Hyvästi rakas Onni ystävä

Hyvästi rakas Onni ystävä

Koska meidän rakkaat eläinystävät ovat yksi osa tätä blogia ja tiedän siellä ruudun takana olevan suuria kissaystäviä, joille Onni kissa on tullut tutuksi, niin koin että tämä postaus on aiheellinen. Aiheellinen siksi, ettei Onni kisua surukseni enää täällä näy, koska Onni kulkee nyt onnellisemmilla ja kivuttomimmilla laitumilla. Sen verran vaan, että jos joku haluaa tietää, niin Onnilla oli sokeritauti, joka vei voiton kulmien cooleimmasta ja upeimmasta kollikissasta. Onnia hoidettiin insuliinilla vuoden, mutta sairaus kuihdutti 3kg Onnin painosta pois ja eilen Onnin kunto romahti ja Onni lakkasi syömästä. Onni päätti, että nyt on aika. 

Oli aika lopettaa parhaimman kissakaverin tuska ja kivut ja tehdä se suurin ja surullisin ihmisen rakkaudenteko rakkaalle ystävälle. Omasta surusta ei sen enempää, koska tämä on kirjoitus Onnille.

Onnin haimme Latviassa asuessa paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä Oskun kaveriksi. Meillä oli jo musta Otto kissa, mutta Otto kuoli noin viikon sisällä kissaflunssaan ja näin kotiimme tuli latvialainen poika Onni. Onni osoitti heti vahvaa ja päättäväistä luonnetta ja otti kissojen joukossa perheen päääjehun paikan. Yritti jopa heti astua ihan vauvelipentuna, meidän perheen kissaa Oonaa, joka oli ihan vauvelipentu myöskin.

Onni ehti asua Latvian Jurmalassa, Tukholmassa, Keravalla ja Porvoossa. Onnista ja Oskusta piti jopa 13kk huolta hyvät ystävämme, kun jouduimme hometalojutun vuoksi asumaan 13kk evakossa kerrostalossa. Onni oli maailmaa nähnyt kissa ja ehti koluta monet hiirimetsät.

Onni oli kulmien coolein kundi 8kg:n vaikuttavilla lihaksillakin mitattuna ja ei koskaan väistänyt toista kisua. Jopa vielä noin kuukausi sitten Onnin ei tarvinut kuin astua hieman lähemmäksi naapurin nuorta kollikissaa ja naapurin kissa luikki karkuun. Onnilla oli arvokkuus ja auktoriteetti harteilla. Kerran jopa pesukarhu (mies käski korjata, ettei Suomessa ole tavattu pesukarhuja, vaan kyseessä oli supikoira;) ehti purra Onnia pepusta, mutta hyvällä hoidolla siitäkin selvittiin, luultavasti Onni ei ole riittävän ajoissa väistänyt edes pesukarhua. <3

Kesäisin Onni oli täynnä tappelun jälkiä ja viimeiset talvet Onni nuoli itsensä puolikaljuksi stressaantuneena, koska vihasi lunta. Vaikka Onni oli maailman coolein kissapoika, Onni oli suuri pehmo kotona. Joskus jopa nenusta tippui vettä, kun toinen niin kovin hyrräsi, kun paijattiin. Ex-naapurimme kutsui Onnia ”kuninkaaksi”, sillä Onnissa oli hyvän kuninkaan tavoin, kiltteyttä ja samalla omanarvontuntoa, Onni oli ylväs kissa. 

Onni antoi aina kiltisti tutkia, rokottaa ja matolääkekin meni mallikkaasti. Koskaan ei Onni meille sähissyt tai näyttänyt kynsiään, vaikka villeimpinä kesäpäivinä ei ollut puistossa tuntevinaan ja katsoi ylpeänä toisaalle, koska olimme vain häiriöksi. Kotona Onni saattoi heittää kuninkaan viitan harteiltaan ja olla kunnolla pehmo. Kuumimpina kesäpäivinä kävi kuitenkin vain haukkaamassa kotona pienen osan ruokaa ja äkkiä oli jo polttava kiire ulos. 

Onni oli myös raparipa, ei koskaan pessyt itseään, ei kuninkaan tarvinut, koska Osku pesi Onnin, Onnin puolesta. Ei koskaan peittänyt hiekkalaatikosta tarpeitaankaan, koska Osku teki senkin. Samu koirasta Onni ei aluksi pitänyt lainkaan ja Samu sai kyllä muutaman kerran köniin niin, että sattui. Parina viimeisenä vuotena Samu ja Onni kuitenkin yhdistivät voimansa kerjäämisen suhteen, yhdessä ovat vahvempia liittoutumana. Onhan se neljä tapittavaa silmää parempi, kuin kaksi.


Tämä oli muistelu upealle ja käsittämättömän hienolle latvialaiselle Onnille. Oli ilo saada olla sinun ystäväsi ja tuntea sinun rakkautesi, jonka jaoit kristillisesti koko meidän perheen kesken ja nukuit milloin kenenkin kainalossa. 
Alla oleva kuva on tänä aamuna otettu, viimeinen kuva Onnista. Onni tuli vielä viereen ja painoi päänsä kylkeeni, mutta Onni päätti luovuttaa, koska nyt oli Onnin aika mennä. Vaikka sitä ei ole koskaan valmis rakkaan eläinystävän poismenoon, tietoisuus siitä, että nyt oli oikea aika, lohduttaa hieman. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska Onni itse niin päätti. 

Pala sydämestä lähti Onnin mukana kissojen taivaaseen. <3 
Olisi ihan vaan mukavaa kuulla juttuja teidän eläinystävistä tai muisteloita, koska kyllähän eläimet ovat osa perhettä <3

Sydämellistä päivää kaikille. <3





181 thoughts on “Hyvästi rakas Onni ystävä”

  • On sydäntäsärkevää menettää rakas lemmikki, mutta jossain vaiheessa se on kuitenkin parempi ja armollisempi vaihtoehto. Onnilla on hyvä olla! Omaa sydäntä raastoi kaksi ja puoli vuotta sitten, kun lopulta oli tehtävä päätös ja annettava meidän bichon-koirulin mennä pitkälle edenneen kasvaimen vuoksi. Muistot kuitenkin elävät niin meillä kuin teilläkin. Osanottoni ja voimia!

    • Kyllä nyt on Onnin aika ja onneksi toimin nopeasti, enkä pitkittänyt toisen kärsimystä epäröimällä Teilläkin on niin vähän aikaa tuosta, voi meitä ja ikävä jää ja hyvät muistot <3 Ihanaa päivää <3

  • Hyvän ja arvokkaan elämän jälkeen on onnea päästää irti maisesta kuninkaanviitasta ja suunnata kissojen paratiisiin, ystävien luo vailla kipua ja tuskaa, ikuiseen kesään ja mahtaville metsästysmaille!

    Halaus, osanottoni ja voimia suruunne, Onni oli teillä lainassa, palan matkaa kulkemassa rinnalla ja ilahduttamassa, Onnin oli aika jatkaa matkaa…

    • Niin hienosti kirjoitettu ja Onni eli kissakuninkaan tavoin ja oli onnellinen kissa. <3

      Kiitos niin paljon Saila ja ihanaa päivää <3

  • Voi iso hali teille.Lemmikin menetys jättää ison kolon,vieläkin muistelen muutama vuosi sitten nukutettua 19v.Otto kissaa.Kauniit muistot teiille jäi komeasta Onni kisusta❤❤🐱

    • Oih Otto ja 19v hieno ikä, Onni ei ehtinyt täyttää vielä edes 14-vuotta, voi sokeritauti minkä teki. <3 Kiitos niin paljon Jael kauniista sanoista ja mukavaa päivää sinulle <3

  • Voi otan osaa! Ovat ne lemmikitkin perheenjäseniä ja yleensä tärkeitä ja rakkaita niin kuin ihmisetkin. Meillä huolta on aiheuttanut perheen kohta 12-vuotias Max-koira, joka on sairastellut paljon viime aikoina. Tällä hetkellä näyttää paremmalta, mutta sydänsairautta ja muuta on diagnoosissa niin eihän tuo hyvältä pidemmän päälle näytä. Toivotaan kuitenkin parasta! Jaksamista teille<3

    • Voi ei, teillä on siellä kova huoli ja se on raskasta, koska on koko ajan mielessä. <3 Toivotaan parasta, että Max saisi nähdä vielä monta hyvää kesää. <3 Kiitos Nella ihana <3

  • Voihan:( Onnilla on nyt kuitenkin parempi olla, joten aika oli siis hänen mennä. Sai elää mahtavaa aikaa teidän ja muiden eläinkamujen kanssa. Halauksia ja voimia suruun!
    Meillä jäi tuo osa kokematta, kun 8 v Samiira annettiin aikoinaan pois yksinäiselle naiselle, sillä meidän tyttärelle iski allergia. Ei siis auttanut paljon puhuttu siedätys vaan piti antaa kissa pois. Nyt meillä olisi kova kisukuume, mutta pakko on olla tässä hieman jarruna hankinnalle, koska onhan minullakin allergia:( Niin ja tytär asuu vielä kotona…

    • En tiedä kumpi on suurempi suru, luopua tai toisesta aika jättää eli kova suru on ollut teilläkin. Kissat vaan on ihan parhaita <3

  • Meillä siis oli Suomessa ihana punertava,puoleksi norjalainen metsäkissa Otto,josta onkin juttua blogin alkuaikoina.Kun muutin tänne Otto jäi pojalleni,ja pari vuotta sitten Otto jouduttiin nukuttamaan,sillä kissavanhukselle oli tullut sen verran vaivoja.Lapsuudessani.oli koiria joita myös muistelen

    • Otto on ollut sinulle tosi rakas ja niin hieno ikä tuo 19v. Kyllä tässä viime yön kävin läpi Onnin lähtöä ja eihen se lääkärille vienti ollut mukavaa. Mutta nyt se on ohi ja osa minusta on myös helpottunut, Onnin ei enää tarvitse sairastaa <3

  • Uhuu, täällä niin itken silmät päästäni. Tulee mieleen 7v. sitten luopuminen rakkaasta Pate-koirastamme. Patella oli aivoissa kasvain ja etäpesäkkeitä siellä ja täällä. Rasavili on ihana ja rakas. Siltikin kaipaan joskus aina Patea. Nämä ovat eläimiä ja sellaisina kuitenkin perheenjäseniä ja luottoystäviä. Kuopus sanoi kerran Rasavilin olevan kodin sielu, josta näkee, mitä me olemme ihmisinä. Jännästi mietitty. Ehkä siinä, miten kohtelee eläintä, voi näkyä inhimillisyyden kirjosta jotain sävyjä?
    Toisinaan tuntuu, että eläimet aistivat niin paljon paremmin omistajansa tunnetilat. Niillä on sitä luontaista "tunneälyä".

    • Oi sinua ihana <3 Voi teidän Pete ja aivan liian nuori vielä ja kyllä heistä tulee niin kokonaisvaltaisia perheenjäseniä, että kaipaus ja tyhjiö tulee, kun toisesta aika jättää <3

      Kuopus on miettinyt asian suurella viisaudella, koska eläinrakkaassa perheessä eläinten kohtelu kertoo kaiken ihmisistä ja opettaa myös lapsille huolenpitoa, rakkautta ja vastuunkantoa. <3 Niin hienosti todettu, oikein itkettää täällä päässä. <3

      Kyllä, joiltain meiltä ihmisiltä uupuu tunneälyä, mutta eläimiltä ei niinkään. <3

      Kiitos kovasti tästä ja aurinkoa teidän viikkoon <3

  • Lämmin halaus ja osanotto Onni kisun menetyksen johdosta ❤ Onni sai elää hyvän ja pitkän elämän ja nyt sen oli aika lähteä. Monia kauniita muistoja jäi ja suuri suru sydämeen mutta luulen Onnin kurkistelevan teitä tuolta pilvenreunalta päivittäin ❤ Voimia Tiia!

    • Niin minäkin luulen ja monen harmaan päivän jälkeen eilen paistoi aurinko Onnin kunniaksi ja illalla Onnin haudan peitti kaunis lumipeite <3 Kiitos paljon ihanuus <3

  • <3 <3 <3 Yhdessä käytiin tämä Onnin juttu viikonloppuna haikein mielin läpi, mutta vielä tänään kuolemansa jälkeen Onni yllätti meidät kerran iloisesti. <3 Voimahali.

    • Käytiin yhdessä läpi koko prosessi, kiitos niin paljon kaikesta tuesta, olit henkisesti läsnä ja ymmärsit koko prosessoinnin (tuo sana kuulostaa teollisen kylmältä) Onni teki Onnit vielä viimeisenä hetkenään, kuinkas muuten <3 Ihanaa päivää Jonna ja kiitos <3

  • Tiia <3 Eläimet opettavat meille paljon: vastuuta, rakastamista ja lopulta luopumista kun on sen aika. Sateenkaarisillalla he sitten meitä odottavat!

    • Ihan juuri niin, eläimet rikastuttavat ja täydellistävät elämää kummasti. <3 Jonain päivänä tapaan vielä Onnin <3 Kiitos ja ihanaa päivää <3

  • Otan osaa minäkin! Vaikeaa on aina lemmikistä luopuminen, perheenjäsen kun on. Nyt hänen on sentään hyvä olla <3

  • Ihana kirjoitus kaikkein cooleimmasta Onnista ❤ Onnilla on ollut hyvä elämä ja rakastava perhe! Se, että osaa päästää irti ajoissa eikä anna rakkaan eläinystävän kärsiä tarpeettomasti on iso rakkauden teko ❤ Kyllä olen itsekin vuosien varrella isot surut ja kaipaukset joutunut sydämeen kätkemään kun on joutunut ihanille karvakorville jättämään hyvästit �� Aika parantaa ja kultaa kaikki muistot �� Halauksia Tiia ja koko perhe, muita karvakorvia myöten ��

    • Kiitos niin paljon Heidi ja Onni oli naapurimme sanoin kuningas, Onni vaan oli niin iso ja arvonsa tunteva ja silti kiltti ihmisille. Harvaa se on pesukarhukin pepusta puraissut 🙂

      Sinä todella tiedät, miltä nyt tuntuu ja miten kotona on tyhjiö. <3 Paljon halauksia ja kiitos Heidi <3

  • Osanottoni ja iso hali <3 Meillä vanha koira 15 v (asuu exällä) alkaa olla myös tiensä päässä, ja kovasti surettaa.
    Onnilla oli kyllä varmasti ihana elämä kulmakunnan kinginä. Rapsuja myös Samulle ja Oskulle, jotka varmasti pian ihmettelevät, missä yksi porukasta on.

    • Kyllä 15v on hieno ikä ja ymmärrettävästi siinä pitää jo alkaa valmistautumaan <3 Se on suuri suru <3

      Kiitos niin paljon rapsuista. Tuntuu ettei Samu ymmärrä mitään, mutta Osku eilen naukui ympäri tyhjää kotia. <3 Ihanaa päivää sinne Tuija <3

  • Lämmin halaus rakkaan lemmikin menetyksen johdosta. Voi tiedän tuon surun ja ikävän, joka kissan menettämisestä jää. Lapsuudenperheessäni oli Jami, jota kutsuimme Jami Jokke Okke Pokke Poo. Jami oli kahta kuukautta vaille 18- vuotias kuolleessaan ja täyttäisi nyt huhtikuussa 40 vuotta. Vieläkin Jamia muistelemme ja monet tarinat olen hänestä miehelle ja pojilleni kertonut. Lemmikin menetys teki niin kipeää, että vannoin etten ota koskaan enää kissaa. Vuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä ja niinpä meillä on kaksi mustaa kissaveljestä Onni ja Manolito. Kaksoset täyttävät kesällä kuusi vuotta. Teidän Onni sai perheessänne rakastavan kodin ja elää täyden, onnellisen elämän. Lähtiessään Onni jätti tassunjäljet sydämiinne. Voimia teille kaikille! Onneksi jää muistot. Sari

    • Tämä oli niin ihana kirjoitus ja mikä hieno mielikuvituksellinen ja rakkaudella annettu nimi Jami Jokke Okke Pokke Poo, rakkaalla monta lempinimeä <3 Sama vannominen meillä, ei koskaan enää yhtään, saa nähdä miten meidän käy.

      Tuokin oli niin suloisesti kirjoitettu, tassunjäljet sydämiimme, niin jätti tatuoidut sellaiset <3

      Ei ihminenkään lyhyen ihmiselämän aikana ehdi niin monen montaa eläintä hankkia ja rakastaa ja ne jotka on perheenjäseniksi valittu, he kulkevat aina sydämissä. <3

      Ihanaa viikkoa Sari ja kiitos <3

  • Voi Tiia ❤ kyllä tuli itku silmään tätä lukiessa ❤ ja mieleen tuli vähän yli vuoden takainen oman kissan pois lähtö! Suuri suru ja ikävä yhä vaivaa ❤ hali ja osanotto ❤

    • Niin muistan ja myös kaikessa huomannut miten kova kaipuu on jäänyt. Miten täällä tänään on niin tyhjää ja hiljaista <3 Halauksia rakas ystävä <3

    • Kiitos niin paljon rakas ystäväni mun <3 nyt ei sinunkaan tarvitse sitten kesällä Onnia hoitaa ja piikitellä, jos olisimme lähteneet reissuun. <3 Voi suru sentään <3

  • Kyllä rakkaasta lemmikistä on aina vaikea luopua. Meillä oli myöskin musta kissa oikea Lady 23vuotias ja niin piti matkaan saattaa kun voimat meni. Se on meidän raskas tehtävä silloin kun aika on mennä. Ja mikä sen kauniinpaa kuin se rakas lemmikki saattaa viimeiselle matkalleen. Kaunis oli Onni kissa ja varmasti onnellinen. Elämän pyörteissä on kaikella oma paikka ja aika. Onni on aina omalla paikallaan muistoina.

    • Oi miten hienon iän Lady saavutti, 10v Onnia enemmän <3 Jokaisella on oma aikansa ja nyt oli Onnin aika <3 Se on se raskain, mutta suurin rakkauden teko eläinystävälle <3 Kiitos kauniista sanoista <3

  • Hei Tiia,

    ja vielä uudelleen lämmin osanottoni Onnin poismenon johdosta <3 Muuten en tiedä mistä aloittaisin. Kun tänään näin instagramista päivityksesi Rakkaasta Onnista, niin siitä asti olen täällä jollotellut. Sydän todellakin särkyi teidän Onnin puolesta. Mutta yritän nyt ajatella, että Onnilla on nyt hyvä olla ja ruhtinaalliset olot Kissojen taivaassa. Tilanteeseen (siis kun näin insta-päivityksesi) liittyy myös hieman huumoriakin ehkä, koska olimme molemmat ukkelin (Jussi muuten täälläkin 😉 kanssa olohuoneessamme, minä tuolissa ja ukkeli soffalla… Luin juttusi Onnista ja ensin yritin tihrustaa salaa, mutta eihän siitä mitään tullut vaan vollotus vaan voimistui. Meni siinä ukkeli hieman hämilleen, että mikä tuolle eukolle nyt tuli (vaihdevuodet) kun hetki sitten kaikki oli ihan normaalisti.

    Tokihan tuo mies minut tuntee ja tietää kuinka eläinrakas olen ihan kaikkia eläimiä kohtaan niin tuttujen kuin tuntemattomien. Erityisen herkästi koen aina kaiken eläimiin liittyvän, etenkin nämä surulliset tarinat. Ja johtunee osaksi siitä, että omassa elämässäni oli aikoinaan myös erittäin tärkeä ja rakas kissa-ystävä, joka oli meillä lapsuudenkodissani piirun verran vaille 18-vuotta. Kissa oli meillä lapsuudestani (noin 12-vuotiaasta) ihan aikuisuuteen asti ja siitä luopuminen on ollut kyllä elämäni raskaimpia asioita. Vieläkin ikävöin häntä ja tämän Onninkin asian myötä se oma ikävä nostaa päätään..

    Meillä ei ole eläimiä nyt (tuo oma kissa on ollut elämäni ainoa) ja poika 12 v kyllä monesti on toivonut sellaista. Tiedän miten paljon eläimiltä saa, mutta en halua enää luopua yhdestäkään. Jos se poika ottaisi sitten oman kissan tai koiran kun tulee aikuiseksi. Näin olemme hänen kanssaan jutelleet. Tänään totesin tuolle ukkelille, että taitaa se olla ihan hyvä ettei meillä ole ketään kisua tai koirulia; jos siitä joutuisin luopumaan niin ei tulisi mitään..

    Mutta nyt saa nämä jorinani riittää. Ajatukseni ovat luonanne ja toivon teille paljon voimia surussanne – ihan kaikille sinne <3 Rakas Onni -RIP <3

    Terveisin, Johanna eli se nannam siellä instassa 😉

    • OOh mikä kommentti, luin jo eilen ja niin otti sydämestä. Täällä mekin vannomme, ettei yhtään eläintä enää jahka kaikista aika jättää. Toisaalta itsellä on olo, etten voi hengittää jos ei ole kotona kissaa <3 Ymmärrän niin hyvin tuon kaiken tuskan ja ettei sitä enää halua kokea. Eilen kun tulin eläinlääkäriltä, meinasin oksentaa sinne pihalle ja koko päivän oli olo, että kohta oksennan. Kun sitä sitten pidättelin, illalla iski nokkosrokko. Koko prosessi, sairaus, päätös, luominen, tyhjiö, se on traumaattinen kokemus.

      Jää nähtäväksi tuleeko meille enää uusia eläimiä, mutta onneksi on hamsut, ja Osku ja Samu <3

      Kiitos niin paljon tästä, joka on oikein sydänverellä kirjoitettu, sen Johanna aistii <3 Kiitos sinulle ja aurinkoisia päiviä teille <3

  • Osanottoni ja voimia koko perheelle. Minulta tuli itku, kun luin juttuasi. Surullista, vaikka oikein teittekin, kun päästitte poloisen kärsimästä. Onneksi teillä on kuitenkin ihania muistoja Onnista. Onnin on nyt hyvä olla. <3

  • Voi sinua, niin kaunis kirjoitus Isolle Kisulle. Iso hali sulle ja jaksuja kaikille teille! Ikävä on takuulla.

  • Otan osaa, Onni tosiaan oli kulmien kingi ❤️
    Meillä oli kaksi pupua, jotka yhdessä päättivät sähköttää emäntänsä. Purivat penteleet imurin johtoon reiän. Minä sitten kävin imuroimaan ja astuin tietenkin jiuri siihen johdon purtuun kohtaan. Isovarpaaseen tuli musta palovamma 🙂

  • :'( Tuli ihan kyyneleet silmiin, voimia koko teidän perheelle! Kauniisti kirjoitit Onnista, ja todellista rakkautta on osata luopua rakkaasta.

  • Ihana muistokirjoitus kuningas Onnille <3 Vanhempien kissa, puoliksi norjalainen metsäkissa oli melkoinen persoona. Hän valitsi seuransa tarkkaan ja kaveerasi vain, kun kuuli jääkaapin oven avautuvan. Diabetes koitui senkin kissaherran kohtaloksi 🙁 Lämmin halaus, Tiia <3

    • Hih eli erittäin fiksu. <3 Tuo diabetes on kyllä pirullinen sairaus ja vie upeat ja voimakkaat kissat ihan ennen aikojaan <3 Kiitos paljon ja samoin sinne halaus <3

  • Osanottoni, voimia teidän perheelle.
    Teille niin rakas Onni-kisu on poissa mutta niin ihanat muistot elävät ❤
    Kauniisti kirjoitit, kyynelsilmin minäkin tuota kirjoitusta luin.

  • Oi, osanottoni! Nyt tuli kyynel silmään 🙁 Onni rakas ♥♥♥ Hyvää matkaa sateenkaarisillalle, jossa on kaikin tavoin parempi olla ♥ Onko Osku etsinyt kaveriaan? Voimia Tiia sinulle ♥

    • Kiitos niin paljon ja tiedän, että teille tämä kävi sydämeen. <3 Samu koira ei ole tajunnut mitään, mutta Osku pesi Onnin ennen lääkärille vientiä ja kävi haistelemassa, kun Onni kotiin palasi haudattavaksi. Eilen Osku maukui sydäntä särkevästi leffahuoneessa ja tuli tunne, että se oli Oskun surulaulu <3 Nyt Osku on ollut koko ajan ihan kiinni, joten kyllä uskon, että Osku suree <3

      Paljon halauksia ja kiitos <3

  • Voi ei! Todella ikävä uutinen. Kyyneleet silmissä luin tekstin. Voimia kaikille 2- ja 4- jalkaisille perheessä.

  • Oivoi. Rakkaan lemmikin menetys on kamalaa. Onni oli kaunis kissa ja varmasti ehti elää hyvän ja rikkaan elämän. Miten lapset ottavat Onnin poismenon? Entäs eläinkaverit?

    • Lapset surivat kovasti, mutta olivat reippaita, ymmärsivät, että Onni kärsii. Samu ei ole hoksannut mitään, vaikka toin Onnin kotipihalle haudattavaksi. Osku maukui eilen niin sydäntäsärkevästi leffahuonessa, kuin olisi laulanut Onnille. Osku pesi Onnin ennen viimeistä matkaa ja nuuhki myös, kun Onnin toin lääkäriltä, joten Osku varmasti ymmärsi, että hänen paras ystävänsä on poissa <3

      Kiitos niin paljon Satu <3

  • Osanotto Onnin poismenon johdosta. Kyllä tuli kyyneleet silmiin täälläkin. Itse olen lapsena joutunut luopumaan kääpiökanista (takajalat halvaantuivat) ja kyllä meillä suri koko perhe pitkään.

  • Mä tiedän tän tuskan..Meiän Minttu..17 v päätyi lekurin pöydälle ja mä itkin KOKO ajan!! Toin kotio ja hautasin lähelle… Enkä IKINÄ unohda <3 Kauheeta olla ihminen joka päättää kun TUNNE on se suurin järjen este..
    Jaksuja murun perheelle <3

    • Ihana Bikke <3 Niin hyvin kiteytit, on jotenkin kaiken ihmisyyden vastaista päättää, silti se on kaikkein inhimillisintä tehdä se päätös toisen puolesta, rakastaa niin, että unohtaa omat tunteensa. <3

      Kiitos niin paljon Bikke ihanuus <3

  • Oih, miten ihana kirjoitus. Onni eli teillä hienon elämän.
    Osanotto sinulle ja perheellesi!

  • Lämmin osanotto <3 Mä en pysty nyt enempää kirjoittamaan kun näin väsyneenä siitä tulee vaan itkuvirsi…

    Ps Eläinten taivaassa kissat ja pesukarhutkin ovat kavereita keskenään 🙂 <3

  • Hyvää taivasmatkaa Onnille. Meilläkin mummo-kissalle on jo hauta kaivettu valmiiksi, mutta en vielä ole raaskinut viedä piikille, kun ei se kuitenkan näytä mitenkään kärsivän. Ikä kyllä on alkanut jo painamaan ja ulkoilu käynyt minimiin. Eipä sitä lemmikkiä ottaessaan koskaan muista, että surunpäiväkin on edessäpäin.

    • Jos toisella virtaa riittää, niin saa toinen vielä pitkästä ja hienosta iästä huolimatta nauttia. Kyllä sen tietää, kun on aika ja suren jo puolestasi, että se on kuitenkin suht lähellä. <3

      Kiitos niin paljon Sude <3

  • Voi ei 🙁
    IHan kauhea ikävä teillä varmasti rakasta perheenjäsentä.
    Halauksia Tiia teille kaikille <3

  • Voimia Tiia, sinulle & perheellesi!<3
    Rakkaan lemmikin poislähtö on todella kolauttava kokemus, varsinkin kun tunneside on todella syvä.

    Rakkaan Zane aussini luopuminen miltein 3v sitten oli järkyttävää aikaa. Se tyhjiö ei tule koskaan täyttymään, on myös rakkaita kappaleita mitä ei pysty itkemättä kuntelemaan kun tunteet nousee pintaan. Hilla oli pelastukseni ja tuli juuri oikeaan aikaan luovutukseen kun sitä tarvitsin.. onneksi en jäänyt suruun kylpemään vaan ajattelin hoitaa sen ilon kautta! -Heini

    • Sitä minäkin ajattelen, miten se tyhjiö täyttyy ja eihän se voi edes täyttyä, koska toista Onnia ei ole. <3 Kyllähän minäkin mielisin jossain kohden meille uutta kissanpentua, mutta mies on sitä mieltä ettei enää. Katsellaan, mutta onneksi on hamsut, Samu ja Osku <3

      Kiitos niin paljon Heini tästä <3

  • Otan osaa <3 Sattuu, kun lemmikki lähtee, vaikka tietää että on pakko päästää… Kaksi pientä koiraa olen päästänyt koirien taivaaseen ja yhä niitä muistelen lämmöllä ja tippakin tulee silmään, rakkaita ovat vieläkin <3

    • Sattuu ja on pakko <3 Lääkärissä hetken iski rauhoittavan jälkeen paniikki, voisinko vielä peruuttaa, mutta seinä tuli sielläkin ajattelussa vastaan. Onni lopetti syömisen ja päätti itse, annoimme hänelle vaan rauhallisemman ja kivuttomamman tavan lähteä. <3

      Kiitos kovasti Marre <e

  • Onnilla oli onni kuulua teidän perheeseen. Omasta lemmikistä luopuminen on aina vaikeaa. Meillä ajokoiramme päätettiin nukuttaa eläinlääkärillä 11 vuotta sitten ja vieläkin muistelemme miehen kanssa tätä todella persoonallista koiraamme. Sekin sairasteli loppuaikoina ja päätimme miehen kanssa haikein lopettaa koiran kärsimykset. Ajokoiramme sai lähteä eläinlääkärin piikillä isännän silittäessä paremmille metsästysmaille. Ja voin kyllä yhtyä ajatukseen, että lemmikin lähtiessä lähtee omasta sydämestä pieni palanen mukana… <3

    • Kyllä sinne palanen matkaan mukaan lähtee ja saman surun on kokenut niin moni. Raskas päätös teilläkin, mutta ainoa oikea <3 Kiitos Satu niin paljon tästä ja ehkä sitä ajan kanssa voi jo muistella ilon kautta, eikä surun <3

  • Pala kurkussa luin kaunista kirjoitustasi Onnista.
    Lämmin osanottoni teidän koko perheelle ja voimia suruun ♥

  • Voi Tiia – itkuhan tässä tuli niin kuin jo päivällä arvelin. Tuo aamuinen kuva tuo mieleeni sen, miten Viiru viimeisenä iltanaan tuli minun viereeni sohvalle ja otimme yhdessä torkut. Yleensä Viiru vain kävi nukuttamassa minut ja poistui sitten lähietäisyydelle mutta tuolloin se nukkui yhtä pitkään kuin minäkin. Ja kun torkuilta herättiin, oltiinkin jo kolmen tunnin päästä lähettämässä Viiru sateenkaaren sillalle. Siellä se varmaan on toivottanut Onninkin tervetulleeksi ja sieltä ne yhdessä meitä katselevat. Voimia teille koko perheelle ja Onnille lumettomia metsästysmaita sinne sateenkaarelle <3

    • Arvaas Lady olin Marikalle ja sinulle vastaamassa, niin läppäristä loppui akkua ja jouduin tässä välissä menemään Giganttiin ja ostamaan uuden johdon ja höh se maksoi 60e. Mutta nyt täällä ollaan vihdoinkin.

      Voi ei muistan tuon ja sanonko, että ihan kuin meidän rakkaat olisi hyvästi jättäneet <3 Oskukin täällä vielä pesi Onnin viimeiselle matkalle. Aina kun ajattelen asiaa, en oikein edes tajua vielä mitä on tapahtunut, meillä vaan on jotenkin kovin hiljaista ja tyhjää nyt.

      Jonain päivän, "kunnes jälleen kohtaamme". <3

      Kiitos niin paljon Lady <3

  • Melkein tuli itku kun luin tätä tekstiä.

    LÄmmin osanotto, Tiia ja koko perhe. Onnilla on hyvä olla nyt.

  • Voi Onni <3. Tippa ihan tuli linssiin, kun itselläkin on vielä niin pinnalla oman kissan lopetus parin viikon takaa.
    Mutta onhan se niin, että kun kissa on tiensä päässä, niin se lopetus on se viimeinen palvelus hyvälle ystävälle <3.
    Voimia Tiia teidän koko perheelle, hienoa että Onni sai olla osana noin upeaa perhettä <3.

    • Laura, eih en tiennyt <3 Paljon lämpimiä ajatuksia, käymme samaa surua ja tyhjyyden tunnetta nyt läpi. Paljon halauksia sinulle <3

    • Taru varmasti, koska te ihanat piditte Onnista ja Oskusta niin hyvää huolta sen 13kk ajan ja veivät palan teidänkin sydämestä. <3

  • Olen niin pahoillani ❤️ Täälläkin vielä parannellaan sitä koloa, joka jäi kun marraskuussa jouduimme päästämään meidän kissavanhuksemme kissojen taivaaseen. Vieläkin välillä kuvittelen kuulevani hänen tepsuttelevan asunnossa, ja molemmat kissakaverinsakin välillä tuijottelevat tiettyyn samaan kohtaan ja tyttäreni sanoi, "että siinä se Sixtenin sielu nyt istuu ja katselee touhujammme. Ihmiset eivät sitä näe, mutta kissat aistii". Jaksamista teille kaikille ❤️
    Minna

    • Voi Minna <3 Kyllä kissat aistii ja meidän Oskukin pesi Onnin viimeiselle matkalle ja kävi Onnia nuuhkimassa ennen hautaan laittamista. Sen jälkeen Osku meni yksin leffahuoneeseen ja sieltä kuului surullinen mourunta, kuin surulaulu. Iso tyhjiö jää ja ei sitä paikkaa mikään, mutta aika auttaa olla muistelematta toista surun kautta vaan ilon. <3

      Kiitos niin paljon ja jaksamista kaipuuseen myös teille <3

  • Kyyneleet kastelee työpöytäni pintaa. Ajattelen surua ja ikävää mitä Onnin poismeno aiheuttaa teille kaikille.
    Muistelen samalla oman bernimme viime hetkiä. Kasvain oli kurkussa ja eläinlääkäri aikoi tehdä sille jotakin. Antoi ensin rauhoittavan piikin. Lemmikkimme tuli jalkojeni juureen, katseli minua silmiin ja oli kuin olisi sanonut, älä nyt itke ei täs mitään hätää. Meidät pyydettiin käymään jossakin ja lääkäri soitti saman tien miehelleni, että voiko hän antaa lopetuspiikin, kun koira on tukehtumaisillaan. Kuumana kesäpäivänä kaivoimme haudan, itkimme molemmat hillittömästi ja teimme viimeisen palveluksen rakkaalle lemmikillemme.

    Jaksamista sinne teille kaikille ♥ kauniit muistot kantaa surussa ♥♥

    • Voi eih, teillä oli hetken toivoa, joka päättyi surulliseen puheluun. <3 Ikävä jää, mutta jossain kohden toisia voi jo muistella ilolla, ei surulla. <3 Kiitos niin paljon ihana ma-te <3

  • Oi surullista. Voimia koko perheelle.
    Onni oli rakastettu kissa.
    >Leena

  • Voi että tuli suru. Itsellä oman kissan lopettamispäätös syövän takia tuntui kauhealta, vieläkin itkettää, vaikka yli kolme vuotta siitä. Sai löytökissana meillä rakastavan kodin ja löysi tiensä jokaisen sydämeen. Voimia ja rakkautta teille sinne, t. Sanni

    • Kiitos niin paljon Sanni ja uskon kyllä tuon, että aina kun ajattelee, kostuu silmät. Juuri nyt tuntuu miltei vaikealta ja pahalta katsoa näitä Onnin kuvia, vaikka tiedän ettei ollut muuta vaihtoehtoa, silti mietin olisinko voinut toimia toisin tai tehdä jotain paremmin. Kierrän kehää, koska aina palaan siihen, ettei ollut muuta tehtävissä ja Onni itse teki päätöksen, kun lakkasi syömästä. Suojelin vain Onnia pahimmalta tuskalta viemällä lääkäriin. Voimia kaikille läheisen karvaeläinen menettämiseen. <3

      Kiitos kauniista sanoista Sanni <3

  • Voi otan osaa teidän suruun. Ihanat muistot jää, mutta ero tekee varmaankin tuskaa. Täällä kyyneleet valuu sillä meillä kaksi kissaa ja koiruus. Toinen kissa juuri samanlainen täysmusta Nala, lempeä persoonallisuus julmasta ulkonäöstä huolimatta. Maukasu on vain pieni ynähdys, jostain syystä ei osaa naukua kunnolla, mutta kerjätä osaa keltaisilla silmillään..ja ruoka maistuu..voimisia Tiia. T Hellu

    • Oih meidänkään musta Onni ei osannut naukua, kun Osku taas osaa. Teillä ihan sama kokoonpano, voih kuin meillä eilen vielä. <3 Mustat kissat on upeita, mutta jos vielää kissa tulee, en ole varma voisinko enää ottaa mustaa kisua, oli vain yksi musta pantteri meille ja se oli Onni, mutta aika näyttää. <3

      Sama täällä Onni jaksoi tuijottaa herkeämättä ja pitkään, väsytystaistelulla sai ruokaa 😉 Taitaa olla teidän Nala Onnin serkku <3

      Kiitos niin paljon Hellu ja ihania hetkiä teidän omien karvaeläinten parissa <3

  • Kyynelet silmissä luin ihanasta Onnista <3 Otan osaa suruunne,nämä asiat on eläinystäville niitä vaikeimpia..niin kauniisti kirjoitat elämästä hänen kanssaan. Onni on nyt sielä kissojen taivaassa telmimässä kavereiden kanssa…Ja minä uskon,että tullaan tapaamaan kaikki edesmenneet rakkaat vielä…Paljon voimia ja jaksamista,ei olis Onni voinu parempaa paikkaa saada,kun teidän luota <3

    • Miten kauniisti kirjoitettu, kiitos Kiisu ja niin se on ajateltava, kunnes jälleen tapaamme, se tuo lohtua <3 Ihanaa kevättä sinulle ja kiitos lämmöstä. <3

  • Osanotto. Siskoni kissa nukutettiin eilen pois, kun oli myös 13 v vanha. Silmät sokeutui yhtäkkiä ja ei enää takapää kantanut. Oli sellainen hempeä ja kiltti Rackdoll( meniköhön oikein tuo kirjoitus). Meidän oma kissa 12 v ilmeisesti sai myrkkyä ja kuoli viime elokuussa. Onhan ne perheenjäseniä ja raskasta on menettää.

    • Miten voikin olla, että molemmat 13-vuotiaat rakkaat lähtivät samana päivänä matkaan, matkaavat varmasti yhdessä.

      Aikku te olette kokeneet hirveitä, miten ihmiset voi olla niin pahoja, olen pahoillani <3

      Kiitos Aikku <3

  • Vähän myöhässä, mutta kuitenkin: osanotto ja voimia. Olen ollut ihan rakastunut Onniin blogisi kuvien kautta – hän oli niin ilmeikäs ja persoonallinen tyyppi jotenkin. Rakkautta!

    • Oi Airi ja ei todella ole myöhäistä, Onni koko ajan mielessä ja käyn tuota päivää läpi. Paniikissa vein toisen lääkäriin, mutta jälkikäteen ajateltuna, se oli kyllä kovin surullista ja ahdistavaa, mutta tärkeä rakkaudenteko ja kunnianosoitus rakasta kissaystävää kohtaan <3

      Onni oli todellinen persoona ja Onnin sisällä asui suuri musta pantteri, kun Onni käyskenteli ulkona, mutta kotona hän oli pehmeä, kuin pieni kissanpoikanen. <3

      Kiitos niin paljon Airi ja sinulle myös kaikkea hyvää <3

  • Voi ei!!
    Itse hiljattain saman kokeneena: harva asia on yhtä kurjaa kuin olla se ihminen, joka tuon päätöksen tekee. Ei auta, vaikka itse tiedät tekeväsi oikein.
    Arvostan suuresti, että päästit ystävän pois kun aika tuli!!!

    Valtavasti voimia suruun ja pelkkiä iloisia muistoja Onnista jatkoon. Ihanan kauniisti kirjoitit hienosta kissasta! ♥

    • Voi ei meitä molempia on kohdannut iso suru, sinullekin paljon voimaa ja lämpöisiä ajatuksia täältä ja tietenkin myös Hyvää viikonloppua kiitos💖💙💖

  • Todella ikävä uutinen. Onni sai teiltä hyvän kodin, eli hyvän elämän ja hyvät muistot jäivät! Täältä myös lämmin osanotto ❤

  • Hieno kirjoitus, hieno kissan elämä. Jokainen kissaihminen tietää miltä tuntuu kun näitä asioita tulee elämässä eteen. Lämmin ajatus koko perheelle <3

  • Voimaa ja kevään valoa sinulle, ystävän menetys tuo suuren surun ja ikävän. Mutta surun selkä taittuu ja jaksat ajatella kaikkia yhteisiä seikkailuja ja hetkiä lämmöllä. Sain pitää ensimmäiset omat kissani parikymmentä vuotta. Kovasti paljon ehtivät kissapojat minulle opettaa elämästä ja ihmisenä olemisesta yhteisellä taipaleella. Luopumisen hetkellä on vaikeaa olla rohkea – se, joka ajattelee ystävän parasta ja päästää irti kun on aika. Muistoissa on Onni aika mukananne. Minullakin on nyt oma pieni Onni, joka hoitaa nyt tärkeää tehtäväänsä ja opettaa minulle elämän tärkeitä asioita, muistuttaa pienistä ilon hetkistä. Olemme onnekkaita, kun olemme saaneet elämäämme näitä ainutlaatuisia kavereita. Onni on. <3
    Terveisin Ulla ja Onni

    • Niin kauniisti kirjoitettu olen otettu ja jotenkin niin liikuttavaa, että sinulla on oma Onni. Nimikin jo meille kertoo miten paljon hyviä hetkiä kyseiset ihanat ystävämme ovat tuoneet meille.

      Mutta niin niin paljon on tullut saatua myös rakkautta lämpöä kehräystä, ihania muistoja ja hetkiä.

      Kaunista viikonloppua sinulle ja sinun Onnille. 💙💙💙💙

  • Minä aloitin tämän lukemisen kolme kertaa enennkuin pystyin lukemaan loppuun asti. Itku tuli silmään joka kerran.
    Eläimet ovat kuin perheenjäseniä ja Onnikin on kulkenut kanssanne pitkän taipaleen <3

    Ei minulla ole oikein sanoja muuta kuin voimia teille rakas ystävä <3

    • Kaikki tuki mitä olet antanut puhelimella, yksityisviesteillä, kaikki merkitsee niin paljon. Tiedän että olet siellä ja mukana surussa ja ymmärrät. Olet ihana ihminen. Kiitos Ja kivaa viikonloppua💖💙💖

  • Tippa linssissä luin postausta ja myötätuntoisia kommentteja. Lemmikit koskettavat ja jättävät niin lähtemättömän vaikutuksen. <3

Vastaa käyttäjälle Heidi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud