Rutosti karvoja, oman miehen sokeat silmät ja Safety Dance

Rutosti karvoja, oman miehen sokeat silmät ja Safety Dance
Viikonlopun Tukholman risteilyllä sitten paljastuin, paljastuin miehelleni karvoineni kaikkineni. Mies yhtäkkiä huomasi armottomat kynnysmatot koivissani ja totesi, ”ohhoh onpa paljon karvoja”, onko aina ollut näin paljon säärikarvoja”. Pakko oli tokaista, ”hei haloo ukkeli, näine liehujouhineni olen mennyt jo monet talvet, etkä ole huomannut yhtään mitään, että miten sokea voit olla”.  Nätistihän se mies vastasi, ”etten katso sinua sillä silmällä” ja kyllähän tuon lauseen olisi voinut käsittää halutessaan ihan miten vaan. Tässä tapauksessa se kuitenkin tarkoittaa, että mieheni näkee sydämeeni kaikkien karvojenkin ohi. 



Niinhän siinä sitten kävi, että rauhaisa, karvaisa luppoaika tuli tiensä päähän ja paljastuminen johti siihen, että ajoin toissapäivänä karvat. Siinä oli muuten aikamoinen homma, se on  yksi terä per meikäläisen koivet eli kalliiksi tulee nämä kintut. Mistään bikinirajoista en edes tiedä mitään, koska kaikki on yhtä karvajatkumoa. Eilen kirosin koko karvaepisodia, sillä sain oikean kutkallisen syyhykohtauksen, ajeltujen karvojen kasvaessa. Voi huokaus on tämä naisen elämä niin vaikeaa. Vaikka mieheni ei ollut moksiskaan karvoistani, aloin itse häpeämään niitä, koska jäin kiinni löysyydestäni ajella karvoja ja olla täten aito nainen. 

Eläköön kuitenkin vanhuus ja plussalasit miehelläni, sain löysäillä ihan mahdottoman pitkään koipieni kanssa. Tosin on nyt karvattomana paljon viehättävämpi olo, tuntuu ettei koivet ole itsellekään gorillamainen huutomerkki. Siltikin mietin, että nykyihmisen elämä on aivan hullua kaikkine karvaongelmineen kaikkineen. Olemme kadottaneet yhteyden luontoon ja karvoihimme ja mainosmaailman luoma ihannemaailma vaikuttaa sisimpäämme nolotukseen asti. 

Meinaan ei tämä karvahäpeä ihan noin hevillä jättänyt rauhaan, näin niiden tiimoilta viime yönä painajaista. Menin saunaan ystävieni/tuttavieni kanssa, en vieläkään muista keitä nuo kasvottomat ihmiset olivat. Odottelin heitä saunassa nakuna, niin siellä saunassahan ollaan yleensä alasti, mutta he kaikki tulivat collageasut päällä saunaan. Kellä oli mintunvihreää, kellä mitäkin, mutta sellaiset kasaricollageasut ne oli. Eli uneni loikkasi kasariaikaan ja teiniaikojen häpeän tunteisiin, murrosiän kipuiluihin. 

Sain collageväelle unessani kauheat kilarit ja haukuin heidät pataluhaksi ja kaiken suuttumukseni takana oli luonnollisesti nöyryytys, nöyryytys siitä, että minä olin karvoineni kaikkineni heidän edessä alasti ja he olivat piiloutuneina hikivaatteiden taakse. 

Suuttuneena vetäisin beigen talvipalttoon päälle, kävelin kadulla, eksyin kotibileisiin ja siellä soi Men without Hats Safety Dance kappale. Beigen talvitakin alla tanssivat mitä upeimmalla tavalla sääreni, joissa ei enää ollutkaan karvoja ja tunsin oloni niin tyylikkääksi ja cooliksi. Tiedättehän tuon tunteen, kun unessa osaa tanssia, kuin unelma, ratsastaa vaikka hevosella ja kaikki on mahdollista. No sellainen tunne unessa oli, että koipeni ja minä tanssivat sulavasti synkassa ja kaikki palaset loksahtelivat kohdilleen. Jäin miettimään, johtuiko se siitä, koska sääreni olivat unessa karvattomat ja ihastelin tanssivia koipiani siitä syystä.

Lyhennettynä, toisen ihmisen miellyttäminen on minussa vahvana. Paljastuminen on niin aikuisena, kuin lapsenakin nöyryyttävä paikka, vaikka paljastaja olisikin oma rakas ukkeli. Ukkeli joka katsoo kauniisti kaikesta huolimatta ja joka vanhenee kanssani samassa tahdissa. Miehelleni on nimittäin tullut 4 töröttävää kulmakarvaa lisää verrainnoillisesti minun tuhansiin säärijouhiini. 😉

Päivän kysymykset, vihaatko karvojen ajelua, ajatko? Onko ollut nöyryyttäviä kiinnijäämisiä seikoista, joiden kanssa olet elänyt muina miehinä vaan, kunnes joku on huomannut nuo seikat ja sinun on aivan pakko tehdä jotain asialle, sillä olosi on paljastuneen alaston.

Iloa keskiviikkoon ja taas huitelen tänään Helsinkiin, mutta loppuviikko on hyvin aikaa vastailla kommentteihin. <3 Mutta kun huitelen, eipähän karvat huitelekaan mukana. 😉


52 thoughts on “Rutosti karvoja, oman miehen sokeat silmät ja Safety Dance”

  • Olen onneksi aina vähäkarvaista lajia. Sääret kyllä ajelen pari kertaa viikossa ihan varmuuden vuoksi.

    Olin parikymmentä vuotta sitten ihonsiirtoleikkausjonossa ja jo sairaalassa odottelemassa leikkausta (pitkä juttu – eikä sitä leikkausta koskaan tehty). Hoitaja vei höylä kädessä pesuhuoneeseen karvatarkastukseen, takareidestä olisi ihoa otettu ja se olisi mahdollisesti pitänyt sheivata. Olin aivan närkästynyt ja kysyin millaisena Cro Magnon-naisena hän minua pitää. Hän totesi ilahtuneena minun todella olevan melkoisen karvaton, mutta tietäisinpä vain kuinka karvaisia naiset oikein ovat!

  • Onnekseni karvankasvu rajoittuu minulla aika tarkkaan hiusrajan yläpuolelle, muuten melko hillittyä touhua. Sheivaan kintut kun muistan, kesällä tiuhempaan ja aina ennen ohuita sukkiksia. Enemmän mua häiritsee punanaamaisuuteni. Siitä selviää meikillä, tosin nykyään pystyn kauppareissun tekemään meikittä vaikka aika kaamea ilmestys olenkin. Kun on keski-ikäinen, ei jaksa aina niin stressata… Ihanaa keskiviikkoa Tiia ja kohta nähdään <3

    • Sulla on niin upean paksut hiukset, että olet onnentytöt, ettei karvat rehota noin muuten. <3 Oli niin ihanaa nähdä ja siellä hyisessä tuulessa, oltaisiin voitu jutella vaikka kuinka kauan. <3

  • Voihan säärikarvat! Ja muutki siinä sivussa… 😀 Ite ajan säärikarvat sitte, ku ne häirii mua itteeni. Kainalokarvoja en siedä ittelläni juuri ollenkaan. Naamakarvoihin en koske. 😀 Hiukset liehuu vielä mukana. Muitten ihmisten karvoilla ei väliä. Paitsi! Mun mies ei saa partaansa pois ajaa. 😀

  • Minulla on enemmän karvoja kuin miehellä ja onhan se aika noloa. En kuitenkaan hulluna sheivaile koska iho vähän kärsii. Kerran viikossa tai kahdessa ja muuten kuljetaan piikkijalkaisena kuten mies sanoo ☺

  • Nojuu, karvaton elämä olisi kaikinpuolin helpompaa ja kivempaa ja ihanampaa! Ainakin mun mielestä! Kyllä ne tulee ajeltua, on jotenkin kivempi olla eikä ne tikut tartu sukkiksiin koko ajan kiinni! Tosin, nyt todella stressaantuneena tuntuu, ettei ne karvat kasva ja tukkakin jo lähtee päästä! Iloista viikkoa Tiia <3

    • Voi eih, olen kyllä kuullut, että stressaantuneena lähtee karvat. Juu sitä on jotenkin epäsiisti olo niissä karvoissa, etenkin kun niitä on niin rutosti. 😉

      Ihanaa viikkoa ja zemppiä Marja <3

  • Ei se karvojen ajelu kyllä todellakaan mitään herkkua ole ja voin myöntää, että talvella sen suhteen hieman laiskuus meinaakin iskeä kun vartalo vaatteiden peitossa eikä karvat sieltä näy kuin juurikin itselle ja miehelle – pitäisi ehdottomasti kyllä tuon asian suhteen enemmän tsempata..

  • Mä laiskistun aina syksyn tullen sheivaamisen kanssa, mutta kesällä ajelen säärikarvat vähintään kerran viikossa. Kainalokarvat ajelen kyllä talvisinkin heti kun sinne sänkeä pukkaa, huoh! Mutta joo, olen vähän sellainen, että "sitä mitä ei näe, sitä ei ole". 😀

  • Mä laskottelen sheivauksen kanssa talvisin. Kutsun karvojen poistoa karvateatteriksi, koska siinä kestää ainakin yhden näytöksen ajan. Olen siis karvoineni kuin ihmisapina 🙂
    Karvat pystyssä kohti uusia seikkailuja <3

  • Karvoja kasvaa ja hitsit tummiakin vielä 🙁 Kesäisin yritän jaksaa tsempata niiden kanssa, mutta syksyisin laiskistun. Käyn säärikarvaisena uimahallillakin. Sitten kun ne on kunnolla pitkät, niin pakkohan se on ryhtyä niitä ruokkoamaan. Minulla iho on talvisin niin kuiva ja hilseilevä, että se ei tykkää sheivaamisesta eikä epiloinnistakaan. Käytän atooppista ihoa selityksenä 😉 😉

    • Ihan sama juttu ja atooppinen iho, se kutina on jotain aivan kamalaa ja mietin hartaasti, onko se kaiken estetiikan väärti… 😉

      <3

  • Kesällä tulee säärikarvat poistettua säännöllisesti, näin talvisaikaan asia tuppaa välillä unohtumaan. Käytän poistamiseen epilaattoria, jolloin sääret pysyvät paljon kauemmin sileänä kuin sheivaamisen jälkeen.

  • Talvella harvemmin jaksaa jalkakarvoja höylätä, eipä niitä kukaan ole näkemässä ja vähän itseltäkin niiden olemassaolo unohtuu. 😀

  • Kyllä tulee säärikarvat ajeltua säännöllisesti 🙂 talvisaikaan vaan välillä tuppaa unohtumaan ;);)

  • Tumma kun olen, niin karvatkin on mustia. Hiuksiahan minulla on riittävästi kahteen päähän, joten kuvitteleppa sääriäni- hih! Pakko sheivata, kun uin ja vesijuoksen.

  • Minäkin kuulun vähäkarvaisten kastiin ja ne vähätkin on niin vaaleita, ettei näy, paitsi kesällä ruskettuneissa säärissä. Silloin vahaan, en ajele…pelkään haavoja :/
    Tuo eka kuva sinusta on aivan ihana <3

    • Huiii en ole ikinä vahannut, mutta voisiko se olla tuskaisampaa, jos on järkyttävät paksut jouhet tai jos on ohuet vaaleat?

      Voi ei kiitos kovasti ihanuuspakkaus <3

  • Apinaseurakuntaan kuulun ja se on niin raivostuttavaa, joten tiedän tunteesi. Talvella ajelen säärikarvoja ehkä 2-3 viikon välein ja kesällä kerran viikossa. Silloin kun innostun uimahalleilemaan, seuraan karvatilannetta tarkemmin.

    • Juu uintihommissa ajelen, mutta en mielellään ui uimahalleissa, kun on tuo atooppinen ihottuma. Merivesi jotenkin yes ja mummin rannallahan saa karvatkin rehottaa. 😉

  • Mä niin tunsin meneväni tohon tarinaan sisälle ja tohon vireoon ..ihanku se muistat varmaankin sen yhen biisin jota en ny saa sanottua….jostain musiikkivireoiden kivikaudelta…take on me,kun se hyppää sisään sinne piirtämäänsä juttuun…..vai kuka sen piirsi :)))) Mä olen tuo liehuvahiuksinen(tai siis olin)tyttö,joka tos irrottelee….joo vilkasin just koipiani,enoo ajellu miesmuistiin, ja ihme ja kumma,ei nin pahasti liehu, olisko näitä keski-ikäisyyden iloja…mut eikyl kai liehu hiuksetkaan,niinku ennen…helkkarin hyvä biisi muuten :)))

    • Hih Kiisu, eilen illalla nautinnolla luin sun kommentin punkan pohjalta. 🙂 Tiedän biisin hyvinkin ja on norjalainen bändi Aha. 🙂 Ohessa sulle linkki videoon, niin voit fiilistellä lisää. https://www.youtube.com/watch?v=djV11Xbc914

      Juu täällä liehuu hiukset ja karvat kaikkialla, mutta tämä karvojen lisääntyminen muualla vartalossa on ilmeisesti vaihdevuosi iloja, ennen karvojen tippumista, iiks. 🙂

      Nyt kuuntelen juuri Take on me. 😉 Ihana kappale, voi nuoruus. <3

  • No minulla ei tuollaisia ongelmia ole koskaan ollut, jaloissani on vain kaksi aluetta, joihin ehkä tulee talviaikaan vaaleita ihokarvoja…toisaalta ei haittaa vaikka jalkoihin tulisi, ne saa piiloon! Mutta joillain kasvaa leuassa sellaisia noita-akkakarvoja, ihan kauheita – tyttäret tekevät asiasta kauhistuneina leukakarvaratsian käydessään, saalis on usein melko vähäinen, lähes olematon 😀 Onneksi ei kuitenkaan olla kuin neuvostoliittolaiset kuulantyöntäjät karvoineen päivineen 😀 😀 😀

    • Huoahhh täälläkin kasvaa leuassa ja niitä pirulaisia ei aina huomaa! Sitten ulkona liehuvat auringon valossa… Heh ehkä olen jotain sukua venäläisille kuulantyöntäjille, hih.

      <3

  • Buahahah! Voihan karvat! LOL! Täällä kans tänään katsoin kainaloita siihen malliin, et hohhoijakkaa…ja mä oon viel vapailla markkinoilla ;D

    • Niin tuntuu ja vielä pitkiksi, hui niiden kanssa. 😉 Niin minäkin inhoa, on kurjaa hommaa ja sen jäkeen saa raapia itseään minkä ehtii. 🙂

      <3

  • En ole koskaan ajellut säärikarvoja, koska minulla niitä onnekseni ei ole. Kainalokarvat otatan kosmetologillani pois vahalla muutaman kerran vuodessa. Seuraavan kerran 2.1.17 (lähden ulkomaille 10.1.17, siksi juuri nyt). Kasvoissani näkyy hentoista vaaleaa nukkaa, mutta niitä ei, kosmetologini neuvosta, ajella missään tapauksessa millään konstilla pois, koska ajeleminen voisi vahvistaa ja lisätä karvojen kasvua kasvoissa.

    Jos mulla kasvaisi säärikarvoja, niin en todennäköisesti ajelisi niitä ollenkaan, koska olen niin laiska.

    • Juu siitä nukasta voi tulla parta, sinulla on viisas kosmetologi. En osaa edes kuvitella miltä tuntuisi, jos ei olisi säärikarvoja. Meidän vanhimmalla tyttärelle on todella vähän ja hyvä niin, ei niitä kenellekään soisi kyllä.

      Sama, niin laiska ja on aika kova homma siinä.

      <3

  • Ai mikä mehukas jännitysnäytelmä : ) Karvan katkuiset naurut sain! Hih, mulle ei tuota tuskaa epiloida muutaman viikon välein, karvakammoinen kuin olen…mut ei varmaan kumppani huomauttaisi vaikka jäisikin väliin…eli pitkälti omaksi ilokseni ajelen!

    • Juu miehen huomautuksesta tuli oikea lumipalloefekti. 😉 Pehmeneekö ne siitä epiloinnista ne karvat, tuli vaan mieleen ja ehkä jopa katoaa hiljakseen.

      Ihania lomapäivien jatkoja Heli <3

  • Minun säärikarvani ovat yhtä mustat kuin hiukseni, joten pakko ne on ajella ja useamman kerran viikossa, alan muuten muistuttaa apinaa ;D

    Tosin talvella varsin kätevää, kun on villahousut omasta takaa ;D

    • Meillä on kumpaisellakin jouhimaiset hiukset eli karvatkin taitaa olla sen mukaiset. Hih todellakin on yksi ylimääräinen kerrasto, ;O ihana sinä. <3

  • Voi herttileili,olipas jännä tuo musiikkivideo!En sitte yhtään muistanu tota juonta :)Aamulla kun meikkasin suurentavan peilin edessä,niin kattelin poskiani,niissähän on vähintäänkin nukka,ettensanoisi kertakaikkinen parranalku! Vai olisko se vaan se posken nukka,mistä Paulakin laulaa tummat silmät jne. Viikset on pidemmät,mutta enoo uskaltanu edes nyppiä,siinä pelossa,et ne alkais vaan innostuun kasvaan uutta ja parhaassa tapauksessa vielä tummina versioina (tummien silmien sijaan):)….koskahan alkaa kasvaa korvatkin,ainaski vanhoilla miehillä joillain on selvästi suurentunu….voi tätä naisen elämää…ja näistäkin "haasteista" olitkin jo tuttuun tapaasi keksinyt sen positiivisen puolen…että oikein ylimääräinen kerrasto :)))))))

    • Niin nostalginen kappale ja videokin. <3 Ihanaa, kun vinkkasit siitä. 🙂 Juu ei saa käyttää suurentavaa peiliä, siitä tulee pahalle mielelle ja tosiana sen karvakasvunkin liian helpolla bongaa. 🙂 Viiksien nyppiminen sattuu kamalasti, joten olen luovuttanut. Juu korvat kasvaa ja nenä, kaikki kasvaa minkä ei pitäisi kasvaa.

      Hih kyllä ylimääräinen luomutalvikerrasto. 😉

      Ihanaa iltaa Kiisu <3 Kiitos sydäntä lämmittävistä hauskoista kommenteista. <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud