Mikä ärsyttää somessa?

Olen somemaailman hullutuksia miettinyt useammat kerrat ja pohtinut mitkä asiat ärsyttää myös ihan hulluna somessa ja kyllä sorrun osaan niistä ihan itsekin, eli olen ärsyttävä tyyppi ihan yhtä lailla. 🙂




Yksi on Instapuolen unfollaamiset, ihan sairaan ärsyttävää. Aletaan seuraamaan ja jos saadaan minut seuraamaan, unfollataan meikäläinen samointein. Instaan liittyessä en edes aluksi oivaltanut, ettei unfollaaminen ole niin dramaattinen asia instassa, kuin kaveruuden purkaminen Facebookissa, jossa kaverin poislaittaminen vastaa pientä somemaailman avioeroa. 

Toki olen saanut pieniä sydämen tykytyksiä instagraminkin puolella, kun unfollaaja on ollut hyvä ystävä tai sukulainen, jonka kukka-ja maisemakuvia olen jaksanut itse katsella yhtälailla päivät pääksytysten ja sitten esimerkiksi minun Starbucks kahvimukit ovat käyneet toista nyppimään. Kyllä näin olen totuuden nimessä kuullut unfollauksen syyksi, vaikka kaikkihan me tiedämme, että se perimmäinen syy on monesti ihan jotain muuta. Kaikilla meillä on kiinnostuksen kohteet, mutta minusta sukulaisia ja kamuja seurataan ihan jo kannustuksen, ystävyyden ja sukulaisuuden vuoksi. Kunhan ei ala tissikuvia tai muita ulokkeita instaseinälleni rönsyämään, olen aika uskollinen seuraaja, enkä taatusti unfollaa ensin.




Yksi mikä ottaa erityisesti Facebookissa uteliasta aatua kupoliin, on tiedon heruttajat. Annetaan infoa onnistumisista, mutta ei kerrota mikä se onnistuminen on. Sillähän saa minut vallan uteliaaksi ja muun kansan, mutta heruttelija pidättäytyy salaperäisenä, eikä kerro mitä tuulettelee. Heruttelija antaa illuusion, että hänen elämänsä on tavallista ihmeelliseempää. Joskus on muuten käynyt niin, kun tilannetta on jäänyt seuraamaan, ettei heruttelija ole koskaan kertonut mikä se suuri uutinen oli ja siinä kohden olen jäänyt pohtimaan, oliko salaperäinen vihjailu enemmän puhetta, kuin tekoja? Jos joku asia ei ota onnistuakseen voi minusta siitäkin kertoa, se tekee ihmisestä vain inhimillisemmän. 




Ymmärrän hyvin, kun laitan Instaan naamakuvani, niin silloin tapahtuu aina miinuspuolinen unfollausketjureaktio ja katoaa jonkin verran seuraajia, onhan naamani jo kohta viiskymppinen eli ei kovin mediaseksikäs. Tämän raadollisen seikan olen sisäistänyt ja silti silloin tällöin jaan nassukuviani, koska minusta on kiva, että Instagram tili on personoitu. 

Silti hämmennyn tileistä, joissa ei ole mitään muita, kuin naamakuvia ja olen hullunlailla yrittänyt pähkäillä niiden sanomaa, sillä aivan ehdottomastihan kyseessä on jonkinlainen itseilmaisun muoto. Mutta miksi laittaa vain omaa naamaansa, no miksi laittaa joka pv kahvimukikuvia, voisi joku kysyä minulta, eli ei en tuomitse, en vaan ymmärrä. Tästä päästäänkin siihen oman sukupolven kasvatuksen seikkaan, ettei itsestä saa pitää hälyä ja on itserakasta liikaa kuvata omaa nassua. Oikeastihan se voi olla minäkuvan kannalta jopa tervehdyttävää, omista kasvoistaan voi oppia jotain uutta. Eli tämäkin ennakkoluulo kumpuaa jostain omista lapsuuden traumoista.




Uskon vahvasti, että eipä aikaakaan, kun kouluihin saadaan erilaiset sometunnit ja ties mitkä lie avaruudelliset sirutkin aikanaan istutetaan aivoihin, joita jokainen sirun omaava voi säädellä, miten paljon antaa itsestään someen. Some on pian jokaisen ihmisen käyntikortti ja tulevaisuudessa jokainen ammattialue somettaa menestyäkseen. 

Siitä olen vanhanaikainen, että ihmiset saavat olla vaikka kuinka bikineissä ym, mutta sellaisia pornahtavia tissikuvia, joissa tissit oikein loikkaavat päivät pääksytysten silmieni eteen, alkavat ne kieltämättä ärsyttää. Tälläisen tissityypin olen unfollannut, myönnän sen. 




Kaikenlainen normaali meininki kiinnostaa, oli se mitä tahansa ja mielestäni kenenkään harrastus ei ole kyseenalaistettavissa, ei kahvimukit ole sen vähäarvoisempia, kuin puutarhakuvat, treenikuvat, kokkauskuvat jne. Kukaan ei voi määrittää mikä toiselle on tärkeää, sillä jos siihen lähdetään, kadottaa oikeastaan kaikki merkityksensä ja päästään jo siihen ultimaaliseen kysymykseen ”mikä on elämän tarkoitus”. Elämän syvintä olemusta kun miettii, ihan kaikki alkaa tuntua naurettavalta muurahaisperspektiivi pipertämiseltä.  




Luin taannoin hyvän jutun, joka nyt kyllä vallan sivuaa tätä aihetta, mutta jutun ydin meni kuitenkin näin, jos taikoo elämästään pelkästään lumetta, niin arjesta tulee jätettä. Mielestäni tuossa suurinpiirtein noin menneessä lauseessa on paljon järkeä siinä kohden, ettei someen saa kadota, eikä harhaantua todellisuudesta. 

Katsojana ei saa luulla, että toisen ulospäin antama somekuva on totta, itse ei saa myöskään harhaantua, elämään omaa elämäänsä kohokohtien kautta. Noin muutoin on nautinnollista katsoa taiten tehtyjä instatilejä, joissa kaikki on kaunista ja koenkin kyseisten sivujen olevan tämän päivän taidetta. Mutta meidän aikuisten on hyvä muistuttaa lapsillemme, ettei somessa kaikki kaunis mikä kiiltää, ole aitoa.




Luonnollisesti jokainen valitsee minkälaista taidetta haluaa katsella ja jokaisen instatili ja seurattavat ovat henkilön oma asia. Aidosti unfollaamisestakaan ei tarvitse hakea piilotettuja tarkoituksia, jos joku vaikka haluaa vain katsoa kukkien kuvia on hänellä siihen oikeus. 


Somemaailmasta on tullut tietynlainen kupla, hiekkalaatikko, jossa me eri ikäiset temmellämme, välillä suoriutuen paremmin ja välillä huonommin. Kerran eräs Facebook kamuni huusi seinällään ”häntä on alkanut raivostuttamaan, kun eräät ihmiset eivät koskaan tykkää mistään hänen jutuistaan ja hän itse pyrkii kannustamaan aina muita”. Mietin silloin hetken jopa, että onpa aavistuksen noloa paljastaa itsensä noin ja kertoa olevansa riippuvainen tykkäyksistä. Toisaalta facebook kamuni veto oli aika aito ja rohkea ja hän heitti ilmoille hyvän kysymyksen?

Sen jälkeen olenkin miettinyt, että minullakin on kavereita, jotka eivät koskaan tykkää mistään jutuistani ja on myös sellaisia kamuja, jotka saattavat tykätä Samun ja lapsen kuvista, mutta eivät koskaan onnistumisistani. Jäin tuota asiaa hieman jyvittämään ja kyllähän some voi olla myös kateuden ja ei kannustavuuden kuvajainen joidenkin ihmisten luonteesta, mutta mitä se erityisesti voi olla, on väärinymmärrysten pelikenttä. 



Tästä syystä some ei voi koskaan voittaa todellista kasvotusten ihmiskohtaamista, aitoa keskusteluyhteyttä, sitä seikkaa miten ilmeet ja eleet kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa. Ihminen on kokonaisuus ja some on vain palanen ja vaikka some välittää meistä ihmisistä paljon, voi riippua täysin omasta päivästä miten itsekin somen ja toiset ihmiset tulkitsemme. Jos minulla sattuu jonain päivänä olemana kahvikuppi hieman vinossa, niin saatan nähdä ärsykkeitä joka puolella, kun toisena päivänä en huomaa niitä laisinkaan. Some onkin monesti harhainen oman mielen tulkinta muista ihmisistä tai jopa toisen somettajan luoma illuusio omasta itsestään. 





Joten aion jatkossakin tuutata someen kahvimukikuviani, koska yksi asia on ainakin varmaa, meillä on yksi elämä ja jokainen saa sen viettää parhaalla mahdollisella tavalla, niin somessa, kuin kasvotusten. Lisäksi jos alkaa liikaa laskelmoida ja miettiä tykkääkö muut, katoaa kaikesta ilo. Yritän myös sisäistää sen, että se parhaalla mahdollisella tavalla myös tarkoittaa sitä, että jotakuta ei kiinnosta pätkääkään meikäläisen kahvimukit, mutta minun sydän ja mieli voi kuitenkin vilpittömästi kiinnostaa, ystävyys ei ole somekaveruudesta kiinni. <3 




Mikä sinua ärsyttää somessa, samaistuitko? Onko kirpaissut, kun joku on päättänyt Facebook kaveruuden tai unfollannut instassa, vai onko sellainen merkityksetöntä ja on turhaa yliajatella ja harhakuvitella someystävyyden päättymisestä mitään, onko joku ihmistyyppi, joku joka vaikka aina leuhkii onnistumisillaan, mutta ei ole suuruutta koskaan tykätä sinun onnistumisista? 




(Tällä kertaa en halunnut käsitellä somekiusaamista, koska siitä olen kirjoittanut jo niin monesti tai en paneutua niin kovin tapaukseen, joka on tällä viikolla harmittanut somessa:


Oletteko lukeneet Petteri J. Järvisen tapauksen. Mikä ehkä eniten kyseisessä tapauksessa harmittaa, että ensin Petteri julkaisee lentokoneessa kuvan henkilöstä joka istuu hänen vieressään ja jolla on ylipainoa, tämän jälkeen julkisuusryöpyn jälkeen pyytää tekoansa anteeksi, saa kommentin, että miten Petteri koet noin muuten meidät omat ylipainoiset kollegasi, joiden vieressä joudut istumaan, johon Petteri vastaa, ”mutta he eivät tunkeudu istuimelleni”. Eli jeps Petterin anteeksipyyntö ei ollut vilpitön ja Petteri meni ja astui omaan miinaansa toistamiseen… Olisi aika tärkeää muistaa olla ottamatta kenestäkään toisesta ihmisestä epäedukkaita kuvia someen, saatikka silloin, kun kyseessä on oman paremmuuden nostaminen ja toisen ihmisen pilkkaaminen. Ihmiset todellakin voivat kadottaa itsensä somessa ja harhautua ylilyönteihin herkemmin ja kadota omaan ”suuruuteensa”. 



Alla oleva laatufoto löytyi taas kameran uumenista. Eli tälläisiä kuvia ei ilman kuvassa olevan henkilön lupaa saa tuikkailla someen. Ollaan hyviä toisillemme, somessa voisi olla hyvin samanlaiset pelisäännöt, kuin kasvotusten, niillä pärjää pitkälle. 🙂 Kivaa lauantaita <3











107 thoughts on “Mikä ärsyttää somessa?”

  • Jokainen laittaa kuvia mitä haluaa ja niistä saa tykätä tai olla tykkäämättä, näin itse ajattelen. Tykkään yleensä kauniista kuvista istassa, mutta kieltämättä liian sliipatut osaan jo tajuta feikeiksi:) Tissikuvat ovat vähän että What ja Why?? Mutta ei niistä sen enempää:D Kasvojani en kamalasti halua kuvata, koska mä en osaa olla kuvissa ja ehkä tän mallin parasta ennen päivä on mennyt jo:D
    Muakin ärsyttää noi tyypit, jotka haluaa seurata ja kun alat seuraamaan, niin ne häipyy. Mutta kiitos neuvojen, taisi olla sun, näen ketkä lähtee, joten bye bye ja mäkin lähden:) On tää vähän hassua. Ei kuitenkaan kannata miettiä liikaa, tää on vain some-elämää!
    Jatketaan samaan malliin ja jos en ole ennättänyt tykkäämään sun kuvista viime aikoina, niin olen ollut ompelimossa ja kolttua on pukannut tuutista ulos niin että:D Mutta mä yritän pysyä ajan tasalla taas. Nyt lähden terassia maalaamaan. Kutsu kävi)Ihanaa päivää <3

    • Ihan samaa mieltä, paitsi niitä ryntäitä en oikein kestä, mutta toki niitä saa laittaa, ei minun tarvitse seurata niitä. 🙂

      Juu sama homma, parasta ennen on vaan mennyt, minkäs sille tekee. 🙂

      Juu kuule en todella meinannut sinua tai asiaa noin, vaan sitä, että on joitain ihmisiä, jotka eivät koskaan, eivät siis ikinä, eivät niin monen monen vuoden aikana, olen tykännyt mistään jutuistani. Eli se hämmentää.

      Ihanaa päivää M <3

  • I feel you…

    Äkkiä kirjoitan, vauva nukkuu ja Aksu tulee kohta. Monesti haluaisin kommentoida, mutta ei vaan oo aikaa (muka?). :/

    Rakastan sun kahvikuppikuvia ja kaikkia muitakin! Mut saman oon huomannu ja sen takia en enää seuraakaan kaikkia jotka alkaa ensin seuraamaan minua. Sen oikeastaan näkee jo profiilista, että kuka on vaan kalastelemassa itselleen seuraajia ja tykkäyksiä.

    En myöskään harrasta "likes for likes", koska haluan, että mun kuvista tykätään oikeasti, eikä ainoastaan vastapalveluksena. En ymmärrä haamuseuraajien haalimista, onko se oikeasti niin hienoa, että on vaikka 10 000 seuraajaa, jos kuvista kuitenkin tykkää vain muutama kymmenen tyyppiä?

    Tykkään kuvista mistä tykkään, aina enkä ymmärrä kaikkien kuvia – jos ruoka näyttää oksennukselta tai kuvasta ei saa mitään selvää, niin en tykkää siitä vaan sen takia, että kuvaaja olis mun kaveri. Myönnän lakanneeni seuraamasta paria tyyppiä sen takia, että tuli liikaa peilin edessä otettuja kiemurteluselfietä… ei vaan kiinnosta. Mut ei tätä pidä ihan näin yksioikoisestikaan ottaa, jos en oo jostain kuvasta tykänny, niin voi olla, etten ole edes nähnyt sitä. 😀

    Muahan myös on instassa lakannu seuraamasta kavereita ja tuttuja, muista oikein kunnon (viis kaveria) kadon, kun kaks vuotta sitten Dallasin reissulta postasin vissiin vähän liikaa kuvia. 😀 Joillakin kun on näitä sääntöjä, että kuva päivässä ja itse eivät laita muita kuin naamakuvia…

    Facen kavereista en jaksa enää ottaa murhetta, jos joku poistaa, niin ei se mikään oikea kaveri ollutkaan. Oon itsekin jossain vaiheessa käynyt kaverilistani läpi ja poistanut kavereista kaikki entiset koulu/työkaverit, jopa sukulaiset, joiden kanssa ei mitään yhteyttä pidetty, eikä edes tykkäilty puolin ja toisin. Rupesin vaan miettiin, että haluanko noiden lukevan ja näkevän mun elämää, kirjoitan välillä hyvinkin henkilökohtaisia pohdintoja.

    Koska on tosiaan niitä, jotka tietää kyllä kaikki sun tekemiset, mutta eivät ikinä tykkää tai kommentoi mitään. Sitten hieman ihmetyttää myös yksi kaverini (oikea) joka instassa tykkää vain Onnin kuvista, ei mistään muusta. :O

    Nyt Nellukka heräilee, pitää mennä. Ihanaa viikonloppua koko teidän ihanalle köörille! <3 Äläkä koskaan ikinä muutu Tiia!

    Sanna

    • Sanna kiitos kommentista ja mielestäni omaat hyvät ja terveet periaatteet ja juuri sellaiset, että noin toimit normielämässäkin. 🙂

      Miltei kirjoitin tähän postaukseen aiheen somepakosta eli olla kamu jonkun toisen mieliksi, mutta tämä postaus muutenkin levisi, jo kuin pullataikina, niin jätin sen pois.

      Just jännä tuo, että tykkää vaan Onnin kuvista, mutta ei mistään muusta, siitä tulee olo, että valikoi tarkkaan mistä tykkää. Systemaattisuuden hiljakseen kyllä somessa huomaa, vaikka sitä ei itse tarkkaan edes seuraisi, jossain vaiheessa siihen alitajuisesti alkaa kiinnittämään huomiota. 🙂

      Kiitos niin paljon Sanna ja kiitos kun seuraat instassa ja täällä <3 Ihanaa viikonloppua <3

  • Olipa hyvä kirjoitus, mainiota pohdintaa. Instassa ärsyttää juuri nuo tyypit, jotka lopettavat seuraamisen heti kun alat heitä seurata. Tai lopettavat seuraamisen siihen paikkaan, jos en alakaan vastavuoroisesti heitä seurata. En halua katsella jatkuvia selfieitä tai varsinkaan hämähäkin kuvia, tms, joten en yksinkertaisesti "seuraa jos sinä seuraat". Seurailen vain itseäni kiinnostavia tyyppejä. Joka päivä melkein joku venäläinen hypermarketti tai vastaava alkaa seurata mua, ja häipyy vähin äänin vuorokauden sisällä pois jos en sen seuraajaksi ryhdy. Olenko julma ja toiminko some/instaetiketin vastaisesti, jos en seuraa kaikkia jotka mua seuraa? Tästä tuli nyt sekava ja pitkä riipustus, mutta tajuat ehkä pointin. 😀 FB:ssä on muutama kaveri lopettanut "kaveruuden", yhden kohdalla se sattui, muista ei niin väliä. Aurinkoa sinne päin!

    • Juu nuo hypermarketit, saatan aloittaa itse takaisin seuraamaan, jos on kivaa kosmetiikkaa tai jotenkin ihania kuvia, siis yrityksiä, muuten välttelen enemmän yrityksiä ja seuraan ihmisiä tai no riippuu juuri tapauksesta. 🙂

      Et ole julma ja en minäkään seuraa, sellainen olisi mahdotonta, ei sitä kaikkien seuraajiensa kummallisia kuvia vaan halua katsella, koska sitä ínstassa on kyllä todella todella kummallisia kuvia myöskin. 🙂

      Juu jonkun kohdalla se facebook ystävyyden loppuminen sattuu enemmän, kuin toisten. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Liiolii <3

  • Instassa ainakin minulla menee ja tulee seuraajia. Alussa tuntui pahalta, kun joku poistui. Nyt jo ajattelen sen vaan kuuluvan asiaan. Mun kuvat ja jutut on aika suppeita, kun vaan kotona pysyn. Ymmärrän toki, että samoista nurkista otetuista kuvista häipyy mielenkiinto.
    Itse seuraan laidasta laitaan. Vaikka itse en matkusta, seuraan monia matkajuttuja. Saan ilmaisen matkan kuvien ja videoiden avulla, ai minäkö pihi. Minusta some avartaa, kun huomaa, kuinka monella tavalla voi elää ja käsitellä eri asioita. Ärsyttävistä asioista pääsee eroon likkauksella, joka ei live-elämässä onnistu.
    Täällä on soutuhuuma kylillä korkealla. Mä seuraan somen kautta välillä ja nautin hiljaisuudesta täällä pikkujärven rannalla. Elämä on jees
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    • Juu se kuulu asiaan, vaikka ajoittain vaikuttaa oudolta. Siis sellaiset, jotka saavat minut seuraajakseen ja lopettavat heti. Tai ne jotka alkavat seuraaman koska on koiran kuva ja sitten lopettavat, kun tulee kissan kuva. Kyllä minä itse selaan instatiliä tarkemmin, että minkälaisia kuvia siellä noin kokonaisvaltaisesti on. Jollain voi olla kiva tili ja sitten siellä onkin jotain noh niitä ulokkeita ja huh onneksi en alkanut yhden kuvan perusteella seuraamaan. 🙂

      Sama on ihanaa seurata matkakuvia ja rakastan todella paljon ruokakuvia eli niitä tykkään kovasti seurailla, vaikka itse en juuri sellaisia instaan laitakaan, koska teen niin rumaa ruokaa. 🙂

      Ihan sama juttu, some tai hiljaisuus, kumpaakin sopivasti, niin on hyvä tasapaino. <3

      Ihanaa viikonloppua Marketta 🙂

  • Okei. Olet oppinut uuden sanan: Unfollaaminen. Vähempikin toisto sanalle riittäisi. Miksi et käyttäisi suomenkielistä sanaa sen sijaan? Vieraskielisten sanojen haltuunotto ei vaikuta hyvältä tekstissä, jota kuitenkin suoltaa ihan tavallinen tallaaja.
    Tautofoniaa saattoi olla enemmänkin kuin muutama sana parissa ekassa kappaleessa. En jaksanut lukea enempää.
    Arvaan, että sanoisit tähän: "Jaksoit kuitenkin kommentoida".

    • Tarkoitat varmaan tautologiaa, koska tautofonia tarkoittaa ihan eri asiaa ( sillä tarkoitetaan samankaltaisesti ääntyvien sanojen tarpeetonta toistumista) tautologia taas tarkoittaa nimenomaan saman sanan toistamista.

      Kannattaisi aina varmistaa omat argumenttinsa ennen kuin lähtee tuomitsemaan muita. 😉

      Minna

    • Miksi anonyymi itse ei käyttänyt mieluummin suomenkielistä sanaa "toistaa" sivistyssanan sijaan? harmillista vielä, että se sivistyssana meni pieleen, kuten Minna ystävällisesti korjasi.

      Mitä sanaan "unfollaaminen" tulee, niin juuri siksi ettei se ole uusi sana, eksyi se puhekielestä tänne blogiinkin. Käytössäni oleva Unfollowers palvelu johti varmasti vierasperäisen sanan käyttämiseen oikeastaan edes asiaa sen kummemmin ajattelematta. Kuten anonyymi itsekin käytti vierasperäistä sanaa "okei": on englannin kielestä tunnetuksi tullut ilmaus, jolla halutaan ilmaista hyväksymistä, asiantilan hyvää laatua tai sitä, että kaikki on kunnossa.

      Käytin myös lauseessa useampaan kertaan sanaa "seuraaminen", joten unfollaaminen ja seuraaminen sanoina tasapainottelivat keskenään.

      Anonyymi ei kuitenkaan puuttunut tuohon "seuraamis" sanan toistamiseen, vaan ymmärtääkseni anonyymiä juuri ärsytti vieraskielisen sanan käyttäminen? Seikka joka itseänikin ärsyttää sellaisissa tapauksissa, että vieraskielisen/sivistyssanan ilmaisijalla on tarkoitus tärkeillä tai nostattaa itseään? Joten siksi kuulostaa ristiriitaiselta viljellä sivistyssanoja omassa kommentissaan ja samalla moittia vieraskielisiä sanoja, joista jälkimmäisen johdannainen tosiaan se sana "okei" myöskin on.

      Hauskaa kesää kuitenkin ensimmäiselle anonyymille. 🙂

      Minnalle kiitos tarkennuksesta ja olen siinä samaa mieltä, että silloin kun aletaan puuttumaan toisen tekstiin, niin kannattaa pitää huolta, että se oma teksti on kaikinpuolin oikeinkirjoitettua ja se on myös mietitty loppuun asti. Ettei joudu astumaan omaan miinaan ja eikä vaan kerran, vaan useamman kerran ja näin koko palautteen antaminen vesittyy.

      Ihanaa kesäviikonlopun jatkoa Minna

    • Tämä on Tiian oma henkilökohtainen blogi ja hän kirjoittaa mitä itse haluaa ja käyttää sanoja mitä itse haluaa , ei ole sääntöjä. Jos sua kiinnostaa kommentoida niin viikkolehtiä voit vaikka ruveta arvosteleen kun siihen sulla on vähä niinku "oikeus" kun olet siitä sentään maksanu , vai mitä ;)( ironiaa)

    • Kiitos Ulrika kannustuksesta. Kun blogi on julkinen, niin se herättää paljon mielipiteitä ja mielipiteet ja rakentava palaute on toki aina tervetullutta. En tosin vielä koskaan ole tainnut saada puhtaan rakentavaa palautetta. Aina on jollain tasolla henkilökohtaisuuksiin menty tai oltu osittain alentavia. Harmillista, sillä kyseisestäkin palautteesta tavallaan otan kopin ja itseänikin ärsyttää tietynlainen briljeeraaminen ulkomaankielisillä sanoilla, mutta tosin yhtälailla ärsyttää sivistyssanojen käyttö, etenkin väärinkäyttö.

      Hassuinta kyseisen anonyymin kommentissa oli, että hän itsekin käytti englanninkielistä puhesanaa "okei", "unfollaus" on tänä päivänä täysin puhesana jo. Lisäksi hän hifisteli sivistyssanalla, joka meni vielä metsään. Taisi olla samanmoinen tavallinen tallaaja sielläkin päässä. 😉

      Mutta joo välillä meitä bloggaajia naurattaa, ettei jotkut lukijat ymmärrä sitä seikkaa, että bloggaaja saa kirjoittaa blogissaan ihan mitä haluaa. 🙂

      Ihanaa kesää sinulle Ulrika <3

    • En ole edellinen anonyymi, mutta näin someummikkona minä en kyllä ymmärtänyt, mitä unfollaaminen tarkoittaa. Pidemmälle luettuani päättelin, mistä on kyse. Siksi olisi kiva, jos voisi suomeksi selittää sanojen merkityksiä.
      Kiva blogi sulla, olen satunnainen lukija.

    • Justiinsa hyvä pointti ja samaa mieltä, itseänikin ärsyttää turhat vieraskieliset sanat tekstissä. :=) Palaute aiheellinen ja en tosiaan tiedä miksi tällä kertaa tuota sanaa tuli viljeltyä, sillä yleensä vältän vierasperäisiä sanoja tekstissä. 🙂

      Kiitos kovasti ja ihanaa kesää <3

  • Minua ei Instassa haittaa lainkaan unfollaaminen, paitsi että tuleehan siitä pientä lisävaivaa, kun yleensä jossain vaiheessa teen unfollaajille aivan saman. Joskus Instassa on mietityttänyt, että olenko kovinkin epäkohtelias, kun jotain tuntematonta en ala seuraamaan ihan siitä syystä, että tili keskittyy johonkin joka minua ei kiinnosta.

    Itse pidän järkyttävänä sitä, millaisia kuvia jotkut nuoret naiset itsestään instassa jakavat. Ennen Maltan reissua vuosi sitten törmäsin nuoren suomalaisen naisen tiliin, joka oli juuri lomaillut Maltalla. Neitokaisesta oli useita kuvia, joissa jalassa oli ainoastaan stringit ja hän poseerasi pylly kameraan päin selkä pitkälle eteenpäin taivutettuna. Tällaiselle täti-ihmiselle tuli heti aikuisviihteen johdantokuvat mieleen. Jotta minusta katastrofi oli täydellinen, niin tilillä näkyi myös kasvot. En ymmärrä.

    Minulla ei ole paljoa kavereita FB:ssä, joten jos osa poistaisi minut kavereista, niin varmaan järkyttyisin. Siellä on 80% ihmisistä sellaisia, joiden kanssa olen viikottain tekemisissä. Kukaan ei ole vielä poistanut. Tilanne olisi varmaan erilainen, jos siellä olisi hyvänpäivän tuttuja, niin kukapa sellaisista jaksaisi järkyttyä.

    Minä olen kyllä naureskellut sitä FB-postaustani, jossa kerroin kännykkäni hajonneen ja vieneen kaikki yhteystiedot mukanaan ja toivon että jos ystäväni haluavat minun pitävän yhteyttä heihin, niin laittaisivat numeronsa. Arvaa ketkä laittoivat? Kaikki työpaikan miehet (joiden numerot löytyy firman intranetistä) 🙂 Kaverikaverit olivat pari-kolme kuukautta ihan pihalla, kun tekstarista jouduin kysymään että anteeksi kuka ja puhelimeen vastasin koko nimellä. Se ainoa vastannut naispuolinen kaveri jaksoi naureskella sitä, että sain pelkästään miesten puhelinnumeroja 😀 Huomaavaisimmat laittoivat nimittäin omansa lisäksi myös toisten työkavereiden numeroja 😉

    • Et ole epäkohtelias ja en itsekään seuraa kaikkia, jotka minua seuraa. Jos on vaikka nyt vaan miehen naaman kuvia, niin valitettavasti en ole kiinnostunut jne. 🙂

      Juu minusta aina tietty piilotettu kauneus on sensuellimpaa, eikä kaikki ulokkeet suoraan tiskiin tarjonta. Eli valitettavasti erään muuten suloisen tissitarjottavan instatilin unfollasin lopulta, kun liian monta kertaa se tissivako iski silmille ja hastagitkin oli eroottiset. En vaan pysty, eikä minun tarvitse. Jos joku ei vaikka juo kahvia tai ei pidä väreistä, niin miksi seurata minunkaan tiliä. 🙂

      Aivan niin ja huomaan, että oma facebook on lipumassa hyvän päivän tuttuihin, vaikka pitkään se oli minulle ystävä forumi. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, nyt ei meinaan tule jaettua niin paljon enää perheen kuvia ym. mutta toisaalta puolituttuihinkin pysyy toisella tavalla yhteys, vaikka ilman puhellinumeron jakamista, voi laittaa viestiä tai viestitellä mesen kautta eli kaikkea ei vaan voi saada.

      Hih voi heijakkaa eli teillä on vaan someaktiiviset miehet ja ne ystävät taas ei niin kovin somessa pörrää: 🙂 Ihanaa huomaavaisuutta myöskin toisilta. 🙂

      Kunhan nyt on järki matkassa ja pyrkii olemaan suurinpiirtein sellainen, kuin livenäkin eli ystävällinen, niin sehän jo riittää.

      Ihanaa viikonloppua Rva Kepponen <3

  • Mä olen yrittänyt ottaa Instagramissa sen kannan, etten seuraa ketään vain siksi, että ne on kavereita, tuttuja tai sukulaisia. Yritän Instan pitää itselläni sellaisena paikkana, jossa seuraan just eikä melkeen vain niitä, joista saan jotain iloa. FB on sitten asia erikseen. 🙂 Eli jos unfollow taholtani käy jollekin, niin tuskin on henkilökohtaisesta syystä kysymys. Tunnustan kuitenkin, että jos huomaan jonkun lopettaneen mun seuraamisen niin tokihan se kirpaisee. Siitä huolimatta, että yritän ymmärtää ettei toiminnossa välttämättä ollut mitään henkilökohtaista. Kummallinen tuo ihmismieli. 😉

    Joissain harvinaisissa tilanteissa on tullut tehtyä sitä, että vihjailee FB:ssa eikä kerro mistä on kysymys, mutta koska inhoan niitä niin paljon itse, niin yritän olla tekemättä sitä. Yhden kaverin jopa piilotin itseltäni, kun ärsytti sen jatkuvat vihjailut. Ehkäpä parempi olla kirjoittamatta FB:ssa sitten mitään, jos ei pysty tai halua kertoa tarkemmin.

    • Tuo on niin hyvä punainen lanka ja sama täällä, iloa 🙂 No nyt on pakko myöntää, että muutama tyyppi tulisi unfollata, ihan vaan siksi, että no verhojen takana kuhisee eli molemmpinpuolinen seuraaminen ei vaan kumpaiseltakaan osapuolelta ole iloa tuottavaa, kun on pieni klikki välissä. Joten ilon kautta on ihan maailman paras ohjenuora instassa seuraamiseen, kiitos Irina <3

      Ihmismieli on kummallinen, sitä etsii syvempiä merkityksiä toisten käytöksestä, koska itse tuntee omat ajatukset ja ymmärtää myös niiden viattomuuden eli tässä tapauksessa tuon unfollaamisen syyt. Eli hyvinkin samoista syistä varmaan osa muista ihmisistä unfollaa myöskin meidät.

      Juu sama olen taatusti sortunut vihjailuun, vaikka en nyt muista sitä, mutta jos olen vihjaillut, niin olen jälkikäteen kertonut sitten onnistumisista. Yleensä tykkään kyllä kertoa, sitten kun tilanne on jo päällä ja sitten taas on myös hauskaa kertoa niistä epäonnistumisista, koska tätä on elämä. 🙂

      Hyvä ohjenuora, jos ei aio ikinä kertoakaan, niin ehkä kannattaisi vaieta.

      Ihanaa viikonloppua ihana <3

  • Facessa lähtee joka kerran tykkääjiä, kun teen puutarhasta livevideon. Ehkä kuva vaappuu liikaa, ääneni ärsyttää tms. Teen niitä silti. Somessa ärsyttää esim. päivitykset, joissa luetellaan aina kilometrimäärät, joita on kävelty tai piljettu. Ehkä se osuu arkaan paikkaan, kun en itse voi moisia harrastaa. Ärsyttää myös rehvastelevat kalakuvat. Tuntuu pahalta kalan puolesta. Muuten ei oikeastaan ärsytä mikään. Kahvikupit eivät ärsytä! Olen pistänyt somekamun sillai sivuun, jos päivityksiä tulee viisi tunnissa suunnilleen maitopurkin avaamisesta alkaen tai jos joka päivitys on naama- ja kainoloon tuijottelu -poseerauksia. Heh, aikalaillahan noita ärsytyksiä löytyikin.

    • Hih täällä sama, jos laitan oman naaman tai siis instassa. Facessa en oikein osaa seurata miksi joku lähtee, niitä vaan lähtee ja sitten tulee lisää.

      Hyvin mietitty tuo, että muiden lenkkeilyt ärsyttää, kun ei itse voi. Niin se menee, kuten tuossa tekstissä kirjoitinkin, että joskus on vaan kuppi nurin, niin ärsyttää ja joskus ei ärsytä mikään ja joskus jokin tiedostamaton ärsyttää ja silloin on hyvä pohtia mistä omista täyttämättömistä toiveista ja tarpeista se johtuu. Esimerkiksi Petteri J. Järvisen kommentit ärsyttivät jo ihmistason loukkaamisena, mutta myös siksi, että osa hoikista pitää itseään parempana ja kokee voivansa puuttua ylipainoisen elämään. Eihän sellainen kuulu hyviin tapoihin. Me ihmiset olemme yksilöitä ja ihmisiä, joten ei ketään saisi arvottaa painonsa mukaan ja irvailla asiasta somessa. Eli tälläisestä olen minä ärsyyntynyt ja milloin mistäkin, mutta monesti se tosiaan on jokin oma kolo, asia mikä itseltä puuttuu, mikä toisessa ärsyttää.

      Toisaalta mainitsemasi on aika ärsyttäviä ja toki itsekin jaan instaan enemmän kuvia kuin seuraajien laki sallii, mutta omapahan on instatilini. Hih.

      Mieheni ottaa kalakuvia ja saattaa ne olla rehvasteleviakin, jos oikein iso saalis on napannut, mutta siinä menee raja, muita saaliita en pystyisi lainkaan katsomaan eli vaikka karvaisia sellaisia, mutta kalakuvia kestän. Kun vielä tiedän mikä henkireikä kalastus on ja miten viikko sitten mies ajoi kolmen soutukalayön vuoksi Kolariin Tornionjoelle ja ei saanut mitään, niin kun se vonkale nappaa, niin hänelle ilon suon, vaikka ne kalakuvat vähän äklöttääkin. 🙂

      Ihanaa kesäviikonloppua Satu <3

  • Voi sua ihanuutta, oot tehnyt jälleen hyvän kirjoituksen luettavaksi 🙂 Itse yritän olla ärsyyntymättä instan tai fb:n kuvista ja päivityksistä. Multa tulee aina välillä paljon kuvia… aiheista, joista itse pidän. Ja tiedän, että ne ärsyttävät joitain tosi paljon (lähinnä fasessa). Oon aina sanonut, että ei oo pakko katsoa… saatikka tykätä – lähteköön kavereista pois tai ohittaa kuvat sujuvasti 🙂
    – Jokainen saa julkaista mitä haluaa, mä tykkään tai ohitan. TOSIN paljon multa menee kuvia ohitse vaikka tykkäisinkin. Olen ottanut kaikki hälytys/merkkiäänet pois käytöstä ja katselen kuvia viiveellä, joten osa menee ihan varmasti ohi!

    Aurinkoista kesäpäivää Tiia <3

    ps. Oon tosi surkee kirjoittaja – kirjoitan – poistan – kirjoitan – Mä siis tykkään ja luen, vaikka en vastaa postaukseen – mulla on mielipiteet, mutta en saa (mukamas) niitä kirjoitettua… mutta tämän mä kyllä nyt julkaisen 😉

    • Miten ketään voi ärsyttää sinun todella hienot valokuvat, minä nautin niistä ja ajattelen, osaisinpa itsekin. 🙂

      Sama juttu, kukaan ei voi millään kaikesta ehtiä tykätä ja tykkäillä, se on mahdotonta, oikeastaan ihmettelenkin niitä seuraajia tai facekamuja, jotka eivät ikinä ikinä näiden vuosien aikana ole tykänneet mistään tekemisistäni. Tokihan jotkut ovat vähemmän aktiivisia jne, mutta ne jotka ovat todella aktiivisia somessa, mutta eivät vaan niin ikinä tykkää mistään omista tekemisistäni, sitä vaan mietin, että miksi he edes seuraavat?

      Hyvä että julkaisit ja en surkeutta näe missään, vaan ihanutta koko paketti Marrusein ja ihanaa viikonloppua <3

  • Sellaset seuraajien kalastelijat tunnistaa kyllä instassa, kun seuraavat ja kun ei itse seuraa takaisin niin poistuvat. Jotenkin säälittävä tämä ilmiö! Tuotako se some joillekin on, pelkkien seuraajien ja tykkäyksien kalastelua?! Itse en koskaan seuraa ketään kenen kuvat tai jutut ei kiinnosta, enkä tykkää kuvista mistä en tykkää. Mua ei kiinnosta kasvattaa instaseuraajia f4f -tavalla. Harmittaa kun somesta on kadonnut aitous. Siksi ehkä insta story ja snapchat ym. viehättävät, kun niissä ei voi tykätä 😀

    • Se on ihan pimeetä ja sitä tapahtuu Suomessakin valitettavasti, mm. Mikä lie Silikonitissit veivaa ees sun taas. On muuten totta, että instastories on kiva ilmiö, sillä siellä on vaikeampaa feikata. 🙂

      Ihanaa viikonloppua Nella <3

  • Hyvä kirjoitus. Somessa pätevät todellakin eri säännöt kuin reaalimaailmassa ja kaikki eivät sitä aina muista. Minäkin ihmettelen naisia, jotka jaksavat kuvata naamaansa ihan jatkuvasti. Sellaisesta ihmisestä saan kieltämättä hyvin pinnallisen ja itseensä rakastuneen mielikuvan. Voihan taustalla olla jotain muutakin, sitä en kiellä, mutta en minä jaksa niitä nassukuvia seurata. Mieluummin kahvikuppeja. 😀
    Olet ihana ja aito. Pysy sellaisena. ♥

    Tuulen tuomaa Tuuli, joka ei nyt jaksa kirjautua tililleen

    • Juu en ymmärrä sitä, että joka kuva on oma naama tai sitten, että instatili on pelkästään omaa naamaa. Toki tuossa on jokin itseilmaisu kyseessä, en vaan ymmärrä sitä, olen vanhanaikainen. Sama koskee miehiä, vielä huonommin alan seuraamaan miestä, oli minkä näköinen tahansa, jos instaseinä on pelkkää omaa kuvaa.

      Juu ymmärrän hyvin ettei oma värikäs instatilini tai ne iänikuiset mukit tai vaikka tuoksupullot voi mitenkään kiinnostaa kaikkia. En minäkään myöskään halua omaa elämääni feikkauksen vuoksi laajentaa/levittää eli alkaa kehittämään erilaisia kuvia vaihtelun vuoksi. Kuvaan hetkiä elämästäni ja sen joka aamuisen kahvihetken, koska se nyt vaan on minun juttu ja se on kivaa. Silti ymmärrän ettei se kaikkia kiinnosta todellakaan, ei minuakaan kiinnosta monet muiden asiat. Sukulaisilta ja hyviltä ystäviltä tosin odotan hieman enemmän, en koskaan unfollaisi heitä, mitä ikinä he sitten someen laittaisivatkaan, jos muuten välit olisi hyvät. Mutta tämä on minun periaate, kuten olen saanut huomata, toisilla on toisenlaiset periaatteet.

      Kiitos niin paljon Tuuli kauniista sanoista ja kiitos kun jaksoit kommentoida. Ihanaa viikonloppua sinulle <3

  • Mainio postaus! 🙂 Mua ei oikeastaan ärsytä mikään, ei hetkauta silleen mitä tulee. Jotkut ns. ei-tykkääjäseuraajat poistan, esim. kun alkaa kuukausia, jopa vuoden- olla semmoisia seuraajia jotka vaan ei ikinä tykkää mistään mun kuvasta, niin tulee itselle kumma olo, -joten heivaan surutta pois.
    Mutta se mikä eniten on ehkä some opettanut, on se että pyrin tasapuolisesta kyllä seuraamiani ihmisiä tykkäileen ja kommentoimaankin, vaikka ei tulis mitään takaisin. Siinäkin oppii kyllä aistimaan, kuka sitten haluaa edes olenko vielä seuraajana tms.
    Ei niinkään ärsytystä mutta surua on tuonut se, että ystäviäkin on mennyt sen takia että lopettavat kokonaan sen tykkäyksen takaisin, niin se on mielestäni vastaus mulle että on jotakin tullut väliin. Olen opetellut menemään eteenpäin, pienistä en ala sanomaan, kyseleen mutta kun ei tykätä, ei voi tupata loputtomiin.
    Mulle on itselle sattunut niin paljon ikävää facessa, somessa, että ihme että vielä jaksan yleensä tätä koko hulinaa <3 🙂 Jaksetaan ja jatketaan kuitenkin kukin tahoillaan ja tyylillään.
    Hyviä mielenkiintoisia juttuja sinun insta pursuaa, joten vaikea ymmärtää jos joku ei niistä tykkäisi, ja niin monipuolista. Odotankin sitä elokuvaprojektia, tädit tubettaa. Olisihan se aika saada jotain todella kivaa ja hauskaa kotimaiseen tuotantoon. 🙂 <3 Iloa ja aurinkoa päivään!
    p.s
    Jeesusjuttuni ärsyttää kyllä monia, sen tiiän mutten enää välitä. Ärsytin aikoinaan ilman niitäkin, joten siitä mua ei voida ihan kokonaan syyttää 😀

    • Minua ei ärsytä sinun Jeesusjutut, koska ne on sinulle tärkeitä ja sinusta on tullut minulle somen kautta tärkeä. Olet sydän kultaa ja niin kannustava ja vielä instatilisi on pullollaan kaikkea kaunista. Ei ole minulta pois tykkäillä sinulle tärkeistä asioista ja tätä teemaa toivoisin, että ihmiset noin pääsääntöisesti harjoittaisivat. Totta kai ymmärrämme, ettei itse eikä kukaan pysty aina tykkäilemään jne. Mutta että unfollataan (sukulainen tai ystävä) kun ei kestetä meille iloa tuottavia asioita, se on jotenkin noh en sano mitään. Koska joku voi haluta instassaan seurata vaikka vaan kymmentä, pitää instan hallinnassa ja katsella vain kukkia ja maisemia. Näin me ihmiset olemme erilaisia.

      Ehkä sellaiset seuraajat, jotka seuraavat jo tuhansia ja unfollaavat jossain kohden ovat niitä oudoimpia, kyllä ne meidän tilit ja seinät hyvin kertoo minkälaista kamaa sieltä jatkossakin tulee.

      Älä anna muiden ikävien lannistaa, heillä on ongelmia, ongelma et ole sinä. Sinun iloa ja elämän positiivisuutta halutaan lannistaa. Suomessa pitäisi talvella pukeutua tummiin, olla keskitasoisesti iloinen, rakastaa kaikkea hillittyä, mennä valtavirran mukana tai muuten alkavat tietyt ihmiset dissaamaan ja ihan kuule vaan siksi, että elämän valoisat ihmiset ovat jotain mitä he eivät uskalla. Pysy tuollaisena kuin olet, minulle olet valo ja päivien piristys <3

      Kaunista viikonloppua MannaSusanna <3

  • Mukavii juttuja nämä instat ym..mua ei oikeestaan kovin paljon ärsytä …kiva jos välillä laitellaan omiakin kuvia..tuo tunnelmaa ja pääsee ihmistä lähemmäksi..tutummaksi.Ihanaa lauantaita sinne❤❤❤

    • Samaa mieltä, että toki vaikka kaunista ruokatiliä jne. on kivaa niinkin katsella, mutta olen kyllä sen verran utelias, että kiva on nähdä tiliä pitävän kasvotkin. Tosin kasvojen uupuminen ei ole este seuraamiselle, jos tili on kiva ja omia silmiä miellyttävä. Eli ei kai näissä ihan kiveen kirjoitettuja sääntöjä ole, mutta kivaa on, että ihmisen kasvot ajoittain siellä instaseinälläkin seikkailee. 🙂

      Ihanaa lauantaita <3

  • Hyvä postaus asioista, joita itsekin olen miettinyt. Instassa ärsyttää nuo unfollaajat ja facessa ne, jotka vihjailee, mutta eivät loppupeleissä kerro mitään kuitenkaan. Eniten ärsyttää kuitenkin nuo ilkeät anonyymit, jotka eivät uskalla kertoa mielipiteitään omalla nimellään, murrr!!!

    • Juu jos heruttaa, niin pitää se herkullinen hedelmäkin jossain kohti ojentaa, kun on saatu ihmiset odottamaan kieli pitkänä. Sitten kun tuota tapahtuu useamman kerran, tulee todellakin fiilis, että turhaa puhetta koko tyyppi.

      Kyllä ja miksi aina ja aina ja aina se rakentava palaute annetaan niin, että jollain tasolla mennään henkilökohtaisuuksiin. Sitä ei vaan pystytä antamaan asiallisesti, sitä en ymmärrä.

      Kivaa viikkistä Outi ihanuus <3

  • Niin asiaa jälleen 🙂 joten voitko neuvoa miten instassa näkee ketä on lähtenyt, tää Urpo ei sitä tiedä �� Joten haluatko laittaa mulle mailia �� Ja Facebookissa en ole muuten kuin blogini on. Mun mielestä aitous on tärkein miksi tykkää jostakin kuvasta. Ei kaikki ainakaan mulla ole kaunista ja onnistunutta. Kyllähän me bloggaajat seuraajista ja tykkäämistä tykätään ja seurataan kuka tykkää.

    • Voin neuvoa eli lataat joko play kaupasta tai apple storesta Unfollowers palvelun, niitä on monia ja jotkut lakkaavat jossain kohden toimimasta, mutta hyväksi olen todennut "Followers insight". Onhan tuokin tietty hullu ilmiö, seurata noita seuraajiaan ja menetettyjä sellaisia, mutta mielestäni on kyllä loistavaa juuri siksikin, että nämä jotka alkavat seuraamaan ja heti lopettavat jäävät touhuistaan kiinni. Ihan outo ilmiö se meinaan on.

      Juu ei todella minullakaan ole kaikki kaunista ja onnistunutta vaan kaikkea maan ja taivaan väliltä eli elämää. 🙂 Liian viilattujakin voi olla kiva katsella, kuin aikakausilehteä, mutta sitten seurattavan tili pitää olla just omaan makuun eikä melkein, koska se aitous uupuu.

      Kyllä me tykätään seuraajista ja sen myönnän itsekin ja siksi se unfollaus kirpaisee ja etenkin, jos sen tekee ystävä tai sukulainen ja jotka tietävät, että seuraajat ovat minulle tärkeitä.

      Ihanaa viikonloppua ja hei tuo unfollaus juttu aloittaa tästä tilanteesta, ei näytä menneitä, paitsi nuo ketkä eivät seuraa sinua takaisin, omat seurattavat tuo Unfollowers Insight näyttää.

      <3

  • Mä olen vältellyt Instagramia [kerran olin parin kuukauden ajan siellä – siitäkin on varmaan jo 1,5 vuotta aikaa ;)].. Ihan myös niistä syistä, joista kerroit. Silti saatan käydä katsomassa toisten julkisia Insta-kertomuksia ja kuvia, varsinkin niitä, jotka poikkeaa blogipäivityksistä ja jotka ovat mukavaa lisää. Tykkään katsella erityisesti matkailuaiheisia kuvia ja postauksia, niistä saa varsin paljon ideoita itselle ja myös toisille jaettavaksi ja pohdittavaksi, varsinkin jos matkakuume vaivaa.

    Mitä tulee muuhun someen, niin fb:ssä kuin muualla, niin postaukset jotka minua oikeasti ärsyttävät, ovat joidenkin loputtomat omakehut sekä kilpailuasetelmat suhteessa somekavereihinsa. Ja, myönnän, kyllä mieluusti jätän seuraamatta, tai laitan tuttaviin ja/tai siirrän taka-alalle sellaisia postaajia, jotka salaperäisesti juurikin hehkuttavat jotain ihmeellistä tai salaista "ihanaa juttua elämässään", joko tulevaa tai juuri meneillään olevaa, kuitenkaan kertomatta mitään oleellista – koskaan. 🙂 😀

    • Instagram on kyllä hyvä paikka hakea vaikka kokkaus tai matkainspiraatiota. 🙂 Jos olen menossa reissuun, niin on kivaa instassa matkakohteen hastageilla tutustua paikkoihin ja juuri aitojen ihmisten laittamiin kuviin paikoista, eikä vaan matkatoimistojen. 🙂

      Kilpailuasetelma harmittaa ja omakehu. Joskus jokaisen todellakin pitää saada tuulettaa, mutta useimmiten nuo ihmiset ovat niitä, jotka myös kertovat epäonnistumisistaan eli aitoja. Jos on pelkkää tuulettelua, niin nyppiihän se, koska sellainen on valheellista, kenenkään elämä ei ole pelkkiä kohokohtia.

      Juu heruttajat on oma lukunsa, koen sen huomion keruuna. Toki saa heruttaa, kunhan pudottaa sen mehukkaan pomminsa sitten heti kun saa tai on tietoa, mutta jos ei koskaan pudota vaan aina heruttaa, niin minulle tulee valheellinen ja feikki olo henkilöstä. Onnistumisten ja epäonnistumisten tulee olla jonkinlaisessa tasapainossa ja arkea suurin osa. Jos ei arkea halua kuvata, onnistumisten vastapainoksi juuri nuo epäonnistumiset on siten tärkeää kertoa.

      Kyllä ihmiset aistii kuka on aito ja kuka ei ja kuka tulee minkäkinlaisin vaikuttimin.

      Ihanaa viikonloppua Thea Ester ja kiitos kovasti kommentista <3

  • Follow for follow ei ole juttuni. Seuraan niitä joiden kuvista pidän, enkä edes oleta että kaikki seuraavat takaisin. Parin viime päivän aikana pari kansainvälistä staraa on seurannut ja samantien jo hypännyt poiskin seuraajista. Tilejä varmaan hoitaa joku assari, mutta silti säälittävä tapa kerätä seuraajia.

    Haaamuseuraajien ostajatkin ihmetyttävät. Selvää on, että jos jollain on 10000 seuraajaa ja tykkääjiä vain joitain kymmeniä per kuva, suurin osa seuraajista on "haamuja". Jos seuraajien tilejä tutkii, seuraajissa on paljon niitä jotka seuraavat tuhansia ja omia kuvia ei ole lainkaan.

    • Juu tuon tyylinen unfollaaminen on katalaa ja säälittävää, en tykkää.

      Juu en ymmärrä haamuseuraajien ostamista, vaikka ei varmasti kaikki omat seuraajat todellakaan tykkää kuvistani niiden vuoksi, mutta ovat ainakin vapaaehtoisia, eikä maksettuja. Silti on aika jännää, että itsellä on noin 6000 seuraajaa ja tykkäyksiä kuvilla 150-400 max eli onhan se aika jännä kuvio. Toki myös ei voi olettaa, että kaikki ehtisivät näkemään tai tykkäämään kuvistani ja jos itse seuraa monia, niin sinnehän ne kuvat katoaa.

      Jänniä nämä ilmiöt, mutta ostaa en lähtisi, koska haluan kaiken perustavan vapaaehtoisuuteen ja en ole vielä sponsoroituihin mainoksiin sortunut, vaikka ne ei ole maksettuja tykkääjiä vaan se oma tili vaan näkyy useammalle ja jokainen voi vielä silloin valita, painaako tykkää. Jotenkin en halua laittaa rahaa tykkäämishommeleihin enkä muuhunkaan, siihen se oma raja menee.

      Kivaa viikonloppua Tuuli <3

  • Hyvä ja napakka postaus. Jossain vaiheessa huomasin saman instaongelman, että aletaan seuraamaan ja sitten yhtäkkiä ei enää seuratakaan. Aivan uskomatonta käytöstä henkilöiltä, joilla on jo entuudestaan tuhansia seuraajia. Jotenkin olen alkanut huomata tällaiset tyypit heti ensikättelyssä, enkä vastavuoroisesti ala seurata heitä. En vain tykkää tuollaisesta käytöksestä.
    Se, mikä nosti järkytyksen, oli Järvisen tapaus. Aikoinaan, kun opiskelin tietojenkäsittelyä amk:ssa, niin Järvinen oli guru. Opiskelutoverini kanssa olimme onnesta soikeina, kun satuimme samaan seminaariin Järvisen kanssa. Olen opiskelujen jälkeenkin lukenut kaikki mahdolliset artikkelit, jotka ovat vastaan tulleet, ja joiden kirjoittajana on ollut Järvinen tai hän on ollut jotenkin mukana artikkelissa. Tämä oli kuitenkin sellainen floppi, että arvostus laski pohjamutiin.

    • Juu jos jollain on tuhansia seuraajia ja seuraa vain paria sataa, niin tietäähän sen, että unfollaus tapahtuu pian. Tosin ei aina, sillä minua seuraa Disney mukisivustoja, jolla on reippaasti yli 100 000 seuraajaa ja seuraa vain niitä tilejä, jotka lataa ajoittain Disney mukien kuvia. Eli aina tuo suhdanne ei ole merkki, että takana olisi vilunkipeliä. Kivaa on myös, että tämä Disney sivun pitäjä tykkää myös kaikista muistakuvista ja jättipotti on, kun jakaa ajoittain Disneymuki kuviani ja onpa kehaissut, että omistan yhden hienoimmista Disney klassikkomukikokoelmista, jihuu. Nämä on niitä pieniä instaelämän onnenhetkiä. <3

      Juu tuo Järvinen sokeentui itselleen ja sen juuri tuohon loppuun laitoin, ettei saisi harhaantua omasta itsestään ja somessa on liian helppoa päästää se sisäinen "peto" valloilleen, valitettavasti. Kurjaa sinulle vielä, joka olet enemmän henkilöön tutustunut ja tuntenut arvostusta, tuli naarmu henkilökuvaan eli somessa pitää olla tarkkana ja eikä oikein tehdä sellaista, mitä ei livenäkään tee.

      Ihanaa viikonloppua Mannilainen <<3

    • Sama juttu, nimettöminä kiusaajat ja heti kun seuraajakseen saa unfollaajat tai sama jos eivät saa seuraajaksi ja unfollaavat. Ihan tyhmää peliä.

      Kivaa viikonloppua Piia ja kiitos kovasti <3

  • Ihan loistava kirjoitus/pohdintaa!! Itseä ihmetyttää että miksi ensinkään ihmiset pyytää seuramaan/ystävikseen ja sitten aloittavat tuon unfollauksen.. useinkin ollaan ystävien kanssa pohdittu aina sitä samaa "Eikai se ole keltään pois jos jollekin muulle tapahtuu jotain hyvää/kivaa…" että miksi siitä ei voisi olla aidosti iloinen. Minusta on kyllä mukava kommentoida/tykkäillä. Joskus vaan esim. tuolla Facessa törmää juurikin noihin "tiedonheruttajiin":) …ei vaan tiedä mitä vastaisi,voiko tykätä vai eikö voi kun on niin ympäripyöreää ettei saa mitään tolkkua!! No ehkä siitäkin tulee jollain lailla hyvä mieli kun ajattelee että sielläpä nyt miettivät… minä kyllä uskon että ne oikeat ystävät pysyvät ja kestävät ihan loputtomiin vaikkapa niitä kahvikuppi kuvia:) Ihanaa lauantai-iltaa sinne♥

    • Hyvää pohdintaa ja on ihminen kumma eläin, koska paljon täälläkin mietitään "miksi". En ymmärrä ei ole vastauksia, mutta ei todellakaan ole keneltäkään toisten onnistuminen pois, päinvastoin minusta, toimii itsellekin porkkana, hei minäkin voin onnistua, minäkin voin haaveilla lähteväni tuonne reissuun jne.

      Juu heruttelu on välillä kujeilevaa ja kivaa, jos palkitsee väen jolle heruttelee. Mutta jos aina vaan heruttelee antamatta mitään, niin se kyllä vaikuttaa hieman huomionhakuiselta.

      Samaa minäkin mietin, että ne hyvät pysyvät, eivätkä unfollaa minua kahvikupin takia, hih.

      Ihanaa iltaa sinullekin Päde <3

  • Niin hyvä kirjoitus, nyökytän täällä itsekseni! Varsinkin tuo Instassa Unfollaaminen..olen varsin pettynyt muutamien suomalaisten toimintaan, olin jotenkin naiivisti kuvitellut että täällä sentään vedettäisiin samaa köyttä ja oltaisiin samassa veneessä, toisiamme tsempaten. Mutta kohdalle on osunut just näitä jotka alkaa seuraamaan, ja jos alkaa seuraamaan takaisin, lähtee seuraajista. Ja parikin heistä oli vielä sellaisia ns. julkkiksia :T Melkein teki mieli laittaa kipakka yksityisviesti, että hei, toi ei ole kyllä millään tasolla kohteliasta! Paras oli se, että kun lopetin itse heti sen toisen seuraamisen, ilmestyi hän uudestaan seuraajiin päivän kuluttua xD

    Ja joo, huomasin eka Petterin anteeksipyynnön ja vakuuttelun, ettei asia liittynyt millään muotoa vieressä istuneeseen naiseen, se kuva ja kommentti. Mutta samaan syssyyn jossain toisaalla sitten tupsahti eteen tuo toinen kommentti ja joo, ei nyt kyllä kovin uskottavalta anteeksipyyntö vaikuta 😛

    Mutta kaikesta huolimatta ihanaa viikonloppua! Mulla on instailut jääneet tällä viikolla vähemmälle, mutta mä ainakin tykkään sulta ihan kaikenlaisista kuvista ^_^ Välillä mietin sitäkin, että vaikutanko pöpiltä ja liian innokkaalta, kun tykkään lähes kaikista kuvista, haha 😀 Eli joskus se ongelma voi olla näinkin päin 🙂

    • Samaa mietin, että suomalaisetkin ovat lähteneet tuohon aivan käsittämättömään unfollauspeliin. Ei ymmärrä. Silikonitissit on ihan niistä pahin tapaus, jonka tietää kaikki.

      Juu Petteri vilpittömästi paljasti itsensä nappaamallaan kuvalla, ei siinä enää selittelyt ja anteeksipyynnöt auta, etenkinkin kun se anteeksipyyntö vesittyi uudelle loukkauksella.

      No et vaikuta pöpiltä ja olen itsekin aika innokas tykkääjä, insta on kiva forumi, facebookia en ihan samalla lailla jaksa enää, niin paljon mainoksia ym.

      Ihanaa viikonloppua Salka <3

  • Ihana kuva toi viimeinen! <3 Sain niin hyvät naurut, siis positiivisessä mielessä! Oot ihan mahtava! ='D

    Tosi hyvä kirjoitus! Minä en kuulu Faceen. Minä en halua lähteä siihen maailmaan, vaikka jäänkin monesta hyvästäkin jutusta paitsi. No, kaikkea ei voi saada!

    Jos minulta kysyttäisiin montako minua seuraa Instassa, en osaisi sanoa. Enkä myöskään sitä, montaako minä seuraan.
    Oma seuraamiseni perustuu yleensä siihen, että tunnen henkilön, tai kauniisiin, minua miellyttäviin kuviin. Seuraan myös montaa eläintä!

    Instassa pidän juurikin niistä kuvista. Mutta en oikein jaksa näitä kuvia, mitä ollaan otettu vain sen takia, että ollaan nuori ja kaunis. Jos jonkun henkilön tilillä on vain samankaltaisia kuvia hänestä itsestään, ei kiinnosta!

    Minusta on ihana nähdä, kuka on tilin takana. Oli hän ruma, kaunis, nuori tai vanha. Ja pikkuisen voi tekstilläkin kuvaa ja hetken tunnelmaa pohjustaa. Siitä tykkään!

    • Tänä aamuna löytyi vielä hirveämpi vahinkolaukaus, sellainen jossa oli vielä unihiekat silmissä, poistin samointein: 😉

      Kaikkea ei voi saada ja itsellä blogi ja insta vie jo aikaa, kun yritin kuitenkin ehtiä tykkäilemäänkin kamujen kuvista jne. Facebookissa on niin paljon turhaa sälää tätä nykyä, mainoksia ja kaiken maailman uskonnonjulistuksia ja politiikkaa, ei jaksa, tuntuu tuputuslaitokselta.

      Juu pieni roso olla pitää, siinä näkyy elämä. 🙂

      Samaa mieltä, minustakin on ihanaa nähdä kuka on tilin takana, olen jo ihan sen verran utelias ja se mielestäni personoi ihmisen, eikä tule sellainen fiilis, että siellä on vaan "teollisempi" koneisto takana.

      Sama haluan mielellään lukea mikä hetki ja missä kuva otettu. 🙂

      Ihanaa viikonlopun jatkoa Marketta <3

  • Mua harmittaa Instagramissa nimenomaan se, että näen että joku on alkanut seuraamaan minua. No sehän on tietysti vaan kiva juttu, mutta kun tuo sama ihminen ei ole tykännyt yhdestäkään kuvastani, niin juttu on niin läpinäkyvä, eli että hän haluaa vain uusia seuraajia itselleen ja kun ne on saanut lopettaa seuraamisen. Tästä syystä en koskaan rupea heti seuraamaan sellaisia jotka näin toimivat. Se harmittaa myöskin, ettei Instassa nuo seuraajat ole siinä järjestyksessä missä ne ovat ruvenneet minua seuraamaan. Silloin olisi helpompi katsoa ovatko nuo edellämainitun kaltaiset seuraajat lopettaneet seuraamisen ilman että pitää selata koko seuraajalista läpi.

    • Juu totta tuokin, tosin millään ei ehdi kaikista kuvista tykätä, mutta kyllä sen hiljakseen huomaa, jos joku ei tykkää ikinä. Se on mielestäni hämmentävää, miksi seurata sitten tai miksi olla facebookkamu, jos ei ikinä kaikkien vuosienkaan aikana vaivaudu painamaan tykkäysnappulaa. Fakta on, että joiltain ihmisiltä on tykkäys itseltä pois.

      Ihanaa viikonloppua Kristiina <3

  • Ihan muuta piti alunperin puhelimella kuukkeloida, mutta koska mulla on valikossa ekojen joukossa muuan "Minäkö keski-ikäinen" :), klikkasinkin sitä ja päädyin lukemaan tekstin.

    Ensin ajattelin, etten jaksa kommentoida, koska en ole jaksanut mitään muutakaan viime aikoina, mutta aloin kuitenkin alitajunnassa pyöritellä niitä omia mahdollisia ärsytyksen aiheitani, joten täällä sitä nyt ollaan :).

    FB on mulle ihan vihoviimeinen turhake, jota en yleensä ikinä avaa muuten kuin kahdessa tapauksessa. Joko pakon edessä, joka tarkoittaa sitä, että pitää päivittää työpaikan sivuja, tai toisekseen silloin, kun puhelimeen kilahtaa muistutus jonkun syntymäpäivästä. Muuten pysyttelen sieltä mieluiten pois. Ihan vaan siksi, että faceen liittyvät ne omat suurimmat ärsytyksen aiheeni, joihin kuuluvat mm. jokajouluiset ja -keväiset lasten todistuksissa olleiden kymppien tai muuten vaan huippuarvosanojen hehkuttelut, jatkuva videoiden, mainosten, humpuukitestitulosten tai mietelauseiden jakaminen (joskin lauseissa usein on sellaisia, jotka itsellekin kolahtavat) ja insta- ja blogitoisto (jolla tarkoitan sitä, että mieluusti seuraan instakuvia instassa ja blogia blogissa, mutten samoja kuvia ja päivityksiä kaikissa mahdollisissa kanavissa). Mutta aina kun FB:n avaan, samalla katsastan myös viimeiset päivitykset ja 99-prosenttisesti myös tykkään niistä. Siis jos ihan aidosti tykkään. Aina en. (Mm. eräs FB- ja myös oikean elämäni kaveri on opettaja, jonka päivitykset ovat enimmäkseen valitusta siitä, kuinka nykyoppilaat ovat hankalia, ja se jaksaa ihmetyttää siinä määrin, että niitä en peukuta ikinä. Ihan vaan sillä, että itse olen asiasta eri mieltä ja koen myös, että opettajan ammattietiikkaan kuuluisi vähän toisenlainen julkikuva).

    Instassa olin alkuun se hölmö, joka heti lähti seuraamaan kaikkia tyhjästä tulleita seuraajia, mutta nyt on pelin henki jo käynyt selväksi, enkä jaksa piitata siitä, jos itselleni täysin tuntemattomia tulee ja menee. Mutta jos joku oikeasti tuttu lähtee, niin kyllähän siitä paha mieli tulee. Ihmisiä me vaan ollaan.

    Mulle tää blogimaailma on kuitenkin se ikuinen ykkönen. On mulle sopivan hidastempoista ja muutenkin kanava, jossa pääsee kaikkein eniten lähelle lukijoita ja kirjoittajia. Se pelkkä "tykkää"-nappulan painaminen on liian helppoa ja "tyhjää", vaikka tärkeää tottakai. Paitsi jos tapahtuu ihan vaan liukuhihnalta (että saa sitten itsekin niitä "tykkäyksiä")

    Mulla voi mennä viikkojakin, etten avaa puhelinta tai konetta muussa kuin työtarkoituksessa, ja silloin jää tykkäämättä ja kommentoimatta kaikki ne kuvat/postaukset, jotka sinä aikana on ilmestyneet, mutta joita en ole nähnyt. Ei siis ole aiheriippuvaista mun tapauksessa. Ja joskus taas on vaikea kirjoittaa kattavaa kommenttia postaukseen, jossa on käsitelty kovin monia aiheita. Sitä tulee valittua ne itselle päällimmäisenä mieleen jääneet. Silti tarkoittamatta sitä, että ne kommentoimatta jääneet aiheet olisivat olleet yhtään vähemmän tärkeitä tai mielenkiintoisia.

    Some on ihan jees, mutta kyllä se elämä onneksi on enimmäkseen sen ulkopuolella.

    Kiitos ja anteeksi tämä pitkä ja sekava sepustus 🙂

    • Annukka mielestäni kommenttisi oli todella hyvin jäsennelty ja sain tolkun kaikista, tolkukkaampi, kuin oma blogipostaus.

      Hihi sinäkin olet siellä oman luurin valikossa oikein kuvakkeena <3

      Juu Facebookiin on tullut ähky juuri mainitsemiesi seikkojen vuoksi, samat kuvat kuin instassa (Olen itse laittanut instassa täpän, ettei kuvat mene vielä Facebookiinkin) tosin jaan blogipostaukseni myös omaan faceen ja Minäkö keski-ikäisen, ehkei tarvisi. 😉

      Facebook on tulvillaan mainoksia ja kaikkea sälää, lisäksi kaiken maailman rasistisia puheita, jonkun saarnaa miten hänen elämäntyylinsä on juuri oikea ja näin pitää elää ja sitten on vielä nämä heruttelijat. En niin helposti ärsyynny ja mielestäni tuuleletella saan, jos aina vaan pelkästään tuulettele. Kyllä sen ihmisestä tietää, kellä on pissiä päässä ja kuka tuulettelee sydämestä ja se on ihan ok, tuo jälkimmäinen. 🙂

      Sama täällä blogimaailma on ykkönen ja oikein tänään tupsahti mieleen postausaihe, voiko somesssa saada ystäviä, kyllä voin. Koen sinut blogiystäväksi ja monen muun, ihmisiin kiintyy ja monet tuntee ajatusmaailmaltaan ja arvomaailmaltaan läheiseksi.

      Instagram taasen on inspiroiva ja mukavan nopeatempoinen, siihenkin olen koukussa, mutta Facebook on hieman muinaisjäänne.

      Elämä on, some on vaan elämän pieni heijastus. <3

      Ei mitään anteeksi, vaan tosi hyvää ja järkevää tekstiä. <3

      Ihanaa sunnuntain jatkoa Annukka ystäväin <3

  • Hyvä kirjoitus!! Taas aivan asiaa.

    Minä pidin fb tauon 6 kk viime vuonna ja koin, että ainoa mistä jäin paitsi oli tietyt tapahtumat, joita jostain syystä nykyään ilmoitellaan vain ja ainoastaan siinä foorumissa. (Esim. tietyt kurssit ja koulutukset, joihin olisin halunnut.) Se oli asia, joka todella jäi kaivelemaan ja laitoinkin ko. tahoille siitä huomautusta, ettei pidä olettaa IHAN JOKAISEN seuraavan kaikkia foorumeita samalla intensiteetillä….
    (Ei, en saanut mitään vastausta.)

    Minua pännii facebookissa eniten ihmiset, jotka ei muuta tee kuin tykkää&jakaa. Eli joka ikinen kaupan tms mainos, jossa luvataan tuhat hyvää ja kahdeksan kaunista. Voi plääh! Näillä ihmisillä ei koskaan tunnu olevan mitään omaa sanottavaa ja olenkin kylmästi niitä poistanut listoiltani.
    Toisaalta minua pännii tuossa foorumissa se, että vaikka blokkaan mainokset pois ja jätän itselleni näkyviin ne "ihmisten omat kuulumiset", fb itse arvioi, että haluan joka päivä nähdä "eniten tykätyt julkaisut" (Niin, haluanko tänään 8.7. nähdä jotain mitä joku jakoi juhanunksena??) ja toisaalta jälleen kerran jotain sen omia mainoksia, joiden kohderyhmään se kuvittelee minun kuuluvan.

    Totta puhuen tykkään niin vähän monesta asiasta siinä foorumissa, että jaksan lähes viikottain ihmetellä miksi edes roikun siellä. (Tähän vino hymy minulle itselleni.)

    Instassa seuraan joitain, joiden kuvia olen nähnyt ja joista olen tykännyt. Lataan sinne itse kaikenlaista sekalaista, mutta en sen tarkemmin erittele tai arvioi kuka niitä katsoo. Kaikenlaiset tissikuvat saisi minut kyllä loitontumaan hyvin kauas. Jaiks!!

    Onneksi ihmisellä on oma elämä! Minusta on ihanaa, että olen esim. sinuun tutustunut tätä kautta ja koen, että meillä suut paukkuisi tuntikaupalla jos meidät laittaisi vastakkain vaikka kahvilaan. Samoin muutaman muun kanssa.
    Siksi tykkään lukea blogijulkaisuja.

    Ja anna mennä niitä kahvikuppeja. Myönnän, että alkuun olin hivenen hämmentynyt niistä, kunnes jostain aiemmasta postauksesta selvisi, että keräilet kuppeja ja haluat niitä esitellä. Sen jälkeen minä lähes odotan, että mihin aiheeseen valitset minkäkinlaisen kupin. =)

    • Hyviä facebook kommentteja ja olen muuten huomannut, mitä enemmän tavallaan blogin kautta on tullut facebook kamuja, sen vähemmän on omasta elämästä sanottavaa ja tulee laitettua omia henkilökohtaisia kuvia. Olen kyllä kuullut, että voi tehdä jakoryhmät, mutta en ole jaksanut.

      Facebook muutenkin on tulvillaan mainoksia ja enemmän paasausta, siksi insta on kivempi forumi, siellä kukaan ei paasaa tai tuputa omaa elämäntyyliä, ei niin paljon politikoi tai ole rasistisia höpinöitä. Facebook on vähän out ja huomaan, etten kaipaa sitä oikein mitenkään, mutta instaan olen vähän koukussa.

      Ihana sinä ja juuri se hengenheimolaisuus, tuonne Annukankin kommenttiin laitoin, että koen täällä saaneeni ystäviä, hengenheimolaisia, yhteisöllisyyttä ja moni teistä vilpittömästi olisi ihan aitokin ystävä jonka kanssa juuri juttua piisaisi.

      Hih voihan kahvikupponen sentään. Eli tosiaan niiden kanssa meni niin, että avasin joskus muinoin instan ja blogini oli silloin vasta nähnyt elämän. Mietin, että omistan noin 70kpl vanhoja Disney klassikkomukeja, joita olen kerännyt vuosien ja vuosien aikana eri ulkomaanreissuilta ja niistä on lapset jo kahdessa polvessa juoneet eli ovat minulle tärkeitä. Ajattelin myös, että olisi kiva löytää instasta hengenheimolaisia eli muita, joilla on vastaavia Disney mukeja (olen muuten löytänytkin ja se fanitus yhdistää, on jenkeissä ja Tanskassa mm. henkilöitä joiden kanssa seurataan ja tykkäillään toistemme mukeja)

      Noh koska en ollut silloin muutoin someaktiivinen, loin Disney mukeille puitteet, kuin muki olisi osa maisemaa, talvi, kesä jne. Olin aluksi tosi innostunut tuunaamaan noita kuvia. Tuota kautta alkoi tulla kahviseuraajia jne. ja päivän kahvimukikuvasta tulikin sitten minun juttu ja nyt se on sellainen kiva tapa. 🙂 Eli hieman sellainen meikäläisen nimikkojuttu, joka syntyi täysin suunnittelematta ja nyt sitä ei oikein halua lopettaakaan, muki-ja kahvifaninan varsinkaan. 🙂

      Eli sellainen oli hassujen kahvimukieni tarina. 🙂 Olen muuten monelta kuullut, että se on kiva juttu ja nyt niitä odotellaan ja varmaan yhtä paljon myös niille hih naureskellaan, että olen minä toope. Mutta jokainen harrastelee mitä lystää ja jos aletaan arvottamaan, niin yhtä toopea on kaikki.

      Ihanaa päivää Vivi ja toivottavasti joskus sen kahvikupposen äärellä ihan livenäkin <3

  • Yritän olla cool, mutta silti aina harmittaa, kun JOKA KERTA, kun postaan kuvan lapsestani, lakkaa kourallinen ihmisiä seuraamasta. Pitäisi olla kurkkaamatta koko seuraajalukua! 😀

    P.S. Sun kahvikuppikuvat on parhaita. <3

    • Aika harva meistä on aidosti cool, joten mielestäni saa mielensä pahoittaakin hieman, jos aletaan unfollaamaan suloisen lapsikuvan vuoksi. Sen nyt totisesti vielä ymmärtää, että kun laitan oman vanhan naamani, mutta että teidän suloinen poika, joka on maailman söpöimpiä. <3 Voi toki olla, että lapsettomuudesta kärsivälle se voi olla liikaa, mutta tuollainen säännönmukaisuus kertoo ihan muusta. Höh tätä maailmaa.

      Hihi oot ihana ja niitä kahvimukikuviahan en lakkaa kuvailemasta, jotain muuta saatan lakatakin. 🙂

      Ihanaa päivää ihana <3

  • Mä olen jo viettänyt niin kauan somessa aikaani, että osaan ohittaa ei niin kiinnostavat -kuvat. Joka päivä ei kahvikupit kiinnosta, mutta jonain päivänä kahvikuppi saattaa olla erityisen söpö :).
    Facen frendit, osa on oikean elämän kavereita, osa some-kavereita. Jos joku tahtoo häipyä niin antaa mennä vaan. Mä en itse ole jaksanut viime vuoden aikana olla kauhean innokkaasti kommentoimassa oikein kenenkään juttuja. On ollut jonkun sortin kyllästyminen koko Faceen. Ehkä jonain päivänä taas aktivoidun. En tee sitä siksi, että olisin tai haluaisin olla itse ilkeys mutta kun kyllästyy niin sitä kyllästyy. Mä en oikein jaksa sitä, että kun jossain tapahtuu jotakin pientä, niin joka ikisen (no ei ihan mut melkein) postaus on sitä ja samaa. Mielenkiinto lopahtaa äkkiä. Ja niin, some vaatii pirusti aikaa, jos siellä aikoisi aktiivisesti kaikkia huomioida. Niin kuin täällä siis. Blogit on sitä samaa somea. Niin kuin tube-kanavatkin.

    Insta noin itsessään ja ne unfollaukset. Siellähän on varmaan jokaisella niitä, joita automaatti meille suoltaa ja sitten poistaa, folluaat takas tai et. Niitä follouwaajeja saa ihan rahalla ostaa. En kylläkään ole ostanut mutta mielenkiinnosta vilkaisin, mitä se tarkoittaa.

    Pöh, meni ihan höperöksi ja sekavaksi selitykseksi mutta menköön. Lähetän nyt tämän kun kerran kirjoitinkin.

    Sinä oot ihana, vaikka jokaisesta kahvikupistasi en tykkääkään <3

    • Itse en osaa haravointityyliä ja jos jollekin joku asia on tärkeä ja minulle tylsempi, tykkäilen ihan zemppihengessä. Tosin aina ei ole aikaa tykätä, joten tykkäämättömyys ei todellakaan ole merkki siitä, etten tykkäisi. Mutta en harjoita ns. valikoivaa tykkäämistä ystävien osalla, vaan vilpittömästi tykkään kaikesta, paitsi niistä tissikuvista sun muista, ne on vaan liikaa tai jos on joku kuollut elämä tai jotain mikä tekee pahaa.

      Kaikki somet on tosiaan sitä samaa sössöä ja on mahdotonta olla kaikkialla ahkerana, facebook on sanomistasi syistä itsellänikin jäänyt kaiken muun jalkoihin. instasta tykkään kovasti, nopeatempoisemmin näkee mitä ystäville kuuluu.

      Ei ollut yhtään sekavaa, vaan käytät aikasi viisasti harkiten, täytyy jonain pvnä yrittää opetella sama, sillä some vie liikaa aikaa.

      Ihana olet sinäkin ja kiva kuulla, että jotkut mukikuvat kuitenkin miellyttää silmää

      Aurinkoa päivääsi <3

  • Juu kyllähän ne kuvista ne tissikuvat ja nuorten (puhumattakaan vanhempien) duck face-kuvat ärsyttävät. Sitten jutuista facessa ärsyttää tosissaan poliittiset linkit ja omien mielipiteiden VAHVA julkituominen, siihen liittyen tietysti muiden mollaaminen ym. Myönnän että olen muutamia blokannutkin facessa ahdistavien juttujen jakamisesta.
    Rauhallista viikonlopun jatkoa, ei anneta ikävien kuvien tai negatiivisten juttujen somessa häiritä…

    • Duck-face, voi elämä, se on kyllä aikamme ilmiö, joka jäänee historian kirjoihin ja sellainen juttu, jota en vaan tajua. Olisinko nuorena harjoittanut sellaista, epäilen vahvasti, sillä en koskaan ole mennyt valtavirran mukana, mutta vannomatta paras. Nyt kun katselee aikansa permishiuksia ja sinisiä kajaleja ja niitä olkatoppauksia, niin voi kauhistus!

      Sama juttu ja olen päättänyt kaveruuden rasististen tai ilkeiden kommenttien vuoksi, sillä niistä asioista saa lukea netissä muutenkin, mutta sellaiset ihmiset eivät ns. ystäväpiiriini kuulu. Jokainen sitä paitsi saa valita, ketä somessa pitää lähellä. 🙂

      Ei anneta ja samoin sinulle ihanaa sunnuntaita Matkatar <3

  • Hyvin kirjoitettu postaus. 🙂
    Itseäni somessa juurikin ärsyttää tuo mikä facebook kamuasikin. Itse peukuttelen ystävien juttuja paljonkin "ihan vain ilmoittaakseni", että luin ja huomasin hänen juttunsa. (Muutaman tutun olen laittanut niin, että ovat kavereina, mutta en näe heidän päivityksiään.) Omiin juttuihini reagoidaan vähän, mutta sitten kuitenkin, kun juttelen ihmisten kanssa kasvotusten ja kerron asian livenä niin tohkeissaan kertovat lukeneensa siitä jo seinältäni. Usein mietin, että miksi helkutissa nuita päivityksiä laittelen, kun voin todellakin kertoa ne tuttavilleni ihan kasvotusten. Koska sitten on taas heitäkin joiden kuvittelen kiinnostavan juttuni, mutta livenä tavatessa ovatkin ihan pihalla kuulumisistani ja jotenkin tuntuu turhauttavalta toistella "sanomisiaan".
    Some on ihmeellinen maailma; välillä kyllä toivoisin aikahyppyä taaksepäin, jolloin internettiä ei oltu vielä keksittykkään, mutta on tässä paljon hyvääkin. 🙂 Yritän ajatella niin, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo; pääasiassa mitä someen laitan on itselleni kivoja ja mieluisia asioita, joten ei niistä pitäisi kenenkään ainakaan loukkaantuakkaan. 😛

    • Minusta oli aika rohkeaa, että tuo facebook kamuni uskalsi avata suunsa, hieman tavatonta, mutta siinähän näytti tietyille ihmisille miltä hänestä tuntuu. Toki ymmärrän ettei todellakaan kukaan ehdi kaikista toisten sometuksista tykkäillä, siitä ei ole kyse, vaan siitä, että minullakin on facebook kamuja, jotka ei ikinä ikinä tykkää mistään minun jutuista, ei koskaan, se hämmentää.

      Kyllä ei maailma tai ihminen ennen nettiä ehkä ollut viattomampi, mutta tavallaan maailma näyttäytyi viattomampana. <3

      Ihanaa viikonloppua Jenspa ja tykkäillään <3

    • Minä tiedän monia, jotka eivät milloinkaan "tykkää" mistään, koska eivät halua rasittaa omia kavereitaan tuntemattomien ihmisten kuvilla tai teksteillä. Kieltämättä itseänikin vähän rasittaa facen suoltama loputon tulva minulle itselleni tuntemattomien ihmisten profiilikuvien uusimisista jne. joista omat kaverini ovat "tykänneet". Olisi paljon parempi, jo nämä tykkäämiset näkyisivät vain asianomaisilla eikä kaikilla kavereilla.

    • Hirmu hyvä kulma kiitos tästä, sillä niinhän se on, että Facebook nostaa todella ärsyttävästi vaikka mitä. Omille sivuille ei nouse kamujen kamujen facebook profiilikuvien vaihdot ja tuo johtuneen varmaankin yksityisasetuksista. Noin muutoin en ole niin jyvällä Facebookin kiemuroista ja hieman laiskottaa koko forumi, koska sinne nousee tosiaan liikaa kaikkea.

      Olen samaa mieltä jo yksityisyyden kannalta, että olisi paljon parempi, että tykkäykset näkyisivät vain asianosasilta ja tämä on yksi syy, miksi koen Facebookin väsyttäväksi, koko seinä on niin täynnä turhaa sälää.

      Kiitos hyvästä kommentista ja kulmasta, antoi uutta ajateltaaa siihen, miksi jotkut eivät tykkää. Laajenipa oma näkemys tästä.:)

      Kivaa kesää. <3

  • Hienoa pohdintaa Tiia! Miksi lopetan itse toisen seuraamisen instassa:
    – jos henkilö julkaisee 5 kuvaa päivässä ja ne ovat turhanpäiviäisiä – less is more mielestäni
    – jos käyttäjä on lopettanut seuraamiseni. Oikeastaan aina seuraan kaikkia kohteliaisuudesta takaisin, mutta unfollaan enemmin tai myöhemmin, jos käy ilmi, että minua on alunperin seurattu vain seuraajaksi saamis mielessä

    On tää somemaailma ihmeellinen, kerrassaan uskomatontakin välillä! Mietin, että täällä pätee omat lainalaisuudet jotka oppii usein kantapään kautta, ainakin jos on tällainen keltanokka :).

    Ihanaa sunnuntaita sinne ♥

    • Hih myönnän, että joskus olen tempaissut kymmennkin kuvaa ja todellakin tiedostan, että se ärsyttää. Ärsyttää itseänikin, jos 10 kuvaa on kaikki samaa kukkaa, naamaa, auringonlaskua jne. mutta jos kuvat ovat täysin erilaisia, niin mikäs niitä toisilla on katsellessa. Näin olen myös huomannut, että kun tasaisesti instaa, niitä seuraajiakin tulee enemmän ja ne nyt vaan ovat "bloggaajalle" tärkeitä. Toki niitä unfollauksiakin tapahtuu samaisesta syystä, mutta tilastollisesti kasvu on isompaa.

      Less is more on hyvä pläni, mutta toisaalta jokainen instassa juurikin tavallaan, jokaisen oma instahan se on.

      Turhanpäiväisyydestä sen verran, että se onkin sitten jokaisen arvokysymys, jollekin voi kukat olla turhanpäiväisiä, jollekin koira tai maisemat jne. Se tekeekin haastavaa instailistä, jonne postailee kaikkea. Kenties sellainen instatili, jossa olisi vain vaikka kahvimukeja tavoittaisi sitten alan fanit, eikä unfollaamisia tapahtuisi niin paljon, mutta instaan mitä instaan, enkä halua liikoja alkaa laskelmoimaan.

      Eli jokainen justiinsa tavallaan ja seurataan niitä joita halutaan<3

      Muiskuja ihanuus <3

  • Muakin ihmetyttää Instagram-tilit, joissa ei ole mitään muuta kuin kuvia käyttäjästä (yleensä vielä ihan samasta kuvakulmasta otettuna ja samalla ilmeellä). 😀

    Harvemmin kyllä itsekään laitan kuvia naamastani. Jotenkin muutenkin tuntuu, että jos joku postaa omasta naamastansa kuvan, pakottaa se seuraajat tykkäämään siitä kuvasta, jottei antaisi semmoista kuvaa, ettei toisen naama miellytä 😀

    • Juu se on hämmentävää ja itse asiassa olisi kivaa ihan haastatella kyseisten tilien pitäjiä, että mitä ne kuvat heille edustaa, haluaisin ymmärtää.

      Mielenkiintoista pohdintaa tuon naamakuvan suhteen, totta muuten tuokin, enpä ole ajatellut tuosta kulmasta. Naamakuvat on ok, kunhan ne ei ole ainoa mitä siellä instassa on.

      Ihanaa sunnuntaita Marika <3

  • Mielettömän hyvä kirjoitus, niin kuin sinulla aina on <3
    Olen huomannut tuolla instassa saman homman että jotkut tulevat seuraajiksi vain että minä seuraan heitä, ja kattia kanssa, en ala seuraamaan ketään jos ei siltä oikeasti tunnu. Yksi ja sama sivusto on alkanut seuraamaan minua jo ainakin viisi kertaa, eli sehän kielii sen että ne on aina myös lopettaneet instasivuni seuraamisen. Pitäkööt tunkkinsa. En ole perustanut instaa enkä muutakaan somekanavaa vain siksi että saisin sata tai tuhat määrin seuraajia, ne on ihan minua itseäni varten, kiva kun joku joskus jättää kivan kommentin <3
    Ja mitä tosiaan tulee noihin face kommentteihin "jee vihdoin ja viimein mua onnisti" "hitto kun elämä on perseestä" ja siihen se tieto sitten yleensä jääkin. Joku yksittäinen ihminen tietää mistä on kyse mutta enempää ei kuitenkaan muille kerrota, miksi siis edes kirjoittaa mitään.
    IHanaa sunnuntaita ja halauksia päivääsi <3

    • Nanni kiitos niin paljon <3

      Heh sama juttu, oiskohan silikinotissit, ovat varmaan seuranneet ees sun taas kymmeniä kertoja ja olen jopa blokannut niiden tilejä, niin aina perustavat uuden ja heidän ainoa taktiikkaa, on alkaa seuraamaan ja saada uusia seuraajia ja unfollata, ei mene jakeluun ei.

      Niin hyvä pointti, sepä juuri kun nämä ovat meidän ihan omia blogeja ja tilejä, niin seuratkoon jos tykkää, mutta jos ei, niin miksi vaivautua, ei ymmärrä.

      Ihan juuri niin, jos kirjoittaa heruttelukommentin ja ihmiset kysyy mikä on, mielestäni siihen on velvollisuus vastata. 🙂

      Ihanaa sunnuntaita murunen <3

  • En pidä yhtään tuosta unfollow-meiningistä. Moni haluaa sillä vain uusia seuraajia ja en näe toimintaa kovin kestävänä. En myöskään kunnolla ymmärrä toimintaa,jossa seuraajia ostetaan. No, maailmaan liittyy paljon asioita, joita en ymmärrä. Tai sitten olen liian vanha ymmärtämään 😂

    • Minäkin olen ihan liian vanha ymmärtämään näitä kujeita ja miten muka tavoiteltavaa on saada seuraajia tyylillä, seuraan ja lakkaan heti seuraamasta, kun saan seuraajia, se on oikeastaan aika hitsin itsekäs muoto haalia faneja ja kertoo paljon nykyajasta.

      Ihanaa sunnuntaita Jani <3

  • Ärsyynnyn ihan samoista jutuista! Instassa harvemmin enää seuraan takaisin randomtilejä, koska tiedän jo, että ne tuskin seuraavat minua kauaa. Kavereita ja sukulaisia seuraan, vaikkei joku seuraisikaan minua takaisin. Helposti menee pää sekaisin ja menee mukaan somejuonitteluun. Se on raskasta ja vähän hölmöäkin. Minulle some, etenkin Insta, on paikka jakaa ja nähdä kivoja juttuja. Elämäni ei ole täydellistä, mutta haluan, että Instafiidi on jotenkin positiivinen ja etäisesti esteettinenkin. Että edes joku paikka maailmassa on aurinkoinen. Se on minun somestrategiani, niin blogin kuin kaiken muunkin suhteen. Minulla nyt on pieni kuulijakunta, joten eipä ole juuri paineitakaan, kun suuri osa on tuttuja tai "tuttuja." Mutta tuollaiset hustlaajat ovat raivostuttavia! (Kuten myös tissit, jatuvat vauvakuvat ((sori sori, olen tunneköyhä paska kun vauvakuvat eivät niiiiin paljoa kiinnosta)), pelkät selfiet tai rumat kuvat. Joo, minua ärsyttää rumat kuvat.:D:D Yksikään näistä ei kuitenkaan ole syy olla seuraamatta, niiden ohi vaan suihkii menemään. Ei niin vakavaa.)

    Fb:ssa piilotan ihmisiä mennen tullen. En jaksa yhtään edellämainitsemiani sekä poliittista meuhaamista. Silloin tällöin meuhaan itsekin, mutta yleensä enemmänkin ihmisoikeusasioista. Ne eivät ole mielestäni politiikkaa, vaan tervettä järkeä. 😀 Myös kaikenmaailman kaikesta valittajat ottavat nuppiin. Tai just noi "kerron mutten kerrokaan" -tyypit. Joko kerrot tai et, ei mitään välimuotoja.

    Mutta minulle some on ennenkaikkea positiivinen paikka. Siellä voi jakaa ja kuulla kivoja uutisia, saada tukea, naureskella ja löytää uusia juttuja, vaikka biisejä tai artikkeleita. Muusikkona näen somen erinomaisena mainostuskanavana. En tarkoita, että kaiken pitäisi aina olla pumpulinpunaista ja sokerista, mutta maailma on aika negatiivinen paikka muutenkin – miksen yrittäisi saada jonkun hymyilemään?

    Ihanaa alkavaa viikkoa! <3

    • Hyvin kirjoitettu, helposti menee pää sekaisin ja menee mukaan somejuonitteluun, näin todellakin tapahtuu eli unfollaan tilit, jotka alkavat seuramaan minua ja unfollaavat sitten. Joskus on jopa tullut hieman shokkina, että 30-vuotinen ystävä on lopettanut instani seuraamisen (Kuulin että vihaa Starbucks mukeja) ja sukulainen on lopettanut. Haluaisin ymmärtää, että miksi, koska itse en niin tekisi. Mutta jokainen toimii eri tyylillä, jotkut haluavat vaikka instassa seurata vaan oman tyylisiä sivuja, eikä katsella kaikkea mitä minä sinne laitan, se kirpaisee, mutta ymmärrän sen.

      Minulle kai jos on pelkkää jotain samaa, niin ehkei se ole sitä mielenkiintoisinta, että kivaa on, että onhan ihan sitä ihmisen elämää eri käänteineen ja ilon kautta, kuten sinäkin tuumit. Insta on minullekin sellainen ilon kautta forumi, etten sinne rupea ankeuttamaan, vaikka tänne blogiin saatankin ankeutella.

      Juu sama homma, rasistit ovat lähteneet kamuista, en edes ole laittanut estoon heidän tuotoksiaan, vaan siitä olen vetänyt rajan, etten täysin erilaisen arvomaailman omaavan kamu edes halua olla. Omahan on facebookkini.

      Juuri näin, positiivisuuden kautta ja somessa on todella paljon hyvää monella tasolla, kuten on pahaakin ja on jokaisen oma valinta, kummassa viidakossa haluaa seikkailla.

      Ihanaa päivää sinulle ja minä tykkään seurailla sinun aitoja juttuja, instavideoitakin on tullut usein katsastettua, ne on aitoa sinua <3

  • Minä tein aikanaan päätöksen, että en lähde siihen follow me, folllow you leikkiin. Jollekin se on vaan sitä leikkiä, että halutaan seuraajia ja sitten poistutaan… Minä olen ajatellut, että ne seuraa, jotka tahtovat ja jos ei tahdo, niin en kauheasti jaksa päätäni niillä vaivata. Voi olla, että kun huitelen sinne ja tänne, niin ei vaan kykene kaikkia miettiä liikaa. Minulla on yli 4.000 seuraajaa instassa, joita en seuraa takaisin ja toivon, että he eivät ole sitä ottaneet henkilökohtaisesti. En vaan kykene seuraamaan kaikkia seuraajiani. Hyvä kun pystyy seuraamaan edes jollain tasolla edes tuota vähän yli tuhatta 🙂 Tosin en ehdi edes kommentomaan usein instassa 🙂

    • Just viisasta, sillä se leikki jos mikä on ihan hullun hommaa. Sekin on ihan totta, ettei tuota tuhattakaan enää pysty, kaikki yli kolmen sadan ihan sama juttu, ei enää hallittavissa. Joten siksi myötätykkään takaisin monista kivoista sivuista, jotka alkavat seuramaan minua, koska sillä ei ole enää merkitystä, onko seurattavia tuhat vai kolme tuhatta. Ainoa kiva puoli tuossa sinun jutussa on, että voit ajatella, että ne 4000 tykkäävät aidosti sinun kuvista, minähän en osasta voi olla varma, että onko se vaan seuraamista koska minäkin seuraan, että silleen.

      Ihanaa sunnuntai illan jatkoa Maiju <3

  • H.else
    Ihana Tiia saimpa päivän naurut, mukavaa lukea rehellistä tekstiä jatka vaan samaan malliin, välillä ihmettelen sitä kuppien määrää mitä sinulla on. Kuvasi ovat ihania eikä naamassakaan mitään vikaa.

    • Hihi ja saakin ihmetellä, no mutta joku kerää mukeja, toinen postimerkkejä. Joku laittaa kaikki rahat viinana ja tupakkaan, joku osan rahoistaan mukeihin. 🙂 Mutta ei niitä loputtomaa määrää ole niitä mukeja, vaan pyörittelen kuvissa samoja, mutta onhan niitä paljon. 🙂

      Kiitos niin paljon else ja ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle <3

  • Sen verran voisin tässä kommentoida, että minua taas ärsyttää muutama tyyppi facessa, jotka on siellä jatkuvasti. Minä en aikuisten oikeesti ymmärrä, miten kyseinen ihminen jaksaa siis jaksaa roikkua siellä aamusta yöhön saakka. Tämä tyyppi on kaiken lisäksi työssä käyvä ihminen, että miten kehtaa roikkua kaiken aikaa. Minä en ole töissä tällä hetkellä, joten joutaisin kyllä päivystämään, mutta hei, mulla on muutakin elämää, saatikka kun olin töissä ei tullut mieleenkään aukaista koko bookkia. Jokainen toki tyylillään mutta ääh.. jotenkin kyllästyttää.

    • Joo kyllähän siihen kiinnittää huomiota, jos joku on töissä ja on koko ajan aikaa olla somessa, onhan se hämmentävää tai riippuu toki työn luonteesta.

      Ihan just näin jokainen tyylillään ja jokainen toki arvottaa oman aikansa, mutta onhan se oikea elämä paljon arvokkaampaa. <3

      Ihanaa sunnuntai illan jatkoa Piitu <3

  • Ääh…mua niin ärsyttää noi *seuraan sinua-enpäs seuraakaan* -tyypit instassa. Ensin katsot, että "jes, on tullut lisää seuraajia"…seuraavan kerran kun menet, niin ei enää olekaan, murh. No, omapa on asiansa. Itse kyllä välillä unohdan koko instan. Viimeksi meni käämit, kun ajastin Gramblr-ohjelmalla menemään kuvia instaan (ettei tarvi olla ite kokoajan lisäämässä), niin se perkule ei kaikkia julkaissutkaan! NIIN turhauttavaa.

    • Ihan sama juttu ja aluksi, kun instaan menin, se oli todella hämmentävää. Juu kerran olen ajastanut postauksen bloggeriin ja taisi sen sitten yöllä julkaista, ei mennyt putkeen se ajastus, sen jälkeen en ole rohjennut ajastella mitään.

      Kivaa iltaa Satu <3

  • Minua ärsyttää Instassa juuri nuo unfollaajat😡 Ja se vähän ihmetyttää, että joku "suurempi bloggari" on ruvennut seuraamaan ja sitten heti lopettanut, kun olen alkanut seuraamaan. Sillä on ollut se vaikutus, että olen myös lopettanut kyseisen bloginkin lukemisen. Tiedän, ei pitäisi ottaa henk.koht. mutta se vaan ärsyttää.
    Minullakin on joku sovellus, jolla näkee kuka lopettaa seuraamisen.

    • Sama hommeli, että on suuret blogistarat ja muutkin ruvenneet seuraamaan ja heti unfollanneet, kun olen alkanut seuraamaan. Luulisi oikeasti ettei heidän tarvitsisi. Täytyy myöntää, että moinen vehkeily saa jopa aavistuksen suhtautumaan varauksella kyseisiin ihmisiin, jännää miten ihmismieli toimii. Ehkä vilpittömästi he vaan odottivat instasivuiltani muuta, kuin alunperin näkyi tai ehkä laitan kuvia liikaa, mene ja tiedä, mutta harmillista.

      Kivaa sunnuntai-illan jatkoa Milli <3

  • Ihana kirjoitus. Kiitos.

    Juuri viikonloppuna keskusteltiin synttärihuuman lomassa näistä naamakuvista ja se miksi ihmiset sitten unfollaa niiden tiimellyksessä tai ohittaa muuten vaan, käsittämätöntä, mä koen että kaikenikäisillä on tilaa olla somessa naamoinensa ja ei voi tulla yllätyksenä että meistä jokainen vanhenee joten on ihan hyvä pitää realiteetit kasasssa; somessa siis ui muitakin kuin jonkun tietyn ikäisiä. Mä itse rakastan kasvokuvia, siitä tosiaan tulee persoonallinen leima sometilille.

    Petteri Järvinen oli mulle yllätys, että voi olla tuommonen tyyppi. En ole koskaan häntä erityisesti fanittanut, mutta olen korkealle arvostanut sen mitä olen hänen julkaisuja lukenut. Nyt kyllä sai niin tyhjäpäisen leiman minun silmissäni: tietysti se kuva oli tökerö, mutta se jälkikommentointi hänen osaltaan oli niin höpönlöpöä, että ihan puistatti. En osaa erotella hänestä työ- ja vapaa-aikapetteriä kun hän on henkilö joka edustaa joka hetki Itseään ja siksi hänen pisteet laskivat tosi alas. Ai että, saispa tuommosen somettajan joskus rysän päältä kiinni niin että näkisi itse sen postauksen välittömästi, olisin kiivennyt varmaan sen syliin istumaan kaikkine helttoineni. Ja olisin siteerannut naapurin tyttöä (10v): "Hei Petteri, elämä hymyilee – hymyile sinäkin!" 😀

    Ja vielä lopuksi: kiitos tästä lauseesta: "jos taikoo elämästään pelkästään lumetta, niin arjesta tulee jätettä." Se tiivistää kaiken niin hyvin. Tuon kun nuo herkimässä someiässä olevatkin aina muistaisivat 🙂

    Aurinkoista viikkoa ♥

    • Juu some on nuorten ja kauniiden ja kait niin on maailman meno ollut jo vuosisatoja. Ehkä joskus muinoin suvun kunnioitetuin oli suvun vanhin, mutta ei enää, nykyään monia vanhuksia kohdelleen hylkiöinä tai vaikka eläinten tehdasolot, ei "Luoja" näin tätä maailmaa ole suunnittellut.

      Aina hyvässä asiassa on jotain huonoja puolia ja mm. somessa kiusaaminen on aika järisyttävää. Kertoo paljon siitä, että ihminen on peto, eikä ole päässyt raidoistaan. Tietynlainen mahdollistava ympäristö tuo ihmisen raadollisimmat puolet pinnalle. Jopa on tänne blogiin pariinkin kertaan kommentoitu, että bloggaajan kiusaaminen on hauskaa, revi siitä sitten. Kaiken kukkuraksi nuo ihmiset ovat keskuudessamme kulkevia tavallisia tallaajia, monesti tuttujakin.

      Silti hyvyys on arvovalinta ja uskon, että ihminen joka pääasiassa elää hyvää elämää, saa hyvyyttä itselleenkin kaikkialta. Maailma ei ole ihmiselle velkaa, miltei kaikki meistä kokevat kauheuksia, mutta miten ne ottaa ja käsittelee ja on syyttämättä muita ja purkamatta vihaansa muualle, se kertoo inhimillisyydestä ja sivistyksestä ja on ihmisyyden mitta.

      Petterillä on kaikessa pöhinässä ns. kadonnut suhteellisuudentaju, heikkona hetkenä kenties tuli moinen kuva laukaistua, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Etenkin kun pyytää anteeksi ja toistaa saman sammakon uudelleen. Monista tosiaan katoaa somessa omaan "suuruuteensa" ja karkaa käsitys siitä, että somessa tulisi käyttäytyä kuten kasvotusten kohtaamisessakin.

      Tuo lause ei ole oma, mutta se jäi mieleen jostain kolumnista, ei sana sanasta, mutta arjesta tulee jätettä oli siinä ja se jäi kummittelemaan, kunpa muistaisin kirjoittajan, jotta voisin sen tänne lisätä. Mutta juuri noin, someen ei saa kadota, eikä sen lumoon.

      Kiitos ihana viisaista sanoista ja mielestäni kaikki naamat ovat kauniita, hih tosin ei ilkeä ja katkera naama ole kaunis, mutta kaiken ikäinen lempeys ja viisaus on niin kaunista. <3

      Ihanaa viikkoa <3

  • Hyvä postaus jälleen kerran!
    Minua ärsyttää nimenomaan nämä instan tyypit, jotka alkaa seuraamaan ja kohta häipyy, yleensä heti kun on alkanut takaisin seuraamaan. No katoaa minun listalta samoin tein.

    On minulta lähtenyt vanha kaveri facestakin sen jälkeen, kun rupesin bloggaamaan. Mutta jokainen tekee omat valintansa, ja jos se minun bloggaaminen ärsyttää, niin aina saa nostaa kytkintä 😀

    Ja mitä tuohon Petteri Järviseen tulee, niin mautonta toimintaa häneltä!

    Ihanaa sunnuntaita ihanuus <3

    • Juu sellainen instatoiminta on aika röyhkeää ja itsekästä, että heti kun saavat meidät seuraamaan, unfollaavat. Ilmiö, jota ei ymmärrä ja joka on kyllä niin turhauttavaa peliä.

      Siis apua ja juu luulen, että omankin ystävän Starbucks mukien taustalla oli vallan ihan muuta.. En tajua miten bloggaaminen voi olla sellainen ärsyke, että ystävyys menee. Kaikenlaista.

      Juu Petteri nyt mokasi, mutta tavallaan surettaa some, miten kovin ilo tapauksesta otetaan irti. Yhdestä tehdään kaiken syntipukki eli Petteri nyt todella mokasi, kuten Teri Niitti imetysasioissa, mutta jossain kohden sitä alkaa jo tuntemaan sääliä näitä mokaajiakin kohtaa, koska someraivo heitä kohtaan on niin valtava. On nämä merkillisiä kuvioita.

      Ihanaa maanantaita <3

  • Samoja juttuja olen itse pohdiskellut ja miehen kanssa niistä jutellut, syitään tuohon ufofollaamiseen on varmaan monia ja jännä juttu tosiaan koskaan ei voi etukäteen tietää, kun kuvan julkaisee saako se tykkäyksiä vai ei ja vieläkin ihmettelen niitä kuvia mistä itse en ole varsin ylpeä niin ne ovatkin saaneet enemmän tykkäyksiä kuin ne joista olen erityisen ylpeä. En jaksa enää menettää yöunia tuon instan suhteen, vaikka olen huomannut että 10 seuraajaa saattaa mennä hetkessä tai toisaalta sinne on ilmestynyt yt`äkkiä muutamia lisää (tietysti kivempi näin päin). Mukavaa alkavaa viikkoa, luvassa paljon auringon paistetta <3

    • Sitä ei koskaan tiedä mikä kuva herättää eniten kiinnosta ja itse en osaa tuota lainkaan ennakoida. Kellonajalla on hieman merkitystä, sen verran olen huomannut, että aamukuvista ehditään tykätä eniten,johtunee suomalaisista seuraajista ja kuvan ollessa ns. hieman nostettuna sen yhden pvn. 🙂

      Ihanaa viikkoa Sari <3

  • Erittäin hyvä kirjoitus, monia asioita joita olen myös itse miettinyt. Itselläni on sellainen tapa, että seuraan somessa kannatuksen vuoksi kaikkea mahdollista, minut saa lopettamaan seuraamiset samantapaiset asiat kuin mainitsitkin. Käytän myös tykkäysnappia hyvin vapautuneesti, kysynkin itseltäni välillä mistä syystä en tykkäisi jostain (ja yritän välttää sen, että jättäisin tykkäämästä kateuden takia). Minusta on vain hyvä, että blogeissa ja somessa näkyisi muitakin kuin täydelliseksi käsiteltyjä potrettikuvia ja etenkin enemmän oman itsesi (ja minun) ikäisten naisten nassuja, ihan tällaisina hyvinä itseinämme. Yksityisissä/henkilökohtaisissa tileissä ymmärrän ärsytyksen siitä, että kaveri lakkaa seuraamasta ja/tai seurataan sen vuoksi että saadaan itselle seuraajia. Itse olen ajatellut asian niin, että seuraan takaisin mikäli esim. instatili kiinnostaa itseäni, mainostilejä en juuri seuraa. Mikäli oma tili on kaupallinen tai julkinen (bloggari tms.), on normaalia että liikehdintää tapahtuu suuntaan ja toiseen eikä sellaisissa voi ollakaan pelkästään tuttujen ja/tai kavereitten varasssa.

    • Jaan kanssasi saman tunteen, ettei minulta ole pois käytellä tykkäämisnappulaa, enkä arvota muiden kiinnosuksen kohteita huonommiksi, kuin omiani. Kaikki kiinnostuksen kohteet jotka eivät loukkaa ketään, ovat aivan samanarvoisia. Joten antaa tykkäämisnappulan laulaa vaan hihi. 🙂

      Hyvin mietitty myös tuo loppu, ajattelen juuri samoin. 🙂

      Ihanaa heinäkuun jatkoa Minna <3

  • Tuohon facebook juttuun yhden – herutellaan iloja tai jotain draamoja, mutta sitten ei kuitenkaan vastata, kun ihmiset ihmettelevät, että mikä on. Vaikka paljon koen ymmärtäväni, niin tuo ei jotenkin mene kaaliin. Miksi kirjoittaa ollenkaan?

    Insta ja facebook asiasta yritin saada jotain järkevää kommenttia, mutta pipariksi meni-en saanut itsekään enää kiinni mitä ajattelen:D Mutta tykätään ja sitten tiputaan hetken päästä pois – jokseenkin ärsyttävää. Joidenkin kommentoihin kommentoidaan, joihinkin ei reagoida ollenkaan – se on jotenkin loukkaavaa.

    • Juu tuo on juuri se laji mistä en tykkää, ilmoitetaan vaikka huudellen onpa mieletön juttu meneillään tai onpa kamala pv ja ei muuta. Mielestäni voi kirjoittaa koko satsin mitä on suuntaan tai toiseen tapahtunut. Tuosta huutelusta ja heruttelusta vaan tulee olo, että halutaan ihmisiä joukolla kyselemään mikä on? Oli niin tai näin, se on ärsyttävä tapa, koska sitä tavallaan joutuu alkaa seuraamaan kyseistä keskustelua, jos haluaa saada tietää ja kenellä sellaiseen aikaa on. Mieluiten kaikki info tai ei tuollaista jyvittelyä.

      Totta muuten tuo, että joillekin kommentoidaan ja hymistelläänkin ja toinen ihminen ohitetaan täysin, ei kiva sekään, hyvä pointti Katja. 🙂

      Kivaa viikkoa sinulle <3

  • Minua ahdistaa netissä eniten rasistiset kommentit mutta onneksi sellaisten ihmisten kirjoitukset voi piilottaa omasta newsfeedistään. Ihmiset saavat minusta kirjoittaa mitä haluavat kunhan ovat lain ja järjestyksen puitteissa ja onneksi minun ei tarviset lukea kaikkea "oksennusta ja pahanpuhumista".

    Instan puolella en ihan tarkkaan edes tiedä ketkä minua seuraavat mutta jos Laatukirurgia tai Rintojen suurennus ilmestynyt yhtäkkiä seuraajakseni tiedän, että nämä kaksi tulevat ja menevät säännöllisin väliajoin 😀 En ala seuraamaan Insta tilejä sen takia, että he seuraavat minua vaan Insta tilillä on itseäni kiinnostavia kuvia, jotka kiinnostavat. Toisaalta jos joku lakkaa seuraamasta minua (ja satun huomaamaan sen) mietin vain etten ollut hänen mielestään kiinnostavia kuvia tuottava ihminen.

    Onneksi elämää on somenkin ulkopuolella 🙂 Hauskaa tiistai iltaa Tiia 🙂

    • Sama ja olen ollut tiukka niiden suhteen ja kaveruus on lopulta katkennut. Juu ei en elä kuplassa, mutta netissä saa lukea ihan riittävästi näistä asioista, omalle facesivulle en niitä halua ja tosiaan se on myös kannanotto. 🙂

      Juu noin muuten siinähän kirjoittelevat, mutta tuputtamisesta en pidä, oli se sitten mitä tahansa, jos tuputetaan, että se oma elämäntyyli on se oikea ja paras. Mieluiten juuri annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan ja ilon kautta.

      Voihan silikonitissit, rintojen suurennus ja Laatukirurgia ja vielä oli joku Suomen festivaalit, kaikki samaa lössiä. Mikä heidän motiivi oikeasti on?

      Onneksi elämää on somen puolella ja nimenomaan sitä oikeaa <3

      Ihania kesäpäiviä Marjo <3

  • Tämä on mielenkiintoinen ilmiö ja minulla on viime aikoina Instaseuraajien määrä ollut vakio. Joka päivä tulee viisi ja lähtee kuusi (tai no siis alaspäin menty). En itse huomaa eroa sen suhteen, onko kuva omasta naamasta, lapsista, ruoasta vai mistä. Ehkä kun tilini ei ole "sitä tiettyä" juttua, niin siksi sieltä putoaa aina ihmisiä pois, joita kiinnostaisi esim. vain ruokakuvat. Itse olen lakannut seuraamasta tilejä, jotka ovat ihan muuttaneet muotoaan. Jos esim. kaverin tilistä on tullut yhteistyökumppanin mainostuskenttä, eli joka ikinen kuva on jonkun sporttifirman mainos, niin ei kiitos enää jaksa. Toisaalta en useasti enää ehdi selatakaan Instaa, heitän sinne oman kuvan, tykkään parista ekasta omassa feedissä ja taas pitää juosta. Sama näiden blogien suhteen, teen omaa, mutta toisten lukeminen on ihan onnetonta… 🙁 Mutta se on nyt tätä aikaa! 🙂

    • Juu ei kannata somesta ottaa paineita, just hyvä noin, sillä en itse ikimaailmassa olisi kyennyt pitämään blogia neljän lapsen kanssa. Joten teet just sen mikä tuntuu hyviltä.

      Sinulla on tosi kauniita ja laadukkaita kuvia, joten en osaa kommentoida muuta, kuin että niitä on ihanaa katsella. 🙂 On varmaan nuo tulijat ja lähtijät juuri näitä seuraajien metsästäjiä

      Tuo on nyt tuota aikaa ja se oikea elämä on siellä perheessä. <3

      Ihanaa viikkoa Katja <3

  • Taidan olla (onneksi) jo niin vanha, ettei paljoo jaksa innostaa nämä kaikki jutskut. Enkä edes tiedä mitä unfollaaminen merkitsee… heh.
    Mutta ole sinä ihanainen sinä – jatkossakin. Ja anna muiden kiehua.

  • Jetsulleen hyvä noin Orvokki, ihan turhaa päätään vaivatakaan somekiekuroilla. Juu ja anteeksi tuo englannin kielinen sana eli tosiaan instagramissa seuraamisen peruutus 🙂

    Ihana olet Orvokki sinäkin, kaikkea hyvää sinun viikonloppuun <3

Vastaa käyttäjälle souliina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Protected with IP Blacklist CloudIP Blacklist Cloud