Näetkö mielikuvitushahmoja?

Näetkö mielikuvitushahmoja?
Jokainen varmaan muistaa lapsuudestaan ihmetyksen taidon. Miten saattoi köllötellä nurmikolla ja ihastella, miten pumpulipilvistä muodostui erilaisia eläinhahmoja, kukkasia ja mitä mielikuvituksellisimpia rakennelmia. 




Jossain kohden taivaalle kurkottelu ja kaiken ihmettely lakkaa. Tulee murrosikä ja nuori käpertyy omaan koloonsa. Syntyy aikuisuus, kiire ja aniharvoin tulee pysähdyttyä ja oikein katsottua taivasta pitkään ja ihmetellen. Lapsuuden taitekohta onkin, uskon menetys joulupukkiin ja hammaskeijuun ja taikaolentojen näkemiseen, siellä missä niitä ei ole vai onko? 

Onko tuo taitekohta siirtymäriitti todellisuuteen vai luopuminen jostain satumaisesta. Onko lapsuuden mielikuvitusolennot pään sisäistä leikkiä vai jäänne jostain ihmeellisestä ja taianomaisesta, josta me olemme saaneet alkumme?




Jäin eilen miettimään näitä asioita aamusuihkussa, kun näin lasimosaiikkiseinässämme suden hahmon. Olen aiemmin nähnyt myös pellen, Totoron ja myös Alienin hahmot ja hahmojen ympärille olisi voinut suoraan piirtää hahmot todeksi.

Kun poistun suihkusta arjen oravanpyörään, en katsele taivaalle ja näe siellä ”pilviolentoja”. Näen toki joskus kauniin sään, auringonlaskun, kukkasia, mutta monesti unohdan nekin, ihminen tulee sokeaksi omalle kauniille arjelle.

Olen iloinnut suihkussa nähdessäni lasitiileen piirtyviä hahmoja siksi, että en ole kadottanut täysin lapsuuden liekkiäni. En ole Peter Pan, ikuisesti lapsuuteen tarrautuva aikuinen, mutta näen satumaisia asioita niille ollessa tilausta, silloin kun minulla on aikaa pysähtyä. 




Kaikesta tästä tuli mieleen, miten lapsuuden mielikuvitus on rajaton ja miten tuohon rajattomuuden kulmaan haluaisin ajoittain tarrautua ihan pienesti kiinni. Miten hienoja lahjoja mielikuvitus ja heittäytyminen on ja miten surullista on kulkea laput silmillä läpi elämän, näkemättä kaikkea kaunista mitä eteensä näyttäytyy. 

Elämä on ihmeellistä ja taianomaista ja haluan pitää kaikesta kauniista kiinni. Joten anonyymillekin aurinkoisia terveisiä, jos olet huolissani alkoholinkäytöstäni, ei kaikki ei ole sitä miltä päälle näyttää ja kauniissa skumppalaseissani on 99% aina alkoholiton vaihtoehto tai limua, mutta miksi en voisi kippistellä kauniilla laseilla, kuten lapsetkin pitävät hienoja teekutsujaan, elämä on liian ihanaa synkistelyyn ja kauneutta on kaikkialla. <3 




Miten siellä, muodostaako pilvet teille vielä erilaisia olentoja tai lasimosaikkiin piirtyvä höyry? Suretteko tietynlaista lapsuuden menetystä, sitä hetkeä, kun tietoisuus itsestä aukenee, muiden miellyttäminen alkaa ja on aika opetella aikuisten pelit ja valkoiset valheet. Lapsuuden loppu, on myös aidon rehtiyden loppu. 

Pidetään tietystä pienestä lapsuuden minämme syrjästä kiinni, koska se voi avata meille ihmeellisen maailman, myös kaiken rumankin keskellä, haaveillaan ja unelmoidaan. Kaunista perjantaita kaikille. <3



*Ylimpänä kuvassa oleva drinkki, on mansikkasmoothie 😉




46 thoughts on “Näetkö mielikuvitushahmoja?”

  • Muutaman vuoden olen tässä katsellut pilvistä kuvioita. Voi että ne osaa olla joskus niin selkeitä. Olen alkanut ajattelemaan, että tarkoittaako se kuva ennustusmielessä mun elämään jotain, höppänäksi vissiin tullut 🙂
    Mutta saa siinä tylsällä koiralenkillä aikansa menemään, nenä pystyssä. Tosin tähän aikaan kyttään aika paljon maata käärmeiden pelossa.

    • Eikö ne olekin selkeitä. Se on jotenkin todella ihmeellistä, että sitä miettii, että näkeekö muut saman. ihanaa viikonloppua😘

  • Taidan tulla uudestaan lapseksi, kun nautin kaikesta pienestä ympärilläni. Saatan tuijottaa pilviä ja ihastella kaikkea täällä. Moni ei edes huomaa pientä kukkaa ja tai sientä ja ihmettelee, mitä taas tuijottelen. Jos olen yksi kotona pimeällä, en anna mielikuvitukselle valtaa. Silloin jokainen puu ja pensas onkin joku hahmo ja se ei aina ole rauhoittavaa.
    Kuvaan ja postaa liikaakin vaatimattomia maisemia monenkin mielestä. Mulle ne vaan ovat sielunmaisemaa. Kun osaa nauttia pienestä, saa nauttia usein.
    Eli taidan olla lapsi ja vanhus samassa kropassa.
    Mukavaa viikonloppua!
    PS. Olen niin naivi, että en koskaan edes ole ajatellut, mitä sun laseissa on. Ne vaan ovat olleet kauniita.

    • Ihana Sinä ja samalla tavalla minäkin välillä katselen, kun on aikaa, mutta monesti tulee ohitettua se kaikki kaunis eli en tiedä onko se edes lapsuutta tai lapsen mieltä vaan se on sydämen ja sielun kauneutta. Eli olet kaunis ihanaa viikonloppua💚💚💚

  • Meidän saunan seinässä on kenguru ja pääkallo. Jos löylyn aikana heittää seinälle vettä, siihen ilmestyy Bob Marley 🙂
    Siis kyllä, minä näen edelleen niitä.
    Aurinkoista viikonloppua ihana Tiia ❤️❤️❤️

  • Ihana Tiia. Ja erityisesti tuo: "En ole Peter Pan, ikuisesti lapsuuteen tarrautuva aikuinen, mutta näen satumaisia asioita niille ollessa tilausta, silloin kun minulla on aikaa pysähtyä. "

    Muiskuja!

  • Minä oon vielä, tälläki ikää "lapsemkengissä" ja pongailen pilvistä erilaasia kuvatuksia😀
    Muista oikein hyvin kun mulle selvisi jottei joulupukkia ookkaa, se oli kyllä melkoinen kolaus ja silloin toivoin paluuta menneisyyteen😎
    Toinen muistikuva, kun akuankassa oli joulu, eikä maassa yhtään lunta. Muistan vieläkin sen tunteen kun surin ja mietin mistä ankkalinnaan saisin heiteltyä lunta. Sitä en muista kuka sen keksi heitellä saippualastuja ja sekään ei päättynyt hyvin kun saippuavaahtoa oli joka paikassa.
    Hih tälläänen lapsemielinen oon ollu ja yhä edelleen noudatan samoja polkuja😀
    Pidetään me lapsenmieli korkealla ja tähyillään ympärillä kaikkea kaunista 🌹🌹
    Kivaa päivää Sinulle Tiia 💕💖💕💖

    • Ihana Sinä ja ihana Aku Ankka ja heidän lumeton joulu oli kamala. Aina miettinyt miten etelässä ihmisten lumeton Joulu on ollut kauhea, sitä kaikkea lapsi pohtiikin. ihanaa viikonloppua ihanuus💚💚💚💚

  • En näe kasvoja seinissä tms., mutta pyrin ihastelemaan kauneutta ympärilläni ihan arjessa. Kuinka rentouttavaa onkaan istahtaa hetkeksi sohvalle ja katsella kaunista kukkakimppua "sillä silmällä" tai ulkona olevaa maisemaa.

    Ihanaa viikonloppua <3

  • Lapsenmielisyys ja -usko ovat ihailtavia & itse nautin suunnattomasti kun saan alkaa kohta leikkimään pienokaiseni kanssa. Mamin E.T nukke 90-luvun alusta on jo esiin kaivettu ja varmasti mielikuvitusolentoja mietitään vielä monta vuotta eteenpäin!

    Voi jos joku on pahoittanut mielensä iloisista skoolailuista! Sinut tuntien ja aika monta tilaisuutta yhdessä kahlattu, joten voi kyllä oikaista, että lasit käsissäsi ovat kyllä suurimmalta osin kuvausrekvisiittaa ; )

    Upean aurinkoista ja hyväntuulista viikonloppua!

    • Se onkin kivaa kun pääsee lapsen kautta uudelleen taas itsekin lapseksi ja voi heittäytyä.

      Juu ihan nauratti tuo kommentti, että blogissani on paljon alkoholimainontaa, kun kaikissa laseissa on limua tai alkoholitonta. Hih.

      Ihanaa reissua Heli

  • Minulla ainakin mielikuvitus laukkaa täysillä hamaan hautaan saakka =) Metsässä kulkiessa varsinkin näkee kaikenlaisia hahmoja helposti. Välillä näistä kuvitelmista on hyötyäkin. Jouduin eilen hammaslääkäriin porattavaksi ja sitähän pelkään yli kaiken. Vaan siinä kun lamppu paistoi suoraan kasvoihin ja makoilin suojalasit naamalla, niin aloin kuvittelemaan että makaan etelässä rantatuolissa aurinkoa ottamassa. Poran äänikin oli vaan naapurityömaalta kuukuvaa surinaa. Kokemus oli melkeinpä nautinnollinen 😉

    • Ihana Sinä ja maailman paras mielikuvitus, tuota pitääkin kokeilla ensi kerralla hammaslääkärissä, kiitos niin paljon. Kyllä mielikuvitus voi olla kovin voimakas. Kivaa viikonloppua💚💚💚

  • hih..taas jotain yhteneväisyyttä 😉 Mielikuvistus pääsee täälläkin jatkuvasti valloilleen!
    Kyllä näen pilvissä milloin mitäkin, pitkiä matkoja reissatessa katsellaan lasten kanssa pilvistä muodostuvia hahmoja. Saunassa olevassa paneeliseinässä oksan kohdat muodostavat monta hahmoa, jotka käydään edelleen läpi. Hahmo/kuvio voi löytyä milloin mistäkin ja oikeasti meillä on lasten kanssa 'kyky' ja halu nähdä niitä vieläkin, vaikka lapset jo isoja/aikuisia. Nauttikaamma mielikuvituksesta, tuosta elämän suolasta ja vakavuuden eliminoijaasta <3 Jos ihmiseltä puuttuu mielikuvistus, on hän aivan liian vakava :/
    ( teki mieli kirjoittaa kuollut ;))

    Hih tuo anonyymi. Häneltä taitaa puuttua mielikuvistusta/ käsitystä somekuvista, koska ainakin minulla kuvissani on milloin mitäkin 'korviketta'…eihän kaikki mikä kiiltää ole kultaa 😉

    Ihanaa mielikuvitusrikasta viikonloppua ja mahtavaa äitienpäivää <3 <3

    • Ihana sielunsisko, saunassa oksista tulee paljon naamoja ja niitä naamoja, hahmoja, eläimiä kaikkea mahdollista näkyy joka päivä jos vain katselee ympärilleen.

      Anonyymin kommentti oli siitä vaarallinen että Ihmiset menevät päättelemään asioita tietämättä mistään mitään.

      Hänellä oli muitakin ihmeellisiä ajatuksia joihin hän lainaili eri lehtien kirjoituksia eli selkeästi omia ajatuksia ei ole, vaan pitää lainailla muita ja päätellä toisesta ihmisestä asioita pintapuolisen seikkojen kautta. ihanaa viikonloppua💟💟💟💟

  • Kiva kirjoitus 🙂 Mä teen työkseni sellaista, että lapsenmielisenä pysyn vaik välil kyllä yritän olla asiallinen ja hillitty..:) Mitä tulee viineihin ja kuohareihin..ihan liian vähän aikaa nauttii niistä..viikonloppuisin vain :(..siit vois olla huolissaan.Ihanaa perjantaita

    • Mahtavaa pitää se mielikuvitus aina voimassa. Minä en nauti viikonloppuisinkaan alkoholia, en vaan enää tykkää mausta eikä se jotenkin kiinnosta. Joskus on kiva juoda siideri tai 1 skumppalasi ehkä. Juom yhden siiderin kuukaudessa siksi oli aika huvittavaa että sanottiin minun mainostavan paljon alkoholia kun ne on limuja ne minun drinkit. Ihanaa viikonloppua ihana💚💚💚

  • Jossain vaiheessa valokuvausharrastuksessa aloin kameran "kautta" näkemään kaikkea kaunista ja tarunomaista luonnossa – monenlaisia kasvoja sitä näkee esim. puun rungoissa 🙂
    – Onneksi pieni lapsenmielisyys on säilynyt täällä… vaikka olenki toisinaan se tiukka täti 😉

    Ihanaa viikonloppua Tiia <3

    • Sinä olet ihana Täti ja kuvasi ovat niin kauniita, että oksat pois. hih nauratti tuo sananlasku tähän kohtaan. Ihanaa viikonloppua💚💚💚

  • Jossain vaiheessa oli elämässäni vaihe, että arki ja arkirutiinit veivät niin mukanaan, että ympäröivä luonnon kauneus, pilvet ym. muukin "ihmettely" jäi taka-alalle. Nyt olen vuosia nauttinut kaikista pienistä asioista, jotka tuovat iloa, onnea ja kauneutta päivään ja löytänyt myös pilvien taianomaiset hahmot. Mukavaa viikonloppua!

    • Ruuhkavuosissa sitä katselee vaan jossain omassa mielessään stressin ja kiireen läpi tai oikeastaan pohtii niitä päällä olevia asioita eikä ehdi ihastella luontoa ja niitä kivoja pilvimuodostelmia. Ihanaa että nyt taas ehdit Mukavaa viikonloppua sinulle💚💚💚

    • Samaa mieltä, onnneksi on lapset, jotka saavat meidät näkemään välillä ihmeitä. ihanaa äitienpäivää Katja 💚💚💚

  • Oli aika, kun kiire ja tohina veivät niin mukanaan, että elämästä katosivat sadut, hahmot ja värit, mutta iän myötä ja kantapään kautta oppia saaneena nautin taas elämästä sen pienine ja suurine vaihteluineen. Ja kyllä – hahmoja haen esimerkiksi varjoista seinillä ja maassa. Taivaalta etsin enkeleitä;)
    Iloa ja enkeleitä myös sinun lauantaipäivääsi, Tiia ihaNainen <3

    • Kiire vie ihmisen ja mielikuvituksen ja lapsenmielisyyden. Taivaalle on ihanaa kurotella. Kiitos sinulle ihanuus ja mukavaa äitienpäivää💙💙💙

  • Muistan oikein hyvin nuo lapsuuden mielikuvitus leikit ja hamot, pilviin piirtyvät eläimet.
    Tosin minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja täytyy tunnustaa, että joskus vieläkin näen pilvissä erinlaisia hahmoja 🙂
    Tosin arjen kiireet vievät nykyään niin menneessää, etä harvemmin niitä enää ehtii miettimään, mutta onneksi sentään välillä <3

    • Välillä kannattaa kurotella taivaalle ja pysähtyä, kiire on kyllä kurja kaveri. ihanaa äitienpäivää sinulle ihanuus💚💚💚

  • Kun katson keittiön ikkunasta, näen koivunrungossa luppakorvaisen koiran.
    Pilviä tuijottellessa niissä näkyy myös kaikenlaisia hahmoja.
    Vesipisarat suihkun lattialla muodostaa kuvioita.
    >Leena

  • Usein heitän kesällä nurmikolle viltin ja pötköttelen katsellen pilviä ja niissähän on tietenkin vaikka mitä hahmoja, viime kesänä näin ihan varmasti maton 😉 hih hih…Aurinkoista lauantaita ja iloa viikonloppuusi Tiia ihanuus <3

  • Mähän löydän taidenäyttelyssäkin tauluista aina jotain muuta kuin sen itse aiheen. Joskus alan höpiseen näitä niin mies katsoo sillä silmällä olenko ottanut lääkkeet. 😀 Näen tosiaan helposti muotoja talojen seinissä, hiekassa ihan missä vain. Musta on hienoa nähdä asioita, mihin välttämättä kaikki eivät kiinnitä huomiota. 🙂

  • Voi kyllä! Minä näen aina Kolin mökin hirsiseinissä jos jonkinlaisia hahmoja ja mietin aina, että olenko ihan seko:) Mutta onneksi muutkin näkee, huoh! Pivijutuista kieltämättä tulee mieleen lapsuus, mutta myös pikinkillä tai rannalla ollessa tulee tuojoteltua taivaalle ja mietittyä mitä näkee,joten riittävästi on vielä tallella mielikuvitusta. Miehen mielestä kyllä välillä voisi olla vähemmänkin:D
    Anonyymit ne näkee siis mehulaseissakin alkoholia ja olen nähnyt kyllä, että skoolaat kuvissa joskus alkoholilla, mutta se on ollut KUVAUSREKVISIITTAA!!! Voin raamattu kädessä sen todistaa:D

    • Hih et ole seko vaan mielikuvitusrikas <3 No kuule olisi kiva päästä joskus miehen pään sisälle, että miten näkevät maailman. Meillä naisilla on aika moniulotteista hommaa tämä elo.

      Hih no niin näkee, oikein naurattaa ja muutenkin viittasi, että olen joko narsisti tai epävarma tai molempia, kun 50-vuotiaaksi on kotiimme ehtinyt kertyä omasta mielestäni kaunista tavaraa. Vuosiin en ole tainnut enää juuri mitään tosin shoppailla enää, inhoan shoppailua. Joten huvitti tuokin, kaikkea sitä keittiöpsykologit analysoikin ja tukena erilaiset lehtijutut. 😉 Hih, pääasia, että minä tiedän mitä lasissa on ja toisekseen, ei se kenellekään kuulu, vaikka siellä kerran viikossa oliskin alkoholillinen skumppa.

      Ihanaa viikkoa <3

  • Ihana postaus! Kuvasit niin hienosti lapsuuden mielikuvitusmaailman taianomaista tunnelmaa. <3 Mun on kyllä pakko sanoa, etten ole ikinä menettänyt sitä "hassujen asioiden näkemisen taitoa", joka yleensä mielletään juuri lapsen mieleen liittyväksi ominaisuudeksi. Ylivilkas mielikuvitus on kulkenut mukanani aina, hyvässä ja huonossa, enkä tule varmaan ikinä karistamaan sitä kannoiltani, vaikka yrittäisinkin. Mutta eikö niitä sellaisia aikuisia, jotka näkevät edelleen otuksia suihkukaapin vesipisaroissa, metsän varjoissa tai pilvissä taivaalla, sanota taiteilijasieluiksi? Se on mielestäni ihan osuva ilmaisu. 🙂

    • Kiitos niin paljon ja ihanaa, että kuulosti juuri omalta tämä <3 Kuulostaa myös niin tutulta, johon liittyy hyvin vahvana koetut unet ja painajaiset. Taiteilijasielu on osuva ilmaisu, nähdä kauneutta ja luoda taidetta vaikka juuri vesipisaroista ja pilvistä. <3

      Kiitos sydäntä lämmittävästä kommentista ja ihanaa kevättä sinulle <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud