Power arvonnan voittaja ja hurja hiussalaisuus!

*Kaupallinen yhteistyö Power/Minäkö keski-ikäinen?
Hiphurraa nyt olen saanut arvottua onnellisen Power voittajan ja voittajallehan menee hiushärpäke! Hetken vielä pidän salaisuutta yllä ja kerron ensin karmaisevan hiussalaisuuden. 😉 Huomenna olen menossa Helsinkiin koko päiväksi ja päivään mahtuu ohjelmaa jos jonkinlaista ja kamujen tapaamista, mutta yhtenä ohjelmanumerona on mennä leikkaamaan 95-vuotiaan mummini hiukset. Noh kyseessä ei todellakaan ole mikään vanhusten hiusten kaltoinkohtelu, tyyliin että mummin kutreille minäkin Saksikäsi Edward kelpaan, vaan olen leikannut koko meidän perheen hiukset siitä, kun ukkeliin tutustuin.

Olimme varmaan pari kuukautta olleet mieheni kanssa yhdessä ja mies tuumi, että parturiin tulisi varata aika. Siinä minä sitten ääneen laukaisin, että minä voin leikata, kyllä osaan ihan varmasti, sillä minulla oli näkemys. Eli vaikka matemaattisesti olen aivan lahjaton, liittyy hiuskuontaloihin jotain mystistä syväavaruudellista taitonäköä eli vaikka niin minkäänlaista kokemusta hiuskuontaloista ei ollut, niin tiedostin heti näkemyksellisesti mistä napsaisisin ja miten. 

Niinpä pätkäisin mieheni hiukset ja hyvät tuli ja olen ollut perheen kotiparturina viimeiset 17-vuotta ja kuin myös tätini ja omat kutritkin leikkaan ajoittain itse ja sehän on tietenkin haastavinta puuhaa, kun joutuu puleeraamaan peilin kanssa ja peilin kauttahan maailma näyttää vallan erilaiselta. Mikä parasta olen kampaajana aivan ilmainen, eli ukkelin ei tarvitse maksaa mitään ja tätikin pääsee ilmaiseksi hiusten tasoitukseen. 

Noh mutta tälläisiä piilotettuja taitoja löytyy, kun ryhtyy vaan hommiin. En mitenkään mainosta, jälki ei ole aina priimaa ja etenkin alussa tuli haparoitua. Kerran leikkasin miehelleni takapotan, laitettakoon se synnytyksen jälkeisen väsymyksen piikkiin ja toisella kertaa, kun ukkelilla oli tärkeääkin tärkeämpi työtapaaminen ja kyseiset treffit laittoivat extrapaineita saksiin, niin leikkasin toisen korvan sivun todella lyhyeksi. Sanoin sitten miehelleni vaan, ettei ne muut miehet varsinkaan katsele sillä lailla kokonaisvaltaisesti ukkelin pääkoppaa, eli kaikkia pään sivuja kerrallaan. Miehet ei ylipäänsä ole kovin kolmiulotteisia eli ei tässä ole vallan mitään hätää tahi probleemaa. 

Sivuklanista miehelle ei jäänytkään traumoja, mutta ukkeli kyllä usein sanoo, kun alan napsimaan, että ”älä vaan leikkaa pottaa”! En tajua miten koko potan silloin aikanaan huomasi edes, kun ei käytä kahden peilin taktiikkaa. Joka kerta, muuten mies myöskin sanoo, ”ei ole ikinä ollut näin lyhyet hiukset”, eli tuohan nyt on jo ihan turhaa rutinaa, johan se olisi kalju ollut ajat sitten jo!

No mutta tulipahan pölistyä paljon vajavaisista kampaajan taidoistani, toivottavasti tätä ei nyt kukaan kampaaja lue… Nyt siihen arvonnan voittajaan, joka pääsee ottamaan hurjia hiusriskejä, kuten kaikki meikäläisen ”kampaamon” tuolille istuvat ja voittaja on: 

Kiva arvonta. Valintani olisi nro 1, vaikka pelkäänkin tuollaisia harjoja, koska jotenkin saan hiukseni takkuun tuollaisissa. Mutta riskejä pitää ottaa ja siksi nro 1. 🙂

Hurjasti onnea Mannilainen ja tuhannesti kiitoksia hirmuiselle määrälle osallistujia. Ei tarvitse harmitella ettei voitto tullut tällä kertaa kotiin, sillä eilen vahvistui, että on tulossa aivan ihana arvonta tänne piakkoin, josta itsekin olen innoissani. 

Mukavaa tiistai-iltaa ja hyvää hiuspäivää huomiselle. <3



50 thoughts on “Power arvonnan voittaja ja hurja hiussalaisuus!”

  • Ollapa näkemystä mikä malli sopii ja mikä ei 😊 Nyt on hirveä vimma saada uutta hiuslookia, mutta kun mun mielestä mulle ei sovi kuin tää nykyinen, eikä sekään kovin hyvin 😂

  • Minäkin leikkaan isännän hiukset, koneella ajellaan, ei vaadi kovin suuria taitoja eikä näkemystäkään😂. Lastenkin hiuksia olen leikannut, nyt tosin jo nuorinkin ilmoitti, että hän haluaa mennä Minnalle hiusten leikkaukseen😯. Minna on meidän luottokampaaja -parturi tuossa lähellä, ilmeisesti nuoren herran mielestä jälki on siellä parempaa… onnea voittajalle! Mun täytynee lähteä siis kiharrin ostoksille😊. Kivaa viikon jatkoa!

    • Hih juu jossain kohti lapset haluvat niin erilaisia tyylejä, ettei se koneella ajo enää kelpaa. Mekin joskus pojan hiuksia ajoimme koneelle, mutta sillä tuli sellainen lyhyt tukka.

      Ihanaa viikonloppua Anu <3

  • Hihiii, täällä toinen kotiparturi! Minä aloitin ensin leikkaamaan isäni hiuksia mummon kuoltua yli kymmenen vuotta sitten. Isä sanoi että pesti on nyt minun tai sitten hän antaa vaan rehottaa. 😀 Mummoni oli ammatiltaan kampaaja ja olin pienen ikäni leikkauttanut hiukseni hänellä ja katsonut siinä sivussa mallia miten homma hoituu. Tätä nykyä leikkaan myös mieheni hiukset sekä omat aina silloin jos en halua mitään erikoista mallia. Olen leikannut myös äitini, siskojeni ja kavereidenkin hiuksia. Tällein harrastuksena ihan kivaa puuhaa! 🙂

    • Juu nimenomaan koen, että ainakin itse sellaiseksi kotikutoiseksi kampaajaksi olen kehittynyt katselemalla vierestä ja jollain mututuntumalla, ei tule ehkä ihan priimaa, mutta kelpaa. Toki sitten kun on vuosia jo leikannut, niin oppii ainakin sen yhden hiusmallin leikkaamaan. 😉

      Ihan harrastus ja avunantomielessä täälläkin kampaillaan ja leikkaillaan.

      Ihanaa viikonloppua Marie <3

  • Siis nyt suurkiitokset Onnettarelle! Nyt kohti riskejä ja harjoittelemaan. 🙂
    Ihanaa viikon jatkoa sinulle<3
    PS. Myöskään parturointi ei minulta sujuisi, joten saat taas illalla kiittää tuostakin erityistaidostasi.

  • Oisinpa voittanut, no ei muuta ´kuin uutta lottoa vetämään 🙂
    Onnea voittajalle 🙂

  • Minäkin parturoin täällä meillä. Hiustenleikkauskone on kovassa käytössä 🙂 Kyllä siinä rahaa säästyy kun tekee itse.
    Onnea arvonnan voittajalle ja kivaa tiistai-iltaa Tiiuli <3

  • Onnea voittajalle!

    Itse kun parturoi, varsinkin miestenhiukset niin säästää pitkän sentin. Meillä ainakin kun mieheni ja poikien hiukset kasvavat älytöntä vauhtia. Joten, täällä toinen kotiparturi. Omia hiuksiani en kyllä leikkaa, ainakaan toistaiseksi! 😉

  • Mä kikatin täällä ääneen sun leikkausstooreille, aivan mahtavia 😀 Mä ajelen mieheni hiukset aina säännöllisesti ja eräiden jalkapallokisojen aikaan kysyin, saanko tehdä jalkapallotukan. Eli sivuilta lyhyen, keskeltä pidemmän. Ollaan nyt sitten vuoroteltu sen ja tasalyhyen mallin kanssa 😀 Joskus tulee noottia, jos olen takaata rajannut jotenkin hupsusti..ja ihmetteln minäkin, kun ei täälläkään ole kahden peilin taktiikkaa xD

    • Ihan mahtavaa, jos tuli vielä naurut <3 Oi mahtavaa ja kuulostat kuules oikein trimmaaja taikurilta. <3 Juu miten ne sinne taakse näkeekään, niillä on omasta takaa jotkut taakse kääntyvät mutanttsilmät. 😉

      Ihanaa perjantaita Salka <3

    • Wau eli sielläkin on kotiparturitaituri. 🙂 Nyt kuule vielä leikkaamita harjoittelemaan, siitä se vaan kuule lähtee. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Heli <3

  • Mä olen leikannut taas pian kaksi vuotta omat hiukseni. Siinä edes sivupeilejä tarvita :D. Sitä paitsi, tällainen epätasaisesti leikattu tukka on vallan muodikas. Itse vielä pätkäisin takaa lyhyemmäksi kuin sivuilta, tosin valitettavasti (vai hyvä juttu?) sitä ei kyllä huomaa.
    Kannatan siis kotiparturointia. Tosin mun mies ajaa itse, poika ei anna enää leikata koska muistaa ikuisesti, kun leikkasin hänen tukkansa ja se oli kuulemma kamala. Mitä?? No ei tasan ollut, mutta yritä nyt sitten teiniä miellyttää. Poika kyllä oli silloin vasta kymmenisen, ehkei edes sitä.

    Kivaa keskiviikkoa sulle ihanuus!

    • Ooh olet niin kaunis ja sulla on ihanat hiukset ja kun on kerran itse leikattu, en voi muuta sanoa, kuin että hyvin olet leikannut! Juu lasten tai teinien mielestä on kamalaa kaikki, joten tuosta ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä. 😉

      Paljon muiskuja ihana Heli <3

  • Sä olet kyllä niin ässä, olet kampaajakin! Mä leikkasin poikien tukkia vielä viime vuonna, mut nyt en enää saa. Eivät anna. Hiukan kyllä ihmettelen, miksi ei? Priimaa mielestäni pukkasi 😉

    Ihanaa päivää ihana!

  • Mä leikkaan meillä poikien hiukset. Tai ajelen semmoisella rajaajalla, jossa on eripituisia päitä. Välillä onnistun, välillä en. Ja joskus tulee sellaisia Oho! ja Hups! -huteja 😀 Mutta vielä antavat leikata, ihme kyllä.

    Ihanaa valoisaa talvipäivää! ♥

    • Hihi tiedän just nuo hupsikset, meidän pojalle tuli kerran millin siili, kun korjattiin ja korjattiin sitä ekaa hupsista. 🙂

      Ihanaa perjantaita Tuula <3

  • Kotiparturi täällä myös, moi. Onnekseni miehellä on luonnonkiharat hiukset, ja olen "päässyt" tai joutunut leikkaamaan hänen hiuksiaan. Paitsi viimeisen vuoden aikana, kun kertoi, että parturi ottaa vähän enemmän tuolta ja tuolta… Itse kun leikkasin vähän luovasti, ei ei ollut niin nöpön nuukaa. Mies ilmeiseti ei tykännyt, kun jätin jonkinlaisen takatukan tyyliin 1980 -luku. Äitini hiukset leikkaan myös, samoin tyttären. Oman otsatukan leikkaan itse, kampaajan en anna siihen koskeakaan, kerran veti liian lyhyeksi, että olin pipo päässä pari viikkoa. Heh. Hauskaa viikon jatkoa! T. Sanni

    • Taipuisat hiukset muuten antaa enemmän anteeksi, kuin piikkisuorat. Omalla miehelläkin on tavallaan suorat, mutta taipuisat, niin ne jotenkin laskeutuu nätisti, vaikka saksilla hieman kolhaisisinkin. 😉

      Noh mites nyt se mies ei enää anna leikata, hih sellainen Pieni talo preerialla isän takatukkako? No mutta onneksi on vielä äiti ja tytär joille kelpaa, miehet, eiks je. :=)

      Ihanaa viikonloppua Sanna <3

  • Voi sua onnellista, kun osaat leikata hiuksia! Multa se ei onnistu! Onnea voittajalle! Takkatulen lämmössä on ihana köllötellä. Täälläkin tänään yli 20c pakkasta, hurr…Ihanaa päivää ihanuus <3

  • Hih ja hyvä me "parturit" aikoinaan isäni " koulutti" minusta parturin lattamalla käteeni käsin klipsutettavan koneen ja antoi vain neuvon, että nyt saat harjoitella. Lopputulosta en edes muista 😊
    Mutta nykyään toimin perheparturina ja leikkaan myös omat tupeeni, tosin niinkun sanoit peilin kans se aina oo yhteistyö saumatonta, joskus ne sakset yrittää eri suuntaan ajatuksen kans ja saattaa klipsaasta sormehen😊
    Onnittelut arvonnan voittaneelle.

    💖💖Lämpöösiä hetkiä takkatulen äärellä😊👄

    • Viisas isä sinulla ja vielä rohkea, kun antoi harjoitella. 🙂 <3

      Hih peilin kanssa se ei ole todellakaan niin saumatonta ja joskus pukkaa kummallisia lovia ja siinä sitten lyhennellään ja lyhennellään. 😉

      Ihanaa viikonloppua ihanuus <3

  • Meillä mies vetelee koneella oman tukan ja mä teen sitten rajaukset niskassa ja korvallisilla.
    Veljen tukan olen leikannu jo muutaman vuoden. Isän eläessä leikkasin myös hänen valkoiset hiukset(nyt vetistelen). Omiin en saksilla koske. Kampaaja-aika onkin sopivasti ens viikolla.
    >Leena

    • Oi ei mikä muisto isästäsi. Hiusten leikkuussa on jotain hellyttävää ja rauhoittavaa. Kun leikkaan ukkelinkin tukan, niin iskee aina sellainenn suuri rakkauden tunne, kun siinä se töröttää ja antaa meikäläisen vapaasti saksilla säätää. <3

      Kampaajalla käynti on ihanaa ja rentouttavaa, joten pidä ihmeessä oma kampaajasi ja ajoittankin minäkin käyn kampaajalla hieman korjauttamassa tilannetta. <3

      Ihanaa viikonloppua Leena <3

  • Mä oon juuri tänään menossa kampaajalle :))Välillä mietin pitäiskö oikeasti repäistä ja tehdä jotain tosi radikaalia. Mutta kaippa mä vaan tasoitan jälleen kerran!

  • Mulle tuli kanssa aikanaan sellanen kuningasidea, että nyt aletaan säästää perheen parturointikuluissa, ja tilasin NetAnttilasta kotiparturisetin, joka tuli oikein sellasessa hienossa hopeisessa salkussa..

    Ja siis säästötoimenpiteet ei tietenkään koskeneet itseäni, eikä poikia, joitten suhteen en halunnut riskeerata, vaan miestä (jonka parturikulut siis on koko perheen pienimmät, mutta se ei nyt ole se pääasia :D).

    Korvia muistin varoa, koska äitinsä oli kuulemma joskus lohkaissut palan korvalehdestä ja se oli tehnyt kipeää, mutta sensijaan se eri-millisten terien vaihto siihen leikkuriin ei mennyt ihan nappiin. Etenkin kun mieheltä tuli niin taajaa tahtia ohjeita, että siinä kohtaa, kun sanoi jotain, että "korvan päältä kaksmillisellä" (tai jotain, en muista), niin hätäpäissäni vedin kokonaan ilman sitä rajoitinta ja siihenhän sitten tuli sellanen reilun tulitikkuaskin kokoinen kalju kohta siihen korvalliselle. Mies sanoi jälkikäteen, että "En oo sulla ikinä nähnyt niin nopeita refleksejä kuin silloin, kun pistit äkkiä kämmenen siihen kaljun kohdan päälle ja sanoit, että "Eitullumitäänvahinkoa" :D.
    Koitin vakuutella, että hällä kyllä kasvaa tukka yhdessä yössä takaisin, mutta ei auttanut, kun väitti, että mustasukkaisuuksissani leikkasin, koska oli seuraavana aamuna lähdössä viikonloppureissuun jääkiekkoporukan kanssa.

    Siellä se hopeinen salkku nyt nököttää kaapin alla hopeisen pokerisalkun (sellanen leikkiversio) kanssa pölyä keräämässä. Mutta säästö se on huonompikin säästö 🙂

    • Hihi ihan paras Annukka ja tuo, että säästetään mies reppulin hiuksissa, mutta muiden suhteen ei oteta riskiä. <3 Meikäläinen siis leikkaa saksilla, koneen kanssa kävisi ihan tasan tarkkaan noin.

      Pyydä anteeksi mieheltäsi, mutta ihan kauheasti nauratti tämä ja kerrontasi on aina ylivetoa. Tuli jopa tuskanhiki ja ihan sama fiilis oli silloin siitä potasta, koska se takapotta on aika kauhia näky, mutta ehkä kalju kolo voittaa kisan kuitenkin.

      Paljon halauksia viikonloppuun ja kiitos päivän nauruista <3

  • Taas on päivä pelastettu tällä sinun postauksellasi 😀 !!! Voisit muuten kirjoittaa sen kirjan kaikista näistä sinun hauskoista jutuista ja kaikista niistä kommelluksista mitä sinulle on elämäsi varrella sattunut… Se olisi varmasti tosi hauska ja jymymenestys myynnin kannalta. Myös nämä kommentit kaikilta "parturi-kampaajilta" olivat hauskoja ja saivat hymyn huulille.

    Minäkin ilmoittaudun samaan jengiin. Aikoinaan leikkasin aina äitini hiukset ja värjäsinkin ne. Ne kyllä onnistuivat mielestäni hyvin; olivat työkaveritkin huomanneet, että kampaajalla oli taas käyty.. Oliko se hyvä vai paha, sitä en tiedä. Ehkä minussakin on asunut pieni kampaaja koko ikäni, sillä olin jo pienenä tyttönä kova parturoimaan kaikkien nukkejeni ja barbieni hiukset. Kerran tosin leikkasin serkkupojan etuhiukset ja seuraavana päivänä oli esikoulukuvauksen vuoro, joten se iso kolo etuhiuksissa on tallennettu myös tuleville sukupolville.

    Mukavaa keskiviikkoa – herttileijaa miten nämä viikot hurisee nopsaan … jo keskiviikko!!!

    Terkuin, Johanna

    • Hih ihan parasta on ollut lukea kaikkia teidän kommentteja, on saanut täällä nauraa itsekin. <3 Hih tarvisi se kirja sitten omakustanteisena kirjoittaa, kun ei ole vielä kirjasopimusta tarjottu. 🙂 Kiitos niin paljon ja on ilo, jos saa hymyn teidän huulille. <3

      Oo ollaan aloitettu kotikampaajan ura ihan samalla tavalla, kaikki Barbieni paitsi yksi, joka oli äitini vanha ja sen hiuksiin en kehdannut kajota, mutta kaikki muut leikkasin hiljakseen siileiksi, miksi en tiedä, mutta kun oli niin kova polte kampailla je leikkailal.

      Ihana tuo serkkupojan tarina, ei naurattanut silloin, mutta nyt naurattaa. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Johanna <3

  • Mulle on kerran käynyt samalla tavalla kuin Annukalla tuolla aikaisemmin, että miehen tukkaa leikätessa kotiparturi-laitteella, unohdin laittaa samaisen rajoittimen paikalleen ja niinpä tosiaan tuli melkein paljas kohta takaraivoon! Sen jälkeen ei kyllä ole kertaakaan unohtunut sitä käyttää. Olen leikannut hänen hiuksensa, siis sen mitä niistä nyt jäljellä, on ainakin parikymmentä vuotta.

    • No mutta sinun miehesi antoi uuden mahdollisuuden ja sen jälkeen onkin sujunut, kuin tanssi. <3 Taitaa meissä monissa asua pieni kotikampaaja. <3

      Ihanaa viikonloppua Kristiina <3

  • Minäkin leikkasin entisessä elämässäni perheen päät 🙂 Nykyisessä se ei onnistunut kun anoppi alkoi erotella siun ja miun muksuin leikkaajan…Luovutin sitten ….

Vastaa käyttäjälle marja-terttu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud