Tiedättekö mikä on slenska?

Tiedättekö mikä on slenska?
Moni teistä ei varmastikaan ole kuullut ”slenskasta”, mutta slenska on sellainen luulot pois ottaja. Tapahtuipa ammoisina aikoina, pikkuvauvan uuvuttaessa aivot säästömodelle ja television ollessa ainakin non 2,5 metrin päässä näkövälineistä, joiksi silmiäkin kutsutaan.. Olimme vuokranneet videoelokuvan, sellaisen vanhan aikaisen VHS-hommelin ja ruudulle tupsahti merkillistä tekstiä tai oikeastaan videon kielivalinnat ja mieheni lausahti ”mikä on tuo slenska, onko tullut jokin uusi kieli”. Kaikkihan varmaan heti arvaa, että mies viittasi islannin kieleen eli ruudulla luki islenska. 






Eli oikeasti slenska-käsite on torvelouden huipentuma, se hetki kun avaat suusi ja et ole ehtinyt miettiä mitä suusta pääsee ulos. Oleellista slenskailussa kuitenkin on, että hetkellisesti slenskailija nolaa itsensä, joko kauhistuttavalla tavalla ihmisjoukon keskellä tai slenskailla voi ihan omankin päänsä sisällä ja hykerrellä, kuinka hölmö sitä taas tuli oltua. Slenskailla voi siten ihan missä vaan ja jos moni vaan uskaltaisi tulla slenskailun suhteen kaapista ulos, niin totuuden nimissä kaikki ihmiset ajoittain slenskailee ja jokaisella on se oma slenskatähtihetkensä.  






Meille miehen kanssa slenskailusta on tullut käsite ja sanomme useinkin toisille, ”voi ei haluatko kuulla, olin taas ihan slenskana tai voi vitsi, kun olet niin slenska”. Joka viikolle löytyy jotain slenskailtavaa. Slenskailu on siitäkin juuri hyvä, että se pitää ihmisen ruodussa, ei pääse turhia ylpistymään ja oppii tiedostamaan, että itselleen saa nauraa eli sille miten hölmö sitä taas tulikaan oltua. 


Pienen pieniä slenskoja viikon varrelta, sanoin miehelleni, että kerro nyt uudelleen milloin sinulla on se jalkojen suonilaskimo-operaatio ja mieheni kertoo päivän ja katson kalenteria ja kappas onhan se operaatio siellä. Luurin kalenteri näyttää viikkosivulla vain sanaa ”opera” ja olen tuuminut, että mihinköhän oopperaan se oma ukkeli onkaan menossa, ei ole kyllä sanonut menevänsä oopperaan.


Tai että minulle vasta viikko sitten valkeni missä ihan aikuisten oikeasti mieheni on töissä, lausahtaen miehelleni, ”miksi sinut taas sinne kutsutaan, kun et kuulu joukkoon”, johon mieheni, ”ööh siis meidän yrityshän on se ja se” ja minä silmät lautasina, ”ai onko, en ole tiennytkään, kun nimi on hieman eri”… Ehkä pahin slenska ikinä ja olisi paljon hauskempi, jos tähän kehtaisin vielä yrityksen nimet mojauttaa.  






Slenska voi olla myös joululahjakassi, jonka mieheni on pitänyt viedä eräälle kollegalleen joulukuun alusta. Kassi on ollut välillä eteisen tuolilla, kunnes sen katsomiseen on minulla mennyt hermo ja se on siirretty varastoon, jonka jälkeen se on taas siirretty eteisen tuolille odottamaan uusia mahdollisuuksia päästä saajan luokse. Homma meni jo niin vitsikkääksi, että aloin laittamaan joka aamu miehelleni valokuvan lahjakassista ”mukana lauseita ei sitten tänäänkään, mutta hei onhan päivä huomennakin”. Eli slenskailu voi olla myös toimintaa, jossa aivojen muistisolut eivät oikein hyvin pukkaa toimimaan ja asioita unhoittaa tehdä.  






Meillä on slenska, mikä käsite teillä on, silloin kun nolaatte itsenne ja sanotte jotain niin hömelöä, että sanoma saa miettimään, onko niitä aivoja lainkaan annettu. Oletteko slenskailleet viime aikoina, olisi mahtava kuulla, että mitä sitä on tullut slenskailtua. 






Upeaa lauantaita kaikille, täällä treffataan lapsuuden kamua, johon olen tutustunut 5-vuotiaana ja kamun siskoa ja aiomme sushitella oikein olan takaa ja ehkä hieman slenskaillakin, koska nämä kamut ovat oikein slenskailun kuningattaria. Vai mitä sanotte omalla autolla läppärin päälle ajamisesta, meikäläinen on sentään vain ajellut betoniporsaan yli. 😉 Ei vaiskaan slenskailussa tulee olla rehti peli, eli kaikki ovat yhtä slenskoja, eikä koskaan, ei siis koskaan joku toinen voi olla vielä slenskampi. Slenskaan ei sisälly negatiivisuutta vaan taito nauraa elämän kommelluksille, tyyliin tekevälle ja aivot ruuhkautuneelle sattuu, olemme kaikki ihmisiä. 🙂 


Lupaan täten jatkossakin täällä kertoa, kun meillä slenskaillaan. 😉 Ai niin ja slenska-asenne taasen voi olla vaikka muovipussi, jolla kuljin parikymppisenä aina töihin ja käsveskan virkaa niin hyvin toimitti. Kova ikävä Valintatalon kasseja, tuo pinkki toimitti virkaa niinä tyylikkäimpinä käsilaukkupäivinä. 😉





43 thoughts on “Tiedättekö mikä on slenska?”

  • Mä slenskasin kerran ruokaa, kerroshampurilainen ja yks pieni ranskalainen. Myyjä kysyi, että millaisena haluut sen ranskalaisen? Tumma vai vaalee, lyhyt vai pitkä 🙂 Tosi noloo 🙂
    Slenskailu on hauskaa!

  • Noita ensimmäisen slenskailun tapaisia juttuja tapahtuu mulla useinkin. Siinä keskellä sanomista jo tajuaa, että eiiiii! Mutta ne vähemmän viisaat sanomiset tulee niin kovalla vauhdilla, ettei niitä pysty pysäyttämään. Just sitä tilannehuumoria, joka puree muhun.
    Mulla on tapana, näköjään joka asian perään, sanoa "tai jotain". Mies on siitä huomautellut ja minäkin jo huomaan sen välittömästi sanottuani ja huudahdan perään: "ei, en sanonut sitä!" Parasta tässä lie, ettei se tunnu katoavan vaan mieskin oli jo käyttänyt sanontaa töissä 🙂

    Mut söpöintä ehdottomasti tässä sun jutussa on nuo kuvat. Koska siellä lukee miehesi "nimenä" rakas. Superihanaa!

    • Ihan justiinsa niin tai noh en taida minä hidas edes tajuta, enkä aina heti edes sanottuani. 😉

      Ooh kiitos, hih tälläisiä kyyhkyläisiä täällä. 😉 <3

    • Heli ja Tiia, meillä minä taidan sanoa joka päivälle jotain ylen huvittavaa ilman, että tarkoitan sen huvittavaksi. Joka aamu kun luemme sängyssä Hesaria keraa Robertsin suklaakahvin, laukaisen jonkun kommentin, joka saa Lumimieheltä joskus jopa kahvit suusta lentämään, kun ei ehdi nielaista. Siis asia menee aivoihin ensin. Omistan sellaisia poliitikkoinhokkeja, että saan heidän puheistaan väännettyä hyviä vasta-argumentteja, ja mies sitten 'älä, älä enää hah,hah ja taa sä teit sen!'

      Vähemmän kivaa on ehkä se, että aloitan kuulemma usein Lumimiehen johonkin ehdotukseen vastaamiseni satakuntalaisesti eli 'en mää ainakaan…' Se tulee kuulemma mun hautakiveeni, jos minä lähden ensi. Tuo 'en mää ainakaan' ei ole kuin sanonta, sillä yleensä suostun moneen ja karjalaisen nopeesti.

      Tilannehuumori on parasta!!! Kuulisin tapaus on se kun R. sai punkin sinne yhteen paikkaan, kun oli ollut sortseissa vaeltamassa ranapoluilla. Minä aloin leikkiä sisarhentovalkoista ja otin punkkipihdit, silloin ei ollut vielä sitä hyvää lenkkiä. No, onnistuin katkaisemaan sen punkin ja yksi istuu sängyllä ja verta…Aloin nauraa hillittömästi…teini-ikäinen tyttäremme tuli siihen ja tajusi homman heti. Me kaaduimme lattialle ja kierittelimme siellä suunnilleen pissat housuissa nauraen, vaikka tilanne oli vakava…Me ei vain voitu lopettaa! No, siitä tuli läkärireissu, 2 viikon antibioottikuuri ja tietty naislääkäri. Juttu jatkui, kun tuli mieheni työpaikan eli sen firman työterveystarkastus, jota johti samainen naislääkäri. Lääkäi johti delegaatiota ja mieheni oli ensimmäinen tervehtijä…Naislääkäri alkoi nauraa ja totesi, että 'sinut minä tunnnekin jo hyvin!'

      Aijai, miten tuhmia voivatkaan olla reaalielämän tilennakomikkaan suistujat:) Lumimies on niiiiin pahoillaan, että oli liian järkyttynyt kuvaamaan naistensa kierrittelyä lattialla, kun hän oli haavoittunut:)

      <3

    • Hihi voi sinua ihana Leena ja R <3 Hihihii nuo poliitikkohommelit on niin tuttuja, niin omasta kodista, kuin ukkelinkin, voin vaan kuvitella. 🙂

      Taas hauska ja uusi piirre, en mää ainakaan, ja menoksi, hih tuo oli hauska. <3

      Hihi ihanat naiset ja toisella punkki peffassa, voi itkunplitku sentään ja minkäs teette kun naurattaa ja onneksi hei ei tullut jälkiseuraamuksia. Ne lenkki on muuten loistava, sillä aina eläimiltä poistetaan punkit. Jäin miettimään kun omassa kaulassa roikkui punkki luomessa kiinni, niin en kyllä saanut Tukholmassa siihen antibioottikuuria, luomen poistivat ja kaivoivat aika paljon ihoa, että se myrkky saadaan pois. Toivottavasti punkki ei enää ota hampaisiinsa meistä ketään!

      Ihanaa viikkoa, oot huippu <3

  • Voi Tiia…mun on pakko alkaa lukemaan blogiasi vaan ja ainoastaan kotona. Kun luin tätäkin nyt, sairaalan odotustilassa, mamman juttuja hoitamassa…sillesti niinkun ollaan vakavan äärellä…niin yritin pidättää naurua. Ja kun oikein yrittää niin nenästä tulee sellainen röhkäisy- ääni. Meitä on tässä monta istumassa vakavana ja itseasiassa oli pakko mennä hirnumaan vessaan… ihanat te! Täällä kanssa kaikenlaisia slenskoja, ja onneksi niin 🙂 Oma ukkokulta on sellainen ihana möläyttelijä ja itse lapsen kiinnostuksen omaava utelia kyselijä. Kun mennään kylille (lähikaupunkiin..kylään oikeastaan, mutta mies maalaispoika niin kaupunki on yli 2000asukkaan paikka) meitit huomataan… höpsöt liikkeellä! Ihanaa viikonloppua ja yritys olla vakava alkaa nyt. 🙂 <3 Kiitos nauruista!

    • Hihi ja anteeksi ja toki on ihanaa, jos saan iloa aikaiseksi. <3 Ihana kuvaus teistä, olette varmasti ihana pari. <3 Ole hyvä ja mukavaa sunnuntaita <3

  • Kieli menee solmuun vähän väliä. Kerran puhuin kollegalle tulevan viikon suunnitelmista ja kerroin torjantaina tekeväni jotain. Sen jälkeen loppuviikosta puhuttiin usein torjantaina. Pikku mokaa ja unohdusta tulee vähän väliä, mutta en niistä yleensä stressaa.

    • Torjantai on just hyvä ja ihan aitoa slenskailua. <3 Ties vaikka kohta itsekin alan puhumaa torjantaista. <3 Juu ja näistä ei kannata mitään stressiä ottaa, naurussasuin vaan. <3

  • Fantastinen konsepti! Tämä selventää elämässä paljon asioita, ryhdyn oitis viemään slenskailun ilosanomaa eteenpäin 🙂 Kiitos.

  • Ihana termi tuo slenskailu. Oman pään sisällä tulee slenskailtua tämän tästä, ja kyllä meilläkin tuon ukkokullan kanssa on ihan samanlaista säätöä välillä 😂

    Ihanaa lauantaita 😘

  • HIHII:.ihan ekana tuli duunikaveri mieleen…kutsutaan juuri tuolla nimellä ;D
    Muuten ihan outo nimitys 'sammakoille'…meillä ajattelemattomia lausahduksia sanotaan sammakoiksi ja voit vain arvata, millainen kurnutus mun ympärillä/meillä välillä kuuluu….:/
    ps. Vielä en ole leiponut mitään….;)

    • Kutsutteko, ooh ihan uskomatonta ja mistähän nimi kumpuaa?

      Hihi voihan kurnauskis. <3

      Mutta leivoit myöhemmin, bongattu on ja nam vaan täytyy taas todeta. <3

  • Ihana termi todellakin slenskailu. Meillä kyllä perheen kesken, erityisesti siskon ja muutaman kamun kanssa slenskaillaan, mutta nyt kyllä pää lyö tyhjää, jotta juttua niistä keksisin.

    Ehkä tääkin (bimbous) on slenskailua 😀

    Ihanaa lauantaita!

  • Onhan sitä tääläkin tullut slenskaaltua, siile vain on yksi lastenlapsi antanut nimeksi "vanhojen huono muisti" onpa todennut mumman ja paapan sitä potevan😊😊
    Ihanaa lauantain ehtoopäivää Sinulle Tiia♡♡♡

  • Hieno termi, joka sopii kaikkeen. Meillä vastaavissa tilanteissa heitetään ismot kehiin. Tämä tuli siitä, kun joskus mies suutahti minulle jostain ja huudahti, että senkin Ismo. Nyt kun sattuu jotain hassunhauskaa, niin Ismohan se siellä.
    Ymmärrän muuten hyvin, miksi se joulukassi jää aina kotiin. Se on niin kauniin punainen, että miehesi kuvittelee sen olevan sinun kassi.
    Kivaa lauantaita <3

    • Hihi ihanat ismot siellä, nämä on niin käsitteitä nämä hommelit kyllä. 🙂

      Niin totta, mies tuumii, että joku minun kassihan se vain siinä. 😉

      Ihanaa sunnuntaita <3

  • Olipa hauska postaus:) Olen itsekin kirjoittanut muutamista vastaavista tötöilyistä blogiini. Itselleen nauramisen taito on ihan mahtava taito – se tuo huumoria ja naurua elämään monenlaisissa käänteissä:)

  • Olipa jälleen kerran mukava postaus! Meillä ei ole kyllä vastaavaa termiä käytössä, täytyykin keksiä, käyttöä jyllä olisi!
    Mukavaa iltaa teille!

  • Kyllä tulee slenskattua aina välillä, vaikka en olekaan tiennyt että sitä kutsutaan tuolla sanalla. Oikein ihanaa viikonloppua sinulle, joko slenskaten taikka ilman 🙂

    • Hih noh slenska sanaa toki saa lainata, vaikka onkin koominen johdannainen tuosta islenska sanasta, hih. :O Eiköhän tällä viikolla jotain slenskailla. 😉 Kivaa viikkoa <3

  • Hahahahah :). Mä en kestä! Siis mä muistan pari hauskaa juttua. Oltiin ajamassa siskon kanssa jonnekin ja katsoin huoltoaseman kelloa. Ihmettelin miten kellonaika voi olla noin oudosti ilmoitettu. No varmaa on, jos kattoo bensan hintaa. Hahaha.
    Toinen tapahtu kans siskon kaa, oltii menos yolla himaan bussilla ja huudahdin isoon ääneen et miten kuu voi olla noin alhaalla. Ei voinutkaan, se oli erään rakennuksen kellotaulu. Buahaha.

  • Anteeksi naurun purskahteluni postaustasi lukiessa <3 Sä osaat vaan kirjoittaa niin hyvin ja nasevasti <3 Slenskailua tulee tehtyä välillä ;););) Kivaa sunnuntaita <3

  • Jälkeenpäin näille itsensä nolailuille on kiva nauraa, mutta just sillä h-hetkellä tekis joskus mieli lähinnä itkeä 😀

    Viimeksi sekoilin, kun olin varma, että kuopuksen päällä oleva haalari ei olekaan meidän pojan, vaan on mennyt sekaisin jonkun muun kanssa (eskarissa kun on useampikin samanlainen). No laitoinpa sitten viestiä pojan X äidille, että onkohan menneet haalarit sekaisin meidän poitsuilla. Unohdin vaan siinä vaiheessa, että luokalla on 3 X-nimistä poikaa ja tietenkin laitoin sen viestin väärän pojan äidille (eikä heillä edes ole samanlaista haalaria). Sitten seuraavaksi setvittiin eskarissa kissojen ja koirien kanssa, että missä se meidän haalari on. Lopulta hokasin, että ei helkkari, on se haalari sittenkin meidän eikä se varmaan olekaan mennyt sekaisin – olin vaan unohtanut sen nimikoida. Voi kiesus että hävetti, kun puoli koulua ja vanhempia oli masinoitu mukaan "kadonneen" haalarin etsintään 😀 😀

    • Juu etenkin jos nolaa itsensä julkisesti…

      Hihi voi itku sun kanssa ja näen itseni tohaamassa jotain ihan samanlaista, mutta hei olet välittävä äiti joka todella hoitaa ja saa aikaiseksi, näet nyt vaan asian niin. <3

      Ihanaa uutta viikkoa Tuula <3

  • Voihan slenska 😀 Ihan älyttömän hauska termi ja postaus! 😀 Minä en tiedä onko se slenskaa, kun puhun usein aivot pöpperöisenä ja siksi saatan lennossa vaihtaa termejä, jolloin syntyy uusia sanoja – ilmeisestikin se voisi olla slenskaa. Kesyin esimerkki lienee se, kun piti sanoa jotain "aipadistä" mutta lennossa vaihdoinkin sanaa tabletiksi ja lopulta puhuinkin abletista 😉 Arkislenskaa lienee se, että jouduin jäämään yksistä juhlista pois – halusin selventää, että miksi jään pois, mutta vain kutsujalle. Poimin numeron hänen viestistä, kerroin koko selostuksen syksyn leikkauksesta ja miten se meni pieleen ja mitä kärsin siitä vieläkin ja naureskelin itsekseni, että toivottavasti viesti menee oikealle henkilölle, että ajatella jos numero menisi väärin… ja eikä aikaakaan, kun puhelimeeni tuli viesti, että nnnnyt taisi tulla viesti väärään numeroon 😀 Eli koko nolo sairauskertomus meni jonkun yrityksen X puhelimeen ja todella vain toka numero meni väärin 😀 Toivottavasti eivät siis levitä mun viestiä somessa 😀

    Ihanaa uutta viikkoa ❤️

    • Juu on se slenskaa, slenska nimenomaan kattaa kaiken mikä kuuluu puuroaivojen piiriin. 🙂 Hih.

      Voi itku tää oli päivän paras, että naurattaa ja anteeksi, en naura sinulle, vaan jutulle ja voin tuntea sen tuskanhien, kun asia valkeni. Mutta eikö helpottavaa, että kaikille meille sattuu, et todella ole slenskailuinesi kanssa yksin. <3 Omaa ukkeliraukkaa, uusi kieli, hihi. 🙂

      Aurinkoa uuteen viikkoon ihanuus <3

  • Voi slenska teitä ihania. Meillä sun kaima kerran kysyi että "äiti mikä ohjelma tuo sinkkulallinen on"? minä ihmettelin että mikä ihmeen sinkkulallinen, sellaan ohjelmavalikkoa ja siellähän olla seisoi komeasti sinkkuillallinen, lapsella oli vauhdissa jäänyt iii pois. Nykyään me aina nauretaan kun nähdän moinen ohjelma että siinä meidän Pipunan sinkkulallinen.

  • Torveilu on niin tuttua mutta slenskailuna sitä ei ole vielä nimitetty :)… Parasta näissä slenskoissa on kuitenkin taito nauraa itelleen vaikka sulle naurettaisiinkin :))
    puspus!

Vastaa käyttäjälle Kristiina K Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud