneessa. Meilläkin oli joskus noin. Paitsi vanhemmalla tytöllä, joka on aina ollut tarkka järjestyksestä.
    Mun mielestä ne korvien reiytykset ei enää ole niin iso juttu. Sitten kun itse ne osaa puhdistaa ja hoitaa niin se on ok.
    >Leena

    • Ihan samaa mieltä, jos niitä osaa puhdistaa ja hoitaa, niin on ihan yes. Omassa lapsuudessa oli aika kova juttu. 🙂 Juu on aika sekamelska ja on edelleenkin. Järjestystä on huoneessa muutettu, mutta kaaos pysyy. 😉

      Ihanaa viikonloppua Leena <3

  • Fiksu tyttö, niin kuin äiti. <3 Me voidaan myös oppia lapsiltamme, jos vain kuuntelemme. Joskus miettii, että itsellä ei kyllä ollut nuorena niin järkeviä ajatuksia kuin omalla lapsella. 😀 Mulla ei tänään imuri laula, eikä luutu heilu..aina ei vain jaksa, vaikka pidänkin siististä kodista. Koskahan mulle laitettiin korvikset, olisinko ollut 12v. Nykyään en käytä juuri koskaan korviksia, joskus juhliin laitan. Ihanaa viikonloppua!

    • Kyllä, lapsilta oppii paljon ja aikuistuu itsekin samalla. 🙂 Juu ihan sama, en taatusti laukonut mitään järkevää tai ollut järkevä muutenkaan, vaan tosi lapsellinne.

      Juu ei ole kyllä meikälläkään luuttu nyt heilunut ja Samun takia saisi olla imuroimassa ainakin joka toinen pv.

      Sama, ehkä juhliin, jos sinnekään. 😉

      Ihanaa viikonloppua Outi <3

  • Laitatin reiät 23-vuotiaana Yhdysvalloissa, käytin korviksia vajaa nelikymppiseksi. Sitten aloin vain harvemmin ja harvemmin käyttää korvakoruja yksi kerta vain huomasin reikien kasvaneen umpeen. En jaksanut mennä laitattamaan uusia reikiä.

    Mukavaa viikonloppua.

  • Näyttää niin tutulta ja aivan samaa korviskeskustelua käydään meidän 10-vuotiaan kanssa 🙂 Huone on välillä aivan käsittömättömässä kunnossa, mutta sen jälkeen kun teimme pienen sisustusmuutoksen huoneeseen, jaksoi hän hetken pitää huonetta myös paremmassa kunnossa. Ihanaa viikonloppua sinulle ja tyttärellesi!

    • En usko, että edes sisustusmuutos auttaa, tänäänkin on muuttanut kaikkien huonekalujen paikkaa ja tuossa kaaoksessa, en kestä! ;)Voi meidän ihania tyttäriä Korvisten laitto on muuten sellainen hetki, jonka muistavat koko elämänsä. <3

      Ihanaa viikonloppua sinne <3

  • Minä sain reiät korviin kun olin eskarissa, muistan, että äiti otti myös samalla silloin reiät korviin. Tyttärelle laitettiin korvikset alle 2 vuotiaana, mutta hän on antanut reikien kasvaa umpeen.
    Kylläpä sun tytär on fiksu. Minusta hän perusteli täydellisesti sen, miksi korvikset tulee laittaa. Ihana likka <3
    Täällä kärsitään siitä kiltin tytön syndroomasta, sekä äiti, että tytärkin.
    Kivaa viikonloppua!

    • Juu sama täällä toisen tyttären kanssa, kiltin tytön syndroomaa on.. Juu ja perusteli niin perusteellisesti, että maanantaina mennään laittamaan korvikset, kun koulu-uinnit uitu.

      Ihanaa viikonloppua Outi <3

  • Viisas tytär, viisas äiti <3 Sain ensimmäiset reiät korviin ollessani 3v., kun isin prinsessana niitä vaadin. Toiset kävin laittamassa ~10v ilman lupaa 😀 Aiemmin pidin korviksia monta vuotta yötä päivää, nyt oon mennyt jo about 10 vuotta vain juhlissa/oikeesti paremmissa hetkissä korviksilla. Nykyään oon aina liian kiltti -mikä välillä kyllä ärsyttää..:/

    Mukavaa viikonloppua! <3

    • Hih näin ne menee, jotain mitä oikein haluaa ja sen saa, niin jossain kohden ei sitten olekaan niin iso juttu. <3 Juu kiltillä on hyvä omatunto, mutta joskus kiltti on itselleen ei kiltti. <3

      Ihanaa viikonloppua Terhi <3

  • Äiti piti meille tytöille kuria, että reiät sai korviin vasta rippikoulun jälkeen. Tyttäreni sai jo ala-asteella, koska kummitätinsä halusi ne hänelle antaa lahjaksi. Minä annoin silloin periksi, koska olihan kiva, että tyttärelläni ja kummitädillään oli kiva yhteinen juttu. Mukavaa viikonloppua!

    • Ihan totta, kummitädille ja tyttärellesi tuli ihana yhteinen ja ikuinen muisto. Sama oli ankara kuri, olen isovanhempien kasvattama, niin oli hieman eri meininki, kuin monilla kamuilla.

      Ihanaa viikonloppua mummo <3

  • Ei ole reikiä. Välillä tahdoin lapsuudessani välillä en, mutta en saanut. Sitten kun olen saanut itse päättää en ole osannut päättää. Edelleen mietin 😀

    • Hih ihan sama ollut, mutta sitten isoimman tyttären tueksi laitettiin yhdessä, vaikka en mitenkään korviksia himoinnut Hih pysy vaan päättämättömyyden tilassa. <3 Se ettei ole reikiä on paljon persoonallisempaa. 😉

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Itse sain reiät ekaluokkalaisena, joten nuorimmainen halusi myös, ja sai. Nyt ei juurikaan meistä kumpikaan käytä korviksia kuin ihan satunnaisesti.

    Meidän neiti on myös tuollainen suoraan puhuja. Välillä kauhistellen kuuntelen, mutta ehkä se on joskus parempi niin. En ole yhtään huolissani neidin pärjäämisestä elämässä. Muutenkin kovin samanlaiselta tuntuu tuo teidän neiti, kun unetkin on sikeitä 🙂

    Ihanaa viikonloppua <3

    • Kiitos, toisaalta olisiko, että haluaa olla samanlainen, kun haluaa ne reiät, mutta hih tiedostaa olevansa erilainen <3 Ihanaa viikonloppua <3

  • Fiksu likka:)Kyllä nuorempi polvi on kehittynyt verratuna siihen mitä itse oli tuon ikäisenä. Siis lannistettu ja peloteltu.

    Olen itse opetellut (tai oppinut kantapään kautta, miten sen nyt ottaa) pitämään puoleni ja sanomaan tarvittaessa tiukastikin asioista. Yleensä yritän vielä heittää hyväntahtoista täsmähuumoria kehiin, niin sekin kummasti selättää ikäviä tilanteita. Toisinaan pitää vähintään hillitysti suutahtaa, että asiat menevät muillakin jakeluun, etten minä siinä vaan hiljaa niele kaikkea älämölöä tai korkeintaan hieman vikisen vastalauseen tapaista. Niin, ja joskus sanotaan isosti. Jämpti on näin;)

    • Olen samaa mieltä, ovat kyllä kehittyneempiä Ihan kuulostat juuri minulta ja kun sanon, niin jotenkin se sitten tulee töks, koska sen vaikean tai negatiivisen asian sanominen on niin kamalan vaikeaa.

      Ihanaa viikonloppua Sari <3

  • Sinulla on ihana tytär <3 Jotenkin hän kuulostaa kovin tutulta: myös meiliä asuu luova, pieni filosofi, jonka huone on kaaoksen vallassa…
    Mukavaa viikonloppua!

  • Meidän neiti sai korvikset kolmannen luokan alussa, siitä oli sovittu varmaan vuotta aiemmin, itse sain myös kolmannen luokan alussa. Tuo huone näyttää meidän toiseksi vanhimman pojan huoneelta, joka muuten myös on hyvin suoraan puhuja ja nukkuu yönsä (ja välillä kyllä päivänsäkin) kuin tukki ja kavereita riittää.

    • Hih ihana, meidän Sofian sielunveli siellä. <3 Juu kyllä vanhemmat tietää milloin lapset ovat valmiita, lapset kehittyy myös eri aikaan.

      Ihanaa viikonloppua Anu <3

  • Muistan sen päivän kun siskoni (6 v. vanhempi)kanssa marssittiin laitattamaan korviin reikiä, itse olin 17. Oli helteinen heinäkuu ja toinen rei´istä tulehtui. Mutta kyllä se siitä parani.
    Tyttärellä oli pienenä taito kietoa isänsä pikkusormen ympärille, joten hän sai isältään 5v-synttärilahjaksi korvikset plus reiät.
    Samanlainen "kaatopaikka" oli meidän tytärten huone, mutta ihan kelpo kansalaisia heistä on tullut siitä huolimatta 😀
    Vanhempi tyttäristä on kuin minä, kilttinä tyttönä haluaa sanoa vain sen minkä toinen haluaa kuulla ja toinen tyttäristä paukauttaa asiansa suoraan. Aikuisten lasten äitinä ja vieläpä mummona minäkin olen joskus hakusessa että mitenkä sitä pitäisi oikein käyttäytyä. Parasta kai tosiaan olla oma itsensä vaan 😀
    Ihanaa viikonloppua teille koko perheelle <3

    • Juu ei sitä aina tiedä miten käyttäytyä ihmisten kemiat, kun on niin erilaisia.

      Ihanaa, että on sisko ja että olette jakaneet tuon ikimuistoisen muiston, eli korvisten laiton yhdessä.

      Täälläkin sama, toinen tytär sanoo suoraan, toinen ei, ei koskaan halua loukata ketään ja mahakin on välillä kipeänä, kun pitää kaiken sisällä

      Ihanaa viikonloppua teille sinne kaikille <3

  • Rohkea tytär sinulla! Todellakin, eläköön erilaisuus. Erilaisuus on meidän rikkaus! Mukavaa viikonloppua!

  • Sain reiät korviin ekaluokkalaisena. Harvemmin mullakin tulee korviksia pidettyä. Oikeastaan vain juhlissa, jos silloinkaan. Rohkea tyttö, joka tulee varmasti pärjäämään elämässä <3

    • Sama täällä, vain juhlissa ja jos silloinkaan. 😉 Juu on rohkea, mutta on pelkojakin, mutta ei ihmissuhteissa.

      Ihanaa viikonloppua Kati <3

  • Ihana kirjoitus ja ihanat TE ❤️ Meillä yhdeksänvuotiaan kanssa käydään ihan samoja juttuja läpi: huone on kuin pommin jäljiltä, milloin saan korvikset ja tuo suoraan sanominen, hih hih, se on hyvä asia, vaikka se aikuisten korvassa viiltääkin. Eilen tyttäreni ystävän isä sai kunnon läksytystä osakseen ja vieläpä aiheesta 😀 Rohkeita nämä nykytytöt, tulee vielä menemään pitkälle ❤️ Ps. Onko toivoa, pysyykö huone siistinä 10-vuotiaalla koskaan paria päivää pidempään? 9-vuotiaalla nimittäin ei! 😀

    • Ei ole toivoa, pari päivää on juuri se maximi. 😉

      Ihan niin totta, rohkeat tytät, jotka osaavat puolustaa oikeudenmukaisuutta, tulevat kyllä niin pärjäämään ja saamme olla ylpeitä. <3

      Ihanaa viikonloppua teidän perheelle <3

  • Minullakin on oma osuuteni kiltin tytön syndroomaa. Äitini on sellainen ihminen, jonka kanssa elämä on kaikille niin paljon helpompaa, jos häntä onnistuu miellyttämään. En ehkä koskaan päässyt rikkomaan tuota rutiinia, mutta opin olemaan antamatta sen mennä ihon alle. Samantyylistä strategiaa tulee käytettyä edelleen elämässä muutamissa tilanteissa. Vaikka tekisi mieli sanoa suoraan tiedän, että sillä ei pääse lopputulokseen johon haluaisin, joten yritän parempia taktiikoita. Ilkeyteen tai vääryyteen ei tosin kannata vastata muuten kuin asiallisella suoruudella.

    • Hienoa, jos pystyt olemaan niin, ettei mene ihon alle. Oman äitini kanssa en pysty, kaikki menee ihon alle. Hänellä on loistava taito syyllistää rivien välistä. On hän hieman kasvanut vanhetessaan, mutta no menisi ikä, jos kertoisin. No hän ei ole minua kasvattanut, joten asiat ovat vielä kimurantimpia siksikin.

      Olen huomannut, jos puolustan omia oikeuksiani ja sanon ilkeästi, kadun sitä, joten miksi rääkätä itseään. Ollaan hiljaa ja vältetään niitä ihmisiä, joille tekisi mieli sanoa päin näköä.

      Ihanaa ja sydämellistä viikonloppua Rva Kepponen <3

  • Mä sain korvikset muistaakseni, kun menin kolmannelle luokalle. Myöhemmin niitä ilmestyi muutama lisää. Nyt en ole vuosikausiin käyttänyt korviksia.

  • Ai että on ihanaa lukea tällaisesta vanhemman ja lapsen välisestä kommunikoinnista, jossa on aitoa kuuntelemista ja nimenomaan sitä kunnioittamista ❤️

    Olen nyt ehkä viimeaikoina hieman liikaa joutunut seuraamaan vierestä, miten osa vanhemmista (ja aivan varmasti olen sortunut tähän 20 vuoden aikana itsekin) kieltävät lapsiltaan asioita osaamatta perustella asiaa mitenkään järkevästi, ainoana tavoitteena näyttää kenellä on päätäntävalta.

    Miten lapsesta, joka on miettinyt asioita, tullut järkevästi johonkin johtopäätökseen ja osaa vielä perustellakin sen vanhemmalle, mutta saa siitä huolimatta kielteisen päätöksen lähes jokaiseen asiaan kenties vain auktoriteetin pönkittämisen takia, voi tulla muuta kuin kiltti tyttö/poika!?

    Lapsiakin pitää kunnioittaa ja kasvattaa luottamaan itseensä ja kykyynsä tehdä päätöksiä. Joskus ne päätökset voivat mennä päin prinkkalaa, mutta eiköhän meistä jokainen allekirjoita sen, että juuri sellaisista päätöksistä on oppinut eniten. Ihana Tiia ja ihana tytär! Tästä postauksesta ja näistä kommenteista lukijoiden omista "suorasuista" tuli niin hyvälle tuulelle ��

    Minna

    • Ihana sinä <3 Kyllä, jos lapsi peittoaa viisaudessaan aikuisen, niin siihen ei ole mukisemista. Sanattomaksi menin ja ajattelin, miten fiksusti sanottu, ihan totta, me kaikki olemme erilaisia, ei korvikset muuta sitä mihinkään. Koko korvisten suuri numero mitätöityi sillä hetkellä omasta näkövinkkelistä. Hyvin perusteltu on jo puoliksi tehty eli menossa ollaan. Ei nyt kuitenkaan perjantaina, kun huomenna on menossa isän kanssa uimaan ja ma koulu-uinti, niin maanantaina mennään. 🙂

      Lapset ovat lapsia, mutta lapsia tulee kuunnella ja vaikka tuleekin olla aikuinen, eikä voi mennä täysin lapsen tasolle, joskus voi kuitenkin mennä. Lapset ovat hyvin monimutkaisia, ovat lapsia, mutta heiltä tulee suuria viisauksia ja kasvattavat meitä aikuisia. Näkevät maailmankin niin innokkain silmin, kaikki on uutta ja jännittävää. Kuten ne korviksetkin. 😉

      Ihan juurikin niin ja hieman samaa kipuilin täällä ja erityisesti omassa elämässä, silloin 11-v tyttären pitkien hiuksien leikkaamisesta lyhyeksi, no ei ole hän vieläkään katunut ja jos olis, niin olisipahan ollut opettavainen kokemus. 🙂

      Ihana Minna ja ihan mahtavia kommentteja täällä, tuli hyvä mieli itsellekin. <3

      Sydämellistä viikonloppua <3

  • Aivan kuin mun tytön huone, kun vielä asui kotona. Siivosi muun kämpän, mutta se oma huone oli "aika" sikolätti. Nyt on jo aikuinen ja hoitaa oman asuntonsa, paitsi nyt. Hän makaa sairaalassa; kolmas operaatio kuukauden sisällä. No toivotaan ja toivotaan…
    Korvakorut hankin itselle ehkä 25 vuotiaana, mies osti korut. Kolmannen reiän tein, kun tytölle hankittiin ja hän oli 15 vuotias. Itse olen koruja käyttänyt tosi paljon, tyttö viime aikoina vähemmän.
    Toivekkaista elämän jatkoa ja iloa päivääsi! Mie yritän nukkua hiukan.

    • Hih oma mummini kuvaili aina minun huonetta sikolätiksi, on tainnut tuo tytär tulla minuun. 😉

      Voi ei Marketta, mikä toisella on, facessakin asiaa sivusit, teillä on suuria murheita. <3 Sinne ihan hurjasti kaikkea hyvää ja lämpöisiä ajatuksia Marketta <3

  • Hep, kiltti tyttö täällä myös. En sano negatiivistä asioita kenellekään muulle, kuin perheen jäsenille ja heille puran esimerkiksi töissä tulleet patoutumat. Kierrän kaukaa konfliktitilanteet, toisaalta hyväkin juttu.
    Mukavaa sunnuntaita Tiia! 🙂

    • Toisaalta hyvä juttu, toisaalta huono, jos oma massu on solmussa sisällä pitämien asioiden vuoksi <3

      Ihanaa uutta viikkoa Johanna <3

  • Olipa ihana nähdä kuva tyttäresi luovasta huoneesta, sillä meillä on samanlaine =D. Minäkin olen erehtynyt väittämään sitä sotkuiseksi, mutta tosiaan, luovuttahan se vain on =D. Ihanaa sunnuntaita teille kaikille <3.

    • Hih kait se on vain luovuutta, eikä mitäään muuta. Me ei vaan tajuta asiaa oikein. 🙂 Yritetään vielä tyrehdyttääkin moinen luovuus.

      Ihanaa uutta viikkoa Katinka <3

  • Erilaisuus on rikkautta. Rohke tytär sinulla <3
    Vuosien varrella olen oppinut hyväksymään lasteni erilaisiuden, kaikki erilaisia, eikä kukaan ole niinkuin minä 🙂 Ovat imeneet myös vaikutteita isänsä kulttuurista ja hyvä niin, heillä on siihen oikeus.

    Itse otin reiät lukiossa, tytöille laitettiin alle kouluikäisenä, lahjana isän sukulaisilta 😉

    Suloista sunnuntaita Tiia <3

    • Niin se on, lapset eivät ole vanhempiensa jatkeita, vaikka samoja ominaisuuksia heistä voikin löytyä. <3 Hyvä niin, koska omia taustoja ja kulttuuria on hyvä kunnioittaa 🙂

      Ihanaa uutta viikkoa Sara <3

Vastaa käyttäjälle Sara S. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud