Osku kauheassa kissatappelussa!

Voi meidän poloista Oskukisua, joka on kyllä Onnin menehtymisen jälkeen ollut niin hukassa. Olemme perheen kanssa käyneet monen monta keskustelua, että olisiko Oskulle uusi kissakamu hyvä vai huono asia? Osku on aina ollut lempeä ja hyväksynyt helposti uudet perheenjäsenet, myöskin Samun, jota Osku kuitenkin tykkää pitää hyvän etäisyyden päässä. Eli lätkii Samua nokkaan, ilman kynsiä tosin, jos Samu tulee liian lähelle. Alla olevassa kuvassa juuri tälläinen tilanne ja Samppaliini korvat ihan maissa. 



Onnin kanssa Osku oli kuin paita ja peppu ja selvästi toisella on elämässä ihan jo ilman kissan inhimillistämistä, tyhjä aukko. Osku puhuu ihan tauotta, hakee hellyyttä. Menee, tulee, etsii selvästi Onnia.

Eilen aamulla tapahtui kuitenkin se kurjin tilanne, jossa yllättävää kyllä oli Samusta hyötyä. Osku köllöttelee ihan meidän pihalla nykyisin vaan ja reviiri on pienentynyt. Toinen paistattelee päivää viattomana omalla pihallaan ja naapurin leikkaamaton kolli hyökkää kimppuun. Sisällä aamusella lasten kanssa kuulimme aivan järkyttävää huutoa ja Osku siellä kiljui aivan hädissään. Kissatappeluista muuten tulee aivan kauhea ääni. 




Samu syöksyi ei auttamaan Oskua vaan nuuhkimaan pihamme puskia ja samalla tahattomasti ajoi kolli pahalaisen omille teilleen. Osku shokissa aivan kakoi ja oli paksuna kuin pörröinen puudeli. Toisen nenuun oli pieni naarmunen ehtinyt sattua.

Enää ei ole Onnia, kulmien cooleinta puolustamassa myös ystävänsä Oskun reviiriä. En voi olla miettimättä tarvitsisiko pehmokissuliini Oskumme kissakamusen puolustamaan taas maita ja mantuja, mutta mitäs jos sekin tapaus on Oskun kaltainen pehmo?




Miehen olen joka tapauksessa saanut suostumaan kissanpentuun, mutta vasta syksyllä, lausekkeilla: ”olet sanonut tahdon kissanaiselle, et voi ominaisimpia piirteitäni riistää”, hihi. 

Kaiken jälkeen naarmunenuinen Oskuliini haki turvaa käsilaukustani ja  makasi tunteja sen päällä.




Nyt meikäläinen lähtee kohti Turkkia ja toivotaan, etten kadulla törmää pieniin kissanpentuihin, jotka varastavat sydämeni ja jäävät sieluni sopukoihin riipimään. Reissun aikana kommenttien vastaaminen viivästyy, eikä ole hajua onko kunnollista wifi-yhteyttä, mutta kyllä varmaan on. Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille. <3


38 thoughts on “Osku kauheassa kissatappelussa!”

  • Voi Osku-parka <3 <3 <3 toivottavasti toiselle ei jää traumoja kissahyökkäyksestä 🙁 … Kissatappelut ovat pelottavia ja niistä todellakin lähtee kauhea, pelottava ääni. Kuinkahan monet kerratkin pelastin meidän kissaamme tappelusta. Oma kissamme oli arvonsa tunteva rouvashenkilö 😉 ja puolusti toki omaa reviriiään ja joskus vaan ihan joku vieras kissa tuli pihallamme ja kävi kissamme kimppuun. Kerran kiipesin puuhunkin hakemaan peloissaan olevan kissamme alas (mutta huom. olin silloin lapsi – ketterä ja notkea) – nyt ei enää taitaisi tulla puuhun kiipeämisestä mitään 😀
    Sellaista se kissan elämä on. Ehkäpä Oskulle olisi ihan kiva, että olisi kissakaveri hoivattavana 🙂
    Oskulle halit ja suukot!
    Lähettää, Johanna

    • Voi eih toista ihanaa vanhaa rouvaa ja meidän Osku pappaa. Ei vanhukset halua enää nuorten tapaan rehvastella ja tapella. Sellaista tosiaan se kisun elämä on ja onhan tuo Osku aina onnellisen oloinen, mutta kun Onni meni sateenkaarisillalla, alkoi Oskulla tuota taukoamatonta puhetta pulputtamaan.

      Ihanaa viikonloppua Johanna ja Osku kehrää kovasti takaisin <3

  • Voin luvata, että ihan varmasti törmäät kissoihin ja moneen Turkin matkalla =)
    Uusi kissanpentu ei välttämättä ole hyvä ratkaisu. Meillä aikanaan perheeseen tuli pieni Armas-poika. Nuo vanhat akat eivät hyväksyneet sitä ollenkaan vaan sortivat ja ajoivat pois joka paikasta. Armas oli alinta kastia. Ainoastaan Eetu-koira hyväksyi sen perheeseen. Lopulta Armas kyllästyi kohteluunsa ja karkasi maailmalle, eikä siitä ole enää kuulunut mitään.

    • Oi eih, meidän Osku ei ole lainkaan sellainen ja olen muutenkin huomannut, kun useita kisuja on tässä elämän aikana ollut, että tyttökissat on paljon äksympiä.

      Kivaa viikonloppua Sude <3

  • Minulla on ihan sama tilanne Pinkku matamin kanssa, se on niin reppana ettei pysty reviiriä tai edes omaa porrasta puolustamaan, tänäkin aamuna kuului kamala hätähuuto kun päästin Pinkun pissalle eikä ollut varmasti viittä minuuttia kaempaa, eikä lähde mihinkään muutenkaan, nuokkuu portailla useimmiten ja mies säntäsi heti ulos, en tiedä oliko edes kalsareita jalassa. Uusi pentu ei ehkä ole hyvä juttu eivätkä kissat helposti ystävysty elleivät ole eläneet yhdessä. Mukavaa Turkin matkaa, surullista on miten kulkukissoja ja pieniä pentuja on paljon kaduilla. Niitä on turha ruokkia, ellei sitten ruoki koko elämänsä ajan ja vielä sen jälkeenkin. Minulla oli Kanariallakin vaikeuksia, kun kissa pyrki sisälle ja vain mun bungaloviin, teki niin mieli ottaa ja antaa ruokaa, mutta siinä tekee karhunpalveluksen kissalle.

    • Juu vaikka lupaus kissanpentuun on miehen taholta tullut, niin en ole vielä päättänyt ja juuri Oskun takia.

      Oikein jo kauhistuttaa, jos monta suloista pientä karvaista tulee vastaan ja niille pitää kääntää selkänsä. Suomessa kisuilla on aika hyvä olla. <3

      ihanaa viikonloppua Irja ja kiitos kovasti <3

  • Halavatun naapurin ilikimys. Muustan ku meillä oli koira niin se sai parikin kertaa selkäänsä reilusti isommalta sessukalta ja sen jälkeen meidän koirasta tuli todella pelokas isoja koiria kohtaan.

  • Poikakissat yleensä hyväksyvät aina toisen kissan, kunhan sekin on poika. Tyttökissat taas harvoin hyväksyvät ketään, paitsi jos tulevat pentuna taloon, jossa on jo leikattu uros. Tyttökissat tulevat toimeen keskenään suhteellisen hyvin vain, jos tulevat pentuina samasta pentueesta ja perheessä ei ole muita kissoja. Siksi suosittelisin 12 kissan elämänkokemuksella (siis yhtäaikaa on kuitenkin ollut maksimissaan vain 4 kissaa, mutta elämäni aikana kissoja on ollut sen 12 persoonaa) ottamaan Osculle rauhallisen poikapennun. Näin suositttelevat kissankasvattajatkin tekemään.

    Minna

  • Sais kyllä naapuri riistää kattinsa boltsit, jos käyttäytyisi vähemmän agressiivisesti. Varsinkin kun on ulkokissa, niin edesvastuutonta antaa leikkaamattoman kissan kuljeksia toisten nurkilla. Ihanaa matkaa, oletkin varmaan jo perillä! <3

  • Voi Oskua, inhottavia tuollaiset hyökkäykset ja vielä kun ei ole kaveria enää puolustamassa. 🙁 Onneksi ei käynyt pahemmin.

    Rentouttavaa reissua! Varmasti siellä niitä kisuja kyllä näkyy. Joten tahdonvoimaa peliin, että kykenet olla haalimatta niitä kaikkia mukaasi. 😘

  • Voi Oskua! Kissanpentukaveri kuulostaa hyvältä ja uskon, että Osku kaverin hyväksyy. Leikkaamattomat irtokissat osaavat olla riesa, vaikka toisaalta en tiedä, kuinka meidän Herra Karvajalka toimisi irtokissana. Karvajalka on leikattu poikakissa, mutta jos näemme ulkoiluretkillämme vapaana kulkevan kissan, on Herra Karvajalka se, joka kuvittelee olevansa alfauros ja säntää kissan perään.
    Aurinkoista matkaa <3

    • Jotenkin itsekin uskon, että Osku hyväksyy uuden kisukamun, koska Samunkin hyväksyi heti ja Osku on sellainen pehmo. Ainoa huoli, jos pentu kovin haluaa olla Oskun kimpussa, mutta iso kissa tietenkin opettaa pientä. 🙂

      Hih ihana Karvajalka, ihan kuin meidän Cool Onni, kulmien kuningas. <3

      Kivaa viikonloppua ja kiitos <3

Vastaa käyttäjälle Pepsi ja Max Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud