Yön eläimet, kuoleman väsymys ja minkä mokan väsyneenä taas teinkään!

Yön eläimet, kuoleman väsymys ja minkä mokan väsyneenä taas teinkään!
Tämä pieni musta yön eläin on vanhuuttaan tullut aivan mahdottomaksi. Pompottaa meitä mennen tullen ja valehtelematta meidän yöunet ovet viime kuukausina jäänyt vähäiksiksi ja repaleisiksi. Parin tunnin välein saattaa raapia makuuhuoneen ovea ja ei lopeta ennen, kuin pääsee ulos. Eipä mene taasen aikaakaan, kun raapii ulkona makuuhuoneen ikkunaa, että pääsee sisälle. 

Jos käyn yöllä vessassa, siitä alkaa varsinainen hilluminen. Ruokaa pitäisi antaa ja jos en anna, taas raavitaan makuuhuoneen ovea tyyliin, en lopeta ennen, kuin annat. Tästä kaikesta myös puhelias Osku innostuu ja alkaa maukumaan pitkin yötä. Samppa koiruli tuumii myös tässä kohden, hei täällähän on pirskeet ja kaipaa osingoille ja alkaa tassuttelemaan ja vispaamaan häntää. Joka yö meillä on aivan armoton happeninki ja nyt alkaa unettomuus painaa oikein toden teolla. Vihoviimeistä asiassa on, että kissamaiseen tyyliin, tyypit nukkuu päivät sisällä, kuin unelma. 

Nyt oma väsymystila on mennyt siihen pisteeseen, että nukkumaan mennessä olen jo niin jännittyneessä tilassa, odottaen kissan tassujen elämöimistä milloin missäkin kohteessa, että huomaan purevani hampaita hartiat jännittyneenä yhteen. Yritän pakottaa unen tulemaan, mutta ei se käskien tule. 

Eilen illalla tein kovan päätöksen ja laitoin molemmat kissat meidän leffa/kirjastohuoneeseen ja siellä päässä on myös kylppäri eli hiekkalaatikko, vesiastia jne. Eli ei kisuja niin kovin hyljeksitty, mutta silti tuntui, että painoin tyynyn päähäni pahan teon kanssa ja huono omatunto soimasi. Lisäksi tietenkin, sen kerran kun ne kisut on sitten siirretty muualle raapimaan niitä ovia, miehen puhelin soi klo 04:00 yöllä ja työpaikan kiinteistöltä on tullut hälytys. Eipä siinä sitten enää nukuttu. 


Onneksi on kahvia, kahvia ja kahvia, jolla pitää mieli elävien kirjoissa jotenkin, vaikka eilen teinkin sellaisen emämokan väsyneenä, että vieläkin nousee puna poskiin, kun ajattelenkin asiaa. Yöllä sekin mietitytti ja asia paisui ihan hölmöihin mittoihin, ei se niin iso moka kuitenkaan ollut.

Vein eilen autoni lämpimään parkkihalliin ja halliin mennessä joutuu ajamaan aika jyrkän ja lyhyen alamäen. Olen poistunut aiemmin monen monta kertaa samaisesta parkkihallista, mutta jostain kumman syystä poistuin tuloaukosta eli nousin jyrkkää mäkeä ylös. Kukaan ei avannut porttia ja lopulta, kun portti aukeni, niin sieltähän oli tulossa vastaan auto parkkihalliin. Minä sitten siinä liukkaassa mäessä autollani sudin ja sudin ja pääsin lopulta ulos hallista. Yritin välttää vastaantulevien autoilijoiden kasvoja, sen verran hävetti tuo nolo moka. 

Eilen illalla oli vielä Leffamaailman lähettiläiden pikkujoulut ja ei siinä muuten mitään, mutta tuli katsastettua sellainen elokuva, joka jäi kummittelemaan yön pikkutunneilla verkkokalvoille.  Yön eläimet elokuva, jota joudun kuvaamaan lukemattomilla adjektiiveilla: järkyttävä, intensiivinen, upea, loistava, ainutlaatuinen, ahdistava, surullinen, kaunis, vaikuttava ja ehdottomasti yksiä järisyttävämpiä elokuvia muutamaan vuoteen. Mietin kyseistä elokuvaa vieläkin ja miten vahvasti vaikutti eilen kaikkiin meihin katsojiin. 

Yön eläimet on elokuva, jota suosittelen kaikille, jotka haluavat elokuvakokemuksen, joka liimaa penkkiin kiinni ensi sekunnilta, niille jotka kaipaavat elokuvalta jotain enemmän, enemmän kerroksia, käänteitä, omituisuuksia, mutta tyylillä. Jostain syystä elokuvasta paikka paikoin tuli Hitchcockin elokuvien oudot käänteet, katsojan vedätykset ja hyytävän jännittävä tunnelma mieleen. Elokuvaan nivoutui kaksi tarinaa lomittain, jotka matkan varrella ja lopussa liittyivät yhdeksi tarinaksi. Elokuva saa viisi tähteä eli täydet pisteet. Elokuva oli aika hurja matka yhden ihmisen vääristä valinnoista, kostosta ja syyllisyydestä. 

Pinkit korkokengät Maijun kanssa ei ole vaikeaa pysyä hereillä ja videosta selviää miksi? Vinkkinä vaan kaikille ja mukana menossa Kaikki paketissa Jani ja Teuvo Loman.

Taidan tästä mennä keittämään lisää kahvia ja pyytää, vaikka tytärtä hieman ”läpsäisemään” olkavarteen, jos silmät vahingossa pääsevät lupsumaan. 

Mukavaa keskiviikkoa kaikille syvien haukotusten kera ja menkää katsomaan mykistyttävä Yön eläimet, elokuva on vaikuttava! Kiinnostuitko elokuvasta, mikä on sinun lempikahvi ja hehee oletko läpsijä eli kosketatko paljon ihmisiä samalla, kuin keskustelet heille tai peräti läpsit? 😉


59 thoughts on “Yön eläimet, kuoleman väsymys ja minkä mokan väsyneenä taas teinkään!”

  • Niin tuttua touhua kissojen kanssa. Meillä kun kolme kissaa tahtoo vähintään kaksi kertaa yössä käydä ulkona ja kaikki tietysti eri aikaan. Ovat oppineet rämpsyttämään ovenkahvaakin niin että koko rivitalo herää. Eihän siinä auta kuin nousta puolentunnin välein ylös sängystä. Olenkin ratkaissut pulman nukkumalla päiväsaikaan yhtaikaa kissojen kanssa =D Onneksi se on mahdollista eläkeläiselle 😉

    • Juu kaikilla on oma tahto ja kissat osaa komentaa, voi mahoton miten ne osaakin. Tuo on hyvä ratkaisu ja kissat kainalossa tulee hyvä unikin. <3

    • En ole itse joutunut kärsimään noin pätkittäisestä unesta enkä ole valmis kärsimään vaikka kissani on maailman suloisin ja rakastava. Jos kissan kanssa elää ei ole eläinrääkkäystä sulkea tarvittaessa turvalliseen tilaan tarpeineen ja nukkua rauhassa itse. Teen sen tarvittaessa myös päivällä mikäli haluan tehdä jotain mihin kissan osallistuminen ei onnistu kuten koruja. Ei eläintä tarvitse palvoa ja antaa sen vaikuttaa omiin tarpeisiin ja harrastuksiin. En minä jaksaisi mikäli kotona säännöt määräisi kisuni. Se olisi naurettavaa ja täysin epätarpeelllista. Kissani rakastaa minua tästä huolimatta ja on heti jälleen perässäni kun pääsee paremmin voivan omistajan luo (henkinen väsymys iskee jos olet eläimen kontrollissa).

      • Tästä postauksesta on tuhat vuotta aikaa, eikä asia ole ajankohtainen. Mutta olen aivan samaa mieltä, eikä meillä kissoja päästetä makkariin. Nämä kissat, joista kirjoitin, ovat menehtyneet useita vuosia sitten. Eikä meillä silloinkaan kotona määränneet kisut vaan toinen oli seniili ja ei muistanut, että oli syönyt ja toisella oli sokeritauti ja samaa vikaa. Eikä siinä kohden tullut mieleen, että vanhuuden höperöitä suljetaan muuhun tilaan. Miten sitten ne ihmiset, jotka asuvat kissojen kanssa pienessä kodissa? Minne he sulkevat kissansa? Meillä onneksi on tilaa ja nämä meidän uudet perheenjäsenet ovat tottuneet siihen, etteivät makkariin pääse ja hiljaista on. Edesmenneisiin suhtauduimme heidän nuoruudessa hövelimmin ja päästimme makkariin ja kun emme enää päästäneet, niin äläkkä siitä nousi.

        Mutta olen siis samaa mieltä ihan kaikesta ja näillä mennään täällä nyt. Mutta hyvä on muistaa, että eläimistä voi tulla höperöitä, vanhoja ja vaikka mitä ja hommat eivät enää menekään ihan kuten ennen.

        Ihania kissapäiviä teille.

  • Nyt kuulosti leffa sellaiselta on on kyllä ihan pakko käydä katsomassa tämä.

    Kissat on vaan niin <3 vaikka väliilä tosi rasittavia 😀 Ainakin ne mun oli 🙂

    • Leffa oli aivan mieletön, todellakin suosittelen, mutta ei ollut mikään hupimatka. 😉

      Kissat on parhaita, mutta huh kun ne osaa pomottaa. 😉

      <3

  • Siis voi apua sun kanssas taas ;D
    Nään sieluni silmin tuon autoepisodin, hih!

    Nyt tekis muuten mieli lähteä taas leffaan…

    • Kyllä mua hävetti toi autohomma niin mahottomasti, etten ole varma kehtaanko kyseiseen parkkihalliin mennä enää.

      Leffaan mars <3

  • Juu kissatalouden tuttuutta. Meillä pojat nukkuvat kodinhoitohuoneessa, sillä muuten kaiken yötä aukeilevat kaikki ovet, jääkaappi mukaan lukien…Nekku on muuten kiltti tyttö, mutta jos joku käy yöllä vessassa,silloin neito luulee palvelusväen heränneen häntä varten ja alkaa kuvaamasi rumpa…Rakkaita ne silti on kaikki kolme<3

    Tummaa pitää kahvin olla, tummaa paahtoa. Huh, tuota Tom kahvia en vielä ollut nähnytkään, Jari Sillanpää paketin kyljessä ylitti jo ymmärrykseni…Onko tuo edes hyvää?

    • Juu kyllä ne nyt leffa/saunaosastolla pärjää ja tilaa pojilla on. Viime yönä Onni olikin taas ulkona ja tuli sitten 6:lta kotiin. Ei vaan pysty säätelemään vapautta rakastavien kattien eloa.

      Tummaa pitää olla täälläkin, ihan ehdottomasti. Juu Siltsu kahvia en ole hankkinut ja tuon komean Tompan sain lahjaksi. 🙂 Hitsi en ole maistanut, huomenna maistan, mutta uskon, että on. Robert Pauligin kahvit on aina tosi hyviä. 🙂

      <

  • Kissat on vaan niin ihania kaikkien omituisuuksiensa kanssa.
    No oli sulla auton kanssa tekeminen. Voin kuvitella.
    Mä tartteisin tollasen läpsijän, joka herättäis, kun nukahdan kesken elokuvan.
    >Leena

  • Läpsijä tässä moi! Leffa kuulostaa huippu hyvältä.
    Hmmm, mun lemppari kahvi on cappuccino, vanilla tai caramel latte. Tulipas monta lempparia.
    Yritähän pysyä hereillä.
    Mukavaa keskiviikkoa Tiia <3

  • Noi kissat on just tommosia :D. Mun maine coon on sellainen, että siirtyy kyttäämään mua sänkyyn noin klo 4-6 ja, jos edes raotan silmiäni jossain vaiheessa, niin heti tulee kauhea huuto, että nyt ylös ja ruokaa antamaan :D. Viimeisen parin viikon aikana kissa on päättänyt ottaa myös tassunsa käyttöön. Jos en suostu nousemaan ja suljen silmät, niin tassu lävähtää heti naamaan, kun silmät sulkeutuu.

  • Voi noita tiedän kisuleita! Kylläpäs ne osaavat pomottaa. Lempikahvit cappucino ja cafe latte, tavallista suodatinkahvia en ole juonut yli kolmeen viikkoon, kun ei tee mielo. Mukavaa iltaa!

  • Unikoulu kissoille 😀 Oikeesti tarkoitus on minusta se että kissat oppii päiväeläimiksi ja antaa ihmisten nukkua yöllä. Kyllä ne oppii, kun ei anna erivapauksia. Meillä ihmiset nukkuu koko yöt ja jos kissa yrittää muuta, tehoaa pelkkä tiukka EI! Ennen nukkumaanmenoa ei kissat nuku muutamaan tuntiin; pidetään hereillä leikkimällä, rapsuttelemalla jne – Emäntä

    • Juu tämä pomottelu on aika uusi juttu meille. Nyt en enää mene Onnin mukaan, vaan saa oikeasti olla tuolla leffahuoneessa ja tilaa siellä on, eli en kaappiin sulje. 😉 Yöllä ei viitsisi huutaa ei, kun meidän Sofia on niin kevyt nukkuja, että herää siihen sitten. Haastavaa ja on nuo ovelia nuo kisut. 😉

  • Huh! Onneksi Herra Karvajalka eli Manni on ollut viime aikoina yöt nätisti. Tiedän niin sen tunteen, kun yrität nukkua ja meuhkaaminen alkaa. Toivottavasti ensi yönä nukkuminen onnistuu ilman mitään extraherätyksiä.
    Tuo leffa kuulostaa niin jännittävältä, että ehkä en uskalla sitä katsoa.
    Ihanaa loppuviikkoa <3

    • Leffa oli naulitsevan jännä, myönnetään. Juu viime yönä saatiin nukkua kuuteen, mikä oli eh kait ihan yes. 😉

      Ihanaa loppuviikkoa <3

  • Ettei vaan kisulla ole sydämenvajaatoimintaa? Meidän koiruudella oli viimeisinä vuosina ja käyttäytyi öisin juuri noin. Voi, että mua naurattaa aina kun katson tuon videon. Se oli taas niin hauskaa 🙂

  • Hah, toi on niin tyypillistä kissojen kanssa. Murphyn laki, että sitten kun olisi saanut kissojen takia nukuttua, tapahtuu jotain muuta mikä herättää. Toivottavasti saat loppu viikosta parempia unia. <3

    • Se on justiinsa niin Murphyn laki! Viime yönä meni aika yes viiteen, kunnes ukkeli alkoi vetämään konserttia ja kuudelta Onni sitten ikkunan takana. Sanoisinko, että aika dorka meno.

      <3

  • Hei Tiia,
    ja voi noita Kisuleita. Vanhuus ei tule yksin 😉 Ja jos kissat aloittavat yörumban niin tottahan toki Samu-koira myös tahtoo messiin 😀 . Toivottavasti saisit nukkua rauhassa. Tuo auto-episodi johtui ihan tuosta armottomasta väsymyksestä. Minulle kävi kerran niin kun en ollut myöskään saanut nukuttua ja olin ihan tillin tallin – niin kun lähdin hakemaan poikaa autolla kouluun; törmäsin meidän portin pieleen.. En vain kerran vaan kolme kertaa samaan kohtaan ja naapuri katseli kadulla ihmeissään. Ajelin koululle päin ja käväisin siinä kaupassakin kun huomasin, että toinen sivupeili puuttuu kokonaan. No, sepä löytyi omasta pihasta. Sieltä missä olin portin pieleen törmäillyt. Hah, kaikkea se väsymys saa aikaan. Hyviä unia sinulle sinne ja hei kokeile niitä päiväunia. Minun täytyy välillä ottaa nokosia, jos ei oikein uuvuttaa 😉
    Mukavaa loppuviikkoa!
    Toivottaa, Johanna

    • Juu kyllä Samppa haluaa aina pirskeisiin mukaan, se on selvä se, kun on kerran vielä koira. 😉 <3

      Ai kauhistus ja vielä useamman kerran, kun et vissiin unen pöppänässä tajunnut mikä iski. voi maar sentään. Juu olen minäkin ajanut portin pieleen sinä pvnä, kun sain ajokortin. En ymmärtänyt, että oli kookkaampi farkku alla, verrattuna autokoulun autoon. Heh meitä naisia.

      Ihanaa loppuviikkoa Johanna <3

  • Onneksi koira antaa nukkua öisin ellei ole kipeä ja oksenna. Minä nukuin kuin tukki mutta koiran oksetamiseen kyllä herään. Onneksi näin sattuu äärimmäisen harvoin "koputtaa puuta". Kissat taitavat olla tuollaisia yökyöpeleitä. Toivottavasti pysyit herellä etkä mennyt parkkihalleihin taas vääristä ovista 😀 voi sua – halaus <3

    • Juu siihen herää kyllä ja meidän Osku kissa usein oksentaa, Samu ei koskaan… kop, kop..

      Hih voihan väärät ovet sentään, noloa!

      Haleja sinne myös ihana Marjo <3

  • No kyllä! Leffa pitää mennä katsomaan!
    Ja kissoille unisäteitä, jotta nukkuisivat nekin 🙂

  • Voi sua, ei oo ihmekään jos unet jääny vähille, vaikka vähän väärää reittiä yrität poistua parkkihallista ;D Lemmikit on kyl niin rakkaita, mut välillä se koettelee.
    Hyväunista ja mukavaa joulukuuta sulle toivottelen ♥

  • Hah hah! Kyllä minäkin välillä mietin noita medän kahta koirulia että kun lapset kasvoi isoiksi, niin piti varmistaa että jotain huolta ja vaivaa riittää vielä eteenpäinkin!! No onhan ne kuitenkin ihania <3 . Ainakin useimmiten (yöllinen tassujen tikutus parketilla… arghhh 😀

    terkuin Ansku

    • Oli pakko lukea miehelle sinun kommentti, mahtava sana tikutus, juuri sitä itseään. Siltä se Sampan jatkuva kävely lattioilla kuulostaa ja öisin se raastaa!

      Nimenomaan, pikkulapsiheräämiset ohi, niin eikös eläimet vanhene ja ala uudet metkut.

      Kivaa viikkoa Ansku <3

  • Teidän yötouhut ovat hyvin tuttuja meille. Kaksi kissaa ja koira pitävät huolen, ettei yöuni koskaan ole yhtenäinen. Onhan niistä tietenkin iloakin, vaikkei sitä yöllä aina muistakaan.

  • Huh miten tuttua, Pinkku pinkerton on nytkin ulkona sen takia että saisi nukkua aamuun. Ja olen väsynyt vaikka työelämä ei minua nyt kiusaakaan, tai kiusaa sen takia etten tiedä mihin joudun ja loppuvatko rahat. No se on murheista pienin, muitakin suruja ihmislapsella aina on. Voimia Sinulle, en usko että kissat kärsivät vaikka joutuvatkin joskus olemaan kylppäriosaston vieressä. Nyt kun voisin nukkua taas kuin ennen, niin kisu ja pisu herättää, tuntuu ettei viitsi edes lähteä vessaan kun kissa, joka tyynyn vieressä onnellisena pötköttää, ryntää saman tien matkaan ja vaatii ruokaa tms:) Elokuva vaikutti jännältä – kiitos infosta -tiedä kannattaako mun sureksijan ja turhan pähkäilijän sitä edes katsoa. Reipasta ja hyvää joulunodotusaikaa Tiialle:)

    P.s. Parkkihallijuttu ei ole mikään ihme, me ajettiin jalkakäytävääkin eräänä päivänä:)

    • Voi sinua Mustis, nyt tuli tunne, että sinulle niin iso hali. Meillä muuten Osku sietää kaikki liikkeet, mutta jos tämän Onni yökyöpelin saat viereen ja liikahdatkaan, niin hän poistuu loukkaantuneena.

      Ajoitteko, voi meitä, taitaa olla meillä samanlaiset aivot!

      <3

  • Voi yhden kerran näitä karvakorvia. Kyllä ne osaa. Parvekkeen ovi ei aukea joka kerta pyynnöstä, vaikka aamuisin Peppi ja Ninni tarkastavat, onko laatta vielä kiinni seinässä.

    Jaksamista tassupirskeisiin! Ja huomenet täältä, nyt kahvinkeittoon.

  • Tomppa-kahvia lähtee lahjapussukoihin, ei nyt ihan suvun vanhimmille…; ) Meillä on laitettu Olivia saunatiloihin nukkumaan, sillä häiriköi öisin siihen malliin, ettei nukkumisesta tule mitään. Terkkuja sinne karvatassuillekin <3

    • Hih aattelin, jos mummille antaisi. Huumori taatusti riittäisi. 😉 Ihana lahjaidea, kun aikuisilla yleensä jo kaikkea onkin.

      Juu ihan fiksua ja nyt on Onni kahtena yönä ollut ulkona (aika epeli) ja herättänyt 6:lta. Onhan sekin edistystä. 🙂

      Terkkuja <3

  • Voi ei, kissat ja muutkin karvikset voi olla niin mahdottomia välillä! Ja kuinka ärsyttävää, sitten ne vaan nukkua tuhisee koko päivän kun itse pitäisi pystyä olemaan hereillä, hih.

    Ihanaa joulukuuta ja parempia unia ♥

  • Voin kuvitella tuon lemmikkien yöelämän. Meill kun oli kissa vuosia sitten niin varmasti aamuyöllä piti herättää vaikka huvin vuoksi. Ja joka siihen heräsi olin aina minä, mieshän ei kuule mitään. Aamulla kun kerroin yön tapahtumat, mies totesi että pitäiskö nukkua eikä vahtia mitä muut tekee…Minkäs sille voin, jos oon niin herkkäuninen…

    • Juu meillä hieman sama ongelma, mutta aamuyöllä mieskin herää ja sitten ei saa enää unta. On se hurjaa, kun uni koko ajan häiriintyy.

      Niin ja on varmasti ihan biologinen juttu, että me naiset olemme herkkäunisia, jotta osaamme suojella lapsiamme "pedoilta". Eli jonnekin luola-aikaan, tämä kulminoituu kaikki. Miesten pitää sitten nukkua, kuin tukki, jotta ovat skarppina metsällä, hehe. 🙂

  • Toi kissojen touhu on aivan kuten meilläkin. Niitä on jotenkin vielä siunaantunut 4kpl. Asutaan maalla ja kulkevat sisään/ulos just niin usein kun joku vaan päästää. Ja öisin sitä meno-paluu liikennettä piisaa. Yksi kun sen aloittaa niin jo vain kaikki sisällä olijat haluaa ruokaa ja hetken päästä ulos. Ulkona olijat havahtuu jeee ovi aukesi, eikun sisälle.Ja nälkä on kova… Kaksi kisuista hyppää makuuhuoneen peltiselle ikkunalaudalle kun haluavat sisälle, äänestä päätellen hyppivät tasajalkaa ja mouruavat vielä että varmaan kuullaan. Ja tottakai se koirakin pitää olla, joka on kans ihan intoo piukassa että äiti heräsi 🙂 Verenpaine välillä noin tsiljoona ton rumban keskellä..Mutta rakkaita ne on silti, joka ainut 🙂

    • Niitä kyllä siunaantuu, kun on ne niin ihania tapauksia. <3 Hih kuulostaa ihan prikuulleen meidän elämältä ja juuri lopulta se koirakin hilluu mukana. Ajoittain ottaa niin pattiin ja ajoittain mietin, että vanhana muistelen, että kyllä oli elämää silloin joskus. <3

      Ihania unia kuitenkin sinne <3

  • Voi luoja, mikä niitä kisuja riipii? No, muistan tuon kyllä lapsuuden kodistani, kuinka kissa mankui sisään ja ulos ja ruokaa ja tuli nukkumaan noin 10 min. ajaksi ja taas sama jatkui. Se on se kissan luonto kaiketi! Koettakaahan siellä eläintarhassa jaksella:)

    • Ne on yöeläimiä ne kisut, se niitä hitsiläinen riipii. Eivät voi luonnolleen mitään.

      Hih juu sinullekin tuttua tuo rumba. <3

  • Heh, onneksi Mindi ja Roosa antavat nukkua, mitä nyt aamusta/aamuyöstä tulevat sänkyyn remuamaan…no, siitä tietää, että pitää käydä pisulla.

Vastaa käyttäjälle Mira / Blinger shimmer -blogi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud