Täydelliset ihmiset

Täydelliset ihmiset
Sivusin jo tuossa hieman aiemmassa postauksessa ”Läskiksi meni” elämän hallinnasta ja miten sitä omien vajavaisuuksien kautta helposti mieltää, että jotkut ihmiset ovat täydellisempiä, kuin toiset tai erityisesti tässä tapauksessa täydellisimpiä, kuin itse. 



Toisen ihmisen asettaminen jalustalle ja kuvitteleminen täydelliseksi, johtuu useimmiten siitä, ettei vie ajatuksiaan riittävän pitkälle ja ajattele kyseistä ihmistä loppuun asti, vaan näkee vain pinnan. Toisen täydelliseksi voi myös kokea, jos toisella ihmisellä on sellaisia ominaisuuksia, joita kokee itseltään puuttuvan, mutta toivoisi niitä itsellään olevan.



Tällä matkallamme on vain silmillä pintaa katsoen näyttäytynyt täydellinen perhe jo lentokoneessa. Olen törmännyt heihin pari kertaa myös Rhodoksen vanhassa kaupungissa ja he muistuttavat James Ivoryn ohjaaman elokuvan Hotelli Firenzessä hahmoja, sävy sävyyn istuvissa rypyttömän pellavaisissa vaaleissa vaatteissaan, kuin he juuri olisivat asettumassa kesäiselle picnikille Englannin vehreillä nummilla, nauttien palvelijoiden tarjoamasta teehetkestä ja heidän kotinsa jylhän komean kartanon häämöttäessä siluettina taustalla. 


Heidän vaatteissaan on sama persoonallinen tyyli, pastellia ja valkoista, naisilla hörhelöitä ja helmet kaulassa, miehellä vaaleaa ja myöskin pastellia, kaikki vaatteet kuin maagisin taikakeinoin täysin rypyttömiä, kuin vanhan ajan aristokraatteja päivitettyinä nykyaikaan.


Olisin voinut hiljaa ihailla heitä kaukaa, lomapäivien vaihtuessa toisiksi ellei meidän välillä olisi heti alkuun jo tullut pieni ryppy ”tyylirakkauteen”. Tulomatkalla lentokoneessa nakkasin varvassandalini nurkkaan ja kaivoin käsilaukkuni uumenista pehmoiset lentosukat,  ajatellen niiden olevan pehmeät ja mukavat ja ennen kaikkea omia silmiä hivelevät, olihan laukkuni uumenista nappaisemani sukat ihkaaidot Wonder Woman sukat, omat lempisukkani. 



Pyysin lentokoneen pienessä tilassa miestäni auttamaan toisen sukan jalkaan ja mitä sivusilmällä näinkään. Täydelliset ihmiset ja heistä äiti ja tytär, katsoivat sukkiani, sitten toisiaan ja tirskahtivat epäuskoiseen nauruun. Wonder Woman sukka edusti tuolla hetkellä aikuisiällä tapahtuvaa ”lapsuuden loppua”. Joku asia on sinulle merkityksellinen ja ihana, kunnes joku ihminen tulee osoittamaan asian jollain lailla huvittavaksi ja tuossa pienessä hetkessä jokin särkyy, näet itsesi selkeästi muiden ihmisten kautta, koomisena ja huvittavana hahmona ja tunnet olosi kiusaantuneen kömpelöksi. Jatkossa Wonder Woman sukat eivät ole enää viattomat, hauskat ja pehmoiset, vaan muistuttavat muiden ihmisten naurusta ja siitä, että mikä minusta on söpöä, on jollekin toiselle jotain hilpeän huvittavaa


Katsoin heitä takaisin ilmaisten, että huomasin heidän ”sukkapilkan”ja mietin miten muutamassa sekunnissa voi onnellinen tilanne muuttaa suuntaa. Tilanne oli, kuin punaisille paljetti Uggeille useamman kerran julkisesti ihmisten nauraminen olisi toistunut. Tunsin hetken myöskin olevani taas se pieni tyttö jonka posket loimottavat punaisena korventavasta häpeästä, pidättäen sisäisiä kyyneliään, jottei kukaan näkisi nöyryytystäni ja lapsuuden tilannehan oli tuo klassikko, pesäpallojoukkueeseen viimeiseksi valituksi tuleminen, se hetki kun mieli oivaltaa, että elämä on välillä julmaa ja kun oman perheen antama rakkaus ei täysin toimikaan panssarina ulkopuolisten ihmisten pilkalle. Se hetki, kun oivaltaa ettei täydellisiä ihmisiä olekaan olemassa. 


Mitä tunteita teksti teissä herätti, oletko ollut vastaavassa ”sukkatilanteessa”, huomannut sivusilmällä miten sinulle nauretaan? Oletko tehnyt asian naurajille tiettäväksi vai nuollut haavojasi hiljaa syrjässä tai nauranut ihmisten typeryydelle, ollut vahva. Yksi asia kuitenkin on pakko sanoa, tälläiset hetket muistaa lapsuudestaan ikuisesti, nyt aikuisena onneksi se kirvely kestää vain hetken. Silti aihe oli mielestäni postauksen arvoinen, ihminen on tekojensa mitta, ei sanojen tai ulkoisten ominaisuuksien. 


Ihanaa päivää Suomeen, täällä Rhodoksella jo nyt aamusella +24 astetta lämmintä. Ihmismieli on kuitenkin siitä jännä, huomenna kun on kotiinpaluu, niin sitä jo kovin haikailee kotiin. On koti-ikävä ja se johtunee, että karvaolentojakin alkaa olla iso ikävä. 🙂


74 thoughts on “Täydelliset ihmiset”

  • No voihan sukkaepisodi sentään… 🙁 Voin niin samaistua tuohon tilanteeseen sun puolesta.

    Mutta kuule. Luulen, että ne "täydelliset" ihmiset olivat silittäneet täydellisen sileitä pellavaisia vaatteitaan edellisenä yönä klo 03 saakka, rakentaneet matkakulissejaan ja suorittaneet täydellisyyttään niin kovin intensiivisesti, että heillä ei enää riittänyt energiaa täydelliseen – eli kohteliaaseen ja hienotunteiseen – käytökseen. Sitten kävi niin kuin kävi ja täydellisyys paljastui falskiudeksi ja naurettavan hupaisaksi ylemmyydentunnoksi.

    Minä enemmän tykkään niistä ihmisistä, jotka hiihtelevät rötköverkkareissa ja esiintyvät ei-niin-täydellisinä, mutta jotka ovat ystävällisiä ja lämpöisiä. He osaavat keskittyä olennaiseen, eivätkä kulissien rakentamiseen, kuten tuollaiset Täydellisyydet 🙂

    Puss sinne ihanalle ja ihan täydelliselle Super womanille! ♥

    • PS. En muuten missään nimessä tarkoittanut, että ajattelisin sinun hiihtelevän rötköverkkareissa! Vaan että yleisesti ottaen arvostan enemmän rosoa ja ystävällisyyttä kuin kiiltokuvapintaa ja tylyä asennetta – tuo ilmaus 'rötköverkkarit' oli ikään kuin tituleeraamassa sitä epätäydellistä tavallisuutta, jota arvostan ihan todella paljon…

      Välillä sitä on näköjään vaikea ilmaista itseään kirjallisesti – pelkää, että kirjoitti tökerösti ja toinen ymmärtää väärin… kääks 😀

    • Höpsis ja en edes ajatellut ja kaiken kukkuraksi kotona olen oikea rönttäpulla ja nykyään ihan liikenteessä Porvoossakin ja juu verrarithan ne olla pitää. 🙂

      Kirjoitit niin hienosti koko kommentin, että aamulla oikein vaikutuin ja luin moneen kertaan koko kommenttisi ja tuon, osaavat keskittyä olennaiseen, eivätkä kulissien rakentamiseen, <3 Just niin. <3

      Muiskuja ja kiitos niin niin paljon <3 Ja kääks, en ymmärtänyt niin mitään väärin, vaan tajusin sua jetsulleen. <3 Hih vaikka sukkaepisodista kirjoittelenkin, niin en kuitenkaan näe mustaa siellä, missä sitä ei todellakaan ole, en koskaan. 🙂 <3

      Kiitos niin paljon Tuula <3

  • Kaunis kirjoitus Tiia! Mä tiedän nuo pikkutytön tunteet, jotka aika ajoin tulee esiin ja muistot haavoista ovat todella pinnalla!! Onneksi nykyään osaan hienosti rauhoittaa tuon pikkuisen ja olla aikuisena hänelle läsnä <3 <3

    • Ihan juuri näin ja omien tyttärien kauttahan sitä näitä pettymyksiä paljon peilaakin ja niin se vaan on, ettei kukaan säästy niiltä. <3

  • Itse päättelit naurun olevan "epäuskoista". Ties vaikka olisivat tirskuneet että: "Kato! Samanlaiset sukat! Olisko meidänkin pitänyt ottaa ne mukaan"?

    Pesäpallojoukkueita (ja ihan mitä vaan urheilujoukkueita) valitessa jäin aina viimeiseksi pakkovalinnaksi, eikä tullut traumoja 😀 Minäkin elin mukavan lapsuuden mummoni ja pappani kanssa ja kyllä tää aikuisuuskin on kivaa. Ei kannata kehitellä niitä ongelmia omassa päässään.

    • Hih ehkei heidän tyyliin oikein olisi passannut nuo meikäläisen sukat, mutta onhan toki tässä maailmassa kaikki mahdollista. 🙂

      Ihan niin totta tuo, että paljon tapahtuu niin turhaa oman pään sisällä. Sitä tuhlaa aikaansa ihan turhan murehtimiseen. 🙂

      Samaa mieltä, elämä on ihana juttu, mutta joskus on vaan ihan analysoinnin nimessä kivaa kelailla ja veivata kaikenlaista eli kukin tavallaan ja kukin myös erilailla herkkä.

      Kivaa juhannusta <3

  • Jos itse olisin nähnyt sinut (sinua tuntematta blogin kautta) vetämässä Wonder Woman sukkia jalkaan, olisi sisäinen pikkutyttöni riemusta pakahtunut ja ollut kateellinen, siinä on oman elämänsä Wonder Woman 🙂
    Karlisa

    • Hih aivan ihanasti kirjoitettu, olen otettu ja niinhän meistä jokainen, oman elämänsä Wonder Womaneita <3

      Oikein mukavaa juhannusta Karlisa <3

  • Inhottavaa tuollanen. =( Vaikka miten koittaa ohittaa moiset, niin kyllä niistä haava jää. Toivottavasti voit kuitenkin jatkossakin kokea sukistasi enemmän iloa kuin ikäviä tunteita!

    Mulla on lapsuudesta muisto, ala-asteen ajoilta, kun kokeiltiin kaverin luona uusia jumppapukujamme. Kaverini äiti sitten sanoi, että "no ei Heliltä ainakaan puku päältä putoa", viitaten ilmeisesti pullukkaan mahaani… Olen aina ollut vähän pyöreä, mutta ennen tuota tilannetta en muista asiaa koskaan sen suuremmin ajatelleeni. Tuolloin kuitenkin tuli tosi iso häpeän olotila ja muistan sen tunteen yhä vain, kymmenien vuosien jälkeen! Ja sieltäkö lie edelleenkin johtuu ajatus, että näytän huonolta, pullukalta, rumalta… Aina mietin, mitä muut ajattelee, onko vaatteeni tosi huonot ja epäsopivat ja epäpukevat, ja haluan peittää pullukan mahani. Hyvin usein mulla on epämiellyttävä tunne vaatteissani ja on tunne, että ne ei ole tilanteeseen sopivat tms.

    Toinen juttu on eräältä baarireissulta. Kun ainahan sitä nyt koittaa laittautua, kun jonnekin menee.. mutta siinä baaritiskillä joku (minulle täysin yhdentekevä) tyyppi katsoi mua ja sanoi, että "no sä et oo kyllä minkään näköinen". Voin sanoa, että vaikka koitin ohittaa tilanteen, kuitenkin fiilis laski pohjalukemiin ja hymy hyytyi… No, en minä itseäni minään kauniina pidäkään, mutta kyllä tuollaset kommentit silti on masentavia.

    Mun kohdalla on todella kyllä niin, että muiden ihmisten kommentit on saaneet mut tuntemaan, että oon huono ja ruma. Vaikka sitä ei ehkä ihan ekana huomaa, koska olen niin äänekäs hölöttäjä, niin mä olen sisimmässäni kuitenkin tosi epävarma, aina mietin jälkikäteen että voi ei millanen pulisija olin, mitä ne nyt musta ajattelee, ja oliko mun vaatteetkin ihan kamalat jne.

    • No kyllä voin sukistani iloita jatkossakin ja aion vetää ne paluulennolakin huomenna lentosukkina jalkaan, ties vaikka se Wonder Woman lennättäisi niillä vaikka minne. <3 Se ihmismieli on vaan jännä juttu, että ensin sitä ei ajattele mitään ja iloitsee vain jostain, mutta sitten jos joku joko sanoin tai vaikka naurun keinoin pilkkaa jotain itselle tärkeää, se herkästi muistuu pintaan, tässä tapauksessa jatkossa niitä sukkia jalkaan uudelleen vetäessä. Kyseessä on mielestäni aivan selkeä muistotrauman nouseminen pintaan, vaikka missään nimessä nyt tämä sukkakeissi ei ole sellainen, vaan kuulostaa nyt liian suureelliselta. Joka tapauksessa ihmiselle on luotu nämä ns. "traumat" eli muistot, jotka nousee pintaan ja niidenhän tarkoitus on opettaa meitä, sekä hyvässä että pahassa. Harmillista kyllä välillä aivan turhassa, kuten nyt juuri tämä sukkahomma.

      Menisi vielä jotenkin, siis aivan lilliputtimaisen jotenkin, jos se olisi ollut sinun äiti joka tuon sanoi sinlle jumppapuvusta, mutta että kaverisi äiti, niin sanonpa vaan, että meitä on moneen junaan ja olipa hän todella lapsellinen. Juuri tätä hain tällä postauksella takaa, vaikka blogin keskiössä olikin turhakkeet eli sukat. Hain takaa sitä pientä tyttöä, joka on kokenut jollain keinoin lapsuuden lopun. Se hetki, kun on vielä viaton ja joku tulee ja särkee lumouksen. Omalla kohdalla kyseinen homma tapahtui 13-vuotiaana, kun leikin vielä barbeilla ja setäni tuli sanomaan, miten naurettava ja lapsellinen olen. Näin sillä hetkellä itseni setäni/Ulkopuolisten silmin, enkä ollut enää turvassa omassa leikin kuplassani. Siivosin Barbiet siltä istumalta vintille, mikä näin jälkikäteen harmittaa. Voi miksi minussa ei ollut voimaa sanoa vaan, mitä sitten ja jatkaa leikkiä. Eli olemme Heli sinun kanssa herkkiä, koska kannamme näitä asioita vieläkin sydämissämme ja myös tästä tietää, ettemme koskaan sanoisi toisille ihmisille vastaavia asioita. Ennemmin kuitenkin raskaskin taakka eli herkkyys harteilla, kuin ei niin herkkä taajuus. Herkkyys tuo paljon muita hyviä aisteja, joista aistia, vaikka kurjaa kyllä sivutuotoksena on sitten nämä meidän herkästi huomaamat negatiiviset asiat.

      Tuota olen minäkin kuullut ja tänne blogiinkin on todettu, ettei sinusta saa kaunista tekemälläkään, että toista oli Ansa Ikonen ja Armi Kuusela jne. Tätä olen saanut kuulla pienestä tytöstä asti ja uskoin siihen vuosia, jossain kohti kuitenkin aloin olla suht sinut itseni kanssa. Juu ei koskaan täydellisen tyytyväisenä, mutta sinut. <3

      Pulise vaan menemään, ne aidot ja sydämelliset tykkää sinusta Heli juuri tuollaisena kuin olet ja muistetaan se, ettei niillä muilla ole niin väliä. <3

      Ihanaa juhannusta ja kiitos niin paljon avoimesta kommentista hyvinkin arkojen asioiden tiimoilta, arvostan kovasti ja juuri tätä hain omallakin postauksella. En oikeasti nyt juuri näitä sukkia, vaan pilkan syvempää olemusta. <3

  • Joku ohittaa tuollaisen tilanteen olan kohautuksella eikä muista sitä enää seuraavana päivänä. Toista sattuu syvälle ja monet lapsuudesta saakka kerrostuneet häpeäkokemukset aktivoituvat kertarysäyksellä. Vaikka tuo tilanne oli inhottava, se kertoo kuitenkin yhden hienon asian. Sinä olet Tiia varmasti ihminen, joka et koskaan tekisi noin kenellekään toiselle. Omien kipeiden kohtiesi myötä tiedät vaistomaisesti miten toiselle ei saa tehdä. Olen itse kolmekymppinen, mutta tykkään lukea blogiasi, koska kirjoitat ihmisen kokoisista asioista ja paljastat kerta kerran jälkeen oman inhimillisyytesi vaikka kokemuksesta varmasti tiedätkin, että sitä käytetään myös lyömäaseena. Toivon, että sukkaepisodi pyyhkiytyy mielestäsi pian. Ei nimittäin ole mitään niin mitätöntä kuin yrittää toista alentamalla ylentää itseään. Aurinkoista oloa 🙂 t. Maarit

    • Helille tuonne ylös kirjoitinkin juuri samaa mitä Maarit sinä tähän <3 Kiitos niin paljon ja tosi hyvin osaat analysoida minunkin luonnetta.

      Sukka-asia tuntuu tavallaan jo hassulta ja oliko se nyt edes postauksen väärti? Mutta sukka ei olekaan se jutun juoni vaan pilkan syvempi olemus ja myös halusin sivuta tuota lapsuuden loppumista. Lapsuus voi tavallaan loppua yhä uudelleen ja uudelleen, kun kohtaa tilanteen, jossa itse on tässä tapauksessa tyytyväisenä omiin sukkiinsa ja kupla puhkaistaankin, noh hieman ivallisella nauruntyrskähdyksellä.

      Totta tuo, että aina kun tälläisistä asioista postaa, sitä altistuu mahdollisesti tietynlaisille kommenteilla, väärin ymmärryksille tai ihan mille tahansa. Vaikka kiusaaminen aina järkyttää, niin onneksi ainakin tähän mennessä olen loppupeleissä kyennyt irrottamaan itseni kiusaajista ja ymmärtämään, ettei kiusaajan sanomiset ole minun ongelma, vaan kiusaajan. Joskus se vaatii enemmän ymmärtämistä, joskus valuu kuin hanhen selästä. 🙂

      Kiitos Maarit kovasti ihanasta kommentista ja aurinkoista juhannusta sinulle <3

  • Voi ei! Todella inhottava tilanne. 🙁 Sukat on mahtavat, älä anna muiden lannistaa!

    Kun itse olen hyvällä tuulella, nauran kaikelle: söpöille koirille, hassuille sukille, erilaisille kömmähdyksille ja episodeille. Ele on hyväntahtoinen, enkä tarkoita sillä pahaa. Olen kuitenkin viime aikoina säikähtänyt, kun olen tajunnut, etteivät muut välttämättä tajua, että en naura heille. Pitää yrittää harjoitella tilalle leveä ystävällinen hymy.

    • Ihana sinä, kyllä hyväntahtoisen naurun erottaa, sen erottaa ihmisen ilmeistä. <3 Onneksi harvemmin näitä ivatilanteita tulee vastaan ja ei se ollut ivaakaan, vaan sellaista, hehe voi ei kato ton sukkia, huomasitko tyyppistä pikkutyttöjen tirskahtelua. Pahinta ehkä koko asiassa oli, että kyseessä oli minun ikäinen äiti ja teinitytär. En omien lasten kanssa naura missään nimessä koskaan toisten kustannuksella, se ei ole hyvä arvo opettaa lapsille. Eli hymyile sinä rauhassa vaan menemään ja usko pois, en tulkitsisi hymyäsi varmasti väärin. Punaisille paljetti Uggeille on naurettu ivallisesti, mutta voi myös hyväntahtoisesti ja kyllä olen ne kaksi ihmisten ilmeistä erottanut. Eleet ja ilmeet kertovat kaiken.

      Kivaa juhannusta <3

  • Olisiko mahdollista, että he nauroivatkin ilahtuneina? Itse ainakin saan tahtomattani jotain söpöä nähdessäni kasvoilleni korvasta korvaan -hymyn ja saatan hihittää ja sanoa aww :'D Laitan myös monesti vaistomaisesti käden suun eteen hihhihiiiii. Niin ettet vain olisi tulkinnut söpöyskohtausta väärin?

    Ihanaa loppureissua <3

    • On sekin mahdollista, kaikki on mahdollista ja olen voinut tulkita heidät toki aivan väärin ja tehnyt johtopäätöksiä itse heidän pukeutumisen kautta. Mutta kuitenkin ilahtuneina täysin heidän oman tyylin vastaisesta asusteesta. Luulen, että olen jäljillä tässä asiassa. 😉

      Kiitos niin paljon ihana Salla ja kuten mses:lle vastasinkin, että minulle on naurettu sekä hyväntahtoisesti, tai pahantahtoisesti ja yleensä kyllä ne ilmeet kertoo paljon. 🙂

  • Ihan ensimmäisenä täytyy todeta, että ihana ja positiivinen blogi. Kiitos siitä, olet monta monituista päivää pelastanut ha syvästäkin suosta nostanut! ��

    Itse kuulun ihmisiin, joille sukilla on iso rooli osana pukeutumista. Olen jo aiemminkin ihastellut Wonder Woman sukkia, koska voisin olla itsekin hän, joka nykäisee sellaiset jalkaansa. Surullista on, että on olemassa ihmisjoukko, joille toisten arvostelu ja naureskeleminen on arkipäivää. En ole viaton ja puhdas pulmunen itsekkään, mutta silti.

    Olen se, joka joutui viimeisenä joukkueeseen ja huutojako on punainen vaate. Jos olen vetämässä jotain leikkejä ja pelejä, en ikinä käytä hutojako-menetelmää. Nöyryyttävämpää ei taida olla. Ulkonäkö on arka asia edelleen. Lapsuuden ja nuoruuden haavat ovat jo toki arpeutuneet näin kypsään +40 vuoteen mennessä, mutta silti tulee hetkiä, joissa joku tahallaan tai tahattomasti saa itsetunnon pakkasen puolelle. Kuten edellisellä kommentoijalla, vastakkaiselta sukupuolelta saadut ikävät kommentit ulkonäköön liittyen ovat pilanneet useammankin illan. Edelleenkin erityisesti ihmisten ilmoille lähtiessä epävarmuuden aalto hulvahtaa herkästi.

    Onneksi näillä vuosilla tiedostaa sen, että tuon tason kommentit kertovat enemmän kommentoijasta kuin kommenttien kohteesta. Toivotan kaikille ihanille ihmisille mukavaa kesää! ❤️ -Jenna

  • Täydellistä ihmistä ei olekaan. <3 Mä olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sen vähempää mua oikeastaan kiinnostaa pätkääkään, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Keskityn enemmän itseeni, tässä suhteessa pieni itsekkyys on hyvästä, ei tule kiinnitettyä kaikkiin tuollaisiin ikäviin asioihin niin huomiota. ^_^ Vielä kun pääsis yli siitä kriittisyydestä, minkä asettaa itselleen ihmisenä niin omakin elämä olisi varmasti helpompaa. 🙂 Mutta ehkä sekin tässä ajan kanssa. Aurinkoista lomapäivää Rodokselle! <3

    • Ihana ja just niin <3 Yritetään yhdessä päästä siitä kriittisyydestä ja minä tarvon vielä tuon mitä muut ajattelee asian kanssa toivottavasti vain tovin. 🙂

      Kiitos kovasti Jonna ihanuus <3

  • Eli se siitä täydellisyydestä, eikö vain Tiia? Ulkokuori kyllä on ehkä täydellinen, mutta sisältö ei sitten ehkä niinkään… Voin niin samaistua tilanteeseesi ja tuohon tunteeseen joka siitä seuraa. Tosin olen nykyään onnistunut kasvattamaan itseäni, etten enää jaksa välittää siitä, mitä toiset ajattelevat tai ovat ajattelematta minusta, mutta työtä se on vaatinut ja eihän se ihan noin vain suju vieläkään, kyllä se aina välillä satuttaa…

    Mutta nyt vain häntä pystyyn Tiia, sinä olet ihana ja aito ja sisältä kaunis, mielummin niin kuin kaunis kuori!

    Ihanaa kotimatkaa ja juhannusta sinulle!

    • Se siitä täydellisyydestä, mutta se täydellisyys olikin illuusio, jonka minä itse taisin luoda heistä. Tai heidän antaman kuvan kautta. 🙂 Välillä kirpaisee enemmän, kuin välillä. Mutta jotenkin nyt myötäkirpaisi lentokoneessa olevan mieheni ja lasten puolesta, että jotkut naurelevat miehen vaimolle ja lasten äidille ja en halua heille aiheuttaa noloutta sukkineni. Kenties se oli tässä enemmän se, miksi nolous moninkertaistui mielessäni. 🙂

      Kiitos kovasti Anu ja samoin sinulle <3

  • Kauniisti kirjoitit jälleen! <3 Muistan lapsuudesta kun minun vaatteille naurettiin, ne olivat isoveljeni vanhoja eivätkä aina ihan kooltaankaan sopivia. Elettiin aikaa kun oli lama ja perheemme koti jouduttiin pakkomyymään. Muutimme (2+4) pieneen asuntoon, jonne en kehdannut kavereita viedä. Eihän minulla ollut omaa huonetta ja pienemmät sisarukset pyöri jaloissa.
    Taas meni kommentointini hiukan ohi,mutta mahtavat sukat sulla ja kyllä lennolla tarvii heittää kengät pois. Selkäsuoraksi (vaikka ei helppoa aina ole) ja jatketaan eteenpäin! <3

    • Ei mennyt ohi, vaan oma kipeä asia, joka ei ollut nyt suinkaan edes ne Wonder Woman sukat, vaan ylipäänsä lapsuuden loppuminen ja häpeä, se miten ihminen tuntee häpeää eri asioista. Voin kuvitella sinun häpeän, koska muutos oli niin suuri. Voin silti ehkä hieman helpottaa taakkaasi, vaikka itse asuin suht isossa kodissa, niin en koskaan miettinyt lainkaan muiden lasten koteja, oli ne isompia kuin meidän tai pienempiä, se oli se kodin henki mitä mietin, joiden lasten kotiin oli vaan kivempi mennä, kuin toisten. <3 Eli voi kunpa et olisi joutunut lapsena miettimään noin, ystäväsi olisivat tulleet varmasti mielellään teille leikkimään. <3 Kenties myös vanhempiesi tuska asiasta välittyi jotenkin teille lapsille. <3

      Jatketaan eteenpäin ja elämä ei ole helppoa, ei todellakaan ja siksi sukkaliinit tuntuvat aivan naurettavilta, mutta niinhän moni teistä oivaltaa, että sukat oli vain aasinsilta lapsuuden kipupisteisiin. <3

      Haleja Kaisa <3

  • Pahalta tuntuu sun puolesta 🙁 Mutta itse olen sitä mieltä, että se joka uskaltaa olla persoonallinen oma itsensä vaikka hieman ruttuisissa ja toisen mielestä lystikkäissä vaatteissa on vahvempi kuin täydellisen suorissa ja rututtomissa vaatteissa oleva – kuvitella miten kauhea asia tuolle perheelle jo jokin rytty vaatteessa on ja mikä homma on ulos lähteminen kun pitää kaikki värit osuttaa yksiin, en siis kadehdi heitä vaan enemminkin sinua <3

    • Sitä mietin kyllä hetken, nyt olen kyllä ihan liian kiinnostunut muiden elämästä, että vaatettaakohan tässä tapauksessa vaimo miehenkin. Me kun emme meidän koko perheessä kukaan pukeudu samalla tavoin, emme siis vaan pukeudu vaan olemme kaikkia omia persooniamme, se tässä pukkasi mieleen lisämausteena. :=)

      Voi Mira, muiskuja niin paljon sinulle ihana <3

  • Pidä sinä vaan sukkasi jalassa paluulennollakin. Se osoittaa vaan että olet paljon matkustellut maailmankansalainen. Itse olen nähnyt kuinka jo lentokentällä hienosti pukeutunut rouva vaihtoi korkokenkänsä mukaviin aamutossuihin ja muut katselivat kateellisina, kun eivät olleet tajunneet varautua samaan. Johan siinä menee loma pilalle, jos koko ajan pitää vaan huolehtia että vaatteet ovat tiptopjärjestyksessä. Sääliksi käy tuon toisen perheen lapsia, jotka jo pienenä opetetaan pitämään ulkonäköä ja vaatteita maailman tärkeimpinä asioina.

    • Ehdottomasti laitan sukat huomenna taas koneessa jalkaan, lämmittäähän ne niin maar mukavasti ja ovat kaiken kukkuraksi suosikkisukkani. 🙂

      Jetsulleen noin, ehdottomasti matkustaessa mukavuus edelle, se on vain järkevää eli tohvelit oli aika hyvä vinkki kuule. 🙂

      Ihan totta tuo, kyseisille lapsille saattaa tulla paineita tai sitten toki heille voi kasvaa luontevasti esteettinen taju pukeutumikseen, en tiedä. Mutta toisille ei ainakaan saa nauraa ja arvottaa oma tyyli jotenkin paremmaksi, siinä mennään vikaan.

      Ihanaa juhannusta Sude <3

  • Ensinnäkin haluan sanoa nyt heti alkajaisiksi (koska unohdan muuten taas kerran) sanoa, että kirjoitat aivan järkyttävän hyvää tekstiä. Tekstiä, joka tempaa lukijan mukaansa ihan täysin!! Oletko koskaan ajatellut, että voisit tehdä tuosta ammatin? Siis bloggaamisen ohella kirjoittaa vaikka kirjoja, kolumneja lehtiin tms.?

    Niin ja sitten siihen asiaan eli kuten olen sanonut jo ihan kyllästymiseen asti, niin minulla on aspergerin syndrooma ja kiitos sen, olin lapsena ja nuorena immuuni ympäristön silmienpyörittelyille, pilkallisille naurahduksille tai muille ääliömäisyyksille. Olin silloin luokan, ja osittain jopa koulunkin, suosituimpia tyttöjä, joka oli koulunsa joukkueen kapteeni mm. pesismatseissa, joita käytiin Norssin kentällä.Olin itsevarma ja rakastin kaikkia ihmisiä ihan estotta ja sain elää tässä ”maailma on ihana” -kuplassani hyvin kauan. Kunnes minulle yhtäkkiä urkenivat nämä sosiaaliset pelit ja osan ihmisten pahantahtoisuus. Sen myötä minusta tuli pikkuhiljaa varautunut ja itsetuntokin on kokenut kolahduksen jos toisenkin tässä matkan varrella.

    Pointti tässä jutussani on se, että olin onnellinen niin kauan kun en oikeasti välittänyt toisten ihmisten pahansuopuudesta, mutta saman tien kun sen tajusin niin ainakin osa siitä onnellisuudesta katosi. Ihmisten pahantahtoisuus ei koskaan katoa mihinkään, mutta se miten me siihen suhtaudumme on muutettavissa. Nykyään ajattelen, ettei lähellekään täydellisiä ihmisiä ole ja se on hyvä, koska silloin minunkaan ei tarvitse olla. Jos joku taas käyttäytyy seurassani tai muuten tökerösti, inhottavasti tai tahallaan loukaten, niin se vähentää hänen arvonsa silmissäni välittömästi niin, ettei hänen mielipiteillään enää ole mitään merkitystä. Toki vieläkin kärsin kiltin tytön syndroomasta, mutta siitä huolimatta karsin tällaiset ihmiset tietoisuuteni ulkopuolelle heti. He eivät ole sen arvoisia, että edes hetkeäkään elämästäni kuluttaisin heidän ajattelemiseensa.

    P.S. Sun sukat on ihanat!!

    Minna

    • Minna!!! Oi apua ja tuhannet kiitokset ja arvaa kuka omahyväkäs luki kommenttisi täällä reissulla miehellekin, no mutta kun oli ihan pakko. Kiitos niin paljon. En ole ajatellut, ei ole kukaan koskaan bongannut, pyyytänyt tai halunnut ja siinä pääsemmekin siihen, että juu miksi en ole sitten itse yrittänyt, no en muuten ole ikinä ajatellut, eikä kirjoittamiseen ole mitään koulutustakaan. Onneksi on kuitenkin blogi, jonne saa purkaa asioita. 🙂

      Et ole mitään sanonut kyllästymiseen asti, et ikinä, vaan kommenttisi ovat aina niin odotettuja, ettet tiedäkään. <3 Olet muuten käynyt ihan mieletöntä koulua eli Norssia <3

      Sinun herkkyys ja omatunto heräsi peleihin, joissa et halunnut olla mukana. Suosittu voi olla, koenkin, että kuka voisikaan olla suositumpi, kuin koulun reiluin tyttö. <3 Sitten kun herää noihin peleihin, että kaikki haluaa olla kavereita vääristä syistä jne. silloin tulee se herätys, kenen kanssa sitä aidosti haluaa olla ystävä. Siinä saa siipeensä, mutta tärkeintä on kuunnella sydäntä ja valita aitous. <3

      Samaa mieltä tuosta, ettei ilkiöt ole kaiken sen meidän ajattelun ja analysoinnin arvoisia. Myönnän, että pitkään yritin ymmärtää mistä kukin tulee ja kärsin itse vuosia vääränlaisistakin ystävyyssuhteista. Tilannetta toki helpotti, että oli niitä aitojakin ystäviä ja ajattelin, että minun pitää sitten olla ystävä tälläisellekin, joka aina mitätöi minua. Jossain kohden se oma pää kuitenkin nousee, ei enää ja mitta vaan tulee täyteen. Jokaisella meillä on rajamme.

      Kiitos Minna taas niin sykähdyttävästä kommentista ja tälläkin hetkellä oma rakas 13-vuotias tyttäreni viettää hyvin paljon aikaa yksin, koska nämä pelit eivät kuulu hänen elämään ja tyttöjen pelit voivat olla aikamoisia. Itselleen sen vielä jotenkin kestää, mutta tyttärelleni en soisi <3

      Ihanaa juhannusviikkoa <3

  • Kuten tuula jo tuolla kommentoi, on varmaan tosi ihanaa lähteä reissuun silitysraudan kanssa.. Itse kyllä tykkään kauniista vaatteista ( helppohoitoisista sellisista), mutta myös noista wonderwoman sukista. Jälkimmäiset kuitenkin kiinnostaa enempi, koska ne kertovat ihmisestä, hänen kyvystään heittäytyä hetkeen ja eritoten ROHKEUDESTA erottua teennäisestä massasta. Kuvailemasi perhee panostaa pintakiiltoon ja jopa teennäisyyteen, mutta ovatko he onnellisia vai niin onnettomia, että heidän ainoa ilo on toisten dissaus ja arvostelu?!?
    Monet kerrta saan katseita pukeutumiseni vuoksi, mutta minä uskallan olla erillainen ja pidän 'arvostelijoita' kateellisina.
    Nosta sukkiesi arvo entistäkin korkeammalle, koska ne on huomattu! Todellisuudessa se nainenkin mieluumin olisi reissussa ilman sitä silitysrautaa ja olisi halunnut vetää paksut sukat koneessa paleleviin kinttuihinsa.
    Turvallista kotiinpaluuta ja mukavaa Juhannusta. Niitä sukkia kyllä tulet tarvitsemaan <3
    Halipus xoxo

    • Hih meikä ei silitä mitään, ehkä kerran kk ja silloinkin vaan paidan etumuksen. 😉

      Niin kenties ihmiset nauravat juuri sellaisille asioille, jonkalaisia he salaisimmissa sopukoissaan itse haluaisivat olla. Kenties nauru on merkillinen käänteisilmiö omille toiveille.

      Hauskinta omassa sukkakuplassa oli, etten ajatellut edes olevani rohkea, pidin vaan sukista kovin ja niistä pitäminen oli ihan itsestäänselvyys, ehkä se kupla sitten niin kovin poksahtikin, että kappas, nämä voivat olla jollekin älyttömät. Vaikka oma pukeutuminen on aika perus, niin tykkään, että on jotain pientä pilkettä ja rosoa mukana, se on vaan sellainen oma juttu, jolla ei tosiaan ole tekemistä muiden kanssa. 🙂

      Hihi juu taisivat kadehtia paljaine kinttuineen, että oispa heilläkin sukat, niin mistäs sitä tietää. 🙂

      Kiitos niin paljon ja lämmintä ja sukkaisasa juhannusta Satu <3

  • Hyvä postaus! Ja olen pahoillani puolestasi, eikun wonderit jalkaan vaan jatkossakin. Hyvin kuvattu tuota vaivihkaisen suoraa nollausta, koska me ihmiset kyllä ollaan – kuka enemmän- ja kuka vähemmän tietoisia pienessä tilassa, miten meihin suhtaudutaan. Aina se tuntuu pahalta, kun jotain omaa, olemusta, tai mitä vaan ilman lupaa tai tuntemusta aletaan hirnumaan. Jotakin heillä kuitenkin puuttui, ehkä se kolahti juurikin. Toivotaan että matkailu avartaa heitä jossain vaiheessa 😉

    Olen joutunut tuollaisen huvituksen kohteeksi aika monestikin, oikein muistojen avara arkku aukesi… Mulle on naurettu päin naamaakin ja todettu sarkastisesti illallisilla " että, ihmiset voivat näköjään muuttua" josta tuli olo että olen jotenkin vääränlainen ollut aina. Kerran risteilyllä pukeuduin sateenkaari housuihin ja sain kyllä naurua olan takaa osakseni, mutta päätin ennakkoon että nauran mukana, sillä tiesin että nyt joku ei kestä näitä housuja. Se hyydytti joidenkin hymyt kun otin vastaan ilkkumiset mukana virnuillen.:) tv. Nimim. meikkinaamainen noita-akka jolla liian punatut huulet.

    Iloa ja aurinkoa! <3 🙂

    • Kyllä uskon juuri tuohon tietoisuuteen eli omaan kykyyni aistia miten tilanne on. On naurettu hyväntahtoisesti ja voin nauraa mukana, mutta omaan pilkkaamiseeni en osallistu. Kyllä ne kaksi erottaa, kun on tässä jo elettyä elämää takana. 🙂

      Ihmiset voivat näköjään muuttua, voi mitä tuolla on ajettu takaa. Ensinnäkin ihminen saa muuttua, jos niin haluaa, tämä elämän on kehityskaari, mutta ihminen saa olla myös muuttumatta ja olla samanlainen, mutta ihmisen olemukseen puuttumine ei ole kaunista ja vielä rumemmaksi sen tekee, joukossa sanottu pilkka, jossa halutaan muiden edessä nöyryyttää ja jos et naura mukana, olet sitten kai huumorintajuton.

      Hihi juu välillä nauran minäkin mukana, kun on sellaista rakastettavaa naurua, jossa jotkut voivat nauraa kivalla tavalla, että Tiia on hieman hassu, kun se nyt vaan rakastaa noita Wonder Woman sukkiaan ja sitten on se toisenlainen nauru, se joka on kuorrutettu ylemmyydentunteella, siitä naurusta en pidä yhtään.

      Minun silmiin olet kaunis ja naisellinen nainen, täydellinen pakkaus. <3

      Iloa ja aurinkoa juhannusviikkoon <3

  • Koska olen ollut juurikin rinta paljaana Turkkilaisessa vesipuistossa ja esim jäänyt jumiin suurinpiirtein ilman rihman kiertämää hotellin parvekkeelle (kun siivooja sulki mut sinne), mä niin arvostan kaikkia AITOJA ja välillä hassuja ihmisiä niin kuin sinä <3!

    Muiskuja, jatka samaan malliin!

    • Tällä reissulla on varmaan sata kertaa vilahtanut tissit, koska mun iso uikkari on vatsasta sopiva, mutta tissien kohdalta armottoman iso. Heh en ole muuten edes huomannut onko vilahdellut vai ei, olen tuuminut, jos esitän etten itekään huomaa, niin mitään ei ole tapahtuntkaan. 😉

      Mutta apua tuo hotellin parveke, olisipa iskenyt paniikki kuules, kyllä meille sattuu ja tapahtuu ja hei sehän on sitä elämää. <3

      Kiitos samoin <3

  • Minä kommentoin jo kahdesti, mutta netti pätki, joten kommenttini kai katosivat. Joten uusi yritys, poista jos tulee tupla/triplakommentti nyt. 😀 Eli olet ihana ja kirjoitat niin hyvin. Samastun täysin! Mulla on pieni matkalaukku ostettu Virkkukoukkusesta, ranskalainen, jossa pupun/kärpässienen kuvia. Käytän sitä joskus käsilaukkuna, on niin pieni. Kerran bussipysäkillä joku lapsi kysyi äidiltään mun laukusta, että mikä tädillä on tuossa. Äiti vastasi: "Tädillä on tuommoinen lasten laukku." Ai hyvän tähden, että häpesin silloin. Ja vähän naurattikin. Tyylistä ei tingitä! Ihanaa loman loppua ja turvallista matkaa kotiin.

    • Voi eih noita pätkimisiä, kiitos niin paljon, että jaksoit vielä kolmannenkin kerran <3

      Virkkukoukkusen laukut, kassit, kukkarot ja ihan kaikki on vallan söpöliinejä <3 Tuo äitihän olisi voinut kasvattaa lastaan ja vastata paljon nätimmin, että eikös olekin söpö laukku tädillä. Ai että ihmiset osaavat olla. Kun tässä tapauksessa sinä olit rohkea eli olit ulkosalla näyttämässä laukkuasi, niin kyseistä äitiä näin keittiöpsykologiaa käyttäen harmitti sinun rohkeus, rohkeu pukeutua niin, kuin haluat. <3

      Tyylistä ei todellakaan tingitä, Wonder Womaneilla huomennakin lentoon kohti Suomea.

      Kiitos Liiolii ja älä vaan jätä ihanaa laukkuasi kotiin, vaan nauti siitä jatkossakin. <3

  • Hei Tiia!
    Sukissasi ei ole kertakaikkiaan mitään vikaa, aivan normaalit sukat. Minun on jollain lailla hyvin vaikea uskoa, että ketään ulkopuolista oikeasti kiinnostaisi jonkun toisen, täysin ventovieraan ihmisen sukat! Täytyy olla hyvin tyhjä pää ja pieni elämä, että on mielenkiintoa kiinnittää huomiota lentokoneessa jonkun toisen sukkiin. Luultavasti tässä on ollut nyt jokin väärinkäsitys. Ehkä he eivät nauraneet sinun sukillesi. Tai ehkä heillä itsellä on samanlaiset, tai jotakin muistoja samanlaisista sukista. Todella vaikea uskoa, että kenelläkään riittäisi mielenkiintoa ilkkua vieraan ihmisen sukille. En voi millään uskoa. Huh huh. Laita vaan samat sukat paluulennolla jalkaan ihan hyvillä myelin, niissä ei ole mitään vikaa. Jos joku niitä katsoo, niin anna katsoa, mitäpäs siitä? Hyvää loppulomaa! Ihania kuvia sinulla. Itse en voi Kreikkaan matkustaa kulkukissojen ja -koirien takia. Sydämeni särkyy, joten suojelen itseäni ja matkustelen vain kaupunkikohteissa tästä syystä.

    • Hyvin voi olla, että tässä olikin kyseessä väärinymmärrys omalta taholtani, kaikki on tosiaan mahdollista. 🙂 Kukaan ei ole täydellinen ja en ainakaan minä eli virhearvioitakin voi hyvinkin sattua. 🙂 Joskus se häpeä aistimus voi olla täysin omien korvien välissä ja jokin tilanne näyttäytyy yksinkertaisesti eri valossa, kuin on, kun jotkin omat pelot nousee pintaan.

      Ymmärrän niin hyvin tuon kissa/koira asian, kyseinen asia on ollut hämmentävää ja uskon, että nämä eläimet tulevat vielä uniini. <3

      Kiitos kovasti ja Wonder Womaneilla huomenna lähdetään lentoon kohti kotisuomea <3

      Ihanaa juhannusta sinulle Sannuli <3

  • Mä ihailen aina supermies -paidoissa kulkevia ihmisiä ja olisin ollut innoissani, jos olisin nähnyt sun sukat lentokoneessa. Toivottavasti unohdat nopeasti menneen tilanteen ja käytät sukkia entistä varmempana siitä, että niiden kanssa lentää vaikka kuuhun <3.

    Olen ollut siellä pesäpallojoukon peräpäässä, se itsessään ei aiheuttanut murheita minulle, mutta kylläkin jotkut toiset tilanteet nuoruudessa/lapsuudessa. Jokaisella on jokin miina, johon osuessa sattuu, joko jonkun sana/teko tai mistä lie tuleva muistutus. Myös sillä kiiltokuvamaisen täydellisellä perheellä, ikävä kyllä, heilläkin on joitain asioita, jotka eivät ole heille mieluisia. Jos heidän naurunsa oli ikävän sävyinen, niin jo se kertoo, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää.

    Olet superihana nainen, anna voimiesi näkyä edelleen. May the force be with you <3

    • Ehdottomasti sukat jalkaan huomenna koneeseen ja nokka kohti Suomea. En missään nimessä lannistu ja toivon, ettei käy kuten aina vetäessäni joulunpunaisia paljetti UGGejani jalkaan, että mieleen hetkeksi nousee pintaan, että nauretaankohan näille taaskin. En lannistu ja oikeastaan tämä postaus ei ollut edes sukat, vaan tosiaan sukat oli vain aasinsilta pilkkaan ja lapsuuden traumoihin. 🙂

      Olin itse nuorena niin kömpelö ja surkea urheilussa ja minua kiusaava tyttö oli superliikunnallinen ja jotenkin nuo kaksi asiaa sulautui yhteen ja tunsin häpeää omasta kömpelöydestäni. Jotkut lapset osaavat olla merkillisen ilkeitä jo nuorena. Hän mielellään itketti myös minua, koska kuulemma näytin niin koomiselta, kuin itkin. Tuo asia saikin minut itkemään, koska koin sen niin epäreiluksi ja julmaksi. Myös sen, ettei kukaan puuttunut siihen.

      Ihan juuri niin, täydellisiä ihmisiä ei olekaan ja jos itsensä ylentää, niin alla on paljon tyhjyyttä.

      Hihi lempilause ja jostain kumman syystä myös toinen, resistance is futile, joka avautunee minulle, että joitain asioita vastaan ei kannata edes taistella. 🙂

      Kiitos ihana <3

  • Ihana, kun oot ollut sukilla, jotka sulle mieleiset <3 Ahdasmielisyyttä löytyy kyllä 🙁 Mutta just mietin eilen lukiessani Tikapuut rakkauteen-kirjaa sitä kuinka esim. lasten ilo ja riemu torpataan usein aikuisten toimesta – mutta näin voi käydä myös aikuisuudessa. Ja silti pitäisi nousta "barrikaadeille" siitä, että aikuisenakin on oikeus!

    • Ihan juuri tuo toisten ilo, se pitää tiettyjen ihmisten torpata, koska he eivät salli itselleen niitä asioita, joille he nauravat eli käänteisesti he tavallaan nauravat itselleen, oivaltamatta sitä.

      Ehdottomasti, meillä on oikeus olla omia itseämme. <3

  • Tervetuloa takaisin kotiin : ) Kylmää täällä on, mutta ihan varmasti rakkaiden karvatassujen näkeminen lämmittää sydäntä!

    Juu, on vuonna 199x joku tuntematon tyyppi baarissa Vaasassa mitätöinyt ihan täysin oman kivan fiiliksen kauniista kesäpäivästä ja sen tuomasta tunnelmasta. Tilasimme kaverin kanssa cocktaileja nuorina, nätteinä ja ruskettuneina, kun siihen jysähti joku parkettien typerys tokaissen minulle, että luuletko olevasi joku peppi pitkätossu ja nauroi räkäisesti… Aurinko oli tuonut kasvoilleni runsaasti pisamia, joista tämä tyyppi ei näköjään tykännyt. Et sellaisia ilonpilaajia ; (

    Kaikesta huolimatta rauhallista juhannusta joka niemen nokkaan ja torppaan!

    • Kyllä odotan jo kovasti ja arkirutiineja, niissä on jotain todella levollista. Nyt tuntuu myös, että on tullut kerättyä aurinkoenergiaa ja voimaa juuri siihen arkeen ja kylmyyteenkin. )

      Luuletko olevai joku Peppi Pitkätossu, siis apua, voi itku kun pääsisin edes joskus vilaisemaan näitä sammakoita viljelevien ihmisten mieleen, en vain tajua, enkä ikinä tule tajuamaan. <3

      Kiitos niin paljon ja sinä Heli sädehdit ja pisamat on ihania <3

  • Ole vain reippaasti ylpeä oma itsesi. Minusta on mahtavaa, kun joku uskaltaa pukeutua juuri niin söpösti/hauskasti/kivasti jne. kuin itse haluaa. Itse havahduin tänään siihen, että mennessäni työpaikan järjestämään sisäiseen koulutustilaisuuteen, olivat kaikki taas kerran pukeutuneet korrektisti. Itselläni oli armeijanvihreät housut, oranssi toppi, jonka päällä oranssi takkipaita. Jaloissani oli vaalenpunaiset kangastossut. Päälle heitin maiharityyppisen armeijanvihreän takin, jossa on pitsisomisteita. Lisäksi pakkasin Aarikan Allu-kangaskassiin vihkon, vesipullon, kännykän ja kynän. Erottauduin taas porukasta oikein kunnolla, mutta mitä väliä. Ainakin itselläni oli vaatteet, joissa viihdyn. Elämässä pitää olla väriä ja kivaa.
    Ihanaa loppulomaa ja ylenkatseita pilkkaajia kohtaan <3

    • Ihana ihana sinä ja justiinsa hyvä, työpaikkojen ja kaikkien piirien väripilkkuja tarvitaan. En muutenkaan ymmärrä, että suomalaiset puhkeavat kukkaan keväällä, mutta talvella ollaan niin synkissä väreissä ja joku on sitten kummajainen, jos piristää synkkää talvea pirteillä väreillä. Ihana asu sulla on kuule ollut, just täydellinen <3

      Kiitos niin paljon Mannilainen ja taas jaettu kokemus mitätöi pienen pieneksi oman kehittämäni pikkuvuoren,sukkavuoren. 😉

  • Tiedätkö mitä Tiia? Mun tekis just nyt mieli ampua sut kuuraketilla avaruuteen (koska tiedän, että olis sun lempparikulkuneuvo). Ihan vaan sillä, että ehtisit matkalla miettiä sitä, että todellinen Wonder Woman piutpaut välittäis jostain ulkoisesti täydellisestä pellavapukuperheestä, jonka vanhemmat todennäköisesti itsekin haluais mieluummin käyttää hassuja sukkia, mutta eivät uskalla.

    Mua on niin paljon kiusattu ja pilkattu lapsuudessa milloin minkäkin takia ja muutenkin tiedät mun lähtökohdat, joten tiedän, että omaa menneisyyttään voi aina halutessaan surkutella ja sääliä ja myös "kerjätä" sillä sääliä muilta (niinkuin itsekin tietyssä mielentilassa teen), mutta nykyisyyden kannalta se on täysin turhaa. Paljon parempi on olla oman elämänsä ihmenainen, joka tallaa valitsemiaan polkuja sellaisissa sukissa kuin itse haluaa. Pellavaperheet sensijaan joutuu tyytymään siihen mitä uskaltaa.

    Trust me <3

    • Hihi, ai että mua ihanasti naurattaa, sillä ei mikään voisi olla mieluisampaa ja ai miten hyvin mut tunnetkaan. <3 Hyvä herätys myös tuoskin, ettei Wonder Woman välittäisi moisista ja ehkä siksi Wonder Womania ihailenkin, koska on empaattinen, sydämellinen eli ei menettänyt herkkyyttään, mutta silti ah niin oikealiminen ja vahva. Menikö ufoksi nyt, mutta hei hyviä arvoja edustava sankaritar ehdottomasti, jonka sukkia kehtaa ehdottomasti pitää. Wonder Woman fanituskin voi olla syvempää, kuin päälle näyttää. 😉

      Mietin kovin tuota sääliä ja sen kerjäämistä ja mietin myös, näyttäytyikö tämä postaus jotenkin siinä valossa. Sukkaliinit on oikeastaan sivuseikka, vaan haluni oli herättää keskustelua pilkan syvimmästä olemuksesta ja miten herkästi lapsuuden traumat nousee aikuisenakin pintaan kohdatessa jossain vastaavassa tilanteessa. Kyseessähän on jonkinlainen kiusaamisesta johtuva trauma, mutta traumalla on merkitystä, trauma opettaa ja traumaa analysoidessa siitä voi oppia, vaikka tästä sukkapostauksesta voisi toki päätellä, etten ole oppinut oikeastaan yhtään mitään. Uskonkin, että oppiminen on portaat, välillä mennään alaspäin ja välillä taas muutama askel ylös, eli koko ajan opitaan jotain lisää itsestä.

      Mitä säälin keräämiseen tulee, olen aina ollut henkilö, joka itkee piilossa ja pahimmat surunsa aniharvoin jakaa edes läheisimmille, kokien, että ne kipeimmät asiat, jos niistä ei puhu, niitä ei edes ole. Juu kuulostaa oudolta, mutta omalla miehelle menee hermo, kun ajoittain sanoin, etten halua puhua asiasta. Kenties puhun, kun olen valmis. Tai olen jo riittävästi puhunut.

      Blogissa on tiettyjä asioita joista en voi puhua, koska asianomaiset ovat elossa, mutta vaikka isovanhempani ovat olleet aivan ihania, lapsuuteni ei ole ollut helppo ja joskus niin toivoisin, että voisin purkaa niitä täällä, olisi paljon kerrottavaa. Mutta se puoli pysyy pimennossa, mutta kenties purkautuu sitten näissä sukkapostauksissa, narsismin varjossa eläminen ja myös lapsuuskamuni kiusaaminen minua kohtaan. <3 Meidän joskus täytyy laittaa yksäriä, koska on tunne, että vaikka on paljon eroavaisuuksia, on paljon samankaltaisuuksia.

      Tuo loppukaneetti "pellavaperheet sensijaan joutuu tyytymään siihen mitä uskaltaa". Kiitos tuli tarpeeseen, kenties olenkin sitten kuuraketilla matkustava oman elämäni Wonder Woman. Ihana Annukka, halauksia <3 Yes and I trust you, more than you know <3

  • Tilanteesi kertoo vain sen, että toinen perhe ei olekaan täydellinen, vaan he ovat ilkeitä ihmisiä. Kenenkään ei kuulu käyttäytyä noin. Sun sukat on sun juttu, älä anna näiden tyyppien pilata sun juttua. Kyllä mullekin on naureskeltu ja kyllä se tuntuu hetken pahalta. Me kuitenkin ollaan parempia kuin nuo naureskelijat, koska me ei kyllä naurettaisi toiselle ihmiselle.
    Ihanaa keskiviikkoiltaa ihana wonder woman Tiia <3

    • Mun sukat on niin mun juttu, koska ne tekee omasta elämästäni paljon hauskempaa ja sehän riittää. 🙂 Jos perhe ei myöskään häpeä, ei kenenkään muunkaan kannata myötähävetä puolestani.

      Samaa aina ajattelen, ettei se pilkka sitten lopullisesti kuitenkaan osu, sillä pilkka kertoo pilkkaajasta, ei meistä. <3

      Ihana ihana Outi ja kauniita unosia sinne <3

  • Onneksi täydellistä ihmistä ei ole…☺. Monta kertaa ns. täydellisen julkisivun takana voi olla alkoholismia, väkivaltaa henkisellä tai fyysisellä puolella, huono parisuhde tms..mutta hinnalla millä hyvänsä kulissit pidetään. Eikö olekin ihanaa olla oma inhimillinen itsensä ja nauttia elämästä juuri sellaisena ainutlaatuisena ihanuutena kuin on kukin tavallaan. Tuo sukksjuttu on monellakin tavalla tuttu joko omalle kohdalle sattuneena tai juurikin lasten kautta. Vielä nykypäivänäkin esim.koulussa siihen törmää jopa opettajien puolelta. Tai työkaveri voi silmäillä toista työkaveria merkitsevästi mikä on todella moukkamaista Mutta ajattelen asian niin että hänellä on kobin pieni ja ahdas maailma tai hänellä on tällainen täydellidyyden illuusio omasta itsestään. Sukat on tosi söpöt ja mikä on ihanampaa kuin tassutella pehmeissä sukissa aina silloin kun huvittaa. Harmittaahan tuollainen käytös tosiaan hetken meitä aikuisia mutta lapsen ja nuoren mieleen alentuva tai pilkallinen käytös jättää ikuiset jäljet.😗🤗

    • Anteeksi, että vastaaminen kesti. Vihdoin Kreikan reissun ja Juhannuksen jälkeen läppärillä. 🙂

      Niin oikeasti ei pitäisi yhtään ottaa edes itseensä, se typeryys on kyllä siellä toisessa päässä. Aina on ihmisen, jotka kokee, että meidän kaikkien tulee olla tietyn standardien mukaisia eli heidän standardien.

      Ihanaa uutta viikkoa Ansku <3

  • Mä en kyllä ymmärrä, miksi ihmisten pitää olla niin ilkeitä? Jos se toiselle nauraminen tekee itsensä paremmaksi, niin tuskinpa vaan! Tulee mieleen kouluajat, sillä silloin lapset käyttäytyy tuolla tavoin. Noh, ehkä ne oli jääneet sille tasolle:D
    Älä välitä ja paina taas vain villasella. Toivotan ihanaa juhannusta, kun kotiudutte maailmalta!:) <3

  • Heti tuli vain fiilis, että ovatpa he reippaasti meitä alemmalla tasolla. He luulevat olevansa päästä varpaisiin hienoja ja toisia parempia mutta ennen kaikkea hienous lähtee käytöstavoista ja muiden huomioon ottamisesta. Jos käytöstavat ovat kuin kaatopaikka niin ei sitä kaatopaikkaa koristella hienoilla roskapusseilla.
    Muistapa Tiia ihanuus, että se nauruntirkahdus oli vain noiden kahden pienisieluisuutta, täällä blogissa on satoja/tuhansia ihmisiä jotka aidosti sinusta ja sinun söpöistä sukista tykkää. Halit muruseni ja ihanaa juhannusta.

    • Sepä se, se aito "hienous" jos sitä nyt hienoudeksi voi kutsua, noh sivistys/sydämen sivistys, ei molli, eikä naura muilla vaan on hyväksyvä. <3

      Niin mieltä lämmittävä kommentti, kiitos samoin ihana ihana Nanni <3

  • En voi sille mitään, mutta kun näen tuollaisia 'täydellisesti'pukeutuneita perheitä, niin minusta se on jotenkin naurettavaa. Asuin kerran pienessä kaupungissa, missä iltaelämässä tein havainnon, että suurimmalla osilla naisista oli samantyyliset vaatteet, hillittyä beigeä, pastellia, ruskeata ja pitkävartiset (tietenkin ruskean sävyä) saapikkaat. Miehilläkään ei ollut mitään silmiinpistävää päällänsä. Kaikki tietenkin merkkivaatetta (tai kopiota niistä, en tiedä). Se oli tylsää.
    Itse rakastan värejä (oli mulla semmonen harmaa kausi välissä, lyhyt sellainen). Pienenä muistan kun olin saanut äitini ostamaan mielestäni ihanat talvikengät, joissa oli neonpinkit nyörit. Muistan kun niistä sain tirskuja osakseni ja jotkun pojat yrittivät haukkua. Kyllähän se pahalle tuntui vaikka mulla oli silloin sen verran paljon kavereita, ettei kukaan uskaltanut enemmän panetella.
    Tässä iässä en jaksa enää hirveásti välittää tuommoisista.
    Ulkonäköön kohdistuvat naurut ovat sitten eri juttu…

    Hyvin kirjoitat, alankin seuraaamaan jos vain saan 😉

    Terveisiä Rhodokselle!

    ps.HIENOT sukat

    • No onhan se himppasen koomista, että kaikki pukeutuu samoin. Juu nyt sitten voi ketale itsekin sorrun vallan arvosteluun, mutta ei meidän perheessä kukaan näytä samalta, jokainen pukeutuu oman tyylinsä mukaan. Jotenkin tuli tunne, että tässä on nyt tilanne, jossa nainen päättää koko perheen pukeutumisen. Voin olla täysin väärässä ja saman henkiset ihmiset ovat löytäneet toisensa ja tytär on saanut vaikuttimet vanhemmiltaan. Joten niin tai näin, mutta hassu tilanne kuitenkin ja pieneen hetkeen kulminoitui monta asiaa. 🙂

      Anteeksi, että kesti näin kauan vastata, kun tulimme Kreikasta yöllä, pakkasimme nukkumattoman yön jälkeen kimpsut ja kampsut ja menimme mökille. <3 Täällä ollaan ja kiitos niin paljon, jos jäät seuraamaan TSirkku.

      Kiitos ja aurinkoa uuteen viikkoon <3

  • Mä en kyllä ymmärrä, että miksi jotain kiinnostaa toisen sukkavalinnat tai että niille naureskellaan ikävällä tavalla. Luulisi olevan elämässä mielenkiintoisempaakin tekemistä kuin kytätä toisten valintoja. Älä noista välitä!

    Ja voihan se olla, että nauruntirskahdus ei ollut ikävällä mielellä. Minua olisi saattanut naurattaa tilanne, että mies kiskoo vaimolleen Wonder Woman sukkaa jalkaan – "making a Wonder Woman" 😀 😀

    • Hihi juu ihan todella hyvä pointti, ehkä tilanne oli naurettava itsessään. Noh oli niin tai näin, niin toisten kustannuksella ei saa nauraa, joten lopputulema on miltei sama. Mut on ne komeet sukat, hehe. 🙂

  • Minä olen kanssa ihminen joka omistaa hassuja sukkia,hattuja,paitoja jne. Naurajista ei kannata välittää. Jokaisella oma tyyli ja persoona.Jospa nämä salaisesti kadehtivat kun itsellä ei ole pokkaa laittaa hassuja sukkia.

    • Hihi kenties se Nina on niin ja jatketaan valitsemallamme linjalla ja ei me naureta muille, eikä myöskään muiden tylsyydelle, hehe, voihan tuon asian niinkin päälaelle meinaan kääntää. <3

  • Taisivat olla näitä "kaikkea muuta voi ostaa, mutta ei käytöstapoja" -ihmisiä, joiden oma imago oli rakennettu tarkkaan ja kumpusi epävarmuudesta.

    Varmasti raskasta olla rypyttömän pellavan täydellinen – sehän on miltei mahdotonta 🙂

    Hyvä kirjoitus <3

    • Voi olla, sillä ihailen ihmisiä, joilla on ns. ulkonäkö aina koossa ja mietin aina miten he pystyvätkin pitämään ulkoisen habituksen niin siistinä. Ihailtavaa, jos vaan käytös kulkee käsi kädessä. <3 Mutta varmaan työtäkin vaatii.

      Kiitos paljon Marianna ja anteeksi, että vastaaminen on meinannut mennä vallan ohi.

  • Yritän miettiä, että mitä nauramisen arvoista on sukissa. Ei mitään. Ite haluaisin käyttää "lapsellisia" sukkia, mutta mikään ei tunnu kelpaavan mulle tai sitte en oo vaan löytäny mulle sopivia. Ihailen sinussa sitä, että käytät niitä sukkia ku haluat ja niitä pinkkejä paljettiuggeja ja oot vaan mikä oot. Ite teen töitä sen kanssa, että uskaltaisin päästää sisältäni irti sen Lauran, joka tahtoo pinkkiä ja paljetteja ja hassuja sukkia ja huumoripaitoja jne. Oot ihana, Tiia, just tommosena ku oot! <3

    • Ehkä ikä auttaa, että voi vaan olla mikä on. Pelko mitä muut ajattelee on ollut joskus jopa hallitsevaa ja onneksi iän myötä tullut fiilis, ihan sama. Mutta ei se kuitenkaan sitten loppupeleissä ole ihan sama, jos päin näköä nauretaan, niin se kyllä hieman kirpaisee ja ihan varmasti ketä tahansa, ihmisiähän me kaikki.

      Eli ala sinäkin vaan pitämään just sellaisia vaatteita mitä halua, aika harva niitä loppupeleissä kommentoi tai niille nauraa ja se yksikin nauru toki tuntuu joukkonaurulta.

      Ihania kesäpäiviä ja anteeksi, että vastaaminen meinasi mennä ohi. Ei kannattaisi julkaista kommentteja, silloin kun on jossain menossa.

  • Kivat sukat kertovat ihmisestä pelkästään hyvää, ainakin mun aviomiehen mielestä 🙂 Hän näki minut ensi kerran vaalean sinisissä raitasukissa jossa oli kissankuvia ja ajatteli, että tuon ihmisen täytyy olla myös luonteeltaan ihana ja itsevarma. Siitä lähtien en ole enää jaksanut miettiä mitä muut ajattelevat, kieltämättä, lapsellisesta sukkamaustani. Omistan myös kurahousut ja varrelliset topparukkaset (lapsuudestani), joita muut varmasti pitäisivät lapsellisina, minä käytännöllisinä, vedenpitävinä/lämpiminä. Nuo sun sukat on muuten ihanat 😉

    • Ihana aviomies sinulla ja omakin hellyyyttävän sydämellisesti naureskelee, vaikka ei kyllä ikinä moisia laittaisi omiin koipiinsa 🙂 Miehesi on myös viisas ja hyvin analysoinut, huomannut heti, että tässä on poikkeuksellinen nainen. <3 On aika surullista, että kaikki kukat saa kukkia, ihmisen tulisi olla standardipakkaus ja jos ei sitä ole, naureskellaan. Kaikki tämä on varmasti ihmisten omaa sisäistä pelkoa ja häpeää siitä ja kateuttakin, etteivät he uskalla olla rohkeita omia itseään.

      Ihanaa kurahousut ja käsineet, ennemmin paikat lämpiminä, kuin niin että kaikki vaatteet märkinä ja kurja olo!

      Kiitos sukkakehuista, olin tänään koiralenkillä mekossa, crocseissa, joissa heiluu lasten laittama Dora hahmo ja nuo sukat, katselin alas jalkoihini ja itki hetkellinen häpeä, nimittäin ajelemattomista koipikarvoistani. 😉 Lenkin jälkeen menin heti ja ajelin, vaikka muutoin tuntui, että vallan hyvä lenkkiasu oli, mukava jne.

      Ihanaa päivää ja kiitos tästä erittäin sydäntä lämmittävästä hyvän mielen kommentista, vaikutat ihmiseltä, joka on ilo tuntea <3

Vastaa käyttäjälle Katja - Tässä ja Nyt Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud