Pärnuun kauneusmatkalle ja jännittämisestä

Pärnuun kauneusmatkalle ja jännittämisestä
Tänään matkaan Pärnuun parin muun bloggaajan kanssa kauneusmatkalle ja jännittää jotenkin epätavallisen paljon. Olo ei ole vieläkään parhain tuosta 3-viikon influenssasta ja se osittain nakertaa itsetuntoa. Toinen seikka on se, että kun sairastaa 3-viikkoa ja makailee vaan sisällä, ihmisestä muotoutuu ihmisarka ja mökkihöperö.

Kolmas ja kaikkein totuudellisen seikka taasen on se, että olen aina ollut aikamoinen jännittäjä. Jos happeninkejä on paljon, pysyn sellaisessa ihmisvireessä, ettei niin paljon jännitä. Jos taas uusien ihmisten kohtaamisia ei ole niin tiuhaan, alkaa vatsanpohjasta oikein nipistelemään uusien ihmisten kohtaaminen.

En tiedä onko se sitä, että pitävätkö he minusta tai toisaalta pidänkö minä heistä. Tai sitä, että mitä jos kemiat eivät  kohtaa ja puhuminen on haastavaa. Olen myös joukon vanhin, kuinkas muuten ja voisin olla kahden muun bloggaajan äiti ikäni puolesta, ehkä tuokin asetelma hieman jännittää. Menen kuitenkin avoimin mielin ja äidillisellä asenteella. 🙂 


Aina myös joka kerta mietin, miettiikö ne muut, miksi tuo on kutsuttu, kuin jo lähtökohtaisesti ajattelisin, että kaikki muut ovat jotenkin parempia ja oikeutetumpia. Suurinpiirtein itse olisin saanut vahingossa kutsun, tyyliin tässä täytyy olla joku virhe? Kenties jännittämisen ydin kuitenkin on omalla kohdalla se, että jos toinen ihminen ei pidä minusta juuri sellaisena, kuin olen, minuna.

Jännittämisestä sen verran, että aina se etukäteisjännittäminen on ollut se juttu ja kun tilanteen kohtaa, niin jännittäminen unohtuu. Sitä sulautuu ja sopeutuu omaan rooliinsa ja aika nopeaan näkee miten kemiat porukassa toimii. Tänään kuitenkin jännittää tyypilliseen tapaani, ihan kuin lapsuuden pikkutyttönä, kun jouduin laulamaan luokan edessä ääneen, oli muuten ehkä elämäni traumaattisin kokemus. 


Nukuin muuten viime yönä alle 4t ja havaitsin jokaisen mikroäänen, talon sihinät ja suhinat. Ne vähäiset unet, joita katselin, olivat taas kerran yhtä maailmanlopun painajaista. Näissä tilanteissa huokaan hapekkaasti, eläköön turha jännittäminen. 

Peukut siten pystyy, että kaikki menee kivasti ja olen taas muutamaa ihmiskohtaamista rikkaampi. Se etten lähtisi, ei ole koskaan vaihtoehto. Kaikista kokemuksista oppii ja saa lisää rohkeutta ja itsevarmuus kasvaa hiljaa, kuin Iisakinkirkkoa rakennellen. Enkä halua jälkikäteen katua kotiin jäämistä, kuten nuorena jäin katumaan au pair mahdollisuutta Washingtoniin, koska pelkäsin ja ujostelin liikaa. 

Myönnän, että matkalle tarvitaan Superjuomaa, vaikka tuossa pullossa lukeekin ”lapsille”. 😉 Salaiset Superman sukkani jalkaan, niin niistä saan näennäistä voimaa. :=) Alla vielä kuvatodiste, että aikuisten oikeasti tämä kotioloissa kuvaaminen on aika haastavaa, sillä häiriköitä piisaa. 

Supervoimaa muuten flunssan aikaan ja muutenkin toki, olen saanut Roberts Berrien marjavalmisteista, jotka ovat sokeroimattomia ja makeus tulee vain marjoista ja hedelmistä. Vaikkapa mustikka maussa on peräti 139 mustikkaa yhdessä purkissa eli wau. Kaikki vitamiinit tarvitaan flunssan jälkilöylyihinkin. Roberts Berriet ja Muumi Berriet olen saanut blogiin. 🙂 Marjaherkkuja saa Citymarkettien ja K-Supermarkettien Hevihyllyiltä ja Roberts Berrie verkkokaupasta. Säilyvät huoneenlämmössä eli reissuun lähtee mukaan pari näitä. 🙂

Mukavaa keskiviikkoa kaikille ja olisi vertaistukena toki kiva kuulla, oletko jännittäjä ja onko joitain erityisiä tilanteita, joita olet jännittänyt todella paljon? Tai miten jännittämisestä pääsee eroon?


61 thoughts on “Pärnuun kauneusmatkalle ja jännittämisestä”

  • Kaikki menee hyvin! Kivaa reissua 🙂
    Ja tuosta jännittämisestä. Itse olen ollut kova jännittäjä aikanaan, sellainen, joka voi ihan pahoin ennen esillä oloa, mutta tietoisestikin olen hankkiutunut sellaisiin töihin, joissa joudun olemaan esillä: ryhmäliikuntaohjaaja, toimittaja, luennoitsija.
    Vielä 10 vuotta sitten en olisi voinut kuvitella, että pidän luentoa isolle porukalle, mutta kyllä vain, se on tehty monia kertoja.
    Tätä kohti olen mennyt pienin askelin ja siedättänyt itseäni jännitykselle. Välillä on pakko poistua sieltä mukavuuskuplasta, että tavoittaa jotain uutta!
    Ja toki ikäkin on tuonut varmuutta, en enää niin paljon ajattele, mitä minusta nyt ajatellaan.
    Pieni jännitys lisäksi on hyvästä, se antaa potkua ja pitää ihmisen skarppina.

    • Kiitos ihanuus, luin tämän aamulla aikaisin ennen lähtöä ja kyllä lämmitti.

      Arvasin, että sinulla jos jollain on konstit tähän. <3 Luento on minullekin jotain ihan hirveää tai yleisön edessä puhuminen. Mutta kaikkeen tottuu ja siitä saa rohkeutta, olet niin oikeassa.

      Kirjoitat niin hyvin, että "Välillä on pakko poistua sieltä mukavuuskuplasta, että tavoittaa jotain uutta!" Se on juuri noin ja siksi minäkin menen päin jännittäviä tilanteita. Onneksi ei jännitä enää itse tilanteessa. 🙂 Ihan totta jännityksestä on hyötyäkin ja se kertoo siitä, että asia on ihmiselle tärkeä tai sitä kunnioitta tai ei ota löysin rantein.

      Ihqua iltaa ja kiitos <3

  • Kaikki menee hyvin, tsemppiä! Ja sinä nyt olet sellainen ihanuus, että en ikinä voisi uskoa, että joku ei sinusta pitäisi.

    Itse jännitin myös nuorempana uusien ihmisten tapaamista. Mua jännitti se, että mietin aina nolaanko itseni ellen ensin tarjoa kättä "käsipäivää". Vai jos tarjoan, niin olisiko sittenkin parempi ollut vain sanoa moi ilman käsiä tai jos tarjoan kättä eikä sitä huomata. Noloa!
    Nykyään en jännitä, vähät välitän, mitä minusta ajatellaan ja kuka ajattelee. Kaikkien makuun kun en takuulla ole :). En myöskään ole sosiaalinen tapaus laisinkaan, joten ainoa ehkä, mikä mietityttää, onko mulla mitään sanomista vieraille ihmisille. Multa nääs sujuu tosi huonosti small talk.

    Loistoreissua sulle <3!

    • No sellaiset ihmiset ei ainakaan, jotka ei muutenkaan pidä kenestääkään, no ei vaiskaan kemiajuttuja nämä. 🙂

      Juu small talk ei ole oma juttu myöskään, mutta ihmiset kyllä tykkäävät puhua itsestään eli jos kyselee, niin moni avautuu ja siitä se sitten lähtee. 🙂

      Kiitos ihanuus ja toinen introvertti extrovertti mikä lie sekamelska lähettää terkkuja. <3

  • Mä komppaan edeltävää kommentoijaa (koska niin olisin itsekkin kirjoittanut). Hyvin se menee muru!

    Olet vain oma ihana itsesi – ja päivä menee omalla painollaan.

    Mä olen ollut elämäni ensimmäiset 30 v todella kova jännittämään ja toki vieläkin jännitän uusia tilanteita, mutta olen jollain tasolla oppinut luottamaan. Että ihmiset ovat kivoja kun niille on kivoja. Että joidenkin kanssa synkkaa paremmin ja toisen kanssa vähemmin. Että ihmiset ovat kaikkialla ihmisiä, inhimillisiä, usein kuitenkin aika ihania.

    Anna muru siipiesi kantaa! Ihanaa päivää!

    • Juu ei sitä muuta voi olla, kuin oma itsensä, muutoin kävisi aika raskaaksi. Ihan juuri noin, viisaita sanoja, mutta kaikki eivät ole aina kivoja ja silloin hämmennyn suuresti. Mutta kaikenlaista. 🙂 Kiitos ihanuus ja kivaa iltaa <3

  • Minä olen usein myös ajatellut monesta blogini kautta saamastani kutsusta, että kuinka tämä nyt minulle on tullut ja onko tässä virhe. Ja kun olen uskaltautunut paikalle oikein kivaan tilaisuuteen, olen edelleen ihmetellyt, että mitä minä täällä teen. Pitäisi päästä irti sellaisesta. Ehkä tänä vuonna 🙂

    • Voi meitä ja hyvin tuolla Lumo kirjoittaa, jos on kutsu tullut meille, niin se on tullut. Mitä ne perusteet ikinä ovatkaan, niin se on silti tullut jostain syystä. Joten yritetään olla vaan ja nauttia. <3

      Yritetään yhdessä päästä irti moisesta. <3 Viimeistään ensi vuonna 😉

  • Mukavaa kauneusmatkaa! Mene ja rentoudu, me keski-ikäiset naiset kaikki oltais ansaittu oma kauneuspäivä 🙂 Ja ikä on tässä iässä vain numeroita, toki paljon nuorempien keskuudessa jutut eivät välttämättä kohtaa..
    Mökkihöperyys tulee tosiaan aika helposti.. Joskus pitää pakottaa itsensä lähtemään ulos maailmalle, jos on liian kauan ollut kotinurkilla. Ihminen on vaan niin mukavuudenhaluinen, tai ainakin minä olen 😀 Mutta lähteminen piristää aina!

    • Juu ei ne aina kohtaa, mutta kyllä sitä on olemassa tosi kivoja ja fiksuja nuoria, kuten nyt tälläkin reissulla on huomannut. Parhaimmassa tapauksessa, kaikki saavat toisiltaan jotain. 🙂

      Samalta kuulostaa, mukavuudenhaluinen ja se oma koti on niin mahdottoman hyvä paikka. <3

      Ihanaa viikkoa Marre <3

  • Oi ihana, kauneusmatka kuulostaa mielettömältä! Ihanaa reissua! <3

    Mä olen kamala jännittäjä. Olen tilaisuuksiin menemisessä tosi arka, jos pitää yksin mennä ilman kaveria. Menen usein kuitenkin, mutta tuppaan jäämään seinäkukkaseksi, jollei paikalla ole tuttuja. 😉

    • Voi sua muru ja aina, kun me ollaan Maijun kanssa paikalla, tiedät sen, tulet meidän kanssa. <3 Tiedän niin tuon tunteen ja jos on jokin tilaisuus missä en tunne ketään, olo voi olla kovin orpo. Jotenkin kuitenkin olen sitten niihin tuttuihinkin tutustunut, eli pitäisi uskaltaa enemmän, mutta kun en uskalla.

      Halit ihana Irina ja kiitos toivotuksista <3

  • Hyvää matkaa Tiia:) Minusta sinä olet tähtibloggaaja, joten aivan täysin oikeutettu sille matkalle.
    Olen itsekin ollut hirveä jännittäjä, mikä on paljon haitannut esim. työtä, jossa vähän väliä jouduin esiintymään. Se oli enimmäkseen todella karmeaa, siis ihan meinasi noutaja tulla. Esiintymisjännitys on yksi syy miksi jätin ko. työn. Halusin pois ihmisten edestä, minne en koskaan ole edes hinkunut, vaan työ muuttui sellaiseksi. Jännittäminen on lieventynyt, muttei kokonaan poissa. Nyt sitä jännittää ehkä eri syistä kuin aiemmin. Jonkin verran olen saanut itseeni "mitä välii?" -asennetta. Hui hai.

    Kaikkea hyvää päivääsi ja matkallesi<3

    • Hui täällä hotellissa katosi nettiyhteys ja meni taivaan tuuliin oma kommentti. Juu siis ihan tavallinen Tiia, jolla sattuu olemaan blogi, mutta kiitos kaunis sanoista <3

      Juu jos on työssä, jossa koko ajan toimii tavallaan itseään vastaan, niin arvostan kovasti, että vaihdoit töitä ja kuuntelit itseäsi. 🙂 Meinaan esiintyminen on itsellekin kammotus ja ihan varmaan yrjö lentää jo ajatuksestakin. 😉

      Juu varmaan sitten ei just enää jännitä, kun on jo niin vanha, että elämä alkaa olla ohi, vasta sitten oivaltaa, miten turhaa kaikki turha murehtiminen on ja ihmisiähän vaan kaikki me.

      Kiitos niin paljon Sari ja ihanaa iltaa <3

  • "Life is too short to worry about what others say or think about you.
    Have fun and give them something to talk."
    Hyvää reissua ♥

  • Supervoimia ja mukavaa reissua! ♥
    Minusta sinä olet ihan ykkösbloggaaja ja tietenkin oikeutettu ihan mihin vaan 🙂 Sinänsä tuo epävarmuus ja jännittäminen on mulle tuttua. Tunnistin itseni niin hyvin tuosta, että helposti sitä ajattelee kaikkien muiden olevan lähtökohtaisesti paljon parempia kuin itse on. Lohduttavaa kuulla, että muillakin on tuota samaa – jopa niillä, joita itse pitää ihan huippuina!

    Jännittäjä olen minäkin. Kaikki uudentyyppiset tilanteet tuppaavat jännittämään. Erityisesti, jos tietää kohtaavansa monia uusia ihmisiä tai mikä hirveintä – jos joutuu esiintymään! Hienoa kuitenkin, että sinä menet ja teet jännityksestä huolimatta. Minäkin yritän, ainakin pienin askelin 🙂

    Tsemppiä ja halauksia! ♥

    • Kiitos ihan hirmuisesti kauniista sanoista ja onhan tuo peräti jännää kuulla eli se miten toiset kokee tässä tapauksessa minut tai näkee. Kun olen ihan Tiia ja jolla sattuu olemaan blogi ja joka on jännittäjä ja vaikka mitä. 🙂

      Juu en tiedä mistä se tulee, se tavallaan vertaaminen, mihin ei pitäisi lähteä ja miksi sitä kokee, että muut on parempia. Ehkä osittain siksi, että sitä on niin raadollisen rehellinen itselleen ja tuntee kaikki omat heikkoudet, niin sieltä ne tunteet kumpuaa.

      Esiintyminen on minunkin mielestäää kauheaa ja katoaa jopa ajatukset ja älli, jos sitä nyt on muutenkaan. 🙂

      Juu pakko mennä, se toinen vaihtoehto aina kaduttaisi. 🙂

      Kiitos ihana ja kivaa iltaa <3

  • Olen joskus itsekin miettinyt, että kuinkas minut on tällaiseen kutsuttu, jos on ollut joku erityisen upea tilaisuus. Sitten olen ajatellut, että minut -juuri minut- on haluttu sine, kun kutsu on kerran tullut. Se auttaa.

    Kerran olen lähtenyt yhdestä tilaisuudesta kesken pois, kun kaikki muut olivat alle kaksikymppisiä, silloin todella ihmettelin miksi minut oli kutsuttu. Lähtööni kyllä vaikutti sekin, että suuryritys kannusti bloggaajia tekemään viiden postauksen/vloggauksen putki viiden euron tuotetta vastaan…

    • Juu niin se on vaan oivallettava ja se on tätä meidän sukupolven kirottua huonoa itsetuntoa, ettei itsestään saa pitää numeroa ja itse ei ole mitään. Tuo on järkevä tapa lähestyä asiaa ja minäkin yritän samaa. 🙂

      Ai niin se, sanonko, että se oli maailman oudoin keissi, häpeällinen. Myönnän, että vain nuorisojoukko, niin olisi siinä tuntenut olonsa myös aika orvoksi.

      Ihanaa iltaa Lumo ja hyvä me, kyllä se tästä. <3

  • Mukavaa ja rentouttavaa hemmottelulomaa sinulle ja ystävillesi <3. Jännittäminen on itsellenikin semmoinen iso paha susi, välillä vatsa niin kipeän, että melkein oksettaa. Tilaisuudet, joissa täytyy puhua tai esiintyä ovat niin IIK !!! tekisi niihin mennä baarin kautta, mutta jostain kummasta olen saanut ne tilaisuudet hoidettua ja itsetuntokin niiden jälkeen on taas noussut. Mä käyn karaokessa harjoittamassa esiintymistä, tykkään laulamisesta, mutta en varsinaisesti esiintymisestä, mähän oon tällainen maan matonen ja vain puolitoista metrinen ja vähän pullea, tuo ulkomuoto onkin vaikea paikka, hyväksyä itsensä sellaisena kuin olen :(. Vaan olenpa senkin todennut, että ihmiset harvoin ovat tylyjä tms, rohkeasti vain eteenpäin. Ehkäpä se jännitys on hyväksikin, se voi tuoda oikeanlaista motivaatio ja kiinnostusta asiaa kohtaan. Mukavaa loppuviikkoa ja nauti täysillä <3

    • Kiitos niin paljon Sari ja juu oli blogimatka, mutta tutustuin kyllä yhteen niin ihanaan ja suosittuun nuoreen bloggaajaan. <3

      Voi itku sun kanssa ja olet rohkea, koska laulaminen muiden edessä on vielä pahempaa, kuin esiintyminen. Olet rohkea ja kauhuja päin, niin karaistuu. Noh toinen tappi täällä myös ja joka toivottaa sinulle ihanuuspakkaus oikein mukavaa viikonloppua <3

  • Mua ei jännitä uusien ihmisten tapaaminen päinvastoin nautin siitä :). Mutta sitten alkaakin mahassa pyörimään, jos mennään hieman epämukavuusalueelle. Olen todella onnekas sillä pääsin mukaan yhteen kilpailuun, jossa ensimmäinen osa on lauantaina. Paljon uusia ihmisiä mikä on fine, mutta en tiedä yhtään mitä siellä tehdään ja epäily omista taidoista on suuri! HUII! Pitää varmaa laittaa tenat päälle, jos sattuu vahinko, hahahaha 😀

    • UUH jännittävää, haluan tietää mitä se on, varmaan blogissa kuuluu. Tuhannesti onnea matkaan ihanuuspakkaus <3Yes Tenat rules ;O Ihana <3

  • Aivan varmasti menee todella hyvin! Minä olin ennen todella kova jännittäjä, mutta tuntuu että opastyön yms. sekä lasten harrastusten myötä ei ole päivääkään, ettei tulisi uusia tuttuja, joten ei kyllä jännitä enää yhtään vaan höpötän vain menemään. Kivaa reissua!

    • Loistavaa ja ihmiskohtaamisista, positiivista sellaisista saa vielä lopulta niin kovin virtaa. Ihanaa viikonloppua ja kiitos Katja <3

  • Tsemppiä reissuun, se tulee taatusti menemään tosi hyvin sillä olet paikkasi 100% varmasti ansainnut 🙂

  • Tsemppiä reissuun, hyvin se menee! 🙂 Itsekin valittelin blogissa kuinka minua jännitti tuleva työharjoittelu, mutta onneksi se loppui heti ensimmäisen päivän jälkeen :).

    • Muistan postauksesi ja sydämestä otti, kuin olisi omaa tekstiä lukenut. Instakuvassakin se sun unimäärä ja sitten heti seuraavaksi täällä ihan sama homma. Voi meitä. Ihanaa viikonloppua Laura <3

  • Sun ajatukset tuntuu usein kuin omilta 🙂 Olen itse ollut nyt pari viikkoa vaan kotosalla, kun koulu ei ole vielä alkanut. Helposti alan kotiutua vähän liikaakin ja ulos lähteminen on ollut vähän haastavaa. Tuntui tyhmältä, kun jännitin vähän hyvien ystävienkin kanssa hengaamista, kun ei oltu pariin viikkoon nähty. Jännittää myös jo etukäteen, kun koulu alkaa ensi viikolla, hui! Luokkakavereita vasta en olekaan pitkään aikaan nähnyt. Kaikesta tästä huolimatta en ole koskaan katunut jonnekin menemistä, se lähteminen on vaan aina pieni kynnys. Ja kyllä muakin alkaa jo mökkihöperöityminen vaivata, onneksi käydään ylihuomenna Tallinnassa poikaystävän kanssa 🙂 Hyvää rentoutumisreissua sulle!

    • Eikö ole jänniä nämä ja kun mökkihöperöityy, jopa ystävien kohtaaminen voi jännittää tai tuntua raskaalta, vaikka aina ne kohtaamiset sitten juuri virkistää ja pyyhkii pois mökkielämän naftaliinit. <3

      Ihanaa Tallinna päivää, joka on tänään. <3

  • Onnea reissuun! Sinä olet ihan oikeutetusti saanut kutsut kaikkiin tapahtumiin, koska blogisi on niin mainio. Sitä sinun on turha miettiä, vaikka itsekin aina mietin samoin, silloin harvoin, kun jonnekin kutsutaan. Miksi pitää aina uskoa, että muut ovat parempia?

    Olen itsekin tietyissä tilanteissa jännittäjä, mutta tietyt tilanteet taas eivät jännitä yhtään. Minua jännittää kaikki palaverit, joissa pitää puhua englantia, koska koulussa opetettiin, ettei kannata avata suutaan, jos ei ole aivan varma, että menee kieliopillisesti oikein. Eikö olekin hullua opetusta 70-80-luvuilla ollut? Huh huh. Lisäksi jännittää tilaisuudet, joihin menen yksin. Jos vaikka kukaan ei puhu minulle mitään jne. Pitäisi vain ajatella, että on tervettä jännittää vähän.

    • Juu niin se menee, aina on parempia ja siksi sitä sitten tulee ihan huomaamattaan verrattua. Kai kaikkeen on syy, vaikka sitä ei aina itse uskoisikaan.

      Voi itku juuri niin, ei saanut puhua, kuin kieliopillisesti täydellistä enkkua, ja siellä se meidän enkun ope ruoskii meidän selkänahassa, kun suu enkuksi avataan. Pahin virhe opettajilta ikinä!

      Niin se on tervettä, ei ole mälsiintynyt, rutinoitunut ja ei ainakaan asian yläpuolella.

      Kivaa viikkistä <3

  • Totta tuo ainakin minullakin että jos on vähän aikaa enemmän omissa oloissa niin jännittää ihmisten kohtaamista. Mutta aina jälkeenpäin on voittajaolo. Mukavaa matkaa!

  • Kivaa matkaa, ihaNainen – hyvin se menee, sillä eihän sinusta voi olla tykkäämättä <3
    Ja kyllä – jännittäjä täälläkin vaikkakin nykyisin huomattavasti vähemmän kuin nuorempana. Mä olen jo niin monessa liemessä keitetty ja nolannutkin itseni melkein kaikilla mahdollisilla tavoilla, joten mitä sitä enää stressata;)

    • Voi sinua ja kiitos Lady <3 Niin miten se onkaan, että on vaikka missä liemissä keitetty, mutta joskus jännittää aivan olemattomia? Hih ja niin minäkin, ihan taatusti kaikki nolaukset on varmaan jo käyty läpi.

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Ihan varmasti menee hyvin tuo matka. Ja on ihan luonnollista jännittää, eli toisen jännittää ja toiset ei. Itse kuulun jännittäjiin. Esim. joka kerta kun lähden lentomatkalle, jännitän esim. kuinka pääsen kentältä kaikkien masiinoiden läpi ja osaanko ilmoittautua. Mutta aina on mennyt hyvin (tarraan kyllä mieluusti opastajaan kiinni.. heh).
    Ja ei kai kukaan ajattele tosissaan niinkuin sinä pelkäät ryhmäsi jäsenten ajattelevan. Pois se mielestä.
    Tsemppiä matkaan.

    • Ihan sama juttu, vaikka on tullut jo reissattua ja ulkomaillakin parissa maassa asuttua, niin ei auta, matkailu aina jännittää. 🙂

      Juu no reissu meni kivasti ja tutustuin aivan ihanaan nuoreen ja kovin suosittuun bloggaajaan. <3 Ihania ihmisiä maailma pullollaan.

      Kiitos kovasti ja mukavaa viikonloppua <3

  • Ihanaa reissua ja annat mennä vaan omaan tyylisi mukaisesti.Pieni jännitys pitää ainakin itseni skarpimpana mutta välillä taas jännitys paisuu suureksi ja koheltamisvaara kasvaa suureksi.

  • Ihanaa reissua! Olen varma, että se menee hyvin.

    Minä en nykyisin juuri jännitä. Työ on koulinut jännityksen minimiin. Mutta täytyy tunnustaa, että nykyisin saatan kokea ainakin etukäteen uudet sosiaaliset tilanteet työläinä. Pitäisi jaksaa olla muista kiinnostunut, huomioida heidät ja yrittää keksiä jotain yhteistä jutunaihetta. Kolmen tunnin illallinen sellaisten henkilöiden kanssa, joiden kanssa ei olekaan juuri mitään yhteistä, käy työstä. Siksi saatan vapaa-ajalla päätyä jopa välttelemään tilaisuuksia, joissa ei ole ohjelmaa vaan pitäisi seurustella muiden kanssa. Töissäkin yritän vältellä, mutta aina en onnistu. Painaahan vaakakupissa tietenkin sekin, että koska vapaa-aikaa on niin vähän, niin haluan priorisoida sen varmasti mieluisiin asioihin.

    Välillä käy toki mielessä, että pitäisi vaan mennä aina mukaan kaikkiin juttuihin. Useinmitenhän niissä on hauskaa, eikä ikinä tiedä, kuinka kivoja tyyppejä tapaakaan. Viimeisin esimerkki oli iahn älyttömän kiva pariskunta, johon tutustuimme lomamatkalla. Ihan oli kuin olisimme tunteneet jo pidempäänkin.

    • Ymmärrän niin hyvin tuntemuksesi, vaikka omalta osalta ne eivät liity työkohtaamisiin vaan yleensä ihmiskohtaamisiin. Myös talvella iltamenot ovat kauhistus ja koti on vaan paras paikka. Olet siinäkin oikeassa, että useimmiten, kun vaan menee, niin myös kohtaa kivoja ihmisiä ja virkistyy. Mutta silti aina ei jaksa, vaikka tuo asia onkin jo kokemuspohjalta tiedossa. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Rva Kepponen <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud