Onni vai epäonni?

Onni vai epäonni?
Ystävällä oli sattunut vaikka mitä harmitusta, mm. lamppu tippunut katosta lattialle. Ensin ajattelin ”hui kauhistus” tuota ketjuonnettomuuksien sarjaa ja sitten oivalsin, onneksi lamppu ei tippunut kenenkään päähän. No samaan syssyyn tietenkin mielessä tapahtui klassinen klisee oivallus, se lasihan ajatellaan puoliTÄYTEEN, vaikka hampaita purren, eikä aina ajatella sen lasin olevan puolityhjä!




Kuinka usein sama kyynisyyden sävyttämä asenne jatkuu ja jatkuu. Aamulla, oi ei kuinka väsyttää, taas pakkasta, on kylmä, en jaksa, aamutakin hiha tarttuu ovenkahvaan, ovenkahvatkin on vastaan, meinaan kaatua lenkillä monta kertaa, mutta haha en kaadu eli siinä se on, onni on sittenkin matkassa!

Monesti kun sattuu jonkinlainen pienehkö ei maailmoja vielä mullistava onnettomuus, sitä vaan ajattelee ”miksi taas mulle”, kun voisi ajatella, hei ei käynyt kuinkaan, tässä ollaan vielä ihan ehjin nahoin, koti ja perhe ympärillä. 
Toki negatiivinen ajattelu on ajoittain tarpeellista ja siihen on myös oikeutus, mutta silloin kun ajattelusta tulee tapa ja tavasta puheita ja puheista lopulta jokapäiväinen käyttäytymismalli ja sitten sitä naamapalleroisen kohdalla peilistä katsoo rusinasitruuna, silloin täytyy puhaltaa kyynisyyden peli poikki!

Joten seuraavan kerran kun ruttaan auton, ajattelen hei sehän oli vain betoniporsas, kun mies tiputtaa Unelmoiden Muumilautasen lattialle ajattelen, hei ei ollut Muumimuki, ketä nyt lautaset kiinnostaa? Tai seuraavan kerran kun kotiblondaan hiukseni ja niistä tulee pisunväriset ja tukko hiuksia takaraivon puolelta katkeaa, ajattelen, mut hei tein ihan itse, ei voi ketään muuta syyttää!

Tai kun palohälytin alkaa piippaamaan pattereiden loputtua yöllä, ajattelenkin onneksi on palohälyttimet! Miksi muuten palohälyttimistä loppuu patterit aina öisin, sitä meinaa saada jonkun kohtauksen, kun alkavat piippaamaan, tyyliin kuka soittaa yöllä vai onko talo tulessa.


Tänä aamuna olen tykännyt kyttyrää ja kirjoitin tämän postauksen ojennukseksi itselleni. Maito oli loppu ja mielessäni ajattelin hetken, (että pitääkö lasten juoda niin paljon maitoa, kyllä siis aivan kamala äiti), koska onhan se pienimuotoinen aamuinen tragedia, ettei saa huulilleen aamukahvia sillä maitovaahdolla höystettynä, että se himputin auto on aivan lumen kuorruttama ja meinaa laatta lentää, kun joutuu lumitöihin ennen, kuin on saanut maistaa kahvin ensisiemausta. 


Kyllä näin pienestä voi halutessaan lähteä päivä raiteiltaan ja naama vähintään näkkäreille ja hiipii tunne, että maailma on vastaan. Sitten tein päätöksen ja ehei se helppoa ollut, hampaat irvessä päätin, että himputti sain lumitöistä hyvät hyötyliikunnat ennen sumppia, jonka ansaitsin tänään enemmän, kuin tavallisina aamuina. Se sumppi maistuikin aamuepisodin jälkeen kielen päällä tuhat kertaa paremmalta ja aivotkin tuulettui. Eli lumi on kaveri, lumi on hyötyliikunta, lumi on aivojen tuulettaja ja lumi on huulilla maistuva maukkaampi kahvi. 




Näillä ajatuksilla uuteen nousuun ja katsotaan mitä hiekkapapereita loppuviikolla odottaa, elämän iloa jarruttamaan.






Ottiko pattiin lumentulo, vai oliko mahtava juttu näin hiihtoloman aikaan, millä saat käännettyä huonosti alkavan aamun paremmaksi? lloa päivään yhvelit!



58 thoughts on “Onni vai epäonni?”

  • Ihana asenne sinulla <3 Näin kun muistaisi aina itsekin suhtautua (maidon loppumiseen ennen aamukahvia) =)

    • Hampaita purren käänsin asenteen onnellisemmaksi, koska oli todella kärttyinen aamu. Piti ruveta oikein ajattelemaan, että ihan hyvinhän tässä asiat on. 🙂 Kivaa viikonloppua.

  • Mulla oli aamulla ihan megalomaaninen kiukkuahdistus, kun väsytti niin paljon. Tuli vähän ärräpäitä ja potkiskelin matonreunoja kiukuspäissäni 🙂 Mutta ulos päästyä helpotti. Valkoinen lumi, ah, miten kaunista. Ja mies oli putsannut mun auton ♥ Ihan parin päivän päästä alkaa hiihtolomakin ja se helpottaa isosti!

    Sulla oli kyllä hyvä ja sisukas asenne, kun sait selätettyä kiukun. Varmasti kahvi maistui taivaalliselta pienen odottelun ja mutkien jälkeen 🙂

    • Meillä on molemmilla ollut kärttyinen aamu, jännä. Ihan hampaita purren ja toiseksi oli vähän vaikeaa otti, niin pattiin se kahviasia. Tästä taas uuteen nousuun ja joskus pitää vaan muistaa pakottaa itsensä paremmalle tuulelle. ja Ainahan se ei onnistu ja sekin meille suotakoon Kivaa viikonloppua Tuula. 🙂

  • Tuollaista "asennekasvatusta" pitäisi itselleen useammin pitää 😀

    Ei ärsyttänyt lumentulo, kolasin oman käytävän lumet yhteiseen pihaan ja samantien traktori tulikin tuuppimaan lumet isoon kasaan eli pääsin vähemmällä. Ja koira nautti puhtaasta lumesta aamulenkillä.

    Aurinkoista lumipäivää Tiia <3

    • Ihana traktori, tulisipa tännekin joskus sellainen. Lumen kolaaminen ottaa aina ajatuksen tasolla pattiin, mutta kun ryhtyy hommiin, tulee hyvä olo. Kivaa viikonloppua Tuija. 🙂

  • Sun asenne on niin hyvä! Pyrin myös positiivisuuteen silloinkin kun se on epätoivoista, mun mieli vain kääntää asioiden hyvät puolet esiin ja se on ollut taito silloin kun elämässä ollut vastoinkäymisiä. Aamukahvi on mullekin tosi tärkeä ja ei ole päivä meinannut millään käynnistyä jos maito ollut loppu! Lumentulo on hiihtolomalaisille varmaan ihan jees, onhan kuinkin vielä helmikuu ja talvikuukausi. Me lähdetään sitä karkuun laivalle :)Mukavaa loppuviikkoa Ihanainen ♥

    • Aamu ilman, että saa kahvia huulille on katastrofi ja kyllä se vaan se kahvi saa harmaimmankin päivän aurinkoiseksi. Oi kiva kuulla ihanaa risteilyä teille. 🙂

  • Kirjoitat niin totta, ainahan me ensin valitamme ennenkuin joku muu toteaa -onneksi ei käynyt pahemmin- juu, elämäähän tämä vain on. Aamutv:ssä oli vieraan ihana Mikko Kuustonen, puhuivat juurikin tästä, miksi valitamme vaikka oikeasti asiat ovat aika hyvin, hyvä muistuttaa itseäänkin. No lumen tulosta, sasisi jo rittää, mä odotan niiiiiin kevättä ja kesää. Mukavaa talvista viikonloppua sinulle <3

    • Niin se valittaminen monesti ihan turha tapa, en tiedä edes miksi valitan, ketuttaa vain herätä uuteen aamuun. ihanaa viikonloppua sinulle. 🙂

    • Ja sulla on siihen ihan oikeus. joskus saa ketuttaa ja olla ihan hirveän huonolla tuulella. Toivottavasti nyt on ja asiat paremmin. Ihanaa viikonloppua Outi. 🙂

  • Vähän samoilla ajatuksilla lähti aamu käyntiin, kun luulin pesseeni untuvatakin pilalle.
    Soitto lähipesulaan ja "poika" lupaa sen pelastaa. Eiku umpihankeen juoksujalkaa ennen jumppaa takkia viemään. Onneksi kuitenkin kaikki on suht lähellä, niin joutuu nopeasti tio asiointi. Yhdeksältä soitin pesulaan ja jo 10 yli olin siellä. Sit kahlatessa auraamattomien jalkakäytäviä pitkin jumpalle. Tunti hikoilua ja eiku taas rämpimään lumeen.
    Kotipihalla päästyä, ei kukaan ollut kokannut, niin tunnin huiskin vielä siinä. Meinas aamupuuroon energiat käydä vähiin. Nyt kyllä loppupäivän vaan olen ja neulon, katson kisoja tai jotain kivaa elokuvaa.
    Kuitenkin hyvä päivä, kun sain liikuntaa, suihkussa käynyt ja maha täys hyvää oma tekemää ruokaa.
    Mukavaa loppuviikkoa, joka on tietenkin tosi hyvä!
    Päivi

    • Johan oli sinulla monikäänteinen aamu, mutta senkin käänsit nyt jälkikäteen eduksesi. Nyt kelpaa nauttia ja juoda kahvia kun on saanut noin paljon aikaiseksi ihanaa viikonloppua. 🙂

  • No kyllä vähän otti pattiin tuo lumen tulo, mutta sitten ajattelin, että eihän helmikuussa kuitenkaan vielä kesä tule, niin että sama se jos tulee luntakin 🙂

    • Sama homma, oli jotenkin jo keväinen olo etenkin, kun viikko sitten oli 9 + astetta mutta ihan totta ja nyt on vielä talvikuukausi ja olihan tuo aika kiva hiihtolomalaisille. kivaa viikonloppua. 🙂

  • ihanaa kun sataa lunta, jos ei tarvitsisi töihin mennä. Sunnuntain jälkeen saa sataa vaikka pikku-ukkoja ja me lomalaiset nautitaan silloin siitä, jos siin näin on tai vaikka kevät auringosta jos niin luonto päättää.
    Mutta totuushan on että asioita tuppaa tapahtuun, niin negatiivisi kuin positiiviä kolmen sarjassa ja niin se vain on. Ajatuksella että jollain voi asiat olla vielä paljon huonommin kuin itsellä, ei parane jäädä rypeemään vaan otetaan niin kuin ne tulee.
    Siksi en ole kolaan koskenutkaan, mut ehkä on pakko jos en pihasta pois pääse 😀
    Kivaa torstaita sinulle Tiia!

    • Näin se vaan on, että asenne ratkaisee ja onhan se on tänäänkin on ollut lenkillä kivaa olla, kun kaunista js wurinko paistaa ja on lunta niin, valoisaa. ihanaa viikonloppua ja lomaa Marika. 🙂

  • Lumi tuli ja siinä sitä nyt on. Helmikuuhun se yleensä kuuluu. Luonnonvoimia vastaan on aivan turha taistella. Parempi asennoitua, että voi kuinka kaunista, vaikka lumen alla piilevä jäätikkö hirvittää. Aurinkoista loppuviikkoa! Tuija ps. yksi yö lomaan! 🙂

    • Ihan oikea asenne sinulla Tuija. Lumi kuuluu helmikuuhun ja se pitää hyväksyä,eikä tuudittautua johonkin, että kevät on jo tulossa. aivan ihanaa lomaa sinulle. 🙂

  • Mulla oli eilen sama fiilis että kirjoitan viikon positiivisuus haasteen. eli kaikesta asiasta pitäs löytää jotain positiivista sillä liian helposti tulee aina vain valitettua.

  • Voi mikä asenne! Ja kyllä – lumi ei ole minun ystäväni paitsi ikkunan takaa. Ja eilen kyllä ajattelin, että jos se flunssa vietävä on sairastettava, hyvä, että päiväksi valikoitui lumimyräkkäpäivä. Ihan näin positiivisesti en tosin ajatellut toissapäivänä, jolloin aurinko paisteli kauniisti ja itse piti kököttää sisällä;)
    Valoisia, puolitäyden lasin päiviä sinulle, ihaNainen Tiia <3

    • Ihana Sinä ja olen samaa mieltä, että se lumimyräkkä oli aikamoinen, niin sitä on kyllä kivempi katsella kotona viltin alla lämpimässä. Toivottavasti voit nyt paremmin ja olet mennyt töihinkin jo, niin toivottavasti flunssa hellittää, eikä sitten pitkity. aivan ihanaa viikonloppua sinulle ihanuuspakkaus. 🙂

  • Lumen tulo oli ihan mahtava juttu, tällä viikolla on viihdytty hyvin ulkona ja tekemistä on riittänyt. Iso annos raitista ilmaa ja ulkonaoloa on varmistanut hyvät unet. Onneksi on työ joka mahdollistaa talvesta nauttimisen.

    • Mahtavaa kuulla, koska lumesta me suomalaiset valitamme aivan liian usein, koska kuitenkin niin tuosta lapset iloitsee, on itsekin ihanempaa ulkoilla kun on lunta. Kivaa viikonloppua. 🙂

  • Mä olen tuota asennetta pyrkinyt toteuttamaan. Tosin joskus mietin onko se positiivista ajattelua vai välinpitämättömyyttä, kun ei haittaa lumentulot tai mukien hajoamiset. Lasten hiihtolomariitelyn käydessä päätä raastavaksi ajattelin, että hyvä kun tappelevat ja toivottavasti muistan tämän myöhemminkin niin ei tule sitten haikailtua näihin aikoihin takaisin 😉

    • Pauliina olet asian ytimessä. Juuri noin pitää itsekin ajatella ja vähän niinkuin hällä väliä, se on juuri oikea ja kevyttä asennoitumista ja lapsethan riitelevät joka päivä. Elämä on, mutta onhan se myös raskasta ajoittain. Kivaa viikonloppua. 🙂

  • Mun mielestä lunta ei olisi tarvinnut enää tulla yhtään, jotenkin kevään tuntu katosi samantien :/.

    • Mäkin olen vähän samaa mieltä, en vaan kehtaa myöntää, kun monet ovat niin eri mieltä. 😉 ihanaa viikonloppua Laura. ,:)

  • Mulle olis kyllä ihan kelvannut jo kevään tulo eikä yhtään tänne länsirannikolle lunta. Mutta, tänään kolmatta kertaa pihaa kolatessani ajattelin, että jes, nyt kun mun jumpat lomailee tämän viikon niin tästähän mä olen saanut melkoisen treenin ja vielä kolme kertaa 😀
    Se on kyllä totta, että ensin ajattelee jonkun asian negatiivisuuden kautta, mut yleensä kyllä joka jutusta löytyy se positiivinenkin puoli kun oikein kaivaa. Niinkun vaikka lumitöistä 😀
    Mukavaa ja lumista loppuviikkoa, toivottavasti se kevät sieltä pikkuhiljaa jo tulisi <3
    t. Siru

    • Ihan juuri samalla tavalla ajattelen, aina ensin se negatiivinen varsinkin, voi ei lunta sataa vaikka oikeasti se lumen kolaaminenhan on todella hyvää hyötyliikuntaa ja kun maassa on lunta on kaikki vähemmän likaista ja kauniimpaa Kivaa viikonloppua Siru. 🙂

  • Loistava oksennuskirjoitus…joskus on annettava tulla, niin sitten helpottaa ja sitruunanaama muuttuu ilonaamaksi! Toi on muuten aika paha, jos ei ole maitoa aamukahviin. Aina kun lähdemme reissuun, niin ostan hyvin säilyvää hylamaitoa jääkaappiin odottamaan, on ainakin sitten kahvimaitoa, jos ei muuta…Viime kesänä kesäloman mökkireissulla ei muistettu ostaa maitoa, arvaas kaadettiinko kahviin äidinmaidonkorviketta, no joo! Hätä keinot keksii…Ihanaa viikonlopun odotusta!

    • Ihan päivän paras, voihan äidinmaidonkorvike ja kiitos Heli vinkistä nyt ostin meille tuollaista maitoa, joka kestää toukokuulle. Niin on ainakin varastossa hätätilanteita varten, koska aamu ilman kahvia on katastrofi. Kivaa viikonloppua.:)

  • Lumen tulo ei innostanut, en ole oikein talven ystävä. Tosin ajattelen, että talvi alkaa olla siinä vaiheessa, että se mikä sataa lumena, sulaa myös pian pois.

    Pientä vastoinkäymistä tulee jatkuvasti, mutta en niitä jaksa jäädä märehtimään. Aina on joku töissä kaatanut viimeiset maidot kuppiinsa, mutta kauppa on onneksi kadun toisella puolella. Olen nyt kolmena päivänä kaatanut vedet syliin töissä kun vesipullo on ollut huonosti kiinni, mutta olen aina ajatellut että onneksi oli vettä eikä kahvia. Asiat ovat vielä oikein hyvin jos vain tällaisia pikku sattumuksia tulee.

    • Tuokin on todella positiivista ajattelua, että onneksi oli vain vettä, aina sitä jotain tuppaa sattumaan, mutta ei niitä kannata alkaa murehtimaan. Ihanaa että on kauppa vastapäätä, meillä on vähän pidempi matka, mutta ei hurja kuitenkaan, mutta mieluiten autolla menen. Kivaa viikonloppua Tuuli. 🙂

  • Mä en ole mikään lumen ystävä, joten hiukan kismittivät noi uudet kinokset.

    Täällä aika kiva viikko, pojat tosiaan hiihtolomalla. Olemme käyneet uimassa, leffassa ja herkuttelemassa. Ovat noi tyypit niin parhautta, mun mussuja.

    Niin totta se, että asenteesta KAIKKI lähtee. Ja kyllähän onneksi aika usein lähtee! <3

    • Ihan just niin onneksi se usein lähteekin ja ihanat pojat ja ihana hiihtoloma teillä, vielä yhtä kivaa viikonloppua Elisa. 🙂

  • Hyvä sinä! Hienosti sait käännettyä huonot asiat positiiviseen suuntaan! Lapsille on varmasti kivaa tuo lumen tulo, itse en niin siitä piittaa. Maidon puuttuminen on tosi ärsyttävää. En voi juoda kahvia ilman maitoa, ja mulla onkin aina kaapissa 2dl:n hyla-maito hätävarana. Helpotti huomattavasti elämää ja aamuja, kun keksin idean tuohon varamaitoon. Ihanaa loppuviikkoa!

    • Ihana Heli ja ihana Sinä kun vinkkasitte, tuon HYLA maidon jota minäkin nyt ostin varastoon, jotta ei ikinä pääse käymään enää noin, että se maito loppuu. kiitos sinulle ja aurinkoista viikonloppua. 🙂

  • Ensin lumentulo otti aivoon, mutta käänsin ajatukseni positiiviseksi. Lumi valkaisi kivasti maiseman, eikä ole pelkästään pimeää ja märkää.
    Mutta oli taas hieno postaus. Itse olen huomannut, kuinka esimerkiksi työporukan negatiivinen asenne alkaa syödä naista. Itse syyllistyn aivan samalla lailla negatiivisuuden viljelyyn, vaikka kovasti yritän välillä vain hymyillä ja purra hammasta, kun pännii.
    Ja miksi muuten palovaroittimen patteri tosiaan aina loppuu yöllä tai vaihtoehtoisesti varoitin piippailee kovaan ääneen, kun tulet kassien kanssa väsyneenä jostain reissusta.
    Kivaa viikonloppua<3

    • Miksi se palovaroittimen patteri loppu aina yöllä, se on ihan sääntö. Inhottavaa herätä siihen piippaamiseen ja yöllä alkaa sitä säätelemään jostain katonrajasta. Se on ihan totta että työpaikalla helposti yksikin negatiivinen ihminen saa kaikki tavallaan mukaansa ja siitä tulee semmoinen valittamisen kierre se valittaminen on vaan niin helppoa, mutta siitä tulee mahaan asti inhottava tunne. Kivaa viikonloppua. 🙂

  • Lumi on ihan kivaa, kun naapuri saa töitä lanauksesta. Kun mä en jaksa, lue viitsi kolata, matka on vain alle kilsan ja piha ja autotallin edusta. Kauppaan ei tarvitse luistella, kun kävimme muutama päivä sitten. Saan vaan laiskotella sisällä ja unohtaa tuon jäätikön lumen alla. Ruuanteko ja siivoushan menee suitsait, ainakin jollakin.
    Kyllä elämä on ihanaa, kun sen oikein laiskottelee nm oloneuvos laiskamato.
    Valoa päiviisi!

    • Juu meillä kun olet kolannut pihan,niin heti aura-auto tulee ja tekee sellaisen hirveän ison vallin ja sitä pääsee sitten taas aina kolaamaan,se on ihan sääntö. Höpsis sinä mikään laiskamato, puuhailet siellä vaikka mitä lihapullia, aina itselle itseäsi alennat, sinä ihanuuspakkaus. Oikein Kivaa viikonloppua. 🙂

  • Oi, onpa taas kivaa lukea Sinun niin hauskaa tekstiä, vaikka joku toinen olisi samat epäonnen harmistukset kirjoittanut ihan toisenlaasilla preiviillä ja niitä ei tosiaankaa oo kuinkaa kiva lukea ☺
    Lumi onkin parasta sitten jäätikön, johon minäkin taas lankesin, niin etten lumitötä aamulla pystynyt tekemään. Ne teki joku muu, joka ei lankee kun istuu aina neljän pyörän päällä paikasta A paikkaan B ☺

    Iloa iltaan, iloa huomiseen ja iloa jokaseen hetkeen Ystäväin ♫~♥~♫

    • Ihanaa että lumityöt teki joku muu Ja kyllähän meilläkin pääsääntöisesti mies ne aina tekee Ja toki minäkin yritän auttaa. oikein ihanaa valoisaa ja aurinkoista viikonloppua Ihanuuspakkaus. 🙂

  • Ihana asenne! Ja mun mielestä on välillä hyvä päästellä höyryjä, eli niitä huonoja fiiliksiä ulos. Kun ne saa "henkisesti oksennettua" on kevyempi fiilis! ^_^ Sun täytyy hankkia hätäjemmaksi purkki Oatlyn iKaffea, sillä se säilyy lämpimässä ja voisin ajatella sen toimivan hätävarana myös maidonjuojillakin 😀

    • Kiitos vinkistä, kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan, koska se että ei ole kahvia aamulla, se on kamala tilanne. Hampaita purren käänsin tilanteen eduksi, kyllä oli niin kärttyinen päivä ihanaa viikonloppua. 🙂

  • Kyllä toi lumen tulo otti pattiin eilen aamulla kun mahapurupöpön kanssa oli pakko mennä lumihommiin, tänä aamuna jo puolikuntoisena ei niin harmittanut ja itse asiassa tuo ihana auringonpaiste saa suu puolet taas nousemaan vaikka vielä vähän huonovointinen olenkin….ensi viikolla olen hiihtolomalla joten fiilis sen mukainen <3Ihanaa viikonloppua Tiia ihanuus <3

    • Ai kauhea sinulla on ollut kamalista kamalin aamu, koska vatsatauti on kaikkein hirveintä ja siihen vielä lumityöt niin voi sinua raukkaa. Toivottavasti voit jo nyt hyvin ja oikein ihanaa viikonloppua. 🙂

  • Sä oot kyllä niin ihana Tiia <3
    Mä sain taas oikean herätyksen tästä postauksesta.
    Minun katastrofi kuukauteni on ollut juuri tätä, etten ole nähnyt asiaa niin, että onneksi lamppu ei tippunut kenenkään päähän, tai onneksi emme ajaneet autolla kolaria, vaan olen mennyt tähän ketutuksen olotilaan, kun kaikki menee päin honkia. Ja sitäpaitsi olen taatusti vielä taukoamatta valittanut siitä läheisille 🙂

    Oikeasti vaikka lamppu tippuu, sen saa takaisin kattoon, käsi paketissa, no ei se kuitenkaan murtunut ja autokin toimii taas 🙂
    Oikeasti asiathan on ihan hyvin <3

    Ja en hirveesti välitä lumesta, mutta lapset nauttii, joten antaa tulla vaan 🙂

    Ihanaa perjantaita Tiia <3

    • No mutta kun teillä on oikeasti sattunut vaikka mitä, sinä et oikeasti koskaan valita vaikka olisi ollut mitä, vaan aina nauraen kerrot kuitenkin, et koskaan sillä lailla vihaisesti eli höpsis ja niin olet sinäkin sellainen ihanuus ja Oikein kivaa viikonloppua Toivottavasti ei saatu mitään kurjaa. 🙂

  • Joskus kyynisyys on tarpeen..vaikka kuinka luulisi en ole siihen taipuvainen..pientä hitto mut ei! tyyliä löytyy 🙂

    • Ehdottomasti joskus on kyynisyys tarpeen ja on ihan oikeutus valittajaa ja olla surullinen ja vaikka mitä, mutta se tyhjän valittaminen tai sellainen tyhjän sureminen, niin se vähän ottaa itseänikin pattiin, että lumentulo ja kahvin uupuminen sai niin kiukkuiseksi. Kivaa viikonloppua 🙂

  • Musta on kehittyny nykyään sellanen lehmänhermo, että ihmettelen itsekin, kuinka tyynesti suhtauduin mm. siihen, kun ukkeli kaatoi (kaikista mun varoituksista huolimatta tietty) punaviinilasin olohuoneen valkoiselle silkkinukkamatolle ja ruittas siihen perään puoli pulloa vihreää Fairya sillä seurauksella, että koko olkkari oli täynnä vaahtoa, eikä matto kuivunu kuukauteen. Ja sitten kun kuivui, se oli ihan (pissan)keltainen. Ajattelin vaan, että no se oli vaan matto. Tai kun mies innostui hinkkaamaan tiskipöytää Lidlistä ostamallaan, Toluksi luulemallaan, kloriitilla (jonka jäljiltä talo haisi pitkään ihan uimahallille, vaikka kuinka tuuletin) tiskipöytää niin, että siitä lähti pinta. Rumahan se on kuin mikä, mutta mitäpä sille jälkikäteen voi muuta kuin ajatella, että no se oli vaan tiskipöytä…

    On niin päivästä kiinni, miten sitä asioihin suhtautuu. Välillä ärsyttää aamulla lähteä harmaassa räntäsateessa silmät puoliummessa tarpomaan töihin, mutta välillä ei haittaa, vaikka taivaalta satais kiviä. Pääasia, ettei ala kenenkään toisen puolesta määrittelemään, onko joku asia iso vai pieni murhe. Jäi niin mieleen sen meidän tulipalon jäljiltä kaikki ne "No, onneksi se oli VAAN piharakennus". No onneksi juu, mutta siinä mukana meni talon lämmitys, lämmin vesi, turvallisuudentunne ja paljon sellaista, mitä ei rahalla saa takaisin ikinä. Tai että "No, onneksi kukaan ei kuollut". No onneksi ei juu, mutta jopa mun aina yhtä tyyni ukkeli hermostui ja sanoi, että seuraava vaihtoehto olis varmaan ollut se, että joku sanoo, että "No onneks kuoli vaan puolet perheestä, eikä kaikki…". Että parempi, kun harmittelee kaverin kanssa sitä lampun tippumista, eikä lähde keventämään sillä, että No onneks ei pudonnut päähän.. Siinä voi äkkiä saada itse päähänsä jostain 🙂

    Ja mitä lumeen tulee, niin lumityöt kuuluu mun lemppareihin. Perheen miehet onneks tietää, että ne on mulle varattu :).

    Harmitonta viikonloppua <3

    • Voi sinua ja sinun ihanaa ukkelia ja sinun ukkeli ainakin kovasti yrittää ja aina ei voi onnistua. Sattuuhan noita kaikille,itsekin pesin joskus miehen tahran housuista homeenpoistoaineella ja nehän vaaleni kauttaaltaan ja menivät piloille.

      Juu mitä siihen tulee siihen turvallisuudentunteeseen, niin hometalokeissin käyneenä ymmärrän ihan täysin, että kun turvallisuudentunne menee, siihen kotiin, elämään, kaikkeen, että pahoja asioita voi tapahtua, voi tulla tulipalo voi tapahtua hometalo ja sitä alkaa oppimaan sen, että että ei muillekaan sano tuommoisia kummallisia puolivillaisia, että vaikka juuri noin, että onneksi et saanut lampusta päähän kaverille, kun se lampun rikki meneminen harmittaa. Riippuen tietenkin tilanteesta, jos kaverin kanssa sitten nauretaan kasvotusten, No hei hei onneksi et saanut päähän ja se on eri asia, mutta noin muuten niin kaveria autetaan mäessä ja silloin kun kaverille sattuu, niin ollaan voi voi ja mukana siinä tilanteessa.

      Toki niin kuin kai tuon ihmisten tapa lohduttaa, Onneksi se oli vaan piharakennus ettei mennyt kotikin, mutta kuten sanottu siinä ei mietitä sitä turvallisuudentunnetta ja itse en ainakaan uskalla enää ostaa uutta taloa koska meni luottamus kaikkiin taloihin, ihmisiin rakentamiseen, huijaamiseen. Eli ymmärrän niin hyvin Annukka. ihanaa viikonloppua sinulle ja Paljon halauksia. 🙂

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud