Vihaan sua äiti!

”Vihaan sua äiti”, aika moni äiti on varmasti saanut osakseen tuon huudahduksen ja isät ehkä aavistuksen harvemmin. Tyttärien kasvatus on aikamoista leiskuntaa ja mölyt mahasta huudantaa. Varmasti kaikki tyttäremme ovat vihanneet minua hetkessä tai ajoittain. Ainoastaan poikamme ei ole koskaan päästänyt painavia sanoja ulos, mutta toki hänenkin jurottava katse on joskus voinut miltei käsinkosketeltavasti leikata ilmaa ja ”tappaa”.

”Vihaaminen” on toki luonnollinen ilmiö, kun pikkulapsesta kasvaa teini ja irrottautuminen äidistä alkaa ja vahvempi kiinnittyminen taasen isään, isän toimiessa roolimallina tulevalle miehelle. 




Siltikin voisin sanoa, että äitiys on maailman paras, ihanin, rakastettavin ja samalla epäkiitollisin työ. Keskustelimme juuri hypoteettisella tasolla avioeroista. Lasten monet luokkakaverien vanhemmat ovat eronneet. Tähän 12-vuotias tyttäreni minulle totesi, ”jos isin kanssa eroaisitte, hän muuttaisi helposti isän luokse”. Kirpaisiko, no ehkä pikkurillin verran, koska olen ollut se nro 1 lasten elämässä vuosia, se joka on hoitanut kaiken ja ollut kotona lapsiaan varten ja kantanut heitä vatsassa. Myöskin se henkilö, joka ei saisi happea, jos joutuisi asumaan erossa lapsistaan.

Kuitenkin olen valtavan ylpeä tilanteesta, tyttäreni uskaltaa puhua suoraan minulle, peittelemättä tai miellyttämättä. Yhteisestä symbioosistamme hän nyt irrottautuu ja näin sen kuuluu mennäkin, isi on nyt erityisen ihana. Olen onnistunut luomaan äitinä lapsiin avoimen suhteen, joille voi sanoa rohkeasti mitä vaan ja pelkäämättä ja liikoja miellyttämättä. Eli vaikka hieman kirpaiseekin, olen rehellisestä äiti/tytär-suhteestamme ylpeä.

Pienin vielä haluaisi asua kanssani hamaan maailman tappiin asti ja sain jopa viime yönä toisen kainalooni, isin ollessa kalareissulla. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, kohta 4-murrosikää koettu, että olen taas pian sen asian äärellä, että isi on ihana ja äiti on ihan kakka. 



Lasten kuuluukin irrottautua vanhemmistaan, mutta koittaa vielä aika, kun lapset saavat oman perheen ja aikuistuvat, että äitikin on taas tärkeä neuvonantaja ja uskottu. 

Olen kuullut ”vihaan sinua äiti” tuhat kertaa ja tulen saman lauseen kuulemaan vielä toiset tuhat kertaa, mutta yhtäkään hetkeä en vaihtaisi pois, koska en tiedä parempaa virkaa kuin olla äiti ja saada seurata lasten koko kehityskaarta. Toisekseen olen erittäin etuoikeutettu, että saan olla äiti, etuoikeutettu ja kiitollinen. 




Ohessa alla vielä rakkaan ystäväni Pinkit korkokengät Maijun koskettavia sanoja lapsettomuudesta, tänään on Lapsettomien lauantai. Lapsettomien lauantai mielestäni saisi olla täysin omana ajankohtanaan, eikä äitienpäivän aattona, jolloin kaupat, Facebook, lehdet ja kaikki ovat pullollaan äitienpäivämainontaa. 




Ihanaa iltaa kaikille, sekä lapsettomille omasta halustaan tai ettei ole voinut saada lapsia, että vanhemmille. Ihmisen mittaa ei mitata kuitenkaan vanhemmuuden kautta, vaan inhimillisyyden kautta. Pinkit korkokengät Maiju ei ole koskaan kadehtinut, sitä että saan olla äiti, päinvastoin Maiju on aivan ihana kaikille lapsille. <3 Maijun neuvo onkin ”olkaa ihania lapsillenne ja rakastakaa”. <3 Vanhemmuus on vahvaa rakkautta, sitä että kestää lapseltaan ihan kaiken. <3





35 thoughts on “Vihaan sua äiti!”

  • Sanotaan, että äitiys on menettämistä. Itse painiskelen tällä hetkellä kovastikin 15-vuotiaan tyttären irroittautumisen kanssa. Mihin meni se ihana pieni tyttö, jolle olin kaikki kaikessa? Häntä minulla on kova ikävä. Onneksi nuo pojat pitää vielä äitiä ihanana ja tärkeänä. ❤️❤️ Ihanaa äitienpäivää!

    • Kati sama juttu ja on niin kova ikävä pikkulapsiaikaa, niin hienoa kuin lapsen kasvamista onkin seurata. Tekee kipeää ja on haikeaa. <3 Koitetaan kestää ja sydämellistä äitienpäivää sinulle <3

  • Kylläpä oli taas ihanasti kirjoitettu ja se kasvaminenhan on juuri tuota <3
    Yhden lapsen kanssa jo tuon kaiken käynyt läpi, ja nyt kun hän on jo aikuinen ja äiti itsekin, niin kyllä, ne äidin neuvot kelpaavat ja olen todellakin se uskottu, mikä on ihana asia.

    Meillä myös vähän aikaa siiten puhuttiin eroamisesta, lasten ystäväperheessä oli tälläinen tapahtunut. Verbu totesi siihen minulle, että äiti jos te isin kanssa eroaisitte, ottaisitko sinä minut ja isi Saken?
    Totesin, että ottaisin teidät molemmat <3

    Tuo Maijun video oli koskettava ja sai kyneeleet virtaamaan heti aamusta, hän on niin upea ja viisas ihminen, että olisin todella hänelle sen onnen suonut <3

    Ihanaa äitienpäivää sinulle Tiia <3

  • Me tiedämme, että ei ne kuitenkaan vihaa. Jäin miettimään, että en ole muuten koskaan sanonut äidilleni noita sanoja.
    Sinä olet hienosti ollut tuki isommillekin lsommille lapsille, se on hienoa se. Elämässä ei koskaan tiedä, mitä meille varataan. Pitää ottaa nöyränä vastaan se mikä annetaan ❤

  • Murrosiän myrskyissä itsekin varmasti noita sanoja vanhemmille sanonut – myös isälle, nyt aikuisena onneksi muistanut useammankin kerran mainita etten ikinä kumpaistakaan vaihtaisi pois <3

  • Niin totta joka sana! Meidänkin perheessä teini-ikäisen tyttäreni ja minun suhde on
    lievästi sanottuna haastavassa vaiheessa, ärräpäitä lentää niskaan harva se päivä.
    9-vuotias poikani on onneksi vielä äidin kulta, tulee vieläkin joka ilta hetkeksi äidin
    viereen pötköttelemään ja huikkaa hyvät yöt ja kauniit unet sängystään joka ikinen ilta.
    Äidin rooli ei ole helpoimmasta päästä, mutta palkitsevin, sen allekirjoitan.
    Ihanaa äitienpäivää sulle Tiia <3

    • Äiti ja tyttäret, huhhuh. 🙂 Mutta äidistä sitä irrottaudutaan ja välillä rajummin. Pojat ovat äitien poikia. <3

      Ihanaa viikkoa Teija <3

  • Hei Tiia,

    tämä on tärkeä asia! Tänään olenkin miettinyt kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet lapsettomiksi. Kipeä asia elämässä, joka vaatii ihmisiltä kovasti voimia ja tyyneyttä myös hyväksyä kipeä totuus ettei lapsia halusta huolimatta tule. Maiju sanookin hienosti sen, että pitää keskittyä siihen mitä on sen sijaan, että keskittyy siihen mitä ei ole!

    Itsekään en muuten muista, että olisin koskaan äidilleni sanonut, että vihaisin häntä. Vaikka muuten olimmekin välillä kuin tulta ja tappuraa – kaksi vahvaa luonnetta 😉 En ole tainnut itsekään tuota kuulla vaikka möksähtelyjä välillä tuleekin eteen.

    Kaikille hyvää ja lempeää Lapsettomien Lauantaita <3
    sekä
    Hyvää Äitienpäivää kaikki äidit <3

    Terveisin, Johanna

    • Maiju on ihmeellinen <3

      Juu tuo meidän kuopus on tulta ja tappuraa, vihaa ja toisessa hetkessä kainalossa pyytämässä anteeksi. Himppasen tarvii vielä opetella tunteiden hallintaa. 🙂

      Ihanaa viikkoa Johanna <3

  • Minä en ole kuullut koskaan noita sanoja lapsiltani, ne on varmasti jupistu yksin 🙂
    Lapset ovat lahja, jotka kasvattavat meitä vanhempia samalla kun itse kasvavat.

  • Ajatuksia herättävä kirjoitus, Tiia 💜 Äitiys ei ole itsestäänselvyys. On varmasti kipeä asia hyväksyä, ettei minusta tule äitiä, vaikka kovasti haluaisin. Erityisesti heitä muistan tänä äitienpäivänä, jotka tahattomasti ovat jääneet äitiyden ulkopuolelle. Heillä on paikka sydämessäni.

    Onnellista äitienpäivää sinulle! 💜

    • Sama juttu, suuren suuri suru ja niin väärin, että jotkut jotka vanhemmuutta niin kovin haluavat ja voisivat tarjota rakastavan perheen, eivät lasta ikinä syliinsä saa. <3

      Kaunista viikkoa sinulle Kaaru <3

  • Olitpa kirjoittanut todella hyvä postauksen. äitiys ja lapset ovat todellakin lahja ♥ Katsoin myös aamulla tuon Maijun koskettavan videon ja myös minun poskilleni valui kyyneleet. Ihania naisia olette molemmat ♥ ♥

  • Niin se vaan on – aikuistumiseen kuuluu se kapina ja voi jos siitä niinkin helpolla aina selviäisi kun vihaisilla sanoilla! Itse en muista aivan juuri noita sanoja kuulleeni – mutta aika kultaa muistot ja minun lapseni ovat jo pesästä lentäneet omille siivilleen:)
    Olen samaa mieltä kanssasi tuosta, että lapsettomien lauantaille on varattu huono päivä. Itsellenikään lasten saaminen ei ihan läpihuutojuttu ja itsestäänselvyys ollut, joten tiedän hieman siitä, miltä tuntuu, kun sitä omaa lasta ei saa vaikka kuinka haluaisi. Mutta sen, miltä se oikeasti tuntuu, tietää vain hän, jolle niitä ei koskaan suotu. Tämä elämä vaan ei kohtele meitä tasapuolisesti. Kun maailma on täynnä myös lapsia, jotka sitä äitiä kaipaisivat. Monesta syystä.
    Ollaan Tiia kiitollisia ja onnellisia siitä, että meille tämä on suotu – suloista ja onnellista äitienpäivää sinulle <3

    • Kuopus on oikea tulipää ja sana viha tulee kumman kepoisasti. Ei oikein hallitse tunteitaan jotka niin kovin myrskyää. Anteeksi sanan osaa hyvin kauniisti sanoa myöskin ja nopeaan tunteet laantuu <3

      Ollaan kiitollisia ja olen niin kiitollinen <3 Tuntuu, että oman elämän tarkoitus on täytetty lapsissa.

      Aurinkoa uuteen viikkoon ihana Lady <3

  • Hieno kirjoitus. Erotessani tytsit olivat 16- ja 14-vuotiaita, oman elämänsä murrosvaiheessa tai tulossa siihen. Kriisejä koettiin jos jonkinmoisia, mutta koskaan en kuullut heiltä "vihaan sinua" -kommentteja – enkä muuten ole koskaan itsekään omalle äidilleni noin sanonut. Toisalta noita sanoja on helppo laukoa tunteiden heitellessä, vaikkei syvällä sisimmään niin tuntisikaan. Äiti on kuitenkin useimmiten se läheisin henkilö ja ainakin sinun postauksesi kautta välittyy läheisyys ja lämpö lapsiisi. Ihanaa äitienpäivää!

    • Ihan juuri niin, meidän tulipäältä nuo sanat tulevat niin kepoisasti ja tiedän, että hänelle äiti on rakkain <3

      Ihanaa viikkoa Belladonna <3

  • Täytyy tunnustaa etten ainakaan muistaisi koskaan tyttäriltäni kuullut kyseisiä sanoja, mutta sitä en tiä ovako hiljaa itsekseen niin ajatelleet. Muutenkin murkkuikä kummankin kohdalla on mennyt ohi, eikä kamalia "taisteluita" ole koettu ☺
    Muutenkin ovat aina olleet avoimia kertomaan asioistaan, kuten ovat yhä vieläkin.
    Mitä tulee lapsettomien lauantaihin, minusta se on ajoitettu ihan väärään ajankohtaan. Tiedän, että se on kipeä paikka kun lasta ei ala kuulua ja vielä kun sukulaiset tivaa, että koska niitä lapsia aletaan tehdä. Lapsia kun ei tehdä, niitä saadaan jos Luoja suo.

    Onnellista Äitienpäivää Sinulle Tiia ♥♥♥

    • Oi ihanaa, jos ei ole ollut tulta ja tappuraa. Kaikille se murkkuikä ei vaan tule niin voimallisesti, johtuisikohan hormoneista?

      Lapsia ei tehdä, ei tosiaan <3

      Ihanaa viikkoa ma-te ihanuus <3

  • Olen lukenut ja katsellut sinun blogia, mutten kommentoinnut.
    Tämä juttu herätti joitakin mielipiteitä tai oikeastaan pohdintaa. Enpä ole itsekään saanut kuulla tuota reaktiota lapsiltani tai he alkavat olla jo nuoria aikuisia nykyään.
    Itselläni oli Suomessa äitini kanssa useinkin teiniaikoina "yhteenottoja." Mutta nyt myöhemmin oikeastaan kaduttaa että olin joskus kovin vaikea häntä kohtaan. Vaikka sanotaankin että on oikein päästää pois tunteitaan koska se puhdistaa ilmaa. Vent your feelings… Ehkä on ehkä ei. Kun katson mieheni lapsuutta, sisaruksia ja miten heidän äitinsä oli paljon jyrkempi monissa asiossa verrattuna omaan suomalaiseen äitiini, niin alkuaikoina ihmettelin miksi he eivät paljonkaan kritisoineet äitiään. Onko siinä jotakin kultuurieroa, hispaanoja kun ovat… vaikea sanoa. Ja varmasti onkin. He ovat todella ylpeitä äidistään ja kaipaavat häntä. Oma äitini oli todella tarmokas ja työteliäs. Myös hänelle me lapset olimme kaikki kaikessa ja yksi tärkeimmistä asioista hänen elämässään.
    Näin äitienpäivän kynnyksellä suuri kiitos ja kunnia kaikille ihanille äideille ympäri maapallon!
    Terkuin, Lissu Teksasista

    • Hei Lissu onpa kivaa kuulla, että luet Teksasista asti blogiani ja mahtavaa, että kommentoit Uskon että äidin kunnioittaminen on myös kulttuurillinen juttu. Oma kuopukseni on aina ollut tulta ja tappuraaja seuraavassa hetkessä kainalossa pyytämässä anteeksi. Mielestäni vanhempia tulisi kunnioittaa, koska siitä syntyy vanhemmuuden auktoriteettia. Toisaalta arvostan sitä, että meillä uskalletaan näyttää tunteet ja äiti on vahva ja kestää Mutta kyllä toinen torumista saa, kun liian rankaksi käy tuo suunsoittelu. Ei hän edes tarkoita sanomisiaan vaan on jo sekunnin päästä pyytämässä anteeksi. Voimakkaiden tunteiden hallintaa voisi opetella ja tässä on tytär, jolla on joka hetki hymy korvissa ja elämä on ihanaa. Hän vaan kokee kaikki tunteet niin kovin voimallisesti

      Yhdyn tuohon kiitokseen ja kunniaan, äidin rooli on raskas ja maailman paras.

      Terkkuja Teksasiin ja ihanaa viikkoa Lissu <3

  • Ristiriitaisia tunteita herättää tämä lapsettomien lauantai ja äitienpäivä näin lähekkäin. Useana vuonna olen tuntenut lähinnä syyllisyyttä omasta äitiydestä ja siitä, että osaako sitä edes olla lapsilleen tarpeeksi hyvä äiti.

    Ihanaa äitienpäivää!

    • Ihan juuri tuo syyllisyys. Lapseton lauantai ansaitsisi ihan oman paikkansa, eikä olla aattona äitienpäivälle <3

      Kivaa viikkoa Minna <3

  • Teini-ikäisiltä sai kyllä jos ei ihan sanallisesti, niin kuitenkin ilmassa leijuen vastaavanlaista palautetta. Ja toden totta, kahden tyttären äiti kun olen, niin tuntui että isää kohdeltiin aina hiukan hellemmin. Pojista ei ole kokemusta muuta kuin lastenlapsina, mutta tuntuu että he ovat "armollisempia" äitiään kohtaan.
    Lasten teiniaikoja en todellakaan kaipaa. Nyt he ovat mitä parhaimpia äitejä itse ja minunkin mielipiteeni kelpaavat, eivätkä ole tyhmiä, niin kuin joskus aikoinaan.
    Hyvää äitienpäivää sinulle <3

    • Kyllä murkkuikäisille tytöille isä on ihana ja äiti on sekamala roolihahmo, josta otetaan pesäeroa. Pojat sitten ovat äitien poikia <3

      Juu teininä roihuaa hormonit, eikä aivosoluille jää niin paljon tilaa. 😉

      Kivaa viikkoa Kristiina <3

    • Lapsi on aika pitkälle ikuisesti lapsi, kun on vanhempiensa seurassa ja se on aika ihanaakin <3

      Kiitos Maija ja mukavaa viikkoa <3

  • On muuten valittu aivan urpo päivämäärä tuohon lapsettomien lauantaille, Äitienpäivän aatto 🙁
    Meidän teinitytön mielestä omat vanhemmat ovat niin ärsyttäviä, noloja, stalkkereita, tyhmiä … ja minä tietenkin vielä enemmän kuin isänsä.

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud