Siivet kantaa

Tänään on ollut tunteikas päivä, tyttären siirtyessä yläasteelle ja kevätjuhlien ollessa erityisen koskettava. Lopuksi luokanopettaja yllätysvetona lauloi Edu Kettusen kappaleen omin sanoin tuunattuna, rehtorin ja musiikinopettajan säestäessä kitarilla ”miten siivet kantaa”. 

Luokanopettaja myös laski lapset maailmalle lausein, maailma voi olla joskus jopa outo, kamala ja pelottava ja muistakaa hänen oma pahin painajainen, kun kamala teräväkyntinen jättikoura tulee komerosta ja yrittää hyökätä ja miten unessa opettaja meni tuohon komeroon ja pelko katosi. Luokanopettaja ei toivottanut onnea matkaan, vaan rohkeutta. <3

Rohkeutta nykyajan lapset tarvitsevat omasta mielestä vielä enemmän, kuin aikoinaan itse. Netin kautta on maailman pahuudet tulleet lapsille huomattavasti lähemmäksi ja joka päivä saa lukea netin uumenista kauhuista ja suruista joita maailmalla tapahtuu. 

Työpaikkojen saaminen on nykyajan nuorilla erityisen vaikeaa, kun omassa nuoruudessa oli mistä valita. Toisaalta koen, että kaiken informaatiotulvan kautta nykyajan nuoret ovat huomattavasti fiksumpia ja vähemmän lapsellisia, kuin itse olin nuorena, onko tuo hyvä vai huono asia, se selvinnee aikanaan, mutta eiköhän lapset selvinne, sillä kotona on annettu vankkumatonta rakkautta ja tukea. Elämä kantaa ja olla rohkea on täydellinen toivotus lähettää lapset uusille poluille. 

Tänään juhlistan kahvikupposella poikaamme, joka sai vakituisen työpaikan, vanhinta tytärtä opiskelujen tiimoilta Enkkulaan vaihtoon lähtemisestä. Kiitän molempia siitä, että ottivat minut äitipuolensa heti ensimmäisenä päivänä varauksetta omakseen ja minä sain heidät. Oma esikoiseni on rankan esimurkkuajan kipuiltuaan taas onnellinen ja vaikka lasten saavutuksilla ei saisi kehuskella, niin kielten stipendi hänen kohdallaan oli huikea juttu, koska hän ei ole käynyt kansainvälistä koulua kuten isommat sisarensa ja kielet sujuu itseopiskeltuna, kuin vettä vaan. Koska netti tuo kamala asia tuo hyvääkin ja hän  on rohkeasti jutellut ulkomaalaisten nettikamujen kanssa enkuksi ja lukenut paljon enkunkielistä kirjallisuutta. Perheen kuopuskin sai kohtalaisen todistuksen siihen nähden, ettei häntä koulunkäynti kiinnosta ja nuo keskitason numerot tulivat huithapeli asenteella.

Vanhimmilla lapsilla on vielä niin mahtavat avopuolisot, että tänään kaikkien mahdollisten haasteiden jälkeen, joita vanhemmat lastensa kanssa myötäelää, tänään on onni täysi. <3 Perhe on paras. <3
Kippis kesälomalle ja skål omalle perheelle. Perhe on haastavin ja parhain rakkaudenmuoto, jonka ihminen voi kokea, mutta perheen voimin oma mukini on aina piripintaan täysi, niin hyvässä ja pahassa. Osku papparainen on myös tärkeä perheenjäsen ja Oskukin toivottaa kaikille kivaa kesäloman alkua. <3


25 thoughts on “Siivet kantaa”

    • Elämä kantaa ja joskus kohdalle osuu sellainen hyvä päivä, niin että kaikilla perheenjäsenillä on juuri sillä hetkellä kaikki hyvin. <3

      Aurinkoista sunnuntaita Sari <3

  • Täällä Oulussa on myös kyynelehditty tuota Jäähyväiset-kappaletta kuunnellessa koululla. Kuopus lähtee yläkouluun ja viitosluokkalaisten laulu sai äidin kyynelhanat aukeamaan. Esikoisella on vuosi yläkoulua takana, joten hyvillä mielin kuopuskin yläkoulun aloittaa. Kumpikin poika sai aivan mahtavat toikkarit ja ovat kyllä lomansa ansainneet. Vaikka haikeaa on, on myös ihana seurata lasten kasvua. Joitakin ovia pitää sulkea, että pääsee uusia avaamaan. Näinhän se elämä menee. Ihanaa alkanutta kesää ja viikonloppua! T. Sari

    • Kaikki lasten vaiheet ovat niin etuoikeus ja mahtava matka meille vanhemmille ja silti jokainen vaihe haikeaa luopumista. <3

      Sydämelliset onnittelut hienoista todistuksista ja ihanaa sunnuntaita Sari <3

  • Kyyneleitä täälläkin vuodatettu, iloa koettu ja…hurraa- huutoja huudeltu!!

    Onnellinen, koska pojat ovat onnellisia! Lainatakseni sanojasi: perhe on paras!!

    Siivet kantavat, meillä kaikilla <3

    • Niin on, jos lapset ovat onnellisia, silloin meidän vanhempienkin onni on täysi. <3 Suloista sunnuntaita ihanuuspakkaus <3

  • IHnasti opetta puhui lapsille ja niin totta joka sana. Nykymaailma on välillä outo, välillä pelottava ja kaikkea muutakin. Ei tällainen kasikytä luvun lapsonen tätä nykymenoa enää ymmärrä.
    Meillä lapset toivat kotiin niin hienon toikkarin etten voi olla muuta kuin ylpeä.

    • Ei niin ja kun on ihan pihalla ajoittain, niin sitä miettii, miten ne lapset sitten pärjää kaiken tämän keskellä. <3

      ihanaa ja saat olla ylpeä. <3 Minäkin olen kaikista, vaikka tuli kymppejä tai ei. <3

      Muiskis <3

  • Liikutuksen koin minäkin, kun tyttären kaksoset päätti alaasteen 😭 Open puhe vanhemille myös sai liikutuksiin (edelliseen postaukseen kerroin)
    Mukavaa päivän jatkoa Tiia💖🌹💖🌹

  • Ihanaa lukea miten ihmiset on tyytyväisiä lapsiinsa ja perheeseen! ♥
    Meillä keskimmäisen kanssa on otettu yhteen niin tulenpalavasti, eikä varmasti ole loppunut vielä, mutta silti olen ylpeistä ylpein äiti juuri tänään, kun hän haki päättötodistuksen ammattiin, jossa on hyvä ja jossa viihtyy!!

    Nuo alakoulun päättäjäiset oli meidänkin osalta paljon tunteikkaammat kuin yläkoulun päätös tänään. No, katsotaan joidenkin vuosien päästä jos meillä lakkiaisia vietetään, miten äiti silloin itkee Suvivirren aikana….. =D

    Ihanaa ja aurinkoista alkanutta kesäkuuta!!

    • Meillä on sama tuon kuopuksen kanssa, hän on tulta ja tappuraa. Muiden kanssa sellaista normiriitelyä, mutta kuopus on ihan selvä tulinen Pikku-Myy ja voi sitä hymyn määrää, silloin kun on onnellinen ja sitäkin ihan yhtä paljon, kuin sitä tappuraa tai noh enemmän. 🙂

      Alakoulun päätösjuhla herkistää, se on lapsuuden lopun hetki, taitekohta. <3

      Ihanaa ja aurinkoista kesäkuuta Vivi <3

  • Hei Tiia,

    kyllä oli liikuttava päivä täälläkin. Jäähyväisiä jätettiin koulussa kutosluokkalaisille, myös meidän pojalle. Ihmettelin, että mihin ne kuusi vuotta koulua ovat kadonneet 😉 Vastahan nuo pienet tintit aloittivat hömelöinä koko koulutaipaleensa 🙂 ja nyt jo nuorina siellä lavalla ja kaikki edessäpäin. Nyt tuo meidän nuori on jo kohta Atlantin päällä lentämässä kohti Amerikkaa. Kaikkea jännää siis edessä.
    Olet ihan oikeassa siinä, että perhe on paras <3 Ihanaa kesäloman alkua teille sinne ja onnea kaikille hyvistä tokareista, työpaikasta ja opiskelujutuista. Nyt on lupa hengähtää, huh!

    Terkuin, Johanna

  • Odotan jo kauhulla ensi vuotta, silloin toivottavasti vietetään tyttäremme lakkiaisia. Tänään on siinä mielessä ollut onnen päivä, että lapsilla alkoi loma. Pääsevät hekin rentoutumaan taas kunnolla.
    Ihanaa viikonloppua!

  • Voi miten ihanasti opettaja oli puhunu.
    Tippa oli täälläkin silmäkulmassa, kun kuuntelin tyttären pojan opettajan puhetta. Puhui jokaiselle oppilaalle henkilökohtaisesti. Oli viimeistä kertaa heillä opettajana. Kaikille oli jotain kaunista sanottavaa kuluneista vuosista.
    Sama juttu on tuota Jäähyväislaulua kuunnellessa, on niin kaunis sanoitus.
    Oikein ihanaa kesän odotusta teidän perheelle
    >Leena

  • Ihana kirjoitus Tiia <3
    Varmasti siellä on ollut tunteet pinnassa. Ihanasti opettaja puhui ja tuo rohkeuden toivottaminen on mielestäni todella kaunis ele.

    Onnea kaikille tasapuolisesti, vakityöpaikasta, stipendistä, vaihtoon lähtemisestä ja ihanasta kuopuksesta ja hänen hienosta suorituksestaan myös <3 Meillä myös Sakella ehkä se mielenkiinto jossain muussa, kuin siinä koulunkäynnissä, mutta ihan hyvä siitä silti tulee 😉

    Sanoit niin kauniisti tuon että perhe on haastavin ja parhain rakkauden muoto, se on juuri näin.
    Ihanaa viikonloppua ihanuus, olet super <3

  • Kyllä kevätjuhlapäivät saavat äidin mielen herkistymään ilman sen kummempia puheita ym. Jotenkin vain tulee tehtyä sitä elämän välitilinpäätöstä lasten kasvaessa ja näyttäessä olevansa kunnollisia ihmisiä.

    Aurinko viikonloppuusi ihana <3

  • Tätä laulua lauloivat eskarilaiset (mukana Lilli, pojan tyttö) kevätjuhlassaan, ensi syksynä koulunsa aloittavat. Oli liikutuksen tunne, kun kuusi vuotiaat lauloivat aivan tosissaan muistoista jne.
    Kaunis kirjoitus sinulta.
    Mukavaa kesän alkua, nyt kun se viimeinkin tänne saapui.

  • Meillä oli tänä vuonna vähemmän tunteelliset kevätjuhlat, vähän välivuosi juhlien suhteen. Viime vuonna itkin ihan hulluna, kun oli esikoisen kutosluokan päätös. Juhlassa lauletut "Maailman toiselle puolen" ja "Lintu" herkistivät tosi paljon ja luokanvalvojan sanat "on tullut aika luovuttaa lapset lopullisesti uusiin hyviin käsiin" avasi kyynelhanat täysin. Ensi vuonna on sitten kuopuksen kohdalla alakoulun päätös ja sitä seuraavana keväänä esikoisen yläkoulun päätös, joten näitä itkujuhlia kyllä riittää.

    Minä mietin, voinko olla avoimesti ylpeä lasten koulumenestyksestä ja stipendeistä ja saanko niitä kertoa. Olen päättänyt, että kyllä voin. Itse olin hyvä koulussa, mutta tuntui, että vanhempani (erityisesti äitini) aina vähätteli minua. Hän sanoi esimerkiksi, että "ihan kohtalaisesti Helin ylioppilaskirjoituksen menivät" ja minä siis kirjoitin ällän paperit. Olisin todella toivonut, että minusta oltaisiin oltu ylpeitä. Eilen olin erityisen ylpeä esikoisen saamasta tsemppari-stipendistä. Hän sai sen hyvän luokkahengen luomisesta ja kiusaamisen vastaisesta toiminnasta.

    Mukavaa sunnuntaita!

Vastaa käyttäjälle NannaM Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud