Pahin naamakuva ikinä ja viikko yhtä mollisointua

Tänään on huono päivä ja on ollut huono viikko, ei siis mitään merkittävää, vaan kaikki on vaan tahmaisen tahmeaa. Kolmen viikon influenssan siivittämä makoilu sulatti aivot ja tuntuu, että kaikki on yhtä sekoilua ja pienimmätkin asiat saavat jättimäiset mittasuhteet!

Otetaan nyt vaikka ihan hölmö pieni esimerkki. Vaihdoin lauantaina lakanoita ja ne menivät tietenkin väärinpäin eli päätyihin jäi liian vähän lakanaa laitettavaksi sijauspatjan alle. Ei kun uudelleen koko homma. Sitten aloin miettimään mihin laitoin likaisen alulakanan ja huomaan pitäväni kädessäni puhdasta alulakanaa eli jepulis laitoin kahteen kertaan takaisin likaisen lakanan!(tätä kirjoittaessa juuri muistin, että pyykit ovat olleet koneessa koko päivän, hyi ne haisevat varmaan jo märälle koiralle)

Eilen olin sitten Helsingissä ja parkkihallissa miltei peruutin toiseen autoon, koska muistelin, että autossani on parkkitutkat, mutta nehän olikin siinä vanhassa autossa. Uudessa autossa on takapuolen lämmitin ja jos saisin valita, valitsisin pepunlämmittimen siltikin, vaikka peppu lämmitettynä voi tulla aika kalliiksi, jos satun peruuttamaan jonkun toisen autoon. Ehkä pahinta oli, että ajattelin eilen ajaessani kotiin, että onneksi omassa autossani on peräkoukku, niin se ensimmäisenä vaurioituisi tuollaissa pienehköissä tömähdyksissä. Siis eihän tässä uudessa autossa ole sitäkään ja sitä paitsi se peräkoukun asentaminenhan maksaa useamman satasen! Jep influenssa vei aivot. 

Viime viikolla, kun tulin Pärnun reissulta ja nappaisin seuraavana päivänä, kolmena yönä yhteensä nukutun 12tunnin jälkeen, yllä olevan fiilistelykuvan, niin kamera minua aika lailla kyllä järkytti. Kameran asetukset olivat väärin päin ja kamerasta tuijotti tuo alla olevan kuvan peto tyytymättömine ilmeineen! Huulipielet eivät voi tuosta enää alemmaksi valua…

Kaiken kukkuraksi tulin tuosta alla olevasta kuvasta varsin suruisaksi, koska jouduin äkkiseltään itsesäälin taifuuniin ja aloin miettimään ja säälimään omaa rakasta ukkelia. Mietin miten ukkeli voi rakastaa minua, jos joka aamu aamulärvini näyttää tuolta.. Mietinpä siinä sitten niine vähineni unineni jo kenties hieman harhaisen psykoottisesti, että mitä jos ukkeli ei rakastakaan minua, että vain luulen niin. Jepulis itsesäälihän se otti vallan.

Taas täytyy todeta, että naisen mieli on yllättävänkin harhaileva ja se seikkailee välillä sellaisia polkuja, ettei itsekään pysy perässä. Alla olevalle kuvalle kaikessa järkyttävyydessään saa toki nauraa, sille on hyvä nauraa, sillä mitä muuta oikeastaan voikaan tehdä, noh itkeä. 😉 

Tänä aamuna vein tyttären hammaslääkäriin, oikomistarkastukseen. Ei tule toiselle rautoja, purenta on oikein erinomainen, mikä oli mahtava uutinen. Joitain hampaita, joiden pitäisi olla jo ilmestynyt, ei kuitenkaan vielä näkynyt ja tytär passitettiin röntgeniin mikä toista pelotti aika kovin. Sydänlapsena tyttärellä on erinäisistä rönkläyksistä tietynlaisia pelkotiloja, mitä tulee lääkäreiden tekemiin tutkimuksiin. 

Ennen röntgeniä piti ottaa korvakorut pois, ne mitkä laitettiin muistaakseni 2kk sitten ja joiden kanssa harjoituskorvisaika meni loistavasti. Mitä silmäni tänään sitten näkivätkään, korvalehtien taustanappien kohdalla oli rusinan verran kovettunutta mömmöä! Mietin millä ilveellä ne korvikset edes irroitetaan ja toinen on vielä aivan paniikissa ja itkeä tirauttaa muutaman pienen kyyneleenkin ja sanoo, ettei ole uskaltanut mömmöistä sanoa. Samalla hetkellä syyllisyyden miekka oikein iskee sydämeeni ja ajattelen, minunhan olisi pitänyt ne tutkia ja mömmöjen perään kysellä, ei lapsen vastuulla ole niistä edes kertoa. 

Irroitin kuitenkin korvikset ja verta tuli aika paljon. Korvat eivät kuumottaneet, eivät olleet turvoksissa tai haisseet mädälle, mutta jotain epämääräistä settiä ällötykseen asti tuli kasakaupalla. Omassa mielessä tapahtui samalla notkahdus, kyllä olen surkeista surkein äiti, koska en ole tarkastanut korvia enää pariin viikkoon, kysynyt toiselta vaan, onko korvalehdillä kaikki hyvin. No ei ollut hyvin ei. Noh toisaalta, jos lapsi on valmis korviksiin, niin pitää lapsenkin niistä vastuuta ottaa mieleni seikkaili, mutta silti tiesin sisimmissäni, että äidin se pitää huoltaa ja hoitaa..

Vein hammaslääkäri kurjuuden jälkeen, side poskessa ja korvassa olevan lapseni kouluun ja tunsin oloni maan matoseksi, juuri tuollaiseksi happamaksi rusinaksi, joka todistetusti katsoo tuosta kauhuvalokuvastakin. Kamalinta on, ettei se mikään kauhukuva ole edes, vaan silkkaa todellisuutta.

Päätin sitten oikaista ja lohdukseni laittaa sumpit kapselikoneella eikä kahvinkeittimellä ja unohdin sitten laittaa mukin alle. Oli parempiakin kuvia kyseisestä episodista, mutta koska tänäänkin on epäonnen päivä, kuvat katosivat puhelimestani. On lauantaista asti ollut uusi puhelin ja liekö sekin osaltaan kupannut aivoni. 

Tälläistä sattuu, tälläistä on elämä ja onneksi on huumori, itselleen voi nauraa ja saa nauraa, koska muuten alkaisin vihaamaan itseäni ja loppu olisikin yhtä suruisaa mollisointua. 

Oli vielä jokin jymymoka viikon sisällä, mistä piti kirjoittaa tänne, mutta en muista mikä se asia oli. Eli kaiketi onnellisia ovat unohtelevaiset. 

Mitäs teille on sattunut siellä viime viikolla. Tuleeko näitä surkimus, huono äiti, huono puoliso fiiliksiä teillekin usein?

Iloisempaa iltaa kaikille ja yritetään huomenna taas uudelleen, jos yksi päivä menisi möhlimättä ja tulisi vaikka hyvä nassupäiväkin, jos se nyt vaan enää tässä iässä on mahdollista. 


78 thoughts on “Pahin naamakuva ikinä ja viikko yhtä mollisointua”

  • Sulla on ollut ilmeisesti Murphy seuranasi kokonaisen viikon, kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa, usko pois. Välillä elämä vaan on niin pohjalukemissa tai ainakin se tuntuu siltä, kunnes huomaa et hei elämähän on ihan laiffii. Sori, mut onks tuo kuva oikeesti susta, mitä ihmeen kasvohoitoja olet siellä Pernussa saanut, ei vaiskaan, onneks meillä tätiihmisillä on noit purkkeja, mistä läträtä ehostuksia. Parempia päiviä toivotellen <3

    • Hihi on tuo kuva musta, kyllä on moninaiset kasvot vai mitä. 😉 Kiitos niin paljon ja niin samaa mieltä, onneksi on kosmetiikka 😉

  • Olen itselläni huomannut, että mitä enemmän univajetta, sitä enemmän huono-sitä-ja-tätä -fiiliksiä. Jos jotain positiivistä, niin onneksi kaikki surkeudet kasaantuu ja sitten voi taas nauttia elämästä vähän paremmilla sävelillä, eikös!

    Ja aivan ihana selfiekuva! Sä näytät ihan samalta kuin mä, kun puhelinta plärätessä väärä kamera vahingossa menee päälle. 😀

    • Niin totta, univaje saa säheltämään ja kaikkeen menee moninkertainen aika. Hihi ihanaa kuulla, että siellä on naamakaima. 😉 Kivaa viikkistä <3

  • Vaikka oisin nukkunut yön hyvin, niin aamu + peili ei oo sit yhtään hyvä yhdistelmä omalla kohdalla 🙂
    Lähipäivät on mennyt täällä yllättäin hyvin… vain yksi lasi rikki ja yksi epävarma kirjeen postitus (toivottavasti se on mennyt perille). – Nyt toivotaan parempia päiviä ja hymyillään <3

  • Heh, mäkin tein tänään kiukkupostauksen. 😀
    Mutta. Olit niin iloisen oloinen eilen, etten arvannut ollenkaan sinulla olevan huono viikko. Itse olin ihan ylikierroksilla, ehdin nukkua yöunia 2 tuntia ja hihittelin menemään silmät kirvellen ja tukka laittamatta. Huhhei!
    Korviksista. Minulla on edelleen "pallerot" reikien kohdalla. Otin ne 22 vuotta sitten. Harjoituskorvikset kun otettiin irti, tuli kaiken maailman mönjää ja äitini paineli korvikset sen mätäpaakun läpi, etteivät olisi menneet tukkoon. Sattui ihan hirveästi ja kesti kauan ja itkin ja huusin ja ajattelin, että pakko kärsiä kun korvikset haluan. En silti pahalla muistele äitiäni tai ajattele, että hänen olisi pitänyt huomata miten ne tulehtuivat. 😉 <3

    • Juu se väsymys oikeastaan alkoi kulminoitumaan saman päivän iltapäivällä vasta ja lopulta viikko alkoi tuntua ihan mahdottomalta Voi sinua kaunotarta, miltä 2-tunnin yöunien jälkeen näytit eli kauniilta.

      Juu meillä nyt annettiin mennä umpeen, koska lapsi niin itse halusi. Ehtiihän ne myöhemminkin.

      <3

  • Huonojen päivien jälkeen tulee hyviä päiviä mä uskon niin <3 Ja välillä kun itsekin noissa huonoissa päivissä rypenyt huomannutkin yhtä äkkiä että jotain pientä ja positiivistakin hei tapahtuu ja nousee taas suu pielet ylöspäin <3 Iloa ja hymy sinun loppuviikkoosi <3

  • Näkisitpä van millainen hirviö meidän peilistä aamulla kurkistaa!
    Onpa ollut vastoinkäymisiä kerrakseen sulla ja tytön kipeät korvat varmaan ne pahimmat. Voiskohan olla niin, etteivät tuollaiset nappi-malliset korvikset hänen iholleen sovi? Itse en voi sellaisia käyttää, kun heti tulee korvalehdet kipeiksi, kun se taustanappi on liian tiiviisti ihossa kiinni. Renkaiden kanssa ei ole mitään ongelmia.

    Parempaa viikon jatkoa sinulle!

    • Loistava vinkki! Omalla kohdalla kaikkien korvisen kanssa korvalehdet aina kipeytyy, tosin voi johtua, että käytän niin harvoin.

      Kiitos Kristiina ja kivaa viikonloppua <3

  • heippa..kaikkihan me ollaan tuossa samassa veneessä, älä huoli:)
    ja sitä paitsi kotisi näyttää oikein kivalta ja kodikkaalta!
    t.sari

  • Ihana kuva 😊 Mulla tulee just tuollaisia kuvia, jos joku nappaa ilman lupaa kuvan 😄 Itse sitten kauhistelee niitä. Kiva, kun tyttösi ei tarvinnut rautoja. Kyllä ne korvareiät saadaan vielä kuntoon ❤👍

  • Mikä hassu 'ei menny ihan putkeen' ilme, mutta hymyn sait tuolla irtoamaan täällä : ) Mä olen ottanut äitiyden kanssa aika rennon asenteen, en voi olla kaikessa täydellinen, enkä koe syyllisyyttä vaikka antaisin silloin tällöin purkkiruokaa tai liikaa komentaisin…Olen kuitenkin paras äiti mun lapselleni : ) Kaikesta huolimatta huippua keskiviikkoa ja toivottavasti pian nähdään!

    • Ihan parasta, jos sain hymyn aikaiseksi <3 Olet niin paras ja niin me kaikki ollaan <3 Sofian kanssa olen vaan niin herkillä, on kokenut elämässään niin paljon ja Sofian pelkotilat saavat minutkin niin tunteille. Itki vielä illalla tunnin kainalossa asiaa ja hoki pari kertaa, miten kovin rakastaa äitiä. <3 Kyllä se palkitsi ja toisaalta muistutti juuri kaikista sydänjutuista ja samasta pelosta. Muista hommeleista en ota niin kovin stressiä, mutta tuo lapsen pelko ja hätä, se käy tunteilla ja koskettaa omiakin kipupisteitä. <3

      Ihanaa viikkistä <3

  • Minusta tuo kuvasi on aika hellyttävä ja sympatiat heräävät:)
    Minun mieleni on kovin ailahtelevainen. Aina olen ollut enemmän tai vähemmän tunteiden tuuliviiri. Voi olla monta viikkoa alavirettä, sekä määrittelemätöntä ja itsellekin käsittämätöntä mielipahaa, kunnes sitten elämä valkenee jostain yksittäisestä jutusta, kuten siitä, että hoksaa, ettei olekaan mokannut jotain asiaa niin pahasti kuin oli kuvitellut. Luultua pienempi moka onkin suuri voitto, juhuu:) En olekaan niin kurja otus kuin olin mielessäni suurennellut;) Mielialojen myllerrysten keskellä tosin välillä pysähdyn miettimään, että miten se ukkeli kestää tällaista perseelle ammuttua karhua ja itku-iitaa, mutta tuossa tuo hyväntahtoinen ja aina tyytyväinen ukkeli vaan jaksaa kestää kaikki ylä- ja alamäet:)

    Ihanaa iltaa, Tiia:)

    • Meillä naisilla ajoittain hormonit vie eli annettakoon se meille anteeksi. Mielestäni olet ihana tyyppi ja sen puolen miehesikin tunnistaa. Me naiset olemme niin ankaria itsellemme. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Kyllä se on niin, että keskiviikko on uusi maanantai, täällä ei kans mikään ole mennyt tänään putkeen. 😀

  • Oi ja voi, mikä viikko, tai sen alku. Joskus aina on näitä päiviä. Niitä tarvitaan!!
    Uskon, että olet jo enemmän häntä pystyssä, mutta naisena on kyllä aika makoisaakin joskus velloa kaikissa negaatioissa ja murheissa. (Hormonaalista??)

    Itse vietin vapaapäivää ja harmittelin kun takka ei meinaa syttyä. Korjasin sitten paria puuta vähän parempaan asentoon. Luonnollisesti paljain käsin sinne jo sytytettyyn takkaan… ajattelematta pennin vertaa, että puut on voineet jo TOISELTA puolen punastua ja lähteä kytemään. Sitä pohdin mehevä rakkula etusormessani.

    Kyllä se tästä!!

    Iloa ja valoa!! =D

    • Voih apua ja tekevälle sattuu, toivottavasti ei tullut kovin kipeäksi. Kiitos niin paljon kannustuksesta ja iloista sunnuntaita ihana Vivi <3

  • Voi voi minkälainen alkuviikko onkaan sulla ollut. Kyllä korvisreiät tulevat kuntoon, ja tyttö on taas iloinen, kun on reiät korvissa. Parempaa loppuviikkoa ihanuus!

  • Tiia, kirjekuorilakanat ja aina riittävät, pysyvät paikallaan etc. En voi enää kuvitella elämää ilman niitä. Olen ostanut Hobby Hallista useita erikokoisiin sänkyihimme ja olen tosi tyytyväinen. Myös meidän aikuiset nuoret käyttävät vain niitä:)

    No, kuka sitä itseään aamulla peiistä tunnistaa. Lenita tokaisi vuosia, vuosia sitten, että 'vuosi vuodelta ylösrakentaminen kestää yhä kauemmin.' R. kysyi aamulla, tai siis joskus klo 11.30, että kaunko minulla vielä menee. En ollut aloittanutkaan, joten sanoin: Tunti. Siis nyt se on tunti, parin vuoden päästä ehkä kaksi tuntia…

    Voi Tiia, noita autojuttuja piisaa:) Joko olen kertonut, kun lähdin viemään aikanaan Meriä ja parasta ystväänsä kaupunkiin ja otin kyytiin takapenkille liftarin. Ei ole tapana, mutta varhaisteinit kiljuivat, että 'waude, iiiik, ota tuo kyytiin!' OK, sitten kävi ilmi, että nuori mies olikin tullut saarellemme Alvar Aallon takia eli hän oli tuleva arkkitehti ja niitä täällä pyörii…Saavuimme kaupungin ekoihin valoihin ja juttelin innokkaasti vihreäsilmän kanssa takapenkille peilin kautta. Sitten valot vaihtuivat ja painoin kaasua, mutta auto menikin takaperin eli oli vahingossa pakki päällä…Olisit nähnyt minkäkokoinen nainen tuli ulos takanani olleesta autosta: Myönsin heti! Siitä sain hirveät 'kiitokset' sitten R:lta eli kuulemma noin ei kuulu etc. Eipä mitä, meidän auto oli hyvin uusi, mutta nyt siinä oli jo kolhukin.

    Mitä nainen tarvitsee kuin unta, kukkia ja rakkautta! Untauntaunta<3

    Merillä yrittivät korvalehdet reagoida ja minusta tulikin sitten vähän maaninen äiti eli tytär putsasi korvisreikänsä mun nähden ja usein ja minä puhdistin korvikset.

    Onnea ettei tullut rautoja<3 Meille tuli yösellaiset.

    Pahin moka ikinä oli kun R. oli työreissulla USAssa ja minä olin ilmoittanut, että keskityn lukemaan Emily Dickinsonia, joka on osin muinaisenglantia enkä välttämättä pidä puhelinta auki. Noutaja solahti heti meidän uuteen vuorikausirytmiin enkä halunnut tavata ketään. Joskus torstaina vilkaisin puhelinta ja siellä oli kymmeniä viestejä enkä heti tajunnut, kuka ne oli lähettänyt. Mietin, että 'R. who?' Sitten tajusin ja soitin heti takaisin! Seuraavalla kerralla annoin soittoajat ja sitä hän jaksoi kertoa kaikille ympäriinsä, jotka ikinä jaksoivat kuulla ja kyllä firmassa oli hauskaa. En yhtään tajunnut…Soittoajat ovat fiksu juttu, sillä mun telefooni on aina äänettömällä paitsi jos vaellamme jossain tavaratalon tai marketin eri osastoilla.

    Tuo vika voisi melkein olla jostain brittisarjasta, paitsi, että se on totta.

    Tiia, huomenna on torstai ja se on aina toivoa täynnä: "Tomorrow is another day."

    <3

    • Nyt tutustun noihin kirjekuorilakanoihin, kiitos Leena vinkistä. <3 Lenita on niin huippu ja suora tapaus. <3
      Tuo liftarijuttu on tosi symppis, mutta Leena ei silti saa ottaa liftareita kyytiin, muista se <3

      Voi mahoton tuo pahin moka, Leena saat aina nauramana ja oikeasti vain meille voi käydä noin, hih.

      Ihanaa päivää superleena <3

  • Täällä myös ihan Super Paska viikko (SPV) ja mun kuva voittaisi – jos siis sen ottaisin – sun kuvan kaikesssa ikävässsä autenttisuudessaan. Niin näkyy naamassa koko viikon masis, herkuttelu ja ankeus.

    Sinä olet kaunis ja ihana. Muista se!

    • Oot niin kaunis, etten usko, mutta ymmärrän tunteen ja jaan sen. Niin sinäkin ja sinulla on vielä maailman valloittavin hymy. <3 Ihunaa päivää <3

  • Olen aina ihaillut sinun heittäytymistä ja teen sen saat =). Olet ihana! Kyllähän sitä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä, mutta en muista. Niin se muisti meitä hellii, ettei mokia jaksa kauaa murehtia. Paremman viikon jatkoa sinulle <3!

    • Oi kiitos niin paljon Katinka ja olen sinut ulkoisen monsterini kanssa. <3 Ihan niin totta ja pitää Lady of the Messin viisaiden sanojen siivittämänä kiittää illalla päivän aikana tapahtuneista hyvistä asioista, niitäkin aina tapahtuu, vaikka aamukahvin ensi siemaus, kissan kehräys, lapsen halaus, mieheltä suukko.<3

      Ihanaa päivää <3

  • Voi sinä ihanuus, olet mahtava ihminen ja äiti, muista se <3 Ja kieltämättä kevyet naurut taas tästä vetäisin, sun tapa kertoa on vaan niin paras 😀
    Parempaa viikkoa ja kohta nähdään!

  • Joo, nauroin kuvaasi,koska näin itseni siinä. Välillä olen vahingossa ottanut selfien ja silloin se näyttää samantyyppiseltä 😀 itellä vaan ei ehkä olis pokkaa julkaista. Pojot sulle! <3

  • Kyllä naurattaa, mutta tuli tarpeeseen, kiitos;) Kyllä se vielä iloksi muuttuu, usko vain!! Toivottavasti tytön korvat paranee vauhdilla! Ei äitikään yli-ihminen ole, että kaiken näkee ja hoksaa. Hyvää loppuviikkoa Tiia.

  • Voihan sua – onpas mennyt kaikki mollilleen <3 Vaan siitä tämä netti on hyvä, että voidaan antaa ja saada vertaistukea – kuten edeltä voi hyvin lukea. Aika monen meidän nassu on huonojen yöunien jälkeen ja osalla meistä ilman niitäkin sellainen, että sitä aamuista peilikuvaansa kyllä pelästyy. Parempi katsoa vähän kauempaa ja ilman silmälaseja.
    Mutta pakko on myöntää, että enpä taida enää kadehtia sinun kauneusmatkaasi;)
    Ja juu – huono äiti, huono vaimo ja huono ihan kaikkea pilkistelee välillä täälläkin. Joskus näyttäytyi enemmänkin vaan nykyisin ei enää ihan niin usein. Vanhuudessa on se hyvä puoli, että ihan kaikkea ei aina muista murehtia;)
    Parempaa huomista sinulle, ihaNainen Tiia <3

    • Vertaistuki täällä on niin suuri ja asioista kirjoittaminen auttaa. <3

      Hihi juu olen sellainen stressaaja, että matkoja ennen jne, aina nukun huonosti, en vaan ymmärrä miksi. Matka olisi voinut olla ihanan rentouttava, mutta oma mieli teki taas tepposia. 🙂

      Ihan niin totta, vaikka aina tulee pistoksia tehdyistä ja tekemättä jättämisistä, nainen on aina ankarin itselle. <3 Minkä suo muille, voisi suoda itselle. <3

      Ihanaa sunnuntaita ja olen mukana kiitän päivän päätteeksi lupauksessa. <3 Halit ihanuus <3

  • Voi muru sulle se kyllä aina kans sattuu. Meillä Pipunalle koitettiin kahteenkin otteeseen noita korviksia ja vaikka hoidettiin niitä juuri tasan ohjeiden mukaan, ostettiin sellaiset korvikset mitä suositeltiin jne niin tuntui että korvat mätänevät päähän. Aikani jaksoin niitä hoitaa mutta kun mätäpäise korvalehdessä kasvoi ihan liian suureksi päätin että nyt saa riittää.
    No mitä mulle muuta kuuluu, haluatko todellakin tietää? Vittumaisen paskat ihmiset anonyymeineen pilaa ihmisen elämän, sellaista minulle kuuluu. You know. Kaikki hokee että anna mennä toisesta korvasta ulos jne mutta jos sinua on loukattu sydänveriä myöden niin miten voit antaa sen olla. Itkua on riittänyt ja mielipaha on maapallon kokoinen.

    • Juu meilläkin jäädään odottelemaan, kunnes on uudelleen valmis. Voi Pipunaa ja meidän Soppua. <3 Ei meidän pitää laittaa yksäriä ja kyllä täälläkin viikoittain joku yksittäinen ano käy ilon henkeä latistamasa. Voimahalaus murunen <3

  • Joku varmaan voisi ajatella, että olen huono äiti koska jätän vastuuta myös lapsille. Itse kuitenkin koen asian toisin. Minun tehtäväni on huolehtia siitä, että lapsille annettu vastuu on sen kokoinen, että he kykenevät sen kantamaan.

    Minä näen tuon korvisasian niin, että sinä hoidit vanhemman vastuusi olemalla kiinnostunut korvalehdistä ja kyselemällä niiden voinnin perään. Lapsen vastuu olisi ollut kertoa miten korvalehdet todellisuudessa voivat. Toinen vaihtoehto olisi kaiketi ollut, että lapselta ei olisi mitään kyselty vaan korvalehdet olisi tarkistettu vanhemman auktoriteetilla kyselemättä. Eli minä olen sitä mieltä, että turhaan ruoskit itseäsi tuossa korva-asiassa, vaikka ymmärrän kyllä hyvin, että asia keljuttaa. Niin keljuttaisi minuakin ja olisin pahoillani lapsen puolesta, vaikka hänen vastuullaan olisikin ollut antaa rehellisiä vastauksia. Se on vissiin kai sisäänrakennettu osa äitiyttä, olla pahoillaan lapsiensa puolesta vaikka varsinaista syytä itsessä ei olisikaan. Henkilökohtaisesti se on mielestäni yksi vanhemmuuden ikävimmistä puolista.

    Lisämaanantait on aina tosi ikäviä. Ihan kuin se yksi originaali ei muka olisi tarpeeksi!?! Minusta on ihanaa, kun ihmiset jakaa itsestään noita arjen hirviökuvia. Ihanaa se on siksi, että huomaa, että joku muukin näyttää ärjessa aina toisinaan hirviöltä, että se en olekaan vain minä joka onnistuu toisinaan näyttämään….no, kauhealta. 😉

    Tsemppiä ja sujuvuutta loppuviikkoon! 🙂

    • Juu tässä ilmeni, että lapsikin huomasi vasta ennen röntgeniä ne mömmöt, mutta ei ollut pitänyt huolta vaan on antanut olla vaan. Ehdottomasti liika syyllisyys on yksi ikävimpiä puolia vanhemmuudessa ja jatkuva huoli. Viisaita sanoja ja allekirjoitan kyllä.

      Tyttären pelkotila ja kauhu oli se, joka sai enimmäkseen tuntemaan epäonnistumista ja huonoa oloa, sitä niin vahvasti myötäelää lapsensa murheissa.

      Kiitos niin paljon ja hih, juu aikamoinen monsteri täällä asustaa. 😉

      Kiitos ja mukavaa sunnuntaita <3

  • Väsyneenä pikkuriikkinen kivi on vähintään Mount Everest, odota vaan kun saat nukuttua vähän pitempään vielä, niin palaat ihmisten kirjoihin. Itse olen väsyneenä oikea kainalohiiri ja erittäin herkkis.
    Mokailu tai muu sen tapainen, sitähän minä en tee koskaan. Ainakaan omasta mielestäni. Saattaa olla, että se onnistuu, mutta unohdan ne nopeasti :).

    Kivaa päivää, ihanuus!

    Ps. Ihan oot mun näköinen tuossa "hirvitys"kuvassa. Itse asiassa mä näytän tuosta kulmasta ja erityisesti aamuisin vielä kamalammalta. Mutta siitäkin viis.
    (Vitsit, mähän olen vallan ylpeä asenteestani :D)

    • Vaikea uskoa sinusta kaunottaresta, ��olet ihan.oikeassa nyt kahdet normaalit yöunet takana ja olo kutakuinkin normaali.

      Suloista sunnuntaita ihanainen������

  • Varsinainen surkeiden sattumusten sarja. Onneksi pohjalta ainoa suunta on ylöspäin eli isot tsemppihalit sinne 💕

  • Ihana postaus Tiia kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Ajattelin kun näin naamakuvasi, että onneksi meitä on muitakin aamu-hirvityksiä 😉 Siis ei millään pahalla. Minä säikähdän aina kun näen itseni aamuisin peilistä saatikka jos puhelimen kamera jäänyt väärään asentoon ja joku kauhea akkeli sieltä tollottaa takaisin. Oi kultainen nuoruus – sitä ei saa takaisin.

    Minulla jotenkin pitkään ollut todella saamaton olo kaikin puolin. Mikään ei siis huvita, ei sitten millään. Olen ajatellut, että se on nämä hilma-vuodet, jotka latistavat mielen ja kehon. Kyllä tämä naisen elämä on niiiiin kivaa. Ihanaa kuitenkin, että kevättä kohti olemme menossa. Päivät pitenee ja ihana valon määrä lisääntyy. Kunhan siitä pääsen taas yli kun jokakeväinen ilmiö rupsahtaneesta olemuksestani tulee kuntoon. Ehkäpä pieni kevätvaatteiden shoppailu auttaa tähän 🙂

    Ihanaa torstaipäivää – sehän on toivoa täynnä!!!

    Terkuin, Johanna

    • Ihana ja sydämestä ottava kommentti. <3

      Juu kyllä sitä varmasti asioita tulee kipuiltua, koska vanhenemisen kiihtyminen näkyy niin selkeästi ja ns.hyviä naamapäiviä ei enää ole. Ehkä se ajan kanssa helpottaa, kun pääsee asian kanssa sinuiksi.
      Parempia ja valoisampia päiviä Johanna. <3

  • Aika 'paha' tuo selfie 😉
    Hei Tiiaseni, olemme vain ihmisiä ja vietämme normaalia elämää…kaikkea sattuu!
    ja mietippäs jos mitään ei tapahtuis, niin oisko kivaa vai super-hyper tylsää????!!!!

    Tsemppiä ja halaus <3

  • Voi sua… ♥ Välillä on näitä mollissa meneviä jaksoja. Täälläkin tahmeaa tällä viikolla. Ensin pms ja sitten menkat, huuliherpeskierre ja kauhea yskä plus kerrassaan kulahtanut olo. Eilen illalla vielä vaivuin syvään itsesääliin, kun näin telkkarissa vanhan luokkakaverini, joka oli väitellyt tohtoriksi ja vaikka mitä. Tuli itselle sellainen olo, että olen surkea ja epäonnistunut maan matonen, ja KAIKKI muut on jotain hienoa – kenellä on hienot tutkinnot, kenellä upeat talot ja kellä toinen toistaan hienompia matkoja. Velloin sitten puoli yötä itsesäälissä ja ajattelin, että ole kerrassaan mitään. Lopulta nukuin kehnosti ja näin kamalia painajaisia. Aamulla tietenkin olin kiukkuinen, ärhentelin lapsille ja tunsin sitten itseni ihan huonoksi äidiksi. Ja joo, näytänkin ihan väsykulahtaneelta ja voin hyvin eläytyä tuohon sun kuvaan 😀

    Mutta täältä taas ryömitään kohti parempia fiiliksiä ennen pitkää, eikös joo. Tsemppiä ja haleja sinne! ♥

    • Voi sinua rakas, tässä neuvo, älä vertaa itseäsi muihin ja koskaan et tiedä mitä toisten elämässä aidosti kuuluu. Harva,säilyy murheitta.

      Paljon voimahalauksia ihanuus <3

  • Kyllähän jokainen itsestään rumia kuvia saa aikaiseksi, mutta harva niitä tänne uskaltaa laittaa. Siinä olet ainutlaatuinen;) Hauska niitä on katsella ja todeta että en ole ainut jota kamera vihaa =D
    Välillä saa ollakin huonoja päiviä, ei aina voi olla mukavaa ja onnistumisia päivä täynnä. Jos kaikki päivät olisivat samanlaisia, niin johan siihenkin kyllästyisi.
    Ihailen aina näitä kuvia kodistasi, tuommoisessa minäkin haluaisin elää ♥

    • Ihana Sude kiitos, itselleen tekee hyvää nauraa ja omat pelot on hyvä kohdata. <3

      Voi Sude kiitos ja sait taas miettimään, että kiitollinen saan olla monesta.

      Suloista sunnuntaita ihana Sude <3

  • Höpöhöpö, pebanlämmitintä ei vaihdeta. Sitäpaitsi mun peruutustutka huuta heti kun pakin laitan päälle, onneksi on niin iso auto ettei ihan heti huomaa jos vähän tömähtää 😉 😀 Parhaat rumakuvat tulee, kun vahingossa kamera menee päälle just kun on laittamassa yömyöhään herätystä seuraavalle aamulle 🙂 Puspus, olet ihana <3

    • Juu peppulämmitintä en vaihda mihinkään, se on ihan paras.

      Juu oon ottanut niitä iltakuvia ja hui kauhistus, enpä ole niitä rohjennut edes julkaista eli pahemmaksikin tuosta kuvasta voi mennä. 😉

      Pusuja ihanuuspakkaus

  • Voi sinua! On kyllä ollut aikamoinen viikko sinulla. Toivottavasti nyt jo menee paremmin. pieleen menevillä asioilla on kummallinen taipumus kasaantua samalle päivälle tai viikolle.
    Ja et kuule voi arvata, millaisia otoksia minusta saa välillä. Sellaisia, joilla voisi ihmisiä ja eläimiä pelotella.
    Kivaa ja toivottavasti aurinkoista loppuviikkoa! <3

  • Vedet silmissä täälä nauran ja hoidan influenssan kourissa olevaa lasta. Ihanaa kamalaa arki komiikkaa!hanna

    • Ihan parasta, jos naurattaa, koska sittenhän kaikella tällä kauheudella on tarkoitus. Toivottavasti siellä parannutaan pian ja pääsette arkirytmiin.

      Mukavaa sunnuntaita <3

  • Oohnoo!! Itsesääliin vaipuminen on pahinat! TIEDÄN sen, koska olen rypinyt siellä viimeisen viikon!

    Vähäiset yöunet tekee pahaa ja silloin mielikin on ihan muualla missä sen pitäisi!

    • Kyllä, ilman unta mieli ihan vajoaa synkkyyteen, vaikka muutoin asiat olis hyvin. Anteeksi viiveellä vastaaminen. Ei pitäisi mobiililla menoissa julkaista kommentteja. <3 Muisks <3

  • Aivan mahtava rehellinen teksti! Mullakin on noita päiviä ja samanlaisia naamakuvia haha. Halit, onneksi elämä menee vähän ylös alas niin saamme sitten nauttia niistä hienoista päivistä/viikoista näiden ei-niin-hyvien jälkeen 🙂

    /Heli

    • Voihan meidän nassut sentään, mutta hei minkäs sitä omalle nassulleen tekee, etenkin aamuisin. Välillä mietin, miten tuo ukkeli voi "rakastaa", kun katselee tuollaista nassua miltei joka aamu, hih. 🙂

      Kiitos niin paljon Heli ja ihanaa päivää <3

Vastaa käyttäjälle Hyvä Mieli Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud