Näkymättömät ihmiset

Näkymättömät ihmiset
Herättyäni tänään aikaisin aamulla, iholla oli sellainen tunne, että haluan kirjoittaa, teemasta ulkona sataa, mutta sydämessä paistaa aurinko. Oikeastaan samaisen asian pohdiskelu on kytenyt jo muutaman päivän ja ilmaantunut pinnalle merkillisissä tilanteissa kiitollisuuden tunteina. Olemme kesälomilla tunnelmissa, joissa kiireettömät aamut aloittavat päivät ja mielen on ollut aikaa hetkittäin pysähtyä.






Yksi päivä tyhjensin roskakoreja tavalliseen tapaani ties kuinka monennen sadannen kerran ja pysähdyin mietteissäni siihen hetkeen missä olin ja jäin miettimään miten onnekkaita olemme, että kaikki on nyky-yhteiskunnassa järjestetty niin, ettei minun tarvitse edes harjoittamiani asioita ajatella, vaan niistä on tullut itsestäänselvyyksiä.






Tyhjennän roskikset, vien ne pihallamme olevaan Suloon ja sieltä roskat haetaan säännöllisesti ja kiitollisesti joka tiistai. Pieni syyllisyydenpisto kutitteli sydämen taka-alalla, tiedänkö minä kuka hakee roskamme, olenko nähnyt heitä kasvotusten koskaan tai tervehtinyt?






Eilen katselimme tyttären kanssa HBO:lta Game of Thronesia ja yhtäkkiä lähetys katkesi. Yritimme pitkän tovin saada sarjaa näkyville, kunnes oivalsin kurkata HBO:n Facebook sivuille, jossa pahoiteltiin teknisiä ongelmia. Heti pystyi jo lukemaan monista kommenteista valituksen virtaa ja miten ilta on nyt pilalla, koska joltain katsojalta jäi jokailtainen Game of Thrones katsomatta.


Kieltämättä harmitti hetken meitäkin, mutta onhan sitä illalla monta muutakin asiaa mitä voi tehdä, vaikkapa lukea kirjaa tai katsoa jonkun muun palvelutarjoajan ohjelmia? Kaikki on meille niin erinomaisen hyvin tuuditettu ja hopealautasella tarjottu, että jos tulee pienikin poikkeama, valintana on negatiivisuus. Aamulla harmitti etten kirjoittanut HBO:n jengille, zemppiä teille ja vika ei ole teidän syy, toivottavasti homma ratkeaa, ettei mene ylitöiksi. Yksikin kannustava palaute voi pelastaa paljon.




Vaikka en ole koskaan törmännyt meidän jäteautonkuljettajiin kasvotusten, niin ensi kerralla kiitän heitä hyvästä työstä tai ainakin hymyilen ja iloisesti heippaan vaikka edes kotimme keittiön ikkunan takaa. Jäin näiden asioiden tiimoilta miettimään, kuinka moni hoitaa meidän askareet näkymättömästi ja sujuvasti ja kun järjestelmässä tapahtuukin jokin virhe, niin valittaa me kyllä osaamme, mutta kiittää emme koskaan.



Mielestäni lomilla ja matkoilla ollessa tai vaikka laivalla on ollut kiva siivota hotellihuone aina sellaiseen kuntoon lähtiessä, että siivoojan iso rupeama on hieman keventynyt. Pyrin keräämään kaikki roskat, pussittamaan ja sulkemaan pussit. Poimimaan kaikki pyyhkeet yhteen paikkaan noudettavaksi ja miettimään askeleen enemmän, miten siivoojaa pääsisi ainakin helpommalla meidän hytin/huoneen suhteen. Haluan antaa pienen palasen hyvää universumille.  






Mieleeni muistuu tapahtuma, kun työskentelin Helsingin Kansallis-Osake-Pankin arvopaperiosastolla 19-vuotiaana ja meitä kaikkia oli tulossa tervehtimään Jaakko Lassila. Muistan miten jännitin tapahtumaa ja ajattelin, että olen vain pieni ja mitätön muurahainen monien korkeimpien titteleiden joukossa. Asetuin jopa Jaakko Lassilan saappaisiin, että miten tylsää hänelle varmaan on kätellä tälläisiä mielenkiinnottomia tavanomaisuuksia, kuten minä olin. 


Jaakko Lassila kyllä kätteli minua, mutta pankkimme jokaisen kerroksen käytävillä työskenteli pienen pöydän takana lähetti ja Lassila ohitti hänet täysin ja kättelemättä. Muistan miten paha olo minulle tuli hyvin pienestä, mutta sitäkin isommasta tapahtumasta. Tuntuu, että tuo pieni hetki avasi silmäni ja on siivittänyt elämääni, näe ihmiset lähelläsi, vieraatkin. Hymyile, tervehdi, purista kättä lujaa, ei vetelästi, koska kädenpuristustuksen voimakkuus voi viestiä toiselle piittaamattomuutta tai myös arvonantoa. Älä koskaan ole sokea ihmisille lähelläsi ja mieti ensin ennen, kuin valitat ja miten valitat. 





Eilen ja tänään on satanut, mutta sydämessäni paistaa aurinko, sillä kiireettömien aamujen tuoma lisä aivonystyröille on avittanut avaamaan mieleni suuremmalle kokonaisuudelle, eikä suorittamaan omaa mikrotodellisuuttani. 


Omassa mikrotodellisuudessa olen varmasti usein mölli ajattelematon houkka, joka on keskittynyt älyluuriinsa ja ei huomaa mitään eikä ketään. En halua olla tuo ihminen, vaan haluan olla aistit avoinna ja huomata kaikki pienet seikat ja pysähtyä hetkeen. Ennen kaikkea huomioida muut ihmiset näkyviksi. 


Tätä juttua kirjoittaessa sateinen aamu muuttui aurinkoiseksi ja auringon säteet kirjaimellisesti valaisevat tämän koneeni jolla nakutan. Pysähdyn tähän hetkeen Osku-kissa kainalossa ja vastatäytetty kahvi pöydällä ja huokaisen rauhallisesti ”elämä on ihmeellistä”. 




Oletko sinä joskus ollut vastaavassa ”Jaakko Lassila” tilanteessa, että olet huomannut, että joku ihminen on ohitettu täysin tai jopa sinut. Vetelä vai vahva kädenpuristus, asia muuten jota tulisi jo opettaa kotikasvatuksena lapsille eli menenpä tästä heti opettamaan omille lapsille. 😉 Mitä tunteita teksti herätti valituksesta, pysähtymisestä, pienistä hyvistä teoista tai oletko joskut kokenut olevasi jollekin näkymätön, minä ainakin olen, mutta se onkin toinen tarina se? Aurinkoista ja sydämellistä perjantaita kaikille. <3


Kuvien kautta pientä muisteloa Turkin reissulla, jossa oli niin kivoja vanhempia herroja ja rouvia, jotka suhtautuivat meihin outoihin turisteihin uteliaan iloisesti. 🙂 Kuva myös 96v mummin ja edesmenneen vaarin kirjastohuoneesta, jota lapsena tuli koluttua ahkeraan ja kirjat veivät monille seikkailuille ja kirjat eivät pettäneet koskaan, ei ollut teknisiä ongelmia, korkeintaan leivänmuruja sivujen välissä muistuttamassa edellisen lukijan nautinnollisesta lukuhetkestä. 😉







48 thoughts on “Näkymättömät ihmiset”

  • Olipas taas hyvin kirjoitettu! Ja miten tärkeästä asiasta! Kyllä se vain on niin, että valittaa me osataan, kun joku asia ei suju, mutta kiittäminen on aika outoa… Niin se on vähän töissäkin, kun ei kuulu mitään, niin sitä ajattelee, että asiat sujuu ainakin joten kuten, nimittäin jos ei suju, niin valitus kuuluu kyllä aikasteen äkkiä. On se kummallista, että sitä kiitosta on niin vaikea sanoa, mistäköhän sekin johtuu?

    Kyllä minäkin yritän laivoilla ja hotelleissa suurimmat siivota meidän jäljiltämme, jotta siivojan työ edes vähän helpottuisi, roskat pois ja pyyhkeet kasaan jne.

    Kivaa alkavaa viikonloppua!

    • Juu ensimmäisenä suusta pääsee ilmoille valitus, kuin jokin hätäännys, kuin olisi jotain vailla. Miksei vaan tyynesti suhtauduta, hei näin kävi, nyt otetaan paras irti ja asia järjestyy ja zemppiä asian hoitajille, että saavat homman kuntoon.

      Niin sitä juuri ajattelin, että kauniit sanat, zemppiä että saatte homman kuntoon, tiedetään ettei ole teidän vika, se voisi pelastaa jonkun päivän. <3

      Juu laivalla kun lähtee, on hurjaa katsoa, miten jotkut jättävät hytin ihan räjähdyskuntoon. Hyvä opettaa myös omia lapsia, että näin siivotaan hytit siivoojaa ajatellen. Tosin teineiltä tuntuu aina katoavan järki, mutta kyllä se kasvatus sieltä myöhemmin ainakin kumpuaa.

      Ihanaa viikonloppua Anu <3

  • Kaunis kirjoitus!
    Olin eilen töiden merkeissä tapahtumassa, jossa tarjottiin ruokaa työpaikan syntymäpäivien kunniaksi. Eli, tilaisuus oli ns vapaa kaikille. Itse olin vastuussa kahvitarjoilusta. Seurasin ja juttelin kävijöiden kanssa. Kuinka monta kävijää olikaan sellaista, kun eivät edes tienneet miksi ruokaa tarjottiin, olivat vain kaupungilla kuulleet että tällaista on tarjolla. Useamman suusta kuuli, "tämä on viikon ensimmäinen lämminruoka" tai "missä yövyit viime yönä?", "keskuspuiston männyn alla".
    Ryhdyin miettimään, kuinka hyvin asiat minulla onkaan. Minulla on perhe ja meillä koti jossa nukkua sekä peseytyä, töitä ja rahaa senverran että saamme ruokaa joka päivä. Ja, silti valitan jostakin typerästä asiasta, esimerkiksi nyt vaikka siitä että kesälomamme menee mieheni kanssa ristiin. No, eilinen laittoi taas miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Olen onnekas, kunhan vaan muistaisin sen joka päivä!
    Mukavaa aurinkoista viikonloppua!

    • Välillä on hyvä pysähtyä tilanteissa, että hei minun asiani on todella hyvin. Aina ei tietenkään pysty, koska me kaikki pörräämme oravanpyörässä ja yritämme ajoittain selvitä. Mutta se kiitollisuuden tunne mikä ryöpsähtää sisimpään, kun muistaa muistuttaa itseään kaikista hyvistä asioista mitä on.

      Ihanaa viikonloppua Kaisa ja kiitos <3

  • Todella hienosti jälleen kirjoitit ja asiaa. Itsekin olen huomannut, että ihan liian pienistä asioista ihmiset valittavat. Ollaan todella totuttu liian hyvään. Nykyään uhkaillaan heti somella jos joku asia ei mene oman mielen mukaisesti. On kerrassaan upea asia, että sinun kaltaisia positiivisia ihmisiä on olemassa. Ilahdutat varmasti monien päivää joka päivä <3. Ihanaa viikonloppua, oli sitten aurinkoa tai ei =D.

    • Some on kyllä oikein lietsonut ihmisistä sen pahimman puolen esiin, eli helppouden valittaa. <3

      Katinka, noh kyllä minä olen ihan tavis, iloineni ja suruineni, mutta onneksi on ajoittain hyvä herätä ajattelemaan ja siitä lähdetään, että ihmisille halutaan hyvää ja myös, negatiivisia ihmissuhteita yritän välttää.

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Hienosti kirjoitit! Ja kyllä, olen ollut näkymätön… ja kyllä, se tuntuu tosi ikävältä. Tämän vuoksi (esim.) yritän aina jutellessani huomata kaikki paikalla/kuuntelemassa olevat, en siis juttele vain kahdelle ja kolmannen jättäisin huomioimatta.

    Eilen ja tänään on ollut pilvinen päivä, mutta aurinko paistaa sydämessä… mä nautin niin näistä hitaista aamuista, ulkona ihanista tuoksuista ja upeasta kukkaloistosta – Elämän pienet ilot, ne pitää muistaa <3

    • Sama juttu ja olen ollut näkymätön ja olen välillä vieläkin ja se tunne on se sama, kun pesisjengiin koulussa valittiin viimeisenä. Miten helposti se lapsuuden tunne nouseekin pintaan tietyissä tilanteissa. <3

      Hitaat aamut ja miten aivot saavatkaan ravintoa ja herää huomaamaan kaiken kauniin. <3

      Ihanaa viikonloppua Marru <3

  • Moni ihan näkyväkin työtään tekevä jää ilman kiitosta. Hoitajan työhän on yksi sellainen työ, josta ei kiitoksia kuulu!
    Sitten tästä näkymättömästä… Joka päivä meille tuo ruokaa töihin mukava nuorimies. Aiemmin hän vain nappasi laatikot ja luikahti ovesta ulos. Eräänä päivänä, lasten kanssa, me pysäytettiin hänet ja kysyttiin hänen nimeää. Se hymy jää ikuisesti mieleeni. Nyt lapsetkin aina huutelee, että Juho toi meille ruokaa. Pieni,, mutta toisaalta suuri huomioiminen.
    Ihanan puhutteleva postaus!
    Mukavaa viikonloppua Tiia ❤️❤️

    • Kyllä jää ja oikeastaan yritin hakea, ehkä huonosti juurir sitä kaiken kattavaa näkymättömyyttä. Kuten nuorena KOP:n käytävän lähetti, joka oli kaikkien nähtävillä. Eli en niinkään arvottamaan töitä tässä, vaan juuri sitä näkymättömyyttä, miten paljon sitä on töissä ja ihmissuhteissa ja kohtaamisisa.

      Tuo teidän nuorimiesjuttu on ihana, ajattele miten suuri lämpö hänellekin tuli sydämeen ja miten kivaa hänen on nyt aina teille tulla, päivän piristys ja miten muualla saattaa olla ihan erilainen kohtelu. <3

      Se juuri, että muistetaan tervehtiä ihan kaikki, niissä omissa kiireissämme. <3

      Ihanaa viikonloppua Outi <3

  • Hieno ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Olen ollut usein se, joka jää huomaamatta. En enää halua olla se, joka jättää muita huomioimatta. Aurinkoista viikonloppua!

    • Hienosti kirjoitettu <3 Varmasti jokainen meistä sortuu ajoittain tuohon, ettei muista huomioida kaikkia tasapuolisesti tai huomata. Mutta kun välillä herää miettimään, niin askel askeleelta. Sama täällä niin monesti näkymätön ja niitä tunteita herää joskus vieläkin tietyissä tilanteissa. <3

      Ihanaa viikonloppua ja Kiitos Minna <3

  • Ihanaa ja aurinkoista positiivisuutta!!! Lisää tätä!
    Minäkin pyrin tekemään noin, että hotelleissa ja laivoilla en heitä kamoja vaan lattioille, vaan jätän edes likaiset kauniisti, jolloin ne on helppo korjata.
    Sairaalassa arvostan (muun sanan puutteessa) eniten juuri niitä potilaita, jotka yrittävät edes tehdä joitain jokapäiväisiä asioita itse ja siististi sen sijaan, että joka nenäliinan roskiin viemiseen soitetaan kelloa.

    (Ja pakko jatkaa, että täytyy muistaa, että jos kyse on vuodepotilaasta, hänellä ei ole mahdollisuutta muuhun enkä siitä nurise. Myös jalalliset ja muuten kävelevät saavat soittaa ja minulle maksetaan siitä, että käyn ne asiat hoitamassa enkä kiukuttele. Mutta kuten sanottua, arvostuksen voi ansaita tietyillä toimilla ja vaikkei se näy siinä tilanteessa, sellainen ihminen jää positiivisesti mieleen.)

    Olet kyllä oikeassa. Pitäisi itsekin tsempata muistamalla näitä "näkymättömiä". Voisihan sitä vaikka jättää postinkantajalle joskus laatikkoon jonkun viestin ihan vaan kiitoksena. =)

    Iloisen ihanaa viikonloppua!

    • Juuri nuo pienet teot, jotka ovat aidosti isoja ja ajattelevaisia. Ajatella toista ihmistä, astua hänen saappaisiin. <3

      Minulla kävikin niin iloisesti, että omasta postineidistä tuli vallan ystävä ja puolin ja toisin ollut postilaatikossa ylläreitä toisillemme. Elämä on aika ihanaa. <3 Niin ja muuten vaikka jouluna voisi sille postineidille/sedälle jättää jonkun yllärin laatikkoon, kiitos viestin kera. <3

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Mieletön kirjoitus josta pystyin allekirjoittamaan monta kohtaa. Vihaan veteliä kädenpuristuksia. Maailma on nykyään liian valmis ja helppo, kuten tuo että kaikelle asialle on oma tekijänsä ja osaammeko sitä todellakin kiittää. jokin ammattikunta voi vaikuttaa mitättömältä mutta kun sitä miettii tarkemmin niin kyllä me jokainen olemme yhtä tärkeässä roolissa, toiset näkyvämmin, toiset vähemmän.
    Olen samanlainen hotellihuoneen/laivan hytin siivoaja, en kehtaisi jättää huonetta kauhean näköiseksi ja jonkun toisen siivottavaksi. Ehkä tämä johtuu siitä että äitini oli nuorena sinkkunaisena laivalla hyttisiivooojanta tai siitä syystä että opiskellessani olin kuntosalilla siivoojana tai sitten se vain johtuu ylipäätään luonteenpiirteestäni. Rakastan blogiasi ihan hurjasti kun postauksissa on enemmän sisältöä kuin Kalevassa konsanaan.
    Halauksia muru sinulle <3

    • En tajua veteliä kädenpuristuksia, oikein hämmennyn kun sellainen osuu kohdalla ja aika hurjaa miten se osuukin. Vahva kädenpuristus on ensivaikutelman tärkeimpiä tekijöitä ja silmiin katsominen. Vetelästä välittyy tunne, että tuo toinen ei haluaisi olla tässä tilanteessa. Jotkut ehkei vaan osaa. Joskus itselle tulee kauhuntunne, jos kättelytilanne on jotenkin kiireinen tai pikainen ja alan miettimään puristinko liian vetelästi, apua.

      Juu ja itsekin siivosin lukioaikoina mieheni vaimon kampaamoa ja siivoaminen on todella raskasta työtä, jota pitää kunnioittaa sen mukaisesti. <3

      Luin tuon kehukommenttisi miehelleni, koska se oli niin mainioin yliveto ja aikamoisen hurjan iso kehu, kiitos niin paljon, arvaa kenellä on hymy korvissa, noh mulla on. <3 Oot huippu Nanni, halauksia sinullekin <3

  • Mainio kirjoitus Tiia<3
    Olen itsekin ollut monesti se näkymätön tai melkein aina, siltä itsestä useimmiten on tuntunut. Muistan joitakin kertoja käyneen niin, että istuin työpaikan kahvihuoneessa yksin kahviaikaan, pomo kurvasi paikalle ja totesi, että eiks täällä ole ketään ihmisiä, ei hän taidakaan jäädä sitten. Hetkinen, mikäs minä sitten olen? Enkö täytä ihmisen kriteerejä vai eikö seura kelpaa? Tämä ei tapahtunut nykyisessä työpaikassani, jossa on ihan toinen meininki. Monesti ihmiset eivät tiedosta tällaisia sammakoita, mutta kyllä se mielestäni jotakin kertoo ko. henkilöstä. Myös se, ettei kaikkia suvaita tervehtiä, kuten tuossa kertomassasi tapauksessa, on osoitus siitä, että käytöstavat eivät ole ihan hallussa korkeillakaan viskaaleilla tai sitten ei vaan ymmärretä noteerata kaikkia "työmuurahaisia" tasapuolisesti, vaan jotkut on automaattisesti luokiteltu niin mitättömiksi, että ohi voi kulkea vilkaisemattakaan.
    Tervehtiminen on minimi, mistä pitää kaikkien suoriutua.

    Ihanaa päivää!

    • Apua tuota sinun pomoa, anteeksi, mutta hölmöyden huipentuma, siis moukkuuden.. .Eihhh.. Vielä ääneen totesi ja kurvasi pois… Pahinta ettei varmasti tiedosta, miten ison sammakon päästi, ajattele vieläkin se elää ja noitahan ei unohda vaan koskaan. Miten sammakolla hän sinut mitätöi, ai hänelle ei ole ketään hänen ihmistä täällä. Valitettavasti esimies ei saisi pitää hovia, vaan tulisi kohdella kaikkia tasapuolisesti!

      Tervehtiminen on todellakin minimi ja siihen vielä silmien tuike ja hymy ja jos vielä jonkun kivan lausahduksen osaisi kiitokseksi sanoa, niin ihan supertyyppi olisi, tuo ylinkin viskaali ollut. Jotkut kadottavat itsensä "korkeuksissa".

      Aurinkoa viikonloppuusi Sari ja pystyn allekirjoittamaan tuon näkymättömyyden ja etenkin lapsuuden ja nuoruuden ujoina hetkinä, miltä se tuntuu ja ajoittain tänä päivänäkin. On ihmisiä, jotka päättelevät toisista ihmisistä jotain, jonkun oman tiedon varassa ja sitten sen päätelmän saa tuntea nahoissaan. Onneksi ihmiset ovat pääsääntöisesti kivoja <3

      Ihanaa viikonloppua <3

  • Ihana kirjoitus! Kyllä vain, tuollaisiin tilanteisiin tulee välillä törmättyä ja itsekin joutunut. Ja varmasti joskus sitä itsekin sortuu. Yritän päättäväisesti opetella positiivisempaa asennetta ja muistaa kiittää eri tilanteissa. Ja opetella pitämään mielessä, että se joku, josta tekee syyllisen ja se joku jonka tarttis tehdä jotain on ihminen. Ei mikään kasvoton joku 🙂

    Aurinkoa viikonloppuusi!

    • Hienosti kirjoitettu tuo "että se joku, josta tekee syyllisen ja se joku jonka tarttis tehdä jotain on ihminen. Ei mikään kasvoton joku". Aina nimenomaan kannattaisi ymmärtää, että kohteen päässä on toinen ihminen, ihan kuin sinä ja minä eli kannattaa hieman ensin miettiä, ennen kuin suunsa avaa ja miten sen avaa. <3

      Samaa mieltä, että yritän itsekin taas herätä tähän, koska varmaan kuljen omissa maailmoissa usein, miettien stressaavia asioita ym. ja samalla jätän huomioimatta toisen ihmisen. <3 Pitää herätä. <3

      Ihanaa viikonloppua sinulle Minna-Liisa ja kiitos kommentista <3

  • Sinä olet Tiia se valonsäde, joka valaiset kauniilla ja sydämensulattavilla sanoillasi päivän <3

    • Kiitos niin paljon, mutta te kaikki olette <3 <3 Niin paljon auringon säteitä saan teiltä, eli kiitos sinulle Kiisu siitä ja sinulle samoin <3 Ihanaa viikonloppua <3

  • Niin kaunis kirjoitus. Mulla on sama, että teen hotellisiivoojan töitä jonkin verran, juuri noin kuin sinä… ai miksikö? Opiskeluaikoina tein ko töitä ja niin opin arvostamaan jos välillä sai pienen helpotuksen päivään. Tahti oli oikeasti ihan jumalaton ja työ oikeasti rankkaa.

    Muiskuja päivänsäde <3.

    • En ole itse siivonnut, kuin setäni vaimon kampaamoa joskus, mutta jo oman kodin siivoaminen kyllä osoittaa miten raskas työ on kyseessä ja nämä ahkerat tekevät sitä joka päivä aamusta iltaan. Jos jotenkin vaan voin keventää heidän taakkaa, teen sen. <3 Näin pitäisi kaikkia ihmisiä ajatella. <3

      Muiskuja sinulle ihana Taru <3

  • Hyvää pohdintaa Tiia! Itse koitan tervehtiä ja hymyillä päivän aikana kaikille ketä kohtaan töissä ja vapaalla. Se on pieni ele, joka saa hymyn monen huulille ja tuntee että tulee huomatuksi. Minun työpisteeni on sellainen, jossa tervehdin siistijät, postinjakajat, isot herrat sekä muut ovesta astuvat samanarvoisesti ja useimpa jään juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Se on päivän pieni piriste 🙂 Toivon antavani ovesta sisään tulevalle sellaisen olon, että on tervetullut.

    Ihanaa viikonloppua!

    • Kyllä ehdottomasti ja kaikki ovat ihmisiä, ei titteleitä tai mitä työtä tekeviä vaan, vaan ihmisiä. <3 Monesti kyllä hotelleissakin saa siivojalle ison hymyn huulille, kun joka pv tervehtii häntä iloisesti. Uskon ettei moni tervehdi. Kyllä ja se on päivän piriste, tutustua erilaisiin ihmisiin ja vaikka saada sieltä oman ystävän <3

      Sinä varmasti annat ja jotenkin tämä sinun kommenttisi liikutti, koska näen sieluni silmin sinut siellä valon säteitä antamassa <3

      Olen onnekas, että minulla on näin ihanat lukijat, kiitos siis Hertta-Viola kivasta kommentista ja oikein aurinkoista viikonloppua sinulle <3

  • Näkymättömäksi olen kokenut itseni ainakin silloin, kun olin melko uusi ihminen työpaikallani ja jaoimme lääkkeitä kansliassa toisen vielä uudemman kanssa. Ovi oli auki käytävään ja sieltä kurkisti sisään iloisen näköinen naisihminen. Hän katsoi meitä ja totesi hetken katseltuaan: "Ai hei, jaa ei täällä ollutkaan ketään". Hän poistui saman tien ja me työkaverimme kanssa katsoimme hölmistyneinä toisiamme. Ymmärsimme toki, että hän tarkoitti ettei siellä ollutkaan ketään hänen tuntemaansa, hän nimittäin oli joskus aikaisemmin työskennellyt samassa paikassa, mutta hiukan kurjalta tilanne kuitenkin tuntui. Sitä muistelimme monesti vielä vuosienkin jälkeen tuon toisen "ei ketään"-työkaverini kanssa. Kunpa aina näkisimme ne "näkymättömätkin" kanssaihmisemme!

    • Siis apua ja ihan tuollainen miltei samanlainen kommentti on tuolla Sarilla ylhäällä. Kamala kamala sammakko, jota tuo ajattelamaton ihminen ei varmaan ikinä itse edes ymmärrä, mutta jää sanotulle ikuisesi mieleen. Eli en ihmettele, että muistelitte tuota, tälläiset sammakot saavat miettimään, että miten ihmiset voivatkaan olla noin ajattelemattomia!

      Kyllä, koska kuten Lady kauniisti kirjoittaa, kukaan ei ole näkymätön, ei kukaan <3

      Ihanaa viikonloppua Kristiina <3

  • Taas kerran tärkeää asiaa olet pohdiskellut! Ja kyllä – näkymättömäksikin olen itseni tuntenut – mutta vielä useammin hävennyt muiden käytöstä silloin, kun he eivät ole suostuneet näkemään ihmistä, joka heidän elämäänsä monin tavoin helpottaa. Minulle sivistyksen mitta eivät ole tittelit tai tutkinnot vaan se, miten ihminen kohtelee toista ihmistä. Olen suurimmat siat tavannut akateemisessa maailmassa ja sydämeltään sivistyneimmät ihmiset liukuhihnan äärellä. Meillä vaihtui siivooja noin vuosi sitten töissä ja yleensä hän on siivonnut tilat ennen kuin ihmiset töihin ovat ehtineet. Muutaman kerran olen ollut sen verran ajoissa töissä, että olen ehtinyt häntä tervehtiä ja ihmettelin alussa, miksi hän melkein pelästyi minut nähdessään. Jossain vaiheessa minulle selvisi, että yleensä ihmiset eivät häntä edes tervehtineet – hän siivoaa monessa muussakin toimistossa. Nykyään hän jo hymyilee minut nähdessään ja jos ehdimme, vaihdamme muutaman sanankin. Ei ole olemassa näkymättömiä ihmisiä – mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät näe.
    Ihanaa viikonloppua sinulle, Tiia ihaNainen <3

    • Kirjoitat niin asiaa ja samoin miten olen kokenut. Olen jopa kuullut sukulaiseni suusta, etten koskaan voisi olla ei korkeakoulutetun ihmisen kanssa parisuhteessa ja tämän hän sanoi minulle, jolla takana on vain yo-tutkinto. Sukulaiseni on vielä vilpittömän mukava, mutta valitettavasti joillekin korkeakoulutetuille nousee ylemmyyden tunto. Valitettavasti he eivät myös oivalla sitä, että aika moni voisi opetella kirjat vaikka ulkoa, oppimatta silti mitään eli mitään siitä, mitä on aito viisaus ja sydämen sivistys.

      On ehkä sekä että kokemaan minulla, eli moukkia on jokaisessa ihmislokerossa ja päinvastoin. Mutta kuten oma hih korkeakoulutettu lakinaisanoppini on todennut tästä ihmistyypistä, "huonolla itsetunnolla varustettuja peepäitä" eli kun huonolle itsetunnolle annetaan vähäänkään valtaa, syntyy monesti kauhistus.

      Mielestäni on uskomatonta, ettei siivoojaa tervehditä, en vaan ymmärrä. Tätä näkee kyllä monesti hotelleissakin, että siivoojan ohi vaan kuljetaan.

      Olet niin oikeassa ja hienosti kirjoitettu, kukaan ei ole näkymätön, ei kukaan, mutta on ihmislaji, jota en ymmärrä, sokea sellainen. <3

      Aurinkoa viikonloppuusi sielukas ja sydämellinen Lady <3

  • Minusta on ihan normaalia hyvää käytöstä tervehtiä siivoojat, kaupan kassat, bussikuskit ja muut työtään tekevät joiden kanssa olen päivän aikana tekemisissä. Olen kuitenkin havahtunut, ettei se taida kaikkien mielestä ollakaan tavallista tai tarpeellista. Kaupoissakin jätetään vaikka henkarilta tippuneet vaatteet lattialle, hotellihuone sotkuiseksi, puistossa roskat maahan kun tuleehaan "joku" ne korjaamaan. Aivan kuten Ladykin kirjoitti, ei ole olemassa näkymättömiä ihmisiä – mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät näe.

    • Niin minustakin on normaalia ja ei ihmisiä saa arvottaa ei niin minkään mukaan. Jos joskus arvotan ihmisiä, niin arvotan silloin, kun he ovat pissipäitä ja heidän kanss en halua olla tekemisissä, mutta ammatilla, ym. ei ole mitään merkitystä, eikä saakaan olla.

      Roskaaminenkin on muuten sellainen asia, jota en tajua, me ihmiset olemme kyllä kauhistuksia…

      Lady kirjoitti niin hienosti ja näin se on, osa on sokeita, valitettavasti ja se kertoo vain heistä.

      Ihanaa viikonloppua sinulle ihana Tuuli <3

  • Lady kirjoitti niin hienon vastauksen, että ei mitään lisättävää. Olen joskus huomannut, että se kaikista korkeasti koulutetuin ihminen saattaa ollakin kaikista kapeakatseisin, vaikka ehkä yleensä luullaan toisin. Toki ei sovi yleistää. Ja vetelät kädenpuristukset… ihan pilalla koko päivä, jos joku vastaa kättelyyn niin. 😀 ;D Ihanaa viikonloppua Tiia! <3

    • Sydämen sivistystä ei opita oppikirjoista eli kaikkiin ammatteihin jne, kuuluu viisaita ja ei niin viisaita ihmisiä.

      Hih ja juu vetelä kädenpuristus, oikeasti hätkähdin oikein tätä postausta kirjoittaessa, että olenko kertonut lapsille miten tärkeä vahva kädenpuristus on, en ole ja se neuvo on annettava. 🙂

      Ihanaa sunnuntaita Outi <3

  • Ajatuksia, montakin herättää postauksesi.
    Vetelä käden puristus kertoo todella paljon ja kun tällaisen puristuksen tuntee, tulee tarve saada käsi nopsaan pois vetelästä irti ☺☺
    Kaupassa olen tehnyt huomion, kun asiakas lähtee kassalta sanomatta yhtikäs mitää. Voi vain kuvitella miltä "kassaneidiltä" tuntuu. Minä huikkaan aina kaupasta lähtiessäni "kiitos ja hei" ☺

    Ihanaa viikonloppua Sinulle Ihana Tiia ~♥~

    • Eikö tulekin tunne, että käsi pitää saada pois tilanteesta, eikä jännä. Siinä tulee sellainen epämiellyttävä viestintä, joko ihmisestä niin, että välittää sillä ettet ole vahvan puristuksen arvoinen tai ettei hän ole innostunut tai omaa hyviä tapoja. Ensivaikutelma on mielettömän tärkeä ja joskus ihminen ei saa kuin sen hetken.

      Ehdottomasti ja kassojen kanssa tulee juteltua enemmänkin, mitä kuuluu jne. Olin lukioaikoinan kaupan kassalla ja tuli ihan lempiasiakkaita, oli toki eräs hassukin tapaus, jossa sain voipaketista päähän. 😉

      Ihanaa sunnuntaita ma-te <3

  • Hyvä kirjoitus Tiia!
    Minä olen yrittänyt muistaa huomioida ympäristöni ihmiset eleilläni ja puheissani. On minusta aika noloa olla tervehtimättä vaikka toimiston siivoojaa tai kaupan kassaa. Tosin huonon kasvomuistin omaavana tilanteet voivat mennä jo vähän oudoiksikin. Varmuuden vuoksi moikkailen myös kaikkia etäisesti tutun näköisiä tyyppejä. Olen monesti moikkaillut sushipaikan kassaa kauppakeskuksessa ja hänellä ei varmasti ole aavistuskaan siitä, kuka olen. Myös kerran tervehdin iloisesti yhtä nuorta naista ja totesin, että hänellähän on aivan uusi kampaus. Kaverini kysyi myöhemmin, että mistä me tunnetaan ja oli pakko tunnustaa, että minulla ei ollut aavistuskaan. Kyllähän se seuraavana päivänä selvisi, että kyseessä oli toimistoruokalan kassa 🙂

    Minut on aikoinaan nuorena naisena miesten maailmassa meinattu sivuuttaa monta kertaa, mutta en ole ottanut sitä itseeni. Olen sisuuntunut, että hoidan tämän homman niin hyvin, että naama jää mieleen 🙂 Aika nopeasti sitä oppii kuitenkin ottamaan oman tilansa.

    • Ihan sama juttu ja hih tunnen jo meidän sushipaikan pitäjän aika hyvin ja miten ylpeänä hän tuli kertomaan esim. että heille on tulossa perheenlisäystä. Olemme jutelleet myös siitä, miten Kiinassa ennen vuokrat olivat halpoja ja nyt kuulemma asuminen on kalliimpaa, kuin Suomessa jne. Ihmisiin tutustuminen ja kohtaaminen rikastuttaa ja miten kiva on mennä syömään sitä sushia, kun voi iloisesti vaihdella muutamia sanasia.

      Tosin näin tämän sushipaikan pitäjän Helsingin keskustassa ja moikkasin, niin ei hän tunnistanut, mietin sitten että oli minulla poikkeuksellisesti meikit naamassa, eikä verrareita jalassa. 😉

      Hyviin tapoihin tulee tervehtiä kaikkia. Muistan hyvin kun oma esikoinen oli pieni ja kävelylenkille moikkaili kaikkia vastaantulevia ihmisiä ja miten harva itse asiassa moikkasi takaisin eli kyllä suomalaiset on mölliä kansaa, valitettavasti.

      Sinussa on sisua, minä menin nuorena vaan kuoreen enemmän.

      Kivaa viikonloppua Rva Kepponen <3

  • Ihana kirjoitus <3

    Entisessä kotimaassani totuin siihen, että ihmisiä tervehditään. Se kuului jo ihan käytöstapoihin ja lapsia opetettiin tervehtimään pienestä pitäen.

    No, täällä tavat ovat vähän toiset 😉

    Suloista sunnuntaita !

    • Niinpä, tämä Suomi on kyllä mölli maa. Toisaalta näkee paljon ulkoimaillakin, miten ihmiset ei tervehdi käytävillä olevia siivoojia esim. lainkaan.

      Ihanaa viikkoa Sara <3

  • Ajatuksia herättävä ja kaunis kirjoitus. 💕 Sinusta huokuu sisäinen kauneus, mikä onkin sitä upeinta kauneutta.

  • Taas niin aitoa Tiiaa. Olen joskus hotellissa ollessa ottanut petivaatteet valmiiksi pois ja viikannut sängylle. Samoin pyyhkeet samaan kasaan. Kaikki omat roskat roskikseen ym.
    Työpaikalla työkavereille huomenet kuuluu asiaan. Samoin toiselle voi sanoa "Ompa ihana asu sulla" tai jotain hyvää ulkonäöstä. Toisen huomioiminen tekee hyvää sekä itselle ja sille toiselle, kunhan se tulee aidosti ja sydämestä.
    >Leena

  • Jokaisella ihmisellä on oikeus olla näkyvä ja kaikki ihmiset ovat arvokkaita tekivät he sitten mitä tahansa. Itse tervehdin aina siivoojia, kaupan työntekijöitä, kuljettajia, hoitohenkilökuntaa jne. Muistan tilanteen kun sanoi "hei" tummaihoiselle sairaala-apulaiselle ja tuttavani kysyi ihmeissään "Tunnetko sä ton?" Minun olisi tehnyt mieli vajota maan alle ystävän moukkamaisen möläytyksen takia.

    Kun asiat eivät jostain syystä toimia (lakko, sairastuminen, sää olosuhteet) me huomaamme miten paljon arvokasta ja välttämätöntä työtä jää tekemättä. Työtä, jota emme ole osanneet arvostaa kun se on itsestään selvää ja tekijät näkymätön joukko ilman nimiä.

    Kiittäminen ja toisen huomioiminen ei ole minulta pois ja teen toisen iloiseksi❤

    Aurinkoa viikkoosi!

    • Voi apua oikeesti, taisi nyt tuttavaltasi päästä aikamoinen sammakko, nämä on juuri näitä…

      Niinpä, ajattele jos kaikki ryhtyisi lakkoon, siitä tulisi kaaos, me ihmiset tarvitsemme toinen toisiamme ja siitä pitää muistaa olla kiitollinen <3

      Ihanaa viikkoa Marjo <3

Vastaa käyttäjälle Tiia Koivusalo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud