Ihmissuhdemyrskyissä!

Ihmissuhdemyrskyissä!
Olen viime aikoina seikkaillut sellaisissa ihmissuhdemyrskyissä, joihin en edes osannut ennakoida joutuvani, mutta näin jälkiviisaana olisihan se pitänyt ymmärtää. Olen avannut suuni ajatellen, että olen sydämeni asialla ja vieläkin voin tunnustaa, että sydämeni ei horju.



Siltikin myrsky on aiheuttanut päällimmäisenä sen tunteen, että kannattaako yltiöpäinen rehellisyys ja onko omalla asialla oleminen ajoittain itsepetosta. Rehellisyyden kasvothan ovat aina omakohtaisia ja toiset voivat nähdä asian toisin. 

Ovatko vaikuttimeni olleet oikeat ja riittävän hyvät, vai olenko ajanut sokeana omaa asiaani. Näitä seikkoja on aina hyvä syväluodata itselleen, omille ajatuksilleen ei saa jäädä sokeaksi. Keskustelu on aina rikastuttavaa ja vastakkaiset mielipiteetkin, jos ne osataan ilmaista diplomaattisesti, silti aina joku pahoittaa mielensä ja olen onnistunut loukkaamaan ihmisiä, tahtomattanikin. 




Lopputulemana joudun miettimään, onko omien arvojensa puolustaminen riittävän hyvä syy avata suunsa, tiedostaen ainakin näin jälkikäteen loukanneensa ihmisiä, myös ihmisiä joista kovasti pitää. Onko parempi aina vaieta ja muistella vanhoja viisauksia ”viisas vaikenee ja vaikeneminen on kultaa”.

Enkö ole mitään oppinut 4-vuoden oikeustaisteluista, joihin tahtomattamme, mutta pakosta jouduimme, jotka näennäisesti voitimme, mutta loppupeleissä voittajia ei ollut kukaan. Oli vain surullisia taisteluja, jotka veivät 4-vuotta elämästä ja ilon elämästä kaikilta ja taistelun jäljet jättivät ikuisen surun tahran.

Ajoittain sisuksissani kiehuu ja päällimmäiseksi nousee kapinallinen, mieheni kutsuu lempeästi ”suureksi kostajaksi”, kun ajan mielestäni oikeuden ja hyvyyden asiaa. Kaikella on aina kuitenkin puolensa ja olenko sokea toiselle puolelle ja näenkö vain omani.



Jos olen  jotain oppinut 4-vuoden oikeustaisteluista ja viikon sivaltavista ihmissuhdemyrkyistä, kaikista riidoista kärsii myös sivulliset ja kaikki tulee myös valtavan uupumuksen kautta omaan nilkkaan. Mikään ei voi olla kuluttavampaa, kuin riiteleminen, väittely, syyttely ja syyllisten etsintä. 

En vieläkään kadu sanomisiani, mutta kenties olisin voinut valita sanani vielä diplomaattisemmin, jotta en olisi tahtomattani muita ihmisiä loukannut. 

Olen miettinyt paljon rehellisyyttä, miten paljon arvostan sitä, suoraa puhetta ja jopa väittelyä. Mutta kun rehellisyys verhotaan ilkeyteen, kadottaa rehellisyys merkityksensä ja on vain henkilön omaa itsepetosta ja rehellisyyden hyveellä ratsastamista. On tietystä syystä keksitty ”valkoinen valhe” ja moraalin eettiset säännöt, jos kaikki paukuttaisivat maailmalla joka päivä suoraan ajatuksensa, montakohan ihmistä enää olisi maapallolla. Pahimpien ajatustensa salaaminen on sivistyneen yhteiskunnan merkki. 




Joten joudun vieläkin kuulostelemaan itseäni, vaikenenko jatkossa, onko joskus kuitenkin ihmisen sanottava asiansa ääneen, tehtävä arvovalintoja, koska ei hyssyttely-yhteiskunnassa mikään asia kehity ja ei muutu. Vai vaikenenko viisaasti ja vältyn itse kaikelta pahalta ja saan elää rauhan kuplassa, jossa sisuksissani kuitenkin kiehuu.

Mitä olette mieltä, voiko asioista koskaan sanoa suoraan muita loukkaamatta. Kirjoitettu teksti kuulostaa aina pahemmalta, kuin jos kuulija näkisi eleet ja ilmeet ja oivaltaisi ettei toinen tule pahat aikeet mielessä. Vai vaikeneeko viisas aina? Minä en tiedä, olen uupunut ja eksyksissä, ihmissuhteet ovat vaikeita ja maailman parhaita, ihmiset ovat elämän suola, niin kauan kuin niissä ei ole hippustakaan pahuutta, niin kaikesta selvitään. <3 Olenko minä nyt paha vai en, kun puolustin uskomaani asiaa, sitä täällä ihmettelen kumpi on minulle tärkeämpää, puolustaa omaa arvomaailmaa ja joutua myrskyyn vai vaieta ja seilata tyynillä vesillä. Ehkä vanhana ja väsyneenä tarkkailen, kun muu maailma keuhkoaa ja itse hiljaa viisaasti vaikenen ja hieman salaperäisellä viisaudella hymyilen ”tämä kaikki on jo niin nähty ja koettu ja kaikki räpellys on aivan turhaa”, mutta ehkä kenties silloin on jo aika vaipuakin lopulliseen tomumajaan, koska viisaus on kasvanut täydeksi ja elämänpalo on kuollut.

Mielipiteitä kaivataan, monenlaisia, vastakkaisia, hyvää ja sivistynyttä  keskustelua puolesta ja vastaan ja myös omia kokemuksia, mitä on tapahtunut kun olet avannut suusi tai oletko katunut, ettet ole avannut tietyissä tilanteissa suuta. Missä menee rehellisyyden ja ilkeyden raja?




Iloa päivään ja tästä taas uuteen nousuun ja toivottavasti hieman viisaampana, mutta en tosin ole vielä kiteyttää muotoillut ajatuksen helmeksi, mikä se viisaus on ja siihen kaipaan teidän apua. <3


72 thoughts on “Ihmissuhdemyrskyissä!”

  • Ihan mielettömän hyvä teksti ja tätä olen itsekin monet kerrat pohdiskellut. Hyvä Tiia! 🙂

    Itse tuppaan arvostamaan tiettyä hienotunteisuutta enkä yleensä tykkää siitä, että "totuus" tullaan suoraan paukuttelemaan päin näköä. Haluan kyllä ehdottomasti kuulla, jos hampaassani roikkuu salaattia, mutta en toivo, että esim. että vaikkapa tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni arvostellaan. Vaikka joskus ärsyttääkin, kun joku "hyvällä" kommentoi jotain asiaani, niin ystävälle en siitä osaa hirveästi loukkaantua, jos tiedän hänen toimineen vilpittömästi. Piikittelijöille ja omanarvontuntonsa nostattajille muiden kustannuksella sen sijaan en anna ymmärrystä yhtään.

    Olen niin monet kerrat itsekin miettinyt tuota, että kumpi on parempi. Puolustaa asiaa, johon itse uskoo, ja sitten joutua myrskynsilmään. Vai ollako hiljaa ja säästyä mielipahalta, mutta jääden ehkä harmittelemaan sitä, ettei uskaltanut/viitsinyt sanoa omaa mielipidettään. Nää on toisaalta vähän sellaisia, ettei ihmisiä ja heidän mielipiteitään juurikaan voi muuttaa, vaikka miten yrittäisi hyvällä heitä lähestyä.

    Tsemppiä ihmissuhdesoppaan ja muista, että aina ne selviävät ennen pitkää tavalla tai toisella! ♥

  • Heh vastasin jo pitkät pätkät ja painoin julkaisun sijaan kirjaudu ulos ja kommentti katosi. Höh.

    No joka tapauksessa, on vaikeaa sanoa jopa siitä salaatista, mutta hyvien ystävien ja perheen kesken kaikki on mahdollista. On myös mielensäpahoittajia, joille et koskaan voi sanoa mitään, koska teemana on loukkaantuminen ja että kaikki kohdistuu suoraan heidin tai että he ovat asian keskiössä ja pahoittavat aina mielensä. 🙂

    Faktaa on se, ettei mitään koskaan tapahdu, jos vaikenee, mutta milloin sanoa, se se vasta vaikea päätös on. Kannattanee kuunnella sydäntä, se vie pitkälle.

    Koen itse että hedelmällisimmät tilanteet syntyy monesti väittelyistä, sitähän esim. avioliiton ensivuosina oman puolison kanssa se kaapin paikankin hakeminen on. Väittelyistä syntyy hedelmää ja yhteisymmärrystä, joskus vastakkaiset mielipiteet säilyy, mutta niiden jäljiltä jää keskinäinen kunnioitus ja kumpainenkin näkee toisen kirkkaammin. Joskus syntyy ideaali eli kompromissi.

    Luulen, että jatkan sydän kompassina, sydän vie ajoittain vaikeuksiin, mutta pääsääntöisesti on kuljettanut ilon tiellä.

    Ihanaa päivää ja muiskuja Tuula <3

  • Kyllä mun mielestä täytyy saada sanoa jos jokin asia harmittaa eikä ole mennyt niin kuin on toivonut, mutta sanoa rakentavasti ei syytellen, siinä se taito. Asiat ei aina mene niinkuin itse on toivonut ja sanomasi voi joku käsittää aivan väärin tai se joku ei vain halua ymmärtää asiaa niinkuin sinä sen haluaisit ymmärrettävän. Voi voi ja nääs nääs….me ihmiset olemme aika erikoisia ja toisten aivoituksia ei voi nähdä etukäteen. Riitely on persiistä, mollaaminen vielä pahempi, keskustelu vaikka kiihkeästikin on aina parempi ja sekin on parempi hoitaa nokakkain, ei kait siihen enää ulkopuolisia tarvita soppaa hämmentämään. Voi hitsiläinen meitä ihmisii…. oomme kyllä ihmeellisiä… Kaikesta huolimatta iloa päiviisi <3, elämä on ylä- ja alamäkee ja joskus tulee pahaolo.

    • Ihan totta, kirjoitat asiaa, mutta ihminen on heikko ja joskus tunteittensa vallassa ja jokainen meistä varmasti ajoittain sortuu syyttelyyn. <3 Naulitsit kaikki niin mainiosti, että sait hymyn huulille, Ihana oot ja jetsulleen noin <3

      Iloa kevätpäiviisi <3

  • Kyllä nämä asiat ovat sellaisia vaikeita asioita. Eilen purin ystäväkollegani kanssa muutamaa kriisiäni. No tietenkin odotin että sieltä tulee jotain empaattista vastausta tyyliin "kyllä se siitä Soili, älähän nyt lannistu vielä", niin vielä mitä, tuli sellainen tulitus että oksat pois ja sellainen ohjeistus, joka ei todellakaan osunut oikeaan. :´D Meinasin kirjoittaa että en jaksanut lukea viestiäsi loppuun asti, 😀 mutta kirjoitin vain että taitaa nyt savuta.

    Kun ihmisen tuntee hyvin, tuntuu siltä että voi sanoa mitä vain ja toinen ymmärtää. Toisen kanssa on enemmän varpaillaan ja sekin on ihan hyvä se.

    Aurinkoista päivää Tiia <3

    • Hyvin hyvin vaikeita <3 Hih tuo taitaa nyt savuta oli niin oivallisesti laitettu, kaikilla meillä savuaa ajoittain, se on vain inhimillistä ja sinä sen viisaana ystävästäsi oivalsit <3

      Viisaasti sanottu tuohon loppuun ja samaa mieltä Soili < 3 Auringon säteitä sinulle <3

  • Riippuu mitä asia koskee kannattaako pitää kiinni omasta mielipiteestä. Mun töissä kaikki on aina kovia selittään omat mielipiteet ym , olen yleensä hiljaa kun asiat ei siitä parane , kaikki haluaa vain ilmaista itseänsä. Mutta sun juttus taitaa olla vähä vakavanpaa ja silloon on kyllä sanottava omansa !

    • Työympäristössä moinen kalkattelu käynee pidemmän päälle raskaaksi. Joskus myrskyää ja se on ihan fine, mutta jatkuva toitotus, siitä tulee päänsärkyä.

      Niin tai näin, sanottua tuli <3

      Ihanaa viikkoa ja kiitos kommentista Ulrika <3

  • Olen Ulrikan kanssa samoilla linjoilla, että on niin kiinni asiasta, kannattaako taistella sen puolesta ja millä tavoin.

    Punnitsisin huolellisesti asian merkityksellisyyttä ja sitä, mitä haluan saavuttaa, ja varsinkin miksi. Mikä muuttuisi, ja onko se tärkeää.

    Minusta on tärkeää puhua suoraan, kuitenkin mahdollisimman rakentavasti. Kannustan myös valitsemaan omat taistelunsa huolella ♡

    • Täydellisen viisaita sanoja kaikki, niin viisaita, että oikein sain happea <3 Joskus vaan ei tule punnittua, kun tunteet vie voiton ja joskus asioita on myös katsellut pidemmän aikaa ja mitta voi täyttyä.

      Tuo mitä haluaa saavuttaa on todella tärkeä ja viisas pointti, joskus vaan ihmisillä on eri näkemys, vaikka se saavuttaminen olisi sydämen asia <3

      Taistelusta ei omalta osalta ollut kyse, vaan alunperin auttamisesta ja tiettyjen asioiden valottamisesta, joita ajattelin ettei ihmiset olleet huomanneet. Mutta asettelin varmasti sanani tällä kertaa vähemmän rakentavasti. Vieläkin olen silti samaa mieltä, eli ns. "taistelu" on se, jonka puolella edelleen olen, se ei horju. <3

      Ihanaa viikkoa Ansku <3

  • Joskus olen toivonut, että olisinpa avannut suuni. Yleensä olen liiankin diplomaattinen ja yritän sovitella asioita. Joskus kyllä tunteet ottavat vallan minullakin ja sitten tulee suoraa tekstiä, yleensä silloin puolustan jotain heikompaa. Tuo kuullosti tutulta, että suhteen alkuaikoina tuli miehen kanssa väiteltyä. Tykkään itsekin kovasti väitellä ja punnita siten eri näkökantoja. Miehen mielestä minun kanssani ei kannata väitellä, hän vaikenee mielummin. Ero on kuitenkin rakentavalla väittelyllä ja suunsa puhtaaksi puhumisella. Kunpa sitä jo olisi vanha ja viisas. Ei sitä viisautta ole tullut vaikka ikää onkin.
    Mutta tulisieluja tarvitaan, muuten mikään ei koskaan muutu.

    • Sama täällä, joskus olen katunut etten ole avannut ja joskus olen katunut, koska olen avannut. Monesti kyllä se suun avaaminen on johtanut ällistyttävän hyvään keskusteluun ja kaikkein tärkeintä on, että molemmat tulevat kuulluksi. Siitä sitten lähtee mahdollinen sovittelu.

      Miehen kanssa harjoitetaan sellaista iloista nokittelua, se on mahtavaa aivojumppaa ja pitää virettä yllä.

      Ei kai ihminen oikein koskaan muutu, mutta olen samaa mieltä, tulisieluja tarvitaan ja joskus ensireaktio voi olla rajukin suuttumus, mutta joskus näistä suun aukaisemisista lähtee itämään ajatuksen siemen ja kun tilanne on rauhoittunut ja molemmilla osapuolilla on ollut aikaa ajatella, ymmärtääkin paremmin mistä toinen tulee ja saattaapa oivaltaa ja oppia itsekin jotain. 🙂

      Kivaa iltaa Mummo <3

  • Minullahan on hyvin vahvat mielipiteet monestakin asiasta ja puolustan kyllä omaa näkemystäni. Sanon kuitenkin mielipiteeni usein vasta sitten kun sitä kysytään. Nämä asiat on hurjan herkkiä aina. Olen oikeastaan tämän työni avulla oppinut hillitsemään kieleni. Voi miten antaisinkaan tulla niitä totuuksia, jos siihen olisi mahdollisuus, sekä töissä, että vapaa-ajalla.
    Et sinä ole paha ihminen vaikka mielipiteesi oletkin sanonut, sinut tuntevana tiedän, että ketään et ole halunnut varmasti suoraan loukata.
    Haleja Tiiuli <3

  • Susta tulis hyvä poliitikko; puhut paljon sanomatta oikeastaan mitään.

    • No mutta hei, kiitos kai? No tosiasia on se, että uskon vahvasti, että tekstin korkkiruuvin kiemuraiset koukerot ja vivahteet kyllä aukeavat useimmille. Tekstin ydin, kannattaako avata rohkeasti suunsa vai ei, siinäpä kysymys. Aurinkoa viikkoon ja ensi vaaleissa vissiin nähdään. 😉

    • No voihan jösses mikä anonyymin kommentti. Jos tässä Tiian tekstissä ei jonkun mielestä ole asiaa, niin kenties vika on ruutua tuijottavan henkilön luku- tai ymmärrystaidossa 😉 Ei millään pahalla (muttei hyvälläkään, sillä kaikenlainen nettikiusaaminen ja ilkeä kommentointi nyt vaan ei ole hyväksyttävää).

    • Hih Tuula ei kannata välittää. Tässä tapauksessa on jo tullu todistetuksi, että jos yhdelle ei aukene ja näin monille aukenee, niin se puhuu jo omaa kieltään. Kaikille ei hienosäädön lainalaisuudet aukene, näinhän se on. Aina ei tarvitse olla lopputulemaa vaan pohdintoja kahden tuskaisan asian välillä ja minkälaista tuskaa kumpainenkin asia tuottaa.

      Eli halit sulle Tuula, arvostan tuhannesti puolustamistasi, se on aina somessa rohkea teko, koska koskaan ei voi tietää, jos saa itselleen oman ymmärtämättömän lukijan. 😉

  • Olen jättänyt sanomatta tarpeeksi ponnekkaasti tilanteessa, jossa olisi pitänyt avata suunsa ja kärsin siitä valinnastani varmaan loppuelämäni. Vastaavasti olen avautunut tuhansia kertoja silloin kun olisi pitänyt vaieta tai asettaa sanansa toisin. Olisin varmasti näin toimimalla säästynyt monelta mielenliikutukselta, murheelta ja surulta puhumattakaan toisten tunteista (!) ja elämäni olisi varmaan ollut rauhaisampaa.

    Olen siis oikeastaan totaalisen jäävi kommentoimaan yhtään mitään tähän asiaan, mutta tuohon kirjoittamaasi kohtaan: ”…. Vai vaikenenko viisaasti ja vältyn itse kaikelta pahalta ja saan elää rauhan kuplassa, jossa sisuksissani kuitenkin kiehuu." sopii viisaus, jonka sain eräässä kortissa pähkäillessani samankaltaista tilannetta ystävälleni: Ihminen, joka ei ota riskejä, ei tee mitään, ei omista mitään, ei sano mitään, ei ole mitään eikä hänestä tule mitään. Hän saattaa välttää kärsimyksen ja surun, mutta hän ei yksinkertaisesti voi oppia ja tuntea ja muuttua ja kasvaa ja rakastaa ja elää."

    ❤️Minna

    • Minna rakas <3

      Tuohon yllä olevaan sarakkaaseen vastaan, ihan samoja käyn läpi <3 Varmaan meistä niin moni.

      Tuohon toiseen lausekkeeseen, kuin balsamia tämän hetkisiin haavoihin. <3 Olen samaa mieltä, jos aina vaikenee, sortuu hymistelyyn ja pyllistää monesti johonkin suuntaan kuitenkin. Vaikeneminenkin on valinta. On toki diplomaattisesti hiljaa olevia, jotka eivät koskaan sorru tälläiseen, se on jo heidän luonteessa ja arvostan heitä.

      Koko soppa on lähtenyt ystävän puolustamisesta ja jatkan samalla linjalla, puolustan. <3 Koska en voi elää mitenkään muuten. Joskus on avattava suu, vaikka tiedostaa jo avatessaan, että itsekin tulee kärsittyä. Ystävää ei jätetä yksin suden suuhun. <3

      Paljon halauksia ja kiitos Minna <3

  • Arvostan enemmän suoraa puhuvia ihmisiä, kuin selän takana puukottavia.

    Muistutan aina, että pitäisi pystyä sanomaan suoraan jos on sanottavaa, sillä selän takana samassa ryhmässä voi olla myös ystävä, joka kertoo sitten "puhutulle" osapuolelle, että kuka on se, joka sinua selän takana puukottaa.

    • Jepulis sama homma ja siksi onkin mahtavaa, jos asioista pystytään keskustelemaan, vaikka oltaisiin eri mieltä ja mehän ei onneksi edes olla, se vasta kauhistus olisi Mutta juu omien sanojensa takana pitää seistä, jetsulleen näin.

      Kivaa iltaa <3

  • Vaikka sanotaan, että 'vaikeneminen on kultaa, puhuminen hopeaa', minusta on paras puhua, jos vastaanotto toimii. Jos ollaan ihan eri aalloilla, ei siinä auta mikään puhe ja silloin tuleekin miettiä asian tärkeyttä. Jos se on itselle joku elämänarvo, kuten minulla vaikka eläinsuojelu ja rasismin vastustaminen, niin voin vaieta ja häipyä koskaan palaamatta. Ise asiassa ollen niin tehnytkin ja kyllä helpotti!!!

    Ystävää puolustetaan aina<3 Oma paras ystäväni eli Bessu, jonka kanssa tänään nautimme jäätelöstä ja suklaakahvista, on elämäni terrieri. Mutta yllätys, yllätys, kyllä minustakin voi rotikka kuoriutua, jos Bessua vaara uhkaa. On asioita, joissa ei jousteta!

    <3

    • Olet ihan oikeassa, jos ollaan eri aalloilla se vaan on turhaa, vaikka monesti ne hedelmällisimmat keskutelut syntyy juuri niistä ja kumpikin osapuoli saattaa oppia jotain. 🙂 Eri asia on sitten tapaukset, jotka ovat aina oikeassa, heidän kanssa ei voi voittaa, onneksi ovat harvassa.

      Sama tuo rasismi ja myös eläinasiat, samoilla arvoilla täälläkin. <3

      Ihanaa, että olette nähneet ja nyt olet ytimessä, ystävän puolella ollaan ja ystäviksi usein valikoituu saman arvomaailman omistavat ainakin ns. sydämen sivistyksen asioissa. <3 Hih juu kai meissä kaikissa piilee ihmissusi, onneksi se näyttäytyy aniharvoin tai muutoin olisi harvinaisen kuluttavaa elämää. Sillä riidoista kärsii kaikki osapuolet ja voittajia ei ole. <3

      Ihanaa viikkoa ystäväin, viisas ja sielukas sellainen <3

  • Itse olen kyllä aika inhorealisti, eli sanoa päläytän mielipiteeni. Olen kyllä opetellut ajattelemaan ensin ja hieman muotoilemaan sanomisiani, mutta loppujen lopuksi itse kuulija päättää omassa itsessään loukkaantuuko ja kuinka syvästi. Eli olen sitä mieltä, että sanotpa jonkin palautteen, mikä ei vastaa kuulija odotusta, niin yleensä seurauksena on jonkin sortin draamaa….
    Mielestäni kuitenkin raakakin totuus on lopulta hellempi kuin paljastunut valhe.

    Ja ihan varmasti äänestän sinua ensi vaaleissa!!! =D

    Ihanaa viikonloppua <3 xx

    • Haluan aina tietää raa'ankin totuuden, paljastunut valhe on pahempi. Mutta toki ihmiset tulipäissään voivat vaikka hieman himmata, eikä päästää kaikkea suustaan, seuraavassa hetkessä voi jo nähdä itsekin toisin. Kaikki riippuu kaikesta, paljon tilanteesta ja ihmisistä. Oma tyttäreni on hetkessä eläjä, sanoo kaikille mitä ajattelee, mutta kun kaikki kamutkin tietää sen, niin hänestä tykätään ja tiedetään, ettei toinen pahalla, vaan se on vaan senhetkinen tunne. Tuo aitous valitettavasti karisee iän myötä ja alkaa se muiden miellyttäminen. J´

      Hih kiitos äänestää, pitää varmaan alkaa suunnittelemaan vaalikamppista.

      Kivaa viikkistä <3

  • Minä sanon aina asiat suoraan ja edessäpäin, mutta en tarkoita loukata. Tottakai voi yrittää sanoa asiat silti nätisti, mutta ei se vastaanottaja aina osaa ottaa sitä oikein! Harmillisesti tulee väriinymmärretyksi ja tulee paha olo ja nolottaakin. Varsinkin kirjoitettuna teksti on aina painavampaa, vaikkei tarkoittaisi sitä niin.Se on kuule tuo meidän jousimiesmerkki mikä pistää kipinöimäänkin välillä:)
    Mutta älä huoli, tiedän, kuten niin moni muukin, että olit oikeassa ja yritit vain tuoda asioita julki. Jotkut on vaan niin herkkiä loukkaantumaan tai etsivät välillä oikein syytä siihen pienistäkin jutuista. Tämä on nyt hyvä jättää ja antaa mennä:) <3

    • Tää on tää jouskari, joka saa meidät ajoittain pulaan. Kiitos M tuesta ja samalla mielellä edelleenkin eli aina ei voi kahta isäntää kumartaa ja jos niin tekee, niin se vaan pitää hoitaa diplomaattisesti. <3

      ihanaa viikonloppua ja uuteen nousuun <3

  • Mä oon hämäläistä syntyperää ja monesti on kohdalle sattunu, että olis tehny miäli paukuttaa omia mielipiteitä. Sitä sit miätin ja miätin, että miksen voinu sillon ja sillon sanoo mitä ajattelin. Kunnes…
    – tulee tilanne, missä jälleen voin antaa kuulua oman ääneni. Sitte paukautan asiani maailmalle silläki uhalla, että joku loukkaantuu. Sit taas jälkeenpäin saatan katua. Niinku vuaristorata.
    Mutta tehtyä ei saa tekemättömäks ja toisaalta oon ilonen, että kuiteski pystyin sanoon asiani.Se hämäläinen minä saattaa vaikuttaa jopa vuasia, kerääntyy sisuksiin ja jesusauta ku se uskaltaituu ulos 🙂
    On ihan oikeen antaa palaa jos siltä tuntuu! Viis muista, jokaisella saa olla miälipiteensä.

    • Se tässä onkin, teet niin tai näin, aina taitaa kaduttaa, sellainen taitaa olla ihmisluonto. Mutta jos oikein juttu kaihertaa, niin parempi se on vaan päästää ulos ja vaikka riidellä ja sovitella, kyllä aikuiset kritiikkiä kestää ja tosi ystävät kestää riitojakin. Mölyt mahassa on kuin syöpä, joka kasvaa.

      Ihana oot ja muiskuja ja tää sun kommentti oli niin valloittavasti kirjoitettu <3

  • Tiedän,että puhut avoimesti,rakentavasti, perustellusti,muiden hyvää tarkoittaen. Yrität saada pahvipäitä ymmärtämään mikä olisi oikein.Herätät olemuksellasi kateutta joissain ihmisissä ja se joku muu ei voi antaa periksi sinun näkökannallesi,koska ärsyyntyy siitä, että olet jälleen oikeassa. Olet ihan paras. Eli häntä pystyyn vaikka hakaneulalla.

    • Tämä kommenttisi tuli niin puskista, mutta on kultaa <3 Sinä jos kuka tunnet sydämeni ja tiedät etten loukata haluaisi ketään koskaan, mutta välillä vaan tulee sitten loukattua tai noh vissiin aika harvoin kuitenkin, koska yleensä vaikenen. Joskus on vaan pakko ääneen sanoa ja valita missä riveissä seisoo, joskus se on sydän-ja arvovalinta.

      Sä oot paras ja aina ollut <3 Kiitos Mape <3

  • Ihmissuhdemyrskyjä, niitäkin on koettu ja ne kyllä jättää "roskaa" ja "kaatuneita puita" pitkin tantereita, pitkäksi aikaa.
    Oon sen varmaan ennenkin sanonut, että enpä saa suutani auki silloon kun se pitääs avata ja puolustaa itteään, vaan vaikenen ja märehdin sitä jälkeenpäin ja mietin mitä olis pitänyt sanoa.

    Tsemppihalit Sinulle Tiia ~♥~♥~

    • Tantereet välillä tömisee, se on vain inhimillistä ja elämää. Kosto ja pahuus ei. Olet niin sanonut, toivottavasti ensi kerralla saat ja tulee hyvä olo, voi vaikka vastapuoli hämmästyä. <3

      Paljon haleja ihana ma-te <3

  • Mä kannatan rehellisyyttä ja olen yleensäkin aika suorapuheinen, mutta silti kohtelias. En kuitenkaan halua loukata ketään ja joissain tilanteissa olen ollut hiljaa, koska olen ajatellut, että parempi jättää sanomatta. En ole sellainen, että huutelisin mielipiteitäni joka puolella, joskus mietin vaan mielessäni ja jätän sen siihen, jos ei ole mitään erityistä syytä tuoda sitä esille. Kaksinaamaiset ihmiset ja teennäinen mielistely on kuitenkin sellaisia, mistä en itse tykkää tippaakaan. Mä arvostan rehellisyyttä ja suoraa puhetta todella paljon. Mun mielestä asioista pitää pystyä voida keskustella aikuisten tavoin. Se on kuitenkin selvää, ettei kaikki siihen välttämättä kykene ja jotkut ottaa toisen mielipiteen henkilökohtaisesti, vaikka asialla ei olisi mitään tekemistä toisen ihmisen kanssa.

    Halit, Tiiuska! <3

    • Juu kaikki eivät suoruuteen kykene, etenkin jos asiat ei lainkaan kohtaa. Suoraan voi aina sanoa, mutta on miljoona tapaa sanoa. Aina se sanominen ei vaan suju niin mallikkaasti. Tosi ystävyys kestää riidankin. <3

      Ihanaa viikonloppua Mia <3

  • Aina joku pahoittaa mielensä ja ymmärtää väärin… mutta olipa erikoinen reaktio. Ymmärsin hyvin pointtisi, mutta en lähtenyt keskusteluun mukaan. Vähän uumoilin että löytyy näitä mielensäpahoittajia, enkä oikein jaksa sellaista draamaa. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta julkinen kosto oli kyllä alhainen veto. Se kuutenkin taitaa toimia eniten häntä itseään vastaan.

    • Juu pointti oli olla diplomaattinen, jos palvelee kahta "herraa", niin se on kovin hienosäikeistä hommaa. Draamaa ei kukaan jaksa ja siitä kärsii jokaikinen. Sinun kanssa toivoakseni kasvotusten jo asia juteltiin, tykkään jutella suoraan. <3 Julkinen kosto noh sanattomaksi vetää, se vaan oli naurettava ja sellainen kääntyy aina vain kostajan omaan nilkkaan. Sellainen ei ole kunniakasta ja sanojen takana täytyy myös tulee seistä, jos niitä lähtee julkisesti laukomaan. Pellehomma.

      Ihanaa viikonloppua Tuuli <3

  • Omista mielipiteistä pitääkin pitää kiinni, millainen maailma olisi jos kaikki olisivat aina vain sanaa mieltä… Mutta fiksu on se joka kuuntelee myös toisen kannan ja on valmis siihen et vaihtaa mielipidettä jos ymmärtää sit olleensa väärässä.
    Mut toisaalta jos on edelleen mielestään oikeassa niin sit on ja pysyy, sitten taas mennään siihen, et kyllä todella voidaan asioista olla montaakin mieltä, mutta käytöstavat ei sais siinä mielipiteiden ristitulessa unohtua.
    Eli eri mieltä rakentavasti, ei hajottavasti.

    Oon joskus huomannut et hedelmällisintä on aloittaa riidan jälkeen keskustelu anteeksi pyynnöllä, siltikin vaikka katsoisin olleeni oikeassa.
    Anteeksi pyyntö avaa monta ovea ja aina on jokaisessa jotain mistä pyytää anteeksi, oli se sitten liian kärkäs ilmaisutapa, liian äänekäs ulosanti, se ettei kuunnellut… tms.
    Anteeksi pyyntö sillalla on sitten helpompi jatkaa keskustelua, pehmeämmällä lähestymistavalla

    Ps. En kertakaikkisesti jaksa oikolukea kirjoittamaani, syytän autocorrectia jos jokin on vinksahtanut

    • Kyllä avoin keskustelu ja vastakkaiset mielipiteet todella hedelmällisiä, niistä oppii usein itse paljon.

      Sama tuo, anteeksi kannattaa pyytää ja ottaa vastuuta ja joskus kun olen kokenut, että molemmat ovat sanoneet rumasti, olen sanonut, että pyydän anteeksi omaa osuuttani, se on hyvin toiminut. <3

      Anteeksi on yksi kauneimpia sanoja. <3

      Ei niin mitään virheitä, ihan silkkaa upeaa sananvirtaa. <3 Muiskuja ja kiitos Nunju <3

  • Samoja fiiliksiä täällä. Kannattiko sohaista ampiaispesään. Toisaalta kun miettii, oliko vaihtoehtoja. Omia arvoja ei kannata kyseenalaistaa missään tilanteessa. Parempi yksi päivä leijonana, kun loppuelämä lampaana. Jotenkin noin sanoo vanha viisaus. Voimia sinulle ja mukavaa viikonloppua:)

    • Hieno tuo, miksi en tuota muistanut ja viisauksia on joka paikkaan, mutta silloin kun puolustaa ystävää ja samalla omia arvoja, olen mieluiten leijona. <3 Kiitos kaunis tästä, se auttoi <3 Kivaa viikonloppua <3

  • Mä olen Maijun ja sun kanssa samoilla linjoilla, arvostan rehellisyyttä vaikka välillä se kirpaisisikin (ja niin se on monesti tehnytkin).

    Tietysti riippuu asiasta(kin), ja tosiaan kaikkia taistoja ei kannata käydä ja uskon, että vaikeankin asian voi sanoa kauniisti.

    Ystävyyssuhteessa mielestäni rehellsiyys on must. Mä en tee mitään ystävällä joka ei puhu suoraan vaan jättää asiat sanomatta- ainakin mitä tulee tärkeisiin asioihin (kaikkea ei aina kannata sanoa).

    Muiskuja ja kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta.

    • Suoraan sanova ystävä on sellainen viisas elämän ohjaaja. Silloin kun on itse eksyksissä, viisas ystävä sanoo suoraan. Sanomisen voi sanoa tukien ja pehmeästi, ei sitä syyllistäen tai rumasti tarvitse sanoa. <3

      Ihanaa viikonloppua ihana <3

  • Sanon rehellisesti, jos kysytään. Mutta en arvostele toisten tapaa elää tai sisustaa tai pukeutua ym, enkä pidä että niihin puututaan minunkaan kohdalla. Jaksan eräitä ihmisiä jopa omassa kodissa, vaikka he arvostelevat kaikkea meitä koskevaa. Tiedän heidän poistuvan aikanaan ja sukua ei vaan voi valita. Yritän olla puutumatta muiden elämään, vaikka se vaatiikiin usein valkeita valheita. Omaa tapaani elää ja asua puolustan kärkkäästi, vaikka moni ei sitä ymmärrä.
    Sekava sepustus kuten aina, anteeksi.Ehkä tahdon vaan sanoa olevani jo niin vanha, että mieluummin olen hiljaa ja painun kuusen alle piiloon vaikeissa asioissa. Olen jo se luovuttaja, joka on kaiken nähnyt ja seuraava etappi on metri multaa päällä ja viisaammat saa hoitaa jo muut asiat.
    Hyvää perjantaita Tiia!

    • Komppaan sua, toisten koti, ulkonäkö ym. niihin kohdistuva arvostelu on aina puhdasta ilkeyttä tai oman itsensä nostamista.

      Voi sinua ihana, pikemminkin olet jo nähnyt ettei riitely kannata, se ei johda mihinkään ja lopulta on vaan paha mieli. <3 Hyvä että omia oikeuksiasi puolustat kärkkäästi, se riittä Marketta <3

      Ihanaa viikonloppua sinulle ja nyt multahöpinät hetsilleen pois <3

  • Tuulan, Nunjun, Mian ja Anskun viesteissä on paljon niitä samoja ajatuksia, joita itsekin mietin, joten komppaan heitä, koska en oikein osaa mitään lisätäkään, kun kirjoittivat jo niin viisaita.

    Itse olin vielä joitakin vuosia sitten kovin kärkäs ilmoittamaan oman mielipiteeni joka asiaan ja mielelläni olin myös se, joka oli aina "oikeassa". Ja vähän ylpeilinkin sillä, että olen niin "rehellinen" ja "suoraselkäinen" ja "rohkea", kun uskallan aina kertoa, mitä olen mieltä, mutta nyttemmin olen kallistunut sille linjalle, että vaikeneminen todellakin aika usein on kultaa. Siis jos kyseessä ei ole tilanne, jossa varsin on tarkoitus keskustella eri näkökulmista ja vaihtaa mielipiteitä ja ajatuksia.

    Kukaan ei silti multa niitä omia ajatuksiani tai mielipiteitäni vie pois, vaikken niitä joka käänteessä lauokaan. Ja senkin olen huomannut, että jos mulle joskus jälkikäteen tulee kurja tai huolestunut tai katuvainen olo siitä, mitä olen jollekulle sanonut, vaikka alkuperäinen tarkoitus oliskin ollut omasta mielestäni hyvä, niin todennäköisesti siihen katumukseen on myös syynsä. Ja silloin ei auta muu kuin vaikka soittaa ja kertoa katuvansa ja olevansa pahoillaan. Ei jää ikuisiksi ajoiksi puolin ja toisin kaivelemaan, ja itse voin seuraavalla kerralla harkita vähän tarkemmin, mitä sanon vai jätänkö sanomatta.

    Ja sellainenkin kokemus mulla on, että vaikka meillä ihmisillä usein on tapana sanoa, että arvostetaan rehellistä ja suoraa puhetta, niin ei sellaisen vastaanottaminen sitten kuitenkaan aina ole niin helppoa. Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että suoraanpuhumisen vaihtoehto olisi selän takana puhuminen, vaan sitä, että suoraanpuhumisen vaihtoehto on se, että miettii, onko sanominen oikeasti tarpeen.

    Ihmissuhdekoukerot on välillä niin kimurantteja, mutta enimmäkseen onneksi ei kuitenkaan <3

    • Aarrghh miten mun pitkä kommentti sulle katosi, yhtäkkiä kone alkoi päivittämään.

      Olen samaa mieltä, ettei rehellisyys ole aina rehellisyyttä ja rehellisyydellä voi myös ratsastaa, että se on hyve, mutta jos sillä loukkaa liikaa, tuo hyveen raja hämärtyy. <3

      Ihan niin on totta, tässä tapauksessa puolustin ystävää ja omaa arvomaailmaani ja ehkä pari lausetta olisin voinut jättää pois, niin olisin diplomaattisempi. Toisaalta tehty on tehty ja takaisin ei saa ja sanojeni takana seison.

      Ihan niin totta, tuo suoraanpuhumisen vaihtoehto juuri on, että harkitsee tarkkaan mitkä sodat kannattaa taistella ja mitkä kannattaa luovuttaa.

      Samoilla linjoilla ja onneksi noin normaalisti elämä on aika seesteistä, ajoittain vaan kolisee.

      Kivaa viikonloppua Annukka <3

  • Oma mielipide on luultavasti ainakin sillä hetkellä se oikea. Vaikka poikkeaisi valtavirrasta.
    Vaikea asia. Monesti itsekin päästelen sammakoita sillä lailla, että olen vilpittömästi tarkoittanut hyvällä ja jälkeenpäin tajunnut miten väärin asian voi ymmärtää.
    Minusta se on kuitenkin vähemmän huono asia kuin ihmiset, jotka "koska puhun aina reippaasti suoraan" töräyttelevät milloin mitäkin totuuksia ihmisten naamalle vain siksi, että voivat. Hienotunteisuus olisi hieno ominaisuus. Itseltä se aika ajoin puuttuu….
    Todennäköisesti jälkeenpäin asiasta voisi keskustella. Jos tilanne on vielä täysin päällä, ehkä ei ole hyvä aika tarttua siihen, mutta esim. jonkun ajan päästä voisi varovasti kysyä olisiko mahdollista puhua uudestaan ja jopa koettaa pohtia omaa kantaansa, onko se kovin jyrkkä vai onko siinä mahdollisuutta "pehmentää" mielipidettä.

    Ihmissuhteet on juuri tuota mitä sanoit: hirveitä ja ihania!

    Tsemppiä ja iloa!

    • Juu tuo on muuten totta, että tulee sanottua ja aseteltua sanat väärin. Olen kyllä usein todella varovainen sanoissani, mutta sitten kun hermostun ja puolustan isompaa asiaa, silloin herkemmin avaan suuni. Olen aika huono puolustamaan itseäni. 🙁

      Monesti riidan jälkeen, kun molemmilla osapuolilla on ollut aikaa miettiä, syntyy hyvin hedelmällistä keskustelua ja monesti ihmiset riitojen kautta vaan lähentyvät toisiaan. Sitten on niitä loukkaantujia, jotka näkevät ettei omassa toiminnassa ole mitään väärää ja he sitten katkaisevat jopa välit. Uskon ettei sellaiset ihmiset uskalla kohdata itseään ja sitä mahdollisuutta, että mitä jos he ovatkin väärässä.

      Hirveitä ja ihania, mutta ajattele jos oltaisin yksin planeettalla, voi kuolema, eli eläköön kauheat ja ihanat ihmissuhteet <3

  • totuudella ja mielipiteillä on usein kaksi puolta. Kun ymmärtää sen, ettei se omasta mielestä oikea aina tarkoitakaan toisen mielestä oikeaa, pääsee himpun pitemmälle. Toki onhan niitäkin asioita, että totuus on se yksi ainoa, kuten että jokainen syntyy ja jokainen kuolee. Sille ei ole joko tai vaihtoehtoja. Punainen ei ole aina kuitenkaan punainen, sillä siihen on olemassa eri sävyjä. Se kuitenkin mikä on sinun mielipiteesi asioista, on sinulle se oikea. Molempien tulisi siis muistaa se, ettei toisen pidä eikä tarvitse muuttaa omaa ajatustaan, mieltään toisen takia. riitaan tarvitaan aina kaksi. Jos toinen alkaakin kiukutella, toisen on lähdettävä pois ja annettava sen kiukuttelijan nakella niskojaan jos se siltä tuntuu. riitaan ei pidä jäädä osalliseksi, ellei se ole riidan väärti asia. Tsemppiä ja parempia tuulahduksia.

    • Niin monta hyvää asiaa ja vaikka sanotaan, että riidalla on kaksi puolta, aina se ei ole niin Tässä kyseisessä tapauksessa tosin on kaksi puolta ja osittain ymmärrän osaa ihmisistä toisella puolella. Joskus on vain yksi puoli, joskus jollain toki voi olla omasta takaa vaikka mitä pukamia, mutta se ei oikeuta asioiden purkamista toisten syliin ja tässä maailmassa on myös ilkeitä ihmisiä ja pahoja.

      Olen niin samaa mieltä, jos riita ei ole riidan väärti, mitä sitä jäädä tuleen makaamaan.

      Kiitos ihana Viltsu <3 mukavaa viikonloppua sinulle <3

  • Luulenpa, ettei kukaan pysty elämään niin, ettei loukkaisi joskus tahtomattaan toista. Jokainen kuuntelee ja lukee toisen sanoja oman sen hetkisen tunteensa perusteella. Toiset eivät kuuntele puolta sanaakaan, ilman että antavat tunteidensa värittää sanoman vaikka valkoisesta mustaksi. Toiset taas ymmärtävät ja antavat sanojen talloa itsensä alleen.

    Itse olen tullut siihen tulokseen, että yritän puhua oman totuuteni. Jos tiedän, että ympäristössä suurin osa on toista mieltä, en välttämättä huutele mielipidettäni, en nimittäin jaksa ja halua kinata kenenkään kanssa. Periaatteessa mikään asia ei ole kinaamisen arvoinen (paitsi kun olen tosi pahalla tuulella ja olen ainoa maailmassa, joka on oikeassa, heh heh). Mutta pääosin kuitenkin, jos jokin asia on minulle totta, niin miksi piilottaisin itseni tai jäisin toisten jalkoihin. Minä voin sanoa toista kunnioittaen oman mielipiteeni, ja oikeasti se on sen toisen asia ja vastuu, miten hän sanani ottaa vastaan.

    Jos me molemmat kunnioitamme toisiamme, me emme loukkaannu toistemme sanomisista. Jos toisella on huono fiilis, se värittää hänen sanomisiaan ja vastaanottamiskykyään. Jos olemme molemmat hyvällä tuulella, meitä ei heivauta toisen eriävä mielipide.

    Se taitaa olla totta, että kaikista ei tarvitse pitää ja kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen. Jos joku vetää aina sinut tukehduksiin vedenpinnan alle, niin anna hänen olla. Joskus on parempi päästää joistain ihmisestä irti oman hyvinvoinnnin takia.

    Olet ihana ihminen, muista se <3

    • Kyllä se on niin, puhun nyt itsestäni ja vastapuolella olemisesta, että välillä loukkaannun herkemmin kuin toiste, joten väkisinkin sitten tulee loukattua itsekin taasen sitä vastapuolta ajoittain.

      Hihi juu joskus vaan tulee purettua, kun on tullut mitta täyteen, joskus oikeuden nimissä ja joskus oman tyhmyyden. Samaa mieltä ja toki aito tilanne on aina toinen, kuin kirjoitettu teksti. Se moninkertaistaa sanat, joten pitää olla todella varovainen sanojensa kanssa.

      Hyvien kamujen kanssa ei ole tuota ongelmaa, ymmärrämme saumattomasti ja vaikka sanoisimme eriävän mielipiteen, emme loukkaannu, koska aina tiedämme ettei toinen tule pahat mielessä. <3

      Hyvin myös tuo lause, kaikki riippuu kaikesta ja siitä omasta fiiliksestä, joskus jollekin asialle osaa nauraa, joskus ei millään. 🙂

      Ihan juuri niin ja kaikista ei voi eikä tarvitse pitää, eikä kaikki pidä minusta, näin se menee.

      Niin sinäkin Birgitta, kiitos niin paljon taas kerran painavasta sanasta, jota arvostan kovasti <3

  • Täällä onkin jo kaikenlaisia hyviä kommentteja. Tuli mieleen sellainen ärsyttävä juttu, kun antaa mielipiteensä johonkin asiaan, kertoo totuuden tms., niin toinen osapuoli tuhahtelee, että "ei se niin mene". Myöhemmin kuulet tämän toisen osapuolen käyttävän sinun mielipidettäsi/totuuttasi omanaan. Niin tai sitten tullaan myöhemmin sanomaan, että "sä olit silloin oikeassa".
    Oliko tarpeeksi sekavasti sanottu?=D

    • Tuo on niin ärsyttävää, kaksnaamaista ja mitätöivää ja oikean kakkapään käytöstä. Pieni ihminen toimiin noin!

      Mutta jos tullaan myöhemmin sanomaan, että olitkin oikeassa, se on aika yes ja toinenkin on silloin oppinut jotain. 🙂

      Ei sekavaa ollenkaan, vaan näitä löytyy. 🙂

      Kivaa iltaa Satu <3

  • Ei se MITÄ sanot, vaan MITEN sen sanot. Jos suoraan töksäytät, kommentti voi kuulostaa ilkeilyltä, mutta hyvällä tilannetajulla voi kertoa ikävämmänkin asian. Elämä olisi liian tylsää jos oltaisiin kaikesta samaa mieltä. 😉 Rehellinen tietenkin pitää olla, mutta voi olla asioita, jolloin on parempi vaieta.

    • Ihan niin juuri ja joskus jokin pieni sana, saattaa viedä jonkun toisen kuilun partaalle, kun tuli valittua yksi tai kaksi sanaa väärin. Haastavia nämä ihmissuhteet, mutta kyllä, noin pääsääntöisesti aina pitää olla tilannetajua ja olla diplomaattinen <3

      Joskus vaikeneminen on kultaa. <3

      Ihanaa viikkoa Vivi <3

  • Paljon on tullut hyviä ja viisaita kommentteja.
    Nuorempana olin kärkäs sanomaan oman mielipiteeni, mutta vuodet ovat pehmentäneet kummasti. Joissakin asioissa olen kyllä vieläkin ehdoton, sillä en hyväksy toiseen kohdistuvaa vääryyttä laisinkaan.
    Olen melko herkkis ja pienikin väärä sana saa kyyneleet nousemaan silmiin, vaikka toinen ei sitä edes välttämättä niin tarkoittanut.
    Sinulla on hyviä aiheita!

    • Kiitos niin paljon Hanne <3 Juu ja toisen puolustaminen saa minulla enemmän äläkkää, kun itseäni olen huono puolustamaan. Kärkäs en ole lainkaan, mutta joskus otan kierroksia, kun koen olevani oikealla asialla. 🙂

      Ihanaa viikkoa ja herkkyys on hyvä pitää, silloin tuntee empatian ja kaikki tunteet syvemmin <3

  • Aina ei voi välttää sanomasta jotain joka loukkaa toista jos toinen on kiihtyneessä mielentilassa tai jotenkin niin kuurona posottaa että kuulee sen minkä haluaa vaikka kuinka diplomaattisesti yrittäisi asian ilmaista. Nuorena olin varsinainen tulisielu, töksäytin suoraan tunteet, mielipiteet ja yritin olla sanomisissani liiankin rehellinen… Enää ei tunteita saa monikaan asia kiuhumaan, saatan usein olla hiljaa ja sanoa sitten vasta oman mielipiteeni kun kaikki muut ovat tarpeeksensa vaahdonneet… Eläinsuojeluasiat, väkivalta, vääryys niitä kohtaan jotka eivät pysty/osaa itseään puolustaa saa tunteet kyllä edelleen nopeasti kiehahtamaan. Niissä asioissa voin myös yksinkertaisesti kääntään täysin selkäni ja olla puhumatta niitä kunnioittamattomalle ihmiselle ikinä enää. Muuten katselen ensin ja sanon sitten harkitusti. Olen oppinut että jos kiehahtaneelle yrittää sanoa väliin jotain, ei se oikein mene kotiin saakka ennekuin toinen on rauhoittunut. Se kun jokainen kuulee eri tavalla saman asian, perustuen elämänmittaisiin omiin hyviin tai huonoihin kokemuksiin aiheesta tekee kyllä välillä ihmissuhteista tosi haastavia. Iselläkin on paha tapa joskus "kuunnella väärin" kun on tunteet pinnassa.
    Jatka Tiia sydämen äänellä, se on kuitenkin se paras ääni.

    • Niin mielenkiintoista luettavaa ja niin totta joka sana. Joskus itsekin kuulee tahalleen väärin, kun on muutenkin kuun asento pielessä ja taas joskus vaan naurattaa, kun joku töräyttää lapsuksia suustaan. Mutta muiden puolustaminen, kuten mainitsit, se saa tunteen ajoittain kuumenemaan. <3

      Kiitos Sari ja antaa kiehuneen sydämen nyt levätä ja näyttää suuntaa <3

      Ihanaa viikkoa sinulle <3

  • Joskus on vaan pakko avata suunsa ja sanoa asiasta. Aina joku pahoittaa mielensä, eikä ymmärrä tai sitten ymmärtää toki, mutta ehkä tuntee piston sydämessään ja sen takia loukkaantuu.

    Minusta on upeaa kun uskallat sanoa ja puolustaa myös ystäviäsi ja oikeaksi katsomia asioita, arvostan.

    Minusta ylempänä olevaan Minnan komentiin ei ole juuri lisättävää <3

    • Minna <3

      Niin sitä puolustaessaan ystäväänsä asettaa itsensä alttiiksi toisten vihalle. Aina on hyvä muistaa, että vaikuttimet on myös puhtaat ja ettei siellä sopassa ole jotain omia vaikuttimia mukana.

      Ihanaa viikkoa Souliina <3

  • Uuh, flunssakolostani vihdoin ulos rämpineenä suoriudun vastaamaan tähän postaukseen. Herätti heti luettuani nimittäin tunteita 🙂 Monesti toivoisin itse olevani spontaanimpi ulostuloissani, mutta toisaalta, tilanteen tullen olen myös ajatellut, että happea voi olla hyvä haukata molempi osapuoli (usein) ja sitten hetken päästä asiat ehkä ovatkin paremmin ja kärjistynyt tilanne on johtunut vaan molempien huonosta päivästä tai jostain muusta vastaavasta.

    Taannoin tässä sain kyllä eräältä kamultani (ollaan puhuttukin tästä :)) sellaista kohtelua yksi tapaus toisen perään, että silloin oli pakko jo samalta istumalta sanoa ja kohtelun jatkuessa, ottaa ihan puheeksi muutoinkin. Sehän päättyi niin, että tänä päivänä ei olla tekemisissä tämän kamun kanssa enää lainkaan. Toisaalta olen tyytyväinen, että elämässäni ei ole enää tuollaista random-kapuloita-rattaisiin-heittelijää, mutta silti jäi kyllä tyhmä fiilis siitä, että en koskaan tajunnut, miksi hän alkoi käyttäytyä mua kohtaan kuten teki ja edelleen haluten olla ystäväni. Noh, näin kauas kun olimme ajautuneet, että ei ymmärrä toista enää lainkaan, niin silloin on kai vain todettava, että ystävyys ei taida enää kantaa ja niillä mennään. Niin kai se menee, että mitä pidemmälle elää, niin jyvät alkaa erottua akanoista ja tosiystävät pysyy rinnalla <3

    • Tuo sinun kamukeissi oli niin inha mitä sitä kuuntelin, siis suorastaan pökerryttävä. Sellainen tapaus, ettei hänessä ole vikaa, vaan kaikki vika on sinussa ja muissa. Lopulta et voinut muuta, vaikka nuo on aina rankkoja päätöksiä. <3

      Ihanaa reissua Ninski <3

    • Se oli todellakin pökerryttävä ja siksi ehkä edelleenkin vähän välillä kummittelee mielessä. Piti muuten sanoa vielä, että sun KISS-kuvassa on sama kuvakulma kuin itse Paul Stanleyllä oli kuvassaan 😀 <3 Yeah! Kiitos reissutoivotuksista <3 <3 Ja ihanaa tiistaita sinne!

  • Voi Tiia…vaikeita asioita kyllä. Itse myös jouduin taisteluun asianajajien välityksellä isän kuollessa.. nyt sen seurauksena menetin isän entisen vaimon, mikä ei ole menetys…pahasti sanottu, mutta totta, siskopuolenikin. Ihan sen takia, että taiselin sen puolesta mikä oli oikein. Voitin juu, mutta samalla hävisin. Niinkuin usen muutoinkin puolustaessani sitä, mihin uskon. Joudun välillä katsomaan peiliin, jotta rauhoitun ja yritän ajatella asioita toisen kannalta. Vaikeaa…aina välillä. Pahimmat olen oppinut purkamaan päiväkirjaan, jota ei uskalla avatakkaan kun niin höyryää kuumasta tekstistä! 😀 Vaan… tasapainoilua vissiin elämä on. Iso halaus sinne ja jaksamisia! <3 <3

  • Ihan juuri niin, missään kiistoissa, etenkään noin isoissa ei ole voittajia, on vain häviäjiä. <3 Todella rankkoja juttuja olet läpi käynyt ja se ottaa niin sydämeen, jos joutuu riitelemään oikein oikeudessa asti. Koettu on ja toivon ettei enää koskaan ja en suosittele kenellekään. <3

    Juu ei kannata availla pvkirjaa, vanhat traumat nousee pintaan. Jaksamisia sinulle ja toivoakseni aika kultaa tämänkin ja onneksi sait oikeutta <3

    OOt ihana <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud