Miten Osku kissa pärjää Onnin poismenon jälkeen?

Miten Osku kissa pärjää Onnin poismenon jälkeen?
En muista lainkaan kuinka pitkä aika Onni kisun poismenosta on, mutta se on kuin eilinen. Ei myöskään päivääkään ole, ettei Onni olisi ollut ajatuksissa. Uskon, että Osku kisulla on ollut samansuuntaisia ajatuksia ja olemme perheenä tarkkailleet Onnin poismenon jälkeen paljon Oskua. Toki myös mietin, inhimillistämmekö liikaa Oskua, sureeko Osku, mutta olisi toisaalta juuri inhimillisyyden nimissä julmaa ajatella, ettei Osku surisi.




Osku on käyttäytynyt hyvin merkillisesti Onnin poismenon jälkeen. On ollut tilanteita, että Osku on tullut ulkoa ja suorastaan meidän mielestä huutanut ilmoille tuskaansa, missä rakas ystävä Onni on. Osku on aivan selvästi etsinyt Onnia ja Osku myös on aivan selvästi ollut hieman sekaisin. Osku saattaa mennä minuutin välein sisään ja ulos ja Oskun puheen pulputukselta ei tule loppua. Osku ei ole ikinä puhunut näin paljon. 




Meidän silmiin Osku on nyt aavistuksen surumielinen hahmo, jotenkin puolikas, jotain olennaista puuttuu. Oskun elämästä puuttuu 14-vuotinen paras ystävä, jonka kanssa Osku kasvoi pikku tiitiäisestä asti. Josta Osku piti huolta, jonka vieressä Osku nukkui ja jonka Osku pesi joka päivä. Nyt Oskulla on paljon vähemmän hommaa ja uskon, että vaikka kissa onkin, Osku on aavistuksen yksinäinen.

Minä tietenkin kissahulluna pohdin olisinko uusi kissamainen perheenjäsen se ratkaisu. Voisi kuitenkin olla Oskun eläkepäiville epäreilua, että ottaisimme pienen riiviön Oskua kiusaamaan. Samun kanssa Osku ei tunne sielujen sympatiaa lainkaan, toisin kuin Onni eläessään. Meidän ei auta muuta, kuin rapsutella mahdollisimman paljon Oskua ja ajatella, josko aika parantaisi. Oskun kohtalo on myöskin surullinen muistutus siitä, että meistä aina joku jää viimeiseksi toista suremaan. <3




Peukut ja hännät pystyyn, että Osku ilahtuu, jahka tulee aidosti kevät ja kesä. 🙂 

Oletteko te huomanneet, eläinystävienne kokevan surua tai joitain vastaavia kokemuksia. Onko vinkkejä lohdutukseen? 

Leppoisaa perjantaita kaikille. <3




57 thoughts on “Miten Osku kissa pärjää Onnin poismenon jälkeen?”

  • Voi Osku <3. Varmasti Osku ihmettelee, missä rakas ystävä on.
    Minä pelkäsin myös hirveästi 1½kk sitten, että kuin Härski reagoi, kun Aatu kuoli, mutta on meillä ihan hyvin mennyt. Härskillä tuntuu olevan vain hieman tylsää, koska ei ole enää leikkikaveria ja Diegoon hän ei selvästi halua välejänsä lämmittää vaikka Aatua ei ole. Härski on ollut aina kova minun perääni ja tämä on vain pahentunut. Siellä missä olen minäkin, on Hämikin ja mahdollisimman lähellä.

    • Tuttua tuo, Oskua ei Samu koira lämmitä, kyllä se kissakaveri olisi joka Oskua kiinnostaisi. <3 Voi meidän reppuleita.

      Ihanaa vappua <3

  • Voi, osanottoni Onnin pois menosta <3! Minun mielestä, ja olen nähnytkin, eläimet osaavat surra pois mennyttä eläinystävää. Onhan heillä tunteet. Toivottavasti Osku ajan kanssa tokenee. Hyvää vappua teidän koko perheelle <3

  • Kyynel vierähti poskelleni juttuasi lukiessani. Kyllä se niin vain on, että aina meistä joku jää viimeiseksi toista suremaan, niinkuin sanoit. Toivottavasti aika parantaa Oskun haavat. Rapsutuksia hänelle 💜

    • Tuulikki <3

      Niin se on ja se on surullinen ajatus, että joku jää aina yksin, elämä on siinä mielessä julma. <3

      Ihanaa vappua <3

  • Meillä kilpikonnat kuolivat ihan peräkkäin, toinen ei osannut elää yksin. Se oli niin surullista 🙁
    Onneksi kissoja voi myös ihminen hellitellä, akvaarioon oli vähän vaikeampi antaa tukea!
    Aurinkoista viikonloppua Tiia ❤️

    • Ehkei aikuista kuitenkaan tai en tiedä, pentu voisi olla aivan liian villi Oskulle. Itse kaipaan pentua, jotta hänestä saisi iloita vuosia. <3

      Ihanaa vappua ja Pepsille 9v onnittelut <3

  • Ymmärrän oikein hyvin Oskun ikävän ja kaipauksen😭 Osku varmasti ilahtuu perheenjäsenten lohdutuksesta ja haleista 💕
    Muutama vuosi sitten tyttäreni perheen toinen koira yllättäen kuoli. Seuraavana päivänä toinen koira katosi ja koko päivä sitä katteltiin ja ajettiin autolla pitkin pitäjää, tuloksetta. Kun sitten iltahämy koitti, niin yksi naapuri soitti ja kertoi koiran olevan heidän pihalla.
    Koira haettiin kotiin ja näky oli ihan kamala. Vatsapuolelta kaikki karvapeite oli pois ja koko vatsan alue oli pienillä verinaarmuilla.
    Oli varmaan juossut päättömästi metsässä ja huutanut tuskaa ja ikäväänsä😭
    Sinulle Tiia perjantaihalit💖💕💖 ja Oskulle rapsutushalit 💕💖

  • Minä olen huomannut omissa elukoissani sellaisen ilmiön, että ne ne muuttuvat seurallisemmaksi ihmistä kohtaan, jos niiden lajikumppani poistuu niiden elämästä. Uutta kissaa en ottaisi noin vanhan kissan seuraksi. Kyllä teidän rakastava seura ja huolenpito riittää ihan varmasti sen loppuelämäksi!

    • Tämän luin miehellenikin eli juuri näin on meilläkin käynyt, Osku hakee kovin nyt huomiota ja myös puhumalla paljon. <3

      Niin sepä se, Osku ei tykkäisi varmastikaan pienestä pennusta, vaan Oskun tulee nauttia eläkepäivistä. <3

      Kivaa vappua <3

  • Voi Oskua ❤️ Rapsuja ja haleja Oskulle. Kyllä varmasti kaipaa kaveria. Meilläkin yksi yön yli ero kissalla ja koiralla tekee tuskaa. Ja voi sitä jälleen näkemisen riemua.

    Suloista viikonloppua Tiia ❤️

  • Kyllä varmasti Osku miettii, missä paras ystävä on, kyllä eläin suree. <3 Siihenhän ihan perustuu se, että jos otat kaksi gerbiiliä, toinen täysin terve gerbiili usein kuolee ihan kuukauden sisällä toisen poismenosta. Itselleni on ainoastaan kerran käynyt gerbiilien kanssa niin, että näin ei tapahtunut vaan toinen löysi elämän ilon yksi ja eli yli vuoden yksinään toisen poismenon jälkeen.

  • Noin 9 vuotta sitten jouduimme nukuttamaan vanhan colliemme. Meillä oli myös kissa, joka oli pari vuotta vanhempi kuin koiramme.
    Muistan sen illan, kun tulimme kotiin ilman koiraa. Kissa kökötti koko illan lipaston päällä eteisessä, eikä tullut koko iltana syliin nukkumaan. Normaalisti kun katsoi telkkaria, niin aina piti olla sylissä nukkumassa.
    Ei mennyt kuin pari kuukautta ja kissa sairastui ja heikkeni niin että päätimme nukuttaa sen ikiuneen. Tosin kävimme pari kertaa eläinlääkärissä, että josko saisimme kissan kuntoon. Ja mikä ihmeelllisintä, kissa oli tähän asti ollut terve kuin pukki, yhden kerran taisimme käydä eläinlääkärissä tuota ennen. Kissa oli kyllä jo 15-vuotias, mutta silti tuntuu niin ihmeelliseltä että sairastui heti koiran poismenon jälkeen. Sekin on ihmeellistä, etteivät kuitenkaan olleet mitään parhaita ystävyksiä, mutta ehkäpä heillä oli omat hyvät hetkensä kun muut ei olleet näkemässä;)
    Eli kyllä olen sitä mieltä että eläimetkin surevat.
    Toivottavasti Osku piristyy ja rapsutuksia reppanalle♡♡♡

    • Heillä oli varmasti sielunyhteys ja sitä tuossa Oskussakin tarkkailen, ettei vaan masennu. Kuitenkaan 15v ei kissalle ole vielä mahdoton ikä. <3

      Ihanaa vappua <3

  • Voi, minä muistan kuin eilisen päivän kun Jussi-pupumme kuoli; hänen kamunsa suorastaan loikkasi olkapäälleni ja nyyhkytti! Siinä me yhdessä itkettiin ja siitä päivästä asti olemme sylitelleet ja hän painautuu kaulaani vasten. Että kyllä vaan pupullakin on tunteet.-Rida

    • Voi eih pientä pupuliinia, totta kai eläimet suree, se on kyllä niin selvä ja ihmiset ovat ihan pöljiä, jos ajattelevat etteivät surisi. Pupulla on ehdottomasti tunteet<3

      Ihanaa vappua Rida <3

  • Täältä Luciferilta purnauskikset sinne suuntaan <3 Kyllä meillä ainakin Luci ikävöi jos jompikumpi meistä lähtee kotoa, sisäkissa kun on. Aina kun oon Luciferin kaa kahestaan kotona, niin jokaikisestä alaoven kolauksesta pitää mennä ovelle istumaan, että josko hänen elämänsä mies saapuisi jo kotiin. Pentua ollaan kyllä kaveriksi mietitty, katotaan jos tänä kesänä meille pieni pallo tupsahtaa. <3

    • Ihan varmasti ikävöi ja olette varmasti toisen päivien ja öiden kohokohta. <3 Iiks pieni palleroinen, kyllä ihan pakko olisi saada nähdä teidän kissa/kisut sitten <3

      Mahtavaa vappua rakkaat <3

  • Voi pientä Oskua!❤️
    Ihanat kuvat! ❤️ Varmasti on ihmeissään, missä kaveri on. Kyllä uskon, että kissat suree.
    Onneksi Osku asuu rakastavassa perheessä, jossa hänestä pidetään hyvää huolta.
    Haleja Oskulle ja hyvää viikonloppua!

  • Voi Oskua! Varmasti hänkin kaipaa ystäväänsä.
    Aurinkoista viikonloppua ja hauskaa vappua!

  • Voi ihana kisuli. Surullinen on varmasti, tottunut kun on kaveriin. Minä ajattelen vielä usein poismenneitä koirakamujani, kahta kääpiökoiraa. Rakkaita eläinystäviä, jotka elivät jaloissamme ja sylissämme, ja joiden takia lähdin joka päivä ulos lenkille, pitivät siis emännän raittiissa ilmassa 🙂 <3 Jaksamista kisulle ja sinulle.

  • Kovasti paljon rapsutuksia ja paijailua Oskulle. <3 Ihan varmasti eläimetkin reagoi isoihin muutoksiin elämässä, näin ainakin itse ajattelen.

  • Voi Osku murua. Kyllä kaipaa varmaan kaveriaan. Mutta kyllä Osku pärjää. Sillä on sylejä ja saa rakkautta perheeltä.
    Rapsutukset ja pusut Oskulle.
    >Leena

  • Voi Osku<3 Uskon, että Osku kaipaa Onnia. Itsellä ei ole omakohtaista kokemusta tällaisesta, mutta veljeni kertoi, että kun hänen toinen kissansa hävisi mystisesti, jäljelle jäänyt kissa suri puolisen vuotta kadonnutta asuinkumppaniaan. Tämän jälkeen elämä alkoi palautua normaaleihin uomiinsa. Onneksi te jaksatte antaa Oskulle rakkautta. Osku selviää tästä, vaikka selvästikin kaipaa Onnia.
    Ihanaa Vappuviikonloppua!

    • Voi eih, kadonnut kissa on kyllä suuri suru ja myös jälkeen jääneelle kisulle. <3

      Kiitos Mannilainen ja toivotaan, että aika parantaa. Mukavaa vappua sinulle <3

  • Hei Tiia,

    voi Oskua <3 Minäkin uskon, että hän suree Onnia ja on ihmeissään. Tulee niin surullinen olo Oskun puolesta <3 Mutta onneksi hänellä on teidät ja Samu myös. Paljon hellimistä ja herkkuja Oskulle. Ihana kissa hän on. Kuvista jotenkin näkee, että olisi surumielinen <3

    Mukavaa vapun aikaa teille!

    Terkuin, Johanna

  • Onpa söpö kissa tuo Osku! Varmasti eläin osaa kaivata pitkäaikaista kaveriaan. Hellitelkää, lellitelkää ja rapsutelkaa Oskua. Ja jos teistä itsestä siltä tuntuu, ottakaa kissakaveri Oskulle. Kyllä varmasti myös lajitoveri vie välillä ajatuksia muualle ja suru Onnista vähenee jossakin vaiheessa. Elämänmuutokset on kipeitä niin eläimille kuin ihmisillekin. Voimahali Oskulle! T. Sari

    • Pohditaan uutta lajitoveria, mies ei halua ja en tiedä haluaako Osku, iso päätös ja en halua tehdä virhettä. itse kaipaisin Oskulle kaveria.

      Ihanaa vappua Sari ja kiitos <3

  • Meillä meni onneksi tuo etsintävaihe aikoinaan suhteellisen nopeasti ohitse, vaikka toinen kyllä tuli selvästi syliin enemmän. Ehkä kissa kuitenkin unohtaa hivenen ihmistä nopeammin? Tai ovat vaan muuten enemmän hetkessä eläjiä. Kaipaus ja hämmennys oli kuitenkin alkuun aivan ilmeinen.
    Häntä pystyyn Oskullekin! Kyllä se siitä…

    • Varmasti Osku käy juuri tuota kaipauksen ja hämmennyksen vaihetta ja aika parantaa. Mutta aivan selvästi kyllä etsintävaihe on vielä päällä ja toinen on hieman hukassa. Olivat kuitenkin niin tiivis pari <3

      Kiitos niin paljon Minna ja iloista vappua teille <3

  • Tätäkin on kuule ihan tutkittu 😉 ja todettu, että kissa suree menetettyä kumpaniaan. Joskus voidaan jopa joutua turvautumaan lääkitykseen jos kissan suru muuttuu pysyväksi alakuloksi.

    Meille jouduttiin nyt hankkimaan kissanpentu vanhuksemme nukuttua pois marraskuussa ja ihan siitä syystä, että toinen meidän kissoistamme ei ottanut toipuakseen. Se huusi, mourusi ja lakkasi lopulta syömästä. Lääkäri suositteli pentua kaveriksi. Otimme tietoisen riskin siitä, etteivät he ystävystyisikään, mutta toisin onneksi kävi. Rauha ja onnellisuus on palannut taloomme ja pentu loksahti heti paikoilleen.

    Klara Vappen toivottelee Minna

    • Minna rakastan kommenttejasi ja juuri sitä faktaa ja tietoa mihin ne monasti nojaa. Tulinpa iloiseksi tästä uutisesta ja mahtavaa kun heti loksahti, sillä toisinkin voisi käydä. Meidän Osku on kyllä aina hyväksynyt kaikki, Samunkin heti ja meillä oli Mikkokissakin, joka muutti sitten naapuriin, Osku hyväksyi hänetkin heti. Eli ehkä kissakaveri on se mitä Osku kaipaa, emmekä me ihmiset vaan riitä.

      Ihanaa vappua Minna <3

  • Voi pikkuista Oskua :(. Ihan varmasti se kaipaa ystäväänsä. Kissoista on tosi vaikea ennustaa miten ne reagoisivat uuteen kissakaveriin, voi olla joko välinpitämättömyyttä, ystävyyttä tai sitten kamalaa murinaa ja sähinää. Toivotaan että Oskun ikävä laimenee ajan myötä :).

  • Voi Oskua ♥ Kyllä hänellä on varmasti ikävä ja kaipaa kaveriaa…
    Kun serkkuni toinen koira jouduttiin lopettamaan eläinlääkäri pyysi serkkuani tuomaan myös toisen koiran mukaan. Kun toimenpide oli tehty koira tuli "hyvästelemään ja haistelemaan" kaveriaan ja eläinlääkärin mukaan ymmärtää toisen poistuneen täältä.
    Paljon hellyyttä ja silityksiä ihanlle Oskulle ♥

    • Osku myös haisteli Onnin, Onni haudattiin meidän kotipihalle ja Oskulla oli ns. mahdollisuus hyvästellä ystävä ja ymmärtää tapahtunut. En tiedäkään etsiikö Osku Onnia vai sureeko tapahtunutta vai miten. Puhuu ihan kauheasti ja paljon enemmän, kuin ennen eli jotain yrittää meille kertoa.

      Ihanaa vappua Marjo <3

  • Osanotto Onnin poismenon johosta Tiia! Minä en tiennyt tätä ja kävin lukemassa kauniin kirjoituksesi Onnista. Osku varmaan olemuksellaan kertoo, mikä on ratkaisu tähän ikävään, meneekö ohi, vai tarvitseeko kaverin;) Uskon, että varmasti ikävöi. Kissat ja koirat on niin uskomattoman viisaita. Ja tuntevia. Sen takia he meidän ystäviäkin varmaan ovat;)

    • Oi kiitos niin paljon ja ihan mahdoton on kenenkään kaikkia postauksia ehtiä lukemaan <3

      Viisaasti sanottu eli seurataa Oskua, hellittääkö ikävä ja ei tehdä hätiköityjä ratkaisuja. <3

      Niin ovat, tuohun yhdy 100% ja ihminen joka ei sitä viisautta näe tai ei usko siihen, on kyllä hieman hömelö itse.

      Mukavaa vappua Hyvä Mieli ja kiitos <3

  • Kyllä eläimillä on tunteet. Muistan aikoinaan tallilla kun yksi tallin oreista rakastui tulenpalavasti tallille tulleeseen valkoiseen tammaan. Vindus oli aina levoton ja ikävissään kun sen tyttöystävä lähti lenkille tai mikä kamalampaa, päiväksi kilpareissulle. Ja voi sitä onnea kun kaveri tulikin takaisin! Sen huomasi muös kaiken kokenut jyyninen ravivalmentajakin, ei ollut vain teinityttöjen inhimmillistämistä.

    Tarmo-koira anoppilassa on ainoa koira. Jos toinen appivanhemmistani on Helsingissä käymässä, Tarmo makaa talon takan tielle tuijottaen ja ikävissään odottaen koko päivän. Hän osaa olla hyvin tunteellinen.

    • Ihana tarina ja ehdottomasti on tunteet ja tuntevat surua <3 Kunpa olisi kone, jolla voisi eläinten kielen kääntää, jotta ymmärtäisimme mitä he haluavat meille kertoa.

      Voi Vindus ihana <3 Mikä tarina, toinen oli niin rakastunut <3

      Koirat ovat onnellisia, kun koko perhe on koossa. <3 Muuten pitää vahtia ja odottaa.

      Kivaa vappua Tuuli <3

  • En kissan tuntemisista tiedä, mutta meidän perheessä kissoja on ollut aina kaksi. Vanhemmalle kissalle on kaveri otettu jos entinen on menetetty. Tämä on tapahtunut jo kaksi kertaa. Uusi kamu on laumassa alimpana ja vanhempi kissa kertoo paikkansa, ja hoitaa uutta tulokasta kuin parasta kaveriaan. Kissoista huomaa miten vanha konkari opettaa uuden tulokkaan talon tavoille. En ehtinyt muiden kommentteja vielä lukea, mutta suosittelen lämpimästi kissakaverin ottamista. Meidän leikatut kollit ovat nyt 3-v ja 13-v.

Vastaa käyttäjälle Tuulikki Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud